Kirjoittaja Ay » 05 Syys 2014, 15:55
Suan
Merimies oli hieman yllättynyt toisen naitokaisen sanoista, mutta hän vain tyytyi nyökätä jatkoksi kun hän myös käänsi katseensa muualle. Laivan kapteeni ei kehdannut puhua tai edes katsoa noita kahta kaunokoista. Vaikka he olivat hyvin peittäneet kasvojen piirteitää esim. hiukset. Nuo olivat viehettäviä ja siksi hän myös epäili et tuo kauneus olisi eperäisin jostakin muusta mitä ihminen ei tuota. Kuitenkaan hän ei halunnut mitenkään säikyttää noita daameja niin siksi hän sanoi mitä pitäkiin sanoa eikä mikä saattaisi pelästyttää noita.
Kun meri mies meni niin Caladhielen vasta lause sai myös Suanin naurahtamaan. Kuitenkin piti naurahdustaan pienenä, koska ei halunnut minkään ylimääräisen kalastajan kuulla asiaa. Silloin heille saisi tulla jonkin sortin väärän lainen leimaus mikä ei ollut hyvä asia.
" Sittenkin hän nukahdattaa meidän kehdonlailla ja sitten käy käsikseensa. " Suan sanoi, jos miehellä olisi hieman erilaisen suunitelma mitä aikaisemmin.
Toisinaan olisihan mahdollista, että toisella oli kokonaan todella nero suunitelma mihin Suan ei keksi yhtään tässä näin ratkaisua. Jos se yllätys tuli jostakin takaa niin sitten se tuli ja Suan saisi silloin huomata miten se oli onnistunut.
Suan ajatteli ja ajatteli niin ei hän huomannut kuinka aika kulki ja kulki. Onneksi se kulki heille postiivisesti, koska pian kuului narinaa laiturissa sen merkiksi, että askelia oli enemmän kuin yhden hengen kävelisi. Vanhanemman vieressä saapui nuoremman näköinen mies, jolla oli kuitenkin todella iso arpi naamassa. Arpi kulki ohitse silmän mikä kuin tekijä oli arveuttanut miehen naaman ja samalla vienyt vasemman silmän sokeutumaan.
" Tässä on miehenne joka voi viedä sinne mistä löydätte sen mustan leväkukan. " Mies esitti ja nuorempi kumartui kohteliaasti.
Suanin oli vain hetken aikaan katsottava tuota sokeutunutta silmää. Miestä ei haitannut ollenkaan Suanin katse, kuin mies olisi tottunut tuollaiseen töllöttäviin silmiin.
" Jos voisitte seurata minua omalle veneelleni. " Arpinen nuori mies sanoi.
Suan otti pienen huokaisun ennen, kuin alkoi nousta pois vanhemman veneestä. Sellaisen huokaisu se oli, että tässä mennää oikein kunnolla ei yhtään tutuille vesille. Jokainen askel oli kohti tuntematonta ja jännittävään seikkailuun. Samalla hän auttoi, jos Caladhieli tarvitsi apua veneestä pois päästyssä laituriin.
Nuori herra ei auttanut millään tavalla, kuin tietäisi jos koskettaisi noita niin hän saisi pian turpaa ja sellaista toinen ei halunut kokea. Kun hän katsoi, että naiset olisivat hyvin siinä niin hän lähti liikkeelle. Suan nopeasti kiitti vanhempaa miestä, kun heidän astettuaan veneestä pois niin toinen alkoi myös lähteä jonnekkin. Toisella oli kiirre ja näin hätiköinti toi pieniä paineita Suanille ainakin.
" Tämä alkaa tuntua...omituiselle. " Suan kuiskasi Caladhielille.
Kuitenkin hän liikkui tuntemattoman miehen perässä. Pian he pääsisivät laiturista toiseen laituriin. Toisessa laiturissa hän sai nähdä minkälaiseen veneeseen he olivat astumassa. Laiva oli pelottava ja se oli isompi mitä vanhemmalla miehellä oli. Harppuja ja vielä se laiva haisi minne pitäisi astua.
" Sanokaa minua vain sitten Einariksi, jos on kysyttävää. " Mies sanoi leppoisasti.
Suan nyökkäsi ja otti hyvin pelokkaan askeleen, että olisiko tämä sittenkin hyvä asia.