Kirjoittaja Mori » 11 Kesä 2015, 12:38
Jack tuntui yllättyneeltä siitä, että hän tunsi pelkoa tässä tilanteessa. Sil tunsi häpeän nousevan oman käytöksensä takia. Miksi hänen piti olla tällainen. "Olen pahoillani, herra. En kykene hallitsemaan tunteitani..." Sil sanoi vaivaantuneesti. Tilanne tuntui menevän vieläpä huonompaan suuntaan. Vaikka hän pystyi puhumaan änkyttämättä, puhe oli silti hyvin hidasta ja Silin täytyi koota ajatuksiaan samalla, jotta pystyi muodostamaan sujuvan lauseen.
Jack kiersi hänen takaansa takaisin hänen eteensä. Käsi irroitettiin olasta ja sitten, hyvin hellästi miehen käsi nosti hänen leukaansa. Nosti naisen katseen kohti Jackiä. Sil ei säpsähtänyt, hän tunsi olevansa risti tulessa. Hän tunsi halua kääntää katseensa pois ja samaan aikaan hän ei halunnut työntää Jackin elettä pois. Miehen sanat saivat naisen kädet säpsähtämään. Hän puristi niitä yhteen ja yritti peittää kätensä. Käsi liikkui pois hänen leukansa alta ja laskeutui hänen käsilleen. Käsi oli vahva, voimakas, mutta silti Sil tunsi pieni muotoista pelkoa.
Miehen hymyilessä hänelle, oikealla, aidolla hymyllä sai naisen rentoutumaan hieman. Jackin todetessa, ettei hän ollut vahingoittanut häntä eleelläkään sai Silin silmät värähtämään ja häpeän tunne tuntui valtaavan hänet. Ei hän halunnut miehen tuntevan syyllisyyttä siitä, että oli saanut hänet tällaiseksi. Ei se ollut miehen syytä. Tilanne oli Silin omaa syytä. Hän oli pääsyylinen omaan kohtaloonsa ja käytökseensä. Jackin mainitessa, että pelottiko häntä miehen ulkonäkö sai naisen katsomaan isäntäänsä hopeiset silmät loistaen. "Ei! Ei, herrani! Sitä se... Ei ole." sanat hiljenivät loppua kohden ja Sil laski katseensa miehen omaan käteen. Hän tunsi omien käsiensä tärinän, joka vavahteli miehen kättä vasten.
Äkisti Jack poistui paikalta ja Sil tunsi äkillisen pelon valtaavan hänet. Hän pelkäsi, että oli sanonut jotain sopimatonta ja oli loukannut Jackiä. Yllättäen mies saapuikin takaisin hänen kakkunsa, omenan ja vesilasin kanssa. Sil katsoi miestä kysyvästi. Jack tarjosi hänelle ruokaa, todeten ettei hän ollut varmastikaan syönyt tänään. Tosiaan Sil ajatteli, hän ei huomannutkaan kuinka nälkäinen hän oli ollut, joten hän otti arasti omenan käsiinsä ja katsoi isäntäänsä. "Kiitos paljon, herra Jack." Sil sanoi ja puraisi sen jälkeen palasen omenasta.
Hän tunsi tarvetta selittää miehelle oma käytöksensä, joten hän nosti hitaasti katseensa takaisin mieheen. "Minä... Pahoittelen käytöstäni... Jalkojeni takia en ole keskustellut kenenkään kanssa... Olen vain elänyt neljän seinän sisällä..." Sil sopersi ja yritti pitää puheensa selkeänä. Hän tunsi tarvetta itkeä. "Mitä pelkooni tulee... Minä en tiedä... Miten toimia erilaisissa tilanteissa ja ahdistun." hän selitti ja puraisi omenasta toisen palan. Mutusteli sitä siinä, kunnes käänsi päänsä sivulle. "Herrani." Sil sanoi hiljaa. "Pyydän... Älkää katsoko silmiini... Ne ovat varmasti hyvin epämiellyttävät, eivätkä ne edes ole tavallisen ihmisen silmien värinen..." Sil totesi ja pyyhkäisi silmäänsä. Hän ei halunnut itkeä.
Omenan syöminen jatkui, kunnes hän oli saanut omenan syötyä, hän joi lasin vettä ja söi pienen palan kakkua. "Kiitos paljon ruuasta." Sil sanoi ja näytti kumartavan istualteen. Sil suoristi itsensä ja vilkaisi Jackiä, joka istui sänkynsä reunalla. Toivottavasti, hän oli onnistunut selittämään tilanteensa paremmin.
//Ei mitään! Vastaaminenhan on juuri suunniteltu siihen, kun on jotain tärkeämpää meneillään no eei, mutta huudan täällä toisella puolella. Koska en kestä näitä kahta. En tietenkään ala shippaamaan ketään xD