Siinä vastausta odotellessaan Constantine alkoi pohtia, ymmärsikö villi edes valuutan päälle? Oliko tuo ennen ollut tekemisissä rahan kanssa, vai kävikö oma kansansa jollain muulla tavalla kauppaa - kuten nyt esimerkiksi vaihtokauppana. Ylipäätään sitä mietti, kuinka paljon Aleiga ymmärsi heidän kulttuurista ja tavoista ja kuinka paljon ne mahdollisesti erosivat pohjolannaisen omista. Käytöstavat tuolla ainakin olivat hakusessa, tosin johtuiko se ymmärtämättömyydestä vai asenteesta, se oli sitten toinen kysymys. Ei Constantinesta kuitenkaan ollut kyselemään sen pahemmin asiasta Aleigalta, ei nyt. Heidän välinsä kun eivät olleet kovinkaan... Lämpimät, Fritzin yhä ollen valmis räjähtämään tuolle jos jotain väärää teki, siinä missä Aleiga taisi olla valmis haastamaan järkäleen uudestaan jos miehen asenne alkoi ärsyttämään taas liikaa. Tietenkin moinen kyseleminen ja toisen kulttuurista kiinnostuminen olisi saattanut vähän tilannetta ja välejä rentouttaa, mutta tällä hetkellä Constantine halusi vain kotiin rauhoittumaan mahdollisimman nopeasti.
Aleiga kävi kuitenkin kertomaan pitävänsä osan saaliistaan itsellään, aikoen kuitenkin hankkia myös kunnon haarniskan ja osan voitosta pistää omenoihin. Constantine naurahti, pudistellen päätään pienesti.
"En ymmärrä, mikä sinua omenoissa kiehtoo", Kenraali aloitti vilkaisten Aleigan puoleen, "Vai lieneekö niissä uutuuden viehätys? Oliko teillä edes kotopuolessasi omenoita?".
"Siitä en tiedä, en ole koskaan moisia litkuja maistellut", Vanhus jatkoi tuhahtaen, Aleigan mainitessa omenasiiderit. Fritz oli itse mieltynyt enemmän väkeviin viinoihin, eikä täten pahemmin edes koskenut kevyisiin juomiin, ellei nyt punaviiniä laskettu. Lisäksi siiderit olivat Fritzin mielestä liian "haltiamaisia" juomia, joten ehkä kenraali myös tuosta syystä karsasti mokomia.
"Ehkä sinun pitäisi alkaa omenatarhuriksi, jos niistä niin paljon pidät. Kasvata oma sato, niin ei tarvitse ostaa".