home is where the heart is || Danna

Haltioiden kylä, kokonaisuudessaan. Kylä on monikerroksinen ja valoisa, ennen kaikkea luontoon sopiva. Talot ovat väriltään vaaleita, arkkitehtuuriltaan kauniita ja elegantteja. Joissakin taloissa on käytetty samaa, valkoista marmoria mitä itse aroilla sijaitsevassa linnassa. Kasvillisuutta kylässä on paljon, lähes joka nurkalta löytää seinäköynnöksiä, koristepuita ja pensaita. Kylä on täysin piilossa metsässä, sitä verhoaa lumous jonka läpi ei voi nähdä, ellei tiedä mitä pitäisi katsoa. Vain ne, jotka kylässä asuvat, löytävät sinne.
Kylä sisältää niin asunnot, kuin puodit ja torit. Toreja haltioilla ei ole niin paljoa, mitä ihmisillä, mutta kauppoja ja putiikkeja sitäkin enemmän. Majataloja on siellä täällä, osa tasokkaampia mitä toiset.

Öisin kylän kauniita katuja valaisee satunnaisesti ympäriinsä leijailevat maagiset valopallot. Päivisin auringonvaloa valoa tihkuu latvustojen lomasta. Kylää ei ympäröi muurit, eikä aidat. Haltiat luottavat täysin jo vuosisatoja toimineeseen maagiseen illuusioon, jonka ansiosta ihmiset eivät voi löytää tänne.

Valvoja: Crimson

home is where the heart is || Danna

ViestiKirjoittaja Aksutar » 25 Huhti 2015, 22:36

jatkoa

Sethos


Demoni kävi hymähtämään pienesti, myöntävästi Azuren mainitessa, että aikoisi kyllä kävellä näin aluksi. Tyttö sai itse päättää, matka tosin etenisi hitaammin jos he jalan jatkaisivat, mutta eipä heillä kiire minnekään ollut varsinaisesti. Nyt kun he eivät edes tienneet, minne mennä. Sethos halusi saada Azuren turvaan, joten tuttu ja turvallinen haltioiden piilopaikka kuulosti hyvältä idealta, näin alkuunsa... Silti, unidemonia pelotti miten Azureen tultaisiin siellä suhtautumaan. Olihan hän nähnyt ihmisiä piilopaikassa - kuin myös kaupungissakin... - mutta noita ei katsottu saatikka kohdeltu kovinkaan... ystävällisesti.
Lisäksi, hänellä ei ollut minkään maan valuuttaa tai omaisuutta, millä olisi voinut Azurea elättää. Siinä missä Sethos pärjäsi hyvin omillaan ilman maallista omaisuutta, syöden toisten unia aina öisin, tarvitsi Azure jotain ruokaa ja katon päänsä päälle. Sethosilla oli paljon tehtävää ja murehdittavaa nyt, kun piti jonkun perään alkaa katsoa.

Hetkeksi omiin ajatuksiinsa uponnut demoni kuitenkin havahtui takaisin tilanteeseen, kun Azure kävikin muuttamaan mieltä matkaamisesta. Pieni hymy käväisi miehen kasvoilla, tuon käyden kietomaan käsiään paremmin Azuren ympärille.
"Matka sujuu niin nopeammin, kieltämättä. Parempi päästä ennen pimeää perille...", Sethos totesi rauhallisesti, samalla kun valmistautui henkisesti jatkamaan matkaa. Olihan hän haavoittunut, eikä niin vireessä mitä normaalisti, mutta kyllä hän Azuren jaksaisi kantaa. Eipä tyttö paljoa painanut.
Se hiljainen huomautus ei jäänyt tarkkakuuloiselta painajaispaimenelta kuulematta. Hymy kasvoilla kävi hetkeksi muuttumaan jopa surumieliseksi, Sethosin tietämättä miten olisi kannattanut nyt reagoida. Hän oli elänyt niin pitkään flegmaattisen aneemisessa mielentilassa, ettei osannut varsinaisesti enää käsitellä niitä lämpimiä tunteita jotka sisältä kumpusivat. Olo oli vain niin... Kiitollinen. Lämmin. Mutta samalla pahoitteleva, ei hän olisi halunnut Azurea tällä tavalla sotkuun saattaa...
"Olen... Myös onnellinen, että lähdit matkaani...", Demoni vastasi Azurelle, kuulostaen jokseenkin vaivautuneelta. Sanat olivat silti lämpimät ja niistä kuuli, että painajaispaimen todellakin tarkoitti niitä.
"Meidän olisi parempi nyt kuitenkin lähteä", Sethos jatkoi, samalla kun kävi viimein ottamaan pari ontuvaa askelta kauemmaksi Azuresta, muuttaen samalla muotonsa siihen todelliseen, "Nouse selkääni... Istu siipien takana, voit pitää niistä kiinni", demoni neuvoi, samalla kun kävi laskeutumaan sen verran maahan, että Azuren olisi helpompi nousta hänen selkäänsä. Hännällään demoni oli valmis auttamaan Azurea asettumaan selkään, mikäli tarve, varoen kuitenkin satuttamasta Azurea häntänsä terävillä kynsillä.
Jahka sokea oli selkään istunut ja varmistanut, että sijoillaan pysyi, kävi demoni nousemaan varovaisesti ylös. Aluksi peto otti muutaman varovaisen askeleen eteenpäin, testaillen omia voimiaan ja samalla tarkkaillen kuinka Azure pysyi selässä hänen askeltensa mukana. Sethosin käynti kun ei ollut mitään kaikkein tasaisinta, vaati jonkinlaista tasapainoa pysyäkseen hänen selässään kun demoni kunnolla liikkeelle lähti.

Jahka Azure kuitenkin selässä pysyi ja Sethos sai haettua sopivan rytmin, kävivät he taittamaan matkaa kohden haltioiden piilopaikkaa. Demoni piti askeleensa ripeinä, välistä juosten, ilmoittaen kuitenkin aina Azurelle mikäli askellajia meinasi vaihtaa kesken matkan. Siinä samalla Sethos tuli miettineeksi oliko sittenkään parasta viedä Azurea piilopaikkaan, tuo oli kuitenkin ulkopuolinen ja kyläläiset eivät välttämättä senkään takia hyväksyneet Azurea niin lempeästi joukkoonsa... Toisaalta, tyttö oli sokea, tuo tuskin tulisi kenellekään kertomaan missä piilopaikka oli. Eihän tuo nähnyt minne he menivät saatikka mistä olivat lähteneet. Eihän Sethos tiennyt kuinka hyvä suuntavaisto sokealla oli, mutta oli erittäin epätodennäköistä, että tuo osaisi ketään piilopaikkaan neuvoa vaikka Azurelta kysyttäisiinkin...

Ei hänellä kuitenkaan muuta suunnitelmaa ollut, joten matka päätyi lopulta piilopaikkaan. Sethos valitsi reitiksi jonkun mahdollisimman huomaamattoman kujan. Tietenkin kylän vartijat näkivät saapuvan kaksikon, mutta Sethos ei ollut täysin tuntematon näky näillä kujilla, joten ei heihin sen suuremmin kiinnitetty huomiota juuri nyt. Kerta he tulivat rauhallisesti, eivätkä näyttäneet turhan epäilyttäviltä. Tietenkin ihmistä pidettiin silmällä, mutta niin kauan kun tuo demonin seurassa oli, ei kukaan nähnyt asiakseen puuttua tilanteeseen. Heitä kuitenkin tarkkailtiin, sen Sethos tiesi.

"Onko sinulla nälkä...?", Sethos kävi kysymään viimein, kävellessään syrjäisempiä kujia eteenpäin, "Minulla on muutama kolikko taskun pohjalla... Ehkä sillä saisi jotain, jos haluat?".



// YYYY HIRVEET PILLITYKSET KOSKA SETHOS JA AZURE JAJ AJAJAJA <3 //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: home is where the heart is || Danna

ViestiKirjoittaja Noitarinki » 07 Touko 2015, 11:59

Sokea tyttö tunsi demonin kädet paremmin ympärillään tuon kertoessa olevansa myöskin kiitollinen hänen lähtiessä mukaansa. Miehen äänensävystä kuuli, ettei tuo ollut kovinkaan tottunut moisiin tunnustuksiin, mutta Azure ei voinut syyttääkään toista. Ei ollut hänkään. Naisenalku ei ollut ollut kovinkaan paljon tekemisissä muiden kanssa, varsinkaan nyt näin kuten Sethosin kanssa....

Hän havahtui hetkeen miehen perääntyessä kauemmas muuttamaan muotoaan ja neuvomaan häntä nousemaan selkäänsä ja pitämään kiinni. Tyttö noudatti neuvoa, etsien tiensä seuralaisensa luokse, hieman tunnustellen tuon nahkaista selkää, nyökäten. Neito antoi toisen auttaa itsensä tukevasti kyytiin, ja teki kuten neuvottu, tarttuen kiinni tuon siipiin. Ja näin matka saattoi alkaa. Matka pois menneestä.


----

Ennen pitkää kaksikko saapui perille määränpäähänsä, vaikkei sokeampi tapaus sitä nähnytkään. Matka oli sujunut melkoisen autaassa hiljaisuudessa, eikä vettäkään odotusten vastaisesti ollut ehtinyt kovin paljoa putoilla.
Aikansa jälleen kuljettuaan tyttö kuuli Sethosin kysyvän olisiko hänen nälkä. Azure avasi suunsa vastatakseen kieltävästi, muttei kuitenkaan tehnyt niin. Hän oli nälkäinen.

"No... Täytyy kyllä myöntää että kyllä. Ellei siitä ole liikaa vaivaa?"

//HNNNNGH YHYYY VAUVAT </3 Miks koskaan horrostelin, nyt ku on vastaillu taas peleihin nin muistan et rakastan mun hahmoja liikaa että voisin jättää niitä. Hnngh. Sethos <3 Azure <3//
... Kaikkia kinosti.

Naava
Avatar
Noitarinki
Porvari
 
Viestit: 753
Liittynyt: 14 Heinä 2012, 17:28

Re: home is where the heart is || Danna

ViestiKirjoittaja Aksutar » 20 Touko 2015, 21:42

Askel vei eteenpäin pitkin kujia, Sethosin yrittäessä miettiä suunnitelmaa heille. Hänen pitäisi löytää yösija, Azure ei voinut demonin tavoin nukkua taivasalla - tai vastaavasti istua koko yötä katolla keräämässä unia... - tuohan vilustuisi. Mutta demonilla ei ollut varaa majataloon, edes niihin halvimpiin. Ehkä yhden aterian - pienen, jämäaterian - saisi ostettua syrjäisemmästä majatalosta Azurelle, mutta sen jälkeen painajaispaimen oli varaton. Vasta nyt sitä alkoi ymmärtämään, millaiseen tilanteeseen hän oli Azuren saattanut. Ehkä sittenkin olisi ollut parempi, jos tyttö olisi lähtenyt enkelin mukaan, tuo ainakin osasi selvästi pitää huolen tytöstä... Toisin kuin demoni, joka ei itse tarvinnut konkreettista ruokaa elääkseen, eikä kattoa päänsä päälle, joten tästä syystä myös se valuutan hankkiminen oli jäänyt vähemmälle hänen osaltaan. Silloin tällöin löytyi maasta kolikko jos toinenkin mitkä taskuun eksyivät syystä tai toisesta, mutta niillä kolikoilla ei kyllä herroiksi eletty.

"Ei siitä vaivaa ole. Pitää vain miettiä, mistä saisit aterian...", Sethos aloitti askeltaessaan eteenpäin, käyden suuntaamaan kulkuaan syrjäisemmälle majatalolle, johon huolittiin hänen tietojen mukaan myös ihmisiä asiakkaiksi. Jokainen majatalo kun ei kauhean hyvällä katsonut pyöreäkorvaisia asiakkaita, ellei noilla ollut rahaa sen verran, että majatalonomistaja pysyi tyytyväisenä.
"Sitten pitää löytää yösija... Minä... Tai siis, minulla kun ei varsinaisesti ole paikkaa, jossa... niin sanotusti asuisin", Unipaimen jatkoi, vilkaisten olkansa yli Azuren puoleen, "eikä minulla valitettavasti ole varaa kustantaa sinua majataloon... Toivottavasti se ei haittaa sinua?".


// VAUVVAT NIIIIINNNNNNN<33 Mut kato horroksesta on kiva aina välillä herätä tälleen AHAA elämykseen. NÄIN NIIKU HEI ANTEEKSI KESTO MUTTA ÄITI KUN OLI KIIREITÄ JA STRESSIÄ. BTW HITTAA NOI MAJATALOLLE JO JOS HALUAT JNE AH //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: home is where the heart is || Danna

ViestiKirjoittaja Noitarinki » 24 Kesä 2015, 17:49

"Ei siitä vaivaa ole. Pitää vain miettiä, mistä saisit aterian." Azure huokaisi hiljaa demonin sanat kuullessaan. Niinpä niin. Nyt ei oltu enää ihmisten mailla, hän ei voinut odottaa enää edes sitä kohtelua jonka sokeana ihmisiltä olikaan saanut. Mutta hän selviäisi, hän oli selvinnut jo vaikka mistä muustakin. Neito antoi Sethosin viedä heidät tahtomaansa suuntaan, luottaen siihen että unisieppari tiesi mitä olikaan tekemässä. "Pärjään vähällä", sokea sanoi hymyillen, ei hän silti tahtonut rasittaa ketään liiaksi. Ja sitä paitsi se oli totta. Ei hän syönyt paljoa. Normaalisti.

Hänen mielessään käväisi ajatus siitä, miten hänen perheensä, erityisesti vanhempansa reagoisivat tähän tilanteeseen. Ida ja Shelton olivat olleet melkoisen haltiavastaisia, ja Azure saattoi melkeinpä vannoa että vanhemmat olisivat saaneet melkoisen kohtauksen jos he olisivat näkemässä mitä heidän kuopuksensa oikein tekikään. Mutta Azure ei oikeastaan välittänyt enää. Asiat olivat niin hyvin kuin ne vain siinä tilanteessa saattoivatkaan olla, eikä hän sitä paitsi ollut enää edes yksin!
Sethos kertoi ettei hänellä ollut varaa kustantaa heille majatalohuonetta, ja Azure pudisti kiharaista päätään."Ei se haittaa, älä huolehdi."
---

Ennen pitkää heidän tiensä kävi pysähdyksiin, ilmeisesti Sethos oli vienyt heidät perille asti. Vaaleaverikkö laskeutui varovasti takaisin jaloilleen, totutellen hetken aikaa taas vakaaseen maaperään niiden alla. Hän hymähti hienoisesti, odottaen uusia ohjeita seuralaiseltaan.

//PADAM!! AKSU EN KESTÄ HNNNNGHNH AUTA MUA. Azure. Sethos. MITÄ ME TEEN NÄIDEN KANS. Vauvat. Ne tappaa mut.//
... Kaikkia kinosti.

Naava
Avatar
Noitarinki
Porvari
 
Viestit: 753
Liittynyt: 14 Heinä 2012, 17:28

Re: home is where the heart is || Danna

ViestiKirjoittaja Aksutar » 12 Heinä 2015, 20:27

Azure vakuutteli pärjäävänsä vähällä, eikä Sethos varsinaisesti tiennyt oliko se totta vai koittiko tyttö vain keventää huolehtivan demonin taakkaa. Oli miten oli, painajaispaimen kävi vain pienoisesti hymähtämään noihin sanoihin samalla kun keskittyi rauhallisen reitin etsimiseen ja pohti, mistä heidän kannattaisi aloittaa. Normaalisti demoni olisi vain jäänyt kadun kulmille istuskelemaan ja yön tullen kiivennyt katolle unia nappaamaan, mutta se nyt ei ollut enää vaihtoehtona. Ehkä olisi kannattanut olla fiksu ja optimistinen etukäteen ja olettaa Azuren joskus lähtevän demonin mukaan. Silloin hänellä olisi ollut aikaa valmistautua, hankkia vakituinen sija missä Azure saattoi olla turvassa. Hän olisi ehättänyt myös hankkia valuuttaa, kyllähän hän nytkin saisi helposti rahaa jos vain ilmoittautuisi armeijan palveluksiin takaisin, mutta sitä vaihtoehtoa Sethos ei edes harkinnut. Armeijan leivissä sitä joutui koko ajan olemaan liikkeellä ja valmiina komentoon, Azure olisi jäänyt täysin yksin mikäli Sethos joutuisi tehtävänannoissa juoksemaan.
Mutta, hyvähän se näin jälkiviisaana oli mussuttaa.

Matka jatkui, aina sille syrjäiselle majatalolle asti. Azure laskeutui selästä ja Sethos kävi muuttamaan muotonsa takaisin humanoidiseksi. Paikkoja kolotti ja mies oli selvästi ottanut turpiinsa, sieltä täältä vaatteet olivat myös repeilleet ja haavoja pitkin kroppaa. Mutta, kyllä se tästä. Pari päivää ja kunnolla ravintoa, niin demoni saisi itsensä taas kuntoon.
"Tule", Demoni hymähti ottaen varovaisesti kiinni Azuren kädestä, käyden näin johdattamaan tytön perässään sisään majatalon puisista ovista.
Väkeä ei ollut paljoa paikalla, mutta sen verran, että saapunut pari sai osakseen katseen jos toisenkin. Sethos oli tottunut oudoksuviin katseisiin, mutta nyt kun ne oudoksuvat, pikkuhiljaa halveksivaksi muuttuvat katseet olivat kohdistuneet Azureen, tunsi Sethos olonsa... epämukavaksi. Oli paikalla muutama muukin ihminen, näemmä, mutta nuo olivat hyvästä syystä vetäytyneet pimeisiin nurkkapöytiin taruolentojen ja haltioiden katseilta piiloon.

Majatalon emäntä - puoliverinen, haltian ja dryadin sekoitus - kävi tervehtimään Sethosia, kysellen oliko tuo tuttu demoni päätään taas väärille henkilöille aukonut, kerta noin huonossa kunnossa oli. Haltiakielellä tietenkin. Sethos vastasi ympäripyöreästi moiseen utelevaan kysymykseen varsinaisesti sen pahemmin selittelemättä mitä oli tapahtunut ja keneltä - tai pikemminkin miltä - oli selkäänsä ottanut. Jahka tervehdykset oli näin vaihdettu, kävi Sethos kyselemään löytyisikö soppapadan pohjalta vielä jotain pikkurahalla seuralaiselle, joka yhä katseita keräsi puoleensa. Myös majatalon emäntä selvästi silmäili demonin mukana liikkuvaa ihmistyttöä, kuitenkaan sanomatta mitään ääneen. Mutta, mikäli Azure sen pälyilyn olisi nähnyt, olisi tyttö varmasti tuntenut olonsa epämukavaksi. Kukaan ei ääneen käynyt tytöstä mitään kommentoimaan, ainakaan vielä. Olihan tuo tutun demonin seurassa, eikä Sethosin seuralaisia yleensä kyseenalaistettu, sillä demoni oli ansainnut jonkinlaista luottamusta suippokorvaisten keskuudessa, varsinkin tämän majatalon vakioasiakkaiden ja emännän piireissä. Kaikkia taisi myös ihmetyttää se, että demonilla ylipäätään seuralainen oli, tuo kun liikkui aina yksin.

Emäntä kuitenkin kertoi katsovansa mitä näin myöhään illasta kyökin puolelta vielä löytyi, kehottaen kaksikkoa istumaan alas. Sethos ohjasi Azuren pöytien ohi hiljaisempaan nurkkaan, jossa painajaispaimen yleensä itse istui mikäli majataloon eksyi aikaansa kuluttamaan.
Alas istuminen tuntui kerrankin hyvältä. Mies kävi huokaisemaan pitkään ja syvään saadessaan viimein ahterinsa tuoliin, nojautuen samalla erittäin laiskasti vasten puista selkänojaa. Hetkeksi katse ummistui, Sethosin antaen itselleen aivan pienen nollautumishetken, ennen kuin vilkaisi varovaisesti Azuren puoleen.
Mitä sitä nyt?
yllättäen sanoja ei tuntunut löytyvän. Demoni ei tiennyt mitä olisi sanonut, mutta tunsi silti pakottavaa tarvetta sanoa jotain.
"... Sinulla ei varmaan ole ketään tuttuja täällä päin...?"


// HNNNGNHNHNGHH NIIN<333 VOI VAUVAT voi äiti kun tekis taas mieli piirtää jtn Azure Sethos juttujakin mut ajfawf. En osaa taas vaihteeks piirtää mitään //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: home is where the heart is || Danna

ViestiKirjoittaja Noitarinki » 14 Heinä 2015, 06:47

Azure nyökkäsi pienesti demonin tarttuessa hänen käteensä, kehottaen häntä seuraamaan mukana, ja otti sitten paremmin kiinni miehen kädestä. Hiljalleen heidän askeleensa kävivät sisälle taloon, kenkänsä kopisivat hienoisesti puista lattiaa vasten. Neito ei ehkä nähnyt mitään, mutta hän kuuli tilassa olevan muitakin heidän lisäkseen, sieltä täältä kuuluvaa puhetta jonka sisällöstä hän ei voinut olla lainkaan varma. Hän oli vieraassa paikassa vieraiden keskellä. Tyttö painautui vaistonomaisesti mahdollisimman lähelle selkäsaunan saanutta unisiepparia, yrittäen parhaansa mukaan olla herättämättä liikaa huomiota. Ilmapiiri ei tuntunut kovin ystävälliseltä, mutta mitä muutakaan hän olisi oikeastaan voinut odottaa? Eihän sitä sodassa oltu ystävien kanssa ainakaan hänen tietääkseen. Näiden silmissä hän oli se vihollinen. Vaikka no, jokainen täysjärkinen nyt varmaan ymmärtäisi ettei hänestä olisi haittaa kenellekään. Niin kuin se ketään estäisi kuitenkaan…

Sethos pysähtyi keskustelemaan majatalon emännän kanssa, ja Azure jatkoi yhä yritystään kutistua näkymättömän pieneksi, pitäen tyhjät silmänsä lattiassa, mutta korvansa pelissä. Vaaleaverikkö ei ymmärtänyt sanaakaan kaksikon puheesta, mikä myös oli täysin ymmärrettävää. Hän oli elänyt elämänsä ihmisten keskuudessa, ei häntä ollut koskaan opetettu puhumaan haltioiden kieltä. Yhä tälläkin hetkellä hänestä tuntui jotenkin absurdilta ajatella että hän oli todellakin lähtenyt pois. Mitä sitä ei tekisikään rak-

Demonisempi osapuoli kävi ohjaamaan hänet huoneen läpi, istumaan pöydän ääreen. Uupunut nuorinainen laski pienet kätensä syliinsä, puristaen esiliinansa kangasta nyrkeissään. Kaikki oli hyvin. Hän selviäisi tästä kyllä. Mutta se ei silti estänyt häntä ahdistumasta. Niin kauan kunhan hän vain pysyttelisi poissa ihmisten… haltioiden tieltä niin suuria ongelmia ei pitäisi ilmetä… Todennäköisesti. Mistä hän sen voisi tietää. Sokea tyttö säpsähti hienoisesti Sethosin kysyessä sattuiko hänellä olemaan tuttavia täällä suunnalla maata. Jäisensiniset silmät nousivat viimein ylöspäin, toivottavasti mahdollisimman lähelle demonin kasvoja, tunnetilaansa kuvaavan ilmeen noustessa vaivihkaa siroille kasvoille tytön pudistaessa päätään. ”Ei minulla edes ole sellaisia, ainoat jotka voisin siihen laskea ovat veljeni… Ja viimeksi kun tarkistin niin heistä yksikään ei asunut haltioiden mailla…” Niinpä niin. Vaikkakin nuorin veljistä, Jarret, olikin aina ollut hieman seikkailunhaluisempaa sorttia, ei Azure kuitenkaan uskonut tuonkaan jäävän aloilleen haltioiden alueille ainakaan. Ja kolme muuta nyt olivat viimeisimmän tiedon mukaan kukin perheidensä luona maatiloilla ja kylissä.

//Aaaaaaaaa <33 Aksu kello on seittemän aamulla ja oon vieläki hereillä. Miksi. PITI SAADA KIRJOTTAA. I swear to god me nirhaan sut vielä joku päivä. Tai en me voi. Kenen kans me sit pelaan näitä ihanuuksia ah. Ja ei se haittaa .< Pitää piirtää sit ku voi. Vois itekki. Koska Sethos ja Azure. Hnngh. NYT NUKKUMAAN.//
... Kaikkia kinosti.

Naava
Avatar
Noitarinki
Porvari
 
Viestit: 753
Liittynyt: 14 Heinä 2012, 17:28

Re: home is where the heart is || Danna

ViestiKirjoittaja Aksutar » 14 Heinä 2015, 13:16

Azuren mukaan tyttö ei omistanut yhtään tuttua tai ystävää haltioiden kylästä. Ei yllättävää sinällään, mikä samalla myös kertoi kuinka absurdia se alunperin oli ollut, että demoni haltioiden piilopaikasta oli tätä tyttö alkanut tapailemaan.
Sethos huokaisi jälleen syvään, pysyen hetken hiljaa. Olihan hänellä muutama tuttava siellä täällä, niin piilopaikassa kuin myös kaupungissa. Mutta, ei hän ollut kovin läheinen yhdenkään tällaisen tuttavan kanssa. Joten, ei Sethos tiennyt kehtaisiko pyytää apua heiltä tähän tilanteeseen. Edes väliaikainen yöpymissija jossain olisi suurikin helpotus, ainakin siihen asti kunnes Sethos löytäisi Azurelle ja hänelle oman paikan, jossa asustella. Demoni ei kuitenkaan halunnut vaivata sokean päätä näillä murheilla vaan piti suunsa visusti kiinni aiheesta. Kyllä hän jotain keksisi, ennemmin tai myöhemmin.

"No, nyt sinulla ainakin on sitten aikaa tutustua täkäläisiin...", Sethos hymähti pienesti, hiljaisesti.
Emäntä saapui samaan aikaan heidän pöytänsä luo, laskien tarjottimen Azuren eteen. Tarjottimelta löytyi kulhollinen kalakeittoa, pari leivänkannikkaa ja kannullinen maitoa, sekä tyhjä lasi. Eipä se paljoa ollut, mutta varmasti veisi suurimman nälän pois. Sethos kävi samantien kaivamaan taskujaan kolikoita etsiäkseen, mutta ennen kuin demoni ehätti yhtäkään lanttia pöytään iskä, kävi majatalon emäntä tokaisemaan ettei maksua tarvittu.
"En tiedä mikä teidän tilanne on, enkä lähde siitä enempää utelemaan, mutta selvästi olette asteen tai toisen pulassa", Emäntä kävi nyt avaamaan suunsa, puhuen tällä kertaa yleiskieltä. Selvällä, eksoottisella aksentilla, mutta sai tuon puheesta kuitenkin selvää, "voin majoittaa teidät täksi yöksi, ehkä seuraavaksi, mutta saatte maksaa työllä yöpymisenne".
Sethos pysyi hiljaa, tuijottaen vain emäntää joka nyt koitti kovin ystävällisesti heille hymyillä. Kyllä hän tiesi tämän naisen - Arya nimeltään - olevan kovinkin hyväsydäminen silloin tällöin, mutta ei demoni ollut koskaan olettanut saavansa itse moista apua. varsinkaan tässä tilanteessa, varsinakaan tässä seurassa.
"... Kiitos", olikin ainoa sana mitä demoni suustaan sai nyt ulos, Aryan vain hymisten päälle tyytyväisenä.
"Syö nyt, Edan, Tarvitset voimia. Huomenna saat tiskata koko päivän", Arya lisäsi puhutellen nyt lähinnä Azurea, nimittäen tuota Edaniksi - mikä tarkoitti vain ihmistä puoliverisen kielellä. Mikäli emäntä jotain rumempaa nimeä olisi Azuresta käyttänyt, olisi Sethos kyllä asiaan puuttunut. Vaikka, ei hänellä varsinaisesti nyt ollut varaa hyppiä emännän silmille, kun tuo niin ystävällisesti heille apuaan tarjosi...
"Menen katsomaan teille huoneen valmiiksi", Noiden sanojen myötä emäntä poistui, jättäen sokean ja painajaispaimenen jälleen kahden.

"... Edan tarkoittaa ihmistä...", Sethos kävi kertomaan, jahka Arya tarpeeksi kauas oli ehättänyt. Ihan vain, ettei Azuren tarvinnut sitä jäädä pähkäilemään. Samalla demoni kävi kaatamaan varovaisesti kannusta maitoa lasiin sokealle, olettaen tuon kyllä itse kykenevän muuten ruokailemaan ilman apua, "Siksi sinua varmaan aletaan kutsua täällä... Voisihan se olla pahempikin nimitys mutta...".
"Jahka vakio väki tottuu sinuun, kysyvät he varmasti oikean nimesi... Sitä on turha väkisin heille jankuttaa. Minuakin aikanaan kutsuttiin nimellä Feuyaer - mikä tarkoittaa vastenmielistä - ennen kuin he oikeaa nimeäni kyselivät. Enhän minä sitä heille kertonut, mutta kutsumanimeni kyllä", Demoni jatkoi, sen pahemmin selittelemättä siitä oikeasta nimestään. Olihan hän demoni, tietenkin hänellä oli tosinimi jota ei muille jaeltu. Vaikkakin hänen tosinimellään ei ollut ihan samanlaisia vaikutuksia mitä toisista ulottuvuuksista tulleilla demoneilla, halusi hän silti olla varovainen sen suhteen kenelle kertoi.


// SENKIN AAMUKUKKUJA NYT :D TÄNÄÄN AJOISSA NUKKUMAAN SIT! JA OH my gosh elä nirhaa muo et sä voi nyt muo nirhaa ku nää kaks on niin ASDKJEKJGTE. PITÄÄ PIIRTÄÄ TODELLAKIN //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: home is where the heart is || Danna

ViestiKirjoittaja Noitarinki » 08 Elo 2015, 01:37

Azure kuuli demonin huokaisevan jälleen, mielessään käväisi ajatus siitä, josko hän olikin sanonut jotain väärin. Toivottavasti ei. Sokea tyttö ei kuitenkaan ehtinyt kysyä asiasta ennen kuin seuralaisensa totesi hänellä olevan nyt aikaa tutustua täällä päin asuvaan porukkaan. Tottahan tuokin.
Samalla saapui se nainen jonka kanssa Sethos oli aiemmin puhunut, tuoden hänen eteensä ruokaa, vaikkei hän sitä nähnytkään. Ei se haitannut. Tuo emäntä puhui heille, neidon yllätykseksi jopa kieltä jota hänkin ymmärsi. Pelkkä ajatuskin siitä sai surullisne helpottuneen ilmeen tekemään tiensä platinablondin kasvoille, tuon kuitenkin pitäessä silmänsä pöydän pinnassa. Hän kuitenkin vilkaisi naisen äänen suuntaan tuon kertoessa voivansa majoittaa heidät joksikin aikaa, kunhan he vain työskentelisivät paikkansa eteen. Nuorempi naisista katsoi tätä kiitollisena, seuraten unidemonin vanavedessä, lausuen vilpittömän kiitoksensa tästä. Tuon jatkaessa puhumista, nyökkäsi Azure vain ymmärtämisen merkiksi. Kyllä hän tiskata osasi. "Jos vain voin sillä mitenkään korvata vieraanvaraisuutenne, niin ei minulla ole aiettakaan valittaa", kiharainen totesi epävarmana hymyillen. Hän ei tiennyt miten suhtautua tilanteeseen, mutta kyllä hän tähän pystyisi jotenkin.
Mutta mikä oli tuo san- "Edan tarkoittaa ihmistä", kuului vastaus hänen mieleensä nousseeseen kysymykseen, Sethosin suusta. Näinpä. Azure pyöritteli lusikkaa siroissa käsissään miehen kaataessa hänen lasiinsa maitoa, hammasrattaat vain raksuttivat hänen päässään. Hänen täytyisi ruveta pistämään muistiin mahdollisimman paljon tietoa ja sanastoa. "Aivan", hän nyökkäsi, alkaen sitten vaivihkaa ruokailunsa, naurahtaen hieman toisen todetessa Edanin olevan parempi nimitys kuin jokin muu. Tyttö ei voinut väittää vastaan, yllättävän neutraali kutsumanimi, ja jopa todenmukainen. Hassua.

Demoni jatkoi asian avaamista, todeten että olisi parempi odottaa häneltä nimeään kysyttävän, kuin turhaan sitä yrittää jakaa. Se ei kuulemma toimisi. Jälleen hän nyökkäsi. "Feuyaer...", tyttö toisti tuon toisen uuden sanan miettivän kuuloisena, ennen kuin pudisti päätään. "Miten jokin vastenmielistä tarkoittava sana voi kuulostaa toisella kielellä niin kauniilta? Onko haltioiden kieli aina tuollaista?" Hän ei lähtenyt kyseenalaistamaan painajaispaimenen toteamusta kutsumanimistä ja oikeista nimistä, mutta painoi tuonkin tiedonhiukkasen mielensä syövereihin, jos vaikka sattuisi sitä joskus tarvitsemaan.

//KELLO PUOL KAKS TAAS JA MAANANTAINA ALKAA KOULU JEE. EN NUKU. VASTAAN PELEIHIN JEEEEEEE. PIIRRETÄÄN YHESSÄ. MÄKI HALUUN ASDFGHJKL//
... Kaikkia kinosti.

Naava
Avatar
Noitarinki
Porvari
 
Viestit: 753
Liittynyt: 14 Heinä 2012, 17:28

Re: home is where the heart is || Danna

ViestiKirjoittaja Aksutar » 24 Elo 2015, 13:58

Hiljaisuudessa Sethos kävi seurailemaan, kuinka Azure viimein kävi syömään. Toivottavasti tyttö myös söisi kunnolla, vaikka ei ehkä halunnutkaan. Uusi paikka ja tämänpäiväiset tapahtumat saattoivat hyvinkin viedä näläntunteen mennessään, tai näin unidemoni oletti. Kuulemma murheelliset ihmiset eivät aina muistaneet edes syödä, kun eivät tiedostaneet muilta tunteiltaan ja ajatuksiltaan nälkäänsä niin hyvin. Ei demoni ollut mikään tunnemaailman expertti, mutta uskalsi veikata, ettei Azure kovin hilpeällä tuulella ollut tai tulisi olemaan lähiaikoina. Hän saattoi kuitenkin vain yrittää olla Azuren tukena ja turvana, vaikka tunteellisesti estynyt painajaispaimen ei ehkä ollut se kaikkein paras tukemaan ja lohduttamaan surullisia.

Tyhjyyteen tuijottanut katse terävöityi Azuren puoleen, tytön käydessä kehumaan haltiakieltä niin kauniiksi.
"Kai se riippuu keneltä kysyy. Minun korvaani haltiakieli ei kovin erikoiselta kuulosta - joskin minun korvaani ihmisten kieli kuulostaa paljon kauniimmalta, mitä demonikieli. Olen kuitenkin elänyt haltioiden parissa niin kauan, että ehkä heidän kielensä kauneus on jo liian arkista minulle", Demoni kävi vastaamaan, "Jos haluat, voin koittaa opettaa sinulle haltiakieltä. Joskin, se ei taida nyt enää tämän illan aihe olla...".
"Siitä olisi varmasti hyötyä, jos edes jonkin verran haltiakieltä puhuisit, nyt kun täällä olemme...", Sethos jatkoi, "joskin... Ei meidän ole pakko tänne jäädä, jos et halua. Minulla ei ole täällä varsinaisesti mitään, minkä takia pitäisi jäädä. Vietän vain yleensä aikaani täällä... tai kaupungissa... ylipäätään paikoissa, joissa on paljon humanoideja, joiden unilla ruokailen..".
"Joten jos jonnekin haluat lähteä, onnistuu sekin..", mies hymähti pienesti, antaen Azurelle nyt mahdollisuuden päättää siitä, halusiko tuo piilopaikkaan jäädä vai lähteä jonnekin muualle. Kunhan ei takaisin ihmisten kaupunkiin, sikäli mikäli se enkeli siellä piti majaansa....



// AAAAAA SENKIN YÖKIRJOTTELIJA. t minä joka viime yönä ei saanu ahdistukselta unta joten kirjottelin myös yöstä. ANYWAYS. PIIIRRETÄÄÄÄN JOOOOOOO pitää jostain repästä inspiraatioo ja aikaa piirrellä taas Azure&Sethos kuvia //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: home is where the heart is || Danna

ViestiKirjoittaja Noitarinki » 21 Marras 2015, 14:55

Sokea neitokainen mutusteli ruokaansa kaikessa rauhassa, päänsä lyöden täydellistä tyhjyyttä. Päivän tapahtumat tuntuivat niin kaukaisen epätodellisilta, hänen mielensä ei ollut vielä täysin käsittänyt sitä, ettei hän ollut palaamassa enää illalla Shilohin luo kaupunkiin. Ettei hänellä ollut enää Pania sängyn jalkopäässä tuhisemassa unista turvantunnetta. Tunne oli melkein sama kuin hänen muuttaessaan Cecilin luota Nahoriin... ja myöhemmin Nahorista kaupunkiin. Mutta tämä oli kuitenkin erilaista, asiat olivat nyt eri tavalla. Hän voisi edelleenkin palata veljensä luo kunhan niin vain mielisi, Shiloh puolestaan ei enää sietäisi häntä silmissään.

Sen sijaan Sethos avasi vähäsanaisen suunsa, tarjoutuen opettamaan hänelle haltioiden kieltä, mutta ei enää tänään. Azure nielaisi ruuan suustaan, ennen kuin nyökkäsi. "Se voisi olla ihan paikallaan", tyttö totesi. Todellakin. Hän tunsi olonsa muutenkin kovin ulkopuoliseksi muiden seurassa, vähin mitä hän voisi tehdä olisi opetella ymmärtämään puhetta ja puhumaan. Ei hänellä ollut enää muutakaan tekemistä. Demoni kuitenkin jatkoi puhettaan, kysyen tahtoisiko hän jäädä tänne vai lähteä, selittäen vielä tilanteen itsensä kannalta, ravintoa ynnä muuta. Tyttö pysyi hiljaa pitkän aikaa, keskittyen vain tyhjentämään ruokaa lautaseltaan, toivoen ettei Sethos loukkaantuisi hiljaisuudesta.

Lopulta, kun blondi oli saanut ateriansa päätökseen, huokaisi tuo syvään, pyyhkien kaikista pahoista tunteista jälleen kostuneita silmiään, ja pudisti kiharaista päätään. "Jäädään. Ainakin toistaisek--", uupunut haukotus keskeytti hänen lauseensa. "... Anteeksi." Tämä naurahti ilottomasti, "kuten olin sanomassa, en halua lähteä mihinkään ainakaan hetkeen. En kaipaisi enää yhtään enempää hämminkiä tällä hetkellä."

//Kee-e-e-e-estoo-o-o-o-o-ooo. AZURE IS BACK! VIELÄKI PITÄÄ PIIRTÄÄ EN OO VIELÄKÄÄN PIIRTÄNY KUNNOLLA YHYY. Ja hei nyt sentään vastasin päivällä!!1//
... Kaikkia kinosti.

Naava
Avatar
Noitarinki
Porvari
 
Viestit: 753
Liittynyt: 14 Heinä 2012, 17:28

Re: home is where the heart is || Danna

ViestiKirjoittaja Aksutar » 23 Marras 2015, 17:18

Sethos nyökkäsi pienesti Azuren toteamukselle, tuon ollessa samaa mieltä haltiakielen oppimisesta. Olisi siitä hyötyä pidemmällä tähtäimellä, jos he aikoivat täällä alkaa asustamaan. Kaikki haltiat kun eivät suostuneet edes puhumaan yleiskieltä, jos keskustelukumppani ei heidän kieltään ymmärtänyt. Toivoa tosin sopi, ettei Azure moisiin haltioihin joutuisi törmäämään. Erittäin epätodennäköistä se oli, suurin osa moisista kun oli siirtynyt kaupunkiin asumaan...
Painajaispaimen odotti kuitenkin maltillisesti kaikessa rauhassa, että Azure kävisi hänen kysymykseensä vastaamaan. Hän antoi sokean syödä rauhassa ja miettiä asiaa, Sethosin pysyen täysin hiljaa sen ajan. Ehkä se teki hyvää heille molemmille, olla hetki hiljaa ja omissa ajatuksissaan. Olihan tässä tilanteessa sulattelemista itse kullakin. Sethos kuitenkin toivoi, ettei Azure alkaisi katua päätöstään lähteä hänen matkaansa. Kyllä demoni tiedosti, ettei oikeastaan millään tavalla ollut otollisin vaihtoehto kenellekään, mutta juuri nyt sokealla ei tainnut edes olla vaihtoehtoa palata takaisin entiseen. Tai no, mistä demoni sen varmaksi tiesi...

Viimein Azure avasi suunsa, puheen kuitenkin keskeyttäen haukottelun. Pieni, vino hymy hiipi unisiepparin kasvoille, tuon seuraillessa sivusta sokeaa, joka oli sitä mieltä että heidän kannattaisi jäädä ainakin toistaiseksi. Kunhan nyt hetken saisi totuteltua tilanteeseen, voisi alkaa paremmin miettiä, mihin kannattaisi juurtua ja uutta arkea lähteä rakentamaan.
"Hyvä päätös..", Sethos vastasikin sokealle, jatkaen kuitenkin, "Voimme vetäytyä jo huoneeseen. Vaikutat väsyneeltä, ehkä olisi aiheellista päästä lepäämään kaiken tämänpäiväisen jälkeen..", Demoni ehdotti, ollen valmiina johdattamaan Azuren majatalon huoneen puolelle, mikäli sokea niin halusi.



// KeEeeEestää itse kaikilla mutta KATSO VASTASIN KUTEN UHOSIN kyllä tää tästä vielä käynnistyy. PIIIRTÄMÄÄN NIIIIN Piirrä se modern au kuva nyt. PÄIVÄKIRJOITTELUA SITTENKIN //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: home is where the heart is || Danna

ViestiKirjoittaja Noitarinki » 07 Joulu 2015, 19:20

Demonimies ilmaisi olevansa samaa mieltä hänen kanssaan, ehdottaen seuraavaksi heidän siirtyvän jo heille varattuun huoneeseen. Azure ei löytänyt minkäänlaista valitettavaa tästä ehdotuksesta, hän oli hyvinkin uupunut vaikkei välttämättä ollutkaan sitä aikaisemmin huomannut... Ainakaan näin selvästi. Vaaleaverikkö nyökkäsi väsyneenä, sallien seuralaisensa johdattaa itsensä eteenpäin.

--

Majatalohuoneeseen päästyään uskalsi sokea neitokainen hieman hengähtää. Enää ei ollut ylimääräisiä silmä- tai korvapareja vahtaamassa, ja se oli hyvä. "Voisin... Todellakin käydä samantien nukkumaan, ellet loukkaannu ihan liikaa?" Tyttö kysyi hieman tiedustelevasti. Hän oli väsynyt, muttei kuitenkaan halunnut jättää Sethosia yksinään jos tuota olisi hirveämmin haitannut. Joskin hän kyllä uskoi ettei unisiepparia moinen häiritsisi.

//Tsädäm. Lyhyttä. Ei menny nukkumaa ihan vielä mut mun puolesta saat heittää sen sinne sängynpohjalle jos kun haluat kuitenki ,>//
... Kaikkia kinosti.

Naava
Avatar
Noitarinki
Porvari
 
Viestit: 753
Liittynyt: 14 Heinä 2012, 17:28

Re: home is where the heart is || Danna

ViestiKirjoittaja Aksutar » 02 Tammi 2016, 12:04

Sen suuremmitta puheitta parivaljakko päätti vetäytyä omiin oloihinsa, pois kaiken muun hälinän keskeltä. Painajaispaimen johdatti sokean seuralaisensa heille varattuun huoneeseen, varmistellen tietenkin ettei Azure rappusissa käynyt kompuroimaan - eihän Sethos ennen ollut nähnyt, miten sokea pärjäsi rappusissa tai ylipäätään sisätiloissa liikkuessa, joten tuskin varautuminen oli pahitteeksi? Hyvin tuo aina oli metsän reunalle löytänyt, mutta suljetussa ja ahtaassa tilassa liikkuminen taisi olla eri asia? Nyt kun ei edes Pania ollut apuna...

Ilman mitään suurempia välikohtauksia he pääsivät kuitenkin huoneelle, joka kovin pimeänä oli. Takkaan saattoi tulen viritellä, jotta huoneeseen saisi vähän lämpöä ja valoa - joskaan kumpikaan heistä ei sitä valoa tarvinnut varsinaisesti. Sethos oli yöeläjä, joka näki pimeässä ihan hyvin ja Azure oli sokea. Mutta se lämpö kelpaisi varmasti.
"Ei se minua haittaa. Mene vain nukkumaan jos haluat... Minä pidän vahtia ja kerään voimia", Se oli kaunis ilmaisu siitä, että unidemoni aikoi Azuren nukahdettua kiivetä majatalon katolle pyydystämään unia lähiseudun nukkuvilta, jotta saisi kerättyä energiaa ja parsittua itseään kasaan yhteenoton jäljiltä.

Azuren vetäytyessä vuoteeseen, antoi Sethos tuolle oman rauhan. Demoni ei enää sanonut mitään vaan viritteli tulen takkaan lämmittämään huonetta, sen jälkeen hän vain odotti. Odotti niin kauan, että Azure varmasti oli unessa, ennen kuin kävi sinne katolle tiensä taiteilemaan, totta kai pitäen unia kalastellessaan vahtia heidän huoneensa suhteen, kuten oli luvannutkin.



// TSÄDÄÄÄÄMMM Anteeks kesto T_T Heitin Azuren sängynpohjalle noin, oliko se nyt tältä erää tässä?//
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt


Paluu Kylä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 8 vierailijaa

cron