Kirjoittaja Aksutar » 28 Huhti 2015, 22:55
Perian
Lähemmäs viikko oli kulunut siitä, kun satyyri oli eksynyt mukavan illan päätteeksi samaan sänkyyn faunin kanssa. Tai siis, eihän siellä sängyssä mitään ollut tapahtunut - varsinaisesti - mutta silti se oli jättänyt kalvamaan satyyria. Ei hän normaalisti välittänyt pienestä flirtistä tai tunteiden tunnustamisesta tahon jos toisenkin seurassa, mutta nyt Elodie oli päässyt jollain kummalla tavalla luikertelemaan Perianin ihon alle. Se tuntui epämukavalta, lähinnä siksi, ettei satyyri tiennyt mistä nämä oudot tunteet kumpusivat, saatikka missä välissä niitä oli edes kehittynyt! Kaikki oli käynyt niin nopeasti ja varoittamatta, ennen sitä iltaa ei satyyri ollut tuntenut mitään sen suurempaa faunia kohtaan, mutta sitten jostain täysin pusikoista oli kohonnut moisia. Sitä oli vaikea selittää, lähinnä siksi, ettei Perian itsekään ymmärtänyt tilannetta täysin.
Satyyri oli koittanut päästä eroon niistä tunteista ja ajatuksista, jotka koko viikon olivat häntä häirinneet. Se oli myös näkynyt miehen käytöksessä, tuo oli paljon hajamielisempi ja sekosi sanoissaan, mikä ei todellakaan ollut normaalia Perianille. Taho jos toinenkin siitä oli huomautellut silkkikoivelle, eikä moinen huomauttelu todellakaan auttanut asiaa. Perian ei saanut unta öisin, hän pyöri sängyssään ja aamulla oli väsynyt ja kärttyinen. Ei tätä voinut jatkua pitkään, jotain Perianin oli tehtävä asialle.
Perianin nimenomaan, satyyri tiesi ettei Fauni aikonut asiaa enää tuoda esille itse. Tuo oli muutenkin vältellyt suurimmaksi osaksi Periania, syystäkin. Voi kunpa hän olisi älynnyt hoitaa tämän asian pois alta jos viime kerralla. Nyt kun siihen piti palata, tuntui kaikki kymmenen kertaa hankalammalta. Koko päivän Perian oli harkinnut ottaisiko asian tänään puheeksi Elodien kanssa ja aprikoi sitä yhä. Toisaalta hän halusi, tämä piti saada nyt johonkin suuntaan etenemään! Mutta toisaalta... Perian ei uskaltanut. Mitä jos tämä eteni suuntaan, jota hän ei halunnut? Ja mikä se suunta edes oli! Perian ei halunnut Elodien lähtevän, eikä hän halunnut tuota satuttaa... Mutta halusiko tuo sitten Elodiesta jotain enemmän vaiko pitää tuon vain ystävänä?
Ei hän tiennyt ja sekös tässä turhautti! Ehkä hän halusikin sitä, se oli ainoa selitys näille tunteille. Tai ehkä hän halusi vain sen yhden yön huuman kaltaisensa silkkikoiven kanssa ja sen jälkeen kaikki tunteet katoaisivat? Ei hän tiennyt!
Saatuaan päivänsä päätökseen oli satyyri tuttuun tapaan vetäytynyt omaan huoneeseensa. Tällä kertaa rentoutumisen sijaan Perian oli kuitenkin ravaillut jo lähemmäs tunnin ympäriinsä huoneessa, miettien hoitaisiko tämän asian nyt saman tien pois alta. Oli tässä jo viikko märehditty! Hänen pitäisi kutsua Elodie luokseen ja selvittää heidän välinsä heti!
Ei. ei hän voinut kutsua Elodieta tänne kuin mitäkin lemmikkiä, joka kutsuttiin luokse vain halutessa. Ei nyt, ei tämän asian suhteen. Hänen piti itse mennä Elodien luokse... Missä ikinä Elodie juuri nyt olikaan...
Yllä ollut musta vaatekokonaisuus käytiin suoristamaan paremmin peilin edessä, ennen kuin satyyri syvään henkeä vetäen lähti askeltamaan ulos huoneestaan. Käytäville, kohti palvelijoiden tiloja. Kaiketi Elodie omassa huoneessaan oli, ei tuolla pitänyt muutakaan juuri nyt enää olla... Ellei fauni ollut lähtenyt käymään jossain. Toivottavasti ei. Perian tuskin tulisi lähtemään uudestaan tämän asian suhteen liikkeelle, ellei nyt saisi puhuttua Elodielle. Kerta hän oli saanut kerättyä rohkeutensa ja uskoi olevansa sanavalmis - tai niin hän todellakin uskotteli itselleen - oli nyt täydellinen hetki käydä tämä aihe läpi.
Sorkkien kopse pysähtyi suoraan Elodien huoneen ovelle, Perianin selvästi empien vielä hetken. Kämmen oli jo puristunut nyrkkiin koputuksen aikeissa, mutta mies oli pysähtynyt liikkeissään niille sijoilleen. Vielä voisi poistua. Ehkä tämä ei ollutkaan hyvä idea.
Ei, hän veisi tämän nyt loppuun, kerta oli aloittanut. Niinpä satyyri viimein kävi koputtamaan oveen.
"Elodie? Oletko paikalla?"
// YYYY HIRVEE ROMAANI SORI en viittiny hitata Periania sisään siltikään >: //