Kirjoittaja Lörri » 20 Elo 2015, 10:08
" Oi. Bartholomeushan voi kirjoittaa suosituskirjeen, pyynnön, kasvattityttäremme puolesta, ja voit viedä sen mukanasi hoviin. Osoittanemme sen prinsessa Lilylle?" Sanoi Leilana kevyttä innostusta äänessään Ellelle. " Jos lähestymme asiaa niin, että toivomme tytön pääsevän sinun oppiisi, kamarineidoksi. Kuulostaisiko tämä hyvältä?" Leilanan kasvoille puhkesi kukkea hymy ja hän katsoi vuoroin jokaista pöydän ääressä istujaa, taputellen samalla sievää suutaan koristeellisella lautasliinalla." Tai tietenkin minä kirjoitan sen kirjeen, herrani on vain hyvä ja laittaa nimikirjaimensa siihen alle." Hän lisäsi, kun huomasi Bartholomeuksen venähtäneen ilmeen. Bartholomeus hymyili vaimolleen tyytyväisenä. Sitten hän mietti hetken ja sanoi;" Mikäli sia sitä vaatii, voimme lähestyä tätä Marilean asiaa myös siten, että me Leilanan kanssa adoptoimme tytön. En tiedä, ovatko hänen vanhempansa miten suostuvaisia moiseen, mutta olettaisin että minun ei tarvitse kovinkaan monimutkaisista naruista nykiä, jotta saan heidät suostuvaisiksi. Jos tytöstä tulee täysivaltainen Hillgore, hänet otetaan linnaan enemmän kuin mielellään. Ja minä olenkin aina kaivannut omaa pikkuista tytärtä lelliteltäväksi." Sanoi Bartholomeus rakastettavaan ännensävyyn ja kääntyi nyt katsomaan pikkuista kultakutria, joka suorastaan lamaantuneena haukkoi henkeään soppakulhonsa yllä." Mitäs itse tähän sanot Marilea? Kuulostaisiko mukavalta olla Marilea Hillgore?"
Tyttönen käänsi suuret lumoavat sinisilmänsä Bartholomeuksen puoleen ja sai vain vaivoin soperrettua huuliltaan. " Oi herra Hillgore, minä en uskaltaisi mitään tämän enempää toivoakaan." Bartholoemus ei voinut olla naurahtamatta hyvänsuovasti tytön hämmingille. Hän tarttui edessään olevaan leipätarjotteimeen ja ojensi sitä kohti hämmentynyttä Marileaa. " Saisiko olla, murunen?" Hän tarjosi, jotta tyttö saisi jotain sijaistoimintaa, ja pääsisi hämminkinsä herraksi.
" Minä hoidan tämän nyt heti!" Ilmoitti sitten rouva Leilana pontevasti ja nousi hameenhelmat kahisten ylös tuoliltaan. " Jätän teidät toviksi keskenänne tänne, poistun työhuoneeseeni kirjoittamaan sen kirjeen." Hän sanoi, ja nykäisi kultaisesta tupsupäisestä soittokellosta. Heti huoneeseen astui palvelija, ja rouva Hillgore tilasi odottamaan jääville alkusalaatin pöytään. " Palaan pian." Hän sanoi vielä kohteliaasti, kasvot hymyssä, ja kahisi sitten tiehensä suurista pariovista.
" No niin, hänen armonsa hylkäsi meidät." Sanoi Bart muka erittäin surkeaa teeskennellen, ja katseli Elleä kohti, osuen katseellaan hänen meripihkan värisiin, erittäin kauniisiin silmiinsä. Kamarineidon silmien kauneus ja niistä kajastava lempeys ja hyvyys nostattivat ihastuneen hymyn Batholomeuksen kasvoille, ja hän huomasi tuijottavansa Elleä hieman liian tiiviisti ja hieman liian pitkään siihen nähden, mikä sopivaa olisi. Aivan kun ei koskaan aiemmin olisi tätä naista todella nähnytkään. Pitkät ripset, hiekanvärinen, jo osin harmaantunut tukka, pehmeämuotoistet kasvot ja kauniit kapeat kulmat...miten hän ei ollutkaan koskaan aiemmin huomannut, miten naisellisesti viehättävä tämä kamarineito oli, sen lisäksi, että oli sisältä kaunis? Sisäinen kauneus oli hyvin harvinaislaatuista ihmisillä, jotka elivät kuninkaan hovissa." Sanohan, Elle, miten sinä olet onnistunut säilyttämään tuon kaiken sisäisen kauneutesi kaikkina niinä vuosina, jotka olet tuolla mädännäisessä hovissa elänyt?" Bartholomeus sitten kysyikin naiselta, siirtämättä kirkkaiden, jäänsinisten silmiensä katsetta pois tämän kasvoilta.
// Bart mene asiaan, se on toiminna mies :P //