Haltiakuningattaren leuka nousi aavistuksen verran kuullessaan kuka tämä juoksupoika tarkalleen ottaen oli, jääden ymmärtäväisenä hiljaa puolisonsa vierelle ja seuraamaan tapahtumia, pian myös paljastuessa miksi tämä ylipäätään paikalla oli. Piru itse puolestaan oli noussut kumarruksestaan hieraisemaan nenänsä puhtaaksi, katsahtaen varoen etualalla olevaan haarniskaiseen kenraaliin tämän kuultua nyt uudesta tehtävä annostaan.
Vuoropuhelun tapahtuessa, Aaron tunsi olonsa kieltämättä hitusen kiusalliseksi, Delian taas voimatta muuta, kuin toivoa ettei kaksikko alkanut kinaamaan asiasta liiaksi, Aran oli selvästi uuvuttanut itsensä syystä taikka toisesta ja Darius... Noh, Haukansilmä meni jopa niin pitkälle, että kysyi suostumattomuuden seurauksia, saadakseen vain tarjouksen lähteä vuorille itse antamaan vastaväitteensä.
"
Te kaksi... Saatte minut välillä pudistelemaan päätäni. Tämähän voi olla oiva mahdollisuus sinulle Darius, eikä vain Oraakkelin sanansaattajalle. Aaronhan se oli?" Delia kävi käsiksi kiusalliseen hiljaisuuteen, saaden tönkön nyökkäisyn nimen varmentamiseksi.
"
Uskon, ettei nuoren pojan kouluttaminen ole niin raskasta, saat tilaisuuden ottaa vähän rennommin myös itse." Nuorempi sisar esitteli positiivisia puolia, vaikkakin melko itsekkäällä kannalla voivan siten itse tuntea mielenrauhaa, kun ei tarvinnut pelätä kenraalin polttavan itseään loppuun yhtä nopeasti. Tuskin nuorukaisen esittely aseisiin ja kevyt ottelu -näin Dariukselle- ainakaan alussa olisi kovin raskasta puuhaa? Ainakin kevyempää, mitä tuo muuten ajallaan tekisi. Tilanne oli kaiken kaikkiaan melko mielenkiintoinen ja Delia, nyt kun hänen veljelleen ei suotu muuta mahdollisuutta, aikoi sitä myös seurata.
"
Mielenkiintoista tosin... Miksi vain sinä olet kelvannut moiseen tehtävään." Kuninkaan aviopuoliso kävi vielä lisäämään mietteliäänä, joutumatta odottamaan vastausta liiaksi, kuullessaan matalan kirkaisun ja rääkäisyn sekoituksen taka-alalla olevalta sanansaattajalta, aivan kuin tuo olisi pidätellyt hengitystä jo pidemmän ajan ja avasi nyt suunsa sanoja vasten.
"
Hän tiesi!" Kävi jäykkä kurkkuinen toteamus, Aaronin tuijottaessa lasittuneena jonnekin päin valtaistuinta.
"
Se kivikasa tiesi, ei, ei! Missä se on!?" Nyt sanansaattaja kävi paniikin omaisesta tutkimaan punttejaan ja siitä ylös housujensa taskuihin, välttymättä juuri kenenkään huomiolta. Delia tarkkaili kummastuneena oudosti puhuvaa ja nyt käyttäytyvää nuorukaista, tämän tunnustellessa jo hihojaan, mutta vasta käden sukellettua venytetyn kaulauksen sisään, sai tämä noukittua esiin taiteltun, kulmista kärsineen paperi taitoksen. Kovin hassu paikka jättää viimeiseksi tutkittavasti, mutta haltiakuningatar ei käynyt kyseenalaistamaan sen enempiä mitä nuorukainen missäkin säilytti. Pieni neliöön taiteltu, vanhuudesta kellastunut paperinpalanen avattiin, Aaronin tuntiessa silmissä lievää vilinää hengityksen tuntuvan raskaammalta, jota hän yritti kovasti peitellä uskotellen, ettei hän edes tarvinnut happea.
"
Minulla... O-on ollut tämä. Oraakkeli tiesi..!" Tärisevä, nihkeä käsi ojennetuttiin kohti itse kenraalia tällä kertaa, Aaronin selvästi halutessa, että tämä ottaisi tai edes katsahtaisi paperinpahaiseen silläkin uhalla, ettei pysyisi täpinöissään tai pyörtyisi sen sileän tien tuon suoranaisen huomion saatuaan.
Delia kurtisti kulmiaan, uteliaana itsekin näkemään mikä tässä oli niin tärkeää, huomaten pian, ettei paperissa ollut muuta tekstiä kuin Kenraali Darius Winderin nimi ja piirrostelma tämän kasvoista ajoilta, jolloin tällä oli vielä molemmat silmät.
"
Sinulla taitaa olla ihailija." Haltiakuningatar kommentoitsi veljelleen, kieltämättä hyväntuulisensa nähdessään fanipojan, jonka silmät kiiluivat suuren sankarin nähdessään.
//Bu-but... !!
http://i.imgur.com/1cOnI7K.png/