Kirjoittaja Aksutar » 18 Joulu 2015, 02:13
Fritz kävi hymisemään tyytyväisenä tanssin lomasta, naisen häntä niin kovasti ylistäessä. Tietenkään Herttuattaren lirkuttelut eivät purreet vanhempaan mieheen niin hyvin, mitä olisi voinut uskoa nuoremmasta herrasta. Totta kai hän piti herttuatarta viehättävänä ja mielenkiintoisena seurana, mutta olihan noita ollut ja mennyt näiden vuosikymmenien aikana. Jopa silloinkin, kun hän naimisissa oli ollut. Enää moinen lirkuttelu ei iskenyt "kokeneeseen" herrasmieheen.
"Pelkureita nimenomaan, mutta kyllä ne ovat olemassa", Fritz kävi vastaamaan herttuattarelle tuon kyseenalaistaessa, oliko kolmea vanhinta varsinaisesti. Eihän eliittikään sitä tiennyt, mutta oli silti aivan varma, että nuo olivat olemassa. Legendat eivät syntyneet tyhjästä ja kun oli yhden niistä saanut todistaa olevan, ei Constantine todellakaan suostunut uskomaan, että kaksi muuta olivat mahdollisesti vain tarua. Olihan tietenkin mahdollista, että vain yksi vanha lohikäärme kaiken sen aiheutti, mistä kolmen legenda kertoi, mutta sitä Fritz ei suostunut uskomaan. Jos niin olisi, varmasti tuo lisko olisi jo koko mantereen tuhonnut!
"eiköhän teiltä kotopuolestakin löydy vertaisiani urhoja - jotka kaikenlisäksi olisivat nuorempia kuin minä", Fritz kävi hymisemään naisen kehuihin, virnistäen pienesti kun herttuatar lähemmäs painautui, "Tosin jos sellainen löytyisi, niin käske mokomien toki tulla haastamaan minut - katsotaan onko kukaan veroiseni", Constantine lisäsi naurahtaen. Totta kai hän oli jo parhaat päivänsä nähnyt eikä ollut enää niin terässä, mitä saattoi olla, mutta oli hänestä silti antamaan selkään nuorelle jos toisellekin.
Musiikki kävi kuitenkin viimein loppumaan, ainakin hetkeksi, kun soittajat valmistautuivat seuraavaan kappaleeseen. Siinä välissä eliitti kävi viimein päästämään irti Herttuattaresta ja perääntymään askeleen jos toisenkin, kumartaen tuolle kiitokseksi tanssista.
"Tämä oli suorastaan kunnia, Herttuatar Avary, mutta nyt suokaa anteeksi, minulla on muutama asia toimitettavana. Toivottavasti viihdytte juhlissa ja vierailullanne Cryptissä", Constantine aloitti, käyden poimimaan Mathildan toisen käden omaansa ja kumartui suutelemaan kämmenselkää pienesti, "Ja toivottavasti vielä törmäämme toisiimme vierailunne aikana".
Noiden sanojen jälkeen Fritz vielä kerran kumarsi tanssikumppanilleen, ennen kuin lähti askeltamaan kohti salin reunaa, katseensa nauliintuen siihen toiseen eliittiin...
Pieni, hymähtävä hymy kiiri naisen kasvoille Artanian ilmoittaessa olevansa kiitollinen siitä, että siniverinen hänelle oli kertonut totuuden. Tosin se hymy muuttui jokseenkin kysyväksi kulmienkin kohotessa, Noelin ilmoittaessa olevansa jopa iloinen tästä. Miksi? Ei Lily tiennyt. Mutta Noel kävi kertomaan pelkäävänsä lähinnä siniverisen ja jälkipolvensa takia tässä tilanteessa, eikä niinkään itsensä puolesta. Tuoden esiin sen, että halusi olla hyvä isä, suoda lapselleen sen, mitä ei koskaan itse saanut osakseen. Voi kuinka se nostattikaan hymyn Lilyn kasvoille ja tuntui lisäävän siniverisen kiintymystä kenraaliin. Omalla tavallaan se olikin viehättävää ja suloista, kun vanhempi mies tuolla tavoin halusi pitää lapsestaan huolta! Ainakin Lilyn mielestä. Varsinkin, kun hän oli jo iskostautunut siihen ajatukseen, että saisi itse lapsen perään katsoa kera varsinaisen miehensä, vaikka sinällään halusi myös lapsen oikean isän olevan mukana lapsen kasvatuksessa. Vaikka se ei koskaan tulisikaan onnistumaan suoranaisesti, tämä piti pitää salassa.
"Olen samaa mieltä", Lily kävi vastaamaan suoraan, Noelin mainitessa, ettei lapsen tullut tietää syntyperäänsä, "mutta ei se tarkoita, ettetkö voisi tavalla tai toisella olla hänen elämässään mukana... Tarvitseehan lapsi kummisedän ja tädin...", siniverinen lisäsi. Totta kai hovin papitar tulisi olemaan lapsen kummitäti, siitä ei ollut kysymystäkään, mutta se, että Lilyn opettaja ja veljensä eliittikenraali - joka myös "uskossa" oli - olisi ollut kummisetä, ei ollut mitenkään omituista. Ihan hyvin Noelille sen tittelin voisi myöntää, tuskin kenelläkään sitä vastaan oli mitään - paitsi ehkä Hanssilla, mutta tuolta ei nyt kysytty, kun mokoma ei uskonnosta muutenkaan välittänyt.
Lily kävi naurahtamaan pienesti Noelin kommentille katumisesta. Hyvähän se nyt oli tosiaan jälkiviisaana sanoa, mutta tehty mikä tehty. Turha sitä tässä vaiheessa oli enää märehtiä.
"kunhan tieto tästä ei leviä eteenpäin...", Lily hymähti, toivoen ettei Noel edes mahdollisissa synninpäästöissään menisi tästä mitään kertomaan. Mutta tuskin mies niin tyhmä nyt oli!
Mutta, Artania toi esille huolensa Fritzistä, todeten että hänen pitäisi lähteä ennen kuin suurin eliiteistä hänen peräänsä päättäisi rynniä, syystä tai toisesta. Siniverinen ei vieläkään ollut aivan varma mitä noiden kahden välillä oli, mutta ei nähnyt nyt olevan oikea aika siitä kysellä.
"Mene vain... Puhutaan myöhemmin", Lily hymähti jokseenkin haikeana, vielä kerran vilkaisten Noelin puoleen, ennen kuin kääntyi tuosta poispäin.
"Voin koittaa pidätellä Fritziä, mutta tuskin minusta siinä on apua... jos hän niin päättäväisenä perässäsi on", Lily lisäsi ennen kuin lähti kävelemään kohden tassilattiaa, jolla Fritz ja Avary selvästi toisilleen jo kiitokset tanssista toivottelivat.
Kuten Lily oli arvellutkin, ei siniverisestä ollut pidättelemään Fritziä. Tuo oli päättänyt päästä Artanian perään, eikä pysähtynyt edes kuninkaallisen häntä puhutellessa. Nopeasti ja asiallisesti pahoitellen, harppoi eliitti ohi siniverisen, toisen kenraalin perään, joka niin kovin hätäisesti hänen mielestään oli paikalta poistunut. Lily ei sen suuremmin yrittänyt kolossin perään vaan antoi tuon mennä Artanian perään - tuskin nuo toisiaan tappoivat. Sen sijaan prinsessa käänsi huomionsa Taivaanturmelijaan ja meni tuon seuraksi, esitellen paikkoja, tarjontaa ja vieraita tuolle, kerta tuo nyt niin kovasti oli halunnut juhliin mukaan.
Constantine suuntasi kulkunsa käytäville Noelin perään. Varmasti uudempi kenraali kuuli suuremman miehen askeleet perässään, vaikka takaa yhä kuului niin selvästi juhlien hälinä ja musiikki. Silti, helposti kookkaampi ja suurempia harppauksia ottava kenraali pysyi toisen perässä, jopa saavuttaen tuota hyvään tahtiin.
"Artania!", Fritz kävi lopulta karjahtamaan kun oli vain muutaman askeleen jäljessä. Ne askeleet harpottiin umpeen ja ennen kuin temppeliherra ehätti mitään reagoida, nappasi Frtiz tuota kauluksesta ja painoi vasten lähintä seinää.
"Mihin sinä olet kipittämässä, Artania?"," Fritz kysyi yllättävänkin jäätävän kuuloisena, "Meillä on vaikka mitä keskusteltavaa! - vaikka se, mitä tapahtui vanhassa metsässä".
// NO EMMÄÄ SUN LANDE JUTUISTA TIEDÄ oikeesti toi oli se sun asustus siel, et vaan myönnä. Ei niille jousipyssyä kun ne on tillintallin, voi tulla rumaa jälkeä. Katso äiti minäkin vastasin heti koska. KOSKA. Kyl mä vielä muihinkin peleihin vastaan mutta kun Crim ja selkeet suunnitelmat JA PÄÄJUONI ja silleen //