Kirjoittaja Aksutar » 28 Elo 2015, 18:22
Käsi kävi puristumaan nyrkkiin kävelyn ohesta, Argenteuksen käydessä mainitsemaan Seyrin nimen, muistutellen siitä viimekertaisesta vierailusta. Kyllä Darius tiesi sen herättäneen kysymyksiä ja huhuja myös Kuiskauksen ulkopuolella, mutta kenraali ei nähnyt asiakseen käydä niistä juoruista välittämään. Eniten kuitenkin kismitti se, että pujoparralla oli pokkaa käydä Seyristä puhumaan Winderille. Yksikin väärä sana ja Darius pistäisi juoksupojan jälleen nuohoamaan lattioita, jopa sitten sillä oman henkensä uhalla. Mitään hän ei kuitenkaan vastannut virnuilevalle nuorukaiselle, piti katseensa vain menosuunnassa ja kasvonsa peruslukemilla.
Tosin, kun Argenteus Seyrin oli maininnut, tuli siitä väkisinkin mieleen se viimeisin kerta, kun he olivat Iriadorin kanssa puoliverisen luona vierailleet. Ja siitä taas se edellinen kerta, kun Aran oli nokkansa Briariin tunkenut ja antanut harvinaisen selvän tehtävänannon eliitille, mitä tuon piti itselleen tehdä jos Briarissa vieraili. Darius oli vähällä pysähtyä niille sijoilleen ja lähteä toiseen suuntaan, tajutessaan mikä mahdollisesti oli tämän kutsun syy. Eihän hän sitä varmaksi voinut tietää, mutta nyt kun ajatteli, ei tällaiselle yksityiselle kutsulle tainnut mitään muutakaan syytä olla.
Hyvä etteivät jalat pettäneet alta sen ahdistuksen kasvaessa, silmäpuolella kun ei ollut kovinkaan hyviä kokemuksia kuninkaan ja tuon sorkkajalkaisen virkaveljen kanssa olemisesta samassa huoneessa kolmistaan. Darius halusi vain pois.
Silminnähtävästi omaan paniikkiinsa paneutunut kenraali kävi hätkähtämään, kun Argenteus muotonsa kävi muuttamaan siihen sarvipäiseen. Katse nousi faunin puoleen tuon ehdotellessa, ettei Winder suutaan kävisi soittamaan kuninkaalle. Eipä se päällimmäinen suunnitelma ollut, mutta mitään haltia ei ääneen ehättänyt sanoa, kun ovi käytiin jo avaamaan ja kaksikko astui sisään.
Aran pisti kirjeensä sivuun kuullessaan koputuksen ovelta, nousten paremmin istumaan divaanillaan kun eliittikaksikko sisään asteli. Kasvoille kohosi jälleen se tuttu, lempeänoloinen hymy, mutta kuninkaan katseesta kyllä huomasi että haltia oli nyt kaikkea muuta kuin lempeällä päällä. Darius asteli sisään huoneeseen, pysähtyen kuitenkin mahdollisimman lähelle ovea - ihan kuin hänellä olisi ollut mahdollisuus tai edes pokkaa juosta pois paikalta. Heti pysähdyttyään Winder kävi kumartamaan asiaan kuuluvasti, vaikka tuskin se kumartelu mitään nyt auttoi, jos kuningas jo valmiiksi oli hänelle vihainen.
"Taisit unohtaa jotain, kun viikko sitten Briarissa olit", Aran aloitti, antaen näin varmistuksen Dariukselle siitä, mitä asia koski.
"En nyt varsinaises--", Pidemmälle kumarruksesta kohonnut kenraali ei sanoissaan ehättänyt, kun kuningas oli jo noussut sijoiltaan ja harppoi kohti nuorempaa kenraalia. Tietenkin Darius lähti perääntymään hätäisesti, mutta ennen kuin edes kahta askelta ehätti ottaa, kävi se tuttu paineaalto kuninkaan puolesta paiskautumaan vasten eliittiä, joka lensi lähintä seinää päin saman tien. Ilmat lensivät keuhkoista ulos iskunvoimasta, mutta ennen kuin Haukansilmä ehätti alas langeta henkeä haukkomaan, oli Aran siirtynyt kenraalin eteen ja tarrasi tuota kaulasta, pakottaen nuorempansa seinää vasten ja kohottamaan kasvonsa kohti siniveristä.
"Et muistanut. Ennen kuin vasta nyt, kun sinua siitä muistutetaan", Pelottavan rauhallisesti siniverinen kävi hymisemään kenraalille, joka pienesti otteessa rimpuili ja yritti henkeään haukkoa, kuitenkaan selvästikään uskaltamatta pistää kuninkaalle vastaan täysin voimin. Darius kyllä tiesi, mitä siitä seuraisi, jos hän kävisi itseään puolustamaan.
"Millä sinut saisi muistamaan? Satutanko minä sinua samalla tavalla, mitä Seyr? Muistaisitko sitten?", Siniverinen jatkoi, käyden vapaalla kädellään tökkäisemään pienesti sitä hartiaa ja kaulansyrjää, jota puoliverinen viime vierailulla oli aktien ohesta raadellut. Darius värähti pienesti, pudistellen päätään, siinä missä monarkki painoi lantiollaan vihjailevasti vasten kenraalia.
"Tai ehkä satutan Mir Valdorenia sillä tavalla. Ehkä sitten muistaisit, kun panopoikasi kärsisi jälleen takiasi", Vanhempi haltia henkäisi hymisten, katsellen ylimielisenjulmasti kenraaliaan silmiin, hellittäen samalla otettaan tuon kaulalla, antaen toiselle mahdollisuuden hengittää.
"J-jos nyt ei kuitenkaan niin säälittäväksi mentäisi ja jätetään Mir Valdoren tästä pois", Sieltähän se tuli, ei Darius pystynyt pitämään turpaansa kiinni jos siniverinen itse kävi Iriadorin tähän soppaan jälleen vetämään mukaan, vaikka nuori sotilas ei ollut mitään väärää tehnyt.
Tosin, tuosta hyvästä Aran kävi vetämään Haukansilmää puoleensa ja iski takaisin seinää vasten niin, että kenraali takaraivonsa iski julmasti. Hyvä ettei taju lähtenyt iskun voimasta. Haukansilmä parahti, samalla kun päässä pyöri iskun jäljiltä, Aranin käyden heilauttamaan Haukansilmän irti seinästä, keskemmälle huonetta. Winder kompuroi askeleissaan, kaatuen lähes samalla sekunnilla nelinkontin lattialle päätään selvittelemään.
Siinä nopeasti Aran vilkaisi Parebriksen puoleen varoittavasti, katsettaan kaventaen. Hän ei halunnut kuulla sarvipäiseltä sanaakaan tähän väliin. Askel seurasi kuitenkin Haukansilmäistä, kuninkaan astellen ylös huterasti pyrkivän eliittinsä vierelle ja jälleen, armotta, kävi potkaisemaan tuota päin näköä. Winderistä ei lähtenyt ääntäkään kun silmäpuolinen kaatui alas lattialle selälleen, käsien nousten pitelemään omia kasvoja. Nenästä lähti vuotamaan verta vuolaasti, sen käyden tukkimaan hengitystiet ja valumaan suuhun, jonka johdosta Haukansilmä koristen lähti yskimään. Jälleen pyrkien ylös, Darius kierähti kyljelleen ja ehätti vain raottaa katsettaan, kun kuningas kävi uudestaan potkaisemaan päin kenraalinsa kasvoja. Tällä kertaa Darius ehätti pistää kättänsä sen verran eteen, ettei isku suoraa keskelle kasvoja tullut, vaan osui ohimon puolelle, kuninkaan kengänkärjen repäisten ilkeännäköisen, verta pikkuhiljaa tihkuvan ruhjeen ihoon.
Aran laski kantapäänsä vasten Dariuksen päänsyrjää, painaen kenraalinsa pään vasten lattiaa.
"Et osaa hiljaakaan olla, vaikka pitäisi", Aran sähisi nyt jo huomattavasti kiukkuisempana, katsellen alas kenraaliin joka koitti alas päin painavaa jalkaa töniä pois päänsä yltä, parahdellen kivusta ja yksien verta suustaan.
"Et pidä lupauksiasi ja juokset nussimassa puoliverisiä pitkin aroja, olet häpeäksi koko kansalle Winder. Käyttäisit edes sitä puoliveristä hyväksesi, mutta ei. Kuinka tyhmä sinä voit olla", Viimein se Winderin päätä rutistanut jalka nousi ylös, kuninkaan astellen kauemmaksi silmäpuolesta. Darius nosti kätensä päätään suojaamaan, odottaen sitä seuraavaa iskua, mitä koskaan ei tullut, onneksi.. ainakaan vielä.
"Runtele hänet sairaalakuntoon", Yllättäen Aran kävi viimein puhumaan itse faunille, kuninkaan istahtaessa itse divaanille, "Pistä hänet muistamaan paikkansa, ettei minun tarvitse sitä taas tehd--"
"Ei, p-pyydän", Lattialla yskivä, jälleen ylös pyrkivä Darius aloitti, keskeyttäen Aranin, "Armoa, o-otin jo opikseni, ei enää", nuorempi eliitti kirjaimellisesti anoi, kuulostaen siltä että oli itkun partaalla kipujensa kanssa, kykenemättä edes kunnolla nousemaan polvilleen lattialla, kun päässä pyöri iskujen myötä yhä.
// JUGGERNAUT OLI. EN DISSAA OTSIKOITA NYT. Ota sooloilua //