Clash of the titans || Crim (K-varoitus)

Luolastot ovat erittäin suuret maanalaiset luolaverkostot. Tänne voi eksyä, jos ei tiedä minne kulkea. Luolien ja käytävien seinillä on outoja kuvioita ja tarinoita kerrottuna kuvin. Huhutaan että täällä olisi aikoinaan asunut kadonnut kansa, mutta siitä ei ole mitään todisteita.. muuta kuin nuo maalaukset. Pimeää, kylmää ja vaarallista. Luolastoissa asuu myös jos jonkinlaista taruolentoa, mutta kiistämättä vaarallisin otus, mihin täällä voi törmätä, on lohikäärme.

Valvoja: Crimson

Re: Clash of the titans || Crim

ViestiKirjoittaja Crimson » 29 Elo 2015, 21:08

Shyvana, Delathos, Iriador


Punatukkainen nainen katseli sivusilmällä vinosti hymyillen Winderiä, kun tuo niin epävarmanoloisesti hänelle puhui. Syystäkin varmasti, harva pääsi siten vanhimpien kanssa keskustelemaan – erittäin harva. Ja etenkään Shyvanan kanssa, jonka tiedettiin tuskin edes taivaalla varsinaisesti lepäävän ja sijojaan pidellen. Puhutamattakaan siitä miten naaraskäärme oli Winderin jo valinnut suojatikseen ja oli jo lahjojakin antanut. Dariuksen kiittäessä Yliparantajaa, kävi naaras hymisemään haltian vieressä itsekseen.
Se oli pientä siihen verrattuna mihin kykenen”, Pandemona hymisi rauhallisesti, “Mutta sentään ymmärsit kiittää, siitä olen tyytyväinen, Winder hyvä”.
Askeleet veivät kaksikon siinä kaikessa miellyttävässä hiljaisuudessa sotilastuville, joiden luona Winder naaraskäärmeen puoleen paremmin vilkaisi. Shyvana kävi naurahtamaan Dariuksen sanoihin, päätään puolelta toiselle muutaman kerran pudistellen.
Palaan ennemmin takaisin omaan valtakuntaani, pilvien päälle seuraamaan näytöstänne”, punapäinen virnisti, “Mutta anna kun tulen vilkaisemaan aluksi tupianne, en olekaan täällä ennen käynyt”. Koko haltioiden kaupunki oli oikeastaan varsin uusi ilmestys naaraskäärmeelle. Vanha lisko tunsi ehkä kulttuurit ja historiat läpikotaisin, muttei koskaan ollut nähnyt rakennuksia kuin ulkopuolelta, siinä missä ei myöskään ollut tarpeelliseksi nähnyt kehenkään lähteä henkilökohtaisia suhteita luomaan. Mutta Shyvana oli aloittanut oman pelinsä, viihdyttääkseen lähinnä itseään ryhtyessään näin monien vuosituhansien jälkeen keräämään itselleen niitä pelinappuloita, jotka tekisivät tästäkin pelistä mielenkiintoisemman.

Sotilastuvilla kajahtava huuto kuitenkin kiinni Delathoksen huomion, joka osittaisessa varustuksessaan käännähti tuolillaan puolittain Winderiä kohti. Tietenkin käsipuolen näkökenttään osui ensimmäisenä se punaiseen pukeutunut nainen, joka Haukansilmän vierellä syystä tai toisesta sievästi seisoi. Kuka tuo neito sitten lienikään, oli se jokseenkin… yllättävä näky, kun Haukansilmän mieltymyksistä enemmän tiesi, mutta ei Delistä ollut tuomitsemaankaan. Nainenhan oli mitä tyrmäävin ilmestys jos siitä lähdettiin!
Myös Iriador havahtui nurkasta omasta porukastaan nimensä kuultua, pienesti venytellen kavuten sijoiltaan seisomaan. Nuorempi olisi mielellään viettänyt rauhallisemman päivän, eikä ollut ollettanut taas tämänkaltaisen yllätyksen osuvan kohdalleen – mutta ei korkeahaltia valittanut. Mutta mieluummin hän oikeastaan Dariuksen matkassa kulki, varsinkin tehtävillä, kuin jäisi tuville odottelemaan palaisiko kumppaninsa milloin, vai palaisiko ollenkaan…

Kenraali kuitenkin jakoi käskynsä uusimmalle kapteenilleen, Delathosin oikeastaan ollessa varsin tyytyväinen kuullessaan uudelle tehtävälle pääsystä. Yhähän kuuraparta uuteen virkaansa varsinaisesti totutteli, mutta mitä enemmän sitä joukkoja komentamaan lähti, niin sitä paremmalta tämä alkoi tuntuakin.
Kuulitte käskyn, pistäkäähän töpinäksi sitten”, pakkasherra hymähti tuoliltaan noustessaan, katsahtaessaan kahden nuoremman sotilaan puoleen, jotka huomionsa tummahipiälle antoivat, “Artaris, Illass – menkää hakemaan loput harjoituskentältä, pistäkää itsenne valmiiksi ja painukaa sitten talleille valmistautumaan lähtöön”. Nuoremmat nyökkäsivät nopeasti kapteenilleen, juoksujalkaa lähtien hoitamaan tehtäväänsä pois alta, jotta pääsisivät itsekin varusteensa ylle pukemaan ja olisivat valmiina sitten kun lähdettäisiin.

Shyvana oli varsin innokkaasti seuraamassa sotilaiden kuhinaa ja valmistautumista, käyden jopa pienesti siltä innostukseltaan kiertymään Dariuksen käsivarteen kiinni. Taivaanturmelija alkoi ymmärtää miksi Oraakkeli niitä mokomia, nättejä tyttöjä itselleen keräili – tällaiseenhän näkyyn voisi vaikka tottuakin jokapäiväisesti. Pieni kujeileva virneenpoikanen nousi naaraskäärmeen huulille monta kertaa, tuon käydessä vaihtamaan nopeita katseita reilusti nuorempiensa kanssa. Typeryksillä ei ollut aavistustakaan siitä, kuka noita vierestä seurasikaan.
Shyvanan viirumaiset pupillit nousivat kuitenkin viimein kohtaamaan tummahipiäisen haltian palavanoranssit silmät, käsipuolen astellessa lähemmäs Winderiä ja tuon seuralaista.
Sinä se et sitten niistä vuorista saa näemmä tarpeeksesi”, kuuraparta virnisti pysähtyessään hieman etäämmälle Winderistä, “Mitä tällä kertaa, taasko temppeliritareita? Vai tulitko miettineeksi, että siellä myös kuhisee liskopetoja nyt lumien sulettua, enkä minäkään kykene ihmeisiin suurien petojen kanssa kokemattomien seurassa”.
Oli miten oli, Winder on näemmä… kerrankin onnistunut löytämään viehättävää seuraa itselleen, syystä tai toisesta”, valkohapsinen hymisi imarrellen, virnistäen sanojensa myötä punatukkaiselle, asevyötään kiertäessä päänsä ylitse toiselle olalle siinä kun Shyvanan puoleen katsahti. Pandemona tietenkin naureskeli hilpeästi miehen sanoille, pidemmän katsekontaktin kuuraparralle suoden.
Viehättävää seuraa täältä näyttää löytyvän muualtakin, kuin vain kenraalinne käsipuolesta, kapteeni hyvä”, käheä ääninen Pandemona kävi suoriltaan vastaamaan viehättävästi hymyillen kuuraparralle, joka leveämmin naisen kommentin myötä kävi virnuilemaan. Kyllä Delathos oli sen… omanlaisensa magian huomannut kiertävän naista – tuskin tuo mikään tavallinen seurapiirineito oli, ja mitä tuo nyt Winderin seurassa ikinä tekimään; siitä kuuraparta olisi halunnut kuulla lisää.
Ja kuulostaakin heleältä kuin pohjolan alppiruusut, jotka tuulessa kuiskailevat”, käsipuoli hymisi, kääntäen katseensa kuitenkin vakavoituen Haukansilmän puoleen, “Sen sijaan että jäisin päätänne lepertelemään ympäri, on minun kuitenkin poistuttava talleille varmistamaan, ettei kissani revi tallipoikia palasiksi”. Sanat sanottuaan valkohapsinen asteli Winderin puolelta, hieman Haukansilmän toiseen kylkeen tahallaan tönäten, “Hankkiudu eroon siitä, hänestä huokuu kummallinen magia”, Del totesi telepaattisesti kenraalille, nokkaansa nyrpistäessään menosuuntaansa astellessa.


//NYT SE AAPELI POIS TÄÄLTÄ. Bannihammeri poikittain takapuoleen. Deli voi myös vähän omalla bannihammerillaan paukutella, jos tiedät mitä tarkoitan :D::D:D:D::DDDDD Ehkä mut pitäis vaan heittää pois täältä foorumilta ja silleen, höhö//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Clash of the titans || Crim

ViestiKirjoittaja Aksutar » 29 Elo 2015, 21:52

Eliitti kävi värähtämään pienesti Shyvanan kietoessa kätensä haltian käsivarren ympärille. Katse tietenkin kääntyi kysyvästi naisen puoleen, joka kovin innoissaan näytti silmäpeliä pelailevan sotilaiden kanssa. Jokseenkin häiritsevää, mutta ota nyt noista liskoista selvää....
Huomio kohosi kuitenkin lähemmäs astelevan kapteenin puoleen, Dariuksen kurtistaen jo valmiiksi kulmiaan. Ei hän vieläkään viihtynyt Delathoksen seurassa - varsinkaan näin selvin päin - mutta oli kyllä oppinut jo sietämään tuota lähellään. Ainakin niin kauan, kunnes tummahipiä suunsa avasi.
"Ajattelinkin muuttaa sinne ja elää loppuelämäni vuoren erakkona", Winder narisi Delathosille joka suunsa avasi, tiedustellen kuitenkin mitä oli luvassa, "Kapinallisia. Ja tiedän varsin hyvin, minkälaisia otuksia vuorilla asuu - ajattelin syöttää sinut niille".

Tietenkin kuuraparta kävi tuomaan mielipiteensä ilmi myös Haukansilmän seuralaisesta, saaden Dariuksen mulkaisemaan tummahipiää varoittavasti. Voi jos Delathos olisi edes osannut aavistaa, kenelle kävi lirkuttelemaan! Ja vielä pahempaa oli se, että Yliparantaja vielä lähti tuohon leikkiin mukaan käsipuolisen kanssa. Onneksi kapteeni kuitenkin lähti poistumaan paikalta, ennen kuin tuon pahemmin lähti iskemään itse vanhinta naarasta. Tosin, jos Delathos yhtään pidemmälle olisi lähtenyt lirkutteluissaan, olisi Darius hiljentänyt käsipuolen ja äkkiä. Ajankiitäjä tuskin arvosti sitä, jos mokoma pohjoisen barbaari yritti hänen naarastaan iskeä.
Mitä hermostunein naurahdus karkasi Haukansilmän suusta sen telepaattisen viestin myötä, kun Delathos poistuessaan päätti ilmoittaa naisen huokuvan kummallista magiaa. Ei kai? Ihanko tosi? Darius sitä magiaa ei kyllä mitenkään aistinut, mutta ei yhtään ihmetellyt, jos itse Yliparantajasta jonkinlaista maagista huokui niiden mieliin, jotka magian päälle ymmärsivät. Darius ei kuitenkaan sanonut mitään tummahipiälle, koittaen vain pitää itsensä rauhallisena siinä Yliparantajan vieressä seisten.
"Näyttäisin toki enemmänkin tupiamme, mutta uhkana on että vastaan kävelee mies tai toinenkin ilkosillaan - täällä kun ei pahemmin naisia liiku ja jos liikkuu, ei kukaan tunnu siitä välittävän", Darius aloitti katsahtaessaan Shyvanan puoleen, "Ja talleilla sinä aiheuttaisit ratsuille vain sydänkohtaukset. Tai näin ainakin oletan, kerta Nárothenkin sait juoksemaan paniikissa pakoon".

"Joten ehkä... Olisi aika poistua?",
Varovaisesti haltia ehdotteli, vaikka ei varsinaisesti halunnut naarasta häätääkään pois. Tai ehkä halusi, Darius kun ei tuntenut oloaan niin kovin mukavaksi jättiliskojen seurassa. Toisaalta, ehkä Shyvanan seurassa saattoi hieman rentoutua, olihan tuo juuri auttanut kenraalia. Mutta silti... Jotain hämärää tässä jälleen oli. Olihan se jo viimeksi Briarissa käynyt selväksi, etteivät vanhimmat antaneet ilmaisia palveluksia.



// AAPELI EI MENE MIHINKÄÄN. Deli pitää nyt ne bannihammerinsa visusti vaan housuissa T Dari. Ei suo nyt minnekään heitetä. Paitsi seinään. Mä heitän sut seinään ja hyppään itte perään //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Clash of the titans || Crim

ViestiKirjoittaja Crimson » 29 Elo 2015, 22:57

Shyvana käänsi päätänsä sen verran, että näki vilkaista ovista poistuvan kapteenin perään. Mahtoi olla melkoinen mirri kesytettävänä, jos se tallipoikien kimppuun kävi - sinällään kiehtovaa, mutta mokoma tiikeri olisi tiputtanut karvansa naaraskäärmeen tavatessaan. Se hermostunut naurahduskaan ei jäänyt Pandemonalta huomaamatta, kapeiden pupillisien lipuessa paremmin Winderin puoleen tuon lähtiessä puhuttelemaan vanhinta. Mainiten että olisi kenties voinut esitellä tupia naaraalle enemmänkin, uhkana ollen kuitenkin ilkosillaan mahdollisesti vastaan sattuvat miehet – pelkkä huomautus sai Shyvanan naurahtamaan huvittuneena.
Luuletko oikeasti etten ennen miestä aataminasussa olisi nähnyt? Luuletko että välittäisin edes?”, naaraskäärme myhäili, “Älä pilaa tätä hetkeä minulta nyt, Winder, kerrankin olen yllättyneen iloinen siitä mitä ympärilläni on”, Shyvana jatkoi vinosti hymyillen, kevyesti Haukansilmän rintapieltä hipaisten. Olihan tämä vaihtelua. Verrattuna siihen tyypilliseen pilven reunalla lököilyyn. Shyvana lähti kuitenkin omatoimisesti askeltamaan eteenpäin, käsipuolessaan myös Dariuksen mukaansa pakottaen kulkemaan. Kuin olisi paremminkin tuntenut tupia, lähti Tuulenkantaja kaikessa rauhassa astelemaan tottuneesti Haukansilmän työhuonetta kohden.

Etkö aio kysyä miksi sinua Aranilta puolustin?”, Pandemona avasi suunsa pahimmasta kuhinasta etäämmälle päästyään, kun lähellä ei enää Dariuksen lisäksi muita ollut, “Tai miksi sinulle sen korun annoin? Kipeästipä sellaista taikaa olet tuntunut viime aikoina tarvitsevan, nyt kun Hopeakäärmeenkin olet kietonut sormiesi ympärille ja kuninkaanne tuntuu olevan tekemisistänne yllättävän kiinnostunut – syystä tai toisesta”. Naaraskäärme myhäili, tietäen kyllä ettei Seyristä puhuminen tainnut olla kenraalille se kevyin aihe keskustella tällaisellä hetkellä, tällaisessa paikassa.
Etkö pelkää että jäisit minulle avustani velkaa?”, mitä katalin virnistys levisi naaraan kasvoille, tuon kääntyessä paremmin katsahtamaan Dariuksen puoleen. Tai kääntyi ainakin siihen saakka, kunnes jokin esti sitä laahuksellista helmaa etenemästä pidemmälle ja sai Shyvanan ynähtämään yllättyneenä. Nimittäin Iriador. Toinen punapää, joka oli lähtenyt Winderin ja tuon turhan tutun seuralaisen perään hiippailemaan ja näemmä epähuomiossa nyt meni astumaan Yliparantajan laahukselle.
Kas Iriador, olin näemmä liian keskittynyt Winderiin että olisin ehättänyt huomata sinun salakuuntelevan meitä”, Shyvana myhäili, irrottaessaan viimein sen otteensa Dariuksen käsipuolesta ja kääntyi paremmin sokean puoleen, “Seisot helmojeni päällä, nuorimies”.

Iriador astahti askeleen taemmas, Shyvanan nostaessa sen pitkän helmansa toiselle käsivarrelleen turvaan alahuultaan mutristaen surkeasti, kuin muka olisi pahemminkin loukkaantunut nuoremman haltian eleestä siten käydä hänen kuteidensa yllä astelemaan.
Tunnistaisin tuon äänen missä tahansa”, sokea hymähti, eteenpäin tuijottaessaan, “Mitä hän tekee täällä? Onko sattunut jotain?”. Se taisikin olla se suurin kysymys, joka punapäätä vaivasi. Miksi Taivaanmaalaaja oli täällä? Ja miksi tuo oli Dariuksen seurassa? Oliko tapahtunut jotain, vai tuliko naaraskäärme vaatimaan heiltä jotain? Iriadorin mielestä ei voinut olla pelkkää sattumaa, että he olivat nyt matkalla vanhimpien vuorille ja samaan aikaan Shyvana tänne oli ilmestynyt – tekeillä tuntui olevan paljon yhtä aikaa, ja Iriadorista olisi ollut paljon helpompaa kuulla samantien koko totuus. Mutta se taitaisi olla vain liikaa pyydetty.
Ja mitä ne puheet Aranista taas olivat? Kuulin kyllä kaiken mitä puhuitte… ”, Iriador kyseli, kasvojensa ollessa vakaat. Nuorin halusi vastauksia. Mielellään nyt heti, kun tänne oli ehättänyt ja jo itsensä paljastanutkin, “Ala selittää Darius, en halua vaivata päätäni tehtävällä tämän takia”.
Uu, hänessä onkin potentiaalia!”, Shyvana hihkui silmät innostuksestaan säteillen, “Parempi alkaa selittää Darius, tai kumppanisi saattaa äityä puremaan tuolla mielellä vielä nilkkaasi”.


//PYYHKÄISEN KOKO MESTAN KOHTA MAAILMANKARTOILTA JA POLTAN ROVIOLLA. Deli bannaa sillä bannihammerilla aina surkeet kokelaat Kuiskauksen värväyspäivänä. Kassit nassulle ja ulos :---D Heitä mut seinään ja tuu perästä jooooo. Voidaan sit yhessä vyöryä pitkin lattioita ja öristä menemään. ÖRIÖRIÖRI//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Clash of the titans || Crim

ViestiKirjoittaja Aksutar » 29 Elo 2015, 23:31

Vaivatuneesti kenraali hymisi naaraskäärmeen kertoessa olevansa yllättyneenkin iloinen siitä, mitä ympärillä oli. Edes ne puheet ilkosillaan hyppelevistä miekkosista eivät saaneet naarasta perääntymään. Ei Darius varsinaisesti tiennyt mitä mieltä liskonkutale alastomista haltioista oli, mutta jotenkin tuntui kovin häveliäältä saattaa Yliparantajan arvoinen henkilö moisiin tilanteisiin. Shyvana ei kuitenkaan ottanut lähteäkseen minnekään. Sen sijaan naaras lähti kävelemään peremmälle tuville, pakottaen myös kenraalin kävelemään vierellään. Ei Darius pistänyt vastaan, vaikka vaikuttikin kovin vaivautuneelta tilanteen suhteen. Mutta, kuka hän oli sanomaan vastaan Yliparantajalle?
Pienesti kenraali kulmiaan laski, naaraan käydessä kyselemään, eikö haltia aikonut kysellä tuolta syytä puolustamiseensa ja korun antamiseen. Tietenkin Darius oli sitä miettinyt, mitä nyt tasautumiseltaan kykeni, mutta ei vielä ollut ääneen uskaltanut sanoa mitään!
"Juuri sen takia en kysynyt vielä...", Darius hymähti naaraan kysyttyä, etteikö kenraali pelännyt jäävänsä velkaa tästä avusta. Hän tiesi että jotain tästä pitäisi maksaa, mutta ehkä jos hän ei olisi sitä itse ottanut puheeksi, niin ei Shyvanakaan? Näemmä tämä suunnitelma ei kuitenkaan toiminut.

Darius oli jatkamassa aiheesta, kun Yliparantaja kävi yllättäen ynähtämään pysähtyen. Darius jäi niille sijoilleen, vilkaisten naisen taakse, huomaten Iriadorin joka syystä tai toisesta oli lähtenyt heitä seuraamaan. Heti kun Shyvana päästi irti haltian käsivarresta, astahti Haukansilmä kauemmas naisesta, katsellen jokseenkin varautuneesti kumppaninsa puoleen. Puheista päätellen Iriador oli tunnistanut Shyvanan äänen perusteella ja nyt halusi tietää, mitä naaras täällä teki. Sen kun Darius tietäisi! Haukansilmä oli suutaan avaamassa, kun seuraavaksi tulikin lisää kysymyksiä, nuoremman miehen käyden heti kyseenalaistamaan puheet haltiakuninkaasta. Jälleen se pieni paniikki kävi ahdistamaan rintaan, ei Darius halunnut asiaa Iriadorilta piilotella, mutta ei hän ollut nyt mihinkään väliin ehtinyt kertomaan tapahtumista! Ja Darius ei todellakaan halunnut, että Iriador kävisi jälleen hänelle suuttumaan. Eikä Shyvana kyllä asiaa auttanut yhtään puheillaan.
"En tiedä mitä hän täällä tekee!", Darius parahtikin vilkaistessaan Shyvanan puoleen, ennen kuin jatkoi, "A-Aran halusi piestä minut sairaalakuntoon, kun en ollut muistanut itseäni satuttaa viimeisimmän Briar vierailumme myötä ja sitten hän vain ilmestyi paikalle ja paransi pärstäni ja antoi korun joka estää ajatusten lukemisen ja sitten vielä kertoi kapinallisista, jotka vuorilla lymyilevät - joita olemme jo pitkään koittaneet jäljittää ja nyt Aran käski minun lähteä sinne "rangaistukseksi" katsomaan heidät pois päiviltä ja---", kenraali selitti yhtä soittoa vetäen kuitenkin viimein syvään henkeä, käyden nojaamaan vasten käytävän seinää peittäen samalla kasvonsa käsiinsä.

Huokaisten syvään, turhautuneena parahtaen sen huokauksen lomasta.
"Norfaldir ei nyt, en jaksa. Pyydän älä aloita mitään", Haukansilmä mumisi käsiinsä, hyvä ettei saman tien seinää pitkin alas lattialle valunut istumaan, "Sain jo Aranilta kengästä päin näköäni - enkä edes tiedä mitä arvon Yliparantaja minusta haluaa!".



//EI SAAAA missä me sit pelataan pissamaster 2015 turnauksia. KASSIT NASSULLE JA ULOS AI SAATANA KUN HÖRÄHDIN RUMASTI :-----DDD LÄPS POSKELLE JA ULOS. Joo öristään menemään, kuulostaa hyvältä suunnitelmalta! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Clash of the titans || Crim

ViestiKirjoittaja Crimson » 30 Elo 2015, 00:25

Suloisesti Taivaanmaalaja kävi virnistämään Dariuksen parahtaessa tietämättömänä siitä, mitä naaraskäärme täällä oikeastaan edes teki. Kädet nostettiin syliin sievästi puuskaan, naaraspuolisen punapään jäädessä siihen vain sijoilleen kuuntelemaan Haukansilmän vuodatusta.

Iriador puolestaan vakavoitui, kasvoilleen vääntyen haikeanpäättäväinen ilme nuoremman kuullessa, että Aran oli jälleen Winderin kimppuun käynyt. Mitä sen paskiaisen päässä oikein liikkui?! Eikö riittänyt, että Darius kärsi jo valmiiksi, ilman että Cúthalionin piti siihen enää tippaakaan sotkeutua lisää?! No ei näemmä. Mutta tällä kertaa kuningas oli toivonut saavansa kenraalinsa sairaalakuntoon, siinä missä ilmeisesti Shyvana oli miehen käynyt sitten siltä tuoksinnalta pelastamaan ja antanut lahjaksi korun, joka esti ajatusten lukemisen. Sokea kohotti toista kulmaansa kysyvästi – miksi Yliparantaja sellaisen lahjan oli Dariukselle antanut? Ainakin noista puheista ehti selvitä naaraan kertoneen vuorilla lymyilevistä kapinallisista, joiden perään heidän oli nyt määrä juuri lähteä.
Punapäinen huokaisi Dariuksen kääntyessä seinää päin nojailemaan. Vaikka miten pahalta tuntuikin saada taas kuulla Aranin törttöilyistä, oli nuorempi silti huojentunut siitä että tilanne raukesi näin kerrasta.
En… minä ajatellutkaan”, Iriador henkäisi, astellessaan kumppaninsa puoleen ja laski toisen kätensä Dariuksen hartialle lepäämään, “Pääasia että olet kunnossa – vaikka sinne vuorille lähteminen taas ei kyllä kirjaimellisesti innostaisi minua tippaakaan viime kerran takia”.

Noh, noh, eipäs nyt käydä surkeiksi. Sitä paitsi eihän kumppanini sinne luolastoihin yllä, mokoma köriläs kun on sen verran mittava, että hyvä jos kykenee edes kylkeään kääntämään siellä kivikasoilla kunnolla”, Pandemona hymisi rauhallisesti, viimein rohjeten laskemaan sen pukunsa helman jälleen lattialle siistiin nippuun, josta se liikkeelle lähdettäessä taas suoristuisi. Kunhan sen päälle ei jälleen vain tallattaisi…
Syyni seuraavat perästäni, vain aika kykenee teille valaisemaan myöhemmin sen miksi teitä autan, sillä suoriltani en teille… tiettyjä asioita kykene kertomaan”, Shyvana hymyili, “Siihen saakka hieman… katson peräänne ja kuvittelen olevani suojelusenkelinne – oi, kuinka hekin ovat niin viehättäviä otuksia siipineen”, naaraskäärme ihasteli aiheesta poiketen. Mutta kaikki sanomansa oli kuitenkin totta, voi kunpa haltiat olisivat tienneet kuinka värikäs tuleva noita oikeastaan edes odottikin! Sikäli mikäli nyt… eivät itseään tarkoituksella sitä ennen tapattaisi.
Tietenkin suojeluksellani on hintansa”, Yliparantaja hymisi virnistellen, astahtaen askeleen lähemmäs Winderiä ja tuon alaista, “Mutta teidän ei tarvitse, tai edes kannata miettiä sitä nyt. Keksimme yhdessä sitten, kuinka voitte lahjani maksaa, kun sen aika on”. Taivaanmaalaaja seisahtui lähemmäs Winderiä, kevyesti tuon toiselta olkapäältä jotain näkymättömiä pölyhiukkasia pyyhkäisten antaakseen itsestään sillä mielestään äidillisen vaikutelman.

Se koru jota kaulassasi kannat estää ulkopuolisten pääsemästä pääkoppaasi lukemaan ajatuksiasi, samalla näen sinut paremmin, kun tiedän mistä lumottua koruani etsin. Pidä lahjaani hyvin, ja ehkä voin jakaa myös kumppanillesi samanlaisen”, leimutukkainen naaras selitti lempeästi hymyillessään. Viimein Iriadorkin astahti kauemmas Dariuksesta, sokeankatseensa kohottaen Yliparantajan puoleen nöyränä, nuoremman ollen jopa jokseenkin nolona yhä siitä että oli mennyt toisen helmoille astumaan.
En viimeksi ehtinyt edes kiittää siitä, että sain näköni takaisin… vaikka se vain kestikin hetken…”, punapäinen totesi naaraalle varovaisesti, takaraivoaan käydessään muutaman kerran raapimaan hermostuksissaan kun Shyvana hänen sanoilleen selvästikin naurahteli.
Voi kultaseni, sinä kiität minua päivän päätteeksi vielä monesta muustakin asiasta, et vain siitä että silmäsi lumosin näkeviksi… sanojesi mukaan vain hetkeksi… silloin talvella”, Taivaanturmelija tuumi yllättävänkin huvittuneena, ilkikurisesti nuoremmalleen virnistäen, palaten kuitenkin jälleen Haukansilmän puoleen, “Käskin Arania pitämään näppinsä teistä erossa – jos näen hänen vielä satuttavan teitä, olen paikalla ja pistän sen idiootin nielemään sanansa väärinpäin takaisin kurkustaan alas. Olette arvokkaampia minulle kuin kykenette edes olettamaan, siksi en anna yhden typeryytensä huipulla rypevän pilata suunnitelmiani nyt”.


//Pissamaster 2015 nyt… Aksu nyt :----DDD Pidetään mielummin palloturaukset destinyn towerissa. Lisää palloja pöydän alle. SENKIN HÖRÄHTELIJÄ AKSU (DDDDD Deli läiskäsee niin lujaa että jää vaan punanen jälki poskelle muistoksi. Öristään, vieritään rinteitä alas ja tipahdetaan jonneki ojaan//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Clash of the titans || Crim

ViestiKirjoittaja Aksutar » 30 Elo 2015, 01:19

Kädet laskeutuivat kasvoilta kenraalin jääden tuijottamaan surkeana lattiaa, kykenemättä sen paremmin tilannetta selittämään. Ei hän tiennyt mitä oli tapahtumassa, hyvä jos edes ymmärsi vielä täysin sitä, että kohta pitäisi olla jo ratsujen selässä matkalla kohden Mor vuoria. Pienesti Darius kohotti katsettaan Iriadorin puoleen, joka lähemmäs tuli, ilmaisten olemattoman intonsa lähteä niille vuorille jälleen. Ehkä olisi pitänyt sittenkin jättää Iriador tuville turvaan, eikä vaatia tuota mukaan. Mutta, käsky oli jo huudettu, muut ihmettelisivät jos Mir Valdoren nyt jäisikin syystä tai toisesta pois.
Shyvana puuttui keskusteluun, tuoden esille sen, ettei kumppaninsa luolastoihin päässyt heitä kiusaamaan. Sitä Darius ei epäillyt, mutta jo pelkkä mahdollisuus siitä, että Ajankiitäjä saattoi olla paikalla, sai kenraalin kalpenemaan. Viime kerralla Archelaus oli tehnyt harvinaisen selväksi, ettei katselisi enää Kuiskausta vuorillaan. Mutta silti, tuo ei todellakaan talvella ollut heidän kimppuun käynyt, vaikka he olivat vuorilla ottamassa yhteen ihmisten eliitin kanssa. Miksei? Sitä Darius ei tiennyt, ehkä Oraakkeli nukkui talviunia, eikä täten jaksanut lumien tullen enää vahtia vuortaan. Tai sitten vanha lisko oli jo unohtanut, kuinka Kuiskausta vihasi.

Shyvana ei käynyt antamaan mitään syytä avulleen, kertoen selityksien tulevan sitten aikanaan. Moinen pisti vain entistä pahemmin epäilemään, mitä naaraalla oli mielessään. Ahdisti elää epätiedossa, varsinkin kun kyseessä oli tällaiset... Voimat. Kulmiensa alta kenraali tuijotti naarasta, sanomatta kuitenkaan mitään. Nyökkäsi vain pienesti, ilmoittaakseen ymmärtävänsä kyllä tällä avulla olevan hintansa. Kerta Shyvana ei hintaansa käynyt nyt nimeämään, ei Darius siitä lähtenyt kyselemään.
Kasvot kohosivat paremmin Shyvanan puoleen tuon käydessä kertomaan paremmin korusta, jonka oli antanut. Se esti todellakin ajatusten lukemisen, mutta kuulemma Yliparantaja sen avulla löytäisi myös helpommin Haukansilmän. Miksi tuo hänet halusi löytää, se oli sitten jälleen yksi hyvä kysymys. Pieni toivonpilkahdus käväisi silmäkulmassa Shyvanan mainitessa, että voisi ehkä myös Iriadorille samanlaisen lahjan antaa - se olisi jo aivan liikaa apua Yliparantajalta, mutta moinen helpottaisi heidän elämäänsä niin paljon. Nyt Aran ei kyennyt Dariuksen ajatuksia lukemaan, mutta Iriador oli vielä altis moiselle...

Punapäiset vaihtoivat sanoja keskenään, Iriadorin kiitellen siitä näkönsä hetkellisestä palauttamisesta. Vaikka se vain hetken olikin kestänyt, oli se silti ollut vallan ihana lahja sille illalle. Shyvana kertoi vielä siitä, kuinka oli käskenyt Aranin pitämään näppinsä irti heistä. Jälleen kenraalin kasvoilla lepäsi kovinkin epäuskoinen ilme, hänen tietämättä varsinaisesti mitä tuohon nyt sanoa! Mikäli Aran tosiaan pysyisi erossa heistä, antaisi kenraalin ja kumppaninsa vihdoista viimein olla omassa rauhassaan ja keksiä jotain muuta viihdykettä kierolle mielelleen, ei Darius kykenisi koskaan kiittämään Shyvanaa tarpeeksi. Tähän asti Winder oli ollut täysin voimaton siniveristä kohtaan. Ja nyt, syystä tai toisesta, vanhin naaras näki tehtäväkseen asettua sen julman pahoinpitelyn tielle.
Darius ei todellakaan löytänyt sanoja. Joten kenraali teki jotain, mitä Haukansilmäinen ei lähes koskaan tehnyt - muuta kuin kumppanilleen. Pieni askel otettiin lähemmäksi Yliparantajaa, haltian käyden varovaisesti, mutta silti reippaasti kietomaan kätensä tuon ympärille, vetäen naisen halaukseen. Tietenkin valmiina päästämään heti irti, jos Yliparantaja niin halusi.
"En ymmärrä miksi te liskot haluaisitte meitä auttaa näin", Teillä Darius lähinnä tarkoitti Shyvanaa ja Lorythasia, joka kuin myös oli niin kovin toivonut voivansa auttaa Dariusta ja tuon kumppania, tarjoten turvapaikkaa Briarista, "Mutta emme voi koskaan kiittää teitä tarpeeksi".
"En tiedä mitä sinulla on suunnitelmissasi, mutta pikku hiljaa alkaa vaikuttamaan siltä, että oli se mitä ikinä, olen sen sinulle velkaa"
, Haltia jatkoi, päästäen nyt irti Shyvanasta ja otti askeleen taemmas. Samalla kenraalille kerrottiin telepaattisesti suurimman osan sotilaista olevan jo valmis lähtöön, kuten heidänkin pitäisi olla pian, kerta Winder niin kovasti muita oli lähtöön hoputtanut... Mutta juuri nyt Shyvanan hätyyttely ei tuntunut enää ollenkaan asialliselta.


// Nynynyt :D Oot vaan kade kun et voi koskaan olla pissamaster 2015 ku et osaa. Joonas tai Remu sen tittelin vie vielä. Varo vaaraa. Nyt ne pallot pois sieltä pöydän alta :DD HÖRÄHTELEN NIIN. Kelaa ny semmonen dikkin muotonen jälki siinä poskessa, mitä sitten saaki selitellä muille et mitäs kettua. Ojaan joo ja sieltä roskiin laulamaan sidoniaa //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Clash of the titans || Crim

ViestiKirjoittaja Crimson » 30 Elo 2015, 02:04

Siinä missä Darius, tuijotti Iriador myös eteensä katseensa niin kovin sanattomana ja tyhjentyneenä kaikesta. Miksi ihmeessä vanhin halusi heitä suojella? Tai juurihan tuo oli selittänyt vaativansa heiltä jotain takaisinkin, ja että he olivat Yliparantajalle syystä tai toisesta arvokkaita. Eihän punapäinen sitä pahakseen pistäisi, ei ikinä! Hän oli enemmän kuin ilahtunut kuullessaan, että joku valtavan auktoriteetin omaava olisi kurittamassa monarkkia takaisin, jos tuo keksisi hallaa enää aiheuttaa Dariukselle henkilökohtaisesti. Vaikka se joku olikin vanhin naaras, jolla saattoi olla ties kuinka monta ässää hihassa heidän varalleen jo etukäteen… ehkä Iriadorin ja kumppaninsa tulisikin vain luottaa Shyvanaan, eikä kyseenalaistaa tuon omaa halua heitä auttaa. Kun takaisin maksun päivä koittaisi, voitaisiin asiaa katsoa taas aivan uudelta kantilta.

Shyvana oli itsekseen myhäillen seurannut Haukansilmäln mykistymistä, kulmiaan nopeasti kohauttaen kun Darius yllättäen astahti lähemmäs. Lyhyempi naaras kävi silmäämään varoittavasti omatoimisesti lähelle tullutta, käsiään ehtien hieman levittämään kun Winder hänet jo halaukseensa painoi. Yliparantajan päästäessä tästä yllätyksestä, jota ei todellakaan ollut odottanut, pienen ynähdyksen. Mutta ne kädet kierrettiin haltian ympärille, naaraskäärmeen kääntäessä päätänsä sivuttain kenraalin rintaa vasten.
No, halaa nyt sitten…”, vanhin tyytyi hymähtämään osin huvittuneesti, tapauttaen samalla miehen selkää kevyesti.
Winder myönsikin ettei ymmärtänyt miksi liskot heitä auttaa halusivat, ja ettei kyennyt tarpeeksi kiittämään noita. No, tuskin Dariuksestakaan siihen oli, mutta mikäli Taivaanmaalaaja saisi palveluksistaan haluamansa palkkion aikanaan, olisi siinä riittämiin kiitosta hänelle. Shyvana tyytyi vain myhäilemään itsekseen matalalta suloisesti, “Kaikki aikanaan Darius, kaikki aikanaan. Kyllä sinä vielä tulet ymmärtämään, ellet tyhmänä mene henkeäsi hukkaamaan sitä ennen”, naaraskäärme hymisi päästäessään Winderin siitä halauksesta pakenemaan kauemmas, kenraalin kasvoille vinosti hymyillen katsoessaan.

Mutta menkääs nyt siitä”, Taivaanmaalaaja hymähti, katseensa valuessa oman mekkonsa puoleen, jota naaras kävi yllään suoristamaan tottuneesti. Taas sitä kaula-aukkoansakin ylemmäs kiskaisten siinä ohimennen.
Tehtävänne odottaa, eikä ole minun osani viivyttää teitä tämän pidempään seurassani”, leimutukkainen totesi matalalla äänenpainolla, “Minullakin on nimittäin… asioita, vielä hoidettavana nähkääs. Eivätkä ne odota huomiseen, eivät todellakaan”, naaras virnuili itsekseen. Jahka Kuiskaus oli saatettu matkaan olisi Yliparantajan käytävä tapaamassa… Hopeakäärmettä toisaalla ja ilmoitettava enemmän ja vähemmän mukavat uutisensa Briarin kyläpäällikölle.
Ehken annakaan pilvieni pudottaa sadetta niskaanne ihan vielä, kun noin nätisti osasitte olla, päivästä on muutenkin tulossa yllätyksellinen tavalla ja toisella, joten ansaitsettekin pysyä kuivina”, naaraskäärmeen myhäillessä Iriador vierestä kävi huokaisemaan syvään kuin suurimmankin helpotuksen kuullessaan. Punapäinen ei todellakaan välittänyt edes sateesta, oli inhottavaa matkata ulkosalla kun vaatteet ja hiukset liimautuivat kehoa myöten…
Mutta me tapaamme vielä, toivottavasti jälleen hyvin pian, Darius”, Yliparantaja hymyili, astuessaan sen verran lähemmäs että saattoi tapauttaa niin Haukansilmän kuin Iriadorin olkapäälle yhtäaikaa muutaman kerran, “Pitäkäähän toisistanne huoli poissa ollessani”, naaras vielä virnisti, heleän naurahduksen kaksikolle suoden. Sen myötä Shyvana katosikin kuin tuhka tuuleen, mukavan viileänä tuulenhenkäisynä pyyhkäisten kaksikkoa päin naaraskäärmeen lähtiessä etsimään itselleen tietä jälleen ulos sotilastuvilta, päästäkseen toteuttamaan seuraavaa osaa suunnitelmistaan.

Iriador rohkeni viimein kumoamaan ryhtiään hetkeksi epäsuoraksi, siinä samalla vetäistessään hiuksiaan tuuhealle poninhännälle paremmin. Pelkkä ajatus siitä että Yliparantaja tulisi heitä todennäköisesti vielä tapaamaan uudemman kerran joskus tulevassa puistatti, eikä nuorempi siihen osannut millään tavalla lähteä suhtautumaan.
Välillä - aina vain välillä – mietin mikä tekee sinusta niin erikoisen, että kalastelet lohikäärmeitä yhtenään puolellesi näinä päivinä”, punapäinen mietti ääneen jälleen suoristautuessaan, “Ei sillä että valittaisin, etenkään… tämän tapauksen kohdalla”. Olihan se kunnia saada olla niinkin kunnioitetun olennon suojelun alaisena, ja mikäli siitä todellakin hyötyä tulisi olemaan, ei Iriadoria oikeastaan haittaisi lainkaan lähteä maksamaan siitä koituvaa velkaa takaisin. Mikäli siihen vain ei liittynyt oman henkensä uhraaminen niille liskopedoille…
Joka tapauksessa, minun pitäisi käydä hakemassa kypäräni ja aseeni ja olen valmis lähtöön. Nashirakin varmaan jo odottaa…”.


//NNNNNNYT :D:D::D:DD No, niin no niin. Mut mä kato kilpailen siitä sitten että voin olla ensimmäinen toisesta päästä ja näin. Olen ovela. VARO VAARAA! Eikun pallot pöydän alle pistetään. Kassien seuraksi (D noni ehkä lopetan. Dikki poskessa ja spermat toisessa korvassa. “Kerro mulle että toi on partavaahtoa” “En ois siitä niin varma…”//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Clash of the titans || Crim

ViestiKirjoittaja Aksutar » 30 Elo 2015, 02:43

Kaikki aikanaan. Siinä ajatusmallissa oli hyvä elää, ainakin nyt tähän väliin. Eipä tässä muuta voinut kuin odottaa, mitä tulevan piti. Sentään enää ei tarvinnut Aranin selkäsaunoja pelätä, mutta varmasti se tulevan odottaminen saisi kenraalin vieläkin valvomaan öitä, enemmän tai vähemmän ahdistuneena. Viimein Yliparantaja kuitenkin indikoi lähtöään, kertoen omaavansa vielä asioita, jotka piti hoitaa pois päiväjärjestyksestä. Darius nyökkäsi pienesti jälleen, hymähtäen samalla kun naaras lupaili, ettei Kuiskaus sadetta tulisi saamaan heti ensimmäisenä niskaansa. Olihan sekin mukava lisä tähän kaikkeen, sateessa oli niin kovin epämukavaa liikkua.
Lopulta kuitenkin, pienen tuulahduksen saattelemana, Shyvana oli tiessään, lupailtuaan että he tulisivat tapaamaan vielä. Siitä Dariuksella ei ollut epäilystäkään kaiken tämän jälkeen. Ehkä jälleen se tapaaminen olisi yhtä mieluisa, mitä tämä. Toivoa sopi.

Kenraali katsahti Iriadorin puoleen tuon käydessä ihmettelemään, mikä teli Winderistä niin erikoisen, että lohikäärmeet tuon perään lähtivät.
"Olen miettinyt sitä samaa jo kauan. Siis sitä, mikä minusta tekee niin erikoisen, että kaltaisesi nuoret samaan sänkyyn haluavat", pienesti Darius virnisti, "Ehkä se sama charmi mikä sinuun puri, puree myös liskoihin", kenraali lisäsi nojautuessaan pienesti lähemmäs Iriadoria, suoden nopean suudelman nuoremman ohimolle.
"Mene valmistautumaan, tavataan talleilla", kuului lopulta käsky, Kenraalin lähtien harppomaan työhuoneensa puoleen. Työhuoneelta poimittiin mukaan jousi ja nuoliviini, Dariuksen jääden hetkeksi tutkimaan karttoja alueesta, jonne he olivat suuntaamassa. Siinä samalla juoden lasillisen vettä, jotta se verenmaku suusta lähtisi. Lopulta kenraali kuitenkin lähti kohti talleja, joiden pihassa suurin osa sotilaista jo odotti valmiina, aivan kuten myös kenraalin oma ratsu, satuloituna ja valmiina lähtöön.

Darius nousi Náron selkään, syndraen vaikuttaen jälleen turhankin innokkaalta lähtemään liikkeelle. Ratsuaan toppuutellen Haukansilmä ratsasti lähemmäs kapteeni N'drayeria, samalla katsellen silmämääräisesti kaikkien olevan jo paikalla ja nousemassa ratsujen selkään.
"Poistumme kaupungista länsiporttien kautta - liikutaan nopeasti jotta ehdimme vuorille ja saamme tehtävän hoidettua ennen pimeää, kukaan tuskin haluaa hämärällä luolastoihin lähteä. Etsimme aluksi vain merkkejä kapinallisista itse rinteiltä, on aivan turhaa lähteä luolastoihin etsimään heitä sokkona", Darius kävi kertomaan suunnitelmaa Delathosille, katsomatta lainkaan tummahipiäisen puoleen, antaen Delathosin hoitaa liikkeelle lähdön jahka jokainen oli valmis. Tämä oli niistä harvoista kerroista, kun Haukansilmä oli Delathosin ryhmän mukana liikkeellä, nyt kun tummahipiä kapteenina toimi. Tietenkin Kenraali halusi nähdä miten tuo nykyään pärjäsi uudessa virassaan, vaikka olikin saanut kuulla lähinnä vain hyvää toisilta Delathosin suhteen.
Liikkeelle kuitenkin lähdettiin, Kuiskauksen tehden tiensä läpi kaupungin, alemmille tasoille, kansalaisten antaen jälleen kerran nätisti tietä eliittijoukolle. Kaupungista poistuttua suunnattiin kohti Mor vuoria, jotka kauempana kohosivat. Fiksuinta oli olettaa kapinallisten olevan pohjoisemmilla rinteillä, sillä lähellä Nahoria nuo tuskin majailivat. Sinne päin suunnattiinkin, matkan lähtien käyntiin lämmitellen ratsuja aluksi käynnistä raviin ja siitä laukkaan - vaikka Náro olisikin halunnut jo samantien lähteä kiitämään miten sattui.



// NYYYTTTT. Sää voit olla kakkemaster. Paitsi et siitäkin tittelistä joudut tappeleen mun kanssa koska mä oon kakkamaster2000 senkin velmu. Pallot pöydälle. Kassit sinne pöydän alle kyllä kiitos. Nytnytnyt. Ja voi nyt :----------------------DDD ei ollu puuhöylä //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Clash of the titans || Crim

ViestiKirjoittaja Crimson » 30 Elo 2015, 03:37

Punapäinen kävi vinosti hymyilemään Dariuksen sanoihin, ja kulmiaan kohauttaen siihen kaiken päälle.
Mitäs olet tuollainen”, nuorempi tyytyi hymähtämään, hänen ottaessa vastaan rauhallisemmin hymyillen sen suudelman, jonka kenraali ohimolle painoi. Sen myötä Winder kuitenkin jatkoi omille teilleen, siinä missä Iriador käännähti ympäri suunnatakseen omien tavaroiden luo, hakemaan sen kypäränsä ja tarvittavat aseensa mukaan tehtävälle.
Pihalla Delathos jo joukkoineen odotti Kadzaitia rauhallisesti paijjaillen, kissapedon vain kehrätessä voimakkaasti isäntänsä suomasta huomiosta. Se tiedosti että oltaisiin lähdössä pitkälle retkelle, kissanaaraan toivoen kaiken sujuvan sutjakkaasti, jotta se pääsisi takaisin lämpimiin nurkkiin lötköttämään ja aurinkoa ottamaan omaksi ilokseen. Kenraalin kuitenkin saavuttua nyt vihdoista viimein myös pihamaalle, kävi kuuraparta patistamaan sijoilleen istahtanutta pohjoisentiikeriä nousemaan ylös, jotta käsipuoli saattaisi vielä tarkistaa päällisin puolin että kaikki kissapedon satuloinnin suhteen oli kunnossa. Siinä samalla Darius kävikin ratsunsa kera lähestymään, kenraalin jakaessa suunnitelmansa tuoreimmalle kapteenille, joka vain ohimennen silmäpuolta vilkaisi tuon puhuessa.

Eivätköhän ne saastat sieltä löydy – etenkin jos se minusta kiinni on”, Delathos hymähti Winderin sanoihin, siinä samalla tottuneesti jo ainokaisen kätensä avulla Kadzaitin selkään kavuten, “Pysytään liikkeessä vuorille saakka, muodostelmassa. Katsotaan sitten kivihelvettiin päästyämme tilannetta lisää”.
Kun liikkeelle lähtö oli annettu, Winderin ja N´drayerin keulassa ratsastaen ja neljä valittua noiden perässä, lähdettiin alkuunsa suuntaamaan kaupungin katuja pitkin portteja kohti. Ja siitä edelleen siistissä muodostelmassa joukkojen lähtien kaikessa rauhassa noin alkuunsa etenemään vuoria kohden. Siinä matkalla Delathos ehätti miettiä ja kaikessa hiljaisuudessaan suunnitella, mistä mahdollisia jälkiä voitaisiin etsiä ja kuinka hän opastaisi mukaan lähteneitä niitä etsimään kivisestä maasta. Maasta, joka varmasti eli siellä liskopetojen, siinä missä tavallisen riistankin myötä runsaasti. He voisivat löytää jotain, tai olla löytämättä epäonnisina mitään. Varmaa oli että isku kapinallisten leiriin tulisi ainakin yllätyksenä, ja se pidettäisiin mahdollisimman siistinä omilta menetyksiltä.

Mitä lähemmäs vuoret alkoivat tulla, sitä hiljaisemmaksi saattua alkoi käydä jokaisen näyttävän tiedostavan sen, että he olivat tulossa Ajankiitäjän reviirille, josta jo etukäteen Kuiskauksella oli huonoja kokemuksia. Toivoa sopi, ettei vanha Oraakkeli heräisi vuoriaan puolustamaan ja sotilaiden kimppuun kävisi. Sehän tästä vielä puuttuisikin...
Kuka se nainen oli jonka seurassa tuville ilmestyit?”, Delathos lähti puolittain virnuillen kyselemään kenraalilta, “Kai edes sänkyyn kävit kaatamassa? Sinullahan olisi ollut siihen ihan hyvin aikaa, kun sisällä viivyttelit”, tummahipiä jatkoi kiusoitteluaan. Ei hänellä todellakaan ollut aavistustakaan siitä kuka pahainen neito mahtoi olla, jonkinlaiselta seurapiirirouvalta tuo oli ulkoasultaan muistuttanut, joskin… ei näyttänyt niiltä tyypillisiltä paikallisilta joita kaupungissa majaili. Ja erehdyttävästi ne punaisena hohtavat kutrit olivat muistuttaneet Deliä Iriadorista – siinä kaikessa täytyi olla jokin juoni taustalla.
Pohjoisrinteille ehättäessä Delathos nosti kätensä ylös, merkiten että joukkojen tulisi hetkeksi seisahtua aloilleen. Kapteeni kävikin ensimmäisenä laskeutumaan ratsailta alas, Kadzaitin päästäessä matalan urahduksen kun se isäntänsä perään katseli. Käsipuoli lähti astelemaan kätensä miekkansa kahvalla valmiina eteenpäin hitaasti, ympärilleen pälyillen. Rinteen juurella ei näkynyt jälkiä liikkeistä, eikä ympäriltä kuulunut kuin jostain kaukaisuudesta huutelevat lohikäärmeet – mutta ne olivat niin kaukana, ettei niistä tarvinnut tähän hätään huolehtia.
Ei jälkiä liskopedoista ainakaan”, kuuraparta kävi toteamaan siinä tarkkailunsa ohella, katseensa kiinnittäessä yllättäen revittyihin kasveihin, jotka osin olivat kivien alle potkittuja. Käsipuoli kyykistyikin niiden äärelle, kädellään siirrellen soraa ja kiviä pois rehujen tieltä, kyeten kyllä silmämääräisesti sen näkemään, ettei niitä jälkiä ollut mikään villieläin tehnyt. Siitä se vuoristomaastoon tottunut silmäpari lähtikin hakemaan lähistölle mahdollisesti jätettyjä jälkiä tai vihjeitä siitä, missä vihollinen mahdollisesti majaili.
Haravoidaan rinnettä lännen suuntaisesti”, pakkasherra totesi ykskantaan ylös noustessaan, samalla viittoillen naaraskissaa astelemaan lähemmäs, “Selvää on että mahdolliset vihollisten jäljet suuntaavat tuonne - onkin sitten eriasia mitä sieltä löydämme”.


//TSIHHHH. No voi pirun kaketkin nyt. Musta tulee postimies pate. Siitä tittelistä mun ei tarvi kenenkään kanssa kilpailla kun mulla on jo kissakin! JA KOTONA PUNANE POLKUVOLVO PENTUVUOSILTA NII! Pallot potkitaan kohta kaiteen yli menemään. Anteeksi että olen tälläinen, ehkä nyt lopetan sen pippeleistä puhumisen niin en saa sitä bannihammeria päin näköäni epähuomiossa :------DDDDD Ei ollu puuhöylä ei//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Clash of the titans || Crim

ViestiKirjoittaja Aksutar » 30 Elo 2015, 14:02

Delathosista oli sentään jotain hyötyä tässä tehtävässä. Tuo oli yksi Kuiskauksen pätevimmistä jäljittäjistä, mokomalla oli kokemusta varmaan enemmän mitä muilla yhteensä. Mihin ikinä sitten sitä taitoaan oli käyttänytkään. Sen varaan Darius laskikin nyt suuresti, mikäli edes Delathos ei löytäisi kapinallisia vuorilta, ei heidän kannattaisi sen enempää siellä kykkiä - ajatus siitä että tyhjin käsin palaisi takaisin ei miellyttänyt varmasti ketään, mutta ennemmin Darius veisi joukkonsa takaisin kaupunkiin kuin jäisi odottamaan lohikäärmeiden kiinnostuvan heistä.
Terävästi eliittikenraali vilkaisi kapteeninsa puoleen tuon kysellessä punapäisen naisen perään. Ehdotellen tuttuun tapaan hävyttömyyksiään, jonka johdosta Haukansilmä olisi halunnut tintata kuurapartaa päin näköä - taas.
"Se ei kuulu sinulle", Darius sähähti napakasti, "Ja jos oma henkesi on sinulle kallis, niin pysyt kaukana hänestä".
Sen enempää Darius ei käynyt kertomaan naispuolisesta vieraastaan, ei vaikka kyseltäisiin. Ehkä joskus totuus tulisi ilmi, mutta kenraali ei sitä ollut ihan heti kyllä kertomassa kenellekään. Ainoa joka nyt tiesi, oli Iriador, mutta kenraali epäili ettei sokeakaan asiasta kävisi puhumaan.

Rinteet lähestyivät, jokaisen käyden omalta osaltaan levottomaksi. Toiset jännittivät mahdollista yhteenottoa, toiset taas pelkäsivät lohikäärmeitä ja ne harvat jotka kauemmin olivat Kuiskaukseen kuuluneet, pelkäsivät Ajankiitäjän ilmestyvän paikalle. Mitä lähemmäksi vuoria he pääsivät, sitä vähemmän Darius alkoi epäillä Oraakkelin tulevan paikalle. Jos tuo kerta tiesi kaiken ja tiesi, että Kuiskaus oli tulossa vuorilleen, niin eikö peto sitten olisi heitä vastaan tullut ja kimppuun käynyt jo ennen, kuin he hänen reviirilleen saapuivat? Sitä paitsi, Yliparantajahan heidät tavallaan tänne oli lähettänyt, tuskin Ajankiitäjä nyt heidän kimppuunsa kävisi, jos kerta kumppanillaan oli osaa heidän saapumiseensa. Ehkä kapinallisista oli yhtälailla haittaa lohikäärmeillekin, mitä haltioille, joten jos he hoitelisivat nuo pois päiviltä, hyötyisivät kaikki siitä.
Delathos kävi tutkimaan mahdollisia merkkejä kapinallisista, Haukansilmän pitäen silmällä ylempiä rinteitä, varmistaen, ettei lähettyvillä liikettä näkynyt. Lohikäärmeisiin ei olisi kiva törmätä nyt. Huomio kääntyi Delathosin puoleen tuon sanojen myötä, Dariuksen nyökäten pienesti tälle suunnitelmalle.
"Majailevat kuulemma hieman ylempänä rinteissä, luolastoissa. Kyseessä on joukko taistelutaitoisia friikkejä, olkaa varuillanne ja pysykää vähintäänkin pareissa. Lienee parasta myös hajaantua ja jättää ratsut tänne - Náro ja Nashira pitävät niistä huolen. Toisin kuin kapteenin ratsu, teidän ratsunne eivät sovellu kiviseen rinnemaastoon. Sitä paitsi ratsuin liikkuminen rinteillä aiheuttaa liikaa meteliä", Haukansilmä jakoi jatko-ohjeita niin kapteenille kuin lopulta sotilaillekin, laskeutuen Náron selästä samalla. Siinä missä sotilaat kävivät laskeutumaan omilta ratsuiltaan, antoi Darius Nárolle käskyn katsoa - niin sanotusti "paimentaa" - muita ratsuja heidän ollessa poissa. Sen Náro osasi, tuon suorastaan nauttien kun sai pitää muut "ojennuksessa" ja kasassa. Sillä oli siis mieluisaa tekemistä, siinä missä haltiat lähtivät hajaantumaan ohjeistuksen mukaisesti rinteelle.

"Mir Valdoren tule kanssani", Käsky kävi punapäiselle lähteä seuraamaan kenraalia alemmalla rinnepolulla. Iriadorista ei valitettavasti ollut kovinkaan paljon apua jäljityksessä, sokea kun oli, mutta oli tuosta turvaa ja seuraa Haukansilmäiselle, joka puolestaan huomasi kyllä pienimmätkin merkit jäljitettävistä.
Kaikessa hiljaisuudessa kaksikko eteni polkua pitkin, Dariuksen pitäen silmällä lähettyvillä liikkuvia sotilaitakin. Silmään kuitenkin osui ylempänä pusikoissa piilotteleva hahmo. Tai kaksi hahmoa.
"Ylhäällä on joku", Darius kertoi Iriadorille telepaattisesti, samalla kun veti jousensa esille ja kävi jännittämään jouseensa yhden nuolen, "Jatka kävelyä, ammun ne kohta...".
Puskissa piilottelevat hahmot eivät joko älynneet pelätä joustaan jännittelevää kenraalia tai sitten uskoivat olevan täysin piilossa - tai ehkä kauhusta kankeina - kun Haukansilmäinen jo kohotti jousensa kohden puskaa ja ampui. Niin nopeasti, ettei sitä ehättänyt edes tajuta. Kuului huudahdus, korahdus, nuoren naisen ruumiin lähtiessä kierimään verta vuotaen alas rinnettä, pois puskista. Sillä samalla sekunnilla toinen nainen syöksähti puskista pois, ottaen muutaman askeleen humanoidina, ennen kuin muutti muotonsa punaturkkiseksi kissapedoksi. Darius ehti kuitenkin jännittämään jousensa ja ampumaan kohden tuota kissapetoa, haavoittaen toista takajalkaa. Tarkoituksella, olisihan hän tuon voinut tappaakin helposti, mutta nyt heillä oli "opas". Mitä todennäköisimmin kissapeto pyrki muiden luokse, sikäli mikäli tuo muodonmuuttaja kuului kapinallisiin. Se vuosi nyt verta, eikä kyennyt täysillä juoksemaan, joten mokomaa oli helppo seurata pidempikin tovi. Kovaa vauhtia kissapeto kiisi kohden ylempänä rinteissä seikkailevia kuiskauksen sotilaita.
"Tulossa sinne päin, päästäkää se ohi, se johdattaa meidät muiden luo", Kuului telepaattinen viesti rinteillä oleville sotilaille, jotka korkeintaan yrittivät esityksen vuoksi osua kissapetoon, päästäen tuon kuitenkin ohi, punaturkkisen juosten henkensä edestä eliittisotilaiden ohi, suoraan suuremmalle luolansuulle, jonne syöksähti sisään...
"Tule, seurataan sitä", käsky kävi Iriadorille, Dariuksen etsien heille reitin ylemmäs, mitä sokeankin olisi helpompi kulkea. Siinä nopeasti ohimennen Haukansilmä kävi tarkistamaan sen nuoren naisen, jonka oli ampunut alas ensimmäisenä. Tuo oli vielä elossa, nipin napin. Ihminen, joka kävi kiroamaan ääneen Haukansilmäistä kun tuo lähelle oli tullut. Yrittäen kovin surkeasti heitellä kivillä haltiaa, kykenemättä edes nostamaan pieniä kiviä kunnolla enää hiipuvilta voimiltaan. Puheidensa perusteella tuo kuitenkin kuulosti olevan yksi kapinallisista, kiroten sitä kuinka haltiat heidän maansa oli häpäissyt. Darius ei sanonut naiselle mitään, sen sijaan jännitti jousensa ja ampui naisen hengiltä näin lähietäisyydeltä. Turha tuota oli jättää kitumaan, sen verran "armoa" Haukansilmä omasi jopa ihmisiä kohtaan. Jahka tuo oli hoidettu päiviltä, lähti kääntyi kulku kohden sitä luolansuuta, jonne pakoon päässyt muodonmuuttaja oli luikkinut...



// No ole sää sit postman pat jos haluut :DDD Polkuvolvo... nyt on kyl taas jotain niin lande juttuja että huh. Kai on ees peltinen? EI SAA POTKIA PALLOJA ALAS. Nyt on liian makkarafestarit menos kyl, pakko puhuu välil römpsistä kuule että pysyy tasapaino. EI OLLU PUUHÖYLÄ EI. //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Clash of the titans || Crim (K-varoitus)

ViestiKirjoittaja Crimson » 30 Elo 2015, 22:10

Kadzait puski Delathosia vasten kevyesti, saaden isäntänsä naurahtamaan muutaman kerran matalammalta. Kyllä kissapeto osasi pitää ympäristöä silmällä ja etenkin avittaa Delathosia, ei tämä ollut mitenkään uudenlainen tilanne sille, vaikkakin suuremmalla porukalla tällä kertaa oltiin liikkeellä. Mutta Kadzait olisi myös ainoa ratsu, joka kiviseen, luontaiseen maastoonsa pääsisi nyt seikkailemaan, Dariuksen ehdottaessa että muut ratsut jätettäisiin tähän. Se oli kieltämättä ihan hyvä idea, siltäkin kannalta, että kaviollisista ratsuista lähtisi turhaa ääntä olivatpa nuo sitten hörähdellen paikoillaan, tai vaihtoehtoisesti talsineet omistajiensa alla tai vierellä menemään.
Hajaantukaa tasaisesti, toiset ylös, toiset alas. Pitäkää silmällä pieniäkin yksityiskohtia ja rikkoontunutta maastoa, älkääkä menkö liian lähelle jyrkkiä reunamia”, käsipuoli selvensi joukoille, jotka ratsujensa selästä alkoivat laskeutua ja valitsemaan itselleen toveria jotta päästäisiin liikkeelle lähtemään. Iriador jakoi Nashiralle vielä pyynnön että se katsoisi muiden ratsujen ja Náron perään, ja pistäisi vaikka Winderin ratsun matalaksi tarvittaessa, jos se jotain todella typerää aikoisi. Nyökkäysen kera punapäinen kuitenkin siihen myöntyi, että kenraalin mukaan lähtisi. Sentään Haukansilmä voisi toimia heidän molempien silminä, siinä missä Iriadorin kuulo kyllä hahmottaisi mahdolliset rasahdukset ja muut epäilyttävät äänet ympäriltä heti. Kapteeni ei ketään matkaansa Kadzaitin lisäksi tarvinnut, ja loputkin sotilaista mukinoitta tyytyivät siihen kenet vierelleen saivat – näin ollen etsintäpartio kykeni viimein lähtemään eteenpäin.

Iriador ja Darius suuntasivat alemmalle polulle, punapäisen käydessä samantien erottelemaan ääniä ympäriltään, laskien siitä mahdollisimman tarkasti juuri muitten sotilaiden askelia pois. Kaikessa hiljaisuudessa se eteenpäin kivisessä maastossa tarpominen jatkuikin hetken, ennen kuin Winder telepaattisesti huomautti jonkun lymyilevän ylempänä. Pienesti punapäinen niihin sanoihin nyökkäsi, jatkaen askeltamistaan kuitenkin eteenpäin rauhallista tahtia vasta sitten enemmän reagoiden, kun Darius sitä joustaan lähti jännittämään paremmin ja viimein ampui nuolen pusikkoja kohden. Mitä ilmeisimmin isku osui maaliinsa, niin kuin tavallista Winderin tapauksessa oli, jonkun lähtiessä kierimään kivien mukana alemmas rinnettä. Mutta kohti kuulostivat sen myötä tulevan myös nopeita askelia, ja se kissamainen karjahdus riitti Iriadorille syyksi repäistä kaiken varalta miekan toiseen käteensä.
Varsinaiseen yhteenottoon ei koskaan kuitenkaan ehätetty, Haukansilmän käydessä jousellaan vielä haavoittamaan kissapedoksi muuttunutta naista. Näin saaden Kuiskaukselle oppaan, joka todennäköisesti heidät muiden luokse opastaisi, tai jos ei kaikkien, niin ainakin todennäköisesti osan. Vähintään yrittäisi toveriensa luokse siinä pienessä paniikissaan, kun ystävänsä oli alas jo kaadettu, eikä muodonmuuttajalla ollut mahdollisuuttakaan pärjätä rinteillä vain hieman kauempana toisistaan risteileviä sotilaita vastaan yksin.

Winderin telepaattinen huomautus kantautui ylemmille rinteille, saaden Delathosinkin vilkaisemaan viimein alarinteen puoleen, josta punaturkkinen kissapeto pujotteli vain hieman kauempana ylemmäs. Vanha kissanaaras vieressä kävi murisemaan, sinisen katseen kiinnittyessä sotilailta karkuun puikkelehtivaan huomattavasti pienempään kissapetoon – jonka perään kuuraparta kävikin Kadzaitin yllyttämään, aluksi tuon selkään loikaten.
Tottuneesti pohjoisentiikeri lähti alaspäin varsin ripeää tahtia tasapainonsa pitäen puolittain juoksuaskelia ottaen etenemään, suuremman kiven yltä ratsastajansa kanssa hypäten suoraa sitä punaista kissaa kohden. Tietenkin pienempi siitä sätkyn sai ja kovasti yritti korvat päänmyötäisesti vedettynä, kroppa vasten maata väistää syrjemmälle Kadzaitin tieltä, Delin kuitenkin ohjatessa naarastiikerin hyppäämään reilusti syrjään ettei pienempi olisi millään voinut alle jäädä. Suurempi kissanaaras kuitenkin tömähti notkeasti vauhtiaan hidastaneen vierelle, kynnet esille vetäisten ja pistäen punaturkkiseen taas vauhtia mätkäisemällä tuota vahvalla käpälällään kylkeen. Vielä muutama hätyyttelevä juoksuaskel pistettiin vihollisen perään, Delathosin käydessä sitten seisauttamaan Kadzaitin ja vain katseellaan seuraten perään, miten pieni kissapeto luikki suuremmasta luolansuusta sisään hieman etäämmällä.
Tuollako ne mokomat lymyilivät? Vai oliko kyseessä silkka ansa? Tai yritys koettaa piiloutua jonnekin luolan mahdollisista käytävistä, johdattaa sotilaat perässä sinne ja yrittää sitten noiden ohitse livahtaa jälleen ulos.

Odottakaa muita, kukaan ei mene sen perään yksin, tai astu luolan suulle maalitauluksi”, kapteeni jyrähti telepaattisesti omilleen, sotilaiden kerääntyenkin joko luolansuusta alemmas, tai hieman etäämmälle sen sivuille. Ei voinut tietää olisiko vihollisen joukossa maageja. Tulipallo naamaan ja se lopettaisi yhteenoton alkuunsa niiden onnettomien kohdalla, jotka vihollisen näköpiiriin menisivät. Sama koski jousiampujia. Nyt kun näköyhteys muuten niin kovin hämärään luolaan oli ulkoapäin katsottuna erittäin huono, oli pimeydessä piilottelevilla suuri etulyöntiasema joka tapauksessa, mikäli nuo päättäisivät hämärästä käsin taistella. Mutta vihollisia saattoi olla myös muualla ympäristön suojissa, etenkin rinnettä ylempänä, jos nuo olisivat laajemmalle alueelle levittäytyneet… tai luola kantaisi jostain syövereistään muitakin sisäänkäyntejä lähistölle, mikä mahdollistaisi myös haltioiden yllättämisen takaapäin.
Viimein kenraali ja tuon mukaan lähtenyt punapäinenkin saapuivat muiden luo, joukkojen yhteistuumin miettiessä mitä seuraavaksi lähdettäisiin tekemään.
Kukaan ei ole tullut ulos tätä kautta, olisimme huomanneet jos joku ohitsemme olisi yrittänyt”, Delathos näki tarpeelliseksi huomauttaa Winderille, laskeutuen siinä samalla jälleen Kadzaitin selästä alas, joka yhä tuijotti kovin terävästi sitä luolansuuta kohden.
Luola voi jatkua ties kuinka syvälle vuoristoon, näillä varusteilla emme voi vain yrittää lähteä sitä kissaa etsimään tuolta”, käsipuoli totesi, ”Saati oikeastaan jäädä tähänkään pidemmäksi toviksi miettimään, tai pian lohikäärmeetkin ovat perässämme”. Huomautus niistä liskopedoista sai sotilaat katsahtamaan kapteeniaan, niissä katseissa rypien hetken se epäröintikin koko tätä tilannetta kohden. Mitä jos ne liskot oikeasti tulisivat tänne… eihän heistä olisi minkäänlaista vastusta varsinkaan niitä suurempia vastaan, Oraakkelista sitten puhumattakaan.
Joku tulee alarinteestä”, Iriador kävi yllättäen telepaattisesti tokaisemaan, saaden Delathosin kiinnittämään huomionsa aluksi nuorempaansa, siitä silmäilemään vieressä olevaa loivat jyrkänteen reunaa. Kyllä sokea oli erottanut jo kaukaa ne askeleet jostain alempaa, mitä ilmeisimmin joku oli heitä seurannut, ja piilotteli nyt jyrkemmän rinteen alapuolella, syystä tai toisesta.
Punainen aura välähti aluksi Iriadorin ympärille, säikeiden levitessä nopeasti näkyvistä kuitenkin kauemmas. Aluksi korkeahaltia tunnisti tietenkin Kuiskauksen sotilaat auran tieltä, sen myötä rinteessä lymyilevät alempaa, kuin myös hieman etäämmällä piilossa toistaiseksi lymyilevät. Luolankin puolelta kantautui askelia tarkkakuuloisen korviin, joka sai punapäisen viemään käsiään jo valmiiksi aseilleen, siinä missä Kadzait myös selvästi sijoillaan hätkähti jotain ääntä lähistöllä.
Niitä on myös ylempänä ja luolassa – useampi”.


//Oon joo, kukaan ei sitä titteliä muutenkaan taho niin… niin :DDD ET DISSAA MUN POLKUVOLVOA! SE OLI HIENO MENOPELI PENTUNA KUULE KO MUN KUMMISEDÄN OLI SE PAKKO MULLE OSTAA ULKOMAILTA (DDD Kyl se mun mielestä peltinen oli nimenomaan, ja makso enemmän ko laki salli. POTKIN PALLON KAITEEN YLI! Römpsä sensei, tule pelastamaan meidät ja valaisemaan meitä läsnäolollasi. Kohta se kurkkaa sieltä sidonia roskiksesta//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Clash of the titans || Crim (K-varoitus)

ViestiKirjoittaja Aksutar » 30 Elo 2015, 22:53

Huomio kääntyi Delathosin puoleen, tuon käydessä kertomaan ettei kukaan ollut luolasta ulos tullut. Silmäpuolisen katse kiinnittyi maahan tuon kuitenkin kuunnellen tarkkaan kapteeninsa pointit, jotka eivät turhia olleet. Luolastot saattoivat jatkua uskomattomankin syvälle, olisi typerää lähteä turhan pitkälle vaeltelemaan - ellei sitten löytänyt jotain merkkejä siitä, missä päin luolastoja kapinalliset olivat. Varmasti nuo olivat jättäneet omilleen merkkejä, mitkä olivat oikeita käytäviä ja mitkä eivät. Kenties jotain kaiverruksia kivessä tai huomaamattomia hiilipiirroksia, jotain yksinkertaista ja helposti toteutettavaa. Silti, olisi nyt tyhmää vain sännätä sisään, kun he eivät tienneet mitä siellä odotti, eikä kukaan varsinaisesti ollut sisään kurkannutkaan. Ties vaikka siellä odottaisi rivistö maageja valmiina hyökkäämään, jos joku edes kurkisti sisään.
Mutta, eivät he tähänkään voineet jäädä. Sen lisäksi että lohikäärmeet heistä kiinnostuisivat, saattoivat kapinalliset ehättää itse tehdä kunnon hyökkäys suunnitelman ennen kuin he toimisivat. Tai sitten kapinalliset ehtisivät hajaantua ja paeta, se olisi vielä pahempi vaihtoehto.

Yhä kenraali tuijotti mietteliäänä maata, Iriadorin käydessä huomauttamaan jonkun lähestyvän alarinteeltä. Auransa avulla nuorempi osasi heti kertoa, että myös ylempänä oli porukkaa, luolasta puhumattakaan. Sinällään helpotus kuulla, he olivat siis oikeassa paikassa. Hetkeen kenraali ei kuitenkaan sanonut mitään, kunnes katsahti vanhemman, lyhythiuksisen sotilaan puoleen.
"Nhaéslal onko sinulla vielä magiapallojasi", Kuului telepaattinen kysymys, jonka kaikki kuulivat, nyt kun kannatti jakaa tietoa muillekin. Nhaéslal nyökkäsi, koskettaen varovaisesti vyössään roikkuvia lasisia palloja, joiden sisältä kajasti erisävyisiä valoja, "Parhaimmat jousiampujat asettuvat luolan reunoille", Darius aloitti kertomaan suunnitelmaansa, jonka oli muhinut muiden puheita kuunnellessa, "Astumme luolaan ensin. Nhaéslal anna meille sekunti aikaa katsoa sisään, ennen kuin heität pallosi - sellaisen joka luo valoräjähdyksen. Valaise luola, sokaise mahdolliset väijyjät. Me ammumme kaikki etäaseita käyttävät, ennen kuin lähitaistelijat rynnivät sisään - mutta vain minun käskystäni. Sen jälkeen jousiampujat yrittävät ottaa alas ylhäältä ja alhaalta lähestyvät, jäämme luolan suuaukolle varmistamaan, ettei kukaan lähitaistelijoiden selkään hyökkää täältä päin".
"Jatkamme heidän perässä niin kauan, kunnes jokainen on kuollut. Älkää kuitenkaan juosko yksin luolastoihin ja jos luolat muuttuvat liian sokkeloisiksi, perääntykää. Pysykää valppaina mahdollisten ansojen suhteen, älkääkä menkö pilkkopimeään", Viimeiset ohjeet kuuluivat, Winderin käyden askeltamaan Nhaéslal seuranaan lähemmäksi luolan suuaukkoa. Osa veti esiin jousensa - jokainen kyllä tiesi missä kohtaa taitomittarissa seisoi jousiampumisen suhteen tässä porukassa, joten parhaimmat osasivat asettua luolan suuaukon reunoille sanomattakin. Haukansilmän katse kiersi vielä nopeasti joukoissa ja jahka kaikki olivat valmiita, nyökkäsi kenraali merkiksi hyökkäyksen aloittamiselle.

Darius oli ensimmäisten joukossa astahtanut luolan suuaukolle, ehättäen nähdä ne varjot peremmällä luolissa. Sieltä lensi heti nuolia heitä vastaan, mutta nopealiikkeiset haltiat osasivat äkkiä väistää mokomat, ennen kuin omat aseensa kohottivat. Nhaéslal heitti muutaman lasisen pallon luolan perälle kuten käsky oli käynyt. Koko luola valaistui hetkeksi, sokaisten luolassa odotelleet kapinalliset, yhden jos toisenkin älähtäen yllätyksestä. Kuiskaus osasi suojata silmänsä suurimmalta valolta ja täten kykeni nyt paremmin näkemään luolassa olijat, Haukansilmän ja muiden käydessä ampumaan alas niitä selvästi etäaseita ja magiaa käyttäviä yksilöitä.
"Menkää nyt, suojaamme", Käsky kuului lähitaistelijoille, nyt kun luolassa vallitsi kaaos ja osa kapinallisista oli vielä valon sokaisema, kykenemättä kunnolla edes puolustautumaan. Heitä oli yllättävän paljon, joten oli ehkä aiheellistakin jo niittää tämä porukka, ettei suuremmaksi kasvanut.
Luolansuulta avautui yksi suurempi luola, josta näytti lähtevän kaksi käytävää eri suuntiin. Toisella puolella sijaitsivat kapinallisten varastotilat, kun taas toiseen oli rakennettu yöpymis- ja oleskelutilat. Yllättävän hyvin nuo olivat luolaston valinneet ja laajentaneet, tukien tuon käytäviä vielä paaluin. Mutta, tyhmyyttään eivät olleet jättäneet itselleen poistumisreittiä. Tämä luolansuu oli ainoa reitti ulos luolasta, mikä oli äärimmäisen typerä ratkaisu. Mutta, ilmeisesti kapinalliset olivat laskeneet sen varaan, ettei heitä löydettäisi ja jos löydettäisiin, he kyllä pystyisivät puolustamaan pientä linnakettaan.

Kapinalliset olivat nimittäin äärimmäisen aggressiivisia. Sillä samalla sekunnilla kun haltiat olivat aloittaneet hyökkäyksen, olivat rinteillä lymyilleet kapinalliset käyneet syöksymään apuun. Heti kun Kuiskauksen etätaistelijoista suurin osa oli sisällä aloittamassa hyökkäystään, osa jousiampujista kääntyi ympäri, muutaman jääden vielä napsimaan etätaistelijoita sisätiloista alas. Jahka Kuiskauksen sotilaat olivat kuitenkin ottaneet kontaktia jo kapinallisten kanssa, oli täysin turha yrittää ampua sisälle enää - siinä saattaisi osua omiinsa mikäli ei varovainen ollut. Niinpä, jousiampujista viimeisetkin kääntyivät ympäri, käyden kaatamaan niitä lähestyviä kapinallisia, pienesti perääntyen luolan sisään jottei ihan joka suunnasta kukaan voinut kimppuun käydä.



// No mun puolesta saat sen pate tittelin kyl pitää ole hyvä :D Ja voi herran jumala nyt, varmana dissaan sun peltistä polkuvolvoa! Oikeesti oon vaan kade, kun mul oli muovinen potkumopo. ET POTKI. EIPERSEMITÄ RÖMPSÄ SENSEI TAAS NYT. Sieltä se kurkkaa kato silleen "Is it just me or did somebody say römpsä" //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Clash of the titans || Crim (K-varoitus)

ViestiKirjoittaja Crimson » 31 Elo 2015, 01:55

Winder jakoi pikaisesti suunnitelmansa, Delathosin patistaessa Kadzaitia hiippailemaan syrjemmälle omaa tahtiaan. Kissapedon ei tarvinnut olla hyökkäyksessä mukana, Delin tietäessä että mokoma kyllä pärjäisi, mutta haavoittuneena naaraskissasta olisi enemmän haittaa kuin hyötyä, eikä kuuraparta ratsuaan halunnut vielä menettääkään. Pohjoisentiikeri voisi silmäillä tilannetta syrjemmälle, se kun naamioitui mitä parhaiten kiviseen maastoon, ja tiukanpaikan tullen kyllä loikkia muiden ulos jäävien avuksi – mutta nyt se saisi luvan mennä syrjemmälle odottamaan.
He astuisivat ensin luolaan, sen jälkeen ulos jääneitä alettaisiin niittää, elleivät toiset noita ehtisi hoidella etukäteen alas. Kapteeni nyökkäsi, telepaattisesti pyytäen muutamia nimellä mainittuja mukaansa – Winder hoitaisi jousiampujien kanssa ulkopuolen, siinä missä Delathos lähtisi valittujen kanssa löylyttämään luolaan ansaan jäävät.
Homma jäi vaille tietenkin kenraalin käskyä, jokaisen omasta puolestaan valmistautuessa omaan osaansa tehtävässä. Aseita vedettiin esille siinä vaiheessa, kun luolan puolelta ammutut nuolet suhahtivat ohitse. Jousiampujat kävivät itseään nojaamaan paremmin luolansuulle, kun valtavat valaisevat räjähdykset poksahtivat lasipalloista luolan puolella, sotilaiden käydessä kaatamaan heti kapinallisista kourallisen jos toisenkin. Mutta se oli laiha lohtu siihen nähden, kuinka paljon noita vaikutti oikeastaan olevan…
Delathos johti lähitaisteluun lähtevät perässään luolanpuolelle käskyn kuultuaan, eikä kukaan aikaillut kapteeninsa perään lähtöä. Myös Iriador lähti muiden perässä luolaan, kyeten näkymättömänä hiipimään heti omaan asemaansa, vihollisten selkään yrittäen kiertää josta näkymättömänä oli helpompi heti fataalia osumaa tehdä.

Luolan sisään pyrkineet taistelivat tiensä peremmälle luolaan, joukkojen jakautuessa kahtia. Toiset jäivät pidemmälle käytävälle varmistamaan tovereiden selustaa, muiden pyrkiessä etenemään aluksi toiseen käytävään siltä kahteen suuntaan jakautuneelta kivikäytävältä. Tehtävä ei ollut helppo, vaikka käytävää olikin kaiverrettu sen verran laajaksi, että sillä kykeni yhtä aikaa seisomaan vierekkäin useampi – mutta vastaan tulevat viholliset pitivät myös huolen siitä, etteivät Kuiskauksen sotilaat kyenneet turhan nopeasti eteenpäin kulkemaan. Noita pyrittiin työntämään käytäviltä taemmas, jopa magian käydessä vilkkumaan peremmältä luolasta tulipallojen ja muiden räiskyessä kivisiä seiniä vasten, myös pienempiä kivenmurikoita niskaan kivisestä katosta tipautellen…

Delathos itse astui kuitenkin tilanteen väliin, kirien Caradhrasin kanssa jäädyttääkseen sen murenevan katon sotilaiden yltä kiinteämmäksi, vastaten niihin tulitaikoihin oman maagisen miekkansa avulla. Siinä missä kapteeni kävi nyt pakottamaan muita perääntymään Kuiskauksen tieltä ja huomion itseensä keräsi, ehti Iriador hyvin kiertää paremmin sen varastohuoneen takaseinustalla etähyökkäyksiä suorittavien taakse. Näppärästi nuorin lähti kaatamaan yksitellen noita alas, aluksi muiden edes tajuamatta punapäistä vihollista, huomionsa ollessa niin keskittynyt edestäpäin rynniviin haltioihin. Mutta siinä vaiheessa kun Iriador hyökkäykset pistettiin paremmin merkille, olivat muut jo ehättäneet avuksi, kapinallisten käydessä kaatumaan tasaista tahtia Kuiskauksen tieltä, noiden kuitenkin ehtiessä myös suoda eliittijoukoille haaveria jos toistakin.
Varastotilojen puolella lymyilevien käydessä vähenemään, lähti osa sotilaista jo perääntymään taemmas toisten avuksi pääkäytävän suunnalle. Delathos jäi varmistamaan että omansa pääsivät perääntymään vapaasti tältä puolen, kiinnittäen osittain huomionsa luolan perällä yhä apuna kamppailevaan punapäähän.
Mene toiselle puolelle muiden avuksi, sinusta on enemmän hyötyä siellä”, valkeaharjainen kävi huomauttamaan nuoremmalleen, joka myöntävästi siihen käskyyn reagoikin. Yhdessä tie käytiin raivaamaan toiselta puolen selväksi Iriadorille, joka kykeni jälleen näkymättömyyteensä turvautumaan ja pyrkimään varastotilojen puolelta ulos kiviselle käytävälle. Nyt tilaan jäi enää käsipuolisen kapteenin lisäksi kaksi muuta Kuiskauksen sotilasta, sekä alta kourallinen vihollisia, yksi suurempikokoinen mies, kaksi tikarein ottelevaa ja yksi vankempaan haarniskaan sonnustautunut kilven kera.

Tietenkin suurin vihollisista valitsi kohteekseen Delathoksen, joka myös oli vastapuolelta se kookkain. Tummahiuksinen kävi paksun, puisen paalun takaa kiertämään, ottaen itselleen valtavan kissapedon olomuodon, jonka avulla ryntäsi kevyesti eteenpäin loikahdellen kohden käsipuolta ajatellen tuon kenties olevan helppokin saalis. Miehen harmiksi tuo ei tiennyt tummahipiän eläneen keskellä kissapetoja koko nuoruutensa läpi, ja että sellaisen ratsunakin omasi – tietenkin Del osasi ennakoida ja varoa mokoman hyökkäyksiä, suojata itseään niiltä kynsiltä ja kalauttaa miekkaa sopivassa kulmassa niin että jäiset hileet vain löivät vasten muodonmuuttajapedon hampaita! Mutta raskaiden hyökkäysten avulla, jotka suoraan edestäpäin kohti maalitaulua kohdistettiin, onnistui torahampaisen kaataa kapteeni alleen ja iskeä tassulla lujasti päin näköä, kuuraparran näön käydessä hetkeksi heittelehtimään ja päässä pyörimään iskun voimasta, aseensakin lennähtäessä kädestä siinä kaikessa sähellyksessä. Vaikka tilannetajuaan yrittikin paremmin siinä kasailla, pisti pakkasherra kuitenkin hanakasti kissapedolle samalla vastaan. Potkien tuota kylkiin terävästi ja estäen sitä häijyä kitaa tulemasta lähemmäs. Panssarit kutakuinkin suojasivat tällä hetkellä vielä niiltä kynsiltä, heikompien osien kuitenkin käydessä kirjaimellisesti murenemaan pedon painon alla, siinä missä toinen tassuista lähti kaivamaan Delathosin yllä olevia panssareita allaan kynnet metallia vasten kirskuen.

Tietenkin moinen nostatti paineita ja lisäsi adrenaliinin virtaa, kahden muunkin sotilaan ollessa omien vastustajiensa kanssa liian kiireisiä, noiden kykenemättä edes harkitsemaan kapteenin avuksi rynnistämistä tällä hetkellä, vaikka huomasivat kyllä tummahipiän ahdingon. Eikä aikaakaan kun panssaritkin lähtivät aikansa heikettyään päästämään niitä kynsien osumia läpi, Delin kyetessä oikeastaan ainoalla kädellään vain iskemään kissapetoa päin tuon turpaa saadakseen hetkeksi enemmän aikaa yrittää keksiä kuinka ylös taas pääsisi. Mutta sekin osoittautui turhaksi, katinroikaleen iskiessä viimein leukansa väkisin kiinni käsipuolisen haltian hartiaa vasten, painaen väkisin hampaansa haarniskan läpi metallin vain käydessä ratisemaan purennan voimasta kasaan.
Delathos karjaisi. Kiinnittäen sillä karjahduksella toisen apunaan olevan sotilaan huomion, joka pyrki viimeistelemään nyt oman vastustajansa mahdollisimman nopeasti niille sijoilleen. Kivun levitessä pitkin kroppaa lähtivät hiljalleen kuuraparran silmät hohtamaan, kättään koristavien merkkien alkaessa myös loistaa revenneiden kangaskappaleiden alta varoittavasti. Kyllä Del tiesi jo mitä tuleman piti – ennemmin kuin panttivangiksi jäisi tai odottaisi tässä hitaasti kuolemaansa tajuttomuuteen ennenaikaisesti vaipuen, antautui Delathos oikeastaan ihan mielellään sen toisen puolensa vetämäksi.
”Vielä vähän mirriseni, pure vielä vähän lujempaa”, kuuraparta hyytävin sanoin suorastaan yllätti kissaa pitämään itseään paremmin paikoillaan, virnuillen turvaltaan nyt minkä kerkesi, vaikka kipeää tekikin…

Se virhe minkä kissapeto kuitenkin teki, oli jättää huomiotta se verisen, hyytävän katseen nousu kapteenin kasvoilla, kunnes ihon alta se palava magia lähti myös rakoilemaan. Ensimmäisenä vaalea otus tunsi kylmän, maagisen sysäyksen tärähtävään hampaitaan vasten yhä toisen hartiassa kiinni roikkuessaan, kunnes silmäkulmasta se puuttuvan käden paikalle ilmestynyt raaja iski räsähtäen vasten muodonmuuttajan turpaa.
Punaisena räiskyvä maaginen käsi jääsi kosketuksellaan kissapedon toisen kasvopuoliskon täysin, saaden valkeaturkkisen viimein perääntymään hampaineen kauemmas Delathoksesta. Mutta ei turhan kauas, kun harvinaisen kylmäverisesti tummahipiä lähti hakemaan parempaa otetta molemmin käsin pedon leuoista, käyden valtavalla voimalla vääntämään hämmentyneen katin suuta väkisin auki. Tietenkin peto väänsi itseään siitä otteesta irti, ollen kuitenkin lähinnä keskittynyt saamaan leukojaan taas omaan hallintaansa, mutta turhaan - kun lopulta sen koko alaleuka räsähti ikävästi sijoiltaan, repeytyen jopa osin irti.
Kissapeto päästi mitä vääristyneimmän karjahduksen, sen yrittäessä hätääntyneenä perääntyä kauemmas, henkensä viimeistelevän iskun kuitenkin saadessaan niskaansa lähelle päässeeltä haltialta, joka kapteeninsa avuksi oli ehättänyt.

Totta kai mies kumartui polvillaan luolan lattialla olevan kapteeninsa puoleen tiedustelemaan, mahtoiko… nyt kovin erilaiselta näyttävä komentaja kunnossa – mutta siinä vaiheessa kun se punaisena palava katse nousi sotilaan puoleen, käski alitajunta perääntyä toisen luota ja lujaa. Verisine käsineen Delathos ponkaisi itsensä ylös ja kävi nyt vuorostaan oman sotilaansa kimppuun, tuon hartioista työntäen toppuuttelevaa miestä vastakkaista seinää vasten. Omaa henkeään tuo saattoi suojata, mutta kapteenin kimppuun varsinaisesti yrittäminen tästä huolimatta tuntui… joka tapauksessa väärältä. Aseita ei vedetty suoriltaan esiin, mutta pakkasherran tavoitellessa tikaria asevyöltään lähti sotilas pistämään viimein hanttiin kapteenilleen, kieräyttäen itsensä lujasta otteesta irti, saaden kuitenkin toiseen olkaansa siitä hyvästä teräaseen. Se iskettiin riittävän takaviistoon selkäpuolelle, ettei siihen itse saattanut ylettää kurottamallakaan.
Toista iskua mies ei omaltaan nahkaansa halunnut, perääntyenkin selvästi jostain syystä nyt omiaan kohden kääntyneen kapteenin läheltä, myös toverilleen huikaten että ehkä tuonkin olisi parempi täältä lähteä nyt, ennen kuin huonosti kävisi. Heidän pitäisi pyrkiä Delathosin läheltä kauemmas, ilmoittaa Winderille kapteenin käyttäytyvän oudosti – tietenkin mielessä käväisi myös mahdollisuus siitä, että Del olisi takkinsa heille kääntänyt, ohjannut tarkoituksella ansaan… mutta ei kai heidän kapteeninsa nyt niin tekisi, eihän?


//PATE. Lähettelen sulle sitten paljon postia <: NIII oot vaan kade kun mulla oli landella hienommat lelut kun sulla. Sillä polkuvolvolla ei vittu voinu ajaa kun nurmikolla, kun meillä oli niin kiviset tiet kotona, perkele. POTKIN, VARO VAARAA! Römpsä sensei iskee jälleen. Siitä pitäis tehä kokonainen kuvasarja…//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Clash of the titans || Crim (K-varoitus)

ViestiKirjoittaja Aksutar » 31 Elo 2015, 02:48

Darius ehätti vain välillä vilkaista mitä peremmällä luolassa tapahtui, kykenemättä varsinaisesti sen paremmin asiaa murehtimaan. Eiköhän sotilaat pärjänneet ilman häntäkin, olihan heillä Delathos, joka käskyjä jakaisi tarpeen tullen. Sen sijaan Haukansilmä muiden jousiampujien kanssa keskittyi nyt sisälle luolaan pyrkiviin kapinallisiin, joita olikin yllättävän paljon. Tietenkin nuo pyrkivät ystäviensä avuksi luolaan, ollen yllättyneitä siitä että haltiat edes pääsivät kunnolla sisälle. Heidän suunnitelmansa oli pitänyt olla rikkumaton! Mutta, toisin oli käynyt, haltiat olivat löytäneet tavan puskea väkisin sisään luolastoihin. Tietenkin se nostatti paniikkia kapinallisissa, jotka nyt hyökkäsivät kovin epärationaalisesti, pyrkien vain lähelle jousiampujia, jotka heidän tiensä toisten avuksi tukkivat. Moni ehti kaatua, ennen kuin luolan suulle ehättivät, mutta kun ensimmäinen pääsi lähietäisyydelle, alkoi jousiampujien rivistö heikentyä. Jouset vaihdettiin lähitaistelu aseisiin ja sitä mukaan mitä vähemmän jousia oli esillä, sitä enemmän vihollisia pääsi juoksemaan lähelle. Ei kovin ihanteellinen tilanne, mutta niin kauan kuin oli mahdollista, Haukansilmä muiden kera käytti joustaan. Lopulta Dariuksenkin oli luovuttava jousesta - viinikin alkoi olla lähes tyhjä nuolista - ja vaihtaa aseensa tuttuun keihääseen.

Siinä tuli myös huomattua, ettei Kuiskauksenkaan suunnitelma täysin aukoton ollut. Vahvasta alusta huolimatta kapinallisten määrä osoittautui suureksi vaikeudeksi. Ja nyt, kun ulkoa kapinallisia puski sisään, olivat he yhtälailla ansassa, mitä luolassa loukossa olevat kapinalliset. Heidän oli pakko saada ulkoa pyrkivät hyökkääjät alas, etteivät nuo saisi painettua heitä perälle. He olivat saarrettuina, siinä missä vihollinenkin.
Darius lyöttäytyi yhteen Nhaéslalin kanssa, vanhempien haltioiden tehden yllättävän suurta tuhoa kun vauhtiin pääsivät. Kaksikko liikkui niin nopeasti toistensa lähellä, pelaten niin täydellisesti yhteen, ettei kukaan päässyt lähellekään heitä. Ainakaan näin aluksi. Kun paikalle pamahti magiaa käyttävä vanhempi mies, tuli eliittikaksikonkin pomppimiseen tauko. Tuon maagisia tulihyökkäyksiä oli mahdoton torjua, joten oli pakko väistää. Ja väistäessä heidän oli pakko poistua muodostelmasta, jonka johdosta muut kapinalliset pääsivät iskemään erkaantuneeseen kaksikkoon. Eivät kuitenkaan fataalisti tai suuresti, toisin kuin muutamaan muuhun sotilaaseen, jotka jousista lähitaisteluun olivat vaihtaneet. Ei heitä turhaan varoiteltu kapinallisista, jotka taistella osasivat. Ehkä jos Kuiskaus olisi saanut enemmän aikaa etsiä kohteen ja suunnitella hyökkäyksen kunnolla, olisi tämäkin voinut onnistua paremmin, mutta nyt oli pakko pelata niillä korteilla mitkä oli jaettu.

Dariuksen korvaan kävi kiirimään se karjahdus, jonka Delathos päästi tuskissaan. Tietenkin kenraali huolestui kapteeninsa tilasta, mutta ei ehättänyt omiin kiireisiinsä katsomaan saatikka sitten kyselemään tummahipiän tilaa. Oli tuolla sotilaita apunaan, kyllä Delathos pärjäsi - ei tuo nyt paperia ollut muutenkaan, kuten oli todistettu. Darius oli lottavainen kapteeninsa suhteen, siinä missä kirosi omaa saamattomuuttaan, suuaukolle jääneiden sotilaiden joutuessa perääntymään hyökkääjiltä nyt entistä syvemmälle luolastoihin. Ei tässä pitänyt näin käydä, mutta parempi se oli perääntyä ylivoiman edessä, kuin koittaa pitää sijansa toivottomassa tilanteessa. Eiköhän kohta sisään ensimmäisenä juosseista sotilaista yksi jos toinenkin ehättäisi heitä auttamaan, kun kapinalliset luolasta loppuivat...

Tosin, ääni kellossa muuttui kun haavoittunut sotilas kävi perääntymään heidän luokseen, kertoen Winderille kapteenin käyttäytyvän oudosti. Darius pyysi täsmentämään tätä "outoa" käytöstä, olihan Delathos muutenkin outo jos Dariukselta kysyttiin. Kuulemma kapteeni hyökkäsi omien kimppuun ja näytti oudolta - tuolla oli kuulemma jostain kumman syystä nyt kaksi yläraajaa ja silmänsä paloivat oudosti.
Darius oli jäätyä hetkeksi paikoilleen kuullessaan sen kuvailun. Miksi, oi miksi juuri nyt Delathosin piti jälleen seota?! Juuri hirveimmässä mahdollisessa skenaariossa, suljetussa tilassa, missä tuon riehuminen saattaisi aiheuttaa suurtakin vahinkoa omilleen, mikäli nuo eivät päässeet pakoon tai älynneet perääntyä! Darius kirosi ääneen, käskien jonkun ottaa paikkansa Nhaéslalin parina, suunnaten itse peremmälle luoliin.

"Kaikki pysykää erossa N'drayerista!", Huutava, telepaattinen viesti kävi iskeytymään jokaisen sotilaan tajuntaan, kaikkien ihmetellen mistä moinen käsky johtui... mutta kukaan ei sitä kyseenalaistanut. Sen sijaan jokainen pysytteli kauempana kapteenista, antaen kyllä vihollisten pyrkiä tuon lähelle jos halusivat.
Darius pujotteli nopeasti omien ja vihollisten välistä, kunnes silmiin osui Delathos. Tuo oli selin kenraaliin ja Darius päätti ottaa siitä kaiken hyödyn irti. Nopein juoksuaskelin Haukansilmä syöksähti kohden tummahipiää, käyden täydellä painollaan paiskautumaan tuota vasten, kaataen mielipuolen maahan. Darius ei kuitenkaan jäänyt tuleen makaamaan, vaan nousi ylös kierähtäen kauemmas kuuraparrasta, vetäen keihäänsä jälleen esille.
"Delathos rauhoitu!", Kuului käsky ääneen karjahtaen, Haukansilmän tuijottaen tummahipiää haastavasti. Tarkoitus oli saada kuuraparran huomio kiinnittymään eliittiin. Darius ei todellakaan antanut kenenkään muun omistaan ottavan osumaa mielipuolen toimesta, ennemmin hän itse haastaisi Delathosin jälleen - nyt kun tiesi mihin tuo kykeni. Ja ehkä jo pelkkä Haukansilmän läsnäolo riitti kiinnittämään hullun huomion itseensä.

Siinä samalla Darius joutui myös välttelemään vihollisia, jotka nyt kenraalin kimppuun pyrkivät. Darius kuitenkin pysyi välttelevällä kannalla, väistellen ja torjuen iskuja, suoden aina nopeita, fataaleja lyöntejä vihollisille mikäli liian lähelle Haukansilmää erehtyivät. Kenraalin huomio oli kuitenkin kiinnittynyt täysin Delathosiin, kenraalin pyrkien pitämään tuon huomion itsessään keinolla millä hyvänsä. Jopa välillä hyökäten haastavasti kohden tummahipiää, koskaan kuitenkaan satuttamatta tuota. Jahka Delathosin huomio oli kenraalissa, lähti Darius johdattamaan tuota peräänsä, väistellen kuuraparran mahdollisia hyökkäyksiä - samalla kun väisteli myös muita mahdollisia hyökkäyksiä... - ja perääntyen tuon luota koko ajan, yrittäen saada tummahipiän perässään kohden luolan suuaukkoa...
"Olet täysin hullu N'drayer!", Kenraali sähisi karjuen väistelyidensä lomasta, "Et voi tehdä tätä minulle nyt!".



//No mulle saa lähettää postia joo <: Älä vaan postita sitä daichin kakkee. Landeilla on aina paremmat pelit. Kivisiii teitä :D Asfalttia saatana. VARON VAARAA. Römpsä senseistä ei koskaan pääse eroon. Ja todellakin. Kato käytetään meidän awesome photoshop skills ja tehään kauhee kuvakirja siitä jätkästä //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Clash of the titans || Crim (K-varoitus)

ViestiKirjoittaja Crimson » 31 Elo 2015, 20:56

Veret seisauttava katse tuijotti kaikessa rauhassaan etäämmälle perääntyvää sotilasta, joka lopulta otti kääntyäkseen ja juoksujalkaa lipesi paikalta Winderin käsiinsä etsiäkseen. Jäinen aura seurasi hetken miehen perässä, kunnes säröiset jääkappaleet johdattivat takaisin Caradhraksen luokse, miehen nostaessa sen jäisiin lieskoihin leimahtavan aseensa maagiseen käteensä. Sen myötä ne palavat säröt myös kasvoilla ja muualla kehossa tulivat paremmin esille, maagisen miekan kuin vahvistaessa sitä häijynnäkäistä olomuotoa omasta puolestaan - ihan niin kuin se ei jo ennestään olisi riittänyt että Del näytti kuin demonin riivaamalta...
Paikalle jäänyt toinen kuiskauksen sotilas seisoi hiljaa seinän vierustalle hakeutuen Winderin telepaattisen viestin kajahtaessa jokaisen sotilaan päähän, siinä missä Del ei sitä tietenkään noteerannu, sillä hetkellä muutenkin kaiken puheen ja kehotukset ohittaen. Kuuraparta näki pelkkää punaista, aivan sama kuka oli kyseessä, mutta nyt epäonnekseen se paremmin varustautunut kapinallinen siinsi ainoastaan kapteenin näköpiirissä. Ja tuotahan kohden Delathoa lähtikin astelemaan matalalta naurahtaen, huomaamatta edes miten se toinenkin sotilas päätti viimein henkensä pitimiksi suosiolla hakeutua taistelemaan toisaalle ja jättää tuon mielipuolen harrastamaan omiaan tänne.

Ottelu haarniskoidun miehen kanssa oli lyhyt. Yksi Caradhrasin isku riitti lukittamaan panssarit vihollisen ylle, eikä tuo voinut kunnolla liikkua. Maaginen terä porasi tiensä näyttävästi heikomman kilven lävitse, josta se jatkoi matkaansa vielä miehen rinnasta lävitse, Caradhrasin jäätävän vaikutuksen tehdessä harvinaisen nopeasti tuosta kapinallisraukasta lopun. Sillä samalla hetkellä kun mielipuoli aseensa itselleen kuitenkin vetäisi, kävi jokin iskeytymään selkäpuolelta vasten, ja veti kuuraparran kiviselle lattialle nurin mukanaan. Delathos ärähti, tällä kertaa kuitenkaan antamatta aseensa tipahtaa siitä vahvemmasta kädestään minnekään.
Tutunpuoleinen ääni sai punasilmäisen virnistämään pahaenteisesti valkeiden hiuksien suojasta, kuuraparran nostaessa itseään ylös siinä samalla siltä luolan kiviseltä lattialta, jään taas räiskyen kiviä vasten sillä sijalla missä tuo seisoi. Tietenkin pakkasherran huomio kiinnittyi kenraalin, kun tuo siten oli päälle käynyt ja nyt asettakin kantoi, ja omalla tavallaan täten myös Delathosia uhkasi. Ja ehkä sillä voimalla oli myös viime kerrasta kantamaansa kaunaa Winderiä kohtaa, kun kuuraparta oli pakottanut itsensä silloin rauhoittumaan Haukansilmän tähden.
"Sinäkö taas...", Del kirosi kaksiäänisesti tuijottaessaan Dariusta kohden, kun vihollisetkin tuon kimppuun yrittivät. Nuo jättivät kirjaimellisesti Delathosin rauhaan, huomattuaan miten kapteeni oli käynyt omiensa kimppuun - nythän tuosta saattaisi olla hyötyä heille, jos valkohapsisen onnistuisi kaataa oma kenraalinsa!

Pakkasherra lähti seuraamaan Winderiä, välillä magiallaan hyökäten Dariusta kohden Caradhrasin avulla. Mikäli yksikään vihollisista liian likelle yritti, kävi Del noiden kimppuun, tappaen nuo joko niille sijoilleen tai vaihtoehtoisesti fataalisti vain vahingoittaen, ennen kuin matka Winderin perässä jatkui. Koko luolastosta alkoi muuttua yksi pakastin, Delathosin pelkän läsnäolon viilentäessä ympäristöä, kivisiin seiniin alkaessa kuuran myötä ilmestyä jäinen peitto. Ne jäiset suirot lähtivät kiertämään lattiaa ja kattoakin, saaden toiset jopa kumoamaan itsensä jaloiltaan maahan astuessaan peilikirkkaan jään päälle epähuomiossa.

Mitä lähemmäs luolan suuaukkoa kuitenkin päästiin, sitä enemmän Delathos tahtiaan hidasti astelun suhteen. Kuuraparta kävi kiinnittämään huomiota niihin lähemmäs pyrkivien vihollisten puoleen, julmasti vain nauraen Haukansilmän huomautuksille siitä, että punasilmäinen hullu oli. No, niinhän hän taisi olla...
"Sinä se tässä hullu olet Winder!", pakkasherra kuitenkin karjaisi silmäpuoliselle takaisin, miekkansa terää kohottaessa kenraalia kohden, "Ja on aika tehdä sinusta loppu", Delathos virnisti julmasti.
Muutaman nopean askeleen myötä Caradhras heilahti kylmää viimaa ympärilleen jättäen kohti Dariusta - mutta Haukansilmään se isku ei koskaan osunut. Vaikka kenraali olisi sen lyönnin todennäköisesti kyennyt väistämään, oli Iriador syöksähtänyt tilanteesta paremmin kuultuaan paikalle, miekoillaan pakottaen Delathosin maagisen aseen vaihtamaan suuntaansa. Tietenkin kuuraparta sitä yllätystä murahti näkymättömän punapään ilmestyessä ykskaks vain tielle, muttei iskuaan kuitenkaan pysäyttänyt. Ei, se isku pamahti vasten puisia pilareita, jotka luolan kattoa kannattelivat, palkkien käydessä vain rätisten hajoamaan katki miekan terän tiellä - siinä missä Caradhras sai näinkin epäsuorasta iskusta aseiden kautta Iriadorin näpit jäätymään ja nipistelemään ikävästi.
Selvää kuitenkin oli että ne paalut olivat olleet tärkeitä, leveän luolan kivisen katon käydessä päästämään hajoavia ääniä ja tiputtelemaan suurempiakin lohkareita luolan suuaukolta alkaen maahan. Tietenkin se kiinni jokaisen paikalla olevan huomion, kuinka kalliorakennelmat lähtivät sortumaan ympäriltä hitaanvarmasti, Delathosinkin pysähtyessä aloilleen seuraamaan mitä palkkien hajoamisesta nyt seurasi...

//Postitan sulle kaikkee turhaa. Lopulta aieltä paketeista löytyy minä ja päitsi <: Niiii kato kannattais olla lande! Oon niin lande et mun jalat ei oo koskaan tottunu asfaltilla kulkemiseen ja pyörälläkin on kivempi ajaa hiekkatiellä. ET KUITENKAAN VARO SITÄ VAARAA! Dem photoshop skills, 5/5. Mun pitää selvästi tehä siitärömpsä senseistä kunnon png ja sit aletaan vaan tunkeen sitä kaikkialle. Ota hirveetä masennuspaskee//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

EdellinenSeuraava

Paluu Luolastot

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron