Sinulla on ongelma || Crim (K-varoitus)

Sotilastupa kuninkaan sotilaille. Tupa on rakennettu siten, että siellä mahtuu liikkumaan myös suuremmatkin liittolaiset. Monikerroksinen sotilastupa sijaitsee tallien lähettyvillä. Tuvan alimmassa kerroksessa on yhteistiloja, taukotiloja, ruokailutilat, peseytymistilat, kokoustiloja ja suurempien liittolaisen tilat. Ylemmistä kerroksista löytyy makuuhuoneita niin vartijoille, kuin eliittitason sotilaille.

Valvoja: Crimson

Re: Sinulla on ongelma || Crim (K-varoitus)

ViestiKirjoittaja Crimson » 11 Syys 2015, 21:38

Kasvot pysyivät vasten omaa käsivartta, Delathoksen kykenemättä hillitsemään mitenkään sitä purkautuvaa tunnevyöryä. Hetken ne mustat kyyneleet tipahtelivat omaa nahkaa satuttamatta käsivarrelta lattialle ja omille vaatteille, syövyttäen pieniä reikiä sinne tänne jos materiaa vasten törmäsivät. Keho nytkähteli terävästi itkun myötä, ja kuinka kuuraparta yrittikään sitä hillitä, eivät ne kyyneleet tuntuneet laantuvan lainkaan. Del ei edes muistanut milloin olisi itkenyt, ei hän uskonut että olisi vielä kykenevä näyttämään näinkin syviä tuntemuksia itsestään kaikkien näiden vuosien jälkeen. Hän oli tottunut siihen kylmyyteen jo. Siihen että sisällä häntä kasassa pitelevä jäävuori pysyisi aina ja ikuisesti kasassa - mutta nyt se koko rakennelma oli sortunut kerta heitolla, jättäen Delathoksen täysin vaille sitä suojaa mihin mies oli tottunut. Jättänyt jälkeensä vain tuskallisen määrän ahdistusta ja itsetuhoa, jättänyt muuten vahvan persoonan täysin ymmärryksettä, vain itkemään sijoilleen sitä pahaa oloaan.
Vielä jossain mielensopukoissa se ääni kuiskaili korviin ja yritti saada pakkasherran mielen muuttumaan. Turhaan. Delathos oli jo liian hämillään tilanteesta siinä vuolaasti vain itkiessään, ettei siltä paniikinomaiselta tunteelta kyennyt tuntemaan muuta, kuin sen pistävän tikarin viiltävän terän kädessään. Ei kuuraparta edes kuullut Dariuksen sanoja, ennen kuin tuo viereen kyykistyi ja kehotti päästämään siitä teräaseesta irti.

Pää kääntyi hitusen poispäin Dariuksesta, käden jaksaessa vielä hetken puristaa toiseen koukkuun nostettuun polveen nojaten sitä tikaria. Kunnes Del laski otteensa siitä terästä hiljaa parahdellen irti. Antoi Winderin ottaa verisen tikarin ja heittää sen jonnekin, keskittyen itse lähinnä sinä säälittävänä ja heikkona itsenään pysymiseen. Niinhän se pirukin oli sanonut. Ei Delathos ollut kuin jäisellä kuorella varustettu hullu, joka halusi aiheuttaa muille hallaa ja harmeja. Ei hänestä ollut muuhun. Ei hän ollut minkään arvoinen, eikä tulisi koskaan yltämään mihinkään elämässään ilman sitä demonista olentoa sisällään.
Käsipuoli ei tehnyt elettäkään pidelläkseen Winderin kädestä kiinni, mutta antoi silmäpuolisen kuitenkin sitä nenäliinaa pidellä kämmentään vasten. Olo vain ankeni entisestään pakkasherran tiedostaessa Dariuksen olevan lähellä. Eikä Del olisi ikimaailmassa kyennyt katsomaan kenraalia silmiin, ellei se paniikinomainen tarve saada Darius vain mahdollisimman kauas tästä syöpäisestä olemuksesta olisi iskenyt sillä samalla sekunnillla ylle.

Itkuiset kasvot nousivat käsivarresta Winderiin, mustien kyynelien vielä vierähtäessä pitkin poskia, ennen kuin niiden sijalta kirkkaammat lähtivät putsaamaan tappavankin myrkyn vesittäneitä silmiä.
E-ei!”, Delathos parahti, työntäen ainoalla kädellään heikosti Dariusta kauemmas samalla kun itse pystyyn taas pyrki, “Älä anna sille syytä yrittää u-uudelleen… ä-älä...”. Hihaansa kasvojaan pyyhkäisten, haparoivin askelin pakkasherra lähti pyrkimään kauemmas Dariuksesta, lopulta käyden iskemään päätään vasten seinää tasaiseen tahtiin. Sekin tuntui helpottavan, vaikka tosiasiassa taisi vain pahentaa sitä itkua entisestäänkin.
Sitä tajusi kuinka karu olikaan kaikkia kohtaan taas ollut. Aivan yllättäen Delathos osasikin välittää ja tuntea syyllisyyttä niistä monista vuosikymmenistä, jotka oli välissä taas kokenut vastaavan murtumisen jälkeen. Se demoni varmasti ruokki niitä ajatuksia vain kamalilla muistoilla ja näyillä – kuuraparran olisi tehnyt mieli tarttua jo seuraavaan tikariin ja viiltää sillä vaikka kurkkunsa auki. Niin pahalta se tuntui. Niin häpeälliseltä seistä Dariuksen kanssa enää samassa tilassa, voi kuinka pahoillaan Delathos oli, muttei osannut muotoilla anteeksipyytöä lainkaan sanoiksi siinä hysteerisesti, katkonaisesti hengittäen jäädessä vain nojaamaan viimein sijoilleen otsa viileää seinää vasten. Viimein se kylmyyskin mielipuolen ympäriltä ja huoneesta alkoi laskea, nopeammin ja nopeammin kun maaginen otus kuoreensa taas jonnekin kuuraparran sisään horrokseensa vetäytyi. Vaikka Delathos uskoi sen yhä tekevän tuhojaan hänen päässään, yrittäen saada vain kuuraparran antamaan ohjat takaisin sen otuksen käsiin.

Käsi viereltä nousi vasten valkeita hiuksia, Delathosin puristaessa hiuksiaan siihen, jotka valkeasta punaisiksi kävivät värjäytymään. Sydän löi kamalaa tahtia, otsalle nousten tuskanhien niiden kyyneleiden lisäksi. Ne päivän aikana saadut ruhjeet muistuttivat olemassaolostaan myös, saaden olon tuntumaan vain entistä heikommalta. Tummahipiäinen vain tuijotti eteensä, katse oli kiinni yhdessä pisteessä eikä siitä mihinkään värähtänyt, hätäisten henkäisyjen jatkuessa alati siinä missä kyyneleet valuivat kasvonpieliä pitkin vuorostaan lattialle. Olisi pitänyt vain lähteä kävellen tiehensä, mutta minne pakkasherra muka menisi… kotiinsa kohtaamaan sen kammottavan ahdistuksen ja itsetuhoiset käskyt, jotka olivat jo hulluuden partaalle Delin ajaneet?


//ON SE JÄNNÄ ::DDD::D:D:DDD Virne on 6/5. Hemuli perkele. Tahdotaan jooooo. DELI MENI RIKKI, EI AUTA NYT LIIMA EIKÄ TEIPPI. NYT NE KAKET TAAS. Vaan Joonas on lähetelly mulle turdeja whatsappissa aikasemmin. Ja nyt sinäkin brutukseni. VAIN VANHOJA NEROKKAITA MESEHYMIÖITÄ YLISTETÄÄN. Ihan kamalaa, kärsitte mun ulinoista vaan. REMUHAN SE MEITÄ KÄRRII ENKÄ MINÄ//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Sinulla on ongelma || Crim (K-varoitus)

ViestiKirjoittaja Aksutar » 11 Syys 2015, 22:19

Kenraali perääntyi nätisti kauemmas tummahipiästä, joka parahtaen häntä kävi kauemmas työntämään. Ote irtosi toisen kädestä, Dariuksen kaikessa hiljaisuudessa nousten ylös kyykystä ja seuraillen, kuinka Delathos kauemmas hänestä pyrki. Mainiten, ettei kenraali saisi antaa sille syytä yrittää uudelleen. Kyllä Darius tiedosti, että Delathoksen seurassa oli vaarallista olla nyt - kuten aina... - mutta hän ei halunnut jättää kapteeniaan yksin. Ehkä yksin olo olisi ollut juuri se, mitä tuo nyt tarvitsi rauhoittuakseen, mutta Haukansilmä ei aikonut antaa pakkasherran poistua työhuoneestaan. Ja jos tuo väkisin lähtisi jonnekin, olisi Darius heti kintereillä. Ei tuota voinut nyt yksin jättää, ei Darius voisi antaa toisen vain olla, nyt kun Delathos tuolla tavalla kirjaimellisesti romahti. Kysymyksiä nousi päähän tilanteen suhteen, Dariuksen kuitenkaan uskaltamatta heti käydä tuolta vastauksia vaatimaan. Mutta vastauksia hän kyllä halusi, ennemmin tai myöhemmin. Ei tämä voinut jatkua enää näin, Delathos oli vaaraksi kaikille, jopa itselleen.

Hiljaa sivusta Darius seuraili kuinka Delathos päätään kävi seinään hakkaamaan. Kenraali ei estänyt kapteeniaan, tietäen kyllä varsin hyvin tuon tunteen. Niin kauan kuin Delathos ei varsinaisesti itseään vakavasti satuttaisi, ei Darius nähnyt syytä puuttua tuon tekoihin. Teki pahaa nähdä Delathos tuollaisena. Vaikka kuinka kenraali oli aikaisemmin vihannut ja halveksinut tuota miestä, ymmärsi hän tilanteen nyt paremmin. Ei hän antaisi koskaan täysin anteeksi niitä kertoja, kun tummahipiä häntä oli väärin kohdellut, mutta... Tuo oli sairas. Ei hän voinut sairasta miestä vihata sydämensä pohjasta. Varsinkin, kun Delathos oli osoittanut olevansa pohjimmiltaan jotain muuta, kuin sydämetön raiskaaja.
Jälleen Haukansilmä kävi lähestymään tummahipiää, tuon rauhoittuessa jälleen paikalleen. Käsi laskeutui nuoremman hartialle, Dariuksen lähtiessä ohjaamaan hysteeristä miestä kohden huoneensa nojatuolia, suosiolla tai väkisin. Parempi tuo oli nyt saada istumaan, ennen kuin oikeasti syöksyisi ulos ovesta.
"Istu ja rauhoitu", Kenraali aloitti istuttaessaan nuorempansa alas, jääden tuon eteen kumaraan, koittaen sitä katsekontaktia jälleen saada, "Hengitä syvään, rauhallisesti. Et ollut oma itsesi".
Askel vei nopeasti, yhä linkuttaen, lipastolle, kenraalin etsien laatikoista sideharsoa. Ei hän yleensä säilyttänyt sideharsoa työhuoneessaan, mutta jahka muutaman laatikon nopeasti penkoi läpi, löysi hän yhden käärön sopivasti. Ei moisille yleensä ollut tarvetta näin työhuoneessa, mutta nyt oli tilanne vähän toinen.

Ohimennen Darius nappasi työpöytänsä tuolin mukaansa, raahaten sen yhä jäisen lattian halki Delathoksen eteen, istahtaen alas. Istuminen tosin sattui ja paljon sattuneista syistä juuri nyt, jonka johdosta kenraali sähähtikin kun ahterinsa alas laittoi, mutta koitti olla välittämättä siitä kivusta tähän väliin. Kenraali pysyi hiljaisena vetäessään Delathosin käden omalle puolelleen. Nenäliinalla käytiin vielä nopeasti käden haavat pyyhkimään, ennen kuin Darius näin ensiavuksi lähti käärimään tummahipiän kämmentä sideharsoon. Pitihän haava puhdistaa ja sitoa paremmin, mutta näin alkuunsa tämä sai kelvata. Katse nousi vähän väliä Delathoksen kasvojen puoleen, kenraalin seuraillen tuon tilaa tarkasti. Ollen valmiina ponkaisemaan ylös ja hyppimään kauemmas, jos se toinen persoona vielä päättäisi päälle puskea.
"... Kuka on Zucair?", Viimein eliitti avasi suunsa, lähtien tiedustelemaan kuulemastaan edes jotain. Totta kai se nimi oli jäänyt mieleen, pakkasperkeleen sitä huutaessa, mutta juuri nyt moinen nimi ei sanonut Dariukselle mitään. Ei se ollut Delathoksen toinen tai edes kolmas nimi, sen verran Darius tiesi.
"Onko se... Aina ollut tällaista...?"




//JÄNNÄ JUTTU. TAHDONNNNnNNN. DELI EI SAA HAJOTA NOIN<3 No nyt mä voin olla sun uus turdi toveri whatsappissa. OOOH LOORDS MESEHYMIÖT aka alkuperäset (D ja (-D ftw. Niin käristtiin ja silleen juuuu. SINÄ SE MEITÄ KÄRRIIT KU ME OLLAAN KÄNNIS. MAKE LEGACY //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Sinulla on ongelma || Crim (K-varoitus)

ViestiKirjoittaja Crimson » 11 Syys 2015, 23:47

Delathos hätkähti silminnähden Dariuksen laskiessa kättään hänen hartialleen. Olisi vain pysynyt kauempana, se toinen puolisko kuuraparrasta halusi kuitenkin vain pahaa Winderille, johan se oli nähty. Ei Del luottanut itseensä enää lainkaan, ei hän luottanut että voisi pidellä itseään sitten kun se mielipuoli taas heräisi. Mutta siitä huolimatta silmänsä taas kämmentä vasten painaen, ohimoita kevyesti painaen, Delathos antoi esimiehensä saattaa hänet istumaan läheiseen nojatuoliin, jolle täysin poissa tolaltaan oleva käsipuoli väristen istahti. Ei pakkasherra olisi siitä enää pystyyn päässyt ennen kuin rauhoittuisi jälleen, jalkojen tuntuessa harvinaisen voimattomilta.
Katse pysyi alhaalla, käden laskiessa veltosti vain ottamaan tukea nojatuolin kädensijasta. Tuntui pahalta nostaa katse Haukansilmän puoleen Dariuksen jäädessä sitä selvästi odottamaan siihen eteen. Ihan kuin kenraalin katse olisi samantien syövyttänyt kuuraparran katseen hajalle, silmien lähtiessä taas väkisin kyynelehtimään lisää Delathoksen yrittäessä sitä hengitystään kenraalin sanojen mukaisesti tyynnytellä. Vaikka hankalaa sekin oli, itkuisen olotilan pakottaessa rinnan vain nykimään voimakkaan tunteen alla, sen lisäksi ettei henki kunnolla muutenkaan tuntunut kulkevan. Mutta sentään Del yritti… väkisin, mutta yrittipä kuitenkin sitä surumielisyyttään ja ahdistusta kuriin saada.

Jälleen kuuraparta kävi värähtämään ja vetäytymään tiukemmin tuolinsa selkänojaa vasten Haukansilmän häneen koskiessa, ja vetäessä sitä alati tärisevää kättä puolelleen. Hetken Del pisti alitajuisesti vastaan, yrittäen yhä peläten välttää sitä että Darius lähelleen pääsisi. Delathos pelkäsi. Harvinaisen paljon. Yrittäessään keskittää ajatuksiaan taas johonkin yksittäiseen kipuun, paniikinomaisesti hengittävä kapteeni antoi kuitenkin Dariuksen kääriä viillellyn kämmenensä siteen alle, joka haavat pitäisi edes puhtaina. Pää nojasi selkänojaa vasten, valkeaharjaisen kallistaessa niskaansa taaksepäin ja tuijottaessa nyt kattoa kohden. Tiedostamatta varsinaisesti edes että Haukansilmä välistä hänen puoleensa vilkuili – joka sekin olisi todennäköisesti tuntunut kamalalta, jos käsipuoli esimiehensä vilkuilut olisi huomannut.

Vasta ne kysymyksen herättelivät Deliä taas tilanteentasalle paniikista huolimatta, katseen laskiessa katosta Dariuksen kasvoille, kuuraparran vetäistessä samalla taas hätäisemmin henkeä kuulostaen jo siltä, kuin henkensä olisi niille sijoilleen salpautunut. Delathosista kyllä näki harvinaisen selvästi, ettei tuo ollut kunnossa – puhumattakaan siitä, miten mies tuntui pelkästään säikähtävän sitä kun kenraali häntä sillä nimellä kutsui.
Pelkkä päänpudistus lieni riittävän kertomaan, ettei tämä aina ollut tällaista. Tavallisesti se magia iski Delathosilta tajun kankaalle ja käsipuoli heräsi aikanaan siihen, kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan. Mutta kun se jäi vielä mieleen kummittelemaan, ja teki olosta vainoharhaisen ja ahdistavan, romahti Delathos tavallisesti täysin – kuten nytkin. Ei hän siitä pitänyt. Ei hän pitänyt kyllä myöskään siitä vaihtoehdosta, että heräsi tietämättä mitä oli mahdollisesti tehnyt. Kaikki olisi voinut olla niin paljon helpompaa, jos kuuraparralla olisi ollut siitä demonista jonkinlainen ote, tai jos sitä perkelettä ei edes olisi olemassa. Vaikka yhä pakkasherra väkisin joutui sitä voimaa myös kiittämään – ehkä juuri ne kerrat olivat sitä pirua vahvistaneet ja päästäneet etenemään näinkin pitkälle. Delistä tuntui kuin olisi ollut marionetti vailla naruja… ja niin romahtanut ja palasiksi hajonnut, että tästä oli taas vaikeaa nousta ylös jatkamaan.

Kuuraparta veti sidotun kätensä omalle puolelleen, käyden sen alle peittelemään taas silmiään ja kyynäräänsä nojaamaan tuolinsa käsinojaan. Tummahipiäinen kävi vetämään kerran väristen syvään henkeä, helpottuneemmanoloisen uloshenkäisyn hitaasti ulos puhaltaen. Jonka jälkeen se paniikinomainen hengittäminen tosin kävi taas jatkumaan.
Pelkkä valeidentiteetti”, musertunut ääni totesi väristen. Ei Delathosin sitä tarvinnut salailla - tosin ne ulkopuoliset tavallisesti jotka nimen ja sitä kantavan henkilön osasivat yhdistää, muuttuivat kovin nopeasti pelkiksi vainajiksi. Dariusta oli kuitenkin toisenlainen tapaus… mies taisi muutenkin tietää tämänkertaisen myötä enemmän, kuin kukaan muu Delathosin epävakaasta tilasta. Oliko se sitten hyvä vai huono asia? Mitä enemmän Darius tietäisi, sitä huonompaan asemaan tuo itsensä asettaisi alamaailman kanssa vehtaavien suhteen – siksi Delathos halusi Winderiä siltä karulta maailmalta suojella.
Teen s-sillä töitä muualle…”, Del henkäisi, “Ei se ole tärkeää… mitä vähemmän… tiedät niin sen pa-parempi…”, alkoi tuntua siltä että piti päästä jaloilleen ja palata hakkaamaan päätään jotain vasten tai vain paeta paikalta, minkä varmasti myös näki siinä kun käsipuoli lähti hiljalleen lipumaan lähemmäs tuolin reunaa istumaan. Valmiina siitä ponkaisemaan sopivan tilanteen tullen ylös.


//NNNIIIIII. TAHDOTTTTT KAIKEN. Deliin iski error, sitä ei voi korjata. Ei ees formatoimalla. Senkin turdiolennot, mulle kyl riittää yks kakanjauhaja :----DDDD MESEHYMIÖT OLI KULTAA, mese aikakausi ylipäätään kulta-aikaa. No niin teitte niin, tulihan se sieltä! MINÄKIN TAHDON HUMALAAN, T:CRIM YKSINÄINEN TÖHNÄ. Make Legacy voi jumalauta (DDDD Oisitte nähny mun virneen aina ko näin sen nimen//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Sinulla on ongelma || Crim (K-varoitus)

ViestiKirjoittaja Aksutar » 12 Syys 2015, 01:18

Darius ei ollut lainaan yllättynyt siitä, ettei Delathos varsinaisesti halunnut äskeisestä puhua. Eipä tuo itse käynytkään mitään kertomaan ja kysymyksiinsäkin Darius sai aluksi vain päänpudistuksen. Darius nyökkäsi siihen, ymmärtäen kyllä ettei toinen välttämättä halunnut asiasta puhua. Kunhan nyt rauhoittuisi ensin, ehkä sitten. Dariuksella oli koko yö aikaa odotella, jos tuo puhua halusi, mutta tällä kertaa kenraali ei lähtisi niitä vastauksia vaatimaan. Se olisi ollut liian julmaa nyt tähän hätään.
Kuuraparta kävi kädellään peittelemään silmiään, selvästi muutenkin vältellen sitä katsekontaktia esimiehensä kanssa. Sekin lieni ymmärrettävää nyt, vaikka Darius mielellään olisi kerrankin katsonut Delathosia silmiin. Mitään Haukansilmä ei kuitenkaan pakottanut nyt. Pikkuhiljaa tuo kuitenkin näytti rauhoittuvan äskeisestä. Kunhan nyt hetken istuisi ja keräilisi itseään, niin eiköhän se siitä. Toivottavasti. Zucair oli kuulemma valeidentiteetti, jolla Delathos teki töitä muualle. Ennen kuin Darius edes ehätti siitä sen enempää kysellä, oli tummahipiä maininnut, että mitä vähemmän kenraali siitä tietäisi, sen parempi. Ehkä niin, mutta Darius aikoisi ottaa tuosta identiteetistä selvää - joko Delathos itse siitä saisi kertoa tai sitten Dariuksen piti alkaa leikkimään salapoliisia.

Mutta nyt ei ollut se hetki. Jos toiselta tivaisi vastauksia, saattaisi valkohapsi närkästyä ja se toinen puoli puskea jälleen pintaan. Tai vaihtoehtoisesti Delathos olisi vain poistunut paikalta mitään sanomatta. Ei tuntunut oikealta vastauksia vaatia nyt, mutta ei Darius tiennyt mitä muutakaan olisi voinut nyt sanoa. Kaiken lisäksi pakkasherra kävi nojautumaan lähemmäksi nojatuolin reunaa, indikoiden näin aikeistaan nousta ja kenties lähteä. Kenraali ei halunnut käsipuolen nousevan, saatikka sitten lähtevän, mutta millä tuon sitten saisi paikoillaan pysymään, kun kysymyksiäkään ei kehdannut esittää! Tosin... voisihan hän...

"Hänen Majesteettinsa tietää minusta ja Iriadorista", Darius aloitti yllättäen, katsoessaan yhä Delathosiin, "Jo ennen kuin Iriadorin kanssa seurustelin, tuntui hän pitävän minua silmätikkunaan... Mutta vasta Iriadroin tultua kehiin, hän alkoi piinaamaan minua. Meitä. Syystä tai toisesta, omaksi huvikseen tai kenties tylsyyteensä".
"Hän on... Hän on väkisin maannut jo Iriadorin kerran... ja... minut..."
, Jossa Delathos koko kuvion ymmärtäisi, olisi parasta vain kertoa kaikki, eikä vain pintapuolisesti viimeaikojen tapahtumista, kuten Kenraalilla oli suunnitelmissa kertoa muille, "Hän on uhkaillut tekevänsä niin uudestaan, ellen pysy ruodussa. Ellen tottele häntä ehdoitta. Aluksi pistin vastaan, mutta nykyään en enää... uskalla edes ajatella tekeväni niin...".
"Kenraali Argenteus on myös mukana hänen juonissaan... Kuten myös ilmeisesti Kreivi Cúthalion...",
Vaikka aihe olikin hankala puhua, ei Darius näyttänyt mitään merkkejä surusta tai ahdistuksesta. Korkeintaan kenraali vaikutti uupuneelta, tuijottaessaan herkeämättä pakkasherraa, "Ja he kaikki tietävät minusta ja Iriadorista. Tuntuu, että he ovat ottaneet elämäntehtäväkseen piinata meitä ja pitää huolen siitä, etten saa olla edes hetkeä onnellinen hänen kanssaan. Olen... koittanut olla puhumatta Iriadorille siitä... En haluaisi hänen murehtivan liikaa... Tahtoisin vain... Tahtoisin vain pitää hänet turvassa... ja onnellisena".

"Myös Seyr tietää meistä", Viimein se Delathosia tuijottanut katse kääntyi toisaalle, kenraalin rykäisten pienesti sanojensa lomasta, "Ja hän haluaisi meitä auttaa Aranin suhteen... Mutta ei voi".
"Pyysin häntä pysymään kaukana meistä ja unohtamaan meidät. Hän tuli kuitenkin tänne, palauttamaan aseeni. Aran sai tietää että Lorythas oli käymässä Kuiskauksen tuvilla ja lähetti kenraali Argenteuksen hakemaan hänet "puheilleen". Autoin Seyrin pakoon, sain siitä selkääni. Argenteus varasti Seyrin liekin, jonka tähden lähdin hänen peräänsä. Seyr olisi kuollut aroille ilman minua. Autoin hänet takaisin Briariin, jonne kaksi vanhinta myös ilmaantuivat - Oraakkeli ja Yliparantaja, jotka toivat Iriadorin mukanaan. Yliparantaja antoi minulle vaihtoehdon, joko hän parantaisi Seyrin tai palauttaisi Iriadorin näön... Valitsin Seyrin, en... voinut antaa hänen kuolla".


Puheidensa lomasta Darius kävi nousemaan hitaasti ylös, kävellen työpöydälleen ja avasi työpöydän kaapin. Kaapista vedettiin esille jo puoliksi juotu viskipullo, jonka kanssa Darius palasi takaisin tuolille Delathoksen eteen.
"Oraakkeli käski Seyrin jättämään Mor vuorten lohikäärmeet rauhaan - jo vuosia sitten olimme Kuiskauksen kanssa Mor vuorilla, tehtävänämme oli kaataa petturi lohikäärme. Oraakkeli ei kuitenkaan pitänyt siitä, kuinka hänen omiaan olimme lahtaamassa vuorilla - joten hän tappoi suurimman osan rykmentistämme. Silloin Iriador menetti näkönsä. Minä, Velethuil ja Iriador olemme ainoat elossa olevat, jotka silloin oli paikalla. Siitä lähtien Oraakkeli on katsonut tarpeelliseksi muistuttaa, että Kuiskaus ei ole tervetullut vuorille", Nopeasti kenraali kävi kertaamaan ensimmäisen yhteentörmäyksen Ajankiitäjän kanssa, jotta Delathos saisi vähän taustaa siihenkin. Samalla se viski pullo korkattiin, kenraalin ottaessa nopean hörpyn suoraa pullonsuusta, ennen kuin kävi ojentamaan pulloa Delathoksen puoleen - sikäli mikäli tuolle nyt maistui.

"Mutta. Vietimme Iriadorin kanssa yön Seyrin luona silloin. Seuraavana aamuna itse Aran saapui Briariin. Otti yhteen sanallisesti Seyrin kanssa ja kävi selväksi, etteivät he tule toimeen - en kyllä yhtään ihmettele. Kuningas haluaisi hyötyä Seyristä ja tuon kylästä, siinä missä Lorythas pitäisi Briarin mielellään pois meidän sodasta", Kenraali jatkoi, "Aran katsoi kuitenkin tarpeelliseksi rangaista minua tupien tapahtumien jälkeen. Olinhan päästänyt petturin pakoon, näin hänen sanojaan lainaten. Seyr sai suorittaa rangaistuksen ja jos hän ei olisi siihen suostunut, olisi Aran... raiskannut ja pahoinpidellyt Iriadorin..."
"Seyr suostui. Hän... Poltti selkääni kirjaimet... Sanan... "häpeä", yleiskielellä... sen... Sen takia en ole enää pesutuvilla käynyt jos joku muu paikalla on... enkä vaihda vaatteita enää samassa tilassa muiden kanssa... Enkä paitaa suostunut riisumaan silloin, kun korttia pelasimme syntymäpäivänäsi",
Kenraali naurahti surkuhupaisasti, tietämättä edes miksi näin yksityiskohtaisesti Delathsoille asioita kertoi, "Emme pitäneet hetkeen yhteyttä Seyrin kanssa. Tai, minä en pitänyt. Hän kyllä yritti, mutta katsoin paremmaksi olla vastaamatta hänen kirjeisiinsä - Iriador niistä huolehti enemmän. Keväällä törmäsimme heihin, Briarilaisten ottaessa yhteen Fritzin ja lohikäärmeenkaatajien kanssa. Pelastin jälleen Seyrin, siinä missä hän pelasti minut. Menimme Briariin hoitamaan haavoittuneet ja selvittämään välimme. Ei Seyr edes antanut vaihtoehdoksi lähteä eriteille, hän halusi pitää minut lähellään, koska pelkäsi menettävänsä kontrollinsa lohikäärmemuodossaan...".

"Seyr kun on... Ilmeisesti... Mieltynyt minuun. Tavalla tai toisella. En ymmärrä miksi ja kuinka tässä loppupeleissä edes näin kävi, mutta hän on ystäväni... Hän kutsuu minua nimellä Aiedail, mikä tarkoittaa Aamutähteä lohikäärmeidenkielellä kuulemma - Siksi liskot puhuivat tänään "hänen tähdestään", kun minusta puhuivat...", Hetkeksi Darius jäi vain tuijottamaan tyhjyyteen unohtuessaan miettimään Lorythasia, kunnes jälleen rykäisten jatkoi, "Tänään Aran oli aikeissa jälleen piestä minut - tällä kertaa ihan sairaalakuntoon. Hän oli antanut käskyn minulle, minun pitäisi satuttaa itseäni aina, kun Briarissa olisin vieraillut - jotten vahingossakaan pitäisi sitä paikkaa mieluisana, näin hänen logiikkansa mukaan. Unohdin tehdä niin viimevierailun jälkeen, joten hän otti minut puhutteluun. Ja olisi varmasti murjonutkin sinne sairaalaan, ellei Yliparantaja olisi tullut paikalle. Ilmeisesti Cúthalionin ja Yliparantajankin välillä on kitkaa. Tosin onko sekään sitten yllätys, ettei Hänen Majesteettinsa tule toimeen toisten isojen nimien kanssa, jotka eivät hänen pillin mukaansa tanssi? Joka tapauksessa, Shyvana pelasti minut Aranin käsittelyltä ja kertoi meille pettureista, jotka vuorilla majailivat. Hän ei maininnut että ne petturit olisivat olleet Ajankiitäjän liittolaisia ja jos olisin sen tiennyt jo etukäteen, en olisi koskaan suostunutkaan viemään miehiäni sinne. Mutta, minä en siitä tiennyt ja Aran antoi käskyn lähteä vuorille - se sai kuulemma olla rangaistukseni. Samalla Yliparantaja antoi minulle tämän", paidan alta käytiin vetämään esiin se maaginen kaulakoru, jonka Taivaanturmelija oli hänelle antanut, "Se estää Arania nyt lukemasta enää ajatuksiani. Samalla Shyvana lupasi suojella minua ja Iriadoria Aranilta... Joten ehkä nyt voimme viimein... ehkä...".

"En tiedä kyllä miksi. Miksi Yliparantaja meitä suojelisi. Tai miksi se naaras järjesti tämän päivän tapahtumat. Hän selvästi halusi meidät paikalle syystä tai toisesta, kuten myös Seyrin, jotta tuo ottaisi yhteen Archelauksen kanssa. Oliko Ajankiitäjä sitten tietoinen naaraansa toimista, sitä en tiedä. En tiedä yhtään, mitä niiden liskojen päässä liikkuu ja en voi sanoa että pitäisin tästä asetelmasta..."
, Katse kääntyi Delathoksen puoleen, Haukansilmän huokaisten syvään. Kaiketi siinä nyt oli kaikki tarpeellinen? Ehkä? Päällisin puolin ainakin...
"Älä kysy miten hitossa olen itseni tähän tilanteeseen saattanut, sillä siihen minulla ei ole vastausta. En tiedä mitä täällä enää edes tapahtuu. Mutta kaikki se salailu, mahdollinen valehtelu ja välttely... Olen ajatellut vain Kuiskauksen parasta. En halua vaarantaa kenenkään henkeä tieten tahtoen tilanteeni takia...", Kenraali lisäsi, korjaten samalla asentoaan tuolilla. Selvästi tuo ei tuntenut oloaan mukavaksi istuessa ja eiköhän Delathos osannut myös itse arvata mistä moinen johtui...



// KAIKKI TÄNNE HETI NYT. Deli kaatu. Auttakee se ylös. Dari auttaa ylös. TURDEJA KAIKKIALLE. Mese oli kultaa. LISÄÄ VIINAA SILMÄT LIIKKUU pitääkö nyt alottaa taas viski keskustelut kun Dari otti pullon esiin. et dissaa make legacya. Se on paras ikinä! ILTAKÄNNIPROJEKTI. VOI LUOJA KUIN PALJON TEKSTIÄ HERRAN JUMALA ANTEEKS //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Sinulla on ongelma || Crim (K-varoitus)

ViestiKirjoittaja Crimson » 12 Syys 2015, 03:33

Viittä vaille valmiina, Delathos siitä tuolinreunalta oli valmis ylös ponkaisemaan, kun Darius yllättäen alkoi puhua. Hätääntynyt katse kohdistui Haukansilmän kasvoille, kuuraparran vain tuijottaessa eteensä kun Winder äityi puhumaan kovin… aroista asioista.
Pakkasherran kasvoila lepäsi murheellinen katse Dariuksen puhetta kuunnellessa. Muuten käsipuolinen olisi ollut mitä kivikasvoisin ja katsonut vain kylmästi toista – mutta nyt se olemus Delistä oli täysin tiessään. Tuo oli kuin täysin toinen henkilö, kykenemätön kaikkeen muuhun paitsi itsensä syyttämiseen ja ahdistumaan entisestäänkin siihen, että oli paikoillaan pakko istua. Siinä paikoillaan istuessaan Delathos ehti miettiä myös Winderin tilannetta paremmin. Kuulemma kuningas oli tietoinen tuon ja alaisensa salasuhteesta. Myös yksi eliittikenraaleista tiesi. Ja kreivi. Kaikkien tarkoituksena ollen mitä ilmeisimmin vain yrittää pilata omalta osaltaan kaksikon suhde täysin. Miten nuo olivat sitten tähän hetkeen asti jaksaneet… sitä Del ei tiennyt, eikä kyennyt oikeastaan edes ajattelemaan. Ei hän osannut samaistua siihen, kun oli itse koko ikänsä yksin ollut, ilman vakituista kumppania.

Darius puhui myös Seyristä. Noiden välillä oli tapahtunut yhtä jos toistakin, kuuraparran kuullessa myös ensimmäistä kertaa niistä poltetuista merkeistä, jotka Haukansilmän selässä olivat. Delathos ei oikeastaan edes halunnut ajatella niitä yksityiskohtia, joita Winderin ja Seyrin välillä oli ollut. Tuntui häpeälliseltä edes muistella miten itse oli vaatinut kylmästi niitä vastauksia noista – vaikkei pakkasherra anteeksi ollut Lorythasille antanut vieläkään niitä talven tapahtumia. Eikä koskaan tulisi todennäköisesti antamaan. Mutta selvisipä, että Haukansilmän ja Puolikäärmeen välillä jotain oli… aivan kuten pakkasherra oli uumoillutkin. Ei se muuttanut asioita millään tavalla, lisäsi vain tietämystä, ehkä myös syvällisemmällä tapaa sitä ymmärrystä, kun Delathos muutenkin oli perillä kenraalin erikoisemmasta suuntautumisesta.
Tummahipiä kävi tuolinsa reunalla yhä istuen katsomaan sen pullon puoleen, epäröiden, tärisevällä kädellään lopulta kuitenkin tarraten siihen kiinni. Sen myötä kuuraparta myös selkäänsä uudemman kerran nojasi tuolin selkämykseen yhä nyyhkiessään ja koittaessa mieltään rauhoitella, ja aistiessaan seuraavan itkunpuuskan taas iskevän nosti käsipuoli yksinkertaisesti vain sen pullon huulilleen hukuttaakseen mahdollisen tunnevyöryn samantien takaisin sinne, mistä se yritti päälle tullakin. Ahdisti niin suunnattomasti kuunnella Winderin kertomaa. Vaikka sitähän hän oli tänne tullut nimenomaan hakemaan… mutta näin kuultuna, itse romahtaneena sitä oli vaikeaa kuunnella. Delathos tunsi sääliä luultavasti ensimmäistä kertaa elämänsä aikana jonkun vuoksi, tuntien myös itsensä osasyylliseksi siihen, miksi Winder oli kovia joutunut jo pidemmän ajan kokemaan ja että tässä pisteessä nyt oltiin.

Tummahipiäinen puristi pullonkaulaa kädessään, tietäen tarvitsevansa sitä vielä, vaikka muutaman pidemmän kulauksen oli siitä jo ottanutkin. Siinä missä Darius oli pidemmin suostunut avautumaan, tunsi kuuraparta jo oikeastaan valvollisuudekseen tehdä samoin ja selvittää taustansa tässä ja nyt Haukansilmän kanssa. Vaikka eihän se kaunista kuultavaa tulisi olemaan… aivan päinvastoin…
Huoneen täytti hiljaisuus. Delathos tuijotti lattianrajaan, käydessään kyyneleistä kosteita kasvojaan pyyhkäisemään siinä ohella käsivarteensa. Silmänsä sulkien ja vinosti selkänojaa vasten itseään työntäen.
Täytyy olla vaikeaa… jaksaakseen tuo kaikki?”, yhä murtunut pakkasherra hymähti, kyetessään miettimään sitä kaikkea omalle kohdalleen. Tuskin hän olisi jaksanut. Tai jos olisikin, olisi siinä takuulla yksi jos toinenkin jo ehättänyt hänen toimestaan kärsiä, tavalla tai toisella.

Minut tunnetaan… aika monella nimellä”, pakkasherra totesi, tuijottaen vain syliinsä mitään sanomattomana, kulmat murheellisena, katseensa täynnä jonkinlaista katumusta siitä ettei hän ollut tätä aikaisemmin kenellekään purkanut.
Olen palkkionmetsästäjä, palkkamurhaaja… monet tuntevat minut siinä työssä nimellä Zucair. Ei se poikkea minusta persoonana, se vain suojelee tätä identiteettiä ja muuta elämääni. Toimitan eri virkoja, eri nimillä, olen kaikkea muuta kuin annan oikeasti ymmärtää”.
Mutta ei se vaikuta Kuiskaukseen. Tai oikeaan henkilöllisyyteeni. Kuljemme kasvot piilotettuina, siellä alhaalla pätee täysin omat lakinsa eikä niitä edes voi verrata tähän puoleen. Ne ovat julmia, siksi haluaisin sinunkin pysyvän erossa siitä – mitä vähemmän tiedät, sen parempi. En halua omien salaisuuksieni leviävän, siinä missä toivon muiden kykenevän olemaan sekaantumatta sille puolen”, Delathos selitti sitä viskiä haistellessaan, lopulta kiskaisten pullonsuuta huulilleen, tarjoten pullon takaisin Winderille.
Mutta en voi sitäkään lopettaa, hyväksyitpä sitä tai et. Kyvykkäimpiä pidetään silmällä, palvelemme enemmän mitä toiset – olen tehnyt tätä tarpeeksi kauan oppiakseni piilottamaan jälkeni ja pitääkseni itseni huolella varjoissa. Katoamiseni sieltä tarkoittaisi vain ongelmia muillekin ja jos joku pääsee jäljilleni, yhdistetään se takuulla myös Kuiskaukseen lopulta, jonka myötä te muutkin olette vaarassa, siinä missä oma asemani kyseenalaistuu ja joudun itse niille tappolistoille”. Eihän se Delathosta oikeastaan harmittanut. Ainakin tekemistä olisi, vaikka Kuiskaus hiljaisemmaksi kävisi. Se oli elämäntapa toimittaa peitetöitä, ei sitä voinut vain sormiaan näpäyttämällä lopettaa.

Ja se puoli minusta on ollut täällä aina… en tiedä mikä se on, en osaa hallita sitä. Sillä oli nimikin, en vain muista mikä… en tavallisesti muista muutakaan jos lankean sen alle, kaikki päättyy aina siihen että unohdan vain kaiken”. Niin pahalta kuin se tuntui myöntää. Uudemman kerran Del peitti kasvojaan kättään vasten, hiuksiaan nyrkkiin puristaen ja pidätellen sitä tarvetta vain hajota. Kerrankin tuntui oikeastaan hyvältä kertoa jollekin, vaikka samalla tiesi asettavansa jonkun entistä kauheampaan vaaraan – ei Del tiennyt mitä se puolimielinen hullu oli Winderin suhteen suunnitellut, mutta ei hän voinut sen tahdosta kieltäytyä tilanteen tullen.
En voi kieltää, ettenkö nimeäsi olisi myös alhaalla nähnyt ja kuullut”, Del vaihtoi aiheensa taas siihen aikaisempaan, tuntiessaan väkinäiseltä edes yrittää purkaa sitä sairasta mieltä Dariukselle, “Mir Valdorenista puhumattakaan…”.
Siellä pyörii kaikenlaisia nimiä, aateliset ovat korkeammalla tähtäimessä mitä toiset, Cúthalionit lukuunottaen, sekä sisaresi. Pelkään pahoin että myös vierusvaltakunnan palkkamiekat ovat kumppanisi perässä – onko hän koskaan edes kertonut taustastaan, koen melkein tietäväni hänestä… enemmän mitä sinä...”.


//KAIIIIIKI! Deliä ei voi auttaa ylös. Deliä ei voi hinata. TURDEIIIIII. Mese oli parhain ikänä, nyt on ikävä taas kun siitä oli puhetta, varsinki mun hymiö kokoelmaa. MMMMMMMM oh yes plz. Viski on hyvä – vai aina hämmennyn siitä mainoksesta telkkarissa missä se jätkä puhuu tiskeitä, ja sit mä kuulen et se sanoo viski, ja hajoon aina… EN DISSAA. Maket iskee. ILTAKÄNNIPROJEKTI ON OSUVIN NIMI IKINÄ. Nannan paljon tekstiä, ota tästä kurasempaa settiä, niin ei tartte tommonen olla//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Sinulla on ongelma || Crim (K-varoitus)

ViestiKirjoittaja Aksutar » 12 Syys 2015, 12:19

Darius oli suorastaan helpottunut, että sai Delathosin pysymään aloillaan puheillaan. Selvästi tuo kykeni kuuntelemaan, vaikka ei ehkä niin hyvin mitä täysissä järjissään. Mutta kenties tämä avautuminen ainakin vei kuuraparran ajatuksia toisaalle ja helpotti ahdistukseen, tai sitten sillä oli täysin päinvastainen vaikutus. Ei Darius tiennyt, mutta sentään käsipuoli nyt paikoillaan pysyi ja sen pullonkin otti vastaan. Oli outoa nähdä Delathoksen pärstästä jotain tunnetiloja, yleensä kun tuo oli kovin kivikasvoinen tai vastaavasti alati virnuili kuin mikäkin pellonpiru, mutta nyt tuo oli selvästi... surullinen.
"Niin se on", kenraali vastasi lyhyesti Delathosin kysymykseen, "Mutta minun on pakko".
Olisihan tähän kaiken paskan päälle kuulunut vielä se piina, mitä Delathos oli kenraalille aiheuttanut. Uhkaillen Iriadoria, hyväksikäyttäen Winderiä. Mutta Darius katsoi paremmaksi olla tuomatta sitä taakkaa vielä tähän. Eiköhän Delathos itse tiedostanut mitä oli väärin tehnyt ja ymmärsi, ettei Darius niistä nyt ehkä päin kasvoja kävisi valittamaan.
Varsinkaan äskeisen myötä.

Hetkeksi hiljaisuus laski kaksikon välille, ennen kuin kuuraparta kävi avaamaan suunsa. Winder oli sinällään yllättynyt, että käsipuoli lähti kuin lähtikin kertomaan paremmin omista salaisuuksistaan, raottaen nyt vähän sitä alamaailman identiteettiään. Kyllä Darius oli arvaillut tuon olevan palkkamurhaaja tai vastaava, ei Delathoksella voinut olla niin suurta omaisuutta pelkästään rehdillä työllä hankittuna. Zucair oli kuulemma nimi, kokonainen identiteetti minkä varjolla Delathos töitä teki pimeällä puolella. Sen ei kuulemma pitänyt vaikuttaa Kuiskaukseen tai kuuraparran oikeaan henkilöllisyyteen, mutta Darius epäili sitä suuresti. Ennemmin tai myöhemmin se tulisi vaikuttamaan, aivan sama kuinka hyvä Delathos väitti olevansa! Kuten nytkin, kun Darius tästä sai tietää - mitä jos itse haltiakuningas kävisi jälleen kenraalin päätä tutkimaan ja kaivaisi nämä tiedot esiin ja käyttäisi niitä hyväksi syystä tai toisesta Delathosia vastaan? Olihan Dariuksella Yliparantajan antama koru, mutta ei sitä voinut olla varma, jos Aran jostain jonkun kiertotien löysi. Sen verran paranoidinen Darius tilanteen suhteen oli. Kapteeni ei kuitenkaan kuulemma voinut lopettaa hämäräbisneksiään, sillä siitä seuraisi ongelmia. Mikäli yksi parhaista palkkamurhaajista katoaisi piireistä, lähdettäisiin tuon perään varmasti. Darius uskoi ymmärtävänsä valkohapsen tilanteen, mutta ei voinut sanoa käsittävänsä täysin tilannetta. Ei hän tiennyt alamaailmasta mitään, muuta kuin että yleensä jos sen paikan edustajiin törmäsi, oli ne otettava hengiltä - ennen kuin mokomat hänet kävisi listimään. Oli Darius kerran jos toisenkin törmännyt palkkamurhaajiin jotka hänen kintereillään juuri olivat, ei se ollut uutta tässä asemassa, tässä suvussa. Noiden harmiksi Winder kuitenkin liikkui hyvin harvoin yksinään hovin ulkopuolella ja kukaan ei ollut tarpeeksi hullu yrittääkseen eliitin kimppuun, kun tuo omien sotilaidensa seurassa oli. Tosin... tässähän hän nyt istui Delathosin edessä, kovinkin suojattomana ja tuo juuri tunnusti olevansa sivuammatiltaan palkkamurhaaja. Mistä hän voisi tietää, jos tummahipiä takkinsa joku kerta kääntäisi ja hänet tappaisi, kerta oli ainoa - toivottavasti... - noista piireistä, jotka Winderin lähelle pääsi ongelmitta tuon ollessa suojaamattomana...
Se pullo käytiin kuitenkin ottamaan vastaan, Dariuksen puolestaan nostaen pullonsuun huulilleen ja veti jälleen pidemmän ryypyn. Olihan se rumaa näin hyvää ja kallista litkua tällä tavoin juoda selvästi vain humaltumistarkoitukseen, mutta äskeisen jälkeen Darius toden totta tarvitsi ryypyn jos toisenkin.

"Se siis... Ei ole jakomielitauti?"
, Winder uskaltautui kyselemään Delathosin kertoessa paremmin siitä toisesta puolestaan, jota ei kuulemma osannut hallita. Jolla oli jopa nimikin, jota Del ei tähän hätään muistanut, "Se on ihan oma tietoisuutensa?".
Katse kävi kaventumaan Delathosin mainitessa kuulleensa Dariuksen ja Iriadorin nimet alamaailmassa. Omastaan Darius ei ollut niin huolissaan saatikka yllättynyt, se ei ollut ihme, mutta mitä Iriadorista haluttiin? Ei se voinut liittyä mitenkään itse Dariukseen, ei kukaan siellä voinut tietää Mir Valdorenin olevan Winderin kumppani - ellei Delathos ollut sitten kertonut...
Haukansilmä hymähti terävästi kuullessaan sisaristaan. Ei sekään yllätys ollut, jos siitä lähdettiin, mutta eihän se mukavaa kuultavaa ollut. Sen sijaan että siskojensa perään olisi miettinyt, jäi Darius nyt täysin kiinni Iriadoriin, josta Delathos puhui. Mainiten vierusvaltakunnan palkkamiekat.
"Ei", Darius vastasi lyhyesti Delathosin kysellessä, oliko Iriador edes taustoistaan kertonut, "Hän ei ota niitä puheeksi ja minä en katso asiakseni niistä kysellä. Tiedän vain sen, ettei hänellä ole ketään muuta kuin minä. Tai mitään muuta paikkaa, mihin mennä".
"Kerro minulle"
, kenraali jatkoi, nojautuessaan lähemmäksi kuurapartaa, näyttäen siltä että oli valmis tällä kertaa itse vaikka pieksemään valkohapsen jos tuo ei puhuisi, "Mikäli Iriadorin henki on vaarassa, tahdon tietää sen. Lupasin suojella häntä, enkä ajatellut sitä lupausta rikkoa", pullo käytiin jälleen ojentamaan Delathoksen suuntaan puheiden lomasta.
"Minun täytyy tietää, Delathos"




//IIIIII. No istutaan sitten Delin päälle ja tökitään sitä kepillä kysellen joko jaksat nousta. Mese oli paras kyllä. Oh the memories. VISKIIIIIIIIIII. Viskihajotus. Maket iskee niin lujaa että huh. ILTAKÄNNIPROJEKTI ON TÄYDELLINEN. Ei ollut kuraista tekstiä kun ihanaa oli, ota tästä "aamu" kakka //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Sinulla on ongelma || Crim (K-varoitus)

ViestiKirjoittaja Crimson » 12 Syys 2015, 17:26

Del huokaisi syvään kertomansa myötä. Ja kun Darius siitä toisesta puoliskosta kyseli, ei Delathos suonut kenraalille kuin nopean päänpudistuksen heti niihin sanoihin vastaukseksi, käydessään vaikeasti taas haukkomaan henkeään sijoillaan. Se piru teki tämän. Aivan varmasti, taas kerran. Se halusi nähdä tämän kuoren oikean omistajan kärsivän tekemisistään, ja tietenkin se ahdisti kuurapartaa itseään. Sisältä Delathos osasi olla välittävä ja lämminhenkinen, mutta niiden tunteiden nykyisin yrittäessä pintaan aiheuttivan nekin vain tukahduttavan tunteen – ei pakkasherra niitä tarvinnut, Delathosin mielen piti pysyä tunnevammaisena ja kylmänä, niin se olento oli aivopessyt tummahipiää jo vuosia.
Kumarastaan Delathos kävi jälleen suoristautumaan, kädellään pyyhkäisten kasvojaan niistä kyynelistä ja hiestä, kun Darius otti kumppaninsa puheeksi. Ei Iriador ollut mitään tuollekaan kertonut. Liesivätkö siis alamaailman varikset vain tietoisia siitä, kuinka suuri nimi ylhäällä, tavallisen väen joukossaan kulki, ja joka mielellään kuolleena täytyi todisteiden kera takaisin kotimantereelleen saada.
Paniikinomaisesti pakkasherra kävi jälleen itseään työntämään lujasti sitä tuolin selkänojaa ja jännittyi sijoilleen Dariuksen tullessa lähemmäs, miehen olemuksen suorastaan vaatien että Delathos siitä nuoresta punapäästä paljastaisi enemmän.
Hän siis on oikeasti yrittänyt salata sen… m-miten iso nimi kotimantereellaan on”, tummahipiä sai henkäistyä, poimiessaan Dariuksen tarjoaman pullon taas vuorostaan itselleen. Kuitenkaan nostamatta sitä vielä huulilleen, laskien lasisen pullonpohjan reittään vasten.

Joku perheestään mitä ilmeisimmin pitää hänelle kuuluvaa kenraalinvirkaa itsellään Iriadoria varten, ainakin se joku kantaa samaa sukunimeä, sen me tiedämme, eikä hänellä ole kuin kaksi sisarta, joista toinen mitä ilmeisimmin on jo kuollut tai vaihtoehtoisesti tapettu. Tärkeämpää on kuitenkin saada ensimmäinen perillinen hengiltä, nyt kun ovat päässeet oikean Mir Valdorenin jäljille, sen myötä kenraalin arvon pitäisi siirtyä samantien suvulta toiselle mikä jättää hänen perheensä arvottomaksi. Todennäköisesti kyseessä on vierusvaltakunnan aatelis-sukujen välinen kahina, kumppanisi isä kun on nykyisiltään huonomaineinen, ja ymmärrettävästi hänen sukuaan ei haluta nousevan enää niin korkealle”, kuuraparta lähti kertomaan enemmän korkeahaltiasta, yrittäen pitää ääntään mahdollisimman vakaana ja rauhallisena, välistä aina joutuen kuitenkin pysähtymään henkeä vetääkseen tai ottaakseen pullosta huikan.
Kumppanisi omistaa suuren viinitarhan ja kantaa isänsä puolelta aatelisarvoa, ja lieni ehtinyt aikanaan kun tänne saapui aloittaa kenraalikoulutuksensa. Iriadorilla on jo upseeritausta vaikka hän nuori onkin juuri sen takia, että isänsä olisi saanut paikalleen seuraajan mahdollisimman nopeasti - ehkä se selittää myös hänen kykynsä ja sen miksi aikanasi otit hänet Kuiskaukseen, eihän hän mikään huono ole”. Ehkä siinä oli myös se syy, miksi punapäinen oli Cryptiin paennut. Ei kukaan sitä varsinaista syytä siihen tiennyt, mitä punapää täällä oikeastaan teki – tiedettiin vain, että tuo vierusvaltakunnassa velvollisuuksiaan panttasi, syystä tai toisesta.

Delathos korjasi asentoaan tuolillaan, laskien pullonkin kourastaan syrjään. Ei tehnyt mieli juoda, alkoholi maistui harvinaisen pahalta ja tuntui polttelevan vain makuhermoja ikävästi. Ei Del kyennyt nauttimaan siitä nyt, eikä humalaan hankkiutumisesta, peläten sen vain edesauttavan sitä pirua taas yrittämään esiin.
Hänestä pitäisi tulla jonkinsortin ylikenraali isänsä jalanjäljissä, joka on… vähän niin kuin eliittikenraali täällä, mutta he johtavat suurempia armeijakuntia ja isompiakin nimiä valtansa alla. Siihen ammattiin koulutetaan vain harvat ja tietyt ja heidät erikoistetaan valituin tavoin, minkä kyllä näkee Iriadorinkin taistelutavoista, vaikka tietenkin Sinisen Kuiskauksen tavat ovat varmaan siihen koulutukseen jo sekoittuneet”.
En minä idän periaatteita kuitenkaan tunne kun tulen itse pohjoisesta… hän itse varmaan osaisi selittää paremmin”, pakkasherra lopetti, viimein sitä katsettaan nostaen taas Dariuksen puoleen paremmin, vaikka se katse olikin täynnä sitä tukahdutettua surumielisyyttä, jonka Delathos nyt vapaasti antoi näkyä. Oikeastaan edes kykenemättä sitä piilottelemaan, kuinka ahdasmielisyytensä ja tunnevammaisuutensa häntä haittasi ja masensi.
Mutta kertomansa myötä Delathos kykeni toivomaan, että Darius ottaisi kumppaninsa taustoja nyt enemmän tietäessään huomioon sen, ettei todellakaan minkään tavallisen porvarihenkisen kanssa seurustellut. Oli silti ihme, ettei Iriador ollut edes Winderille siitä kertonut… mutta kai siihen salailuun oli syynsä, kuten myös siihen että esiintyi oikeastaan täysin toisena, mitä oikeasti parhaimmillaan kykeni edustamaan.
Mutta kalliin lastin suojeltavaksesi valitsit…”.

Olen tietoisesti vältellyt nimiänne, ja muitakin arvovaltaisia näistä piireistä, keskityn tavallisesti vain vihollisiin ja suuriin nimiin joiden nyhtämisestä ei itselleni koidu harmia - mutta viimeaikoina se mielipuoli on ohjannut minua myös omien kimppuun…”, Del yllättäen totesi, tuoden taas sen perkeleen puheeksi. Hetkeksi käsipuoli vain hiljeni sijoilleen, miettien kannattiko tästä enää edes jatkaa pidemmälle. Mutta jos se auttaisi Dariusta ymmärtämään – vaikka johan Delathos oli mielestään jo valmis luovuttamaan Winderin suhteen. Ehkä paremminkin luovuttamaan vain kaiken suhteen, voi kunpa kuolema olisikin tänään aikaisemmin vuorilla osunut hänen kohdalleen, mutta ei. Viikatemiehen oli pakko pantata kuuraparran vuoroa…
Ei se ole mikään tauti… se on…”, itkuinen henkäys karkasi valkoharjaisen suusta, Delathosin nojatessa itsensä kumaraan eteenpäin ja käteensä kävi päänsyrjää nojaamaan, hiusten osittain valuessa peittämään niitä murtuneita kasvoja, “Se on… ennemminkin loinen, jonka kanssa olen aina elänyt. Se vahvistuu vain päivä päivältä, nykyään se voi lukita oman mieleni milloin tahansa, jolloin se myös kehoani hallitsee enkä sille… tunnu voivan mitään… aikaisemmin se vain heräsi puolustamaan tätä kehoa ja teki minusta jollain oudolla tapaa kuolemattoman”.
O-olen ahdistunut ja häiriintynyt, kun tiedostan sen hullun lymyävän katseeni takana – se minusta tekee sellaisen miltä näytän… se kytkee sympaattiset tunnetilat täysin lukkoon…”, oli pakko taas piilottaa katse omaan kämmeneen ja antaa kyyneleiden valua näkymättömissä hiljalleen silmäkulmista alas. Del satutti itseään sillä totuudella minkä Dariukselle kertoi, vaikka samalla se… tuntui myös kovin vapauttavalta ja lohduttavalta. Jakaa tieto jonkun kanssa, eikä vain yrittää väkisin elää sen kanssa yksin. Arvostiko Winder sitä sitten vai ei, sitä Del ei tiennyt, eikä uskaltanut edes lähteä arvailemaan.
En ole oma itseni… en ole enää pitkään aikaan ollut, mutten osaakaan kuin… tyytyä siihen millaisen persoonan se olento minusta tekee”, käsipuoli selitti hampaitaan yhteen purren, katseensakin lähtiessä viimein siitä hohtavasta punaisuudesta rauhoittumaan, “Tahtoisin vain eroon siitä - vaikka tuskin ilmankaan pärjäisin… se on tehnyt siitä niin selvän mielipiteen, etten tiedä onko se omani vai pelkkä pakotettu mielikuva, joka minun tulee vain hyväksyä”.


//IIHHIHIHIIII. Deli on sitä mieltä että seivästäkää se niihin keppeihin. Feels good. Eikun. Mese on legenda. JONNET EI MUISTA! Nyt mun tekee sit mieli viskiä… TÄS ON VISKI. Maket painaa päälle, jos tiedät mitä tarkoitan ::DD::D:D:D::DDD ILTAKÄNNIPROJEKTI TOTEUTUI TORSTAINA, VAIKKEI REMU VIRALLISESTI MEIHIN KUULUNUTKAAN. PETTURI! NUO VALHEET, VOI EEEEEEIIIIII! No niinhän sää aina väität, “aamu”kakkesi oli erittäin maukasta luettavaa, siinä samalla kun “aamulla” löhösin kissa kainalossa pedissä vielä//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Sinulla on ongelma || Crim (K-varoitus)

ViestiKirjoittaja Aksutar » 12 Syys 2015, 18:06

Darius kuunteli ja tarkkaan, Delathosin kertoessa kaiken mitä osasi nyt Iriadorista kertoa. Se oli täysin uutta tietoa Haukansilmälle, joka tietenkin pisti miettimään uudestaan Korkeahaltian suhteen. Kieltämättä Iriador oli ollut jo liittymispäivänään pätevä - jopa ylipätevä verrattuna tavallisiin sotilaisiin. Mutta tämä selitti sitten senkin. Ei Darius koskaan ollut moista merkille pistänyt epäilyksenä, ennemmin oli ollut mielissään siitä, kuinka kerrankin kuiskaukseen saapui jo valmiiksi Eliittitasolla olevia hakijoita. Aatelisarvosta Darius taas ei ollut tietoinenkaan. Mutta ehkä moinen arvo olisi pitänyt arvata korkeahaltian käytöksestä - tuo kun ei niin helposti Cryptin korkea-arvoisille kumarrellut ja sanoi kyllä mielipiteensä vaikka sitä ei oltu kysyttykään. Ehkä se selitti sen pienen koppavuuden, jonka Dari tähän mennessä oli pistänyt vain korkeahaltian nuoruuden piikkiin.
Selvästi Haukansilmän piti enemmän kysellä kumppaniltaan. Vaikka ei varsinaisesti katsonut asiakseen tuon menneisyyttä tonkia, siinä missä ei itse kertonut heti kaikkea omasta menneestään Iriadorille. Kaiken Delathoksen kertoman kenraali kuitenkin painoi mieleensä, viitsimättä sen enempää tuolta lähteä tivaamaan vastauksia tai kyselemään, jos käsipuoli olisi punapäästä enemmän tietänytkin. Tuntuihan se äärimmäisen väärältä, että "ulkopuoliselta" sai kuulla enemmän omasta kumppanistaan. Joten ehkä parempi, että Darius menisi vain itse kyselemään Iriadorilta enemmän - hienovaraisesti tietenkin - kun aika sopisi. Tärkeintä oli nyt tietää, että Iriador ei ollut ihan mitättömyys kotivaltakunnassaan ja että tuon perässä mahdollisesti olisi palkkamiekkoja. Heidän piti siis olla varovaisia... Mahtoiko Iriador edes tietää palkkamurhaajista perässään, vai piilotteliko tuokin huonoja uutisia siinä missä Dariuskin?

Katse kävi pienesti kaventumaan Delathosin kertoessa tietoisesti vältelleen heidän nimiään. Mitään Winder ei vielä sanonut, antaen kuuraparran jatkaa puheitaan tuon vielä käydessä kertomaan paremmin siitä "toisesta" puolestaan. Darius oli myös huomannut kuinka aikaisemmin tummahipiä kauemmas hänestä oli painautunut, kenraalin itsensä nojautuessa lähemmäs. Sinälläänhän se oli huvittavaa nähdä käsipuoli tuolla lailla lähes kavahtavan Haukansilmän läheisyyttä, mutta juuri nyt tässä tilanteessa Dariusta ei huvittanut nauraa ollenkaan.
Kävi ilmi ettei Se Toinen ollut tauti, ennemminkin jonkinlainen loinen. Ei demoni, ei toinen persoonallisuus, ei ääripää itse Delathosin mielessä. Jotain maagista, ilmeisesti. Joka vahvistui päivä päivältä, eikä Delathos sitä kyennyt kontrolloimaan. Se myös teki kuuraparrasta kuolemattoman, tavallaan, mikä myös selitti kuinka Delathos suuremmistakin iskuista tuntui toipuvan yllättävän nopeasti. Hiljaa Haukansilmä tarkkaili tummahipiää tuon käydessä myöntämään olevansa ahdistunut ja häiriintynyt tiedostaessaan sen hullun puolen lymyävän katseessaan, odottelevan tilaisuutta päästä pintaan. Sen puolen takia Delathos ei sympatiaa tuntenut, se oli se joka tukahdutti valkohapsen kaikki tunteet, lukuun ottamatta sitä kieron burtaalia puolta, jota Toinen Puoli itse edusti.

"Pärjäisit ihan hyvin ilman sitäkin. Otat vain turhia riskejä sen kanssa, luotat liikaa siihen. Annat sille liikaa valtaa henkesi suhteen. Se käyttää sinua vain hyväkseen ja jos liian koppavaksi rupeat, vie se sinulta jotain - kuten toisen kätesi", Eihän Winder voinut täysin varma olla puhumastaan, mutta kuulemansa suhteen hän osasi jo päätellä näin, "Se tarvitsee sinua enemmän, mitä sinä sitä. Älä edes uskottele itsellesi muuta. Älä lankea sen ivaan ja vajoa itseinhoon sen tähden. Muista, ettet ole Kuiskauksen kapteeni sen tähden. Ole kapteeni koska sinä vakuutit minut - ei hän".
"Tarvitset apua",
Eliitti jatkoi nojautuessaan takaisin selkänojaa vasten, "Ja minä hankin sinulle sitä. Mahdollisimman pian".
"... Jos...."
, Aihe vaihtui hetkeksi, Kenraalin aloittaessa varovaisesti kysymyksensä, "Saisit käskyn tappaa jonkun meistä... Tekisitkö sen?", katse nousi kuuraparran puoleen, suorastaan vaatien tuolta suoran, rehellisen vastauksen. Darius halusi tietää, voisiko sittenkään luottaa itse Delathokseen. Mikäli tuo edes harkitsi moisen tehtävän ottamista - oli kyseessä sitten Darius, iriador tai joku Kuiskauksen muista jäsenistä - ei Darius aikonut luottaa Delathosiin samalla tavalla, mitä nyt teki.


//IIII. Ei seivästetä nyt. Ellei Dari saa seivästää keihäällään if you know what i mean ;;D;D;d,d,d; noni. JONNET EI MUISTA. TÄSSÄ ON TOINEN VISKI. EI NYT HYI CRIM EI TOMMOSIA :DDDD MIKÄ VITTU SUO VAIVAA EN HALUU KUVITELLA PÄÄLLE PAINAVAA MAKEA. Remu oli kato se petturi shank. HE IS NOT, OOOONEEEE OF UUUUUUSSS. NUO VALHEEET. VOI EEEeEeEEeeEEIIII! Aina väitän vastaan koska olen vastarannan kakka. Eiku. Kisse kainalossa, Daichi senkin löhömakkara//
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Sinulla on ongelma || Crim (K-varoitus)

ViestiKirjoittaja Crimson » 12 Syys 2015, 21:21

Delathos tuijotti kohden hämärää lattiaa, katseen harhaillessa yksityiskohdasta toiseen silmien malttamatta pysyä paikallaan. Kuuraparta pysyi kämmeneensä nojaamassa, siirtäen sen kuitenkin enemmän otsansa puoleen Winderin puhuessa. Väittäessä että kapteeninsa pärjäisi ilmankin sitä kieroa olentoa. Että Del antoi sille voimalle liikaa valtaa ja luotti siihen turhaan. Käsipuoli ei tiennyt mitä ajatella, huokaistessaan vain väristen toista kuunnellessaan. Hän oli elänyt sen tietoisen voiman kanssa koko ikänsä… ei siitä voinut päästää niin vain irti enää, vaikka pitkälti nykyisin oli vain kysymys siitä, kumpi niistä vahvatahtoisista mielistä toisen loppupeleissä selättäisi. Tällä hetkellä se vahvempi osapuoli tosin näytti olevan nimenomaan se toinen puoli, joka piti Delathosia todellista minää heikkona, turhana ja säälittävänä tapauksena.
Kulmien alta kysyvä katse kohdistui Haukansilmään kenraalin yrittäessä rohkaista kuurapartaa uskomaan, että oli kapteenisikin ylennyt itsensä tähden, ettei sillä pirullisella puolella ollut mitään tekemistä sen kanssa, että hän nyt korkeammassa virassa oli. Sitä oli vaikeaa uskoa. Kaiken tämän jälkeen ylipäätään. Pakkasherra olisi suoriltaan voinut lähteä nytkin vain ehdottamaan omaa eroamistaan Kuiskauksesta Dariukselle – mutta sekin tuntui omalla tavallaan taas kenraalin pettämiseltä, kun tuo oli hänet jo niin korkeaan virkaan nostanut. Ja nimenomaan nimityksessä maininnut, kuinka vaikeaa kapteenin paikkaa oli ollut yrittää täyttää, vaikka halukkaita siihen virkaan oli varmasti ollut monia.

Dariuksen viimeinen kysymys pisti kuitenkin miettimään. Tappaisiko kuuraparta oikeasti jonkun Kuiskauksesta, jos käsky niin kävisi. Ehkä? Ehkä ei? Mietteliäs katse tuijotti lattianrajaan, Delin punnitessa vaihtoehtoja keskenään, kerrankin yrittäen olla välitämättä siitä mitä ääni päässä väiti. Vastaanhan se sanoi, eikä pakkasherra ollut taas varma siitä mitä itse halusi ja mitä se piru päässään halusi.
En”, valkeaharjainen totesi lopulta varmemmin, kulmiensa alta nopeasti Haukansilmää vilkaisten, “En, jos olen oma itseni”. Ja niinhän se taisi ollakin. Ei Delathos nähnyt syytä omiaan murhata, siksi hän välttelikin niitä tuttuja nimiä, vaikka hän jos kukaan oli ehättänyt itsensä jo vängätä sellaiseen asemaan, mistä suurempiin nimiinkin pääsi helposti käsiksi.
Mutta ei Delathos nähnyt itseään kykeneväisenä käymään Dariuksen tai muidenkaan kimppuun noilta hengen riistääkseen rahaa vastaan. Ei hänellä koskaan tulisi olemaan sellaista tarvetta yrittää päästä Kuiskauksesta eroon… vaikka tietenkin se hallitsevampi mieli oli siitä täysin erimieltä, ja olisi varmasti ollut valmis tänäänkin Dariuksen päästämään hengiltä jos tilanne olisi yhtään pidemmälle yltänyt…

… Se raivostuu vain entisestään jos yrität jotain… en ole apuasi ansainnut millään tavalla ja vaarannat itsesi suotta…”, Del kävi suoristamaan selkänsä jälleen, viimein rohjeten Dariusta kunnolla katsoa siihen haukankatseeseen. Kasvoilla lepäsi mitäänsanomaton ilme, josta yhä erotti selvästi ne romahduksen jäljet vettyneiden silmien lisäksi, kuuraparran nielaistessa hätäisesti taas suurimman palan kurkusta alas jottei enää suurempaan itkuun purskahtaisi, “Kaiken sen jälkeen mitä olen sinullekin tehnyt…".
En… tarkoittanut sitä”, Del näki tarpeelliseksi kertoa, uskoipa Winder sitä tai ei, nyt oli se ainoa oikea hetki sanoa kaikki se, mitä mieltä Delathosin tämä puoli oli asioista mieltä, sillä muuten kuuraparta ei haluamaansa sanoisi taas seuraavaan sataan vuoteen, “En halunnut… ja vasta nyt kykenen näkemään miten tekoni ovat satuttaneet ja miten pahoillani niistä haluaisin olla - en vain… osaa pyytää anteeksi”. Eivät ne sanat sopineet pakkasherra suuhun, äänen päässäkin huutaessa ettei Delathos oikeasti sanomaansa tarkoittanut.
Hiljalleen kuurapartainen kuitenkin alkoi suurimmalta hajotukseltaan rauhoittua, kasvoilla leväten jo totisen ilmeen, vaikka mies vielä itkuiselta näyttikin.
Ja pian kaikki on taas yhdentekevää…”, Delathos henkäisi, varovaisen hymyn kohauttaessa hetkeksi kasvoilleen pois päin kenraalista katsoessaan, kun siltä nojatuolilta seisaalleen hivuttautui yhä täriseville jaloille kävelläkseen, “Vihaan tätä”.


//DARI PISTÄÄ NYT SEN KEIHÄÄN POIS ::DD::D:DD Spurdospärdö, PÄRINÄ JENGI. TÄMÄ VISKI TYKKÄÄ BLOGEISTA. MAKEEEEEEEE, tänään taas destinyssä hihittelin make legacylle. Petturi shank no niinpä! Nyt tahdon taas kattoo leijonakuninkaan… VASTARANNAN AKSU! Nyt loppuu se vastaan väittäminen sitten. Daichi on true löhömakkara, mokoma meni vielä takas ruokakaapille kun oli sen yhen ruokapussin tyhjentäny. DAICHI ON NIIN LÄSKI ETTEI SE OO JAKSANU NYT ILLASTA MUUTA KO NUKKUA SAATANA//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Sinulla on ongelma || Crim (K-varoitus)

ViestiKirjoittaja Aksutar » 12 Syys 2015, 21:58

Mitään sanomatta Darius odotti vastausta kysymykseensä. Jo se, että sitä vastausta sai näin kauan odottaa, pisti Kenraalin miettimään. Sen olisi pitänyt tulla saman tien, heti kysymyksen jälkeen, jos Delathos tosissaan ei aikonut heitä vastaan kääntyä tilaisuuden tullen. Totta kai se huolestutti, mutta Winder ei sanonut mitään, painoi vain mieleensä, että Delathos ei sitä kieltävää vastausta heti sanonut.
Tuli se kielteinen vastaus kuitenkin lopulta, valkohapsen täsmentäen ettei ketään tappaisi jos oma itsensä olisi. Sen Darius kykeni jo arvaamaankin, olihan tuo hullu yrittänyt Winderin jo kahdesti lahdata taistelussa, kun antoi maagiselle puolelleen vallan. Se puoli selvästi halusi kaikista eroon, se oli sanomattakin selvää. Kenraalin olisi tehnyt mieli käydä tokaisemaan, että Delathos tulisi nyt olemaan tarkkailun alla entistä paremmin tämänpäiväisen jälkeen ja Darius aikoi myös henkilökohtaisesti hullun teurastaa, mikäli tuo yhteenkään Kuiskauksen jäsenistä kajoaisi alamaailman töiden myötä. Mutta, siitä turskin tarvitsi erikseen sanoa. Varmasti Delathos tiesi riskit, mikäli eliittijoukon jäseniä tappolistalleen ottaisi.

Katse kävi kaventumaan Delathosin mainitessa, että Se suuttuisi, jos jotain yrittäisi. Kovasti pakkasherra koitti vakuutella, ettei Winderin apua olisi ansainnut ja Kenraali vaarantaisi itsensä vain turhaan, jos auttaa yrittäisi. Darius oli avaamassa suunsa, mutta Delathos ehätti ensin, käyden nyt... omalla tavallaan pyytämään anteeksi sitä kaikkea, mitä oli tehnyt. Eihän sitä suoraa anteeksipyyntöä tullut koskaan, mutta Darius uskoi, että tuo nyt oli lähinnä sitä anteeksipyyntöä mitä Delathokselta saattoi odottaa.
"En oleta sinun pyytävän anteeksi", Darius aloitti, katseella seuraten kuinka tummahipiä ylös kävi hivuttautumaan, "Minulle riittää, että... tiedostat tehneesi väärin...".
"En... Pysty antamaan sinulle täysin anteeksi kaikkea...",
Winder jatkoi, sivusilmällä seuraillen Delathosin liikkeitä, pysyen itse paikoillaan ja kuroen sitä pulloa puoleensa, jonka Delathos alas oli laskenut, "Varsinkaan puheitasi Iriadorin suhteen. Nyt kun tiedät paremmin, oletan sinun ymmärtävän miksi...".

"Tiedän erään joka voisi ehkä auttaa...
", Darius jatkoi, lähinnä itsekseen puhellen, sen paremmin kuitenkaan asiasta jatkamatta.
Argenteushan oli lukinnut Seyrin liekin, varastanut sen, voisiko tuo kenties auttaa tämänkin voiman suhteen? Tietenkään Darius ei halunnut mennä virkaveljensä puheille asiasta, hän vihasi sitä pässin puolikasta, mutta jos Winder ei löytänyt ketään muuta... Ehkä olisi parasta siihen parhaimpaan turvautua...
"... Mutta olitko se sinä?", Kernaali aloitti, tuijottaen poispäin Delathoksesta, ryypyn ottaen nopeasti pullosta, "Vai Se, joka minua halusi. Joka niin sairaasti läheisyyttäni kaipasi, keinolla millä hyvänsä. Se mainitsi nauttivansa katkerista tunteista välillämme siinä missä ilmeisesti ruokin negatiivisilla sanoillani sinun alemmuudentunnettasi...".



// DARI EI PISTÄ KEIHÄITÄ POIS. PÄRINÄ JENGI <3 LASKE VISKIT. Make legacy on forever lol. PETTUREITA. sun pitää kattoo leijonakingi. SCAR. VELI. AUTA. Aina kinaan vastaan! Daichi on makkara. Niin läski kisse. Daichi kato luulee olevansa karhu ja valmistautuu talviunille //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Sinulla on ongelma || Crim (K-varoitus)

ViestiKirjoittaja Crimson » 13 Syys 2015, 00:41

Sinun ei tarvitse antaa minulle mitään anteeksi”, Delathos hymähti, “Niin on vain parempi”. Ei kuuraparta kaivannut anteeksi antoa, siinä missä anteeksi ei itse osannut pyytää. Tai sitten pahoillaan olla, kun tästä taas palautuisi. Kaikesta huolimatta Del toivoi Winderin edes käsittävän, miten vaikeaa hänen oli näin poissa tolaltaan kenenkään nähden olla. Se oli äärimmäisen häiritsevää ja hävettävää sellaiselle, joka ei kyennyt tunteitaan muutenkaan näyttämään missään tilanteessa – ja sitten sitä ykskaks vain romahti kappaleiksi esimiehensä edessä. Pakkasherrasta tuntui ylipäätään vaikealta, että Dariuksen piti nähdä tämä… tai mitään tästä ylipäätään.
Tummahipiäinen lähti kävelemään varsin rauhattomana edestakaisin. Se tuskanhiki tuntui lähtevän nousemaan taas ohimoille ja tarve nieleskellä sitä katkeraa makua suusta alas lisääntyi, siinä missä hengityskin lähti taas tihenemään. Ei se siitä Dariuksen kysymyksestä johtunut, vaan taas siitä äänestä, joka mielessä voimistui ja väitti sen himon olleen Delathoksen oma, eikä hänen myrkyttämänsä parsi, jota kuuraparta orjallisesti joutui väkisin noudattamaan.

Kuurapartaisen askeleet kävivät seisahtumaan, järkyttyneen katseen jäädessä taas vain tuijottamaan eteensä. Oliko hän muka oikeasti halunnut nähdä esimiehensä siten kärsivän hänen käsiensä kautta? Mutta eihän se ollut mahdollista edes! Del oli kaivannut jotain mielenkiintoista ystävää itselleen, ei muuta – vai halusiko hän sittenkin? Miksi hän olikaan taas täällä?!
Se olit sinä, Delathos. Sinä yksin omien halujesi ja tarpeidesi kanssa”, ääni korviin kuiskutteli huvittuneena, punaisen värin lähtiessä jälleen nousemaan pakkasherran silmiin. Del kävi kääntymään äkisti Winderin puoleen, kuitenkin perääntyviä askelia Haukansilmästä päätänsä pudistellen ottaen.
S-se myrkytti ajatukseni!”, jälleen silkasta hätäännyksestä kielivät parahdus karkasi tummahipiäisen suusta, valkohapsisen lähtiessä harvinaisen vaativasti astelemaan huoneen ovelle päin. Hänen piti päästä täältä pois! Jos se parjaus jatkuisi, alkaisi kaikki taas alusta – ja sitä Delathos ei enää halunnut, ei enää!
Sinä yksin halusit ja himoitsit, ja himoitset yhä!”, kuuraparta jyrähti yllättäen omalla suullaan, puhuen taas kaksiäänisesti, samalla kun jaloillaan kävi kompuroiden lähestymään sitä ovea ja tarrasi sen kahvasta kiinni. Tärisevän kätensä kanssa Del yritti saada lukittua ovea auki, paniikissaan lähinnä kyeten vain kiertämään sitä kahvaa ja miettimään miksei se sillä kiertämisellä auennutkaan. Ei sekaisin oleva mieli tajunnut oven olevan lukossa, siinä missä se toinen puolisko taisteli vastaan ja halusi Delathosin pysyvän juuri täällä Winderin seurassa. Jatkavan niitä julmuuksia vaikka koko yön sen perkeleen mieliksi.

Tummahipiäinen kävi lyömään nyrkkinsä vasten puista ovea, rystysten pamahtaessa vielä auki kaiken päälle ja jättäessä veriset jäljet oven pintaan. Del lähti kiertämään puolestaan sitä huonetta, naureskellen hyvin häiriintyneenä itselleen mielipuolisesti, samalla kun käsi nousi repimään omia hiuksia, että kuuraparta itse olisi voinut keskittyä johonkin muuhun kuin käytökseensä, jota epäilemättä hyvin häiritsevää oli seurata. Yhtäaikaa se julmuutta ja hupeja janoava hirviö pakotti käsipuolen myhäilemään hullunlailla itsekseen, kun taas se alistuva puoli taas sai silmät vuotamaan jälleen niitä kyyneliä.
Hänet täytyy tappaa. Hän tietää liikaa, Zucair, KERROIT SILLE LIIKAA!”, yllättäen sillä mielipuolella oli toinen ääni kellossa, demonisen äänen puhuessa kyynelehtivän Delathosin suulla. Mielipuoli kääntyikin astelemaan jälleen niine palavine silmineen kohden Dariusta, mutta sitä murhanhimoa ei kuuraparran kasvoilla näkynyt, vain pelkkä musertunut ilme joka halusi tämän jo loppuvan. Mutta jos se piru ei saisi omia hupejaan, täytyi sen yrittää keksiä jotain muuta tilalle – vaikka sillä hetkellä Delathos itse yritti tavallista hanakammin vängätä sille voimalle vastaan. Päätään pudistellen tummahipiä sai pakotettua itsensä kääntymään kuitenkin ympäri, äänen muutamaan otteeseen parkaisten ja palaten taas päätään hakkaamaan seinää vasten tällä kertaa aikaisempaa lujemmin.

E-enh enää, en koske niihin, lu-lupasin etten heitä murhaa”, käsipuoli ulisi harvinaisen murtuneena jälleen vaikka äänensä yhä kaksiääniseltä kuulosti, kynsillään repiessään sanojensa lomasta hiusrajaansa hiljalleen rikki, “Pistä s-se loppumaan jo”.
En tarvitse si…nua”.
Oi kyllä sinä tarvitset, sinä tarvitset minua enemmän kuin mitää, Zucair”.
E-EN, JÄTÄ MINUT RAUHAAN!”, punasilmäinen huusi, yhä yrittäen pidellä itseään vain sijoillaan, selkä kohden Dariusta, ettei tuon kimppuun yrittäisi missään nimessä. Se oli niin vaikeaa. Äärimmäisen vaikeaa taistella sitä vastaan, kun keho yritti tehdä jotain, mitä itse ei halunnut, ja sitä yritti väkisin päinvastaiseen suuntaan itseään hivuttaa. Kai se oli jo verrattavissa jonkinlaiseen kouristeluun, Delathosin kuitenkin kyetessä itsensä pitämään pystyssä kaikesta siitä paniikinomaisesta värisystä huolimatta, vaikka lopulta kuuraparta kävi vain tipahtamaan alas voimattomilta jaloiltaan.
Taas sattui niin vietävästi, pelkän poltteen vallatessa koko kehon, kun käsipuoli painui paremmin vasten sitä seinää valittamaan ja sykkyrään vetäytyen. Päänsä painuen polviaan vasten, hengityksen kulkiessa vain katkonaisesti ja hiljaa vinkuen enää, joka vain lisäsi sitä kasvavan paniikin määrää. Tuntui kuin taju olisi voinut lähteä millä hetkellä hyvänsä, alkoi pyörryttääkin ja se raajat valtaava tärinä jännitti Delathosin taas niille sijoilleen vain toivoen kun oma järki päähän palasi, ettei hän ollut ehtinyt Dariukselle mitään tehdä. Ei käsipuoli edes uskaltanut katsettaan sylistään kohottaa tai yrittää liikkua sijoiltaan… voi miten Del halusikaan tämän jo loppuvan, ei hän ollut valmis tällaiseen.


//DARI PERKELE. PÄRINÄ GANG <33 TÄÄ VISKI ON LIHAVA. Make legacy 10/5. TRAITORSSSSS! Mulla ois ne kaikki suomidubattuina koneella, ehkä mä joskus jaksan mun pöytäkoneen taas avata. NYT SE SCAR EI JUMALAUTA AKSU EI, ET ALOTA ::D:D:D::D:DD SILLIS POIS. Vedän suo turpuun jos vänkäät vastaan! Daichi oli syöppö. Koko päivänä ei oo muuta tehnykään kun syöny ja nukkunu. Se vetää kyl huomenna niin pahanhajuset kikareet lootaan et huh…//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Sinulla on ongelma || Crim (K-varoitus)

ViestiKirjoittaja Aksutar » 13 Syys 2015, 01:43

Kenraali hymähti terävästi Delathoksen mainitessa, ettei esimiehensä tarvinnut hänelle anteeksi antaa. Ehkä jossain syvällä sisimmissään Darius halusi antaa kaiken anteeksi, nyt kun Delathoksen tilanteesta tiesi paremmin... Mutta ei hän voinut. Delathos oli osasyy niihin painajaisiin, joihin kenraali heräsi keskellä yötä hiestä märkänä. Vaikka olisikin ymmärtäväinen hullun suhteen, tulisi alitajunta aina muistamaan ne traumaattiset hetket tummahipiän seurassa, tuoden tuon pärstän myös painajaisiin kauhukuviksi.
Katse kääntyi paremmin kuuraparran puoleen tuon pysähtyessä askeleissaan. Mitään vastausta Darius ei saanut kysymyksiinsä ja siinä vaiheessa kenraali alkoi jo aavistella pahinta. Hitaasti eliitti kävi nousemaan ylös tuoliltaan, kääntyen paremmin Delathoksen puoleen. Varuillaan, laskien sen pullonkin lähimmälle pöytäpinnalle. Haukansilmä kirjaimellisesti kavahti Delathoksen kääntyessä terävästi kohden häntä, hätääntyneen tummahipiän käydessä kertomaan Sen myrkyttäneen tuon ajatukset. Oliko se sitten vastaus Dariuksen kysymykseen vai varoitus siitä, että Hulluus pyrki jälleen pintaan.

Kauaa sitä ei tarvinnut arvuutella, kun tummahipiä kävi jyrähtämään kaksiäänisesti, sen punankin palaten toisen silmiin. Delathos pyrki ovelle, selvästi pois koko huoneesta. Tällä hetkellä Darius ei todellakaan aikonut estää valkohapsista, mikäli tuo tuossa mielentilassa halusi kauas hänestä. Tietenkin Darius aikoisi seurata, mutta ei ehkä niin lähellä mitä olisi voinut...
Ei yksikätinen kuitenkaan lukittua ovea siinä paniikissaan auki saanut. Darius oli käynyt kävelemään takaisin sen työpöytänsä ääreen, kaivaen tikarinsa nyt saman tien käteensä. Darius ei todellakaan halunnut olla uudestaan ilman asetta tuon seurassa, mikäli pakkasherra kävisi uudelleen sortumaan hulluuden vietäväksi. Kenraali pelotti, kirjaimellisesti, kun Delathos nyrkkinsä oveen lyötyä lähti kiertämään huonetta hullusi naureskellen. Ei hän halunnut satuttaa käsipuolta, mutta ei todellakaan halunnut antaa tuon satuttaa itseään!
"Delathos rauhoitu...", Darius lähes kuiskasi, ennen kuin Se kävi käskemään tummahipiää tappamaan kenraalin, koska hän tiesi liikaa. Haukansilmä lähti heti perääntymään minkä askeliltaan kykeni, kun Delathos kohti käveli, mutta hänen onnekseen tummahipiä päätään pudistellen kävi kääntämään suuntansa muualle. Jälleen Darius tunsi itsensä voimattomaksi. Mitä tässä tilanteessa nyt olisi edes pitänyt tehdä! Ei hän voinut mennä lähelle Delathosia jos tuo oli arvaamaton, mutta ei hän myöskään halunnut jättää käsipuolta oman onnensa nojaan - vaikka ehkä se olisi ollut paras vaihtoehto. Jälleen tummahipiä kävi päätään hakkaamaan seinään, Dariuksen katsellen avuttomana sivusta, kuinka Delathos itseään pahoinpiteli näin.

Pakkasherra kävi puhumaan itsekseen, Dariuksen vain kuunnellen tuota keskustelua hiljaa kauempaa. Ilmeisesti Se halusi päästää Dariuksen todellakin hengiltä, Delathosin pistäen parhaansa mukaan vastaan. Lopulta tummahipiä kävi vajoamaan lattian rajaan, vetäytyen sykkyrään. Hetken kenraali seurasi valkohapsen kohtausta, kunnes varovaisesti lähti lähestymään. Tikari yhä kädessä, valmiina iskemään mikäli Delathos päälle yritti.
"Del...", Varovaisesti kenraali kävi tiedustelemaan, "Delathos älä anna sille valtaa. Sinä et tarvitse sitä, muista...".
"Delathos anna minun auttaa sinua
", Darius jatkoi, yhä lähestyen lattialla olevaa pakkasherraa, menemättä kuitenkaan liian lähelle, "Kerro miten voin auttaa sinua".



// PÄRINÄ GANGGGG. Viskit<3. Make legacy on nimensä arvoinen. KAIKKI PÖYTÄKONEELLA. Sä ja sun pöytäkonees. ALOTIN JO, TÄÄLTÄ TULEE SAATANA PUUHÖYLÄT JA MUUT PÄIN NÄKÖÄ. HIT ME, FIGHT ME WOMAN. Daichi on blösö. :-----D SAAT SIIVOTA KIKAREITA SITTEN. No älä nyt ku mä oon ruokkinu Timii niin et se on alkanu taas lihoon. Enemmän halattavaa //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Sinulla on ongelma || Crim (K-varoitus)

ViestiKirjoittaja Crimson » 13 Syys 2015, 02:51

Vaikeroiden omaan käsivarteensa, Delathos tunsi itsensä taas niin voimattomaksi kuin vain saattoi. Hänen piti päästä täältä pois. Kauas Dariuksesta, ennen kuin hullu puolensa kärjistyisi entisestään ja todellakin alottaisi alusta. Tai vaihtoehtoisesti löisi ylikierroksilla kulkiessaan käsipuolelta tajun kankaalle. Kumpikaan niistä vaihtoehdoista ei houkutellut, vaikka pakkasherra kykenikin tiedostamaan, että tajuttomuuteen itsensä lyöminen olisi nollannut koko tilanteen täysin. Mutta ei hän sitä voinut tehdä tässä. Ei Winderin edessä. Darius oli nähnyt jo liikaa.
Kynsien hiusrajaan raastamat naarmut tihkuttivat verta alemmas kasvojenpieltä, valkeiden hiustenkin liimautuessa paniikinomaisesti käyttäytyvän kapteenin kasvoja vasten. Olo oli kirjaimellisesti hirvittävä, pelkän pakokauhun vallatessa mielen, kun käsipuoli käsitti mielessään vain sen, miten halusi Haukansilmästä jo eroon, ettei satuttaisi tuota enempää. Kaikki ne ristiriidat sekoittivat ajatukset niin täydellisen sekaisin, ettei Delathos tuntunut edes olevan tässä ulottuvuudessa enää, vaan oli jo antanut järjelleen periksi.
Vie minut pois täältä”, oli se yksinkertainen pyyntö johon Del vielä kykeni, painaessaan kasvojaan paremmin hihaansa vasten, “Se haluaa sinut, saata minut pois vain täältä…”.

En voi jäädä tänne…”, Delathos henkäisi hankalasti, lähtiessään siltä hätäännykseltään kapuamaan seinää vasten takaisin ylös vaikka jalat tuntuivatkin pettävän alta, piti kova mieli silti käsipuolen pystyssä väkisin.
En halua… en halua että kenenkään pitäisi enää käydä sitä kohtaamaan”, pakkasherran totesi kuin pahemmissakin tuskissaan olisi ollut – vaikka olisihan sitä mielialan vaihtelua jo varsinaiseksi kohtaukseksi voinut kutsuakin, “Auta minut vain ulos, tahdon vain pois…”. Mitä kauemmas kuurapartainen pääsisi, sen parempi. Ihan minne tahansa muualle, kunhan hän ei ollut täällä enää vaarantamassa sotilastuvilla majailevia Kuiskauksen sotilaita tai Dariusta… Delin piti päästä purkamaan se vihansa jonnekin, ja ainoa turvallinen paikka sille olisi oma koti, jota pakkasherra sai tuhota niin paljon kuin sielunsa sieti. Vaikka kaaoshan sielläkin jo vallitsi… oli se silti parempi paikka, kuin kenraalin toimisto.

Dariuksen saattamana se matka tuvilta kävi taittumaan Delathosin asuntoa kohden, kuuraparran edes välittämättä vaikka niitä hajoamisen partaalla olevia tunteitaan mahdollisesti joku sivullinenkin näki. Se oli pienin paha verrattuna siihen, että käsipuoli halusi vain mahdollisimman kauas niistä, joiden satuttaminen kykenisi jollain tasolla vaikuttamaan häneen voimakkaammin. Ja tällä hetkellä sotilastuvat oli mielipuolelle se kaikkein mahdottomin paikka rauhoittua… olisi parempi ollut vain tulla heitetyksi ojaan tässä tilassa, ehkä se olisi rauhoittanut?


//JACKA GANG. THEY SEE ME ROLLIN’ THEY HATIN’!!! Make on parhautta ehkä repsahdin just kun arenaa juoksin destinyssä ja siellä isoilla kirjaimilla lukee tulostaulussa MAKE. Pöytäkoneeni on parhain. KYLLÄ MÄ VIELÄ SEN PAIKAN SILLE JAKSAN TOHON RAIVAA JA HOMMAA SEN TOISEN NÄYTÖN. PUUHÖYLÄÄN SUO KOHTA TIEKKÖ MINNE. Blösö katti joooo. Kikareita yh. TIMI PAISUU, et nyt syötä siitä mitään ilmapalloa sitten//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Sinulla on ongelma || Crim (K-varoitus)

ViestiKirjoittaja Aksutar » 13 Syys 2015, 03:18

Delathos halusi pois. Pois täältä, tuvilta. Sen kuulemma haluten Kenraalin. Kaikista niistä varoitusmerkeistä piittaamatta Darius nyökkäsi ja kävi tikarin saappaaseensa työntämään, napaten nopeasti takkinsa lattialta ylös ja veti sen niskaansa. Kenraali ei kyseenalaistanut mitään, vaan jahka Delathos oli päässyt ylös puheidensa lomasta, lähti Darius saattamaan käsipuolta kohden kotiaan. Tuo ei halunnut olla tuvilla, selvästi peläten satuttavansa jotakuta täällä - jos ei Dariusta niin sitten muita mahdollisia tuvalla olijoita. Ehkä siis oli vain hyvä, että tuvat olivat lähes tyhjillään tässä tilanteessa.
"Tule", Ylös kammennutta tummahipiää saatellen Darius kävi tokaisemaan, harppoen linkuttaen sille lukitulle ovelle, avaten sen. Askel vei Delathoksen tahtiin käytäville, eliittikaksikon poistuen Kuiskauksen tuvilta vähin äänin. Onneksi ketään ei tullut käytävillä vastaan, Darius ei todellakaan olisi jaksanut alkaa selittelemään tilannetta tai rupattelemaan ylimääräisiä kenenkään kanssa!

Kadut olivat myös hiljaisia, kellon lähestyessä jo keskiyötä. Oli normaalia, että Darius teki töitä yli puolenyön joten jos Iriador häntä huoneella odotti, oli korkeahaltia varmasti ymmärtänyt mennä jo nukkumaan mikäli väsynyt oli. Darius kyllä kömpisi sitten viereen, kun töiltään ehättäisi. Tosin nyt häntä pidätteli Delathos, jonka perään Haukansilmä halusi katsoa. Tuntui yhä niin väärältä vain jättää Delathos yksin, ennen kuin tuo olisi varmasti rauhoittunut ja oma itsensä, eikä tuossa hysteerisen surkeassa tilassa.
Delathoksen kotiovella Darius kävi pyytämään avaimet, avaten oven jotta Delathos pääsisi sisään. Sen sijaan että olisi pois sitten hyppinyt, kävi Darius astumaan myös sisään ja sulkemaan oven perässään. Ehkä se oli virhe yhä pysyä samassa tilassa epävakaan henkilön kanssa, jonka "toinen puoli" oli jo tuonut esille halunsa päästää eliittikenraalin vain hengiltään. Darius oli varomaton ja tyhmänrohkea, ollessaan huolissaan käsipuolesta - ja kenraali myös tiedosti sen. Toivoa sopi, että Delathos pysyi järjissään.

"Istu alas ja rauhoitu",
Darius tokaisi jälleen, katsellessaan hämärässä huoneessa ympärilleen. Oli... sotkuista. Kaoottista suorastaan. Mutta Darius ei siitä käynyt huomauttelemaan, lähtien vain etsimään kynttilöitä ja sytyttelemään muutaman, jotta valoa saataisiin jälleen tilaan.


// JACKA NYT. HATINNN. MAKEEEEEEHHHH. Pöytäkoneesi on. Nyt kun vielä saat sille hyvä paikan ja silleen. LISÄÄ NÄYTTÖJÄ. Et tunge nyt puuhöyliä mihinkään! Timistä tulee niin plösö et voin vaan vierittää sitä eteenpäin. Sit Timi ja Daichi voi kilpailla kumpi on plösömpi //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Sinulla on ongelma || Crim (K-varoitus)

ViestiKirjoittaja Crimson » 13 Syys 2015, 12:11

Katujen hiljaisuus avitti parivaljakon pikaisesti tuvilta kuuraparran asunnolle. Delathos luovutti asuntonsa avaimet Dariukselle, joka oven kävi sitten availemaan. Pakkasherra itse oli saanut viettää tässä varmaan tovin, hyvä jos tärisevissä käsissään olisi mitään kyennyt varsinaisesti edes pitämään tällä hetkellä. Mutta nyt joku oli apuna, vaikka sen jonkun Delathos vain mahdollisimman nopeasti pois läheltään, ennen kuin se epävakaa mieli yrittäisi taas jotain. Ei tämä ollut vielä tässä. Se mielen ailahtelu voisi jatkua vaikka koko yön lävitse ja aamulla käsipuoli olisi taas niin väsynyt, ettei todellakaan ollut valmis ajattelemaan muuta kuin lepoa töiden ja muun elämisen sijaan.
Sisään huoneeseen päästyä Delathos kohtasi taas sen kaoottisen näyn. Yhden sekasorron, joka kieli niistä aikaisemmista kerroista, kun hän oli kotonaan riehunut ja taistellut niiden kohtauksien kanssa, mielen päättäessä jotain muuta mitä hän itse halusi. Huonekalut eivät olleet enää oikeilla paikoillaan, siellä täällä saattoi olla särkyneitä esineitä tai verisiä liinoja, joilla Del oli mahdollisia itselleen tuottamia ruhjeita peitellyt. Kyllä hän siivoaisi sen kaiken kun siihen aikaa siunaantuisi, mutta toistaiseksi tummahipiäinen oli ollut lähinnä kiireinen peitelläkseen tätä ongelmallista puoltaan viime aikoina, siinä missä kapteenin virka Kuiskauksessa vei myös oman aikansa. Delathos oli muutenkin tuvilla nykyisin enemmän oman ryhmänsä perään katsoakseen ja vahvistaakseen omaa luottamustaan niihin, joiden kanssa tehtävillä täytyi toisinaan juosta.

Hetken kuuraparta oli seisahtunut vain katsomaan sitä asunnossaan vallitsevaa kaaosta, havahtuen kuitenkin siihen lopulta, kun Darius lähti niitä kynttilöitä sytyttämään ja huonetta valaisemaan. Katse kiiri kenraalin puoleen, Delathosin näyttäessä taas hätääntyvän ja alkavan alitajuisesti kehitellä sitä paniikkia ylle, joka viimekin kerralla oli sen hullun kutsunut taas paikanpäälle…
Lopeta!”, valkohapsinen ärähti hätäisenä Winderille, näyttäessään juuri siltä että jos Darius aikoisi edes yrittää kieltäyty, olisi Delathos raahaamassa tuon itse ovesta tässä ja nyt samantien takaisin ulos, “E-et voi jäädä tänne, sinun pitää mennä…”. Ja nyt todellakin oli juuri oikea hetki vielä poistua paikalta. Se viimeinen tilaisuus, ennen kuin koko hyllynmylly alkaisi taas entistä pahempana.

Taas se sama paniikinomainen ravaaminen edestakaisin alkoi, Delin potkiessa tavaroita tieltään jonnekin hämärään ettei niiden päälle olisi astunut. Sitä ravailua tahditti myös kiihtyvä hengitys, pakkasherran tuntiessa jo kuinka vasenta kättään alkoi jälleen poltella… vai oliko se pelkkä harha jo? Ei Del osannut sanoa varmaksi.
Ennen kuin se tulee taas, ei se vielä lopettanut”, Delathos puheli lähinnä itsekseen, vaikka Dariuskin ne sanat varmasti kuuli. Kasvoja käytiin pyyhkäisemään taas hihanvarteen, joka muutenkin jo sotkuinen oli verestä, hiestä ja kyynelistä. Voi kuinka kuurapartainen olisi halunnut tämän jo loppuvan – mutta ei se loppuisi. Siltä se jyskyttävä tunne päässä alkoi tuntua, tummahipiäisen tehdessä mieli käydä repimään taas hiuksiaan siltä paniikiltaan.
E-ei se lopeta, se haluaa aina jotain enemmän”, Delathos pysähtyi sijoilleen, selin Haukansilmään päin, kun korvissa alkoi yllättäen soida. Koko tasapaino lähti heittämään, kuuraparran pyrkiessä älähtäen kumoamaan itseään lähemmäs seinää, ettei täysin jaloiltaan olisi kaatunut alas. Del tunsi olonsa etovaksi ja niin nurkkaan ajetuksi jälleen, hän tiesi mitä tästä seuraisi ja sillä hetkellä hän halusi olla vain yksin.


//JACKA AIHEUTTAA SELLATTEET MAANPÄRINÄT PIAN ET HUH! Ois sille paikka, mut tämmönen mun kaltanen laiska turdi ei jaksa alkaa järkkään vaan paikkoja uusiks. TARVITSEN TOISEN NÄYTÖN! HÖYLÄÄÄÄÄÄÄN, Delikin vähän tahtois höylää vielä. VyöryTimi. Mäkin syötän päitsistä pallon, sit voidaan kilpaa vyöryttää niitä eteenpäin kun tuut tampereella käymään//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

EdellinenSeuraava

Paluu Sotilastupa

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa

cron