Sinulla on ongelma || Crim (K-varoitus)

Sotilastupa kuninkaan sotilaille. Tupa on rakennettu siten, että siellä mahtuu liikkumaan myös suuremmatkin liittolaiset. Monikerroksinen sotilastupa sijaitsee tallien lähettyvillä. Tuvan alimmassa kerroksessa on yhteistiloja, taukotiloja, ruokailutilat, peseytymistilat, kokoustiloja ja suurempien liittolaisen tilat. Ylemmistä kerroksista löytyy makuuhuoneita niin vartijoille, kuin eliittitason sotilaille.

Valvoja: Crimson

Re: Sinulla on ongelma || Crim (K-varoitus)

ViestiKirjoittaja Aksutar » 13 Syys 2015, 12:43

Pienesti hätkähtäen Darius käänsi katseensa Delathoksen puoleen, tuon käydessä käskemään Winderiä lopettamaan - vai puhuiko tuo taas äänelleen päässä, saattoi sekin olla vaihtoehto. Kynttilänvalossa kenraali seuraili hätäistä kapteenia, joka koitti hoputtaa Dariuksen pois paikalta, ennen kuin Se jälleen puikot ottaisi.
"En jätä sinua tuossa kunnossa yksin tänne", Darius tokaisi matalan rauhallisesti, tietämättä kuuliko Delathos edes häntä omalta panikoinniltaan. Selvästi Delathos osasi kyllä Sen hullun kanssa tulla toimeen yksinään - tosin oliko tämä sotku nimenomaan kapteenin ja Sen välisistä "yhteenotoista" tullut - mutta Darius ei halunnut jättää kuurapartaa yksin. Hän tuntisi pettäneensä tuon, jos nyt lähtisi, vaikka se taisi olla kaikkien hengen kannalta paras vaihtoehto. Silti Darius halusi luottaa, että Delathos kykeni pitämään Sen kurissa. Jos ei suosiolla niin väkisin. Jos todella välitti Winderistä, ei tuo antaisi Sen päästä valtaan - ainakaan niin helpolla.

"Älä anna sille valtaa, Delathos", Hyvähän se oli yrittää neuvoa, kun itse ei tietänyt miten tuollainen magia edes toimi. Sikäli mikäli se magiaa varsinaisesti edes oli, mistä Darius tiesi vaikka se olisikin ollut demoni, joka uskotteli Delathosille olevansa jotain muuta mitä oikeasti oli. Demonit kun kuulemma pystyivät valtaamaan toisten kehoja - mutta ilmeisesti vallatessaan kehon he myös pyyhkivät sen edellisen omistajan täysin pois kehosta. Oliko tuo nyt sitten keskeneräinen kehonvaltaus operaatio? Toivottavasti ei.
"Pysy tolkuissasi, et anna sille nyt yhtään enempää mitään", Kenraali jatkoi, käydessään varovaisesti lähestymään seinästä tukea ottanutta Delathosia. Ollen koko ajan varuillaan jälleen, valmiina hyppimään kauemmas jos tuo päälle pyrkisi. Tikari saappaassa toi tietenkin omanlaista turvaansa, mutta ei kenraali halunnut sitä käyttää, ellei ollut mitään muuta vaihtoehtoa. Voisihan hän tietenkin yrittää tainnuttaa Delathosin, mikäli Se hullu lähtisi nukkeaan kontrolloimaan. Hyvä suunnitelma, mutta sen toteuttaminen saattoi sitten olla hieman hankalampaa. Eihän Darius ollut täydessä vedossa, siinä missä sillä punasilmällä tuntui olevan yli-inhimillisiä voimia.
"Delathos pysy kanssani", Varovaisesti kenraali laski kätensä tummahipiän hartialle, koittaen yhä tuota rauhoitella, "Älä luovuta".



// MAANPÄRISTYS oikeesti Jacka on se Cryptin ES jonne. Tommonen Sonic jonne. gotta go fast. SANIC. No mitä sitä suotta viikonloppuna varsinkaan. Kato maanantaina sit järkkäät sen paikoilleen ni sit voit olla tyytyväinen itseesi. NIIN PALJON NÄYTTÖJÄ. Hanki kymmenen näyttöö samantien. NYT DELI. Todellakin. Mennään siihen Tesoman vesitornin mäelle ja rollataan ne alas sieltä. Katotaan kumpi kierii nopeempaa //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Sinulla on ongelma || Crim (K-varoitus)

ViestiKirjoittaja Crimson » 13 Syys 2015, 14:32

Eihän Del siltä korviensa vinkumiselta mitään kuullut. Keskittyminen sijoittui täysin oman tolkun ja tasapainon takaisin saamiseen, ei siihen kuinka Darius yritti lähemmäs tullen kehottaa kuurapartaa pysymään tolkuissaan. Mutta Winderin olisi pitänyt vain juosta pois! Tyhmäkö tuo oli?! Kenraali oli jo nähnyt useamman kerran mihin se puolimielinen brutaali puoli kykeni, eikö se jo riittänyt todistamaan, ettei pakkasherran lähellä kannattanut todellakaan olla tällöin?!
Dariuksen kosketus sai valkeaharjaisen hätkähtämään ja nojaamaan kauemmas hartioille lasketusta kädestä, kylmien väreiden kulkiessa pitkin selkäpiitä. Delathos kävi kuitenkin kääntymään, välittämättä siitä miten huteralta olo tuntui korvien yhä soidessa, laskien sen täydessä punaisuudessaan helottavan katseensa Haukansilmään, samalla kun kipinöiden se punainen käsi taas palasi kuvioihin ja tarrasi kenraalin kauluksesta salamana kiinni.
Minä KÄSKIN sinun lähteä!”, kaksiäänisesti, matalalta kuuraparta sähähti, näyttäen niistä kostuneista silmäkulmista ja ohimoilla kiiltävästä hiestä huolimatta nyt lähinnä siltä kylmältä itseltään.

Väkisin Del lähti työntämään Dariusta edellään asunnon ovea kohden, katseen nostaen toisesta miehestä menosuuntaa kohden. Mitä pikemmin hän saisi Haukansilmän täältä pois, niin sen parempi.
Olet joko tyhmä, t-tai todella tyhmä…”, kuuraparta parahti hysteerisesti naurahtaen, riuhtaistessaan kenraalin itsestään kauemmas, kohden sitä ovea ja lähti itse kävelemään päinvastaiseen suuntaan päätään pidellen. Jälkeensä kuuraparta jätti jäisiä askeleita, joiden kuuraiset säikeet lähtivät leviämään pitkin lattiaa, peittäen huonekalujen reunoja, mattoja ja nousten seinän kynnyksienkin ylitse. Mutta pääasiassa ne suuntasivat sen ulko-oven suuntaan, kuin tietäen että ainoa varsinainen pakoreitti olisi pitänyt tukkia ja jäätää umpeen.
Hän pyysi sinua lähtemään Darius - itsetuhoiseksiko ryhdyt? Et sinäkään hänestä välitä, et lainkaan kunnioita sitä heikkoa typerystä tai sen sanoja. Luulitko että olisit voinut tehdä asialle jotain?”, N'thiszedratam hymisi äänensä jotain pirullisuuksia taas enteillen, ajaessaan sitä heikompaa mieltä samalla nurkkaa kohden, jossa se saisi myös luvan pysyä. Demonisen olennon mielestä vaikka koko lopun elämänsä, kunnes haltian oma mieli haihtuisi, unohtuisi ja antaisi vahvemman asettua tilalleen omine mielipiteineen.
Punasilmäinen lähti kävelemään huoneen seinämän viertä, kiertäen Haukansilmää kuin peto saalistaan, kuuraparran kasvoilla levitessä samalla kieron virnistyksen.
Vai jäitkö ehkä kaipaamaan vielä jotain? Lopetusta kenties sille mitä aloitin?”, kieronkavala ääni hymisi huoneen hämärämmästä päästä, joka punaisena hieman kajasti maagisena palavan käden myötä.


//NYT LOPPU NE PÄRISTYKSET SITTEN. Jacka on, Jackalle ei saa antaa kofeiinia tai muuten käy niinku kirjaimellisesti näin :----DDDDDD No mut niinpä. Maanantaina sit vitutuksissani räyhään täällä menemään ja kippaan koko pöydän tyhjäks samantien. Niinku true battlestation, mä ympäröin itteni niillä näytöillä. DELIIIHHHIHIHIHIIII. Noni, sounds lyek a plan. Rollataan me perään vielä//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Sinulla on ongelma || Crim (K-varoitus)

ViestiKirjoittaja Aksutar » 13 Syys 2015, 15:09

Eliitti ehätti vain kavahtaa puolittaisen askeleen kauemmaksi tummahipiästä, kun se punainen käsi kävi jälleen kipinöiden palaamaan ja tarraamaan kiinni hänen kauluksesta, Delathosin kääntyessä Haukansilmän puoleen. Kädet nousivat vasten Delathosin rintakehää, aivan kuin koittaen toppuutella tuota. Tuohon käteen hän ei aikonut koskea, ties mitä siitäkin seuraisi!
"Ja minä en o-ota käskyjä sinulta!", Darius ärähti kuuraparran lähtiessä työntämään häntä kohden etuovea, selvästi haluten Haukansilmän vain pois paikalta. Ehkä se tilaisuus olisi pitänyt käyttää hyväkseen ja vain lähteä, mutta Darius tyhmyyttään päätti olla kovapäinen ja pysyä paikanpäällä.
Kenraali kompuroi kauemmas tummahipiästä tuon työntäessä hänet kauemmas itsestään, lähtien samalla kävelemään kauemmas Winderistä. Darius haki tasapainonsa nopeasti ja otti muutaman hätäisen askeleen Delathosin perään, pysähtyen kuitenkin paikoilleen nähdessään tuon askelten jälleen levittävän ympärille jäätä.

kenraali jännittyi paikoilleen, seuraillen herkeämättä Delathosia. Kylmät väreet kulkivat niskassa tuon hullun lähtiessä jälleen puhumaan - ei ollut vaikea erottaa oliko Delathos vai Se nyt puhumassa. Säälivä ilme vaihtui närkästyneeksi, Winderin tuijottaen kulmiensa alkta tuota hullua, joka kauempana lähti kiertämään eliittikenraalia kuin mikäkin saalista väijyvä peto. Darius piti katseensa tiukasti tuossa, suostumatta kääntämään selkäänsä isommalleen.
"Älä nyt luule itsestäsi liikoja", Darius sähähti hämärään hakeutuneelle hullulle tuon kysymyksien myötä, "Sinulta ei kukaan kaipaa mitään".
"... Kuka sinä olet?", Kuinka tyhmä sitä piti olla, että koitti lähteä järkevää keskustelua tuon hullun kanssa yrittämään, "Mikä sinä olet? Demoni?". Darius halusi tietää. Selvästi Delathos ei tiennyt, joten kaiketi se oli pakko lähteä kyselemään tuolta hullulta itseltään. Saattoihan se olla, että Delathos kyllä tiesi yhtä hyvin mitä tuokin, mutta ei vain halunnut kertoa tai sitten äskeiseltä paniikiltaan osannut kertoa sen tarkemmin kenraalille.
"Mitä sinä hänestä haluat? Hänen asemansa? Omaisuutensa? Kehonsa...?", kenraali jatkoi, koittaen parhaansa mukaan peitellä sitä pintaan puskevaa pelkoa, ollen valmiina hyppimään kauemmas jos Delathos nyt lähelle pyrki - hän ei todellakaan aikonut päästää tummahipiää lähelleen tuossa mielentilassa!
"Miksi piinaat häntä?".



// EN LOPETA. :-------------DDD Voi Jacka sentään. Ei kofeiinia Jackalle. Eru tarjoo Jackalle kahvia ja sit Arethil menee hermot. Maanantai rageissa on hyvä riehua kyllä. Ja todellakin. DELLLLLIIIIHIHIHIHIHHIII rauhottuu. Take chill pill. Todellakin. Hirvee roll roll roll ja sit mennään tessun kapakkaan kaljalle //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Sinulla on ongelma || Crim (K-varoitus)

ViestiKirjoittaja Crimson » 14 Syys 2015, 20:32

Tyytyväisenoloisena punasilmäinen mielipuoli myhäili menemään Winderin kysellessä tyhmiä kysymyksiään, pysytellen olemuksensa kanssa hämärässä ennemmin, mitä kynttilänvaloihin asettui. Vaikka niidenkin liekit tuntuivat kutistuvan silmissä siitä kylmyydestä, joka huoneen kävi alleen peittämään kun Del niitä seiniä myöten kiersi kenraalia. Toinen tietoisuus teki Delathosista harvinaisen karunoloisen, josta jo päällepäin kykeni näkemään ettei tuolla täysin kaikki järjenhivenet päässään ollut tallella. Ja se kasvoilla lepäävä karmiva virne vain lisäsi sitä kuvaa kuuraparrasta, pelkän olemuksen huokuessa varoittavia elementtejä ympärilleen.

En minä hänestä mitään erityistä halua”, tummahipiäinen hymähti terävästi vakaalla äänellä, pysähtyessään samalla sijoilleen, “Tarvitsen vain tämän jääsydämisen, vahvan ja magiaa taitavan kehon ja mielen isännäkseni”. Sen piti saada elää symbioosissa toisen elävän olennon kanssa, minkä kautta se sai itselleen elämänvoimaa ja tietoisuuttaan kehitettyä – ja Delathosin kaltainen palkkionmetsästäjä oli enemmän kuin sopiva keho asettautua loisimaan! Vastaavaan pakkasherran isäkin oli kaatunut varmasti aikanaan, ja jättänyt poikansa vain jatkamaan siitä mihin itse nimenomaan oli jäänyt.
Olen maagisesta tietoisuudesta lähtöisin oleva elämänmuoto – tai loinen, niin kuin hän ehtikin minua jo nimittää omasta puolestaan rumasti”, kuurapartainen hymisi ylimielisenä, N’thiszedrataminen todellakin kokiessa olevansa tavallisia elämänmuotoja ylempänä oman erikoisuutensa ja vahvuutensa tähden. Joka taisi tosin pitää paikkaansakin, ja maaginen otus sen myös tietenkin tiesi kaikkien kiusaksi.
Jälleen tummahipiäinen lähti liikkeelle, tällä kertaa kuitenkin suoriltaan lähestyen vuorostaan Dariusta.
Vähän niin kuin demoni”, omahyväinen ääni selvensi äänensävynsä vakaana, “Muttet kykenisi vain manaamaan minua tieheni”, olento jatkoi, korkeammalta naurahtaen, kuin olisi saanut jotain hupia itselleen siitä, kuinka Winder tuntui tätä olemusta välttelevän.

Aloitan teistä joiden likelle olen jo päässyt”.
Lasken turhat hautaansa ja vahvistun energianne keräämällä – se vanhametsän tapauskin oli varsin mielenkiintoinen aikanaan, puhumattakaan jos olisin saanut tänään sen valkean lohikäärmeen vielä käsiini”, pakkasherra pelotteli, virneen taas hetkellisesti kadoten vakavien kasvojen tieltä, “Mutta jostain syystä Delathos itse ei osaa arvostaa sitä valtaa, jonka hänelle voisin tarjota - vaikkei hän täysin tumpelo tarjoamani voimienkaan suhteen enää ole”. Osasihan Del itse jollain tasolla magiaansa hyödyntää ja kontrolloida, ehkä juuri siitä syystä, että oli sitä koko elämänsä kantanut ja joutunut töidensä varjolla harjoittamaan. Mutta oliko sekään sitten täysin omatoimista, vai oliko hullummalla puolellaan siinä myös näppinsä pelissä… sitä kuuraparta ei koskaan ollut saanut selville, eikä kyllä tiennyt olisiko välittänytkään saada.
Tarpeeksi vahvana voisin muuttaa tästäkin kehosta kasvottoman ja ottaa sen täysin haltuuni, sellaisena kuin tahdon!”, kaksiäänisesti Delathos nauroi kuin piru itse, lyhyen katsauksen Dariukseen luoden.
Sen katsahduksen myötä kuuraparran täysin toisen ohjailema mieli siirsi yli-inhimillisellä nopeudella, jota eräänlaiseksi siirtymiseksi olisi voinut verrata, itsensä Haukansilmän taakse. Toisen käsivarren Delathos kiersi kenraalin kaulalle, vetäisten lyhyemmän itseään vasten ja pakottaen kädellään miehen henkiteitä jälleen tukkoon sen avulla. Toinen käsistä taas piteli Caradhrasin terää vasten kenraalin kylkeä, pelkän jäisen olemuksen riittäessä oletettavasti kertomaan, ettei mielipuoli asettaan epäilisi käyttää jos Haukansilmä kovaankin vastarintaan yrittäisi ryhtyä.
Sen lisäksi, että kykenen jo nyt käsittelemään kehon vahvuuksia haluamallani tavalla”, kuuraparta puheli matalalta, uhkaavasti Haukansilmän korvanjuuressa, “Teit virheen tullessasi tänne jälleen, Winder, teit virheen kun et kovapäisyyttäsi hänen pyyntöään noudattanut”.


//No niin et kyllä lopetakaan kun sitä batterya oot taas nauttinu, SENKIN PÄRINÄ AKSU TAAS. Jacka on se viimenen henkilö jolle annetaan kofeiinia. Eru tarjoo joku kerta Jackalle kahvia ja sen jälkeen on koko kartano ylösalasin. Maanantai ragessa ois ollu hyvä riehua, jos ei ois ollu niin paskaa fiilistä heti aamusta, et oot sen myötä jumittanu taas sohvannurkassa päivän. Lory tulee tarjoon Delillekin sitä superteetä. Deli kyl vetäis kupin tyytyväisenä tyhjäks ja kaatuis si jonnekin ojaan. Sounds lyek a plan, NYT VAAN SINÄ TÄNNE SIELTÄ NIIIIIIIIIN//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Sinulla on ongelma || Crim (K-varoitus)

ViestiKirjoittaja Aksutar » 14 Syys 2015, 21:46

Se kaipasi isäntää, kehoa, jossa tosiaankin loisia. Se kuvasi itsensä olevan maagisesta tietoisuudesta siinnyt elämänmuoto. Moinen selitys oli käytännössä täyttä siansaksaa kenraalille, joka magian päälle ei pahemmin ymmärtänyt. Selväksi kuitenkin kävi, ettei toinen ollut demoni, joten manaaminen oli pois laskuista - kuten tuo kävi itsekin huomauttamaan. Hitaasti Darius kävi perääntymään Delathosin pyrkiessä kiertelynsä sijaan viimein lähemmäs, samalla hän kuunteli kuitenkin tarkkaan tuon hullun kertomaa. Jos ei muuten, niin hän osaisi nyt paremmin kuvailla mikä Delathosia vaivasi, sikäli mikäli todellakin aikoi kuuraparralle apua hankkia. Varmasti joku osaavampi henkilö osaisi jo pelkästään kapteenia vilkaisemalla kertoa, mistä oli kyse, mutta silti olihan se hyvä omata jotain pohjaa mitä lähteä kertomaan! Varsinkin, jos Darius nyt... oikeasti aikoi Argenteuksen apua käydä pyytämässä. Anomassa, ennemminkin, tuskin se pukki mitään Winderin mieliksi teki hyvää hyvyyttään. Kyllä hän yritti ensin etsiä jonkun muun auttamaan, ongelmana oli vain se, ettei Darius tuntenut pahemmin maageja - varmasti sen täytyi olla maagi tai velho, joka tällaisessa osasi auttaa... - eikä täten osannut sanoa kehen kannattaisi edes luottaa tällaisen ongelman kanssa. Eihän tätä viitsinyt sinällään viedä hovin ulkopuolelle, sehän tästä puuttuisi, että kansa alkaisi juoruta kuinka Kuiskauksen kapteeni oli mielipuoli.

Ilmeisesti tuo olento vahvistui toisten energiasta. Miten se keräsi energiaa toisilta? Tappamalla? Niin kai, kerta tuo toi esille vanhanmetsän tapahtumat. Siellähän Delathos oli niitannut yllättävänkin paljon viholliseliitin sotilaita. Mutta kun tuo kävi mainitsemaan Lorythaksen, muuttui ilme kenraalin kasvoilla jälleen varoittavaksi - vaikka tuskin Haukansilmän murhaava katse mitään auttoi.
"Pysyt erossa Seyristä", Vanhempi henkäisi kuiskaten, kaksiäänisen hullun käydessä kertomaan kuinka tarpeeksi vahvana voisi muuttaa tuosta kehosta kasvottoman. Kirjaimellisestiko vai kuvainnollisesti, ota siitäkin nyt selvää - mutta ilmeisesti tuo voima halusi ottaa kehon täysin omaan käyttöönsä ja ajaa Delathosin pois.
Se katsahdus sai Dariuksen kirjaimellisesti säpsähtämään paikoillaan, kenraalin hakien askeleen jos toisenkin taas kauemmas kuuraparrasta - joka yllättäen kävi kuin katoamaan näkyvistä. Tai siltä se hetken näytti, ennen kuin Haukansilmä tajusi valkohapsisen siirtyneen taakseen uskomattoman nopeasti, oliko kyseessä sitten maaginen siirtyminen tai vastaava? Oli mikä oli Darius kävi älähtämään säikähdyksestä ja ennen kuin ehätti mitään sanoa tai tehdä, oli Delathos ottanut kiinni esimiehestään.

Jälleen kädet nousivat tummahipiän käsivarrelle, joka kaulan ympärille kiertyi, Dariuksen yrittäen edes sen verran vetää tuota irti itsestään, että kunnolla henkeä sai. Tuo painoi kaulaa niin epämukavasti, ettei henki meinannut kulkea. Samalla Darius ei kuitenkaan käynyt sen pahemmin rimpuilemaan, tuntiessaan aseenterän kyljellään. Raskaasti eliitti koitti toisen otteessa hengitellä, kuunnellen toisen matalat puheet korvanjuuressaan.
"E-eikö se ole jo oletettavaa minulta tehdä typeriä virheitä päivästä toiseen?", Darius naurahti hätäisesti nojautuessaan paremmin vasten tummahipiää, käsillään yhä koittaen toisen otetta kaulallaan sen verran höllää, että kykenisi puhumaan. Muuten Darius pysyi nätisti sijoillaan, eikä edes yrittänyt toisen otteesta pakoon, saatikka sitten harkinnut puolustavansa itseään väkivallalla.
"Et kuitenkaan tapa minua", Kenraali jatkoi, yrittäen kuulostaa vakuuttavalta, mutta vaikeaahan se oli kun ääni värisi, pulssi oli koholla ja hengittäminen hätäisen nopeaa, "Et hyötyisi siitä mitenkään. Et nyt. Päinvastoin, siitä tulisi sinulle vain harmia. T-tai siis teille. Kuten Delathos jo aikoja sitten kertoi, ettei minua tappaisi tai myrkyttäisi omassa kodissaan - typeräähän se olisi".
"Sitä paitsi"
, Haukansilmä kävi kääntämään kasvojaan tummahipiän puoleen, nojautuessaan entistä paremmin tuota vasten. Samalla työntäen lantiotaan kerran jos toisenkin vihjailevasti kuurapartaa vasten, "Menettäisit leikkikalusi. E-eihän se alistaminen enää toimisi, jos toinen olisi kuollut".
Ei Darius todellakaan halunnut sitä, mitä vihjaili. Mutta sen sijaan että olisi toista yllyttänyt hänet tappamaan tai yrittänyt pistää vastaan - mikä ei selvästikään toiminut, ei Darius vieläkään kyennyt tuolle pistämään vastaan yksin, tässä kunnossa - oli kenties parasta koittaa ohjata tuota hullua toiseen suuntaan. Ehkä se uupuisi tai kyllästyisi, tai kenties Delathos ehättäisi saada ohjat jos vähän viivyttelisi. Mitä vain, jotta henkensä saisi pitää nyt. Ehkä tämä ei toiminut, mutta oli se kokeilemisen arvoista.




// NO ANTEEKS MUTKUN. :D:DD:D:DD::DD:.d.d..DD es. Eru tekee vuosisadan virheen ja antaa Jackalle kahvia. No mut sohvannurkkakin on hyvä paikka viettää maanantai. Kattellen pötteriä. Deli vetää teet alas silleen ei tunnu missään ja sit kaatuukin suorilta jaloilta johki nurkkaan. Dari on silleen et Lory anna tota teet ny mukaan plz ja si Lory on silleen "Ei se ollu huumeteetä se oli myrkkyä" ja Dari on silleen NYT. MÄ TUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUN ei sil vois kyl seuraavan psykan jälkeen kattella josko tampereelle rollais viikoks tai pariks <: //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Sinulla on ongelma || Crim (K-varoitus)

ViestiKirjoittaja Crimson » 15 Syys 2015, 01:12

Eihän siitä Haukansilmän rimpuilusta taas ollut nimeksikään, tuon lähinnä selvästi yrittäen vain nojata lähinnä kauemmas siitä kädestä, joka kurkulla painoi. Selvästi tuo myös teräaseen kyljellään tajusi, ehkä se oli se suurempi syy nimenomaan, miksei Darius yrittänyt lujemmin laittaa vastaan.
Olisihan se kovin odotettua sinulta”, kuuraparran hyytävä ääni hymähti Winderin sanoihin miehen arvuutellessa, etteikö oletettavaa olisikin haukankatseisen niitä virheitä tekevän päivästä toiseen. Mielipuolisen loisen mielestä kenraali oli muutenkin turha persoona, ihme että tuo oli vielä elossa. Ja ihme että tuo jotain Delathoksessa näki, vaikkei isäntäruumis keholtaan ja mieleltään mikään typeryskään ollut silloin, kun tuolta muutaman tunnenuoran katkaisi ja teki miehestä välinpitämättömän ja kylmän. Niin Delathosin kuului pärjätä, ei vikisten ja valittaen surkeaa kohtaloaan.
Hetkeksi se tavallisempi käsi painui lujemmin Haukansilmää vasten miehen saatua puhuttua sanansa loppuun. Myös se lantion painuminen paremmin vasten oli huomioita, valkohapsisen hymistessä julmanhuvittuneesti vain moiselle eleelle. Sen myötä käsi Winderin kaulalla kuitenkin painui lujemmin kurkkua vasten, punasilmäisen vilkaistessa paremmin silmäpuolen kasvoille.
Mikä saa sinut luulemaan, että tarvitsisin sinua millään tavalla? Edes leikkikaluksi? Ainahan kykenen uusia löytämään, vaikka heti nurkantakaa halutessani”, ääni myhäili, kuurapartaisen työntäessä sitä kylmää terääkin paremmin uhrinsa kylkeä vasten, “Minähän nimenomaan voisin sinut tässä ja nyt lopettaa, kun taas käsilläni olet, siitähän minä pitäisin”.

Siitäkin syystä että tiedät nyt niin paljon, se typerys jakoi salattuja tietoja kanssasi liikaa – siitä minä taas en pidä”, sanojen myötä ne uhkaavat otteet kuitenkin hölläsivät, kuuraparran viskaistessa välinpitämättömästi Delathosin maagisen aseen jonnekin hämärään nurkkaan, miekan terän vain kolistessa lattiaa vasten pimeydessä hetken. Punaisena hohtava käsi siirtyi vaativasti sen sijaan hyväilemään Winderin kylkeä, jolla se ase oli vielä hetki sitten levännyt, käpälän käydessä entisestäänkin vetäisemään Haukansilmää paremmin häntä vasten.
Ehkä tuhoankin tämän kehon, ja riivaan sinut seuraavaksi. Pääsisin entistä lähemmäs niitä, jotka palkitsevat minua paremmin”, N’thiszedratam puoliääneen kuiskaili, kieron virnistyksen levittäessään pakkasherran kasvoille, “Tai ehkä raiskaan kuolleen ruumiisi ja katoan täältä jonnekin, mistä kukaan ei häntä enää löytäisi”.
Ei hän kehtaisi palata, kun tajuaisi taas mitä on tehnyt”.

Delathos lähti kaikessa rauhassa saattamaan Dariusta kuitenkin eteenpäin, lantiollaan ohjaillen kenraalia kulkemaan edessään kohden kuuraparran makuuhuonetta. Mitään kiirettä ei tuntunut olevan, valkeahapsisen keskittyessä Dariuksen kehon hyväilyyn yllättävän hellin ja miellyttävin ottein, nostattaakseen niitä kiellettyjä tunteita päälimmäiseksi myös Haukansilmälle.
Tai kun näytät sitä noin kovasti tahtovan”, myhäillen Delathos laski vielä kättään alemmas, sormiaan liu’uttaen lantiolta Haukansilmän etumusta kohden hyvinkin vihjailevasti, “Jatkan vain siitä mihin jäinkin ja jään harkitsemaan jotain hienovaraisempaa lähtötapaa kohdallesi”.
Ehkä vedän siihen myös kumppanisi mukaan, hmm? Sehän somaa olisi - ja myös niin kovin palkitsevaa, kun saisin kaksi kärpästä yhdellä iskulla nujerrettua”, kuuraparta naurahti ja virnisti pirullisesti. Siinähän vasta ideaa olisi ollutkin! Mutta sellaisen murhan suunnitteleminen vaatisi pitkäjänteisempää suunnittelua, jotta siitä jäljittä olisi kyennyt vielä haihtumaan itse tiehensä kuin tuhka tuuleen.

Pian kammarin puolelle saavuttuaan Delathos kävi tyrkkäämään Winderin aluksi sängyn terävää laitaa vasten, otettaan sen verran vaihtaen kyetäkseen pyöräyttämään tummatukkaisen edessään ympäri. Molemmat kylmät kätensä laskien Haukansilmän leukaluille kohottaakseen miehen kasvoja kohden omiaan, samalla kun se lantio painoi vaativasti vasten kenraalia paremmin vasten läheistä seinää. Punainen katse silmäili tarkoin Winderin kasvoja siitä aivan likeltä, niin että se helottava punaisuus värjäsi loisteellaan paikoitellen silmäpuolen naamaa.
Muistelin kasvojasi miellyttävimmiksi”, pakkasherra naurahti ivallisesti, “Mutta oletkin sangen karu näky, ehkä stressisi ja ahdistuksesi ovat viimein saaneet sinutkin tahdikkaasti rupistumaan. Et lainkaan sovi sen nuoren kanssa yhteen”. Sanat sanottuaan Del kumartui hieman, lähtien suomaan taas hellempää huomiota Dariukselle suudellakseen ja näykkiäkseen kevyesti silmäpuolen kaulanjuurta.


//EI NYT MUTTEJA, TUUN JA JUON SUN BATTERYS. EEEEE ÄS. Huomenna vois vähän ostaa es, valvon koko yön destinyä pelaillen. Erua kaduttaa NIIIIIIN PALJON. Sohvannurkka kuluu puhki kun mä siellä asun 24/7. Tai sit Deli vetäsee teet alas ja ei tapahdu mitään. LORY HUUMAA KAIKKI. Ainakin Darin, ja sitten voi pitää Darista huolen kivasti. JJJJOOOOOOOOO kato sit toteutetaan meidän saunapläni ja pidetään kivaa ja kaikkeeeeeee <: Also TSIH, look what I found mom 8)))))//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Sinulla on ongelma || Crim (K-varoitus)

ViestiKirjoittaja Aksutar » 15 Syys 2015, 02:33

Paniikki pyrki jälleen pintaan tummahipiän käydessä otettaan tiukentamaan kaulalla. Sillä samalla hetkellä Winder lähti paremmin toisen kättä yrittämään irti itsestään, kuitenkaan riuhtomatta niin suuresti mitä olisi voinut. Se terä kyljellä ei todellakaan tuntunut mukavalta, eikä kyllä tuon mielipuolen sanat. Mitään Darius ei kyennyt kuitenkaan vastaamaan, kun henkikään ei kulkenut, eikä kenraali siihen hätään mitään fiksua itsepuolustukseksi olisi keksinyt!
Jahka se ote kaulalla hölläsi, veti Haukansilmä syvään henkeä. Tuo hullu ei pitänyt siitä, kuinka Delathos oli käynyt salaisuuksiaan kenraalille jakamaan, mikä jo sinällään oli täysin hyvä syy päästää eliitti päiviltä – hän tiesi liikaa, kuten sanottu. Sen sijaan että olisi miekkansa eliitin kylkeen survaissut, heitti tuo hullu aseen jonnekin pimeyteen, maagisen käden lähtien heti vapauduttuaan hyväilemään kenraalin kylkeä. Darius hymisi hermostuneenhuvittuneena, koittaen pysyä nätisti paikoillaan sen kosketuksen alla.
”Olisin harvinaisen huono isäntä kaltaisellesi salamyhkäiselle olennolle”, Kenraali hymähti, ”Minulla on liikaa läheisiä ja mainetta – minut tunnetaan lähes kaikkialla, äkillinen persoonanmuutos ei jäisi huomaamatta”.
Puheet nekrofiliasta saivat Dariuksen nyrpistämään nokkaansa, sen vastarinnan käydessä hetkellisesti voimistumaan, kenraalin kuitenkin luovuttaen hyvin äkkiä. Jostain kumman syystä Haukansilmä ei edes epäillyt, etteikö mokoma saattaisi moisenkin uhkauksen toteuttaa...

Askel lähti kiltisti eteenpäin, tummahipiän lähtiessä vanhempaansa ohjailemaan kohden makuukamaria. Ilmeisesti se pieni vihjailu oli toiminut, näin suunnasta ja kosketuksista päätellen, mutta mitä lähemmäs sitä huonetta eksyttiin, sitä huonommalta tämäkin idea oli tuntunut. Darius saattoi vain onnitella itseään jälleen toistaan typerämmästä vedosta, miksi ihmeessä hän teki näin huonoja päätöksiä paniikin partaalla?!
Mielipuolen kosketukset saivat kropan reagoimaan päinvastaisesti, mitä mieli sanoi. Darius ei aikonut vieläkään nauttia tästä, ei hän halunnut, mutta jos kroppa tarpeeksi miellyttävää huomiota sai, ei kenraalikaan voinut omaa varttaan täysin kontrolloida. Pienesti silmäpuolinen kävikin päätään pudistelemaan niisen vihjailevien kosketuksien myötä etumuksen suuntaan, kykenemättä saatikka uskaltamatta sanoa varsinaisesti mitään vastaan.
”Jätät Iriadorin pois tästä tai katson, että sinulle tulee lähtöpassit heti huomenissa”, Winder sähähti yllättäen aggressiivisemmin, mielipuolen käydessä vihjailemaan vetävänsä Iriadorin mukaan tähän soppaan. Totta kai tuo mainitsi korkeahaltian, tietäessään kuinka punapäisen vetäminen näihin tilanteisiin oli Dariukselle se suurin ärsyke. Olisihan se pitänyt arvata ja Kenraalin olisi pitänyt pitää suunsa vain kiinni ja olla jatkamatta sitä keskustelua kumppanistaan – tuo saattaisi vain jatkaa korkeahaltiasta puhumista ja Darius ei voinut sanoa välittävänsä kuulla yhtään tuon enempää Iriadorista tuolta hullulta.

Makuuhuoneen puolella jäähaltia kävi viimein otettaan hellittämään, tönäisten Winderiä vuoteen laitaa vasten. Darius sähähti, mutta ennen kuin ehätti edes harkita luikahtavansa kuuraparran otteesta, oli tuo pyöräyttänyt hänet ympäri, painanut hänet vasten lähintä seinää ja nostanut kätensä kenraalin kasvojen puoleen. Se vaativa liike lanteella sai Dariuksen henkäisemään terävästi, kenraalin kohottaen käsiään Delathoksen kylkien puoleen, kuitenkaan käymättä koskemaan tuohon. Kädet jäivät sijoilleen, muutaman sentin päähän itse jäähaltiasta, aivan kuin kenraali olisi jälleen empinyt viitsisikö koskea toiseen ollenkaan vai ei. Katse tarkkaili epävarmana, arvioivana punasilmäisen kasvoja, Dariuksen tietämättä mitä tuosta nyt olisi voinut tulkita. Tietenkin se katse jäi hetkeksi vain tuijottamaan niitä punaisena helottavia silmiä, kenraalin yrittäen löytää edes pientä pilkettä itse Delathosista... Mutta ei tuo tainnut olla nyt läsnä tässä hetkessä.
Puheet kenraalin naamataulusta saivat Dariuksen naurahtamaan suorastaan ivallisenhuvittuneena, tummahipiän lähtiessä samalla suomaan hellää huomiota Haukankatseen kaulalle.
”Joko valehtelet tai sitten olet ainoa järkevä henkilö valtakunnassa”, Hengitys kävi raskaammaksi, ”En ymmärrä mitä kaikki minussa näkevät. Sinähkin s-selvästi jotain kun tuollaiseksi rupesit”, kenraali lisäsi, työntäessään lantiotaan uudemman kerran paremmin vasten isompaansa.
”Ehkä se olitkin aina sinä, joka minua himoitsi ja halusi... Nyt kun ajattelen, hänen silmänsä olivat aina punaiset kun me...”, Se vihjailu jatkui, kenraalin käydessä viimein koskemaan toista, varovaisesti kuuraparran kylkiä hyväillen, ”Tai ehkä kaipasit vain jonkun jota nöyryyttää, kun Delathos tylsäksi kävi”.
Suudelmat ja näykkäisyt kaulalla olivat saaneet kenraalin pulssin kiihtymään entisestään, sen vienon punan kohoten poskenpäihin pikkuhiljaa. Voi kuinka Darius vihasikaan itseään ne lämpimät, pienet mielihyvän aallot tuntiessaan. Häntä hävetti, jälleen, kenraalin toivoessa tämän olevan vain nopeasti ohi.
”Anna... Minulle nimi”, Haukansilmä henkäisi katseen kääntyessä katonrajasta Delathoksen puoleen, ”Jota huutaa ja anella, kun minua alistat”, kuului lisäys. Ei tuo hullu vieläkään ollut kertonut nimeään, se häiritsi Dariusta – ehkä tuo yritti tahallaan jättää sen kertomatta, sillä nimen tietäminen voisi olla vaarallista? Ainakin jotkut demonit pystyi kutsumaan ja manaamaan pois, jos noiden tosinimen tiesi, sen verran Darius oli ymmärtänyt, ehkä sama toimi myös tämän voiman kohdalla? Tai ehkä sen nimen avulla saattoi löytää lisää tietoa mokomasta? Ei Darius tiennyt, mutta hän halusi sen nimen, joten miksei hän sitä sitten tällä tavoin koittanut saada irti hullusta?


// ETTT JUO MUN PÄRINÄMEHUJA! Hirvee destiny maratoni kato, varaat ittelles batteryy ja mikro pizzaa ja päriset si meneen siellä ja vedät turpaan niitä sisarusalienikakkoja joita eilen kirosin niin. Avaruus Winderit. AVARUUS GAME OF THRONES. Sitä varten sohvannurkat on olemas kuule. Deli on vaan et saaks lisää oli hyvää ja Lory on et mitä kettua. LORY ON SE HUUMEDIILERI oikeesti se välittää sieniä Jaakollekin ja ne tuntee toisensa sitä kautta, mut esittävät etteivät muka tunne toisiaan ku Aran on paikalla. Darille vähän rauhottavia ja kaikki on hyvin. Sitten Lory saa baijjata Daria. SAUNAPLÄNIT KYLLÄ KIITOS <3 Tuun piereen teidän lauteet pilalle. Also poikani, sinä sairas ketale, tuo perkele<33 Vois pistää ton taas kännykän taustakuvaks ja hihitellä meneen MUISTAN YHÄ KUN TON EKAN KERRAN LÄHETIT KÄNNYKKÄÄN JA MÄ OLIN ISÄN KANS AUTOS JA SIT OLIN IHAN TEEHEHEEGIGGLESNORTGAYS. Also perse ku meinasin kirjottaa tekstiin että Heikki ::D:D:Ddd.::D Meneeköhän tää siihen et saatana sieltä se Heikki löytyy ihan niiku se Jaakko kerran. Katso heräsin //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Sinulla on ongelma || Crim (K-varoitus)

ViestiKirjoittaja Crimson » 23 Marras 2015, 00:50

Kuurapartainen myhäili itsekseen Winderin naurahtaessa, tuomatta kuitenkaan kasvojaan toisen kaulan ääreltä ylemmäs, jääden siihen vain kuuntelemaan mitä miehellä oli sanottavana. Samalla jakaen sitä jäisemmänpuoleista huomiotaan Dariukselle, tiukasti toista painaen samalla vasten huoneen viileää seinää. Ivallinen naurahdus kuitenkin karkasi sen hetken myötä ilmoille, Haukansilmän vihjaillessa että kaikkina niinä kertoina kun Delathos oli kenraalin maannut, olisi puikoissa oikeasti ollutkin tämä demoninen olento.
Minäkö? Himoitsisin ja haluaisin sinua?”, huvittunut ääni tiedusteli, tummahipiäisen nostaessa kasvonsa paremmin Dariuksen kasvojen tasalle virnistäen, “En omista yhtä ainoata intressiä sinuun, kenraali Winder. Tuskin merkitset mitään kenelle muullekaan”, ääni solvasi.
Olet pelkkä välikappale johon voin tarpeitamme purkaa. Kappale jota voi mielikseen solvata, et mitään muuta”, kuurapartainen hymähteli hyvin tyytyväisenä, kylmällä kädellään hipaisten Dariuksen kasvojensyrjää turhankin hellästi, “Ehkä minun pitäisi käsitellä sinua samalla tavalla kuin kuninkaasi, nöyryyttää ja halveksia niin että siitä riittää haittaa jaettavaksi muillekin”. Ehkä se oli tarve hankaloittaa tilannetta entuudestaan, mielipuolen yrittäessä siten Winderiä puhutella. Saada sen paniikin nousemaan taas pintaan ja ahdistuksen heräämään, sentään toisen solvaaminen ja alistaminen siten oli harvinaisen mieluista kun tiesi, miten Delathos itse sitä myöhemmin murehti kontollaan. Kykenemättä ilmaisemaan että ehkä jossain sisimmässään olikin pahoillaan tekemästään.

Omat kädet hapuilivat jälleen ronkkimaan kenraalin housuja alemmas, sitten nostamaan toisen reiden alta ylemmäs sitä seinää vasten nojaamaan. Punaisena helottava katse seurasi koko sen ajan hyvin kiusallisesti Dariuksen kasvoilla käyviä ilmeitä, virneen ennestäänkin lisäten sitä häiritsevyyttä Delathoksen kasvoilla.
Etkö mielikään huutaa hänen omaa nimeään? Oletpa tylsä, mutta olkoot menneeksi sitten”, pakkasherra hymisi painaessaan Dariusta terävästi seinää vasten saatuaan omia housujaankin sen verran alemmas, että voisi aikomuksensa loppuun viedä, eikä vain kesken jättää. Koska sitähän Haukansilmä olisi halunnut. Livistää loppujen lopuksi vain paikalta jos siihen tilaisuus nyt olisi annettu. Mutta sitähän se piru ei ollut antamassa Winderille, vaan täysin toisenlaisen helpotuksen, joka taas jäisi tuon moukan päähän kummittelemaan loputtomiin.

N'thiszedratam”, olento viimein nimesi itsensä ääneen Dariuksen kuullen, “Vaikka eihän se teidän suuhunne sovi, siinäpähän sitä yrität toistella”. Taas väkisin kuurapartainen lähti hakemaan sitä tuntumaa silmäpuolisen tiukkuudelta, haluten vain kirjaimellisesti survaista mahdollisimman kivuaasti vartensa miehen sisään. Sääliä tuntematta, kuten tavallista, mutta tällä kertaa Del itse ei edes ollut paikanpäällä siitä mielipuolisesta hurmiosta hypnotisoituneena, vaan pikemminkin räsynukkena joka teki kuten ääni päässä käski.
Saadessaan toisenkin kätensä vapaaksi, laski Del sen nostamaan Haukansilmää toisen reiden alta, pakottaen tummatukkaisen vain nojaamaan selällään seinää vasten lantio ylemmäs kohotettuna. Ellei mies sitten mielinyt tältä korkeudelta mätkähtää tylysti maahan ja satuttaa itseään ennestäänkin lisää… tosin, tuskin valkoharjainen olisi antanut sen edes tapahtua, vaan olisi pakottanut toisen pysymään vain entistä surkeammassa asennossa seinän ja itsensä välissä. Pelkät kokeilevat työnnöt muuttuivat hyvin nopeasti vaativiksi, punasilmäisen tuijottaessa virnistäen yhä vain häpeilemättä Haukansilmän kasvoille.
Samalla kun pidän huolen siitä että poistut täältä varmasti nöyryytettynä ja paikkasi tietävänä”.


//MUTKUN ES! Destiny maratoni. Me tarvitaan se. Tänne sieltä pelaamaan ja viritetään meidän olkkariin hirvee battlestation! Lory on tru huumediileri. Jaakotkin jää kakkoseksi. Saat mielellään tulla piereen meidän lauteet pilalle toisenkin kerran <: Katso äiti, yritän comebackia taas, ehkä pitäis itte mennä sinne lauteitten alle takasin ja ryhtyy talviunille. Tuuks messiin?//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Sinulla on ongelma || Crim (K-varoitus)

ViestiKirjoittaja Aksutar » 23 Marras 2015, 02:04

Haukansilmä kävi naurahtamaan pienesti mielipuolen kommenteille tuon tuodessa turpavärkkinsä jälleen kasvotusten kenraalin kanssa. Ehkä jos tilanne olisi ollut toinen, olisi se herja osunut ja uponnut, mutta juuri nyt Darius ei käynyt ottamaan itseensä tuon perkeleen kommenteista, jotka niin kovin koittivat vanhempaansa herjaa. Otus selvästi koitti murtaa mielen, kuten ilmeisesti oli Delathoksenkin kohdalla tehnyt - sitä ei siis parannut kuunnella ollenkaan. Katse pysyikin kovin vakaasti niissä punaisissa silmissä, vaikka kenraalista saattoi jo nähdä pintaan pyrkivän paniikin merkit. Ei hän tätä halunnut, vieläkään, mutta kyllä Darius ennemmin sen hetken kivun kesti kuin antaisi tuolle hullulle yhdenkin syyn tappaa hänet tässä ja nyt - ties vaikka tuo sen tekisikin.
Katse kävi terävöitymään ja kaventumaan tummahipiän mainitessa kuninkaan ja tuon käsittelytavat. Ehkä oli ollut typerää kertoa juuri tänä iltana kaikki Delathosille, nyt tuo hullukin tiesi koko tarinan ja selvästi halusi käyttää sitä hyväkseen onkiakseen jonkinlaisia reaktioita kenraalista. Ja siinä tuo myös näytti onnistuvan, Dariuksen käyden pienesti käsillään työntämään valkohapsista kauemmas itsestään. Eihän tuo mihinkään hievahtanut ja kenraali saikin tyytyä vain paniikkia pahentavaan kiemurteluun.

Ei hän tohtinut edes estellä toista, kun mielipuoli esimiehensä housuja kävi jälleen alas työntämään. Katse valahti hetkeksi alas kera muutaman, hermostuneen hymähdyksen tummahipiän nostaessa kenraalin jalkaa. Hermostuneisuus sen kun kasvoi, kenraalin painautuen vasten seinää kuin yrittäen siitä kylmästä pinnasta läpi, pakoon pakkasherraa, mutta turhaahan sekin oli. Ehkä oli parempi vain hyväksyä kohtalo ja luovuttaa, kai tämä olisi nopeammin ohi sillä tavalla - sitä paitsi tuo hullu tuntui nimenomaan nauttivan siitä vastarinnasta ja pyristelystä, joten ehkä moista mielihyvää ei kannattanut mokomalle antaa. Vaikka se kuinka vaikealta tuntuikin, paniikin iskiessä päälle.
Vasta kun tummahipiä kävi sen nimensä lausumaan, kohosi katse takaisin Delathosin kasvoille. Se nimi painettiin muistiin ja sitä toisteltiin heti päässä, huulten jopa liikkuen ääneti nimen mukaisesti pienesti, kaiken sen nopean hengittelyn lomasta. Ei Darius tuota nimeä osaisi ääntää, siinä N'thiszedratam oli oikeassa.

Darius pudisti päätään vielä pienesti, ennen kuin kuuraparta vartensa jälleen sisään tunki niin kovin rumasti ja säälimättä. Kenraali parahti, jääden henkeään haukkoen tuijottamaan puoliksi arpisia kasvoja edessään. Nojaten selkäänsä vasten sitä seinää, omien käsien noustessa ottamaan tukea pidemmän miehen harteilta. Sattui, kahta kauheammin aikaisemman johdosta, mutta kaikki ne tuskan parahduksensa Darius pyrki tukahduttamaan ennen kuin ne suusta ulos ehättivät lipua.
Kädet puristivat paidankangasta toisen harteilla, kunnes kenraalin käsivarret kävivät hitaasti lipumaan paremmin Delathoksen niskan ympärille, kenraalin tukien näin itseään paremmin. Toinen kämmenistä hakeutui valkeiden hapsien sekaan tummahipiän takaraivolle, samalla kun Haukansilmä koitti parhaansa mukaan myötäillä niitä toisen työntöjä.
Toisen hiuksissa seikkaileva käsi kävi yllättävän hellästi silittelemään Delathosin päätä hetkeksi, kunnes lähti vetämään valkohapsista väkisin lähemmäs Haukansilmää. Darius painoi kasvonsa vasten Delathosin kaulanjuurta, käsien kiertyessä nyt kunnolla halaamaan tummahipiää. Ynähdyksien sävyttämät henkäykset painuivat kerta toisensa jälkeen vasten tummaa kaulaa, kunnes silmäpuoli kävi päätään kohottamaan pienesti, kasvojensyrjällä puskien kuuraparran päätä.
"Del...", Viimein Darius avasi suunsa, puhuen pehmeän rauhallisesti nuorempansa korvanjuuressa, "Anna anteeksi etten kuunnellut sinua".
"A-anna anteeksi etten auttanut sinua, e-etten tajunnut sen olevan tällaista"
, Haukansilmä henkäisi perään. Ennen kuin Delathos tai edes N'thiszedratam ehättivät mitään kenraalin puheisiin vastata, kävi Darius yllättäen tarraamaan kaksin käsin kiinni kuuraparran päästä, veti itseään hitusen kauemmaksi toisesta, kunnes iski otsansa niin lujaa kuin kykeni päin tummahipiän näköä...



// ES. Joko maanpäristykset iskee. Me tarvitaan joo. MÄ TUUUUUUUUUN. Loryl on hirvee hummemafia. Tuun piereen teidän lauteet uudestaan. Katso poikani, minäkin yritän. Ehkä huomen oikeesti onnistuiskin. Ehkä. Joo mä tuun sun kans sinne lauteiden alle talvehtiin. Siel voidaan päristä ja laulaa sidoniaa kun ei noilla pakkasil pärjää siel roskikses //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Sinulla on ongelma || Crim (K-varoitus)

ViestiKirjoittaja Crimson » 23 Marras 2015, 04:31

Kova varsi työntyi vaativasti Dariusta vasten, kuurapartaisen myhäillessä ääneen häijysti jokaisen työnnön myötä, mielihyvän ruokkiessa julman olennon haluja. Tietenkään Delathos ei kyennyt karistelemaan Haukansilmän käsiä itsestään irti kannatellessaan kenraalin painoa hyisillä käsillään, samalla kun keho sai muuten keskittyä rytmikkäässä tahdissa pysymiseen. Tyytyväiset hyminät senkuin jatkuivat, tunnustellen pienesti myötäillen sitä kun haukankatseinen hänen päätään silitteli, tullen myös myötäillen lähemmäs kun tummatukkainen sitä niin kovasti lähti vaatimaan. Punaiset silmät seurasivat miten Winder vajosi tummahipiäisen kaulaa vasten, jääden siihen henkäilemään hankalasti pohjoisenhaltian jatkaessa toisen kurittamista tällä tavoin. Vasta se kasvoja vasten puskeminen sai Delathosin kohottamaan toista kulmaansa kysyvänä… mikä lienikään Dariukseen nyt menneen? Se kuitenkin jostain syystäs tuntui hyvältä, kun toinen siten vasten kiehnäsi…

Tai tuntui siihen saakka, kunnes Darius meni mainitsemaan sen ääliön nimen hänen korvanjuuressaan. Katse terävöityi oitis, työntöjen sen kuin vahvistuessa ja muuttuessa entistä pidemmiksi ja syvemmälle työntyviksi, N’thiszedratamin kuunnellessa niitä sanoja joita toinen huuliensa välistä niin rauhallisesti ääneen hymisi. Eikä se maaginen demoni kyennyt niistä enää pitämään, vaan suorastaan hätääntyi miten kenraali siten yritti Delathosia kalastella jälleen ohjaksiin takaisin sen ylimielisen hullun tilalle. Suu ehti vain hitusen raottua, ollen valmiina sanomaan jotain vastaan kenraalille – mutta sen sijaan että mielipuoli olisi mitään ehtinyt todeta, kävi kasvoille vääntymään vain yllättynyt, ärsyyntynyt ilme.
Huulien välistä karkasi vain tuskainen parahdus, koko session pysähtyessä hetkeksi täysin kun Haukansilmä otsallaan iski harvinaisen lujasti vasten kuurapartaisen näköä. Se sai punasilmäisen näkemään tähtiä, näön pimentyessä hetkeksi ja tasapainon käydessä horjumaan, kun päässä kolisi ja valmiiksi revennyt päänsyrjä johon isku oli osunu alkoi jälleen tihkua sitä paksua verta valkeita hiuksia sotkien. Horjumisen myötä kuuraparta kävi aluksi vain lysähtämään muutaman kerran voimakkaammin ynähtäen paremmin Dariusta vasten, painaen tuon entistäkin tiukemmin seinää vasten allensa kun taju meinasi karata iskun myötä matkoihinsa. Mutta sitä N’thiszedratam ei antanut tapahtua, sehän olisi ollut aivan liian helppoa Winderin kannalta!
Sinä et juuri tehnyt tuota…”, säröinen ääni värisi hyytävästi Haukansilmän korvanjuuressa, punaisen värin lähtiessä tummentumaan hiljalleen varoittavasti kohden mustaa.

Delathos kävi suoristamaan ryhtinsä. Paljastaen ne hetken Winderiä vasten painetut totisenkylmät kasvonsa tarkkasilmäiselle, lyöden punaisena palavan käden vasten Dariuksen kaulaa. Koko käsivarsi ojentui, työntäen lyhyempää vasten seinää, paitsi myös kannattelemaan tuota omasta puolestaan seinää vasten ja samalla työntäen kuurapartaisen itsensä kauemmas Winderistä käsivarren mitan.
Luulitko että hän tulisi takaisin tuolla tavoin?”, ääni kysyi halveksuen, jatkaen terävän malttamattomia työntöjä Haukansilmän takalistoa vasten. Enää mielipuolen kasvoilla ei levännyt alati huvittunut ja nauttiva virne – mitä tummemmiksi ne silmät muuttuivat, sitä kylmemmäksi koko kuuraparran olemus tuntui sillä hetkellä muuttuvan. Ja sitä murhanhimoisemmaksi myös Delathos tuntui muuttuvan…
Paremmin siitä kaulasta tummatukkaista kiinni ottaen, paiskasi vuorostaan tummahipiäinen Winderin päätä muutaman kerran vasten seinää koko kehollaan nojaten painoaan armoillaan olevan Haukansilmän puoleen. Palava käsi sysäsi iskujen myötä hyisen, lamauttavan aallon kulkemaan Haukansilmän kehon läpi, joiden myötä takana oleva seinä muodosti ylleen peilikirkkaan jääkerroksen.
LUULITKO ETTÄ OIKEASTI ANTAISIN SINUN PÄÄSTÄ NIIN HELPOLLA? ETTÄ ANTAISIN SINUN VAIN TUODA SEN HUOMIONHALUISEN IDIOOTIN TAKAISIN!?”, demoninkaltainen karjaisi moniäänisesti, tuntuessaan menettävän malttinsa ja halunsa toisen väkisin makaamiseenkin lopullisesti.

Jos Darius halusi leikkiä näin, ei N’thizedratam ollut säästelemässä sitä miten kuurapartaisen kehoa käyttäisi hyväkseen. Etenkin kun kykeni tiedostamaan sen, miten Winderin suoma isku päähän oli oikeasti herätellyt Delathosia takaisin tietoisuutensa pariin. Ja tietenkin se kettu halusi kehonsa ja mielensä takaisin, mutta sitä ennen pirunperkele haluaisi päästää kenraalin pois päiviltä. Kaiken tämän päätteeksi se olisi Delathos, joka joutuisi jälkiään piilottamaan ja karkaamaan ties minne eliittikenraalin murhattuaan kylmäverisesti omaan lukaaliinsa.
Tummahipiäisen kovaksi pakkautunut varsi vetäytyi kauemmas vielä muutaman epämukavan terävän työnnön jälkeen, Delathosin heilauttaessa sen myötä Dariuksen otteestaan paremmin vuoteelleen tokenemaan.
Tapan sinut!”, pakkasherra jyrähti housunsa jalkaansa nostaen ja Winderiä kohden sängylle suunnaten, aikeenaan vääntää mokomalta niskat nurin paljain käsin. Kenraalin ei annettu paeta minnekään, Delathosin pitäen huolen siitä että pääsi asettautumaan tavalla tai toisella Dariuksen ylle pitääkseen tummatukkaisen paikallaan.
Tapan säälittävän kumppanisi! TAPATUTAN TEISTÄ JOKAISEN!”, se huusi, tarttuessaan silmäpuolen kaulasta ja leukapielistä lujasti kiinni, “Etkä sinä voi minua siinä estää!”.


//Maanpäristys on real. Vähintään niillä mun paskeil kahveilla! SÄ TUUUUUUUUT. Loryl on kannabisfarmi siel metsänreunalla. Sen takia Constaki oli niin mad. Yritetään yhdessä. Tai sit vaan mennään sinne lauteitten alle talvehtiin. Sauna päälle niin pärjätään läpi talven//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Sinulla on ongelma || Crim (K-varoitus)

ViestiKirjoittaja Aksutar » 23 Marras 2015, 12:37

Mikäli Darius olisi ehättänyt, olisi hän uudemman kerran iskenyt päänsä päin toisen näköä. Mutta, siinä missä tummahipiä parahti ja tasapainossaan horjui, parahti Darius pienesti iskusta ja sai itseään hetken keräillä - ehkä äskeinen tekikin enemmän hallaa itse kenraalille kuin kuuraparralle. Ennen kuin uutta iskua ehättikään suomaan, oli tummahipiä lähelle nojautunut ja hyytävästi korvanjuuressa nyt puhui. Darius ei saanut peruutettua saatikka työnnettyä pakkasperkelettä kauemmas, joten uuden iskun harkitseminen oli täysin turhaa. Kädet kävivät työntämään jälleen Delathosta kauemmas, sen ollen jälleen turhaa. Kipu otsasta säteili eteenpäin, kun Delathos viimein kävi kasvonsa jälleen kenraalille paljastamaan - eikä Darius voinut sanoa pitävänsä näkemästään. Kenraali ehätti vain vetää henkeä kun se maaginen, punainen käsi jo kaulalle painui. Darius irvisti, koittaen parhaansa mukaan saada kaikesta huolimatta henkeä, niiden työntöjen jatkuessa yhä tiukkuuteen.
Hän halusi vain kauas tuosta mielipuolesta ja nopeasti, mutta se ei ollut nyt vaihtoehtona alakynnessä olevalle Haukansilmälle.

Kenraali saikin maistaa omaa lääkettään hullun käydessä iskemään esimiehensä päätä vasten seinään kerran jos toisenkin. Oli silkkaa onnea - tai epäonnea, miten sen halusi tulkita - ettei Darius samantien tajuaan menettänyt iskujen myötä. Silmissä pimeni hetkeksi, Dariuksen tuntien sen jäätävän lamauttavan aallon kulkevan kehonsa läpi. N’thiszedratam oli raivona, syystäkin. Ehkä olisi pitänyt vain kiltisti leikkiä mukana. Mutta kun ei.
Jahka Darius jälleen tilanteentajun sai takaisin, oli tummahipiä heilauttanut kenraalin sängylle. Haukansilmä veti syvään henkeä nopeasti kerran jos toisenkin, ennen kuin katse kääntyi tappouhkauksia latelevan mielipuolen suuntaan. Hätääntynyt Haukansilmä kävi omat housunsa nostamaan ja perääntymään sängyllä minkä tokkuraisuudeltaan ehätti, mutta ennen kuin kunnolla minnekään ehätti livahtaa, oli kuuraparta jälleen ylle päässyt. Delathoksen nimeä ehätettiin hengen haukkomisen välistä toistamaan pari kertaa, ennen kuin mielipuoli jälleen kävi kaulaan tarraamaan. Darius korahti, yrittäen toisen otetta itsestään irrottaa, turhaan jälleen kerran. Hätääntynyt katse tuijotti valkohapsen kasvoja, käsien yrittäessä työntää mielipuolta kauemmas ja repiä tuon otetta irti eliitistä.

Paniikki kasvoi, Dariuksen kiemurrellen ja sätkien minkä kykeni toisen alla, niiden liikkeiden kuitenkin alati hiipuen. Hapen puute alkoi iskeä, Kenraalin kyeten lopulta vain tuijottamaan mielipuolta yllään. Toinen käsistä ojentui yllättäen Delathoksen kasvojen puoleen, käyden pehmeän pienesti vain hipaisemaan kuuraparran poskea aluksi.
"Del...", Telepaattinen viesti kaikui tummaan pääkoppaan, sen käden käydessä paremmin silittämään mielipuolisen kasvon syrjää, yhä hiipuvin elkein, "älä anna sille... valtaa...".



// PASKEI KAHVEI EI OLLUT. MÄ TUUUN. Lory nyt jumalauta. Yhdessä yritetään. Mä maltoin kirjottaa puolet vastauksesta toiseen ropeen, kunnes oli pakko tänne stormaa. Mut kyl mä vielä niihin toisiinkin saan vastattua, kato vaan. Oikeesti menee siihen et me tosiaan boostaillaan ja sit hiljennytään taas. Sit voidaan mennä häpeen sinne lauteiden alle. Tai ainakin minä meen. Kai pidit mun eilisestä kaksi paskaa ja kissa lauteiden alla - teoksesta? //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Sinulla on ongelma || Crim (K-varoitus)

ViestiKirjoittaja Crimson » 23 Marras 2015, 16:00

Ote toisen kaulalla oli ja pysyi, tummahipiäisen painaessa kehollaan alaspäin samalla kun toinen käsi leualla pakotti Winderiä vain pitämään päänsä suorassa. Kaikki se vastarinta oli turhaa, mielipuolen ollessa järkkymättömänä pienempänsä yllä, suorittamassa viimein sitä uhkauksistaan parempaa. N’thiszedratam pitäisi huolen että Haukansilmä kuolisi tähän vuoteeseen nyt. Samalla tuo mielipuolinen otus pääsisi eroon ensimmäisestä uhkatekijästä, joka niin kovasti oli halunnu Delathostakin auttaa aikaisemmin. Siitä piti tehdä loppu. Kukaan ei saisi yrittää erottaa loista tästä kehosta, jonka se oli itselleen lähes jo omakseen anastanut kaikkien näiden vuosien aikana!

Kuurapartaisen kulmat kurtistuivat, kasvoilla lepäävän ilkeän ilmeen muuttuessa entistäkin julmemmaksi Winderin yrittäessä taas puhutella Deliä itseään. Sillä hetkellä ne kädet kävivät entistä lujemmin painamaan vasten Dariusta, kohottaen silmäpuolen yläselkää ylemmäs ja paiskaten sitten takaisin upottamaan niitä peitteitä vasten epämukavasti painonsa alle. Taintuisi jo, helvetin kovapää. Aivan kuten Delathos, joka turhankin kovapäisesti jaksoi pistää magialleen vastaan.
Et sinä, eikä hän kykene asettumaan tielleni kun jotain haluan!”, pakkasherra hymähti, puhuen lähinnä itsekseen. Ja olisi varmasti puhunut lisääkin, ellei yksittäinen kramppi olisi saanut käsipuolta taipumaan nytkähtäen eteenpäin, menettäen kutakuinkin sen yliotteensa kenraalista samalla. Ote tummatukkaisen kaulalta hölläsi hieman, Delathosin lähtiessä pian yrittämään taas etääntymään kauemmas Dariuksesta. Kuurapartainen piteli sitä kummallista kättä otteessaan, N’thiszedratamin yrittäessä samalla suoltaa jotain demonisella kielellä, mitä Del itse ei lainkaan ymmärtänyt. Selvää kuitenkin taisi olla, että se perkele oli vihainen ja olisi niin kovasti halunnut päästää Haukansilmän vain hengiltä, mutta kehon oman isännän piti syystä tai toisesta niin kovasti pistää sille vastaan. Typerys kun oli. Olisi vain unohtunut sinne jonnekin vahvemman mielen taakse ja antanut hänen hoitaa tämän loppuun tässä ja nyt…
Vaikkakin suurin syy taas tilanteen nollaantumiseen taisi olla se silmitön raivo, jota oma pääkoppa ei enää kauaa kestäisi.

Et voi paeta sitä Zucair”, huoneessa kaikui ääni, Delathosin kompuroidessa kauemmas sängynlaidalta. Työntäen itseään väkisin vain mahdollisimman kauas sängyllä lepäävästä Winderistä, kykenemättä edes hahmottamaan oliko kenraalin jo mahdollisesti pedilleen kuristanut kuoliaaksi. Ei kuuraparta mitään edes kuullut, korvissa soi syystä tai toisesta niin vietävästi, että sen olisi voinut jopa sanoa repivän tärykalvoja halki. Mutta ei se ollut ensimmäinen kerta kun näin kävi ja Del tiesi harvinaisen hyvin, mitä tämänkaltainen särky ja polte tarkoitti. Hän pääsisi taas eroon siitä mielipuolesta. Hetkeksi. Tosin tämänpäiväisen jälkeen pakkasherra oli valmis kärsimään vaikka kahtaverroin kauheammin, että pääsisi siitä oudosta kuohumisesta sisältään ylitse, pääsisi vain lepäämään ja mahdollisesti hukuttamaan itsensä alkoholiin kaiken tämän jälkeen, sekä katumaan salaa tekojaan.

Päästyään askeleen jos toisenkin kauemmas sängynlaidasta, lähtivät niiden voimakkaiden kramppien takia jalat alta, kuuraparran vajotessa lattialle aluksi vain polvilleen. Mutta siitä edelleen kyljelleen kylmälle, hämärälle lattialle. Keho kouristeli, aivan kuin jokin olisi halunnut kaivautua kuurapartaisen rinnasta ulos. Delathos kykeni vain toisella kädellään puristamaan lattiamaton reunaa, maagisen käden puristaessa omaa kurkkua siitä tukahtumisen tunteesta, joka sai pakkasherran haukkomaan henkeään, välillä korahtamaan ikävästi. Epäilemättäkin se näytti kamalalta, tuskin ihan jokainen olisi sitä kyennyt edes seuraamaan, kun Delathos yritti kakoa sitä palaa kurkustaan ulos – lopulta kuitenkin käyden oksentamaan mustan, paksun ja limaisen koostumuksen ulos kurkustaan lattianrajaan. Se tahri suun eteen tuodun käden, osan hiuksista ja kasvoista – mutta se sotku oli pienin huoli, kun kaiken jälkeen Delin oma oranssinahäilyvä katse palasi miehen täysin mustiksi myrkyttyneisiin silmiin.
Olo kävi nopeasti harvinaisen voimattomaksi. Päässä soi yhä Dariuksen siihen kohdistaman iskun myötä, kehoa poltteli sen pirun jäljiltä. Delathosin kasvoilla lepäsi järkyttynyt ja epäuskoinen ilme sen pienen hetken, ennen kuin mokoma siinä kyljellään lattialla maatessaan kävi viimein menettämään selvästi tajuntansa ja vajoamaan nuohoamaan lattiaa paremmin hengittämättä.


//NII NII! SÄ TUUUUUUT. Lory on vähän tommonen. Senkin Aksu, mun pitää selvästi vaan lähtee samantien meneen uudestaan. Ja äläpä. Mennään lauteitten alle. Anna mä tuun kans. Otetaan päitsi messiin kans. NIINKU SUN KAKSI TURDIA JA KISSA LAUTEITTEN ALLA HYVIN KUVASI :---DDDDD Tru art. Vaadin että se pääsee johonkin taidegalleriaan. Mielummin turdit kuin TUBBS//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Sinulla on ongelma || Crim (K-varoitus)

ViestiKirjoittaja Aksutar » 23 Marras 2015, 16:57

Darius saattoi vain toivoa, että Delathos saisi ohjat käsiinsä ja perääntyisi. Ei hän voinut itse tässä tilanteessa enää muuta tehdä. Jokseenkin katkera, toispuoleinen hymy koitti nousta henkeään haukkovan kenraalin kasvoille, tuon vielä viimeisen kerran sormenpäällään hipaisten tummahipiän poskea ja huulenpieltä, ennen kuin se käsi valahti alas, vielä viimeisillä voimilla pitämään kiinni Delathosin käsivarresta. Katse painui kiinni kera irvistyksen N’thiszedratamin käydessä paiskaamaan haltian vasten peitteitä, koko painollaan leväten Haukansilmän yllä. Jotain silmäpuoli koitti vielä pihistä näön alkaessa sumentumaan, kun yllättäen se ote kaulalla kävi hölläämään. Kenraali veti henkeä syvään ja terävästi heti kun siihen mahdollisuus suotiin. Jääden vuoteelle makaamaan, henkeä vetämään ja tokenemaan äskeisestä. Voimat olivat kaiken tämänpäiväisen jäljiltä niin loppu, että siihen makaaminen jääminen tuntui oikeastaan houkuttelevalta vaihtoehdolta. Silti, uupumuksesta huolimatta Darius kampesi itsensä ylös istumaan, jääden seurailemaan Delathosin kouristeluja, pakkasherran selvästi koittaen nyt saada kehonsa takaisin hallintaansa. Kenraali pysyi valppaana, valmiina perääntymään jos hullu vielä päälle koitti, mutta moiselle perääntymiselle ei ikinä tullut tarvetta.

Teki pahaa seurata vierestä Delathosin tuskaa, mutta juuri nyt Darius ei mitään muuta voinut. Kenraali ei edes sanonut mitään, pysyi aivan hiljaa vuoteella, ettei vahingossakaan vain häiritsisi kahden mielen kamppailua ja kääntäisi sitä huonompaan suuntaan.
Loppu viimein kouristuksien ja korahduksien päätteeksi Delathos kävi oksentamaan. Darius irvisti pienesti, seuraillen kuinka lopulta tummahipiä romahti kyljelleen lattialle menettäen tajunsa. Hiljaisuus laski huoneeseen, Haukansilmän hengittäen raskaasti sijoillaan ja vain tuijottaen lattialla makaavaa kapteeniaan. Kului hetki, toinenkin, joka tuntui venyvän ikuisuudeksi, ennen kuin Darius lähti liikkeelle. Nopein, joskin haparoivin askelin kenraali nousi sängyltä ja kiiruhti Delathoksen luokse, heti ensimmäisenä laskien sormensa tuon kaulalle tarkistaakseen pulssin, samalla kuunnellen hengittikö pakkasherra ollenkaan.

Kyllä tuo elossa oli, vain tajuton. Omaa hihaa vedettiin paremmin kämmeneen, kenraalin käydessä nopeasti pyyhkimään tuota outoa, mustaa eritettä Delathosin kasvoilta pois, ennen kuin lähti nostamaan valkohapsista ylös. Voimanrippeillään siirtäen tajuttoman tummahipiän makaamaan kyljelleen sängylle. Darius istahti sängyn reunalle, selkä kohden Delathosta. Vetäen syvään henkeä, Darius jäi odottamaan. Sivusilmällä seuraillen valkohapsista, hieroen toisella kädellään omaa kaulaansa hellästi. Jälleen kerran kaulansa oli murjottu kosketusherkäksi, eikä Darius voinut sanoa siitä pitävänsä. Mutta hän ei ollut vihainen. Ei ainakaan Delathosille. Jos jollekulle, niin itselleen.
Kaikessa rauhassa Darius odotti, että tummahipiä edes jotenkuten tajuihinsa tuli. Darius halusi varmistaa, että tuo oli kunnossa, ennen kuin poistuisi. Tuntui väärältä vain lähteä, kaiken äskeisen jälkeen. Mutta, ei Dariusta huvittanut Delathosin kanssa keskustellakaan asiasta enää tänään yhtään.

Jahka Delathos edes jotenkuten tajuissaan oli, vilkaisi Darius kunnolla kapteeninsa puoleen, kuitenkin vältellen katsomasta tuota suoraan silmiin.
"Tarvitset apua... Ja minä aion sitä sinulle hankkia...", Darius kävi vaisusti, pehmeänhiljaisesti tokaisemaan, tietämättä varsinaisesti oliko Delathos kunnolla edes kuulolla, "Pidä pari päivää vapaata... Älä kuitenkaan katoa minnekään...", Kenraali jatkoi, nousten lopulta ylös. Vaivalloisesti, lähtien enää mitään sanomatta linkuttamaan poispäin kuuraparrasta, poistuen tuon asunnosta viimein. Jättäen tummahipiän omaan rauhaansa, kuten olisi pitänyt varmaan jo aikaisemmin tehdä...


// TUUUN. Et mee ny minnekään ku sain sut takasin. Sun kans ropettelu herättelee sitä inspistä ja poistaa sen lukon, ehkä mä täl viikol saan oikeesti muualleki vastailtua. Sitäpaitsi meidän ebin plänit hei<3 TRU ART OLI NIIN sen pitää päästä kyl johkin nykytaiteen museoon se oli liian kaunis teos. JA VOI SAATANAN TUBBS EN ENÄÄ IKINÄ JÄTÄ MITÄÄN NANNAA RUOKAA PIHALLE KU SE LÄSKI SYÖ KAIKEN //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Sinulla on ongelma || Crim (K-varoitus)

ViestiKirjoittaja Crimson » 23 Marras 2015, 21:25

Tajunnan kadottua jonnekin, katosi myös se punainen käsi tummahipiäisen oikeasta olkapäästä. Ne valkeana hohtavat merkit tosin jäivät vielä hohtamaan omaan käpälään, polttaen tummemmiksi niitä jälkien reunoja.
Oli kuitenkin aivan hiljaista. Del makasi täysin tietämättömänä maassa, mutta mikäli olisi jotain kyennyt tekemään, olisi hän käskenyt taas Dariusta vain pysymään kaukana ja poistumaan paikalta. Kyllä kuurapartainen yksin oli aina pärjännyt. Ei tämäkään kerta ollut poikkeus - ja vaikka olisikin ollut, niin ei Delathos oikeastaan olisi edes välittänyt. Tietenkin tilanteesta teki erilaisen se, että kerrankin joku oli näkemässä miten hankalaa pakkasherralla oli. Ja tottakai se omalla tavallaan häiritsisi, mikäli Del tulisi tapahtunutta kunnolla edes muistamaan taas havahduttuaan hereille.

Kenraali sai kaikessa rauhassa kiskoa velton tummahipiän takaisin vuoteelle lepäämään. Hetken kuluttua se hengityskin alkoi palata normaaliksi, vaikka sydän jyskyttikin koko tuon ajan sattuneista syistä kamalaa tahtia rinnassa, Delathoksen yrittäessä palautua kutakuinkin siihen kuntoon, että voisi vuoteesta omin jaloin vielä samaisen illan aikana nousta. Palavat valot kädestä alkoivat hiipua, sormien kuitenkin nykien välistä aina levottomasti, siinä missä silmät luomien alla liikahtelivat ja kulmat nykivät välistä kuuraparran tullessa tolkkuihinsa.

Ensimmäinen asia mitä sumea näkö tummahipiäisen heräillessä erotti oli Winder, Delathosin kyllä haparoiden kuullen myös tuon puhuvan. Mutta kaikki mitä tummahipiäinen oikeastaan kuuli, oli vain puhetta muutamasta vapaa päivästä, ja ettei hän sillä välin saanut minnekään kadota. Toinen kulmista nousi kysyvänä ylemmäs, kuuraparran kuitenkaan mitään sanomatta Haukansilmälle takaisin. Viimeinen asia mitä hän muisti oli kuinka Winder oli auttanut hänet tänne… mutta nyt hän makasi tokkuraisena sängyllä, ainoaksi ajatukseksi päähän heräten, mitä Darius täällä vielä teki? Todennäköisesti jotain kuitenkin oli tapahtunut… Delathosilla oli sellainen aavistus jo pelkästään siitä, kuinka vaisusti Darius häntä puhutteli. Mutta ei hänestä tainnut olla keskustelemaan tähän hätään. Ja Darius taisi sen myös tiedostaa lähtiessään etsiytymään omille teilleen sanojensa jälkeen.
Hiustensa alta harvinaisen tyyni katse seurasi hetken Winderin perään, ennen kuin sulkeutui uudestaan. Ei Delathos nähnyt tässä hämärässä mitään kunnolla, ja tuntui vain paremmalta reporankana olla maaten ja hiljalleen hahmottaa taas miten päivän jälkeen kehoa kivisti. Ja miten selvästi sitä ei kyennytkään yllättäen muistamaan mitä kaikkea päivän aikana oli oikeastaan edes tapahtunut - mutta ehkä se murehtiminen ei kuulunut tähän hetkeen. Kuuraparta tiedosti tarvitsevansa vain lepoa… ja paljon alkoholia kaiken päätteeksi.


//No, no perkele. Ehkä mä nyt sitten hetken taas maltan. Ja voi kyllä. Tästä piti saada truartversio, joten ole hyvä, ei kestä kiittää. TUBBS SINÄ SYÖPPÖ//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Edellinen

Paluu Sotilastupa

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa

cron