Wrong target

Mättäitä, puskia, kiviä, havu- ja lehtipuita, kukkuloita. Mitä ikinä metsä pitääkään sisällään. Metsän reunat ovat tasaista, usein lehtimetsää, mutta mitä syvemmälle metsään vaeltaa, sitä hankalammaksi ja aaltoilevammaksi maasto muuttuu. Metsää on silmänkantamattomiin, aina Cryptin etelärannikolta pohjoiseen, Kleth vuorille ja niistä eteenpäinkin.
Metsästä löytyy vaikka mitä enemmän ja vähemmän mukavaa. Pohjoisemmasta metsästä löytää melko usein raunioituneita kivirakennuksia, jäänteitä kylistä. Metsästä löytyy kuitenkin myös toimivia, pieniä kyliä, joista suurin osa on ihmisten hallinnassa. Osa kylistä on täysin ihmisten asuttamia, osa taas koostuu suurimmaksi osaksi taruolennoista. Haltioilla ei ole yksittäisiä kyliä pitkin metsää, vaan heillä on yksi, suuri kylä piilossa metsässä.
Käräjäkivet ovat yksi tunnetuimmista muinaispaikoista metsässä. Käräjäkivet ovat suurehko rinki isoja, istumakelpoisia kiviä, joiden keskellä on yksi isompi, pöytää muistuttava järkäle.

Viimeisimmän tannersodan jälkeen haltiat ovat ottaneet metsää haltuunsa. Yksin liikkuvien ihmisten on parasta varoa haltioiden partioivia joukkoja. Myös ihmisten karavaanien, jotka käyttävät metsäteitä, pitää varoa haltioita. Haltiat eivät kuitenkaan ole ainoa uhka metsäteillä ja poluilla. Satunnaiset maantierosvot vaanivat pahaa-aavistamattomia uhrejaan vakiopaikoissaan.
Metsäteitä on rutkasti. Suurin osa niistä on tarpeeksi leveitä ja hyväkuntoisia vankkureille, jotka saattavat matkata kylien välillä, jopa kaupunkiin. Teitä menee aina eteläisimmästä päästä pohjoiseen. Metsätiet ovat kauppiaiden suosima reitti maantierosvoista huolimatta, sillä arojen tiet ovat alttiita lentävien olentojen, kuten lohikäärmeiden hyökkäyksille.

Valvoja: Crimson

Wrong target

ViestiKirjoittaja Forte » 14 Syys 2015, 23:14

// Peli Jannille ^^ //

Rimedur nautti olla keskellä luontoa. Se oli hänelle hyvin luonnollinen paikka olla, kaikki sen värit, tuoksut ja äänet. Rimedur tunsi olevansa paljon enemmän kotonaan metsässä, kuin kaupungeissa, ja täällä hän sai tilaisuuden hioa taitojaan. Rimedur käytti mahdollisimman paljon luonnon eri muotoja helpottaakseen liikkumistaan, kiipesi puihin ja loikki ketterästi maassa kivenjärkäleeltä toiselle. Ilma oli mukava, se tuoksui loppukesälle ja aurinko siivilöityi vielä jonkin aikaa suurioksaisten puiden läpi, täplittäen maanpintaa kirjavaksi. Jossain kujersi jokin lintu, jota Rimedur ei tunnistanut, mutta automaattisesti pyrki ääntelemään samalla tavalla. Rimedur tiesi aika vähän itsestään, kyvyistään ja heikkouksistaan, mutta hän oli utelias oppimaan, ja matki mielellään eri eläinten ääniä. Hän oletti sen johtuvan demonisesta verestään.

Mutta Rimedur ei ollut tullut metsään vain huvikseen, hän halusi harjoitella tarkkuusammuntaa. Jousentekijänä hän osasi toki myös käyttää tekemiään aseita, ja vaikkei hän halunnut satuttaa ketään, tuskin edes metsästää, harjoittelu teki aina hyvää. Yleensä Rimedur harjoitteli itselleen tekemällä metsästysjousella, joka oli miltei kaksi kertaa niin voimakas, kuin tavallinen jousi. Viime harjoituksissa nuoli oli mennyt suoraan läpi maalitalun ja uponnut sen takana olevaan kallioon. Toinen veljistä, Manwë, oli sen jälkeen antanut Rimedurin jouselle nimeksi Lohikäärmeen Surma, vaikka hänen itsesnsä mielestä parempi nimi olisi ollut Kivenhalkoja, sikäli mikäli aseet nyt nimiä tarvitsivat.

Mutta nyt hänellä oli paljon kevyempi jousi, turhankin kevyt, mutta Rimedurin olikin tarkoitus harjoitella vain tarkkuutta, ei voimaa. Hän valitsi huolella kauempana olevan kohteen, vanhan kelopuun, ja viritti jousensa. Rimedur oli tehnyt tätä vuosia, joten tämä oli vain pieni, helppo harjoitus. Mutta luontoa ei voinut ennakoida, ja kun Rimedur peruutti muutaman askeleen, hänen takaansa lehahti lentoon pelästynyt kanalintu, huutaen äänekkäästi. Rimedur pelästyi ääntä ja kohotti joustaan, päästäen nuolen vahingossa aivan väärään suuntaan. Hän ehti juuri ja juuri nähdä, kuinka nuoli katosi jonnekin latvuston yläpuolelle. Pelästyneenä Rimedur peitti suutaan.
"Toivottavasti se ei osu kehenkään..voi sentään.."
Puoliverinen mutisi nyrkkiinsä, ja lähti seuraamaan nuolen lentorataa, hakeakseen sen.
Forte
 

Re: Wrong target

ViestiKirjoittaja Janni » 15 Syys 2015, 17:19

Quinin metsä oli pitkän matkan päässä kotoa, mutta Ryusista oli mukavaa vaeltaa joskus kauemmas kotoa. Hän kun ei tahtonut päiviään viettää jatkuvasti kylän hälinässä. Yleensä hän olisi vain mennyt kiipeilemään Mor vuoren jyrkkiä kallioita ja katsellut piilosta yömyöhään taivaalla kaartelevia satunnaisia lohikäärmeitä. Tänään lisko oli kuitenkin tahtonut pysytellä maan tasolla ja vaeltaa metsän halki. Arojen kautta Ryus oli joutunut tietenkin kulkemaan, mutta aavalla maastolla oli oma viehätyksensä. Hän pääsi juokseaan vapaasti nelinjaloin, eikä kukaan ollut häntä tuijottelemassa oudosti.
Ryus kyllä tiesi ettei pääsisi takaisin kotiin saman päivän aikana, joten oli varustanut vyöllensä vesileilin ja pieneen nahkataskuun pientä purtavaa. Jos pahempi nälkä yllättäisi, voisi hän vaikka kalastaa kynsillään, sekä tähtitaivaan alla nukkuminen kuulosti todella mukavalta.

Aurinko paistoi vielä korkealta taivaalla, joten Ryusilla oli vielä hyvin aikaa vaelella metsässä, ennen kuin pimeä tulisi. Metsä kuulosti rauhalliselta, jossain kaukana lauloi lintu jos toinenkin. Lisko kulki kahdella jalallaan verkkaisesti puiden lomassa. Rauhallisuuden kuitenkin rikkoi yllättävä suhahdus, johon Ryus ei ehtinyt reagoida, jokin osui ikävästi tätä olkapäähän ja kimposi miehen kovista suomuista maahan. Puolilohikäärme päästi petomaisen murahduksen silkasta yllätyksestä ja vei kätensä olkapäätään vasten. Haavaa tai mitään muutakaan jälkeä ei ollut jäänyt, mutta ei terävä pistos ollut mukavalta tuntunut. Ryusin katse laskeutui maahan, jossa pilkahti nuolenkärki auringon valossa. Lisko nosti nuolen maasta, silmäilläkseen sitä. Tietenki se herätti kysymyksen, oliko joku yrittänyt vahingoittaa häntä nuolella? Se sai Ryusin katselemaan ympäristöään valppaasti.

//Sori ku kesti, opinnot vie aikaa :D //
Janni
 

Re: Wrong target

ViestiKirjoittaja Forte » 15 Syys 2015, 22:41

//Nopeastihan tuo tuli :>//

Tietenkään nuolia ei voinut jäljittää, ne piti vain etsiä, mutta sentään Rimedur osasi suunnilleen arvioida, mihin kyseinen nuoli oli saattanut lentää. Hän puikkelehti ketterästi läpi kasvuston ja oksien, etsien violeteilla silmillään kyseistä nuolta. Rimedur käytti juuri tämän takia kirkkaanpunaisia sulkia, jotta hän löytäisi nuolensa paremmin. Mutta sitä ei vain näkynyt missään. Nuoli oli lentänyt yllättävän kauas, ja Rimedur toivoi, ettei ketään ollut sattunut. Ilmassa ei tuoksunut veri, mikä sentään kevensi mieltä. Mutta Rimedur ei koskaan olisi voinut aavistaa, mihin hänen nuolensa tosiaan oli osunut.

Koska Rimedur oli väriltään täysin musta, hänen kalpenemisensa näytti tuhkanharmaalta. Koko hänen kehonsa jännittyi. Rimedur näki edessään suurehkon, liskomaisen olennon. Sillä oli kädessään nuoli, jonka puolidemoni tunnisti omakseen. Se oli näemmä osunut johonkin, ja vielä hyvin erikoiseen, olentoon. Rimedur tunsi hermostuvansa. Mitä hänen pitäisi tehdä? Olento voisi syyttää häntä tahallisesta ampumisesta, ja ties mitä sitten kävisi. Rimedur katsoi nopeasti ympärilleen, kuin pelokas eläin, etsien hyvää pakoreittiä, ennen kuin uskaltautui puhumaan.
"A-anteeksi. Ei kai..sinuun sattunut? Se oli täysi vahinko."
Rimedur aloitti hiljaisella, aralla äänellä, pitäessään kunnioittavan välimatkan toiseen.
Forte
 

Re: Wrong target

ViestiKirjoittaja Janni » 16 Syys 2015, 17:37

Tiheikkö kahisi jossain lähistöllä ja se sai Ryusin kääntämään katseensa äänen suuntaan, hän ei kuitenkaan rehevän kasvuston seassa nähnyt mitään. Äänikin oli kadonnut tai pysähtynyt. Mies kuitenkin tiesi että hänen täytyisi olla varovainen ja valppaana. Katse lähti jälleen kiertämään ympäristöä, jota lisko sai vain hetken aikaa katsella. Ääni kuului miltei puolilohikäärmeen selän takaa ja se sai tämän säpsähtämään. Ryus käännähti ympäri painautuen kyyryyn, kuin valmiina hyökkäämään jos olisi pakko. Ehkä lisko näytti jopa uhkaavalta, mutta Ryus oli enemmän säikähtänyt.
Nyt kuitenkin säpsähdyksestään päästyään, tajusi lisko kuulemansa äänen olevan arka ja se pyysi anteeksi. Mies myös huomasi tuojottavansa tummia kasvoja, joita hän ei ollut nähnyt ennen. Ryus vilkaisi kädessään olevaa nuolta ja sitten edessä seisovaa hahmoa, joka oli kysynyt ei kai häneen ollut sattunut. Puolilohikäärme pudisteli päätään vastaukseksi, kohoten kyyrystä asennostaan, mutta näyttäen kuitenkin varovaiselta.
Janni
 

Re: Wrong target

ViestiKirjoittaja Forte » 16 Syys 2015, 20:10

Mikä tämä olento oikein oli? Rimedur ei voinut väittää olevansa kaikista tavallisin olento itsekään, mutta hänen edessään oleva ilmetys näytti vieläkin erikoisemmalta. Jotain todella inhimillistä, ja samalla jotain niin eläimellistä. Myönnettäköön, Rimedur ei ollut hirveästi kiertänyt maita ja mantuja, ja tunsi lähinnä lähiseudun kansat, luonnollisesti haltiat, ja joitain yksittäisiä tapauksia. Mutta tämä oli hyvin erilainen, kaikin tavoin. Rimedur tarkkaili olentoa. Hän huomasi miltei vaistomaisesti alkavansa kopioida toisen eleitä ja liikkeitä, painautuen itsekin alemmas, ollakseen vähemmän uhkaava. Sikäli mikäli Rimedur oli uhkaava muutenkaan.

Tämä oli hyvin erilainen kohtaaminen kuin haltioiden parissa. Tässä oli jotain luonnonläheisempää, jotain eläimellisempää. Katseet, eleet, asennot. Kaikki samat asiat, mitä eläimet tulkitsivat, törmätessään toisiinsa. Ellei Rimedur olisi ollut niin ujo ja epävarma, tilanne luultavasti olisi kiehtonut häntä. Ei ollut varma, osasiko toinen puhua, kerta Rimedur ei saanut vastausta, mutta ainakin kysymys oli ymmärretty.
"En..en ampunut sinua..tahallisesti. Tuota..osaatko puhua?"
Ainakaan näkyvästi toista ei ollut sattunut, eikä se myöskään vaikuttanut uhkaavalta. Rimedur ei ollut täysin varma, osaisiko toinen vastata hänen kysymykseensä sanoin, joten kenties olisi jokin muu tapa viestiä? Rimedur ei ollut erityisen hyvä puhumaan muita kieliä, mutta hän osasi matkia. Joten jos toinen ääntelisi jotenkin, Rimedur osaisi mitä luultavasti vastata samalla tavalla. Kun heidän vieressään olevassa puussa vielä kujersi jokin lintu, Rimedur sai mahdollisuuden demonstroida asiaa, ja matki hieman linnun ääntä.
"Olen Rimedur."
Samalla Rimedur koki kohteliaaksi myös esittäytyä.
Forte
 

Re: Wrong target

ViestiKirjoittaja Janni » 17 Syys 2015, 17:14

Nyt kun säikähdys ja pieni paniikki alkoi laantua, ryhtyi Ryus huomaamaan kuinka erikoista olentoa tuijotti. Toinen oli lähellä hänen mittojaan, joka tarkoitti että kokoa toiselta löytyi niin kuin häneltä. Tummat kasvot olivat kuin haltian ja jos lisko näki oikein oli toisella ohut häntäkin.
Vieras vakuutteli, ettei ollut ampunut häntä tahallisesti ja ei tuo näyttänyt mitenkään häntä jousen kanssa uhmaavan. Toinen kysyi siihen perään osasiko lisko puhua, joka sai tämän hieman hämilleen. Hän tosiian näytti eläimelliseltä, siinä päästämättä ääntä. Ennen kuin Ryus sai tarpeeksi rohkeutta vastata, esittäytyi vieras Rimeduriksi. "Ryus." Puolilohikäärme kertoi oman nimensä, mutta tajusi tämä nopeasti kuinka yksi sana saattoi kuulostaa vain eläimelliseltä äännähdykseltä. "Ni...Nimeni on Ryus." Lisko kertoi matalalla äänellään, jossa saattoi kuulla vivahteen arkuutta.
Miehen katse laskeutui kädessä olevaan nuoleen, joka sitten ojennettiin varovasti Rimeduria kohti.
Janni
 

Re: Wrong target

ViestiKirjoittaja Forte » 17 Syys 2015, 19:23

Vaikutti siltä, että he molemmat olivat yhtä ujoja ja arkoja tilanteesta. Rimedur oli pelännyt, että hänen kimppuun olisi hyökätty harhanuolen takia. Mutta tuo lohikäärmettä muistuttava olento vaikutti kokonsa ja hurjan ulkonäkönsä alla olevan ujo kohtaamaan uusia tuttavuuksia. Aivan kuten Rimedur itsekin. Sitten lohikäärme puhuikin ja esitteli itsensä. Hän oli siis Ryus. Oli mielenkiintoista tavata toinen, joka oli jollain tavalla Rimedurin kaltainen. Erilainen kaikista ympärillä olevista, ja potentiaalisesti vaarallisen näköinen, mutta silti arka. Se, että Ryus puhui, oli myös hieno asia. Ainakaan ei tarvinnut keksiä vaihtoehtoista tapaa kommunikoida, ja Ryus oli älykäs, jotta hänen kanssaan voisi keskustella.

Rimedur tuli varovasti lähemmäs, Ryusin ojentaessa nuolta takaisin hänelle.
"Kiitos."
Varovasti Rimedur peruutti takaisin alkuperäiselle paikalleen, saatuaan nuolen, mutta sitten hän ei ollutkaan varma, mitä pitäisi tehdä. Jäädä vai lähteä? Rimedur ei halunnut aiheuttaa ikävää tilannetta, eikä hän tiennyt, halusiko Ryus enää olla missään tekemisissä hänen kanssaan. Mutta hän halusi olla kohtelias.
"Tuota..voinko..voinko jotenkin korvata vahinkoni? Kun siis ammuin sinua."
Rimedur kysyi varovasti.
Forte
 

Re: Wrong target

ViestiKirjoittaja Janni » 18 Syys 2015, 17:07

Rimedur otti nuolen vastaan ja peruutti takaisin paikalle missä oli seissyt. Tuo vaikutti käytökseltään ja puheiltaan aralta, johtuiko se sitten Ryusin petomaisesta olemuksesta vai oliko tuo luonteeltaan sellainen? Lisko kyllä yritti nyt parhaansa ettei näyttäisi uhkaavalta. Tämä jopa yritti pidätellä häntäänsä, joka hermostuneisuuden takia heilui puolelta toiselle.
Lisko ei itsekään tiennyt mitä tässä tilanteessa pitäisi tehdä? Jatkaa matkaa? Ei hän kuitenkaan noin vain voisi poistua paikalta, se olisi outoa.

Rimedur uteli voisiko tuo korvata tapahtuneen, johon Ryus puisteli päätään. "E-Ei se sattunut, se vain..." Lisko ryhtyi arasti selittämään, samalla vilkaisten olkapäätä johon nuoli oli osunut, mutta suomujen välistä valuva pieni verinoro keskeytti Ryusin lauseen. Ei hän ollut edes huommannut sitä, nuoli oli osuessaan tuntunut ikävältä, mutta ei hän ollut olettanut saavansa haavaa. Terävä kärki kenties oli sattunut osumaan juuri sopivasti suomujen väliin, missä nahka ei ollut niin kestävää. "Pintanaarmu..." Lisko totesi pyyhkien mitätöntä verinoroa pois olkapäältään.
Janni
 

Re: Wrong target

ViestiKirjoittaja Forte » 18 Syys 2015, 17:45

Rimedur yritti hymyillä.
"Onneksi en ottanut omaa joustanimukaan. Se olisi mennyt suoraan paksuimmankin panssarin läpi. Anteeksi pyytäminen olisi ollut vieläkin ikävämpää."
Rimedur naurahti vähän, tarkoittaen sanansa tunnelman keventämiseen ja keskustelun aloittamiseen. Mutta nähdessään pienen verinaarmun, Rimedurin ilme muuttui uudelleen pelokkaaksi ja kasvot saivat harmaan säväyksen.
"Voi ei..! Voi ei, verta. A-anteeksi!"
Rimedur tiesi kyllä, ettei haava ollut paha, mutta hän oli muutenkin niin hermostunut, että pienikin kivun merkki tai verenpisara sai hänet tolaltaan. Rimedur tuli muutaman askeleen lähemmäs ja ojensi kättään, auttaakseen haavan kanssa, mutta pysähtyi, kun ei ollut varma, mitä oikein teki. Hänen täytyi rauhoittua ja koota ajatuksena.
"Minä en vuodata verta, ellen metsäsä riistaa. En edes yhtä pisaraa. Joten..joten haluan korvata aiheuttamani vaivan jotenkin."
Vaikka Rimedur oli osaksi demoni, hän ei tiennyt itsestään mitään. Mutta hänen kasvattiäitinsä sentään oli kasvattanut hänet hyvin. Rimedur pyrki olemaan kohtelias ja oikeudenmukainen. Hän myönsi virheen, jos teki sellaisen, ja halusi myös korvata sen.
Forte
 

Re: Wrong target

ViestiKirjoittaja Janni » 19 Syys 2015, 14:24

Rimedur näytti panikoivan veren takia enemmän kuin Ryus, tai noh, ei Ryus veren takia panikoinut, enemmänkin sen takia että toinen otti yllättäen askelia lähemmäs. Ei hän kosketus kammoinen ollut, enemmänkin vain ujo koko tilanteen takia. "Ei se paha ole." Lisko yritti selitellä toiselle, joka pahoitteli ja vakuutteli hänelle, että tahtoi korvata tapahtuneen.
"Se-Sehän oli vain vahinko." Ryus totesi, vaikka ei ollutkaan täysin tietoinen mitä noulen ja jousen kanssa oli tapahtunut.

Ryus katsoi Rimeduria ja sitten olkapäätään. Olisi loppujen lopuksi epäkohteliasta kieltäytyä korvauksesta, jota toinen niin ponneikkaasti tahtoi hänelle antaa. "Um... Mitä oikein ajattelit? Siis, kuinka korvaisit... tämän?" Lisko uteli. "Sehän on vain pieni naarmu."
Janni
 

Re: Wrong target

ViestiKirjoittaja Forte » 19 Syys 2015, 15:35

Oli uskomatonta, miten ujoja he molemmat vieläkin olivat toistensa seurassa, ja miten hermostunut Rimedur oli yhdestä verinaarmusta. Ryus oli selvästi iso kaveri, niin pieni haava ei kaataisi häntä kuuna päivänä, joten tietenkään mitään hätää ei ollut. Ryus ei edes ollut vihainen aiheutuneest haavasta. Silti, tilanne oli Rimedurista pelottavampi, mitä se oikeasti olikaan. Haavat eivät tietenkään olleet mikään uusi asia Rimedurille, mutta hän itse parani melkoisen nopeasti. Kenties Ryus oli samanlainen? Nyt kun Rimedur pohti, heissä tosiaan oli jotain samanlaisuutta, tietyllä tavalla.

Rimedur ei halunnut tämän päättyvän näin. Hän ei halunnut vain molempien jatkavan omaa elämäänsä omiin suuntiinsa.
"No..voisin ainakin aloittaa putsaamalla haavasi?"
Rimedur ehdotti ja uskaltautui jälleen hiukan lähemmäs. Hänellä ei tosiaan ollut erityistä huolta haavoittumisesta, mutta silti hän piti mukanaan pientä yrttiseospulloa, ihan varmuuden vuoksi. Kenties se tehoaisi myös Ryusin haavoihin.
"Voit päättää, mitä haluat korvaukseksi aiheuttamastani vahingosta."
Rimedur silmäili Ryusia päästä varpaisiin, ja pohti samalla, oliko kohteliasta kysellä hänestä, vielä kun he eivät kunnolla edes tunteneet. No, kannatti yrittää.
"Jos..jos et pahastu kysymyksessäni, niin mitä lajia oikeastaan edustat?"
Forte
 

Re: Wrong target

ViestiKirjoittaja Janni » 19 Syys 2015, 20:07

Haavan Rimedur tahtoi näin aluksi puhdistaa. Ryus itse olisi antanut haavan vain olla, se kun tuintui niin pieneltä ja mitättömältä, mutta jälleen liskon mieleen tuli käytöstavat. Olisi epäkohteliasta kieltäytyä... niinhän?
"Jos näet sen tarpeelliseksi." Ryus vastasi kääntäen hieman olkaa toisen puoleen, jossa haava oli. Yleensä hän olisi asettunut istumaan ihan vain siitä syystä, että hän sattui olemaan aina kaksijalkaisia isompia, eikä kukaan olisi yltänyt hänen olkapäilleen. Rimedur puolestaan oli ensimmäinen pitkä kaksijalkainen, minkä hän oli tavannut. Jäi toinen muutaman sentin hänestä alle, mutta pitkä tuo oli kuitenkin. Toisen kookas pituus tuntui oikeastaan rauhoittavalta, hän kun aina joutui varomaan pienempiään.

Ryus saisi myös päättää mitä tahtoi korvaukseksi. Ei hän sellaista osannut päättää! Haavan puhdistuskin tuntui jo olevan tarpeeksi. Onneksi Rimedur vaihtoi puheenaihetta ja kysyi mitä lajia hän oikein oli. "Olen puoliksi lohikäärme ja... ihminen." Lisko vastasi kehtaamatta katsoa toiseen päin. "Entä sinä?"
Janni
 

Re: Wrong target

ViestiKirjoittaja Forte » 19 Syys 2015, 21:00

Ainakin Rimedur saisi putsata haavan. Siitä oli hyvä aloittaa. Kenties Rimedur saisi korjattua jotenkin aiheuttamansa vaivan ja vahingon, tämä ikävä tapa tutustua muuttuisi miellyttävämmäksi. Toki Rimedur oli kuullut joidenkin ystävyyksien alkavan erikoisella tavalla, mutta luultavasti jonkun ampuminen nuolella oli aivan omaa laatuaan. No, katsoi mitä tulemaan piti. Rimedur tuli varovasti lähemmäs. Hän ei erityisemmin pelännyt Ryusia, hän oli päätellyt jo lohikäärmemiehen olevan melkoisen lempeäluonteinen tapaus, mutta hän oli hermostunut, osasiko auttaa oikein. Lähemmäs tultuaan, Rimedur huomasi tosiaan isot suomut Ryusin ihossa. Ne olivat kuin kilvenkappaleita, vankan ja vahvan näköisiä. Olivatko ne kenties luuta? Sitä Rimedur ei uskaltanut kysyä. Suomuinen iho oli voimakas kontrasti hänen omalle, sileälle, ja sangen helposti haavoittuvalle, iholleen. Rimedur melkein toivoi, että hänelläkin olisi ollut suojaavia suomuja.

Rimedur katsoi hetken aikaa verivanaa ja sen lähtökohtaa. Haava tosiaan vaikutti mitättömän pieneltä, mutta kuin ihmeen kaupalla se oli osunut juuri suomujen väliin, aiheuttaen haavan. Koska Ryus ei sanonut mitään vahingon korvaamisesta, Rimedur ei alkanut inttämään, vaan mieluummin teki sen, mitä oli luvannut, ja varovasti levitti mukanaan tuomaa yrttiseosta suomuja ja haavaa vasten. Uteliaana hän käänsi katseensa Ryusiin, kuulessaan tämän verenperinnön. Lohikäärme, aivan kuten hän oli epäillytkin. Hetken aikaa Rimedur oli hiljaa, ja antoi ajatuksen ja tiedon vain upota alitajuntaansa. Todellakin, hän keskusteli puolilohikäärmeen kanssa. No jopas oli.
"Tuo kuulostaa hyvin..eksoottiselta. Myönnän, lohikäärmeet ovat minusta kovin kiehtovia olentoja, ja kuulisin mielelläni lisää."
Aikaisempi ujous alkoi vaihtua uteliaisuuteen, Ryusin paljastettua olevansa puoliverinen, mutta ymmärrettävästi hän kysyi myös Rimedurin itsensä taustaa.
"En oikeastaan tiedä. Oletettavasti olen demoni ja haltia. En vain tiedä, millainen demoni."
Forte
 

Re: Wrong target

ViestiKirjoittaja Janni » 20 Syys 2015, 13:31

Jotain voidetta Rimedur ryhtyi laittamaan haavaan. Se ei kirvellyt kuin hetken, sekä puolilohikäärmeen kipukynnyt oli mitätöntä pikku ruhjetta korkeampi, rinnassa oleva arpi oli hyvä todiste sille. Lisko käänsi katsettaan hieman toisen puoleen, tuon todetessa että lohikäärmeet olivat tuon mielestä kiehtovia otuksia. Ei kukaan yleensä lohikäärmeitä pitänyt kiehtovina, ne olivat pelottavia petoja, joita oli syytä pelätä. Oli outoa kuulla jonkun ajattelevan toisin.
Rimedur itse puolestaan ei tiennyt tarkalleen mikä oli, kenties puoliksi haltia ja demoni. Lisko itse oli tietenkin nähnyt haltioita ennenkin, mutta ainoastaan vain kuullut demoneista, jotka käsitettiin yleensä pelottavina otuksina, hieman niin kuin lohikäärmeet. Tosin Rimedur ei vaikuttanut pelottavalta.

"En ole nähnyt demonia ennen." Ryus myönsi, samalla kun tuijotti nyt toista kunnolla. "Tuota... mikä sinusta tekee demonin?" Lisko ei voinut olla kummastelematta, toinen kun oli tosiaan niin lempeä, eikä täsmännyt demonin luonnon piirteisiin lainkaan.
Janni
 

Re: Wrong target

ViestiKirjoittaja Forte » 20 Syys 2015, 13:57

Rimedur huomasi Ryusin katseen itsessään, hänen kerrottuaan mielenkiintonsa lohikäärmeitä kohtaan. Rimedur kallisti vähän päätään hämmästyneenä. Oliko se nyt niin erikoista? Toki, Rimedur kunnioitti niin isoja ja potentiaalisesti vaarallisia petoja. Ei hän lohikäärmeen kanssa haluaisi joutua kasvotusten välttämättä, mutta ne olivat kiehtovia, mysteerisiä ja taianomaisia olentoja, joita Rimedur mielellään ihaili kaukaa. Vähän kuten vaikkapa susia. Jotain hyvin kaunista oli sellaisessa pedossa. Miksi hänen pitäisi vihata tai pelätä olentoa, jota muut pitivät pahana ja vaarallisena? Yleensä kunnioitus ja rauhaan jättäminen riitti pitämään molemmat osapuolet turvassa.

Rimedur oli tottunut oudoksuviin tuijotuksen, mutta Ryusin katse oli lähinnä utelias. Hän ei katsonut Rimeduria kuten monet muut, mikä oli yllättävän mukavaa ja rauhoittavaa.
"En minäkään. En ole koskaan tavannut demoneita."
Rimedur hymähti vähän, ennen kuin kohautti harteitaan.
"Toinen vanhemmistani, oletettavasti? Ulkonäköni on haltijoiden keskuudessa erikoinen, joten oletettavasti osa minua on demoneista lähtöisin. Ja sitten on tietty joitain taitoja."
Osoittaakseen sanojensa merkityksen, Rimedur nosti toista kättään Ryusin silmien tasolle. Normaalisti hänen käsissään ei ollut kynsiä, ainoastaan pienet reiät sormenpäissä. Mutta Rimedur työnsi kyntensä esiin, kuin kissa. Kynnet olivat myös kissamaiset, ne olivat veitsenterävät, kovat ja hieman kaareutuvat. Oivalliset pitämään saaliista kiinni.
Forte
 

Seuraava

Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 5 vierailijaa

cron