Kirjoittaja Forte » 14 Syys 2015, 23:14
// Peli Jannille ^^ //
Rimedur nautti olla keskellä luontoa. Se oli hänelle hyvin luonnollinen paikka olla, kaikki sen värit, tuoksut ja äänet. Rimedur tunsi olevansa paljon enemmän kotonaan metsässä, kuin kaupungeissa, ja täällä hän sai tilaisuuden hioa taitojaan. Rimedur käytti mahdollisimman paljon luonnon eri muotoja helpottaakseen liikkumistaan, kiipesi puihin ja loikki ketterästi maassa kivenjärkäleeltä toiselle. Ilma oli mukava, se tuoksui loppukesälle ja aurinko siivilöityi vielä jonkin aikaa suurioksaisten puiden läpi, täplittäen maanpintaa kirjavaksi. Jossain kujersi jokin lintu, jota Rimedur ei tunnistanut, mutta automaattisesti pyrki ääntelemään samalla tavalla. Rimedur tiesi aika vähän itsestään, kyvyistään ja heikkouksistaan, mutta hän oli utelias oppimaan, ja matki mielellään eri eläinten ääniä. Hän oletti sen johtuvan demonisesta verestään.
Mutta Rimedur ei ollut tullut metsään vain huvikseen, hän halusi harjoitella tarkkuusammuntaa. Jousentekijänä hän osasi toki myös käyttää tekemiään aseita, ja vaikkei hän halunnut satuttaa ketään, tuskin edes metsästää, harjoittelu teki aina hyvää. Yleensä Rimedur harjoitteli itselleen tekemällä metsästysjousella, joka oli miltei kaksi kertaa niin voimakas, kuin tavallinen jousi. Viime harjoituksissa nuoli oli mennyt suoraan läpi maalitalun ja uponnut sen takana olevaan kallioon. Toinen veljistä, Manwë, oli sen jälkeen antanut Rimedurin jouselle nimeksi Lohikäärmeen Surma, vaikka hänen itsesnsä mielestä parempi nimi olisi ollut Kivenhalkoja, sikäli mikäli aseet nyt nimiä tarvitsivat.
Mutta nyt hänellä oli paljon kevyempi jousi, turhankin kevyt, mutta Rimedurin olikin tarkoitus harjoitella vain tarkkuutta, ei voimaa. Hän valitsi huolella kauempana olevan kohteen, vanhan kelopuun, ja viritti jousensa. Rimedur oli tehnyt tätä vuosia, joten tämä oli vain pieni, helppo harjoitus. Mutta luontoa ei voinut ennakoida, ja kun Rimedur peruutti muutaman askeleen, hänen takaansa lehahti lentoon pelästynyt kanalintu, huutaen äänekkäästi. Rimedur pelästyi ääntä ja kohotti joustaan, päästäen nuolen vahingossa aivan väärään suuntaan. Hän ehti juuri ja juuri nähdä, kuinka nuoli katosi jonnekin latvuston yläpuolelle. Pelästyneenä Rimedur peitti suutaan.
"Toivottavasti se ei osu kehenkään..voi sentään.."
Puoliverinen mutisi nyrkkiinsä, ja lähti seuraamaan nuolen lentorataa, hakeakseen sen.