Kirjoittaja Wolga » 27 Elo 2015, 08:31
Nora nyökkäsi. Totta, että kenties heidän olisi hyvä ilmoittaa kannattavansa oman lajinsa puolta, sillä varmasti pääsisi helpoimmalla. Katseli kuinka nuorempi asteli miesten eteen kainna ja kauniina, kätilö melkein pelkäsi miesten saavan vääriä ajatuksia nuoren naisen ujostellessa heidän edessään. Mitään ei kuitenkaan ehdoteltu, ei suinkaan, vaan ikuisuudelta tuntuneen hetken jälkeen nuorempi pääsi miesten ohi. Nora pureskeli alahuultaan ja katseli ripsiensä alta sotilaita, jotka olivat siirtäneet huomionsa jo häneen. Yksi viittoi kärsimättömänä sanojensa tueksi, toinen otti jo askeleen kätilöä kohti. Hoikat sormet rutistuivat elämää nähneen laukun kahvan ympärille, kurkku tuntui kuivalta ja karhealta. Aikoihin hän ei ollut joutunut vieraiden miesten keskelle.
Joku jonottaja tuuppasi kärsimättömänä Noran liikkeelle ja horjahtaen nainen saikin jalkansa tottelemaan. Kätilö seisahtui miesten eteen ja painoi katseensa pölyävään maahan, taisteli paniikkia vastaan minkä kykeni. Ehkäpä häneltä kysyttiin jotain, mitä hän ei huomannut ja sanoja seurasi olkapäälle laskeutuva käsi joka ravisti naista hiukan. Silminnähtävä hätkähdys vavahdutti siron naisen vartta ja pelokkaat silmät avautuivat suuriksi, kun katse nostettiin noihin sotilaisiin. Miehen käsi irrotti otteensa nopeasti, ilmeisesti kosketuksen aikaansaama reaktio oli varsin selvä mielipide moisesta.
"Oletko kuuro?", mies kysyi ja Nora kakisteli kurkkuaan, sekä pyöritteli päätään. Seuraavaksi ilmeisesti aiemmat sanat toistettiin, tiedusteltiin oliko hän kätilö. Nyökkäys ja jälleen katse siirtyi pois miehistä, tähyilemään ympärilleen. "Olen, olen minä kätilö ja hän", viittoi nuoremman naisen suuntaan, "on viemässä minua asiakkaani luo", kertoi ja sotilaat nyökyttelivät päitään hyväksyvään sävyyn. Parrakas toisti kysymyksensä, jonka oli lausunut Noran vielä epäröidessä ja kätilö siirsi katseensa miehen partaiseen suuhun, "olen tietenkin teidän puolella, en kai muuten olisi kätilö?". Partasuu vaikutti mietteliäältä ja pian toinen sotilaista tajusi naisen kantamukset ja osoitteli laukkua sormellaan, ehdotteli tovereilleen laukun tarkistamista - sieltä selviäisi voisiko tuohon luottaa. Vastahakoisesti Nora ojensi laukkunsa sotilaille, katseli avuttomana kun nämä penkoivat hänen omaisuuttaan ja ihmettelivät pieniä purkkeja sen sisällä. "Ne ovat yrttiliuoksia joita tarvitsen työssäni, ne tuskin ovat kiellettyjä?", kohotti kulmaansa äkillisen varmuuden puuskassaan, sotilaat mutisivat epäluuloa äänessään.
Lopulta nuo jättivät laukun rauhaan, siirtyivät sen luota muutaman askeleen jotta Nora saattoi nostella maahan jätetyt putelit takaisin laukun kätköihin. Kätilön siinä kyyristellessä tavaroidensa keskellä, puhui parrakas jälleen, ilmoitti että hän saisi jatkaa matkaansa mutta aikoi painaa naisen kasvot mieleensä. "Jos joskus nään sinun veljeilevän vastapuolueen kanssa, niin...", uhkaus jäi ilmoille roikkumaan ja sai Noran ihon kananlihalle, kätilö nyökkäsi vastaukseksi ja suoristi ryhtinsä saatuaan laukkunsa järjestykseen. Asteli kohti itseään nuorempaa naista.
"Olipa se kamalaa", Nora puuskahti ja työnsi vapaan kätensä sukimaan letitettyä hiuspehkoaan.