Kirjoittaja Mori » 04 Loka 2015, 13:20
Kaunis nuoli, kiiltävä terä sen päässä sai Rithin jähmettymään. Hän ei oltu opetettu puolustautumaan aseilta, yleensä ihmisten nuolet eivät läpäisseet hänen suomuhaarniskaansa, mutta tämän suden nuolet olivat erilaisia. Ne olivat kookkaampia ja jousi, josta nuoli lähetettiin oli täynnä voimaa, jota kolme metriseltä jättiläiseltä haettiin käsilihaksista. Nuolen Rith onnistui jotenkin väistämään, mutta se nirhaisi nuoren lohikäärmeen jalkaa ja kipu oli suunnaton. Susi asetti toisen nuolen ja huusi ilmeisesti Izenikille lähteä karkuun, kun seuraava nuoli tähdättiin lohikäärmeen sydämeen. Rith murisi, mutta se tunsi kuinka sen selkää pikin kävivät nopeat askeleet. Seuraava nuoli oli jo ammuttu ja suuntasi hirmuista vauhtia lopettamaan nuoren lohikäärmeen, kun juuri silloin Izenik hyppäsi nuolen tielle ottaen aseensa, jota myös käytti kilpenä. Siihen nuoli osuikin, mutta se meni läpi ja lävisti Izenikin kehon. Kuului ääni, jota ei voinut sanoa luiden räsäyttelemiseksi.
Izenik luisui pitkin maata lohikäärmeen eteen nuoli rintakehässään törröttäen. Se oli mennyt läpi ja terä sojotti hänen selässään. Nuolen voima oli ollut suuri ja se sai miehen hapuilemaan tasapainoa nelin kontin. "Ei!" Rith hengähti ja muuttui pojaksi, joka piteli valuvaa olkaansa nilkuttaen samalla miehen luokse. Vaikka Rith tiesi, että Izneik oli kuolematon tämän kehon kanssa, mutta oli niitäkin, jotka pystyttiin tappamaan. Rith tuli miehen luo hätää kärsivänä. Izenik sohaisi pojan kuitenkin taakseen ja tarttui nuoleen. Hän repäisi sen irti rintakehästään, samalla kun maahan tipahteli veren sijaan kehon sirpaleita. Nuoli kolisi maahan ja Izenik piteli rintakehäänsä hetken. Hän ei tuntenut kipua, mutta näki kyllä kuinka kehon sirpaleet olivat tipahdelleet maahan. Hän nosti katseensa kohti sutta. Mies nousi hitaasti ylös ja piti Rithin selkänsä takana. Hänen rintakehänsä oli täynnä halkeamia. Se näytti siltä, kuin lasiin olisi heitetty kivi.
Kuin olisi oletettavissa, moni yllätetty hyökkäisi hyökkääjänsä kimppuun lähes heti. Izenik piti kylmän päänsä ja katsoi hetken sutta, ehkä vähän moittivasti. Hän kääntyi Rithiin, joka piteli vuotaa olkaansa. Vaatteita riisuttiin, kun Izenik sitoi haavan omalla huppuliivillään. "Ei hätää Rith, kaikki on hyvin." Izenik sanoi rauhoittavasti ja pojan pelosta kankeat kasvot rentoutuivat ja samoin myös pojan mieli. Rith kaatui eteenpäin Izenikin syliin. Izenik nosti pojan syliinsä ja katsoi sutta, joka piteli lohikäärmettä kainalossaan. "En syytä sinua, että hyökkäsit. Väärin ymmärryksiä tapahtuu, mutta toivon, ettet satuttaisi häntä tämän enempää." Izenik sanoi kulkien poika sylissään ja laskien tuon takaisin kiven alle. Hän tarkistaisi kyllä hetken päästä tuon haavan, kunhan saisi itsensä kirjaimellisesti kasaan. Mies kääntyi ja piteli pyöreää asettaan. Hän ei nostanut sitä sutta vastaan vaan laski sen maahan, samalla kun itsekin istui paikoilleen. Hän katsoi sutta ja vilkaisi sitten rikkinäistä, aukollista rintakehäänsä. "Mmm... Pitkä juttu." hän totesi, vaikkei toinen sitä mahdollisesti aikonut kysyä.
Izenik kavoi hieman maata allaan, hän kaivoi puhdasta multaa ja asetti sen rikkinäisen kohdan päälle. Hän otti vähän lisää ja pian multa oli muuttunut osaksi häntä sulkien kaiken sen rikki menneen sisäänsä ja korjaten koko miehen. Näin hän oli nyt ehjä eikä tiputellut sen enempää sirpaleita ympäri maastoa. Sitten Izenik nosti katseensa suteen. Hän ei aikonut kysyä mitään, koska ei niinkään välittänyt toisen mahdollisista tavoitteista, mutta jos tuo koskisi Rithiin, se olisi loppu kolme metriselle.