Oiva mahdollisuus?! Darius oli parahtaa ääneen kuullessaan siskonsa sanat, mutta sai pidettyä ne mölyt mahassaan. Voi kuinka Delia tietäisikin, millaiset "välit" Haukansilmäisellä kenraalilla ja Oraakkelilla olivat. Kenraali ei olisi halunnut olla missään tekemisissä sen liskon kanssa - ei edes näin välikäden kautta! Darius oli niin tyrmistynyt, ettei saanut muodostettua mitään järkevää sanottavaa tähän hätään. Eikä kyllä muutenkaan olisi ehättänyt, kun poika vieressä kävi kirjaimellisesti kiljahtamaan, saaden kenraalin hätkähtämään lähes huomaamattomasti, siinä missä Aran katsahti Aaronin puoleen kärttyisänä ja Arathet puolestaan kysyvänä, peläten että Aaronilla olisi ollut suurempikin hätä. Mutta ei, sen sijaan poika näytti olevan täpinöissään, hyvä että nahoissaan pysyi. Darius katsoi nuorukaista kysyvän järkyttyneenä tuon puhuessa oraakkelista "kivikasana" ja kertoi tuon tienneen jotain. Siinä samalla poika kaiveli jotain taskuistaan esille, ojentaen lopulta paperinpalan kenraalin puoleen. Dariuksen ei edes tarvinnut kääntyä paremmin paperia kohden saatikka kumartua lähemmäs, tai ottaa paperia omiin käsiinsä, nähdäkseen sen mitä paperilla oli - ei häntä turhaan kutsuttu Haukansilmäksi. Jo vanhentunut kuva kenraali Winderistä tuon nimen kera. Kuva, jota juuri nuorilla pojilla - ja joskus tytöilläkin, tosin yleensä täysin eri syystä... - pyöri. Pojat kun tuppasivat keräilemään kuvia sotasankareista ja kenraaleista, mikäli itse mielivät armeijaan liittyä. Ne olivat keräilykohteita, jotka kohottivat taistelutahtoa ja jonkinlaista propagandaa jopa nuorten keskuudessa... Darius ei koskaan ollut varsinaisesti välittänyt moisista, mutta ei hän voinut mitenkään estääkään tuollaisen ilmiön leviämistä.
Selväksi kuitenkin kävi, että kyseinen nuorimies oli yksi näitä "suuria ihailijoita". Ja juuri sillä hetkellä Darius oli valmis juoksemaan salista ulos takaisin niiden hovineitojen seuraan. Mitä vain, vaikka ne hovineidon, kunhan ei fanaattisia ihailijoita! Hitto vie, Winder menisi vaikka ottamaan uudemman kerran turpiinsa Fritziltä ja siltä temppeliherralta samanaikaisesti, jos tuon pojan kanssa ei tarvitsisi tämän enempää olla samassa tilassa!
"Minä---mit--- ei!", Darius aloitti nyt viimein, kääntäen katseensa Aranin puoleen, "Ei minulla oli halua, aikaa saatikka osaamista kouluttaa lapsia, Teidän Korkeutenne! Kuiskaus on muutenkin kiireinen ja vajaa--"
"Vajaa todellakin", Aran hymähti kesken kaiken Winderin puheen, tarkoittamatta varsinaisesti sitä miehitysvajautta, mikä Kuiskausta vaivasi viimeaikaisten menetysten myötä. Ehkä ei ollut paras mahdollinen idea alkaa Dariusta tai tuon joukkoja mollaamaan nyt Delian kuullen, mutta päänsärky alkoi olla jo niin sietämätön, ettei kuningasta huvittanut olla enää kovin mukava. Eipä hän kyllä muutenkaan mukavaa yrittänyt esittää tässä seurassa...
"Meillä on kiire uusien sotilaiden suhteen - puhumattakaan tehtävistä joihin meitä määräätte jatkuvasti! En minä voi muita velvollisuuksiani hylätä vain, koska yksi kakara haluaa koulutuksen, jonka joku muukin voisi antaa!", Darius jatkoi astetta kärttyisämpänä Aranin sanojen myötä.
"Otat hänet mukaan muiden sotilaiden mukaan, katsot hänen tarpeensa vain paremmin täyteen mitä muiden", Aran vastasi.
"Mutt---"
"Winder", Aran jatkoi, hiljentäen kenraalinsa jälleen, "Olisitko niin kiltti ja sulkisit suusi? Päätös on tehty ja pysyy, Sinä katsot Aaronille koulutuksen ja pidät sillä minut ja Oraakkelin tyytyväisenä".
"Sitä paitsi pojalla on yhteisiä intressejä kanssasi", Aran jatkoi jokseenkin tuskaisesti naurahtaen, "Pitää lohikäärmeistä melkein yhtä paljon kuin sinä! On jopa ratsastanut moisilla - aivan kuten sinäkin, vähän eri tavalla tosin. Olette molemmat myös yksiä kapinallisia - Aaron sopii siis enemmän kuin paremmin Kuiskauksen riveihin".
Darius ei voinut pitää aiheesta, jonka kuningas otti esille. Kenraali pysyi nyt täysin hiljaa, tuijottaen vain kulmiensa alta varoittavasti kuningasta, toivoen ettei tuo nyt tämän enempää lähtisi vihjailemaan mitään siitä "ratsastamisesta".
"Voit ottaa hänet vaikka mukaasi, kun vapaa-aikaasi pohjoisemmas aroille menet viettämään. Siinä kylässä varmasti suhtauduttaisiin Oraakkelin Sanansaattajaan paljon asiallisemmin, mitä sinä juuri nyt", Aran jatkoi virnistäen, tietäen kyllä kuinka Darius vihasi hänen vihjailuleikkiään näin Delian läsnä ollessa.
"Nyt, poistukaa. Darius katso Aaron sisään tuvillesi ja katsokin, että hoidat hommasi kunnolla. Minulla ei ole teille enää mitään sanottavaa", Aran tokaisi viimein, samalla kun istui alas valtaistuimelle pienesti ohimoaan hieromaan.
Arathet oli seurannut vierestä hiljaa tilannetta, ihmetellen välistä mitä Aran kaikilla kommenteillaan oli tarkoittanut, mutta ei katsonut asiakseen kysellä niistä enempää. Sen sijaan neuvonantaja nyt tuijotti varoittavasti kenraalia, toivoen tuon ymmärtävän nyt poistua paikalta, ennen kuin kuningas tosissaan suuttuisi. Jos Darius olisi yhtään se fiksumpi osapuoli, olisi tuo hiljaa ja tyytyisi osaansa - jonka luulisi muutenkin olevan itsestäänselvyys kuninkaan eliitille!
Darius tuijotti Arania hetken, vilkaisten sitten siskonsa puoleen. Deliasta katse kääntyi Arvaenin puoleen, kenraalin kyllä ymmärtäen tilanteen. Haukansilmä hymähti terävästi, käyden sitten kumartamaan syvään kuninkaalle.
"Kuten tahdotte, Teidän Korkeutenne", pientä katkeraa kiukkua saattoi äänestä kuulla, ennen kuin kenraali kohosi kumarruksesta ja kääntyi ympäri. Huomio kääntyi nyt viimein kunnolla Aaronin puoleen, sen pistävänterävän katseen tuijottaen poikaa kuin spitaalista, "Seuraa", oli ainoa käsky nuorelle, kenraalin lähtiessä askeltamaan kohti salin ovia.
//NO... no... no oke. Dat ass //