Vuorilla

Kolmihuippuisella vuorella riittää rinteitä vaikka muille jakaa. Rinteiden jyrkkyys vaihtelee pystysuorasta seinämästä loivaan mäkeen, mutta mitä ylemmäksi kiivetään, sitä vaikeakulkuisemmaksi rinteet muuttuvat.

Valvoja: Crimson

Vuorilla

ViestiKirjoittaja Aksutar » 16 Marras 2008, 13:23

Lounatuuli

Jälleen kerran Lounatuuli oli kyllästymiseen asti kököttäny kotiluolassaan ja katsellut kuinka ulkona tuprutti lunta. Lounatuuli sattui asumaan niin ylhäällä vuorilla, että siellä oli vuoden ympäri lumipeite vuorta peittämässä. Ei se Lounatuulta haitannut, hän piti viileästä ilmasta ja lumi oli kaunista. Kaikenlisäksi täällä ei liikkunut paljon muita lohikäärmeitä, nämä kun viihtyivät enemmänkin alempana vuorilla.
Tänään oli pitkin päivää kuulunut muiden lohikäärmeiden karjahduksia pitkin vuoria, mutta se ei lounatuulta jaksanut kiinnostaa, vaikka hänelläkin oli hieman levoton olo. Loupulta lohikäärme suoristi pitkän, käärmemäisen kehonsa ja työnsi päänsä ulos luolasta. Hän vilkaisi jokaiseen suuntaan, vasemmalle ja oikealle, ylös ja alas, ennen kuin lähti syöksähtäen lentoon luolastaa. Lumi pöllysi ilmavirran mukana kun lohikäärme syöksyi alas vuoren rinnettä. Se hymyili itsekseen, antaen tuulen hyväillä kasvojaan. Pian hän saapui alueelle, missä ei enää ollut ollenkaan lunta. Täällä ei edes satanut lunta, mikä teki maastosta karun harmaata ja elotonta. Lähistöllä ei näkynyt ketään, joten Lounatuuli laskeutui lähimmälle tasanteelle ja vilkaisi ympärilleen... ei näkynyt ketään.. mutta hän tunsi että paikalla oli joku.

// Ayame ja Tharn tänne :) ah kun otsikko inspaa taas niin hirveästi >_>//
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Vuorilla

ViestiKirjoittaja Morado » 17 Marras 2008, 21:09

Tharn

Maa tömähti vaimeasti, mutta kuitenkin niin kovaa, että se varmasti kuului kauaskin. Tharn ei jaksanut hidastaa ajoissa, joten tuo oli melkeinpä törmännyt maahan. Murhe oli ollut juuri saalistamassa, tosin huonolla menestyksellä. Tharn oli yrittänyt saada jonkinlaisen peuran näköisen eläimen kiinni, mutta se luikki niin tiheään metsikköön ettei Murheenkantaja edes vaivautunut sen perään. Tharn nousi ylös laiskasti ja löntysteli eteenpäin. Murheenkantaja pysähtyi karjuntaan. Lohikäärme tuhahti, jolloin tuon sieraimista tuprahti savua. Tuo ei olisi juuri nyt mitenkään jaksanut toisia lohikäärmeitä. Ei Tharnilla mitään lohikäärmeitä vastaan ole, mutta ainakaan tällä hetkellä Murhe ei niitä halunnut nähdä.

Tharn jatkoi löntystelyään eteenpäin. Taas Murheen sieraimista tupri savua. 'Mitä minä menetän?' Tharn mietti, levitti siipensä ja nousi ilmaan.

Murhe laskeutui vuoren juurelle kevyesti, eikä tällä kertaa maa tömähtänyt. Tharn laskeutui vatsalleen ja tutki ympäristöä. Lähinnä nähdäkseen oliko paikalla tosiaan muita lohikäärmeitä. Savua tupri uudestaan Tharnin sieraimista. Murhe lopetti tahallisesti savun nousun vähän väliä ja tuo sai pientä "pistekuviota" nousemaan ylöspäin.

// The ensimmäinen peli! Juu, ei nuo otsikot minultakaan luonnistu. Oli muuten tosi kivaa kun koneeni pysähtyi juuri kun olin saanut kirjoitettua tämän valmiiksi, niinpä jouduin kirjoittamaan uudelleen :p //
Morado
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 28 Marras 2008, 12:31

Lounatuuli

Lounatuulen pitkä kaula nousi koholleen, kun se alkoi tähystelemään ympärilleen. Se ei nähnyt mitään, mutta aisti että joku oli lähistöllä.. tai sitten se oli vain vainoharhainen. Pian se näkikin ilmaan kohoavan savun, joka muodosti vähän väliä pistekuvioita.
Normaalisti Lounatuuli ei tuosta olisi kinnostunut, mutta nyt kun hänellä ei todellakaan ollut muuta tekemistä, hän päätti lähteä ottamaan selvää kuka noita savupisteitä teki. Lounatuuli ei todellakaan odottanut toista lohikäärmettä.. se odotti jotain pienempää, kuten ihmisiä tai velhoa.. mutta ei, vastaan tulikin puolet massiivisempi lohikäärme! Lounatuuli laskeutui ylemmälle tasanteelle ja työni päätään alemmaksi, lähemmäksi toista lohikäärmettä ja virnisti pienesti.
Nopealla silmäyksellä Lounatuuli arvioi toisen koon.. pituutta heillä taisi olla sama verrran, lounatuuli taisi olla jopa pidempi, mutta toinen oli paljon kookkaampi muissa mitoissa.. minkäs teet, lounatuuli kun sattui olemaan käärmemäinen lohikäärme. Lopulta Lounatuuli avasi kitansa ja puhalsi pienen savu ympyrän.. hänellä ei ollut hajuakaan miksi hän niin teki, mutta ajantappoahan tämäkin oli.. nyt vain piti katsoa miten toinen tähän reagoisi.

// heh : D tuttu ongelma, kerran kirjotin älyttömän pitkän rope vastauksen, ja sitten kone päätti tiltata :--) siinä vaiheessa meinas lentää näyttö ulos ikkunasta //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Morado » 09 Joulu 2008, 20:03

Murheenkantaja oli vaipunut omaan maailmaansa mietiskelemään. Tharnin ajatuksissa kävi melkein kaikenlaisia asioita. Tuo ei itse
edes ymmärtänyt miksi vaipui maailmaansa.
Tharn katsoi taivaalla olevia pilviä, jotka olivat lähinnä vuorien päällä. Lähiaikoina varmasti sataisi maanpäälle lunta, se olisi varma.
Talvi oli ihanan rauhallista aikaa ja lumikin oli mukava asia. Talvisin on aina niin viileää. Murhe tuhahti, jolloin savua tuprahti kunnolla.
Tharn lopetti pistekuvioidensa tekemisen, kun käärmeen mallinen lohikäärme tupsahti viereen. Murhe oli tiennyt, että näkisi toisen lohikäärmeen vuorilla, mutta näin nopeasti? Tharn tutki hetken katseellaan Lounatuulta. Violetti lohikäärme käänsi päänsä pois tuosta ja tuprautti savua lisää.
"Hei." Murhe tervehti hiljaa katsoen eteenpäin.

//Tönkköä//
Morado
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 15 Joulu 2008, 20:58

Lounatuuli

Loupulta toinen avasi suunsa ja tervehti? Eihän se mikään mega ihme ollut, mutta se sai Lounatuulen hetkeksi hämilleen. Harvemmin sitä lohikäärmeet osasivat puhua ja vielä harvemmin ne puhuivat ollenkaan, koska nämä halusivat pitää yllä villiä ja rajua luonnetta, mihin ei tosiaankaan kuulunut puhuminen.
Mutta joka tapauksessa tämä puhui. Lounatuuli ravisteli kasvoiltaan hämmästyneen ilmeensä ja nyökkäsi pienesti.
"hei vaan itsellesi.. et taida olla täältä päin? Eeen ainakaan ole nähnyt sinua missään päin vuorta" Lounatuuli sanoi vääntäen kasvoilleen pienen hymyn.
Tosiaankaan, ei lounatuuli tätä lohikäärmettä ollut nähnyt täällä päin, ei hän ainakaan muista nähneensä.. hänellä oli erittäin hyvä muisti ja muistaisi kyllä jos olisi törmännyt häneen aikaisemminkin.
"... mikä on nimesi? Minä olen Lounatuuli" Lounatuuli kysyi esitellen siinä samalla itsensä.. olihan se ihan kohteliasta, eikä Lounatuuli nyt ainakaan halunnut toisen kanssa alkaa tappelemaan.
Vaikka hän olikin täynnä energiaa, ei hän millään jaksaisi kamppailua ottaa, varsinkaan näin massiivisen lohikäärmeen kanssa... eikä lounatuuli todellakaan kaivannut lisää vihamiehiä.

// eipä tuo haittaa ^^ //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Morado » 19 Joulu 2008, 17:56

"Olen uusi täälläpäin" Tharn vastasi ja levitteli siipiään tylsistyneenä. Niin, Murhe oli löytänyt Cryptiin vasta vähän aikaa sitten. Eipä tuo siivellinen otus ollut nähnytkään täällä muita lohikäärmeitä ennen Lounatuulta. Ei myöskään ketään muuta oliota. Ehkä vain vilaukselta, kun Tharn lenteli taivaalla.
Toinen kysyi nimeä. Murhe mietti, että olisiko se viisasta kertoa tuntemattomalle. Toinen kertoi oman nimensä.
"Tharniksi minua kutsuvat." Murheenkantaja sanoi ja tuprautti savua jälleen. Murhe tutki Lounatuulta sivusilmällä.

//Njäh, väsynyt olen//
Morado
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 30 Joulu 2008, 14:33

Lounatuuli

Toinen kertoi olevansa aivan uusi täällä päin. Mielenkiintoista, harvemmin sitä näki uusia tulokkaita.. ne joko kätkeytyivät erittäin hyvin tai kuolivat ennen kuin niihin ehti edes törmätä. Ihmisillä oli erittäin hyvä lohikäärmeiden tappo ryhmä, eikä Lounatuuli yhtään ihmetellytkään että suurin osa meren toiselta puolelta tulleista lohikäärmeistä joutui heidän uhrikseen heti rannan tuntumassa.
Hetken uusi tuttavuus mietti, kertoisiko nimensä vai ei, mutta sitten tämä kertoi että häntä kutsuttiin Tharniksi. Lounatuuli veti päätään kauemmas ja mietti hetken, kunnes pudisti päätää.
"ei, ei tuttu nimi ollenkaan. En ole edes kuullut sinusta" Lounatuuli sanoi, samalla kun vetäytyi rullalle, kuin käärme konsanaan.
"Mikäs sinut sitten Cryptiin tuo? Kai tiedät että täällä on sota.. ei niin ihanteellinen asuinympäristö meille jaloille taruolennoille. Ihmiset yrittävät tappaa ja haltijat yrittävät värvätä..." Lounatuuli kertoi, hiljentäen ääntään loppua kohti, muistaessaan että hänethän oli jo värvätty haltijoiden leiriin.
No, ainahan hän voisi sieltä lähteä pois, tosin haltija kuningas ei siitä varmastikkaan tykkäisi.

// Sama täällä =_= jostain syystä näin talvisin väsyttää aivan hirveästi ja anteeksi että kesti vastata ^^' //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Morado » 05 Tammi 2009, 19:27

Tharn

Lounatuuli ei ollut kuullut Murheesta. Ei se mitenkään ihme kyllä ollut. Tharn ei edes haluaisi, että jotkut saisivat tietää hänestä. Näkymättömissä kun halusi olla. Eiväthän monet varmaan välittäisi edes kuulla, että Cryptiin on saapunut uusi lohikäärme. Ihmiset tosin varmaan kauhistuisivat kuullessaan siitä. Olisihan lohikäärmeistä paljonkin apua sodissa.
"Ei lähinnä mikään. Harhailin niin kauas, että päädyin tänne. Sota? En kyllä tiennyt." Tharn vastasi harmissaan. Hän oli vasta päässyt Cryptiin ja heti olisi sota?
"Kumpi puoli on mielestäsi se hyvä?" Tharn kysyi uteliaana. Olisihan se kiva tietää asioita, kun siihen tulee tilaisuus.
"Itse en kyllä innostuisi olemaan niiden puolella, jotka tappavat taruolentoja." Murhe sanoi lopuksi.

//Se on kyllä totta. Kai se talven pimeys vaikuttaa, tai jotain? Anteeksi täältäkin D8//
Morado
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 06 Tammi 2009, 13:50

Lounatuuli

Tharn ei selvästikkään ollut tietoinen sodasta ja se kävikin melko pian ilmi. No, päälle päin Crypt näytti rauhalliselta valtakunnalta, vaikka pinnan alla kiehui ja kovaa. Joka tapauksessa Tharn kertoi että hän oli vain sattumalta tupsahtanut tänne, aivan kuin Lounatuuli aikanaan. Lohikäärme nyökytteli päätään hetken, katsellen ympärilleen, kunnes käänsi katseensa takaisin tharniin kun tämä kysyi kumpi puoli oli se hyvä puoli. Lounatuuli naurahti ja vei päänsä lähemmäksi Tharnia.
"Meidän kannalta ei olekkaan sellaista puolta. Ihmiset haluavat tappaa ja haltijat komennella, mutta itse mieluummin olen haltijoiden lemmikkinä kuin ihmisten seinäkoristeena. Lohikäärmeet eivät ole kuuluneet kumpaankaan leiriin vuosikausiin ja eikä vieläkään näytä sitlä että olisimme liittymässä kummallekkaan puolelle" Lounatuuli selitti, vilkuillen samalla ympärilleen, ettei lähistöllä ollut kuuntelijoita.
"Mutta sinä taidat itse olla puolueeton? Vaai?" Lounatuuli kysäisi lopulta vetäen päätään taas kauemmaksi.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Morado » 12 Tammi 2009, 21:37

Tharn

Tharn käänsi katseensa taivaalle, kun iso lintuparvi lensi korkealta näiden yläpuolelta. Tavallisesti violetti lihakasa olisi lähtenyt niiden perään, mutta nyt se ei jaksanut. Jos tällä lihakasalla olisi ollut nälkä, ei edes yksi lintu tuosta parvesta liitelisi muualla kuin Tharnin vatsassa.
Murhe nyökkäsi Lounatuulen selitykselle. Ihmiset tappavat ja haltijat komentelevat. Todella upeaa, näin päinvastoin. Tharn päästi sieraimistaan kunnon savupilven mietiskellessään. Houkuttelevampaa olisi haltioiden puolella. Ei Murhe haluaisi kuolla ihmisten takia.
Tharn huomasi, kun Lounatuuli katseli ympärilleen. Jos joku tosiaan olisi lähettyvillä niin saisi kunnon tietopaketin.
"Varmaan tällä hetkellä, mutta jos pitäisi valita niin menisin mieluummin haltioiden puolelle. Kuoleminen ei oikein houkuta." Tharn vastasi Lounatuulen kysymykseen.
Morado
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 18 Tammi 2009, 13:17

Lounatuuli

Lounatuulen piti kyllä yhtyä Tharnin mielipiteeseen, kuoleminen ei oikein houkuttanut, ainakaan näin nuorta lohikäärmettä. Mutta ei häntä kyllä huvittanut olla komenneltavanakaan.. haltijat osasivat joskus olla ylimielisiä ja liiankin komentelevia, sen Lounatuuli oli saanut huomata parikin kertaa.. mutta minkäs teet, sopimus oli pidettävä.
"hmm'm.. tosin ei ihmisistä melkein mitään vastusta meille ole.. niiltä puuttuvat kunnon lohikäärmeen tappajat. Meidänhän täällä pitäisi hallita, jos kaikki lohikäärmeet tekisivät yhteistyötä, niin varmasti voittaisimme helposti niin ihmiset kuin haltijatkin!" Lounatuuli sanoi, naurahtaen pienesti ajatukselle.. ei hän toisaalta haluaisi asua lohikäärmeiden hallitsemassa valtakunnassa, se olisi pidemmän päälle tylsää ja ei välttämättä niin tasokasta.. harva lohikäärmeistä osasi edes puhua, saatika ajatella inhimillisesti.
Sitten Lounatuuli vetäisi päänsä ylös ja veti keuhkot täyteen ilmaa, kuunnellen samalla ylempää vuorilta kuuluvia ääniä.
"tjaa.. taitaa olla aika palata luolalle, ennen kuin joku valtaa sen" Lounatuuli sanoi hymyillen, nyökkäsi pienesti Tharnille ja ponnisti ilmaan, kohoten pian pilvien yläpuoelle, pois näkyvistä, jättäen Tharnin yksinään vuorille.. siitä Lounatuuli ei ollut varma lähtikö tämä seuraamaan häntä vai ei, mutta joka tapauksessa se oli mukava tavata älyllistä seuraa vuorilla, sitä kun täällä ei paljoa ollutkaan.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Morado » 18 Tammi 2009, 15:28

Tharn

"Niin. Se olisi oikein. Ei kenenkään meistä pitäisi alistua haltioiden käskyteltäviksi. Ja kuoleminen ei ainakaan olisi oikein." Tharn yhtyi Lounatuulen ajatuksiin ja hymähti perään. Nyt se ainakin tuli selväksi. Tharn ei liittyisi haltioihin vaikka henki menisi. Ne omahyväiset olennot saisivat pärjätä sodassa ihan yksinään. Mieluummin tämä menisi vaikka ihmisten puolelle. Tosin, sodan jälkeen ihmiset varmaan tapattaisivat kaikki taruolennot, jotka olivat heidän puolellaan.
Tharn hymähti nyökkäsi takaisin, kun Lounatuuli aikoi palata luolalleen. Helposti joku voikin kaapata sen itselleen, riippuu vaan kuinka paljon taistelee vastaan. Tharn jäi maahan hetkeksi tehden taas savusta pisteitä.

Hetken kuluttua Tharn päästi matalan karjahduksen -joka kuului varmaan kilometrien päähän- ja sen säestämänä otti maasta vauhtia ja ponkaisi ilmaan. Murhe liiteli pellolle huomatessaan ison peuralauman ja aikoi napata muutaman syötäväkseen.

//Tämä oli sitten vissiin tässä, kiitoksia pelistä :3//
Morado
 


Paluu Rinteet

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 5 vierailijaa

cron