Kättä päälle, se on siinä!

Kaikki loppuu johonkin ja alkavat jostain. Niin myös Quinn metsä. Metsän reuna on valoisaa ja harvaa kasvustoltaan. Reunamilla ei pahemmin sammalta ole vielä, vaan maata peittää saniaiset ja ruoho. Puut ovat suurimmaksi osaksi lehtipuita. Mitä syvemmälle metsään menee, sitä synkemmältä se alkaa näyttämään.. joten, uskallatko astua lumottuun metsään, vai pysytteletkö suosiolla poissa?

Valvoja: Crimson

Kättä päälle, se on siinä!

ViestiKirjoittaja Ikane » 24 Heinä 2015, 22:06

//Aksutar teretulemasta! c: En tosiaan tiennyt kiroilevatko Cryptiläiset meidän tuntemilla kristinuskoon pohjaavilla kirosanoilla joten korvasin sen tutulla taudilla. :'D//

Lapis Lazuli

Lapis istui vanhan, kaatuneen kelopuun päällä ja tuijotti otsa kurtussa kettua, joka oli saapunut hänen levähdyspaikalleen ilmestymään. Naisen ilme oli kuin äkäisen karhun takapuoli, kun hänen vihreät silmänsä seurasivat punaturkkista vierasta. Rusakko, jonka Lapis oli aiemmin pyytänyt, kiinnosti sitä selvästi.
"Ihan turha yrittää, kaveri. Hus," susinainen huiskautti kädellään pienieleisesti istuen yhä jalat haarallaan, kädet polvien päällä alaspäin kumartuneena. Kettu säpsähti ääntä mutta jatkoi hiippailua naisen tykö - tai oikeammin, ruuan tykö. Susinainen murahti turhautumisesta ja huokaisi varsin painokkaasti. Kettu katsahti toiseen, ovela mutta tympeän ymmärtämätön ilme kasvoillaan. Mitä sä huidot, ihan kuin se nauraisi.
"Häivy. Pois. Hus hus." Lapis yritti vielä, heiluttaen nyt molempia käsiään keskittymisen jyrkät uurteet kasvoillaan. Naisella oli tavanomaisen huono päivä, ja tuo ketunretale luulee vaivihkaa vievän hänen ruokansa. Kun kettu yllättäen syöksähti kohti rusakkoa, nappasi siitä kiinni ja pinkaisi juoksuun, hyppäsi nainen pystyyn ja karjaisi: "JO NYT ON RUTTO!" Hän huokaisi ja istahti uudelleen alas.

Ei se rusakko häntä haitannut. Ei se kettukaan. Tilanne vaan nostatti ajatuksia päähän.
"Miten voi olla näin vaikea kertoa toiselle mitä ajattelee?" Lapis pohti itsekseen, vakavampaan sävyyn kuin mitä tilanne vaatisi. Nainen huomasi koskettavansa vihreää hiustupsujen kiinnisidottua nippua jota kantoi aina mukanaan. Niin, miten vaikea onkaan kertoa toiselle mitä tuntee. Ja miten vaikeita ne tunteet ovatkaan.
"Olisi helpompaa jos kaikki puhuisi samaa kieltä. Sitä yhtä ja samaa. Eikö niin?" Susinainen osoitti kysymyksensä taka-alalla lounastaville matkakumppaneilleen, hevosille. Sitten Lapis kellahti selälleen kelopuun päältä, jalkansa sojottaen minne sattuu jääden tuijottamaan taivasta.
Ikane
 

Re: Kättä päälle, se on siinä!

ViestiKirjoittaja Aksutar » 25 Heinä 2015, 02:43

Marduk


Kuinka tylsäksi arki saattoikaan iskostua, kun oli elänyt vuosituhansia. Kymmeniätuhansia. Satojatuhansia, jos ajatteli tämän ulkomuodon rajojen yli. Loppupeleissä Archelaus ei ollut edes itsekään varma, kuinka kauan oli ollut olemassa.
Pääpointti kuitenkin oli se, että pelkkä oleminen kävi toisinaan tylsäksi. Sitä tarvitsi aina jotain uutta, jotain suunniteltua, jotain, jolla maustaa sekä omaa, että koko valtakunnan elämää. Siihenhän he, kolme vanhinta, pyrkivät. Se oli myös mielessä vanhimmalla tänä iltana, kun liikkeelle lähti. Hänellä oli tapaaminen hämärsuden kanssa, vaikka kyseinen naishenkilö tästä tapaamisesta ei ollut tietoinenkaan. Mutta sehän vain sopi Mardukin tyyliin. Saapua nyt kutsumatta ja odottamatta paikalle.

Kelopuun yllä istuva hämärsusi sai vanhuksen hymyilemään, sokean ollessa jo paikalla kun kettu oman osansa ruuasta kävi vaatimaan. Hän oli varjoissa, kaukana, tietäen kyllä mitä leiriytynyt nainen sanoi ja teki. Ei hänen tarvinnut vieressä olla, todistaakseen tätä tapahtumaa. Oraakkelin läsnäolosta johtuen metsä olikin kovin hiljainen lähiseudulta, valtavan olennon hohkaen auraansa pitkin poikin lähiympäristöä. Tai no, eihän Marduk todellisessa, lohikäärmemuodossaan ollut. Ei, sen sijaan hän oli se vanha, vaatimaton humanoidi. Valkohapsinen, sokea mies, josta tuskin oli uhkaamaan ketään ulkonäöllään saatikka olemuksellaan. Hän näytti heikolta, raihnaiselta ja ennen kaikkea rumalta, iän raiskatessa uurteisia kasvoja, jolla myös syylä jos toinenkin komeili - puhumattakaan niistä tyhjällään ammottavista silmäkuopista.

Pikkuhiljaa tuo karu näky oli kuitenkin käynyt lähestymään tämän illan viihdykettään. Hän ei kävellyt, vaan lipui metsässä lähemmäksi, harmaan kaavun laahatessa maata.
Tarpeeksi lähelle päästyään, kävi vanhus suunsa avaamaan.
"Aikanaan me kaikki puhuimme samaa kieltä", Kävi vastaus hämärsudelle, joka kysymyksen oli lähinnä ratsulleen suunnannut, "Sitten pikkuhiljaa kaikki unohtivat sen kyvyn... Nykyään nuoret eivät osaa enää kommunikoida toistensa kanssa, saatikka sitten luonnon kanssa. Luonnon, jonka kieli niin yksinkertaista on".
Vanhus pysähtyi muutaman metrin päähän hämärsudesta, käyden nyökkäämään pienesti puheidensa jälkeen tervehdykseksi.
"Saaliin menetys saattaisi olla suurikin menetys toisille, nälkää näkeville... Etkö sinä sitten nälkää näe, Lapis hyvä?", Tietenkin vanhus aloitti tapojensa mukaan kovinkin kryptisen keskustelun, esittäytymättä suoraa tai tuomatta mitään ilmi heti ensikättelyssä. Se oli Archelauksen tapa ja siihen tämä nuori nainen saisi nyt tottua, sillä vanhus ei ollut lähdössä minnekään toviin. Nyt kun miellyttävännäköistä seuraakin oli.


// Täällä olemme! Ja joo siis kyllä kristinuskoon pohjautuvia kirosanoja voi heittää - sikäli mikäli hahmo vain kristinuskossa on tai siihen kokee jonkinlaista referensi tasoa omaavan //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Kättä päälle, se on siinä!

ViestiKirjoittaja Ikane » 07 Elo 2015, 12:59

Metsä oli hiljaa. Lapis makasi selällään, eikä tajunnut sitä ennenkuin tuntui siltä kuin valtava paino olisi iskeytynyt hänen rintakehäänsä, aivan yllättäen. Nainen haukkasi henkeä silmiensä rävähtäessä auki, sydämen hypähtäessä laukkaan, repäisi itsensä istualteen - vaikkakin varsin outoon asentoon, jalkansa kun yhä olivat kelopuun päällä - saaden korviinsa uuden äänen. Vanha ääni, joka tunkeutui lempeästi susinaisen korviin yritti saada tilaa tämän päässä kun naisen sisällä säikähtänyt ääni huusi valmiutta puolustukseen, taisteluun, mihin tahansa.
Hämmästyksekseen Lapis näki vanhan miehen. Vanhan, kurttuisen, heiveröisen miehen. Pitkä toinen kyllä oli, mutta todella vanhan näköinen. Tässä tilanteessa Lapis ei jäänyt niinkään vieraan ulkonäköä ihmettelemään vaan valtavaa painetta, ilman raskautta joka tämän tuntemattoman ympärillä oli. Se ei käynyt yhteen ulkonäön kanssa, ei sitten millään. Mistä mies edes ilmestyi? Tuoksukin oli oudohko, puhumattakaan mitään näkemättömistä silmienpaikoista. Naisen hengitys oli säikähtäneen nopeaa, mutta hän silti pysyi lähes liikkumatta, katsoi vain vierasta kasvot epäilevästi - ja ehkä hieman äkäisestikin - kurtussa, mittaillen, arvioiden. Vanhus oli rauhallinen, puheli Lapikselle. Hitaasti, toisen lausuessa sanojaan luonnon kielestä alkoi nainen hivuttautua jaloilleen. Susinainen nousi seisomaan valmistautuneeseen asentoon miehen nyökätessä tervehtiäkseen. Tämän kummempaa tapausta ei nainen ollut tavannut pitkään, pitkään aikaan. Ja sadistisen ihmissyöjänkin hän oli kohdannut.

"Mistä ihmeestä hän tiesi nimeni?!" Lapis ihmetteli mielessään. Rintakehä kohoili, kun nainen mietti mitä tekisi. Kummallinen puhetapa tällä vieraalla. Tämä outo tunne joka miehen ympärillä oli, hermostutti häntä vietävästi. Korvansa luimussa Lapis vihdoin avasi suunsa, vain hetkisen kuluttua miehen kysymyksestä.
"En näe nälkää niin kauan kuin pystyn juoksemaan. Kuka oikein olet?" Naisen ääni oli täynnä epäilystä, tavanomaista ärtyisyyttä ja hermostunutta vivahdetta. "Metsä ei ole turvallinen paikka..." nainen piti hetkisen tauon, arvioiden toisen ulkonäköä kunnes selvästi painottaen antoi ilmi mielipiteensä toisesta lähes sihahtaen, "vanhukselle."
Ikane
 

Re: Kättä päälle, se on siinä!

ViestiKirjoittaja Aksutar » 16 Elo 2015, 00:08

Vanhus tarkkaili hämärsutta edessään. Tarkkaili, nimenomaan. "Katseli" tuota, aivan kuin olisi omannut silmät joilla toista tuijottaa. Vaikka tarkoituksella ei halunnutkaan olla uhkaava - ainakaan tällä kertaa - tuppasi sokea vanhus sitä tunnetta itsestään suorastaan hohkaamaan. Olihan hänellä auransa, jonka jokainen vähänkin erikoisempi tapaus saattoi aistia ja se alati omalaatuisen karu tapa puhua ja elehtiä. Mutta, vanhus piti teatraalisuudesta. Ei hän siitä eroon päässyt, vaikka olisi yrittänytkin.
Ilmaan kajahti hymähtelevä naurahdus hämärsuden sanojen myötä, joka kaikui pitkälle metsässä. Kumisi ympäristössä. Nauru, jota ei todellakaan olisi uskonut kumpuavan raihnaisesta vanhuksesta. Päätään pienesti pudistellen Archelaus kävi lähestymään, lipuen maata pitkin kuin aave konsanaan, pysytellen kuitenkin kunnioittavan välimatkan päässä nuoresta.

"Metsä ei ole turvallinen paikka kenellekään näinä päivinä", vanhus hymisi kaarrellessaan Lapisia kauempana, kuin mikäkin korppikotka joka odotti uhrinsa kuolevan, jotta ruokailemaan pääsisi, "Missään ei ole turvallista näinä päivinä. Hyvä jos kotonaan voi silmänsä sulkea - jos sellaiset omistaisi.. - hyvillä mielin ja luottaa siihen, ettei joku yöllä käy kimppuun".
"Mutta juuri nyt, tämän turvallisempaa paikkaa saat hakea. Yleensä eläimet, pedot, hirviöt... kaikki välttelevät minua. Ja minulla ei ole aikeita satuttaa sinua, ei tässä eikä tulevassa - ellet itse halua haastaa minua", sokea virnisti pysähtyessään Lapisin eteen.
"Olen Archelaus. Oraakkeli, Ajankiitäjä, Vanhin... Marduk. Minulla on monta nimeä, monta titteliä, kutsu miksi ikinä haluat", Valkohapsinen kävi itsensä esittelemään, vastaten siihen ensimmäiseen kysymykseen joka esitettiin aikaisemmin.
"Toisten kanssa kommunikointi osaa olla hankalaa... eikö? Varsinkin, kun on nelijalkainen peto..", Vanhus tokaisi täysin tyhjästä, selvästi tuolla oli jotain mielessä mutta ei tietenkään mitään ääneen suoraa sanonut. Ei nyt vielä, hän halusi nähdä kuinka nopeasti Lapis ymmärtäisi jutun juonen, jos tuota lähti johdattelemaan hitaasti haluamaansa suuntaan. Kovin rumaahan se oli vanhukselta. Mutta nämä olivat hänelle niitä harvoja hupeja
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Kättä päälle, se on siinä!

ViestiKirjoittaja Ikane » 21 Elo 2015, 21:48

Tavallisesti Lapis oli äärimmäisen auttavainen vanhoja ja pieniä lapsia kohtaan, mutta tämä mies hermostutti häntä liikaa. Jännittyneessä asennossaan tuijotti Lapis miestä tutkien toista kun hänellä ei ollut silmiä joihin katseensa kohdistaa. Seuraavaksi äänen sai nauru vanhuksen suunnalta, ja naisen toinen kulmakarva nytkähti kysyvästi ja hivenen hämmentyneesti. Vaan se ei ollut raastava, käheä ja heikko nauru jota Lapis oli kuullut entisen asumuspaikkansa kylänvanhimpien nauravan. Se oli jotain paljon vakaampaa, vahvempaa, vaikkakin omasi sen vanhan vireen. Kaiken huipuksi tuo outo vanhus kävi häntä vielä lisää lähestymään, joskin tarjosi samalla vastausta naisen kärkkääseen kysymykseen. Miehen pyöriessä hänen ympärillään seurasi susinainen tätä katseellaan, varautuneena ja lihakset jännittyneinä. "Ainakin vanhuksella on jonkinasteista huumorintajua silmiensä suhteen..." Totesi nainen mielessään. Vanha mies kuitenkin jatkoi, eikä naisen käynyt kieltämään yhtäkään hänen sanoistaan ainakaan sen painostavan tunteen seurauksena, joka toisen ympärillä oli.
Lapiksella ei ollut minkäännäköisiä aikeita hyökätä toisen kimppuun, ja kun vanhus virnisti puheensa välissä, tuhahti Lapis puolittainen hymynkaare kasvoillaan. Ehkä se oli ennemminkin lähtöisin ärtyisyydestä kuin ystävällisyydestä, ainakin Lapiksen suunnalta saatuna... Ainakin toinen vastasi hänen kysymyksiinsä, joskin pitkästi ja salamyhkäisesti. Vanhus tuntui tietävän jotain varsin merkillistä, mutta Lapis ei ollut aivan varma siitä. Toisen luetellessa monia nimiään, kuulostivat ne etäisesti tutulta... Lapis ei vain saanut kaivettua esiin muistoja joissa ne sanat ehkä elivät. Tavallinen ihminen Marduk ei kuitenkaan ollut, se oli aivan varmaa.

Lapiksen silmät siristyivät kuullessaan kutsuttavan itseään nelijalkaiseksi pedoksi. Nainen kyllä nimitti itseään niin yön synkkinä hetkinä, mutta että joku muu kutsuisi häntä niin... Nainen hengitti ohikiitävän hetken raskaammin, tasaten itseään, estäen ärtymyksen purkautumisen hallitsemattomasti.
"Mitä oikein tarkoitat nelijalkaisella pedolla?" Naisen ääni kyllä kertoi varsin avoimesti ettei ollut kovinkaan haltioissaan toisen keksimästä nimityksestä. Itsekästähän se sinällään oli - Lapis oikeutti oman teräväkielisyytensä ja soimasi toista joka vastaavasti teki.
"Sinulla ei ole käsitystäkään siitä. Näytät puhuvan aika hyvin minun näkökulmastani."
Ikane
 

Re: Kättä päälle, se on siinä!

ViestiKirjoittaja Aksutar » 14 Syys 2015, 20:09

Vanhuksen seisten paikallaan tuo oli pelottavan liikkumaton. Vaikuttaen jopa siltä, että olisi paikoilleen kuollut ja romahtaisi maahan minä hetkenä hyvänsä. Se vain tuijotti Lapista, antaen naiselle hetken aikaa setviä ajatuksiaan, ennen kuin jatkaisi tuon kiusaamista pitkillä puheillaan. Yllättävän hyvin tyttö asiaan reagoi, olisihan sitä voinut saada paljon huonommankin vastaanoton, ottaen huomioon millaisessa ympäristössä ja millä tavalla vanhus matkalaista oli lähestynyt. Ei se olisi ollut ensimmäinen kerta Mardukin kohdalla, jos Lapis olisikin päättänyt reagoida aggressiivisesti ja puolustaa itseään - tai vastaavasti juosta pakoon. Kovin tylsäähän se oli, jos joku pakoon juoksi, Archelaus kun pystyi heti vain siirtymään toisen viereen uudestaan ja uudestaan, kunnes pakoon pyrkijältä loppui energia. Ei kukaan päässyt tässä valtakunnassa häneltä pakoon.

"Tiedät kyllä mitä minä sillä tarkoitan, Lapis", Rujokasvoinen naurahti, tällä kertaa yllättävänkin lempeänkuuloisesti, "Tiedän sinusta enemmän kuin arvaatkaan. Tiedän myös ongelmastasi kommunikoida toisessa muodossasi. Helpompaahan se olisi, jos siinä muodossa kykenisi humanoideille puhumaan tarpeen tullen, eikö?".
"Voin opettaa sinut puhumaan susimuodossasi", Silmätön jatkoi nyt kovin suorasukaisesti, "Mutta apuni ei ole ilmaista. Mikä tässä maailmassa nyt ilmaista olisikaan? Sen sijaan että auttaisin sinua hyvää hyvyyttäni, aion vaatia sinulta vastapalvelusta. Pientä sellaista, ei mitään suurta".
"Tietenkin voit aina kieltäytyä ja jatkaa matkaasi, etsiä käsiisi jonkun joka ehkä osaisi auttaa, mikäli tarjoukseni ei sinua kiinnosta", Virne kävi uudemman kerran kohoamaan iän raiskaamille kasvoille, "Valinta on sinun".



// VOI HERRAN PIERU MÄ LUULIN ET OLIN POSTANNU TÄNNE VASTAUKSEN MUT EI SE NÄEMMÄ KOSKAAN SI LÄHETTÄNY SITÄ. Anteeks kesto siis ;_; //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Kättä päälle, se on siinä!

ViestiKirjoittaja Ikane » 09 Loka 2015, 16:33

Lapis tuijotti toista suunsa hieman raollaan. Joko häntä oli tarkkailtu ilman että hän itse sitä huomasi, tai toinen oli jonkinsortin henki tai vastaava. Lapis ei kyennyt yhdistelemään palasia tarpeeksi nopeasti, mutta toisen suorapuheisuus herätti kiinnostusta. Ja siinä se oli. Ratkaisu hänen ongelmaansa. Voi kyllä, hän halusi oppia puhumaan toisessa muodossaan - jonka tämä merkillinen vanhus tuntui tietävän. Nainen kuunteli tarkasti, jokaisen sananpainon, jokaisen äänteen. Hän halusi päästä perille tästä tarjouksesta, joka tuntui liiankin hyvältä ollakseen totta.

"Ei se mitään anna jos ei ota, vai kuinka," nainen sai lopulta sanottua. "Minkä vastapalveluksen oikein haluat? Mistä tiedän ettet aio tappaa minua tämän hämärän sopimuksen jälkeen?" Nainen risti kätensä rintakehälleen, tarkkaillen toista yhä mutta paljon kiinnostuneempana kuultuaan mitä toinen halusi.
"Sait minut kiinnostuneeksi, onnittelut siitä."

// hahha ei se mitään, ymmärrän varsin hyvin! xD Itselläkin ollut vaikeuksia saada tämä tänne joten no worries~!
Ikane
 

Re: Kättä päälle, se on siinä!

ViestiKirjoittaja Aksutar » 10 Loka 2015, 05:04

Rumilus ei voinut kuin hymistä naurahdellen, myöntyvästi Hämärsuden sanoihin. Eihän se mitään antanut, jos ei ottanut, toden totta. Mikään ei ollut ilmaista tässä maailmassa, Ennemmin tai myöhemmin kaikesta sai maksaa, tavalla tai toisella.
Pää kävi kallistumaan pienesti Lapiksen kysellessä, mikä mahdollisesti olisi se vastapalvelus, mitä vanhus häneltä halusi. Siihen oli monta vastausta, mutta minkä niistä nyt tässä tilanteessa antaisi? Oli niin monta mahdollisuutta, missä Hämärsuden kaltaista "petoa" voisi käyttää hyväkseen, mutta...

"Haluan sinulta vain lupauksen siitä, että teet niin kuin minä käsken, kun aika tulee", Archelaus aloitti, "Tiedän kyllä, aiotko tehdä niin kun pyydän vai et - joskin kaikkeen on niin monta lopputulosta. Silti, haluan että vannot tekeväsi niin kuin pyydän, kun koittaa se aika, että sinulta pyydän vastapalvelusta. Lupaan, ettei pyyntöni vaadi sinua tai rakkaimpiasi uhraamaan henkeään suotta, mutta se on ainoa asia mitä voin sinulle luvata".
"Ja mistä sinä todellakin tietäisit, tappaisinko sinut vai en?", Archelaus kävi hymisemään, "Mikäli toteutat nätisti pyyntöni etkä rupea hankalaksi, niin en näe mitään syytä tappaa sinua. Nyt tai tulevassakaan. Jos yhteisymmärrykseen pääsemme, on sinusta enemmän hyötyä elävänä kuin kuolleena - jopa sopimuksemme jälkeen".
"Joten. Voin luvata, ettei henkesi ole uhattuna edes sen jälkeen, kun sopimus on molemmin puolin toteutettu - siis, henkesi ei minun toimesta ole uhattuna. Tietenkin jos vaadit, voin antaa sinun katsoa yhteen peileistäni - peiliin, joka näyttää tulevan. Siitä näet, mitä tulevan pitää, kaikki ne mahdollisuudet", Oraakkeli kertoi, vetäen syvään henkeä aivan kuin muka olisi happea tarvinnut elääkseen.

"Päätös on kuitenkin sinun. Löydän kyllä muitakin tilallesi - koko valtakunta on vaihtoehtoja täynnä. Joten jos tarjoukseni ei kiinnosta, poistun", Vanhus virnisti, ojentaen pienesti oikeaa kättään naisen puoleen, näin alkujaan jonkinlaisen sopimuksen lukkoon lyömiseen.


// AAAHHH ymmärrän. MUT EI SE MITÄÄN pikkuhiljaa //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Kättä päälle, se on siinä!

ViestiKirjoittaja Ikane » 16 Loka 2015, 15:02

Kuten Lapis hieman arveli, ei Marduk suoraan sanonut mitään vastapalveluksesta jonka joskus tulisi haluamaan. Samapa se oikeastaan hänelle, mitä hävittävää hänellä oli? Jos toinen kaipasi jonkun kuolleeksi, kidnapatuksi tai muuta niin se ei naisen historiasta paljoa poikennut. Sopimus siis kuulosti naisesta jopa hyväksyttävältä, ja hän onnistui hitusen rentotumaan tässä puheen lomassa. Totta oli sekin, että jos vanhus halusi hänet kuolleesi, hän ei todennäköisesti enää seisoisi tässä...

Puhuttaessa jostain merkillisestä peilistä, joka kykenisi näyttämään tulevan, nousivat susinaisen niskavillat pystyyn. Taikuutta. Asia, jota nainen vihasi maailmassa - ei siis ollut huolta siitä että hän tuohon turvautuisi.
"En kaipaa mitään lumottua peiliä - teen päätökseni kyllä ihan itse." Terävästä kielestään huolimatta ojensi nainen pehmeän kätensä miehen omaan. Iän kuluttama, uurteinen iho ja nuori, elämänsä alussa oleva iho löivät näin lukkoon sopimuksen.
"Saat sopimuksesi," Lapis tyytyi sanomaan. "Mitäs nyt? En oleta että kanniskelet peilejä tai muuta kaapusi sisällä," nainen jatkoi vielä.
Ikane
 

Re: Kättä päälle, se on siinä!

ViestiKirjoittaja Aksutar » 21 Loka 2015, 00:20

Virne rupisilla kasvoilla kävi leviämään jälleen, kun naisen niskakarvat nousivat pystyyn taikuudesta puhuttaessa. Kuinka huvittavaa sekin oli, aina silloin tällöin. Toisinaan kun henkilöt luulivat olevansa tekemisissä vain satunnaisen velhon kanssa, kun Mardukin tapasivat, vaikka seisoivatkin itse Ajankiitäjän, Oraakkelin edessä. Hän ei ollut vain satunnainen taikuri joka silmänkääntötempuilla viihdytti matkaajia. Ei, hän oli jotain paljon suurempaa ja alkuvoima tiesi sen myös itse. Ehkä ylpeys kävisi lankeemuksen edellä hänenkin kohdalla loppupeleissä, mutta siihen olisi vielä aikaa. Niin kovin paljon aikaa.
Vanhus hymisi huvittuneena Lapiksen mainitessa, ettei kaivannut lumottuja peilejä - ainakaan tähän väliin. Niin kovin moni muukin sanoi, eivät he joko halunneet tietää tulevaa tai eivät yksinkertaisesti uskaltaneet katsoa tulevaan, mikä oli kyllä ymmärrettävää. Vaati paljon henkilöltä tietää tuleva ja yleensä kun siihen koitti varautua, sitä tietämättään vain entistä pahemmin kävi toteuttamaan sitä tulevaa, jonka oli nähnyt. Vaati siis omanlaista rohkeutta kurkistaa tulevan näyttävään peiliin, mikäli siihen tilaisuus suotiin.

Käsi kävi kuitenkin ottamaan otteen toisesta, Lapiksen suostuen tarttumaan siihen vanhanluisevaan käteen sopimuksen lukkoon lyömiseksi. Muutaman kerran kättä pudistettiin sokean vanhuksen virnuillen itsekseen, näyttäen turhankin tyytyväiseltä tähän päätökseen.
"Minä kannan vaikka mitä kaapuni suojissa - mutta en kyllä yhtään peiliä", Vanhus vastasi Lapikselle käden irrotessa toisesta.
"Nyt me menemme luolaani, vuorelleni. En jaa oppejani missä sattuu, saat luvan tulla luokseni vierailulle sitä varten", Archelaus jatkoi, samalla kun kävi lipumaan Hämärsuden ohitse tuon ratsun puoleen. Tykkäsi koni siitä tai ei, kävi vanhus koskemaan mokomaa, samalla kun toinen käsi ojentui Lapiksen puoleen uudemman kerran.
"tule, vien meidät sinne - rakas ratsusikin pääsee mukaan, ettei sen yksin tarvitse tänne jäädä", oraakkeli hymisi, odottaen että Lapis käteen tarttuisi, ollen näin heti valmis siirtämään heidät kaikki pois tältä paikalta omaan luolaansa vuorille.


// Jos haluat niin voit hitata ton siirtymisen tapahtuvaks seuraavassa viestissä, se on tosiaan semmonen maaginen puff nyt olemme toisessa paikassa jne. Also jos haluat, niin pelin voi tietenkin siirtymisen myötä siirtää tonne vuorille vanhimpien luolaan //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Kättä päälle, se on siinä!

ViestiKirjoittaja Ikane » 09 Marras 2015, 22:03

//Take it away, Ern! Huutelen Harry Potter -lainauksia varmaan hautaan asti Eli tosiaan Aksulle luvallista hittailua lentopostin muodossa. Peliä ei minun puolestani ole pakollista siirtää sinne eri paikkaan, jos maininta pelialueen muutoksesta riittää~ //

Lapis katsoi pitkään toisen tyhjiin silmiin. Nainen oli nyt päättänyt luottaa tähän erikoiseen seuralaiseensa, mihin ikinä se hänet johtaisikaan. Ehkä hänen tulisi taistella, ehkä tappaa. Aika sen vain näyttäisi, mutta sitä oli turha käydä nyt murehtimaan. Kaikki tapahtuu aikanaan, siitä susinainen oli varma. Kommentti vuoresta ei vielä päässyt naisen tajuntaan jotta hän ymmärtäisi toisen todellisen olomuodon. Katseellaan hän seurasi toisen askelia - tai pikemminkin liitoa maankamaran yllä hänen kumppaninsa Pruinan tykö. Hevonen oli varsin tyyni, vaikka hieman takakireä, näin suuren painostavan voiman ollessa lähellä. Toinen, vaalea tamma joka pysytteli taaempana, hirnahti hätääntyneenä. Lapis huokaisi ja vilkaisi vuoroin kumpaakin hevosta ja sitten Mardukia.
"Tuota, en usko että sinulla on jonkinsortin painorajoitusta tälle taianomaiselle pikamatkalle, mutta voithan... Voithan ottaa hänetkin mukaan?" Lapis kysyi katsomatta suoraan Oraakkeliin, samalla kun vaalea tamma painoi turpansa Lapiksen syliin saavuttuaan tarpeeksi lähelle. Nuori hevonen etsi turvaa naisesta, ja nainen luotti nyt itsensä ja matkaseuransa Mardukin käsiin.
"En voi jättää häntä yksin." Ehkä toinen tiesi sen jo, mutta silti halusi Lapis sen sanoa. Susinainen veti ilmaa keuhkoihinsa, ja tarrasi toisen käteen. Hän olisi valmis.
Ikane
 

Re: Kättä päälle, se on siinä!

ViestiKirjoittaja Aksutar » 27 Joulu 2015, 17:21

Marduk ei hoputtanut naista lainkaan, vaan antoi hämärsuden aivan rauhassa vielä harkita ja punnita tilannetta. Typerähän tuo oli ollut, jos heti käteen olisi tarttunut. Lapis kävi vielä kyselemään, että pääsisihän valkea tammakin mukaan, johon vanha mies vain lähinnä naureskeli itsekseen - tai no, lähinnä sille painorajoitustiedustelulle. Paino ei koskaan ollut vanhalle liskolle ongelma.
"Totta kai voin, vaikka vuoret nyt eivät ole ehkä suotuisin ympäristö ratsuille - mutta pidämme ne vain turvassa luolassani, niin ne kyllä pärjäävä", Vanhus höpisi, ennen kuin Lapis kävi viimein tarttumaan hänen käteensä.

Sillä samalla sekunnilla ympäristö muuttui. Tuulahdus, hetken pimeys, epämääräisiä maisemia, paikkoja, kenties aikojakin. Mikään ympärillä ei sen murto-osa sekunnin ajan tuntunut todelta tai tutulta. Sen pienen hetken he eivät olleet missään, mutta samaan aikaan he olivat kaikkialla. Tuskin Lapis ehätti edes mitään näkemään ympärillään, ympäristön havaitseminen tällaisessa siirtymäprosessissa oli taito johon piti harjaantua.
Mutta nopeasti se oli ohi. Metsä oli vaihtunut kiviseen, pimeään luolaan. Uskomattoman valtavaan luolaan. Tuuli ujelsi koleassa pimeydessä, jostain kaukaa kuului valtavien lohikäärmeiden mylvintää ja karjuntaa, kun suuremmat liskot ottivat yhteen Mor vuorten huippujen lähellä. Hiljalleen pimeyttä kävi valaisemaan valkeat, maagiset valopallot, jotka lähtivät kiertämään valtavaa luolaa - aina toiseen päähän eksyessään ne olivat hädin tuskin nähtävissä. Muutama valkeista valopalloista jäi leijailemaan Lapiksen ja tuon ratsujen lähettyville, valaisemaan lähiympäristöä kolmikolle, siinä missä yksi näistä palloista lähti seuraamaan vanhusta.

"Älkää välittäkö lohikäärmeistä ulkona. Eivät ne tänne tule, korkeintaan eteisluolaan ja sieltäkin on monen metrin matka tähän luolaan", Vanhus naureskeli äänensä kaikuen kaukaisuuteen tässä suuressa luolassa, "Tule, näytän sijan johon voitte sijoittua".
Suhteellisen tasaista luolanlattiaa pitkin lipuva vanhus johdatti Lapiksen ystävineen siihen luolan seinässä sijaitsevaan syvänteeseen, josta löytyi humanoideille sopiva huoneisto kaikkine mukavuuksineen. Konit voisivat ottaa sijansa syvennyksen lähettyviltä - Archelauksen täytyi varmasti hakea noille jotain heinää pehmikkeeksi ja ruuaksi tosin. Mutta ei nyt vielä, ensin piti toivottaa vieraat tervetulleeksi "matalaan majaan".
"Koko tämä huoneisto on käytettävissäsi. Osannet itse varmaan takan lämmittää ja ruokaa laittaa - sanot vain jos jotain tiettyä tarvitset, niin minä hankin sen sinulle", Vanhus kävi selittämään, samalla kun pienellä käden heilautuksella kävi sytyttämään syvennykseen kynttelikön jos toisenkin, sekä soihtuja valaisemaan ja lämmittämään asuintilaa.
"Haluan että olet mahdollisimman terässä, kun aloitamme harjoittelun - joten lienee parasta jos tämän illan vietät leväten ja tilannetta sulatelle... eikö?"


/// BYÄÄÄ anteeks kesto >: Also täällä on se parempi kuvailu Mardukin luolasta jos kiinnostaa siitä lukee paremmin //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt


Paluu Metsänreunat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron