Kirjoittaja Ylva » 29 Marras 2015, 17:20
Nathala
Kuolevan ruohon ja tunkkaisen mullan tuoksu tunkeutui naisen sieraimiin ja tuntui tukahduttavalta. Läheinen tutustuminen maankamaraa kohtaan ei ollut täysin vapaaehtoinen Nathalan tumpsahdettua suoraan pärställeen aron lyhyeeseen heinikkoon. Kädet hidastivat vauhtia sen verran ettei turpa ollut ensimmäisenä kosketuksissa maata vasten, mutta siltä se kyllä tuntui. Pään helinästä huolimatta nuoren oloinen nainen kiepsahti automaattisesti kyljen kautta jaloilleen, vaikka ylös nouseminen olikin hieman vähemmän sulavaa. Tämä päivä oli sujunut varsin mukavasti ennen kuin nuo kolme olivat ilmestyneet kuvioihin. Oikeastaan Nathala ei ollut uskonut noiden vaivautuvan oikein lähtemään tuon perään, kun oli jo päiviä sitten onnistunut seikkailemaan turhan lähelle ristinritareita. Toisin oli kuitenkin käynyt ja nämä uskaliaat herrat olivat yhyttäneet naisen aroilla, yllättävän lähellä haltioiden kaupunkia, joka kohosi keskellä aroja ja jonne susilainen oli ollut menossa. Matka oli kuitenkin katkennut kun herrat hevosineen olivat ilmestyneet paikalle ja vaikka Nathala osasikin juosta nopeasti ei sentään hevosta päässyt pakoon. Susilainen ei ollut ihan varma mikä tuon oli kaatanut maahan, tavallinen isku se ei ollut ollut, joten epäili suuresti taikuutta. Oli miten oli, sinne oli päädytty ja nyt kun nainen pääsi jaloilleen olivat ritarit piirittäneet tuon ja kaksi noista laskeutui yllättävän ketterästi alas hevosten selästä ottaen huomioon että noilla oli raskaamman puoleiset haarniskat päällään.
Nathala näytti sillä hetkellä täysin tavalliselta nuorelta ihmisnaiselta, mikä nostatti automaattisesti kysymyksen mieleen siitä miten nuo edes tiesivät ettei nainen ollut mitä näytti. Tietysti joku paremmin iformoitu tietäisi, että ristinritarit pystyivät aistimaan kaikkea maagista ja Nathala oli enemmän maaginen olento kuin mitään muuta. Nopea silmäily ympärille valoitti tilannetta naisen osalta, metsänraja ei ollut kaukana ja sinne saattaisi onnistua piiloutumaankin, mutta kuten todettu, hevosia ei noin vain päässyt pakoon ja kolmas ritari oli jäänyt fiksusti ratsaille siltä varuiksi, että nainen päättäisi lähteä pakoon. Kaksi muuta vetivät miekat toiseen käteensä ja kilpensä toiseensa aloittaen naisen suuntaan astelemisen selvästi kuitenkin varuillaan. Nathala irvisti itsekseen, hän ei sinänsä nauttinut tappelemisesta tai no ehkä vähän, mutta ei ollut mikään ammattilainen miekkojensa kanssa, pärjäsi paremmin jousella, mutta se makasi nyt orpona maassa lennettyään naisen kädestä tuon kaatuessa, yllättävän kauas jos tarkkoja oltiin. Susilainen kuitenkin veti katanan ja lyhyemmän version siitä käsiinsä valmiina puollustamaan itseään. Naisen oma vaatetus ei ollut kummoinen, korsettimainen yläosa oli aika avoin viileästä ilmasta huolimatta kuten myös polviin yltävä hame, joka koostui monen monesta pienestä ketjusta ja kankaisista osista. Sen kanssa oli helppo liikkua, mutta lämpöä se ei varmaankaan pitäisi ja mitä pitkiin saappaisiin tuli no ne olivat oikeastaan vain osa illuusiota. Ulkoisesti vähäpukeista naista ei ilman viileys tuntunut häiritsevän, oli pohtinutkin uusien vaatteiden hankkimista ihan näön vuoksi tai ehkä joku magiaa taitava voisi auttaa muuttamaan illuusiota. Nathala yritti kuitenkin nyt keskittää harhailevat ajatuksensa käsillä olevaan tilanteeseen, onneksi ritareilla ei tuntunut olevan kiire saaliinsa lahtaamisessa.
Ratsun selässä oleva tapaus teki jotain selvästikin, vaikka susilainen ei tiennyt mitä se oli, vielä. "Katsotaampa mitä todella olet", mies sanoi ennen kuin heitti loitsunsa naisen päälle, jolle pian selvisi mistä oli kyse. Kyseinen taika kumosi tuon yllä olevan illuusion, se oli aika vaikuttavaa jos tarkkoja oltiin, eiväthän nämä miehet edes vaikuttaneet mitenkään maagisesti lahjakkailta sotisopineen ja kaikkea. Oli miten oli naisen sormuksen ansiosta ylläpitämä illuusio haihtui ja naisen tilalla seisoi mustaturkkinen susi. No, susi joka seisoi kahdella jalalla, omisti sinisen raidan kuononpäästä selänkautta hännänpäähän ja sarvet. Pukinsarvet jos tarkkoja oltiin mitkä tekivät näystä vielä hämmentävämmän kuin se että kyseessä oli solakka susi, jolla oli kyllä humanoidinaisen rinnat jos tarkkoja oltiin. Korsetti ja hame pysyivät paikoillaan, tosin korsetti muuttui sen verran että rintoje alapuolelta tuli turkki näkyviin korsetin luiden lomasta. Paksu turkki suojasi niin kylmältä kuin vahingolta, kiitos susilaisen kaaoottisten ominaisuuksien. Kaipa nämä herrat luokittelisivat naisen jonkinlaiseksi demoniksi, ehkä olikin sitä jossain määrin, riippui kai määritelmästä. Suden kita aukesi raolleen huokauksen karatessa siitä ja terävä purukalusto välkähti samalla näkyville. Tyytyväisesti hymyilevä ratsumies oli saanut haluamansa, vaikka Nathala ymmärtänyt mitä tuo sillä nyt oli saavuttanut. Muuta kuin ritarien empimisen. Susilaisen suu kääntyi hymyntapaiseen, kikka jota tavalliset sudet eivät pystyneet tekemään ainakaan niin selvästi. "Tanssitaanko sitten vai ajattelitteko ihailla olemustani lopunpäivää?" susilainen kysäisi liikauttaen korviaan niin että tuo näytti kysyvältä. Joko naisen kyky puhua oli hämmentävää tai sitten nuo olivat muuten vain pahemman luokan yrmyjä, mutta jokatapauksessa ritarien ilmeet pysyivät vakavina, jopa ratsumiehen ilme palasi kivikasvoiseksi ja kaksi jalkaisin olevaa lähtivät hyökkäykseen höpötellen jostain pahuuden poistamisesta. Nathala käytti ketteryyttään hyväkseen ja väisti ensimmäiset iskut, mutta pidemmän päälle tässä voisi vielä käydä huonosti.