Kirjoittaja Mori » 01 Joulu 2015, 21:27
Shael nauroi, vapautuneesti, kuin hän olisi ollut itsekin taas nuori. Lapsien ympäröimänä hänestä tuli vain entistä äidillisempi. Hän oliö äiti vailla lapsia, joista huolehtia. Hänellä oli tytär, mutta tuo oli purjehtinut jo ulos pesästään. Hänellä oli nyt kylällinen lapsia, joita kaitsia. Lapset heittelivät lunta ja noita näki sivusilmällä, kuinka Jack osallistui yhdellä lumipallolla siihen. Oli sekin jo jotain, kuin murjottamista haavoissaan, toisin kuin Haul, joka tuntui vähät välittävän, mitä lapset tekivät. Mies olisi myös väärässä siinä, että lapset tuota pelkäisivät.
Nämä lapset asuivat kylässä, jossa johtajatar omasi maagiset voimat, joten aaveen näkeminen vain herätti uteliaisuutta. Muutama meni kokeilemaan menikö käsi läpi ja yrittävät tökkiä miestä, mutta totta kai kädet siinä vain menivät läpi. Shael muovasi lunta punertavissa käsisään ja heitti muutaman lumipallon saaden niitä tusinoittain takaisin.
Molemmat miehet kököttivät nyt kauempana, kun Shael lähti astelemaan kohti Jackiä. Hän kumartui toisen puoleen ja laski kätesä miehen kyljen päälle. Pian käsi alkoi hohtamaan ja noita nosti katseensa hetkeksi Jackiin. "Seuraavan kerran, kun tulet. Minä haluisin nähdä kuka on se, jota sinä vaalit eniten." Hän kuiskasi vilpittömyyttä äänessään. Heidän viereensä ilmestyi pari viisivuotiasta tyttöä ja poikaa. "Onko kaikki hänellä kaikki hyvin, kun sinä parannat häntä?" Eräs pojista kysyi ja osoitti Shaelin kättä, joka oli miehen kyljen päällä. "Hmmm." Shael hymyisi hymy huulillaan. "Tämä mies teki pahan virheen, joten minun täytyi opettaa hänelle asia, mutta ei hätää. Hän on kunnossa jo huomisaamuna, jos oikein uumoilen." Hän vastasi ja nousi lopulta ylös.
Noita nosti yhden nuorimmaisista poika lapsista syliinsä ja kanteli tuota, kun katseli lapsia. Hänen kasvoillaan saattoi vilahtaa hetkellisesti pieni, haikea ilme. Se pyyhkiytyi nopeasti, kun yksi lapsista alkoi parkumaan saatuaan lumipallon naamaansa. Shael käveli lapsen luokse ja sulki tuon syleilyynsä, samalla kun piteli edelleen toista lasta käsissään. Hän hyssytteli lapsen ja loitsun sijaan sanoi lorun viemään kivun pois.
Shael piteli edelleen lasta ja tuli sitten takaisin Jackin luo, ojentaen nuorimmaisen tuon syliin. "Pidä häntä sylissäsi. Äläkä laske, hän on niin nuori, että hän saattaa jäädä jalkoihin." Shael sanoi hymyillen ja paijasi pojan tummia hiuksia. Sitten hän palasi lasten luokse, huusi nuo kokoon alkaen kertomaan joitakin piiri leikkien sääntöjä. Hän osallistui siihen kanssa ja lapset alkoivat laulamaan piirilaulua, liikkuen iloisesti piirissä.
Leikin jälkeen noita meni tällä kertaa Haulin luokse. Hän laski katseensa miekkaan hetkellisesti. Hän teki miekan kahvaan vain pienen tyytyväisen luunapin. "Älä näytä noin maasi myyneeltä. Sinulla ei pitäisi olla mikään huonosti, ellet sitten kaipaa kuolmaa tai sinulla on mielititty odottamassa." Shael sanoi viekas hymy huulillaan. Samaan aikaan kaukaa kuului naisten ääniä, muutama miesäänikin kuului. "Isä!" Kuului lapsien seasta ja muutama huusi myös isää ja äitiään ja jotkut pelkästään äitiä. Lapset kirmasivat takaisin vanhempiensa luokse.
Eräs nainen, joka omisti hyvin vaalean ihon, kuin lumi itse tuli Jackin luokse. Nainen ojensi varovasti kätensä kohti lasta, joka oli miehen kädessä. "Kiitos, että pidit lapseni turvassa." Nainen kiitti hiljaa hymyillen, saaden lapsen syliinsä. Perheitä oli paljon, niin kuin lapsia. Yllättävää kuitenkin oli se, kun perheessä oli mies, mutta tuo ei ollut orja tai palvelija. Tuo oli vain mies, joka jäi kotiin, kuin nainen ja nainen hankki perheelleen ruokaa pöytään.
Shael tuhahti perheiden kiitellessä vahtimisesta ja poistuttua paikalta. Noita kääntyi kaksikkoon päin. "Jack, me mennemme nyt sairastuvalle.... Saat itsesi kuntoon kunnolla, kirouksestasi huolimatta. Kylämme parantajat hoitavat hommansa. Sitten pääsette lähtemään." Shael sanoi tyytyväisenä. Hän ei pidättelisi miehiä enää kylässään. Tämä oli saanut luvan riittää.
"Haul. Haluatko sinä tulla kannetuksi vai käveletkö itse?" Shael kysyi pienen kiusoittelevan virneen kera. Hän lähti kulkemaan ja otti tai ei Haulin käteensä, riippuen ihan siitä oliko mies valmis kannettavaksi tai jos Jack ei suostuisi, ei noita koskisi. "Ja Jack. Minä todellakin oletan, että tulet seuraavalla kerralla vain pyytämään. Nätisti. Annan sanani siitä, että saat kirouksesi silloin pois... Jos vain muistat, mitä näit täällä ja mikä sinun täytyy oppia." Shael totesi ja lähti sitten jodattamaan heitä kohti sairastupaa, jossa parantajat viimeistelivät Jackin ruhjeet ja tekivät tuon olosta hyvän. Ei erinomaista, koska kirous esti sen, mutta hyvän. Ei haavoja eikä kipuja.