Kirjoittaja Janni » 06 Joulu 2015, 20:37
Ei Haul voinut olla viristämättä tyytyväisenä, kun sai suukon poskelleen. Sääli että Silin täytyi ujostella sillä tavalla, jos Jack ei olisi ollut siinä, ehkä suukko olisi tullut huulille asti. Nainen vielä tokaisi ettei pehmous tuota haitannut. "Kunhan et täysin tossun alle litistä." Mies totesi.
Pian Sil ilmoitti, että tuon täytyisi kiirehtiä kotiin hakkaamiensa puiden kanssa ja muistutti heitä vielä mihin suuntaan kulkea. Haul näytti siinäsamassa hyvin apealta. "Tulisin mukaasi, mutta tuskin olen vielä tervetullut kotiisi." Mies totesi apeaan sävyyn, ottaen samalla vastaan hyvästely suukon, suoden samanlaisen naisellekin. Jackin hoputteli häntä, kutsuen prinsiksi.
Sil ennätti kuitenkin vain nostaa tuohikorin, kun lähistöltä alkoi kuulua ääniä. Kolmikko katsahti äänen suuntaan ja pian näkökentään ilmestyi Silille ja Haulille tuttu mies. Aavemiehen ilme kiristyi asteen, kyllä hän tiesi Tierganin olevan vain naisen henkivartija, mutta ei hän voinut mitään pienelle kateudelle, tiikerimies kun sai päivittäin olla Silin seurassa.
Onneksi Tiergan ei tunnistanut Jackiä, se oli sinäänsä huvittavaa, kun tiesi, että Tiergan oli alkujaan ryhtynyt Silin suojeliaksi Jackin takia. Olisi sinänsä hauska nähdä mitä tapahtuisi, jos hän puhuttelisi Jackiä tuon nimellä petomiehen kuullen. Se ei kuitenkaan olisi viisasta, ei heillä pelleilyyn ollut aikaa.
Sil yllättäen päätti tyrkätä puukorinsa ja kirveen Tierganin syliin ja kertoi tulevansa kotiin joskus. Se sai Haulin ilmeen valaistumaan nopeasti. Tiikerimies tietenkin oli ajatusta vastaan, mutta Sil vakuutteli että Haul pitäisi tuosta huolen. Siihen mies röyhisti rintaansa, näyttäen hyvin tärkeältä ja kykenevältä naistansa suojelemaan. Hän mielellään veisi Tierganilta tuon homman! "Tietenkin!" Haul julisti, pidellen Silin kädestä varmalla otteella, samalla kun tämän ilme oli hyvin ylpeä.
Tiikerimies ei ryhtynyt sen enempää vastustelemaan ja päätti sitten totella "emäntäänsä". Haul vilkutti miehen perään virnuillen tyytyväisenä itseensä.
"Mennään sitten. Jack ottaisin kahvani mielluusti haltuuni." Haul totesi, heidän lähtiessä jatkamaan matkaansa, Siliä kädestä pitäen.
Tuttu kaupunki ei ollut ennättänyt muuttua siinä ajassa mitä he olivat olleet poissa, ehkä enemmän lunta kuin lähtiessä, mutta ei sen erikoisempaa. Tosin tuttu asunto vaikutti hiljaiselta kolmikon sisälleasti päästyä. Jack riisui varustustaan, huokaisten tyytyväisenä päästessään eroon ylimääräisestä painosta. Miehen huhuillessa haltian perään, kesti pieni hetki, ennen kuin kettiön suunnalta kuului hätäinen henkäys ja tuoli raapi lattiaa. Kolahdus kertoi luolin kaatumisesta ja vieno voihkaus, jota seurasi kiireiset askeleet ja pian tutun vaalea hahmo, harmaissa työhaalareissaan, kiiruhti käytävää pitkin tulijoita vastaan. "Ja-Jack her-" Lilluth pysähtyi ja peitti suunsa käsillään kesken tervehdyksensä, Jack oli pyytänyt häntä lopettamaan herroittelun, mutta vanhatapa oli vaikea kitkeä pois. Haltia laski kätensä, näyttäen purskahtavan pian itkuun. Liluth näytti normaalia kalpeammalta ja silmien alla olevat tummentumat kertoivat ettei tämä ollut nukkunut hyvin moneen yöhön.
"M-Minä luulin... Sanoit kyllä, mutta... Siis..." Haltia sopersi, kyyneleiden viimein vierien tämän poskille. Neito ei näyttänyt pystyvän itkultaan ja helpotukseltaan liikkumaan, joten Haul näki parhaaksi tönäistä Jackiä selkään hellästi, jotta tuo nyt menisi poloa lohduttamaan.
Viimeksi muokannut Janni päivämäärä 06 Joulu 2015, 22:57, muokattu yhteensä 5 kertaa