Kirjoittaja Mori » 13 Joulu 2015, 18:36
Alvara
Lunta, lunta ja hieman lisää lunta. Alvara oli onneksi tottunut kylmään, kerta meressä lämmöstä ei tingitty, jos mentiin syvemmälle meren uumeniin. Kylmyys ei siis haitannut yhtään vähäpukeista naista, joka ryhdikkäästi käveli ja antoi askeliensa viedä kevyesti eteenpäin. Jalat olivat jotain todella harvinaista, kaksi jalkaiset olivat siitä syystä hyvin hassuja, etteivät jotkut edes osanneet uida kunnolla.
Alvara käänsi päätään, antaen vapaiden hiustensa heilahtaa puolelta toiselle. Hänen kasvoilleen levisi kieroutunut ilme. Hän kääntyi ja lähti kävelemään uhrinsa perään kaupungin hämärässä vilskeessä. Hän hieman harppoi askeliaan ja muka kompastui, kaataen miehen edessään. "Aih!" Alvara huudahti ja nousi ylös hieman hitaammin, mitä olisi pitänyt. Hän antoi mekkonsa valahtaa hieman rintamuksensa päältä ja hän veti hiuksiaan niskastaan.
Mies hänen allaan oli kironhut, mutta pysähtynyt katsomaan naista, joka loi hänelle ujon ilmeen. "Anteeksi, minä... Minä kompastuin." Nainen sanoi ja haroi hiukan hiuksiaan. Mies katsoi häntä ja yritti nousta ylös, jolloin Alvara nousi äkisti ylös. Ottaen vauhtia miehen vyötärön tasolta. "Olen todella pahoillani! Jäin teidän päällenne... Miten minä nyt...." Alvara sanoi ja näytti erityisen pahoittelevalta. Mies pudisti päätään hieman ihmeissään. "Ei se mitään, kunhan teihin ei sattunut." Mies sanoi ja siihen nainen hymyili. "Ei sattunut ja anteeksi vielä kerran. Hei, hei." Hän sanoi ja kääntyi lähtien rauhallisesti kävelemään, mutta kaupungin vilskeeseen hävittyään hän lähti rivaskasti juoksemaan.
Takaa kuului huudahdus: "Hei! Tuo rahapussini takaisin!" Alvara naurahti itsekseen ja antoi jalkojensa viedä, jos he olisivat olleet vedessä olisi mies päätynyt hänen ruokalistalleen. Nyt hänen pitäisi vain välttää vartijoita.
Kun vartioista oli kyse, ei heitä selkeästi voinut välttää noin vain. Toisaalta oli Alvarallakin keinonsa. Hän luikahti nopeasti jostakin kujasta ja kuunteli, kuinka älä mölöä oli alkanut tulla taakse. Joskut kertoivat mihin tämä epäilyttävä nainen oli mennyt ja Alvara tunsi vain hymyilevänsä. Hän tiesi sotilas ajoistaan, ettei aseen terää kannattanut vetää vartioita kohden, muuten hän saattaisi olla suuremmassa pulassa kuin pelkän tyrmän puutteessa.
Sitten miehiä ilmestyi, eikä mitä tahansa miehiä vaan gargoileita. Jos ei olisi ollut talvi, olisi iltapäivällä vielä valoisaa ja gargoilit eivät kykenisi liikkumaan, mutta nyt oli jo pimeää, eikä auringosta tietoakaan. "Hei. Anna takaisin se rahapussi, niin pääset vähällä." Saattoi olla helppoa vain antaa se, mutta hän tiesi, että loppu tulos olisi sama ja lisäksi ahneus oli aina syntiä. Kirkon mukaan. Alvara hymähti, kun kaksi miestä laskeutui hänen molemmille puolille.
Merenneito piilotti rahapussinsa nopeasti. Hän hymyili viehkeästi miehille. "Mikä rahapussi?" Hän kysyi ja otti uskaliaan askeleen edessään olevaa miestä. "Näinkö te kohtelette naista?" Hän kysyi ja tuli aivan vartian naaman eteen. Mies puuhkahti ja työnsi hänet hieman kauemmaksi. "Luovuta vain se rahapussi, niin pääset helpolla." Mies jatkoi, kun toinen gargoili tuli lähemmäs takana.
"Mutta kun ei minulla sitä ole." Alvara sanoi ja heilautti huolettomasti käsiään ilmassa. Hän vei kätensä keholleen ja alkoi hitaasti siirellä niitä kehollaan. "Miksi te ahdistelette minua näin?" Nainen kysyi ja räpytteli silmään viattomana. Miehet tuntuivat alkavan kyllästyä tähän ja toinen otti hänen kädestään kiinni ja veti itseensä päin. "Aih!" Alvara kiljaisi, vaikkei se sattunut. Mies säpsähti sitä ja päästi irti. "Kuinka kehtaat! Revit tuolla tavalla. Ettekö ole kuulleet hieman hellemmästä käsittelystä?" Tämä kysyi ja äkisti painautuikin miestä vasten ja piirteli tuon rintapansaria vasten sydämiä.
//Janni ja Rathel kiitos!