Kirjoittaja Janni » 14 Joulu 2015, 21:11
Mitä kauemmin Rathel tuijotti naista, joka rypesi lattialla ja tuntui puhuvan mitä sattuu, sitä huolestuneemmaksi gargoilin olo kävi. Tham puhui nälästä, meren jumalasta ja ryhtyi kaiken kukkuraksi laulamaan. Naisella oli kyllä kaunis ääni, mutta käytös oli todella huolestuttavaa. Toista ei todellakaan voinut jättää tänne.
Rathel ei tiennyt mitä sanoa toiselle takaisin, jotenkin se tuntui hyödyttömältä, varsin kun toinen tuntui viimein nukahtaneen kesken puheideen ruuasta, jota ei kyennyt syömään.
Kenraali huokaisi ja lähti astelemaan käytävää pitkin takaisin portaisiin ja niitä pitkin ylös.
"Avaimet." Gargoili pyysi vartialta, joka yllättyneenä katsoi naista. "Kenraali..?" Mies oli sanomassa jotain, mutta Rathel ojensi jo kättään. "Emme voi jättää häntä tänne. Hakekaa minulle ratsu." Kenraali käski.
Saatuaan avaimet kiirehti Rathel takaisin alas tyrmiin ja naisen kaltereiden taakse. Avainten kilinä kaikui tyrmien seinillä, kun kenraali etsi oikeaa avainta ja viiemin sai sellin oven auki. Avainnippu sujautettiin asevyön solkeen odottamaan, kun Rathel astui sellin sisälle ja kumartui naisen ylle. Toinen vain nukkui.
Vesi on kaunista ja kesyttämätöntä ~ Et kykene sitä juomaan ilman hukkumista ~ Ken uskaltaa veteen koskettaa ~ Olkoon se hänelle kuolemaksi. Laulun sanat kelluivat gargoilin mielessä. "Pidätkö siis vedestä?" Nainen kuiskasi hiljaa itsekseen, ennen kuin kumartui nostamaan naisen käsivarsilleen. Vaikkei gargoili näyttänyt aivan siltä, kyllä hänellä oli voimaa kantaa roteva nainen ulos sellistä ja aina ylös portaista. Vartiaa odotellessaan, Rathel riisui helmamaisen viittansa ja kääri sen naisen ympärille, kuin myös turkiskauluksensa ja puki sen toisen ylle.
Hetki kului, että vartia saapui takaisin ratsun kanssa. Mies uteli mitä kenraali oikein aikoi naselle tehdä, johon hän selitti nopeasti, että tilanne oli kriittinen, eivätkä he halunneet ruumiita tyrmiinsä. Se ei olisi oikein, sekä kuningaskunnan hallinto saisi pahaa mainetta, jos asia lähtisi kiertämään.
Rathelin palautettua avaimet, nousi tämä ratsaille ja vartia auttoi nukkuvan naisen istumaan kenraalin eteen, joka piteli toisen pystyssä sylissään, vaikka tuon pää lepäsikin velttona hänen olkaansa vasten. Gargoili käski ratsunsa matkaan.
Ulos kaupungista ja kohti metsää. Rathel tiesi ettei sairastupa tätä neitoa auttaisi, tuo tarvitsi jotain muuta ja se olisi vettä, eikä pikku lasillinen riittäisi. Ilma oli kylmä ja lumi narskui hevosen kavioiden alla, tämän laukatessa metsätietä pitkin, poiketen sivupolulle. Hän tiesi lähijärven olevan jäässä, mutta sen aina pystyi murtamaan.
Hevosen lämmin hengitys höyrystyi ilmaan Rathelin viimein pysähtyessä jään ja lumen peittämän järven rannalle. Rathen pääsi alas ratsailta joten kuten naisen kanssa ja kantoi nyt tuon kohti järveä. Jää ei ratissut, joten se kyllä kestäisi heidän painoaan, mutta se täytyisi saada murretuksi. Rathel laski naisen alas jään pinnalle, asetellen turkiskaulusta paremmin toisen suojaksi, ennen kuin asteli hieman sivummaksi ja veti miekkansa esille. Gargoili tunsi piennen pakkasen purevan sormenpäitä, mutta kyllä ne siitä lämpiäsivät, kun hän nyt ryhtyi hakkaamaan aseensa terällä jäätä rikki.
Muutaman kerran Rathel sai jäänpintaa hakata, kunnes tunsi miekan uppoavan siitä läpi. Ottaen paremman otteen molemmin käsin nainen veti aseen irti ja ryhtyi rikkomaan toista kohtaa, tehdäkseen jonkinlaisen avannon. Hengästyneenä gargoili sai lohkareen jäätä irti. Autto ai ollut tarpeeksi iso, että naisen olisi voinut veteen upottaa, muttei hän tiennyt oliko se edes niin hyvä idea. Olihan toinen tajuton.
Rathel iski miekan jäähän odottamaan ja lähti askelemaan naista kohti, jotta hän saattaisi kantaa tuon lähemmäs avantoa. Tosin yllättävä ja äänekäs rasahdus sai Rathelin pysähtymään. Nainen katsoi alas jäähän ja näki kuinka pitkä särö mursi jään hänen jalkansa alla, yltäen aina jään päällä mäkaavan naisen luo. Rathel yritti loikata pois murtuvan jään päältä kohti Thamia, mutta turhaan. Askel lipesi ja gargoili iskeytyi jäätä vasten murtaen sen lopullisesti. Kylmä vesi tuntui jähmettävän hänet saman tien. Rathel yritti tarttua kynsillään jään reunasta, mutta painava haarniska veti hänet veden alle. Rathel saattoi nähdä, kuinka jää murtui tajuttomana olevan varkaankin alta, ennen kuin vesi nielaisi hänet.