Rathel ei ymmättänt, miksi hän vaivautui näpistelemään rahaa, kerta tanssimallakin saisi sitä. Alvara naurahti ja antoi toiselle viekkaan hymyn, kuin hän olisi tiennyt jotain enemmän. "Raha on rahaa, jolla saa." Alvara totesi rauhallisesti. Hän halasi jalkojaan edessään. "Kyllä miehet maksavat ja niin kuin naisetkin ja minä tarjoan aina enemmän maksavalle illan vierelläni." Alvara sanoi, eikä hännyt että myi itseään. Hän oli merenneito ja sellaiset taboot eivät koskeneet heitä.
Hänelle oli aivan sama makasiko hänen kanssaan vanha vai nuori. Kokematon vai kokenut. "Uusiin persooniin aina mukavaa tutustua..." Hän selitti ja loi sitten liekkien yli säihkyvän katseen toiseen. Hän alkoi liikkua lähemmäksi kenraalia. "Mutta minä kysyin mitä pidit? Oliko se sinun mieleesi? Älä ujostele." Alvara sanoi kuiskien ja nojautuen toisen puoleen, ollen tuosta noin kolmenkymmenen sentin päässä. Hänen hiuksensa valuivat hänen rinnuksilleen ja viitya hänen ympärillään hieman löysääntyi.
"Rathel~ Tiedän pienen salaisuutesi~" Alvara kiusasi toista vienon hymyn kera. "Joten minun kanssani voit olla vapaasti, voit koskeakin jos haluat." Merenneito siirtyi lähemmäksi, pitäen kuitenkin kasvonsa samalla etäisyydellä. Hän hymyili, mutta vetäytyi äkkiä toisesta. Hän nousi ja kävi hakemassa mekkonsa, joka vielä kostea oli. Hän heitti viitan vuorostaan oksalle ja puki mekkonsa päälle. Hän tarttui saapikkaisiinsa ravisteli niistä turhia vesiä pois, kunnes tunki ne jalkaansa.