Kirjoittaja Janni » 23 Joulu 2015, 20:55
Ei Fergus saanut lunta toisen niskaan niin paljon kuin olisi halunnut, mutta tyytyväisenä tämä laskeutui tömähtäen takaisin nelkälle tasulle. Naaras oli paennut puun taakse ja kurkistelikin nyt sen takaa ihmisuden suuntaan, joka kallisteli hysyvästi itsekin päätään. Äkisti mustaturki otii vauhtia ja juoksi urosta kohti, joka oli aikeissa väistää päälle tulijaa, mutta toinen päättikin itse väistää. Härnäävä näykkäisy tuntui korvassa, kun naaras pyyhälti ohi. Fergus lonksautti leukojaan toisen mennessä ohi, kääntyen ympäri. Kultasilmä oli ketterä pyöriessään ja juostessaan siinä hänen ympärillään, selvästi härnäten ja yllyttäen. Se kyllä toimi.
Naaraan juostua kauemmaksi, ei Fergus jahkaillut vaan otti puolestaan vauhtia ja lähti jahtaamaan mustaturkista, haukahdellen innokkaasti. Ateria unohtui, korppi varmasti palaisi oivan tilaisuuden tullen apajille, mutta oikeastaan kyllä Fergus oli saanut kyllikseen. Tämä naaras kiinnosti häntä nyt paljon enemmän kuin ruoka.
Kuten mainittu, toinen oli jaloistaan ketterä, puikelehtiessaan puiden väleissä, tehden äkkinäisiäsuunnan muutoksia. Ferguksen iso ruumis ei taipunut yhtä sulavasti jyrkissä käännöksissä. Hän oli enemmän kestävämpää tyyppiä, joka jaksoi tasaista kyytiä pidempiä matkoja. Toki pikku spurtit silloin tällöis eivät olleet mahdottomuus.
Toinen tuntui katoavan puiden tummiin varjoihin mustan turkkinsa ansiosta, eikä rajoitettu näkö auttanut asiaa. Toki vainu kertoi missä toinen meni. Naaraan kuitenkin kadotessa kokonaan, haukahti Fergus kuin pyytäen toista odottamaan. Ihmisusi joutui hidastamaan vauhtiaan. Pää kääntyili ympäriinsä, tämän yrittäessä löyttää naarasta. Vainu kertoi toisen olevan lähellä. Kieli puolittain ulkona läähättäen punasilmä kohotti viimein katseensa maan tasolta hieman ylemmäs ja näki nyt oksalla istuvan hahmon. Korvat kohosivat pystyyn ja ihmisusi jähmettyi tuijottamaan ihmishahmoa. Muutama nuuhkaisu toisen suuntaan kertoi, että kyseessä oli sama naaras. Hän siis oli ollut oikeassa.
Fargus asettui istumaan puun eteen, kenties heidän pitäisi olla sujut? Susi painoi päänsä alas, samalla kun kynnet painautuivat lumeen jännittyessään. Ihmisuden muodonmuutos ei ollut yhtä sulavaa mitä muodonmuuttajien, se oikeastaan näytti kivuliaalta, siinä suden piirteiden pienentyessä luiden napsahdellessa eri asentoihin ja lihasmassa huvetessa. Siihen Fergus oli kuitenkin tottunut, mutta lihasten ikävä jännitys jäi muutoksen jälkeenkin päälle. Turkin alta paljastui ihmismäinen ruumis täydellä vaatetuksella, joka turkisosiltaan oli sovelias talviseen säähän. Pää miehellä oli edelleen painoksissa siinä hänen ollessa polvillaan lumessa.
Hammasta purren ja miltei hengitystään pidätellen, lähti tämän käsi hamuilemaan jotakin vyöllä roikkuvasta pikku nahka kassista. Mies veti esiin peltirasian, jonka sisältä kavoi rusehtavan savukkeen, joka nopeasti livautettiin huulien väliin. Oli vaikeaa pidätellä lihasten tuomaa tärinää, se tuntui inhottavalta varsinkin jos joku katseli. Tulitikutkin mies sai pian käsiinsä, joita sai pari kertaa raapia, ennen kuin savuke saatiin syttymään.
Miehen olemus näytti rentoutuvan kauttaaltaan, kun tämä oli saanut vedetyksi ensimmäiset henkoset ja tämä asettui vielä risti istuntaan, kohottaen sitten punaisen katseensa ylös naiseen. Fergus virnisti torahampaineen toiselle. "Sinähän vikkelä susi olet." Mies totesi, puhaltaen savua ulos sieraimistaan.
//Ei mitään, itekki olisin kyllä pistäny Ferguksen tekeen samat jutut :D //