Wolfs || Ylva K-18

Mättäitä, puskia, kiviä, havu- ja lehtipuita, kukkuloita. Mitä ikinä metsä pitääkään sisällään. Metsän reunat ovat tasaista, usein lehtimetsää, mutta mitä syvemmälle metsään vaeltaa, sitä hankalammaksi ja aaltoilevammaksi maasto muuttuu. Metsää on silmänkantamattomiin, aina Cryptin etelärannikolta pohjoiseen, Kleth vuorille ja niistä eteenpäinkin.
Metsästä löytyy vaikka mitä enemmän ja vähemmän mukavaa. Pohjoisemmasta metsästä löytää melko usein raunioituneita kivirakennuksia, jäänteitä kylistä. Metsästä löytyy kuitenkin myös toimivia, pieniä kyliä, joista suurin osa on ihmisten hallinnassa. Osa kylistä on täysin ihmisten asuttamia, osa taas koostuu suurimmaksi osaksi taruolennoista. Haltioilla ei ole yksittäisiä kyliä pitkin metsää, vaan heillä on yksi, suuri kylä piilossa metsässä.
Käräjäkivet ovat yksi tunnetuimmista muinaispaikoista metsässä. Käräjäkivet ovat suurehko rinki isoja, istumakelpoisia kiviä, joiden keskellä on yksi isompi, pöytää muistuttava järkäle.

Viimeisimmän tannersodan jälkeen haltiat ovat ottaneet metsää haltuunsa. Yksin liikkuvien ihmisten on parasta varoa haltioiden partioivia joukkoja. Myös ihmisten karavaanien, jotka käyttävät metsäteitä, pitää varoa haltioita. Haltiat eivät kuitenkaan ole ainoa uhka metsäteillä ja poluilla. Satunnaiset maantierosvot vaanivat pahaa-aavistamattomia uhrejaan vakiopaikoissaan.
Metsäteitä on rutkasti. Suurin osa niistä on tarpeeksi leveitä ja hyväkuntoisia vankkureille, jotka saattavat matkata kylien välillä, jopa kaupunkiin. Teitä menee aina eteläisimmästä päästä pohjoiseen. Metsätiet ovat kauppiaiden suosima reitti maantierosvoista huolimatta, sillä arojen tiet ovat alttiita lentävien olentojen, kuten lohikäärmeiden hyökkäyksille.

Valvoja: Crimson

Re: Wolfs || Ylva

ViestiKirjoittaja Ylva » 23 Joulu 2015, 23:18

Nainen siristi silmiään toisen kysyessä halusiko tuo kokeilla ja vino hymy leikki tuon huulilla tummaverikön ottaessa sätkän sormiensa väliin. Ei se ollut ensimmäinen rauhoittava tai ei-tupakka mitä nainen oli poltellut. Ei ollut vastannut miehen kysymyksiin ja nyt vei sätkän huulilleen vetäen siitä tottuneen oloisesti sauhut hieman varauksella kuitenkin koska tökötti oli jotain uutta. Nainen tiesi yhtä sun toita myös myrkyistä siinä missä päihdyttävistä aineista ja oikeastaan yritti miettiä maun ja vaikutuksen perusteella mitä sätkässä oli, ihan vain huvikseen. Veti vielä toisen henkosen ja ojensi sitten sätkän takaisin. "Ei paha", hän huomautti palaten sitten toisen aikaisempiin kysymyksiin. "Muodonmuuttaja? Tjaa, ehkäpä sen voi niinkin sanoa. Susi-ihminen", nainen kertoi vaikka tuskin toinen sellaisesta kansasta oli koskaan kuullut, harvempi oli. Kyseinen kansa kun oli aikalailla sukupuuttoon kuollut kiitos vainoharhaisten ihmisten jotka sekottivat nuo riehuviin ihmissusiin ja ties mihinkä saatananpalvojiin ja olivat päättäneet pyyhkiä koko pienen rodun maailmankartalta. Tietysti nainen tiesi että varmaan muutkin olivat selvinneet, muttei ollut koskaan kohdannut täysin kaltaistaan. Kaikesta tästä vielä oli aikaa jo yli yhden ihmisiän jos siitä lähdettiin. "Ja mitä metsähippeihin tulee... njäh, ei niitä kannata syödä, laumaeläjiä joten tuppaavat suuttumaan sellaisesta", nainen selitti rentoon sävyyn, joka kertoi myös ettei jaksanut sen enempää selventää asiaa jollei toinen välttämättä tahtonut. Mukava rento tunne hiipi naisen lihaksiin ja tuo katseli nyt yksisilmäistä miestä hieman omituisesti ennen kuin virnisti uudemman kerran. "No härnäsinhän sinut pois sen ruhon luota, hyvää lihaa meni hukkaan, mutta olutkin kuulostaa sopivalta", nainen huomautti ja teki päällään nyökkäävän eleen sivuttain. "pitäisi olla puolueeton kylä lähellä, eiköhän sieltä joku kapakka löydy", nainen totesi lähtien sitten kävelemään vilkaisten kuitenkin olkansa yli seurasiko toinen.

Ylva aavisteli että toinen ei halunnut kokea kivuliasta muutosta takaisin sudeksi ihan heti, joten kävellenkin tämä kävi tosin taivaalta satava lumi oli vielä rasittavampaa. Nainen käännähti ympäri astellen hetken takaperin. "Olen muuten Ylva", tuo totesi kääntyen oikeinpäin jottei olisi pian rähmällään maassa. Toinen kyllä saisi naisen helposti kiinni tuon astellen sen verran hitaasti. Olut tai ehkä kenties rauhottava savu oli saanut naisen tosiaankin himoamaan jotain alkoholipitoista ja hauskaa täksi loppuyöksi. Onneksi ei ollut vielä myöhä, vaikka pimeä olikin. Yöhän oli vasta alkamassa ja ajatus sai naisen virneen leviämään ja silmien pilkahtamaan.
Ylva
 

Re: Wolfs || Ylva

ViestiKirjoittaja Janni » 24 Joulu 2015, 00:11

Fergus nyökytteli ollessaan samaa mieltä naisen kanssa sätkän suhteen. Viimein toinen myös vastasi mikä itse puolestaan oli. Susi-ihmisestä hän ei ollut ennen kuullut, mutta oikeastaan se selitti kyllä tarkalleen toisen kyvyt. Paljonkohan se erosi ihmissudesta? Ehkä sitä ennättäisi kysyä myöhemmin?
Savukkeen palatessa miehen käsiin, vei tämä sen takaisin huuliensa väliin, samalla kun toinen kertoi metsähipeistä. Ajatus kokonaisesta laumasta kuulosti huvittavalta ja sai ihmisuden naurahtamaan.
Sätkän pikku yrtit olivat sen verran vahvoja, että niiden vaikutus oli hyvin nopea, sen saattoi nähdä jo naisen ilmeestäkin. Tosin vaikutus ei ollut kovin pitkä kestoinen, ne oli tarkoitettu rentputtamaan mieli ja keho lyhyessä hetkessä.
"Ai sekö sinun suunnitelmasi oli alkujaankin?" Fergus hymähti kultasilmän huomautukseen. Oli jotenkin hauskaa miten aiempi susimainen leikki jatkui heidän ihmismäisissä muodoissa, hieman eritavalla tietenkin.

Nainen lähti jo edeltä kävelemään vinkaten lähistöllä olevan puolueeton kylä. Mies kallisti päätään katsellessaan toisen menoa ja vartaloa päästä varpaisiin. Tosin katse singahti takaisin ylös naisen vilkaistessa häntä olkansa yli. "Olut kyllä maistuisi hyvin raa'an lihan päälle." Fergus totesi, lähtien toisen perään.
Nainen esittäytyi Ylvaksi. "Ylva, mietinkin jos kenen mysteerisen naisen matkaan olenkaan lähdössä." Fergus totesi vetäen vielä viimeiset henkoset savukkeestaan, jonka viskasi sitten lumihankeen. "Itse olen Fergus, Ihmissusi piireissä Verikuu." Mies puolestaan esittäytyi, samalla astuen kävelemään naisen vierelle. "Oliko siinä vasassa riittävästi sinulle? Olisin ehkä jakanut emon, jos et olisi viskannut minua lumihankeen." Ihmisusi hymähti.
Janni
 

Re: Wolfs || Ylva

ViestiKirjoittaja Ylva » 24 Joulu 2015, 12:50

"Oi sinulla ei ole pienintäkään hajua", nainen oli naruahtanut mitä tuon suunnitelmiin tuli leikkisä pilke silmissä. Naisen askeleet olivat naisellisen keinuvia ja sulavia tuon astellessaan eteenpäin. Kylmästä ilmasta johtuen naisella oli päällään enemmän vaatetta mitä tuo yleensä suosi, helpoin tapa saada huomiota oli vilautella paljasta pintaa. Ei villapaita kuitenkaan niin paksu ollut että se peittäisi naiselliset muodot joita Ylvalla kyllä riitti leveästä lantiosta puhumattakaan. Puolihuolimattoman oloisesti nainen huitaisi pitkät hiuksensa selkänsä puolelle kokonaan ja vilkaisi mieheen tuon esitellessä itsensä ja kohotti kulmaansa lisänimen kohdalla. "Ai, onko teillä ihan piiritkin?" nainen sanoi silmät taas tuikahtaen huvittuneisuutta. Nimen hän kuitenkin painoi visusti mieleensä. Olisihan hän voinut kertoa oman lisänimensä, mutta se oli liian aikaista vielä sillä siihen nimeen liittyi varkauksia, salaisuuksia ja murhiakin. Toinen saattoi olla jopa iloinen naisen petomaisesta puolesta, mutta ei tuolla ollut hajuakaan miten mies suhtautuisi laittomuuksiin. Eikä sen sinänsä väliä, eihän tässä sydänystäviä oltu tekemässä, vaikkakin nainen myönsi itselleen että tämä tapaus kiehtoi tuon mieltä erityisen paljon ja muustakin syystä kuin toisen nelijalkaisen muodon johdosta. Mies tiedusteli oliko vasa riittänyt vatsantäytteeksi ja jos tota puhuttiin nälkä vaani yhä nurkan takana, mutta kisailu oli saanut sen toviksi unohtumaan. Tietystikään sitä ei ääneen mainittaisi vaan naisen tumma ääni naurahti uudemman kerran ja kohautti olkiaan. "Kyllä se toviksi kelpaa, olut on hyvä vatsantäyte", nainen lisäsi nykäissen ohimennen yhdestä lumisesta oksasta saadan sen tiputtamaan lumet yltään. "Jos kylä ei nappaa on tuolla tien varrella majatalokin, mutta se taitaa olla hieman pidemmän matkan päässä", tummaverikkö huomautti.

Lyhyen tovin perästä naisen kultaiset silmät kääntyivät taas vieressään tarpovaan mieheen ja tummaverikkö puraisi huultaan ylähampaillaan. "Sitäpaitsi... se oli sen arvoista", nainen sanoi yhtäkkiä palaten vielä hieman takapakkia viitaten noiden riehumiseen. No ehkä ruoka olisi maistunut, mutta kyllä sitä saisi lisää. Sitäpaitsi oli tottunut vähään ruokaan talven mittään, mutta onneksi saattoi aina metsästää susimuodossaan. Naisen mietteliäs katse viipyi miehen varsin komeissa kasvoissa ja tuo siristi hieman silmiään tahallaan niin että toinen sen myös näki. "Jos ihan rehellisiä ollaan", nainen aloitti ja jokin tuon sanassa 'rehellisiä' kertoi ettei käyttänyt sitä usein. "En ole ennen törmännyt näin lauhkeaan ihmissuteen, yleensä ne ovat halunneet repiä pääni irti ja tepastelleet kahdella jalalla", nainen hymähti. Oikeastaan jos tarkkoja oltiin yksi oli kirjaimellisesti yrittänyt repiä naisen kappaleiksi eikä arvostanut sitä ollenkaan. Kyllä nainen tiedosti että kyseisestä rodusta saattoi olla useita variaatioita, olihan täällä vaikka mitä otuksia joten miksi ei erilaisia ihmissusiakin. Sen verran jo tiesi entuudestaan että jotkut olivat täysin sidottu täysikuuhun muutoksensa kera kun taas jotkut osasivat muuttua muutenkin. Naista aina ärsytti kun hänet sekoitettiin ihmissusiin ja ehkä senkin takia että tiesi sen olevan syynä kansansa tuhoon johon tuolla ei varsinaisesti mitään tunnesiteitä ollut koska ei ollut koskaan noiden joukossa elänyt, ei niin että muistaisi ainakaan.
Ylva
 

Re: Wolfs || Ylva

ViestiKirjoittaja Janni » 24 Joulu 2015, 13:34

"No siis, ruukasi olla piirit kun vielä elin kotimaassani." Fergus totesi naisen kysymykseen. Taivaalta sateleva lumi tuntui kylmältä varsinkin oikealla käsivarrella joka oli paljaana. Ei pakkanen kuitenkaan niin paha ollut, että käsi jäätyisi pahasti. Välillä mies hieraisi arpista käsivarttaan kämmenellään lämpimikseen.
Vasa oli kuulemma täyttänyt toisen vatsan toviksi, mutta olut kyllä siihen päälle auttaisi. "Kapakka, majatalo, minähän tässä seuraan sinua, varsinkin kun ollutta on tarjolla." Fergus totesi toisen mainitessa majatalosta, joka kuitenkin sai miehen tuijottamaan toista takaisin viekkaasti.

"Hmmm?" Ihmisusi päästi pitkän hymähdyksen toisen yhtäkkisistä sanoista ja huomasi kyllä aika kuinka viettelevästi toinen huultansa puraisi. Pitäisikö hänen olla varovainen? Ties mitä tämä nainen hänestä halusi? Tosin kyllä hän pystyi pitämään pintansa jos hätä tulisi. Mies kuitenkin piti enemmän siitä ajatuksesta, että Ylva tahtoi vain pitää hauskaa. Eikä hän voinut kieltää etteikö pitäisi itsekin hauskan pidosta, varsinkin kun seurassa olisi näinkin viehättävä tapaus. Naisessa oli jotain mitä hän ei ennen ollut kokenut.
"Lauhkea?" Fergus ei voinut olla naurahtamatta toisen sanoille. "Tein sinun kohdallasi poikkeuksen, en minä nyt kauniisiin naaraisiin käy käsiksi... riippuen tietenkin tilanteesta." Mies selitti virnistäen. "Täydenkuun aikaan tosin minua saa varoa, mutta en usko että sinulla olisi vaikeuksia pitää petoa aisoissa." Fergus lisäsi.

//Sori ku lyhyt ja hätäsesti kirjotettu D:
EDIT Yritin parannella (D //
Janni
 

Re: Wolfs || Ylva

ViestiKirjoittaja Ylva » 24 Joulu 2015, 19:49

Sinänsä naiselle oli ihan sama mihin nuo menisivät kunhan sai olutta. Kylässä olisi omat etunsa, mutta halusiko mies sinne oli toinen juttu. Toisaalta kyseessä oli suvaitsevainen puolueeton kylä, joten toinen oli suht turvassa komeine hampaineen vaikka ei ihan ihmisestä menisikään. Sivusilmällä nainen piti toisen kasvoja silmällä nähdäkseen ne toisen puhuessa. "Voi kultaseni, se on aivan sinusta kiinni", nainen totesi leikkisään sävyyn, mikä oli näköjään pesiytynyt nyt naisen tumman puoleiseen ääneen. "Kylässä on omat hyvät ja huonot puolensa, tosin minulla on siellä kiva pikku syöpäläisvapaa huone toistaiseksi", tummaverikkö totesi kuin ohimennen. Olihan se totta ja kaikkea, naisen pieni omaisuus oli siellä sillä hetkellä lukuunottamatta tavaroita tuon päällä jotka jäivät tikareihin ja pieneen nahkaiseen vyölaukkuun, jossa oli rahamassi ja muuta pientä kivaa.

"Lauhkea", kultasilmä toisti toisen huvittuneelle kysymykselle ja vilkaisi miestä virne täyteläisillä huulillaan. "Kaikki on suhteellista", tuo lisäsi ja toden totta äkäisenäkin Fergus vaikutti lauhkealta muihin tapaamiinsa ihmissusiin verrattuna. Olihan tuo jo vihjannut ettei ollut täältä kotoisin, joten ehkä se oli vain hyvä juttu. Uteliaisuudestaan huolimatta ei Ylva aikonut udella mitään henkilökohtaista ainakaan jäisi inttämään niistä. Jokaisella oli asiat joita ei halunnut jaella ympäriinsä ja Ylva jos joku ymmärsi sen. Naisen katse siirtyi takaisin avautuvaan näkymään ja ohimennen tuo vilkaisi puunlatvojen välistä näkyvää taivasta ja kirosi hiljaa mielessään lumisadetta. "Toden totta, olen aika haka pitämään puoleni", nainen hymisi kuin sanoissa olisi jotain omaa kivaa joka jäi piiloon toiselta. "Myönnettäköön, että olet luultavasti minua voimakkaampi, mutta... ei minua niin helposti selätetä", nainen huomautti päätään kallistaen hyvin susimaisesti kuten aikaisemmin karvaisemmassa muodossaan. "Täysikuu tai ei", kultasilmä lisäsi ja hetkellinen huomio jota mies oli noita tuikkivista silmistä saanut siirtyi taas tutkailemaan maastoa ja oikeastaan oli katsellut tähtiä varmistaakseen että meni oikeaan suuntaan. Isompi kasa lunta tipahti naisen päälle mikä sai tuon säpsähtämään ja tuo huitoi lumikasaa pois päästään mustisten jotain siihen suntaan, että vihasi talvea.

((eipä haittaa, ihme että vastailit tänään ollenkaan XD hyvää joulua vaan sinnekin))
Ylva
 

Re: Wolfs || Ylva

ViestiKirjoittaja Janni » 24 Joulu 2015, 20:52

Ylva puhui totta kylän hyvistä ja huonoista puolista. Hänet päästettiin sisään joko epäilevillä katseilla tai käännytettiin porteilla samantien. Toki kohdalle oli tullut kyliä jotka eivät sinänsä katselleet ketä päästivät sisään, tosin kyseiset kylät olivat suht hämäriä paikkoja.
"Voimmehan kokeilla onneani kylän suhteen, jos sinulla kerran on oma huoneesi ja kaikkea." Fergus totesi.

Mies hymisi naisen sanoihin, ah niin määrätietoinen ja itsevarma. Harvoi tälläisiin naaraisiin törmäsi, Cryptissä ei sinänsä alistettu naisia miesten alle, mutta monta naista hän oli nähnyt ja kaikki niin pelokkaita ja niin neitejä. Tosin saattoihan tämä nainen käyttäytyä näin koska oli Susi-ihminen, mutta Fergus tykkäsi ajatella vahvan luonteen olevan persoonallista
"En epäile, mutta olisi mukava nähdä mihin pystyt." Mies totesi hymyillen vinosti, ennen kuin kultaa tuikkiva katse kääntyi kohti taivasta, mutta otti pian vastaan lunta joka valahti alas lähi oksalta. Fergua ei voinut olla hörähtämättä toisen kiroamiseen. Pian mies kuitin auttoi toista pyyhkäisemällä lunta pois toisen mustilta hiuksilta. "Voimme kyllä muuttaa muotoa ja päästä nopeammin pois tästä kurjasta säästä." Punasilmä ehdotti.

//No tässä on ollu sellasii välejä missä on voinu napata kännykän esiin, eikä tästä pelistä malta olla erossa :D Vois ihmetellä samaa myös sultakin :D Mut hyvät joulut sinnekin! <3 //
Janni
 

Re: Wolfs || Ylva

ViestiKirjoittaja Ylva » 24 Joulu 2015, 21:16

Miehen melkein haastavat sanat saivat naisen virneen leviämään ja kultaiset silmät tuikahtamaan. "Varo mitä toivot", nainen huomautti ennen kuin sai lumikasan niskaansa ja päätyi kiroilemaan. Toinen saattoi huomata pienen säpsähdyksen toisen hädin tuskin koskiessa naisen hiuksiin liikutellessaan lunta pois tuon päästä. Nainen ei ollut tottunut yllätykselliseen koskemiseen tai ehkä oli vain hyvin varautunut niin tai näin ei alku 'säikähdyksen' jälkeen pannut pahakseen toisen apua ja lumesta tyhjentynyt oksa sai kylmän mulkaisun. Toinen ehdotteli muodon muuttoa joka sai hymyn taas susi-ihmisen huulille ja etenkin silmiin. "Minulle se passaa, muutos ei ole minulle mitenkään hankala, mutta sinulle se taisi olla hieman ikävämpi...?" kysymys jätettiin leijumaan ilmaan ja pieni kulmankohotuskin oli näkyvillä. Nainen tuntui olevan erityisen ilmeikäs ja ilmaista mielentilojaan ja halujaan myös keholla, ehkäpä se oli jäänyt susimaisesta muodosta päälle tai kenties oli aina sellainen. Jälkimmäinen todellisuudessa piti paikkansa mutta ehkä sillä oli tekemistä jotain sudenveren kanssa. Tietysti se mitä ilmaisi saattoi olla vain hämäystä, kuten usein oli, paitsi juuri sillä hetkellä koska se ei ollut tarpeen.

"Mutta jos haluat niin toki", Ylva lisäsi odotellen toisen vastausta. Jos se olisi myöntävä nainen saattoi helposti muuttaa muotoaan ja matka jatkuisi nelin tassuin, mutta jos ei olisi nainen valmis tarpomaankin. Oli ehtinyt yllättävän pitkälle kylästä, mutta kyllä sinne kaksinkin jaloin ehtisi ennen kuin kaikki paikat olivat kiinni. Majatalo oli melkein koko yön auki myös kievari puoli, mutta kyllä sekin aamuyöstä sulkisi hetkeksi tarjoilunsa ennen aamupalan tarjoilua.

((noo meidän joulu on vähemmän juhalava ku kahestaan ollaan, hyvää ruokaa ja herkkuja, muuten aika normi päivä XD))
Ylva
 

Re: Wolfs || Ylva

ViestiKirjoittaja Janni » 24 Joulu 2015, 22:01

Fergus ei tarkoittanut tungetella ja vetikin kätensä pois kun lumi oli saatu pois hiuksista. Tosin oli harvinaista saada mieheltä niin kohteliasta kohtelua, mutta hänen mielestään oli hyvä pysyä naisen paremmalla puolella.
Pelkkä ilme jo kertoi, että Ylva tykästyi hänen ehdotuksestaan, tosin tuo pohti miten mukavaa se Fergukselle olisi. "Hymph, olen muuttanut muotoani niin monesti etteii pikku luiden naksuminen ja lihasten kasvu tunnu missään. Eikö naamani kerro tarpeeksi?" Mies totesi hymähtäen kuin mokoma olisi pikku juttu, osoittaen vielä sormellaan kasvojaan.
"Joten mitä tässä jahkailla." Tämä totesi heilauttaen kättään.

Ferguksen muutos oli samankaltainen kuin aiempi, miehen piirteet vain kasvoivat ja venyivät, turkki näytti piilottavan vaatteet sisäänsä. Luut ratisivat, samalla kun ihmisusi irvisteli kivusta johon oli totuttu. Suden kurkusta kuului hetken epämääräistä rohinaa, ennen kuin tämä laskeutui etutassuilleen.
Pari syvää hengenvetoa Fergus joutui ottamaan ennen kuin katsahti huolettomasti Ylvaan.
Leikkisä haukahdus ja uros ponnisti itsensä liikkeelle, pölläyttäen mahdollisesti lunta toisen päälle, juosten muutaman askeleen ja pysähtyi katsomaan toisen puoleen. Fergus heilutti vielä häntäänsä, jos he vaikka hieman kisailissivat.

//Vai sellanen joulu, ei kait siinä :D //
Janni
 

Re: Wolfs || Ylva

ViestiKirjoittaja Ylva » 25 Joulu 2015, 13:30

Nainen jäi katsomaan hieman mietteliään oloisena toisen muutosta, mutta ennen kuin toinen oli lopettanut nainen aloitti omansa. Se oli paljon sulavampaa kuin toisen, olihan se ensimmäisillä kerroilla tuntunut oudolta ja jopa sattunut, mutta siitä oli vuosikymmeniä aikaa ja nykyään se tuskin edes kutitti. Oli kuin suden olemus olisi vain liukunut naisen päälle ja nainen tipahti neljälle jalalle muutoksen ollessa tarpeeksi pitkä. Naaras pudisteli hieman turkkiaan muutoksen jäljiltä juuri sopivasti kun sai lumipöllyn päin näköään uroksen lähdettyä liikkeelle. Pisteliäs katse käännettiin tuon perään, kultasilmä ei arvostanut ollenkaan ja pudisti turkkiaan uudemman kerran nyt ravistaakseen lumet yltään ja tuhahti paljon puhuvasti osaksi koska nenässä oli inhottavasti kylmää lunta, joka kyllä siihen pian olisi sulanut. Toinen vaikutti leikkisältä ja kultaiset silmät tuijottivat tuota hetken vakavan oloisina kunnes mustaturkin olemus muuttui tuon hypähti liikkeelle ja juoksi uroksen rinnalle ja siitä ohi ennen kuin tuo ehti reagoimaan. Ohimennessään kultasilmä näykkäsi toista kaulan tienoilta, mutta naaraan hampaat tuskin edes lävistivät toisen turkkia. Jos toinen halusi painiottelua, saisi tuo ensin ottaa mustaturkin kiinni.

Naaras ei kuitenkaan tehnyt niin paljon mutkia ja väistelyjä kuin aikaisemmin vaan koetti pitää suunnan suht oikeena mitä kylään menemisessä tuli. Eikä tuo jaksanut juosta kokoajan niin kovaa kuin olisi voinut, jos toinen pääsi lähemmäs otti kyllä spurtin koettaen välttää mahdollisimman hyvin kiinnijäämistä. Kuin itsestään mustaturkin häntä heilui iloisesti puolelta toiselle ja tuo jopa pysähtyi lopulta kääntyen katsomaan toiseen ja juoksi yllättäen urosta vastaan. Samanlaisen liikkeen oli tehnyt aiemminkin, juoksi toisen ohi tai paremminkin kiersi toisen louskuttaen härnäävästi leukojaan ja yrittäen saada näykkäistyä toista samalla kun lopulta päätyi taas liikkumaan oikeaan suuntaan ellei toinen ajatellut tehdä jotain pakenevalle naaraalle.
Ylva
 

Re: Wolfs || Ylva

ViestiKirjoittaja Janni » 25 Joulu 2015, 14:01

Fergus olisi virnistänyt toisen pistävälle katseelle, jos olisi pystynyt. Hän tyytyi vain heiluttamaan häntäänsä, ei toinen pikkulumi pöllystä suuttuisi. Pian mustaturkki hypähti liikkeelle ja juoksi uroksen ohi, mutta sitä ennen näykkäisi leikkisästi tätä kaulalta. Fergus otti toisen härnäämisen vastaan mielellään. Leikinnomaisen ulvahduksen päästettyään lähti ihmissusi toisen perään. Pitkät eturaajat ottivat pitkiä juoksuaskelia, mutta aina kun naaraan sai kiinni otti tuo ketterästi aina etumatkaa, pakottaen Ferguksen pysyttelemään perässä.

Toinen piti reitin kuitenkin suorana, ilmeisesti he pysyivät reitillä kylää kohti. Tosin matka tyssäsi kun kultasilmä päätti pysähtyä ja kääntyä ympäri Ferguata kohti. Naaras juoksi urosta vastaan pakottaen tämän myös pysähtymään. Lumi pöllysi punasilmän jarruttaesaa täydessä vauhdissa, eikä ehtinyt varoa näykkäisyä jonka naaraalta sai. Tuhahtaen Fergus pyörähti toisen mukana ja avasi suunsa yrittäen napata toista hännänpäästä. Näin äkkinäisessä leikkimisessä hän ei voinut hellästi näykkiä torahampaillaan toista korvalle tai muualle. Hännänpää tosin oli varmasti vain pelkkää karvaa, häntä kun näytti niin tuuhealta.
Jos Fergua sai naaraasta kiinni ja pysäytti mahdollisesti toisen liikkeen, päästäisi tämä irti ja loikkaisi tuon yli jatkaen matkaa, ollen tällä kertaa etunenässä.
Janni
 

Re: Wolfs || Ylva

ViestiKirjoittaja Ylva » 25 Joulu 2015, 19:49

Naaras ulvahti närkästyneesti kun tuon häntä jäi jumiin ja joutui pysäyttämään liikkeensä ja mulkaisemaan urokseen, mutta silti hyvin leikkimielisen oloisena. Uros päätti hypätä etunenään mikä sai mustaturkin hetkeksi kyyristymään ja tuhahtamaan toisen perään ennen kuin jatkoi takaa-ajoa. Kieltämättä neljällä jalalla matka sujui nopeammin, vaikka ylimääräinen riehuminen veroittikin voimia kuin pelkkä eteenpäin matkaaminen, mutta hauskempaa se näin oli. Ennen pitkää naaras salkoi hengästyä mistä merkkinä läähätys ja punainen kieli, joka roikkui tuon leukapielestä. Se sai naaraan hetkeksi hidastamaan vauhtia ja nuuhkimaan ilmaa. Susi vilkaisi myös taivaalle varmistaen oikean suunnan vaikkakin ilmassa jo leijui hivenen kaupungin tuoksua. He olivat lähellä. Palavat soihdut, ihmisten tuoksut ja yksikertaisesti lika ja mätääntyvät jätteet, se oli se ihana kaupungin tuoksu.

Naaras nappsi hieman lunta suuhunsa jossa se suli vedehki hälventääkseen janonpoikasta joka hiipi esille kaikesta tästä riehumisesta ja aikaisemmasta ruokailusta. Sen jälkeen mustaturkki kiri uroksen kiinni heilutellen tuolle häntäänsä. Ylvaa yhä huvitti puhtaan leikkisä tilanne ja yksinkertainen, jopa lapsenomainen mielihyvä, joka siitä muodostui. Oli tainnut lyödä päänsä pahemman kerran viimekertaisen kahakan yhteydessä tai jotain. Jaksamatta kuitenkaan murehtia asiasta sen enempää, jota miehen tarjoama savuke auttoi mukavasti naaras tökkäisi toista kuonollaan´.

(öäh ku tuli nyt kökkö, sori. mietin pitäisikö tämä peli oikeasti siirtää johonkin kaupunkiin vai kelaako se jos vain jatkaa täällä...? ))
Ylva
 

Re: Wolfs || Ylva

ViestiKirjoittaja Janni » 25 Joulu 2015, 22:39

Ei Fergus tiennyt mihin he tarkalleen olivat suuntaamassa, mutta sen takia hän välillä vilkaisi naaraan puoleen, jos tuo tahtoi vaihtaa suuntaan. Toki hiljakseen ilmasta saattoi haistaa kylän merkit, joten suunnistaminen alkoi käydä helpoksi. Uros jaksoi juoksuaan tasaiseen tahtiin, läähättäen kyllä kieli roikkuen suupielestä, mutta ei tämä vielä uupunut ollut. Tosin naaras jäi hieman jälkeen, jolloin Fergus itsekin joutui pyähtymään vilkaistua toisen puoleen.
Uros katseli kuinka mustaturkki sammutti janoaan lumella, joka sai hänetkin vilakisemaan kinosta. Punasilmä kauhaisi lunta itsekin suuhunsa, mutta ehkä hieman liikaa. Iso lumi möykky ei sulanut niin nopeasti, joten tämä tyytyi vain ravistelemaan lumen pois suustaan, sen vihloessa hampaita kylmyydellään.

Sillä välin kiri Ylva hänet kiinni ja matka sai jatkua, tosin ensin toisen oli pakko tökkäistä häntä kuonollaan. Fergus tietenkin antoi samalla mitalla takaisin, tunkien kuononsa toisen kylkeä vasten ja loikkasi pienen tökkäyksen jälkeen sivummalle. Fergukselta leikkisyys tuli luonnostaan, sitä kun oli tullut tehtyä aikanaan entisten laumatovereiden kanssa. Nykyään pieni kisuaminen ja leikkimen oli harvinaista herkkua, joten ehkä uros oli tavallista leikkisämpi?
Fergus ei lähtenyt juoksemaan täyttä vauhtia, jolkotteli vain eteenpäin pää pystyssä ja häntä heiluen puolelta toiselle. Hajuista päätellen he olisivat pian perillä.

//Höps ei tuo ole kökköä nähnytkään :D ja voihan sen siirtää jos on kyse tietystä kylästä, joka tuolta listoilta löytyy, mut jos se on vaan joku random pikkukylänpahanen, en silleen näe tarpeelliseksi et siirrettäis pelii minnekään. //
Janni
 

Re: Wolfs || Ylva

ViestiKirjoittaja Ylva » 26 Joulu 2015, 12:38

Ylva tyytyi kostamaan toisen häntäleikit uroksen tönäistyä toista. Kultasilmä kiri välimatkan kiinni ja koetti näykkäillä toisen heiluvaa häntää jonkun ajan kunnes kiri toisen rinnalle päätään leikkisästi heilauttaen. Matkaa ei kuitenkaan ollut enää pitkälti ja pian mustaturkki hidastikin selvästi vauhtia haukahtaen toiselle, jotta tuo tekisi samoin. Kylän soihtujen kajastuksen saattoi jo nähdä puiden lomasta, eikä Ylvalla ollut halua kirmailla portinvartijoiden syliin sutena. Siksi nainen lopulta pysähtyi ja muutti muotoaan yhtä sulavasti kuin aiemminkin nousten kunnolla seisomaan ihmishahmossaan pudistellen lunta vaatteiltaan, joihin sitä oli takertunut susien kisaillessa. "Parempi jatkaa matkaa näin, onhan kylä puolueeton, mutta en silti menisi mainostamaan suden verta. Ihmiset... ja muut osaavat olla ennakkoluuloisia", nainen selitti vilkaisten kultaisilla silmillään toisen suuntaan astellen muutaman askeleen eteenpäin katsellen kylän suuntaan. Kylää kiersi yksinkertainen puusta rakennettu muuri, jonka yli olisi helppo kiivetä, mutta koska siihen ei ollut tarvetta saattoi sitä nyt käyttää etuporttia, jonka sivuilla oli vartiotornit, joissa norkoili elämäänsä kyllästyneitä vahteja. Naisen huulilla käväisi virne sitä ajatellessa, tiesi että kylää asuttivat pääasiallisesti taruolennot, mutta kyllä sinne kourallinen ihmisiäkin mahtui. Harvinainen pikkukylä sinänsä, joka yritti pysytellä piilossa maailmanmenolta, mikä ei aina onnistunut kovin hyvin. Ainut huono puoli paikassa oli ettei siellä asustellut ketään rikkaamman puoleista, näin varkaan silmistä katsottuna, muuten Ylva kyllä viihtyi tässä pienessä metsäkylässä vallan mainiosti.

Kultasilmä vilkaisi olkansa yli Ferguksen puoleen ja katseesta näki selvästi kysymyksen oliko toinen valmis. Nainen oli jo ehtinyt tasailemaan hengästyneen hengityksensä ja nyt veti vielä syvään henkeä heilauttaen hieman päätään saadakseen hiuksia pois silmiltään. "Valmista? Mennäänkö sitten?" nainen kysäisi odottamatta varsinaisesti vastausta lähtiessään astelemaan hitaasti eteenpäin lisäten vauhtia vasta kun toinen oli mukana. Ylva siristeli hieman silmiään yrittäen nähdä ketä oli vartiossa, mutta pimeä yö ja kirkkaat soihdut vartiotornissa hankaloittivat sitä hommaa. Kuitenkin kaksikko huomattiin noiden tultua tarpeeksi lähelle puista porttia. "Kuka siellä?" sanat kuulostivat hieman unisilta ja huteralta yhteiskieleltä muutenkin. Ylvan huulille kaartui vino hymy sillä tuo tunnisti kyllä äänen. "Et kai taas nuku vahtivuorossa, kultaseni?" nainen vastasi mutta ei yhteiskielellä vaan varsin sujuvalla haltiakielellä. "Ylva?" kuului epäilevä vastaus ja haltamies koetti kurkkia paremmin alas. Nainen hymähti ja laski toisen kätensä lateelleen. "Ole nyt kiltti poika ja avaa portti, tiedäthän sinä minut, olen aina kiltisti", nainen jatkoi yhä haltiakielellä jonka tiesi sujuvan kyseiseltä vahdilta paremmin kuin yhteiskieli. Kyseinen vahti kuitenkin tuhahti naisen sanoille mutta hieman huvittunut sävy siinä oli. "Kyllähän minä sinut tunnen, mutta kuka on seuralaisesi?" vartija kyseli haltiakielellä ja sai Ylvan vilkaisemaan Fergusta ja nosti katseensa takaisin ylös. "Eledan, avaa nyt se hiton portti, täällä jäätyy", nainen hihkaisi ylös hieman kärttyisämpään sävyyn, mikä sai miehen sentään kipuamaan alas ja avaamaan portissa olevan pienemmän oven, josta kurkkasi kaksikkoa kurtistaen kulmiaan vilkuillen hetken Fergusta ja huokaisi sitten viitaten kaksikkoa tulemaan sisään. Ylva hymyili tyytyväisenä ja asteli sisälle suoden Eledaniksi kutsuneelle haltialle mairean hymyn. "Kiitos", nainen totesi vielä haltiakielellä.
Ylva
 

Re: Wolfs || Ylva

ViestiKirjoittaja Janni » 26 Joulu 2015, 14:12

Häntä vispasi paljon vauhdikkaammin Ferguksen huomatessa Ylvan yrittävän kostaa hänelle. Lopulta toinen asteli hänen rinnalleen, eikä kauaakaan kun puiden lomasta saattoi nähdä valon kajastusta. Mustaturkin haukahdus pysäytti uroksen, joka katsahti toisen puoleen. Oli aika siis muuttua. Hän tiesi itsekin ettei kahta älykkään näköistä sutta noin vain kylän sisälle päästetty, vaikka olisi se ollut hyvin viihdyttävää seurattavaa, mutta tästä säästähän he tahtoivat pois, sekä jotain suun kostuketta.
Murahtaen Fergus muutti muotonsa takaisin ihmiseksi. Olo ei ollut yhtä epämiellyttävä mitä edelliskerralla, hän kun ei kauaa ollut nyt sutena kulkenut, mutta väkisin hän tunsi tarvetta venytellä jännittyneitä lihaksiaan, varsinkin käsivarsia. Savukkeen vaikutus oli miltei hiipunut olemattomiin, mutta kyllä hän kestäisi tämän kerran.
Vetäen vielä syväänhenkeä mies nyökkäsi Ylvalle, joka ehdotteli matkan jatkamista. Fergus asteli toisen rinnalle, hieraisten niskaansa, kuin se auttaisi pientä jännitystä katoamaan.

Kylä näin ulkopuolelta ei näyttänyt sen kummoisemmalta, mutta kyllä sieltä varmasti jokin paikka löytyisi mistä saisi olutta. Portit tietenkin olivat lukittu ja kaksikko joutui pysähtymään. Vartiotornista kuului pian kysymys, joka sai Ferguksen kohottamaan katseensa ylös, kun taas Ylva vastasi haltikielellä. Ei mies sitä tietenkään ymmärtänyt, hän vain korkeintaan erotti kyseisen kielen kuuluvan haltioille, joten hän vain tyytyi nostamaan kätensä puuskaan ja odottamaan.
Oletettavasti Ylva kehotti vartijaa avaamaan portin ja noiden äänensävyistä päätellellen kaksikko tunsi toisensa.
Lopulta haltia kipusi alas ja avasi heille portien pienen oven. Fergus soi torahampaisen virneen miehelle, joka häntä hetkenaikaa tuijotti. Nainen asteli ensimmäisenä sisään ja ihmisusi seurasi perästä. Yhden sanan hän tunnisti tuosta oudosta kielestä, jonka Ylva juuri lausuikin kävellessään haltian ohi. "Mitä hän sanoi." Fergus totesi vartijalle osoittaen sormellaan naisen puoleen, jonka rinnalle sitten astelikin.
"Tunsitko hänet? Yleensä minua tuijotetaan pidempään, ennen kuin pääsen minekään sisälle." Mies kysyi heidän päästyä jonkin matkan päähän porteista.
Janni
 

Re: Wolfs || Ylva

ViestiKirjoittaja Ylva » 26 Joulu 2015, 14:46

"Kaipa niin voisi sanoa", nainen vastasi toisen uteluihin tunsiko hän portinvartijan. "Tämä ei ole ensimmäinen visiittini täällä", kultasilmä lisäsi kohauttaen olkiaan haluamatta selventää asiaa sen enempiä. Olihan hän kyseisen haltian tuntenut ennenkin tätä kyläpahasta tuon asuessa haltioiden piilopaikassa, mutta siitä oli jo monen monta vuosikymmentä aikaa. Ei hän tuota haltiaa ystäväkseen kutsuisi, kutsui harvempia tapauksia ystävikseen, ehkä juuri ja juuri tutuksi. Oli miten oli kultasilmä ei selvästikään jaksanut pureutua asiaan ja tuon äänensävy muuttui kevyemmäksi naisen seuraavassa lauseessa. "Majatalo ei ole kaukana, tuossa oikeastaan", nainen huomautti huitaisten kädellä jo näkyvään rakennukseen, joka oli ainakin kaksi kerroksinen ja oven yläpuolella kiikkui puinen kyltti, jonka kuvasta tai tekstistä ei pahemmin saanut selvää ainakaan tässä valossa. "Sinähän lupasit tarjota minulle tuopillisen", nainen totesi silmät välkähtäen ja virne taas huulillaan tuon vilkaistessa mieheen tietäen hyvin ettei sellaisesta oltu puhuttu. Virnuillen nainen asteli lähenevän oven luokse ja saavutettuaan sen kiskaisi puisen ja näköjään natisevan oven auki.

Sisäpuolelta majatalo vaikutti oikein viihtyiseltä ja lämmin ilma pelmahti naista vastaan oven avauduttua ja tuon astuessa sisään. Pieni, tyytyväinen huokaus karkasi naisen huulilta lämmön käydessä tuon kylmettyneiden jäsenten kimppuun. Että hän vihasi talvea. Ei kievarisalia voinut sanoa kovinkaan ylelliseksi, mutta siistiltä se näytti noin yleisesti. Kävijäkunta, jota oli ihan reippaasti jo paikalla oli varsin sekalaista sakkia jo ihan rodunkin perusteella. Mukavasti nuo näyttivät keskenään toimeen tulevan normaalia kahnaamista lukuunottamatta mitä humalaisille syntyi vähän väliä. Paikan omistaja tai ainakin se joka seisoi tiskin takana oli iso sarvipäinen tapaus, joka oli jonkinmoinen satyyri, fauni tai ehkäpä jopa demoni. Kuitenkin tuon mulkoilut näyttivät laannuttavan riidanpoikaset varsin tehokkaasti, jos ne yltyivät turhan riehakkaiksi. Ylva hieroi käsiään yhteen samalla kun asteli tiskille heläyttäen mairean hymyn sarvipäälle, joka hymähti naisen nähdessään. "Olutta?" tuo tiedusteli yhteiskielellä johon nainen nyökkäsi päätään nojautuen tiskiä vasten vilkaisten sitten seuralaisensa suuntaan.
Ylva
 

EdellinenSeuraava

Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa

cron