Kirjoittaja Janni » 06 Huhti 2016, 23:29
Gargoilien, kuin myös fauninkin, huomio kääntyi Arathetiin, tuon yhtyessä keskusteluun. Haltia oli yhtälailla faunin puolella mitä Rathelkin. Elodie tuijotti nyt haltiaa ujon näköisesti, kykenemättä sanomaan mitään, vaikka olisi halunnut.
"Olen samaa mieltä." Rathel totesi nyt yleiskielellä, tajuten itsekin ettei ollut soveliasta keskustella kielellä mitä tämä tyttö ei ilmeisesti ymmärtänyt. Arathet vielä pyysi pienemmältä ettei tapahtunut toistuisi ja lausui tytön nimenkin ääneen. Elodie oli yhtä suloinen nimi mitä tytö itsekin. Eliittikenraali ei tiennyt linnan palvelusväestä yhtä paljon kuin Arathet, mitä nyt satunnaisesti näki palvelusneitoja ja muuta henkilökuntaa linnan käytävillä, muttei hän montaa tuntenut henkilökohtaisesti.
"Ah... Kyllä... tai siis ei, se ei tule to-toistumaan!" Tyttö vastasi, näyttäen hämmentyneeltä haltian tietäessä hänen nimensä, painuen vielä pahoittelevan näköiseen kumarrukseen.
"Josten palaa takaisin vartiopaikallesi." Kenraali komensi miestä, joka vilkaisi vielä kerran vakavaan sävyyn faunia, kunnes sitten nyökkäsi kunnioittavasti kenraalinsa ja neuvonantajan puoleen, kääntyen kannoillaan. Mies asteli ovien luo ja niistä ulos kylmään ilmaan.
Rathel laski katseensa fauniin, joka edelleen näytti vaivaantuneelta ja ujostelevalta, vaikka tilanne oli saatu hyvillä mielin hoidetuksi. "Elodie..." Nainen aloitti, saaden faunilta aran katseen osakseen, joka tuntui lyövän palan hetkeksi kenraalin kurkkuun. "Ah... hrhmm, älä murehdi liikaa, vahinkoja sattuu kaikille." Rathel selvensi kurkkuaan ja yritti rauhoittaa faunin mieltä, joka ei kuitenkaan näyttänyt paljoa auttavan. "N-Niin... anteeksi ja kiitos... kenraali ja herra neuvonantaja." Elodie sopersi niiaten varovasti kaksikolle. Tytön katseen käydessä hetkellisesti lattiassa, hieraisi Rathel niskaansa vaivaantuneesti, näyttäen samalla hieman jäykältä. "Ei se mitään, se on minun työtäni pitää alaiseni kurissa." Gargoili totesi naurahtaen siihen perään jäykästi. Fauni vain nyökkäsi naiselle takaisin.
"J-Jos suonette anteeksi... mi-minun pitäisi..." Elodie sopersi, joka rikkoi hetkellisen hiljaisuuden. "Aivan sinulla on varmasti kiire. Emme halua pidätellä sinua tämän pidempään." Rathel vastasi kiireesti, astuen hieman sivuun. "Kiitos vielä." Fauni sanoi, ennen kuin lähti siroine sorkkineen astelemaan kulman taakse, jonka takaa pian kuului kuinka tytön askeliin tuli vauhtia.
Rathel oli jäänyt tuijottamaan kulmaa, jonka taakse Elodie oli kadonnut. Pian nainen kuitenkin huokaisi syvään nostaen kätensä kasvoilleen, kuin olisi tyrinyt jotain pahemman kerran.
//OHOHOHOHO ONHAN SE! >83 //