Wolfs || Ylva K-18

Mättäitä, puskia, kiviä, havu- ja lehtipuita, kukkuloita. Mitä ikinä metsä pitääkään sisällään. Metsän reunat ovat tasaista, usein lehtimetsää, mutta mitä syvemmälle metsään vaeltaa, sitä hankalammaksi ja aaltoilevammaksi maasto muuttuu. Metsää on silmänkantamattomiin, aina Cryptin etelärannikolta pohjoiseen, Kleth vuorille ja niistä eteenpäinkin.
Metsästä löytyy vaikka mitä enemmän ja vähemmän mukavaa. Pohjoisemmasta metsästä löytää melko usein raunioituneita kivirakennuksia, jäänteitä kylistä. Metsästä löytyy kuitenkin myös toimivia, pieniä kyliä, joista suurin osa on ihmisten hallinnassa. Osa kylistä on täysin ihmisten asuttamia, osa taas koostuu suurimmaksi osaksi taruolennoista. Haltioilla ei ole yksittäisiä kyliä pitkin metsää, vaan heillä on yksi, suuri kylä piilossa metsässä.
Käräjäkivet ovat yksi tunnetuimmista muinaispaikoista metsässä. Käräjäkivet ovat suurehko rinki isoja, istumakelpoisia kiviä, joiden keskellä on yksi isompi, pöytää muistuttava järkäle.

Viimeisimmän tannersodan jälkeen haltiat ovat ottaneet metsää haltuunsa. Yksin liikkuvien ihmisten on parasta varoa haltioiden partioivia joukkoja. Myös ihmisten karavaanien, jotka käyttävät metsäteitä, pitää varoa haltioita. Haltiat eivät kuitenkaan ole ainoa uhka metsäteillä ja poluilla. Satunnaiset maantierosvot vaanivat pahaa-aavistamattomia uhrejaan vakiopaikoissaan.
Metsäteitä on rutkasti. Suurin osa niistä on tarpeeksi leveitä ja hyväkuntoisia vankkureille, jotka saattavat matkata kylien välillä, jopa kaupunkiin. Teitä menee aina eteläisimmästä päästä pohjoiseen. Metsätiet ovat kauppiaiden suosima reitti maantierosvoista huolimatta, sillä arojen tiet ovat alttiita lentävien olentojen, kuten lohikäärmeiden hyökkäyksille.

Valvoja: Crimson

Re: Wolfs || Ylva K-18

ViestiKirjoittaja Janni » 02 Tammi 2016, 15:38

"Elämäni on niin kiireinen." Fergus hymähti Ylvan kysymykseen, mutta eihän se nyt aivan totta ollut. Mies virnisti kuullessaan naisen pitäneen heidän pienestä hetkestään myös. Fergus laski kätensä nojaamaan vuodetta, samalla kun toinen nojautui häntä lähemmäs, suudelmaa ei tullut vaan kuiskaus. Ylva puhutteli häntä kuin koiraa, selkeästi härnäten. Jos kyseessä olisi ollut kukatahansa muu, olisi hän hermostunut, mutta ei hän Ylvalle voinut suuttua. Oli totta että he olivat tunteneet vain muutaman tunnin, mutta kuinka hän voisi olla vihainen naiselle, joka pyytämättä oli lähtenyt hänen kanssaan sänkyyn?

Fergus murahti Ylvan perään, joka kävi hakemassa olutkannut ja mukit. Mies otti mukit käteensä ja katsoi kun nainen kaatoi olutta niihin, tosin pian punainen katse hiipi silmäilemään toisen alastonta vartaloa.
Ylvan asettuesaa mukavasti vuoteelle, ojensi Fergus toisen mukeista tuolle, hörpäten sitten omastaan. Se ei ollut yhtä viileää mitä suoraa hanasta, mutta sammutti janon siitäkin huolimatta. Mies asettui nojaamaan seinää myös, mutta ilman tyynyä, seinä tuntui mukavan viileältä.
"Häädätkö rakin ulos, kun se on tehnyt työnsä? Vai saanko jäädä vuoteen lämmikkeeksi?" Fergus kysyi katsahtaen Ylvan puoleen.
Janni
 

Re: Wolfs || Ylva K-18

ViestiKirjoittaja Ylva » 02 Tammi 2016, 20:13

Saatuaan juoman käteensä kulautti sitä kurkustaan alas. Miehen kysymys sai kultaiset silmät liikkumaan toiseen, joka oli myös tullut nojailemaan seinää vasten. Nainen olisi voinut härnätä tuota, piikitellä lisää kuten aikaisemmin, mutta tummaverikkö päätti toisin. "Njäh," tuo vastasi lyhyen hiljaisuuden jälkeen. "Voin olla julma, mutten niille joista pidän", nainen huomautti koskettaen vapaalla kädellään miehen rosoista poskea ja virnisti päälle. "Sitäpaitsi voisin kaivata pedin lämmittäjää", nainen lisäsi laskien kätensä syliin eikä voinut vastustaa enää kiusausta. "Niin ja kuka sanoi että työsi on tehty?" nainen kysyi kallistaen hieman päätään ennen kuin kulautti loput juomastaan alas kurkustaan. Nainen nojasi päänsä hetkeksi seinää vasten antaen silmänsä sulkeutua. Viileä ilma hyväili tuon alastonta kehoa, mikä tuntui mukavalta ottaen huomioon, että naiselle oli tullut yllättävän kuuma. Jäähtyminen kuitenkin tapahtui varmasti vaikkakin hitaasti, ulkona tuivertava yötuuli toi mukanaan kylmempiä ilmoja ja helisytteli hennosti ikkunalaseja. Talvi saattoi olla koettelevaa aikaa ja jos jotain niin nainen vihasi kylmyyttä mikä tunkeutui luihin ja ytimiin. Ei hän koskaan pahemmin siitäkään aiheesta valittanut, mutta se ei tarkoittanut etteikö se naista rasittanut joka ikinen talvi. Tosin bisneksiä ajatellen talvi oli oikein otollista aikaa kaikkien pakkautuessa sisälle lämpimään ja rikkaat jättivät toissijaisia kesätiluksiaan vartiotta. Olihan siinäkin omat haasteensa, mutta enemmän varkaalla oli töitä kuin vaikkapa palkkamiekoilla.

Naisen silmät avautuivat hitaasti ja tuon katse laskeutui tyhjentyneeseen kuppiin, jota piti yhä kädessään. Käänteli puukuppia hieman kädessään miettien miten ärsyttävän pieni se oli. No ainakin olutta oli vielä käden ulottuvilla. Nainen kurottautui noukkimaan olutkannun lattialta, jolloin joutui käytännössä olemaan nelinkontin sängyllä hetken ennen kuin sai sen lattialta ylös. Palaten alkuperäiseen asentoonsa pieni voitonriemu silmissään nainen kaatoi itselleen lisää juotavaa ja tarjosi koko kannua miehelle. Lyhyt hörppäys juomasta suotiin heti alkajaisiksi ennen kuin laski kätensä mukineen päivineen syliinsä ja käänsi huomion miehen suuntaan. "mitä sinä muuten puuhaat?" nainen kysäisi vaikka tiesi kysymyksen voivan laueta päin naamaa, mutta sillä hetkellä nainen ei välittänyt. Ylvalla oli hyvin raukea olo, tuntui kuin jokainen lihas olisi vieläkin lopettanut toimintansa, vaikka todellisuudess niiden käytössä ollut mitään vikaa. "Mihin olit menossa?" tummaverikkö tähdensi viitaten noiden kohtaamiseen ja ei voinut olla siemaisematta juomaa uudemman kerran.
Ylva
 

Re: Wolfs || Ylva K-18

ViestiKirjoittaja Janni » 03 Tammi 2016, 15:35

"Uuuh." Fergus hykersi Ylvan sanoihin, vai että toinen piti hänestä. Ei kait siinä, kyllä hänkin vietti mielellään aikaansa naisen kanssa. Mies hymyili saadessaan silityksen poskelleen, ehkä tehden pienen kiehnäävän eleen, kuin tyytyväinen koira joka sai rapsutusta.
Vuoteenlämmikkeeksi mies siis pääsisi ja ei hänen työnsä oltu tehty. Fergus virnuili itsekseen, samalla kun joi mukistaan. Olut oli kulautettu alas parilla huikalla ja Ylva olikin jo kurottelemassa kannun puoleen. Nuollen olutta suupiellistään, mies odotti lisää olutta ja kannun saatuaan täytti hän oman mukinsa. Kannu laskettiin takaisin lattialle.

Olut maistui lisää, tehden olon hiljalleen rennommaksi, ei hän vielä humalassa ollut, mutta se alkoi pienesti tuntua hyvänä olona. Pää kellahti Ylvan suuntaan, tuon esittäessä kysymyksen ja tarkentaen sitä vielä. "Eteenpäin, ei minulla ole määränpäätä tai no... on, mutta ei mitään paikkaa minne mennä." Fergus selitti. "Tutkin vain mitä Cryptillä on tarjottavana." Mies lisäsi kumartuen naisen puoleen sipaisten tuota leuan alta sormellaan.
Janni
 

Re: Wolfs || Ylva K-18

ViestiKirjoittaja Ylva » 03 Tammi 2016, 20:32

Jokin toisen sanoissa tuntui huvittavan naista, mutta jäi hieman epäselväksi mikä. Nainen oli joskus miettinyt jos lähtisi koko mantereelta, mutta ei sitten ollut toteuttanut tutkimusmatkaansa. Samaa paskaa se kaikkialla varmaankin olisi, joten miksi vaivautua. "Älä odota liikoja", nainen varoitti mitä Cryptin tarjontaan tulisi ja hörppäsi oluttaan miehen siirtäessä kätensä pois tieltä. Kyllä nainen kosketuksesta piti nyt varsinkin kun tuon keho sitä janosi, vaikkakin huuma olikin jo laskemassa. Hetken aikaa nainen istui taas hiljaa katsellen jonnekin huoneen hämärään kunnes tuon epätavalliset silmät kääntyivät Ferguksen puoleen ja tutkaileva katse kulki hetken tuon kasvoissa. Kaikesta varautuneisuudestaan huolimatta Ylva antoi uteliaisuuden voittaa. "Sinun rotusi... haluatko kertoa siitä jotain?" nainen kysäisi kallistaen aavistuksen päätään. Nainen antoi sormiensa koskettaa toisen käsivartta, jossa komeili useampikin arpi. Naista ei sinänsä kiinnostanut niiden alkuperä, vaikka se varmasti olisi varmasti keihtova tarina, mutta arvissa oli vain jotain kihetovaa. Tosin ei ollut kovin innoissaan omista arvistaan, mutta miehelle ne tuntuivat sopivan kuin koristeet ihossa. Ihmetteli oikeastaan hieman miksi toinen ei ollut kysellyt naisen arvista sen enempää, monet eivät osanneet olla kysymättä.

Kultasilmät puraisi ajatuksissaan alahuultaan ja vilkaisi miehen kasvoja pienen vinon hymyn käyden naisen huulilla. Tuo nosti mukin huulilleen siemaisten olutta ennen kuin nojautui hieman toisen suuntaan. Kerta toinen nyt oli siinä niin miksi ei, ei naista sinänsä väsyttänyt vielä, oli tottunut valvomaan yöt ja nukkumaan päivällä jos nyt nukkui pidempään kuin muutamia tunteja. Hän kuitenkin tunsi yhä olonsa mukavan rennoksi ja tupakka olisi maistunut. Nainen jopa huokasi ääneen, koska vyölaukku jossa metallirasia oli oli jossain lattialla eikä olisi jaksanut liikkua puhumattakaan maagisesta sytyttimestä, jolla sai pienen liekin aikaseksi. "Pidätkös tätä", nainen kysäisi ojentaen vajaan mukin toiselle ennen kuin kampesi itsensä ylös murahtaen itsekseen jotain tyytymätöntä. Nainen metsästi lattialta asevyönsä, jossa vyölaukku oli kiinni ja kyykistyi sen luokse availlen laukun ja veti sieltä esille siistin metallirasia, jossa oli kanteen painettu sirppi koristeeksi. Muuten rasia oli koruton, mutta hyvää työtä ja sirpistä päätellen tarkoitettu parantajan kokoelmiin. Ylva palasi kiireen vilkkaan sänkyyn istahtaen nyt aivan miehen viereen välttääkseen kylmyyttä joka hiipi ikävästi iholle eikä tuntunut enää niin mukavalta. Kiskoi peiton osaksi päälleen ennen kuin kävi avaamaan rasian jossa oli valmiiksi käärittyjä sätkiä ja soikea, pieni kivi jossa oli jonkinlainen riimu. Otii kiven toiseen käteensä ja tarjosi rasian sisältöä toiselle. "Pelkkää tupakkaa", nainen totesi virnistäen hieman ja otti toinen sätkän tai ei napsautti nainen rasian kiinni ja laski sängylle viereensä. Sätkä löysi tien naisen huuten väliin ja nosti riimukiven lahelle sätkän päätä kuiskaten sille käskysanan, joka sai riimun yläpuolelle muodostumaan pienen lepattavan liekin jolla sytytti sätkänsä. Jos toinen tarvitsi tulta nainen tarjosi jo aktivoitua kiveä miehelle sytyttääkseen toisenkin sätkän. Kultasilmä lausui toisen sanan saadakseen liekin lopulta katoamaan ja palautti riimukiven takaisin rasiaan ennen kuin otti mukinsa takaisin.
Ylva
 

Re: Wolfs || Ylva K-18

ViestiKirjoittaja Janni » 04 Tammi 2016, 00:16

Fergus siemaili tyytyväisenä oluttaan, huomaten kyllä Ylvan tutkivan katseen, mutta ei antanut sen häiritä. Pian nainen esittikin kysymyksen. "Hmmm... Ihmissudet ovat aika yleinen rotu, josta kaikki tietävät, vai olenko Cryptin suhteen väärässä?" Mies totesi, laskien jälleen tyhjentyneen mukinsa syliinsä."Tai no eroan kai sillä, että voin muuttua ilman täydenkuun apua, sekä en ole silloin sekaisin." Tämä kuitenkin pohdiskeli miettiessään tarkemmin, muttei oikein keksinyt kummempaa kerrottavaa, jos toinen ei ennestään ollut tietoinn ihmissusista.

Fergus silmäili toista silmäkulmastaan, heidän siinä istuessa rennosti. Tosin pian nainen huokaisi ja pyysi häntå pitämään tuon mukia. Mies seurasi toisen puuhia, etenkin laukkua jonka tuo nosti sängylle sitä penkoakseen. Miehen mieleen valui kysymys mitä kaikkea Ylvan laukusta mahtoi löytyä. Kenties jotain tärkeää, joka harmittaisi toista jos se katoaisi? Ehkä jopa niin paljon, että tuo lähtisi sitä etsimään? Fergus virnuili ajatukselleen, ehkä hän voisi toisen nukkuessa napata jotain mukaansa, joka toimisi vakuutena siitä että he näkisivär taas? Nainenhan oli sanonut ettei välttämättä olisi täällä enää aamulla, olisi sääli jos hän ei enää tulisi näkemään toista. Ylvan kaulaa koristava riipus vaikutti hyvältä vaihtoehdolta, jota toinen lähtisi metsäatämään hänen peräänsä, mutta nainen huomaisi varmasti sen katoamisen samantien.

Fergus havahtui ajatuksistaan kun Ylva tarjosi hänelle tupakkaa. Mies otti yhden sätkän huuliensa väliin kiittäen ja seurasi nyt kun toinen sytytteli omaansa erikoisen näköisellä kivellä. "Hoo minäkin tarvin tuollaisen." Fergus totesi kumartuessaan lähemmäs antaen naisen sytyttää hänenkin sätkänsä ja ojensi sitten mukin naiselle takaisin.
Eihän tupakka mieltä huumaavaa ollut, mutta antoi rennon ja lämpöisen olon. Mies veti savua keuhkoihinsa ja puhalteli sitä ulos sieraimistaan.
Janni
 

Re: Wolfs || Ylva K-18

ViestiKirjoittaja Ylva » 04 Tammi 2016, 12:56

Loput naisen omaisuudesta oli tuon repussa, joka nökötti kiltisti pöydän alla varjoissa. Kyllä se sieltä näkyi jos katsoi hämärässä huoneessa tosin hieman vaikeasti, mutta jos vähänkään valoisampaa tulisi olisi se jo selvästi näkyvillä. Siellä saattoi olla jotain mitä nainen kaipaisi, mutta suurinosa oli käyttötavaraa. Mitä naisen koruun tuli, Ferguksen kyllä kannatti pitää näppinsä siitä erossa ellei oikeasti halunnut suututtaa naista. Sängyn alle piilotettua tikariakaan toisen ei kannattanut ottaa, sillä sen maaginen kyky palautua käskystä kantajansa käteen teki sen varastamisesta turhaa. Ehkä vähemmän arvokkaan esineen vieminen, kuten maaginen tulikive voisi viedä viestin perille ja saada naisen jäljittämään miehen käsiinsä ennemmin tai myöhemmin. Nainen virnisti mitä tuon sanoihin tuli ja veti savua keuhkoihin samalla kun sai mukinsa takaisin. Kivi laitettiin takaisin rasiaan ennen kuin nainen sai sätkän pois suustaan ja vastattua mitään. "Kätevä, eikö? Tosin ei mikään halpa kivi tai helposti saatavissa", nainen hymähti. Kyseisen kiven tuo oli varastanut joltain maagilta aikoja sitten ja kieltämättä se oli kätevä tupakansytytin ja kyllä sillä hätätapauksessa nuotionkin sai syttymään. Tulukset naisella oli sitä varten mukana erikseen, koska ei ollut varma kuluiko kivessä oleva magia joskus loppuun vai pysyisikö se siinä ainiaan. Kokeilemallahan sen otti selville. Ei ollut mikään magian asiantuntia, mutta yhtä sun toista maagista tavaraa oli tullut kerättyä vuosien varrella.

Ylva keskittyi hetken tupakan polttamiseen ja mietti jopa jotain vahvemman pyytämistä, hänellä ei tällä hetkellä ollut mukanaan mitään huumausaineita, vaikka miehen sätkät olivatkin alkaneet kutkuttamaan naisen mieltä ja voisi ehkä jotain rentouttavaa hankkia itselleenkin. Savu päästettiin ulos huulten raosta muutamaan kertaan siinä missä vedettiin sisään ja otti siemauksen juomasta. "Hmm, niin rodustasi tai enemmänkin kansastasi utelin", nainen jatkoi aikaisempaa aihetta. "Kyllähän täällä ihmissusia on, montakin eri variaatiota, siksi kysyinkin", nainen hymähti ja veti taas savua henkeensä ennen kuin jatkoi. "Moni on kaksijalkaisia kuuhulluja, sinä näytit tepastelevan neljällä. Enkä ole kuullut että ihmissudet varsinaisesti eläisivät laumassa, ellei Pimeäpaikkaa lasketa, mutta tuskin kaikki ihmissudet sielläkään ovat kavereita keskenään", nainen hymähti ja tuntui nojautuvan enemmän toista vasten kuin huomaamattaan. Kieltämättä naista kutkutti ajatus viettää enemmän aikaa tämän uuden tuttavan kanssa, jonka kanssa mieluusti viettäisi uudemman kerran yön tai useamman, jos siitä lähdettiin. Ainakin näillä näkymin. Mutta mitä tahansa muuta toinen olisikaan, voisi sitä aina välillä hauskaa pitää. Ajatus sai naisen hymyilemään itsekseen tupakanpolton ohella. Aina välillä tuo siemaisi olutta kostuttaakseen kurkkuaan ja pian juoma olikin taas loppu mukista, mutta poltteli vielä sätkäänsä loppuun ennen kuin jaksaisi kurkottaa lisää litkua.

(huu tuo tavaran nyysiminen onkin hyvä idea niin saadaan nämä uudestaan samaan paikkaan näppärästi <3))
Ylva
 

Re: Wolfs || Ylva K-18

ViestiKirjoittaja Janni » 04 Tammi 2016, 16:01

"Sääli." Fergus harmitteli, kivi ei ollut helposti saatavilla, olisi sääli jos se katoaisi. Kiven palattua rasiaan ja kaksikon poltellesaa tupakkaa, palasi Ylva aikaisempaan kysymykseensä. Mies nojasi päänsä paremmin seinää vasten pohdiskellessaan mitä sanoisi.
"Et tiedäkkään millaista tuhoa lauma ihmissusia saa aikaan." Fergus kertoi vetäen lisää savua keuhkoihinsa, jonka antoi tulla ulos puhuessaan. "On toki totta että ihmmissusilla on vahva yksilöllinenvietti, mutta jos osaa dominoida kyllä yksi lauma pysyy hallinnassa. Joten mitä kansaani tulee, olemme kai fiksumpia ihmissusia muihin verrattuna... tai no, olimme." Mies kertoi, tosin viimeinen sana tuntui vakavoittavan tätä hetkellisesti.

Siinä poltellessa sätkän tuhkat Fergus kävi täpäyttämässä sylissään olevaan tyhjään mukiin, ne voisi tumpata ikkunasta myöhemmin. "Ja mitä nelijaloin tepasteluun tulee, se on ketterämpää, mutta pystyn kyllä kävelemään kahdellakin jos haluan." Fergus lisäsi, nostaen samalla kätensä Ylvan hartian yli ja kahmaisi tuon kainaloonsa, nainen kun oli nojautunut lähemmäs.
"Tässä vaiheessa kysyisin sinulta samaisen kysymyksen, mutta en usko että saan vastausta." Mies sanoi vilkaisten naista ja vetäen viimeisiä henkosia sätkästään.

//Niinpä hihii >:3 //
Janni
 

Re: Wolfs || Ylva K-18

ViestiKirjoittaja Ylva » 04 Tammi 2016, 20:44

"Voin kyllä kuvitella" nainen hymähti mitä tuhoon tuli kuunnellen muutenkin tuon sanoja mielenkiinnolla. Ylva siristi hieman silmiään toisen tarkennukselle siitä että se oli ollut. Mennyt muoto kertoi jostain mitä toinen jätti sanomatta, mutta nainen ei udellut sen tarkemmin tai painostanut toista sen suhteen. "Tottahan tuokin, lauma kyllä herättää huomiotakin", nainen totesi ohimennen käyttäen toisen kuppia tuhkakuppina, kerta Fergus itsekin sinne tuhkia sirotteli. Ylva kiehnäsi itsensä paremmin toisen kylkeen miehen kiertäessä kätensä tuon ympärille ja miehen vastakysymys sai naisen katseen käymään tuossa hieman kysyvästi. "Kansastani?" tuo tarkensi koska ei ollut ihan varma mitä toinen haki takaa ja nainen naurahti vedellen viimeiset henkoset sätkästään tumpaten sen sitten mukiin. Olisihan noita puhtaita mukeja vielä pari pöydälläkin. "Se vasta onkin kysymys, johon olisi kiva saada vastausta", nainen hymähti ja vaikka yrittikin kuulostaa leppoisalta, jokin etenkin tuon silmissä kertoi ettei aihe ollut vallan mukava. Pieni huokaus karkasi naisen huulilta ja tuo meinasi ottaa hörpyn juomastaan todeten vain että muki oli tyhjä joten liike pysähtyi. "En tiedä mitään kansastani, joitain huhuja löysin joskus, mutta en mitään varmaa", nainen yllätyksekseen selitti kuin selittikin toiselle kohauttaen hieman olkiaan. "Ehkä heitä on joskus ollut enemmänkin, mutta yhteenkään en ole elämäni aikana törmännyt", tuo totesi ja kieltämättä se rasitti naista jonkin verran, mutta ei kieltämättä ollut jaksanut sen enempiä paneutua asiaan sen syvemmin. "Tai siis tiedän ottoäidiltäni sen verran, että on ollut kansa nimeltä susi-ihmiset ja hän arveli minun olevan sellainen. Todennäköisesti koko kansa pyyhittiin enemmän tai vähemmän kokonaan pois maailmankartalta ihmisten toimesta", nainen totesi mutristellen huultaan hieman ollen epävarma siitä miksi varsinaisesti vastasi niin suoraa toiselle. No toisaalta hänellä ei ollut mitään syytä peittää rotuaan toiselta, joka oli itse enemmän tai vähemmän samankaltainen.

Kultasilmä nojasi päätään toisen olkapäähän pohtien hetken jaksaisiko kurottaa olutta lattialta. Toisaalta voisi jopa sytyttää toisenkin sätkän, mutta.. nainen tuntui keskustelun takia muuttuneen hieman synkemmäksi. Kieltämättä ylipäätään menneestä puhuminen toi mieleen muitakin ikäviä muistoja, joita koetti kovasti olla ajattelematta. Kultaiset silmät katsoivat toiseen hetken. "Onko sinulla vielä niitä sätkiä?" nainen kysäisi kohottaen kulmaansa. Ne voisivat saada mukavaa lisäpotkua alkoholista veressä. "Joten etsit paikkaasi täällä, mikäs se semmoinen voisi olla?" nainen kysäisi koettaen jatkaa rennompaan sävyyn.
Ylva
 

Re: Wolfs || Ylva K-18

ViestiKirjoittaja Janni » 05 Tammi 2016, 14:02

Ferguksen yllätykseksi Ylva ryhtyi vastaamaan hänelle takaisin. Mies polteli sätkän loppuun samalla kun kuunteli toista, tumpaten sätkän mukiin. Ei mies suoraan ollut pyytänyt toista vastaamaan, hän oli todennut ettei uskonut kuulevansa vastausta, mutta silti Fergusta hieman harmitti naisen pieni synkeys, joka tuli menneisyyden kertomisesta.
"Ihmiset ovat pelkureita." Fergus tuhahti Ylvan mainitessa ihmiset, ne olennot tuppasivat olemaan yksi riesa.

Naisen kysellessä miehen savukkeiden perään, hymähti tämä vetäen kätensä pois toisen ympäriltä ja kumartui noukkimaan vyötään lattialta, jossa roikui nahkainen vyölaukku. Tuttu peltirasia kaivettiin esiin ja sen sisälle kurkistettiin. Siellä oli vielä kuutisen savuketta jäljellä. Ferguksen pohdiskellessa riittikö yksi heille molemmille, esitti Ylva uuden kysymyksen. "Aikomuksenani on koota oma laumani ihmissusia, ehkä kokonainen kansa." Fergus kertoi erikoinen pilke silmäkulmassaan, vetäen yhden sätkän rasiasta, vieden sen naisen huulille. "Joten tiedän paikani olevan johtajana... jonain päivänä." Mies lisäsi, vilkaisten vielä rasiaan, murahtaen lopulta ja otti sätkän itselleenkin. Ei hän nyt mitään alkaisi pihistelemään. Esiin kaivettiin vielä tulitikut, joilla mies ryhtyi sytyttelemään naisen savuketta.
Janni
 

Re: Wolfs || Ylva K-18

ViestiKirjoittaja Ylva » 05 Tammi 2016, 19:33

Ylva hymähti hieman toisen sanoille ihmisistä. "Usko pois, haltiat eivät ole sen parempia", nainen huomautti sellaiseen sävyyn että tiesi tasan mistä puhui. Asiaa ei kuitenkaan sen enempiä jatkettu, usein Ylva kyllä eksyi miettimään omaa kansaasa ja sitä oliko kukaan muu hengissä. Hän ei kuitenkaan ollut halunnut kaivella sitä osaa menneestään sen enempiä, ehkä pelkäsi mitä saattaisi löytää, ehkä vain antoi menneen olla mennyttä, eihän hän itse kuitenkaan ollut noiden parissa elänyt. Naisen huulille kohosi huvittunut virne Ferguksen vastatessa tuon kysymykseen ja kulmaakin tuolle kohotettiin. "Jaa, ei mitään sen mahtipontisempaa", nainen naurahti jääden hetkeksi pohtimaan kuinka mahdollista toisen sanat olivat. Ehkä se oli mahdollista, kansa nyt oli liioittelua, mutta jonkin lainen yhteisö, miksi ei. Ei ollut perehtynyt ihmissusien elämään sen syvemmin tai noiden yhteiseen kulttuuriin. Eikä tuntenut miestä niin hyvin että olisi voinut vedellä mitään johtopäätöksiä siitä oliko se pelkkää uhoa vai sopisiko toinen oikeasti kunnin alfaksi. Ajatus ehkä huvitti hieman naista, mutta koetti olla turhan paljon virnuilematta. Toinen noukki metallirasiansa lattiantasolta kultasilmien katseen alla, tosin toinen ei pahemmin katsonut tuota koska koettii ottaa itseään niskasta kiinni ja hävittää menneiden pohdiskelun. "Oletko käynyt Pimeäpaikassa? Sieltä ainakin pitäisi löytyä ihmissusia", nainen hymähti omille sanoilleen tai lähinnä paikalle josta mainitsi.

Fergus tarjosi sätkän suoraan tuon huulten väliin minkä otti hymyillen vastaan. Synkkyys tuntui ainakin ulkoisesti kadonneen. Nainen olisi voinut hoitaa sytyttämisen riimukivellään, mutta kerta toinen jo tikkuja sytytti antoi olla. Pian saikin tulta sätkäänsä ja veti pitkän sauhun siitä, jotta tulipää syttyisi kunnolla. Nainen puhalsi osaksi savun pois nenänsä kautta ja henkäisi tyytyväisenä nojaten päänsä takaisin seinää vasten antaen silmien sulkeutua hetkeksi. Sätkän nopea vaikutus tuntui mukavalta, vaikka se mikään voimakas ainakaan vielä ollut. Nainen hymyili itsekseen ja veti hitaasti toiset sauhut antaen savun kiemurrella ulos raollaan olevien huulten lomasta ennen kuin puhalsi loput ulos ja avasi silmänsä. "Tämä on hyvää tavaraa, mutta tuskin halpaa. Haluatko kolikoita anteliasuudestasi? Vai teetkö näitä itse?" nainen kysäisi katsellen puhuessaan sätkää sormien välissä ennen kuin vilkaisi mieheen laittaen sätkän takaisin huulten väliin. Olihan nainen poltellut tujukampaakin tavaraa, mutta ei se aina tehnyt siitä hyvää. Mukavan tasainen rentous oli aivan omiaan. Naisen tavasta polttaa, etenkin nyt kun teki sitä pidempää kuin aiemmin, näki kyllä että poltti useastikin. Yleensä kyllä tupakkaa, mutta kyllä hän silloin tällöin jotain rauhottavaakin tuli polteltua. Kovemmista aineista koetti pysyä nykyään erossa, etenkin tietyistä jotka toivat pintaan ikäviä näkyjä ja aiheuttivat paniikkikohtauksia. Ne eivät olleet kivoja eikä huumeen vaikutus silloin ollut todellakaan mukava.
Ylva
 

Re: Wolfs || Ylva K-18

ViestiKirjoittaja Janni » 06 Tammi 2016, 16:45

"Olen kuullut paikasta vain ohimennen, en ole koskaan käynyt, mutta kenties suuntaan sinne, jos sieltä löytyy verisukulaisia." Fergus vastasi Ylvan ottaessa puheeksi pimeän paikan. Sätkät saatua syttymään, laittoi mies peltirasian ja tulitikut takaisin vyölaukkuun, joka nakattiin takaisin lattialle.
Pitkä savun täyteinen hengenveto sai Ferguksenkin nojautumaan seinää vasten. Hän niin piti savukkeen nopeasta vaikutuksesta. Hän harvoin polteli huvikseen, mutta silloin kun teki niin, olo oli tavallista parempi. Hänellä ei ollut jäykkiä lihaksia joita rentouttaa tai epävakaata mieltä jota rauhoittaa. Vain entisestään hyvä olo, joka vain parani.

"Mmh tiedän." Fergus vastasi naisen kehuessa sätkiä."Kyllähän näistä saa maksaa, mutta kyllä sitä rahaa löytyy aina ruokani taskuista." Mies kertoi vetäen sätkän pois huuliltaan hetkeksi.
Vaikka huumaavat yrtit saivat aistit rennoiksi, tunsi mies kylmän hiipivän hänen iholleen. Tämä kaivautuikin saman peiton alle, peittäen alaruumiinsa.
"Polteletko itse useasti? Näydät ottavan sen sisään aika rennosti vai onko se vain tupakan takia?" Fergus uteli katsahtaessaan Ylvan puoleen, puhallellen savua ulos, joka hiljakseen alkoi tekemään huoneesta utuisen. Ehkä ikkunaa pitäisi raottaa jossain vaiheessa, mutta ei vielä, ei tästä jaksanut liikkua.
Janni
 

Re: Wolfs || Ylva K-18

ViestiKirjoittaja Ylva » 07 Tammi 2016, 01:20

Ylva hymyili itsekseen poltellessaan rauhakseltaan savuketta. Naisen hymy leveni virneeseen miehen kysymyksen johdosta. "Poltin joskus enemmänkin", nainen myönsi leppoisaan sävyyn kohauttaen pienesti olkiaan siihen asiaan. "Nykyään lähinnä tupakkaa, joskus jotain vahvempaa", tuo jatkoi. Rentouttava vaikutus näkyi naisen silmistä etenkin tuon siirtäessä katseensa toisesta savuun, joka valloitti pientä huonetta. Kyllä se ikkunanraoista haihtuisi pois, nainen kuitenkin hymyili huvittuneena näylle. Siinä oli jotain vangitsevaa, ainakin juuri sillä kyseisellä hetkellä. Eksyi hetkeksi pohtimaan erinäisiä päihdyttäviä aineita, joista suurintaosaa oli varmasti kokeillut, mutta kuten todettu siitä oli kauan aikaa, eikä naisella ollut mitään halua koskea addiktoivimpiin tökötteihin, vieroitusoireita ei halunnut kokea uudestaan. Olihan niistä ollut oma ilonsa, mutta varjopuolia turhan paljon, joten nykyään tyytyi lievästi huumaaviin aineisiin alkoholin ohella silloin tällöin. Ylva nyt muutenkin tiesi paljon yrteistä ja kasveista lähinnä niiden myrkyllisyyden ja muiden negatiivisten vaikutuksen tähden. Kyllä tuo parantaviakin yrttejä tiesi siinä ohella, hyödyllisiähän nuo olivat, mutta eivät murhaajattaren erikoisalaa.

Hetken aikaa nainen tuntui olevan täysin omissa maailmoissaan ennen kuin käänsi kultasilmäisen katseensa toiseen. "Vai että laumajohtoa, eh? En kyllä tiedä oletko tullut sitä varten oikeaan paikkaan, jos et huomannut täällä on hieman isommilla pojilla kismaa keskenään", nainen hymähti ja uskoi tuon kuitenkin olevan haltioiden ja ihmisten (ja nykyään kääpiöidenkin) välisestä sotimisesta tietoinen. Siltä oli hankala välttyä ellei viettänyt koko aikaa jossain keskellä metsää, vaikka sinnekin koko hässäkkä säteili ennemmin tai myöhemmin. "Kauan sinä olet ollut täällä?" nainen kysäisi yhtäkkiä ajatuksen pälkähdettyä tuon päähän. Tarkoitti tietysti Cryptiä, kerta toinen oli jutellut olevansa kotoisin muualta ja puheista päätellyt ihan asunutkin toisaalla. Ei viitsinyt sen enempiä udella miksi toinen oli kotimaastaan lähtenyt, syyt saattoivat olla huono puheenaihe.

Naisen silmät tuntuivat väkisin painuvan puoliksi kiinni toista katsellessaan. Tummaverikön levollinen katse harhaili lopulta tuon kasvoilta muuallekin kehoon. Nainen vei sätkän vielä huulilleen vedellen viimeisiä sauhuja, sätkä tuntui loppuneen turhankin nopeasti. Viimeisetkin rippeet kuitenkin vedettiin talteen ennen kuin nainen luopui sätkästä tumpaten sen samaan mukiin missä tupakan natsat olivat. Mukavan rento ja hieman utuinen olo oli vallannut naisen, eikä edes vaivautunut taistelemaan sitä vastaan, koska muutenkin olo oli sillä hetkellä poikkeuksellisen mukava. Tiesi hyvin ettei se kestäisi kauaa, joten nautti siitä niin kauan kuin sitä kesti.
Ylva
 

Re: Wolfs || Ylva K-18

ViestiKirjoittaja Janni » 07 Tammi 2016, 21:17

Fergus antoi sätkän roikkua huuliensa välissä, imaisten siitä savua aika-ajoin nojaillen seinään kädet niskan takana. Silmänsäkin mies oli sulkenut, rentouden tuntuessa painavan silmäluomia. Ylvakin taisi rentoutua, hänen kuunellessa sitä hiljaisuutta. Tosin jostain kaukaa kuului tavernan hälinä.
Mies pohdiskeli niitä näitä, pientä sunnitelmaansa, sekä sitä että oli unohtanut syödä sen peuran maksan, maksa oli hyvää.
Pieni utuinen pohdiskelu katkesi, kun sätkästä varisi tuhkaa Ferguksen rinnuksille ja tämä säpsähti, pyyhkien nyt tuhkia pois rintakehältään, kiroten hiljaa.

"Ihmisten ja suippokorvien sota?" Fergus totesi Ylvan palatessa puhumaa lauman johtamisesta tälläisinä aikoina. "En minä sellaista armeijaa ole kasaamassa, katson sivusta kun isot pojat tuhovat toisensa." Mies selitti. "Sekä sota voi olla edukseni." Fergus totesi virnistäen, vetäen savukkeen hetkeksi pois huuliltaan. "Kuvittele niitä haavoittuneita sotilaita, joista ei ole enää takaisin rintamalle. He kyllä parantuvat fyysisesti, mutta henkisesti he ovat heikkoja. Heikko mieli on helppo manipuloida ja vielä kun tarjoaa ihmissuden mahtavia voimia. Mitä he elämällään tekevät jos eivät pärjää rintamalla, johon he ovat kouluttautuneet koko ikänsä? Eivät mitään, kaikki on hukkaan heitetty. Joten miksi ei ryhtyä sudeksi?" Mies kertoi, ollen selvästi inspiroitunut huumeen johdosta.
Janni
 

Re: Wolfs || Ylva K-18

ViestiKirjoittaja Ylva » 07 Tammi 2016, 22:39

Ylva virnisti miehen sanoille ja tyrskähti epämääräisesti. "No en sitä uskonutkaan", nainen totesi hymy huulillaan kääntyen hieman paremmin toisen suuntaan. "Lähinnä hain takaa että jäät pian jalkoihin", tuo totesi kurottaen kätensä miehen rinnalle pyyhkäisten siihen jääneitä tuhkia pois ehkä turhankin hitaasti. Naista kiehtoi toinen ajatusmaailma, se oli melkein häikäilemätön, ainakin joku sitä niin kutsuisi, ehkä jopa julma tietyssä mielessä käyttää toisia hyväksi ja myöntää se näinkin avoimesti. Ylvalla ei sitä kohtaan ollut ongelmaa, hänhän teki sitä itsekin, manipulaatiolla sai helposti asioita, kunhan osasi vetää oikeista naruista. Joskus tietysti oli parempi tehdä asiat pidemmän kaavan mukaan, mutta oikopolkuja oli joskus mukava käyttää. Naisen kultaiset silmät katselivat miehen rintaa nousten sitten toisen kasvoille virnistäen. "Vai sellaisia suunnitelmia", tummaverikkö totesi hieman mystiseen sävyyn. Siinä oli hivenen paheksuntaa ja toisaalta taas leikkimielisyyttä mikä kertoi ettei ollut oikeasti paheksuva ja ripaus teatraalisuutta.

Huvittunut virne leikki naisen silmissä ja huulilla. Yhtäkkiä tummaverikkö liikahti ja kierähti istumaan miehen syliin hajareisin kasvot tuohon päin. Pysyi kuitenkin peiton alla ja laski kätensä miehen rinnalle ja toisen enemmän olalle hivellen hieman miehen ihoa samalla kallistellen päätään hitaasti puolelta toiselle katsellen tuon kasvoja. Oikea käsi nousi miehen rosoisille kasvoille ja naisen notkeat sormet tutkailivat tuon kasvojen ihoa. "Vallanhaluinen, häikäilemätön... hmmmh", nainen hymisi ja virnisti miehelle. "Mielenkiintoista", tummaverikkö totesi päälle napaten sätkän miehen suusta sormiensa väliin imaisten siitä itse savut.
Ylva
 

Re: Wolfs || Ylva K-18

ViestiKirjoittaja Janni » 08 Tammi 2016, 16:25

Ferguksen ajatukset näyttivät huvittavan Ylvaa ja tuon mystiset sanat saivat miehen nostamaan sormensa naisen huulille. "Hyssss suunnitelmani ovat salaisia." Fergus hyssytteli toista hymyillen kuitenkin leikkisästi takaisin.
Sormen laskeuduttua Ylvan huulilta, päätti tuo kirerähtää istumaan hajareisiin miehen syliin. Hätkähtäen Fergus ennätti napata tuhkaa täynnä olevan mukin pois sylistään, ettei se lattialle tippunut ja asetti sen vierelleen vuoteen reunalle.

Ylvan hyväilevä kosketus sai miehen hymyilemään tyytyväisenä, samalla kun kädet kiertyivät toisen lantion ympärille. "Hmhmm... voih mitä kauniita sanoja." Fergus hykersi takaisin, katsahtaen savuketta, jonka nainen nappasi omille huulilleen. Hän oli ihan unohtanut koko savukkeen, josta toinen veti aikalailla viimeiset henkoset. Samapa tuo.
"Mutta en tiedä olenko yhtä mielenkiintoinen kuin sinä." Mies totesi Ylvan sanoihin.
Janni
 

EdellinenSeuraava

Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Google [Bot] ja 8 vierailijaa

cron