Kirjoittaja Crimson » 08 Tammi 2016, 01:20
Wyr sai suurikokoisen teltan lämpimän sisäilman tähden repiä takkinsa turhankin muhkeaa turkiskaulusta enemmän alas, ja lopulta avata takkiaan kunnolla, jotten sentään paahtunut olisi vaatetukseensa. Se vaaleanruskea, hieman kulahtanut nahkainen takki, jonka sisusta oli vuorattu pehmeällä turkiksella oli kyllä pakkasta vastaan mitä parhain, mutta lämmitetyissä sisätiloissa äkkiäkös sitä alkoi hikoilemaan kerrospukeutumisen tähden. Takin alla oleva tummansävyinen, paksumpi paitakin tuntui toistaiseksi olevan liikaa, mutta ei Hurjatuulella ollut tässä nyt vielä töitä tehden niinkään sijaa alkaa varustustaan vähentämään takkia ja hanskojaan enempää. Ja mitä pikemmin kirjanpito saataisiin tehtyä, sitä pikemmin hän pääsisi kotiinsa tapaamaan Nukaa ja Meletiä, mikäli vanhempi sisaruksita sattui olemaan kotosalla omilta kiireiltään. Ja mikä parasta, Wyr pääsisi jakamaan etelästä haalimat tuliaisensa tyttärilleen!
Aikansa suurikokoinen sulkakynä heilui tasaiseen tahtiin miehen kädessä, Wyriuksen keskittyessä suotta hidastelematta kirjaseensa, johon tottunesti allekkain musteella merkitsi tietoja. Tai sitä keskittymistä kesti siihen saakka, kun Wyrri erotti sivusilmällä tutun pikkuisen tepastelevan innokkaana raolleen jätetyltä teltan suuaukolta sisään. Tietysti muut vierestä kävivät Nukan tunnistamaan ja seurailemaan hymyillen kun hallavaharja peremmälle kirmasi – ja siinä vaiheessa Wyrius uskoi tekevänsä oikean päätöksen, kun nosti sen musteesta yhä kostean sulkakynän kärjen vihkosestaan ylös, juuri ennen kuin Nuka kaulaansa kiepsahti kiinni isäukkoaan halatakseen.
Wyrius kävi hymisemään pehmeästi nuoremman korvaan, vasemman kätensä kiertäen tyttärensä harteille ja kevyesti painoi tuota itseään vasten. Samalla hymyillen niin leveästi kuin kylmiltä kasvoiltaan saattoi ja painaen silmiään kiinni siitä onnesta, mitä Nukan halaaminen sai hänessä sillä hetkellä aikaiseksi. Olihan hänelläkin ikävä ollut! Hyvä jos Wyriuksella oli edes yhtä päivää matkojensa aikana, jolloin hän ei olisi murehtinut siitä pärjäisivätkö Melet ja Nuka klaanin seurassa keskenään. Olihan noilla aina Halona, mutta vanhimmalla oli omatkin touhunsa. Ei tuo siten enää ehättänyt olla perheen elämässä mukana ja nuorempia kaitsemassa kuten ennen, vaikka taisi tietääkin että oli aina kaikesta huolimatta tervetullut kotiin viipymään pidemmäksi toviksikin.
“Tietenkin palasin, en ikinä jättäisi palaamatta ilman että siitä etukäteen ilmoittaisin”, kylmästä vuotavaa yhä punertavaa nenäänsä niiskauttaen Wyrius huomautti heidän kielellään lempeällä äänensävyllään Nukalle, päästäen tuon karkaamaan siitä mukavan lämpimästä halauksesta sitten, “Minkä sinäkin tiedät kyllä ihan hyvin”. Wyrius palasi sen vihkosensa puoleen, uittaen sulkakynää musteessa siinä ohessa, kun tarkemmin kuunteli hallavaharjaista nuorukaista joka kertoi nähneensä tähdenlennon ja että vanhimmat olivat heidän alkuvuoden juhlaansa selkeää säätä ennustaneet. Sehän kuulosti enemmän kuin mainiolta! Vaikka selkeä sää tiesikin pakkasia, mutta ei kylmä ennenkään heitä ollut haitannut.
“Etelässä on hieman lämpimämpää, mutta huomattavasti enemmän lunta mitä täällä. Eipä tuolla kamalasti muuta hallaa pahempaa ollut”, Wyr alkoi hymyillen tuumailla siitä kirjoittamisensa ohesta, lopulta saaden laskea sulkakynän kädestään alas. Mustetta vielä kuivaksi puhallellen, ennen kuin vihkosen käsissään sulki ja ojensi sen sitten ohitseen kulkevalle tammalle, joka enemmän kirjanpidosta Wyriuksen tavoin ymmärsi.
“Hienoa kuulla että sää suosii juhliamme jälleen - minä kun kutsuin luotettuja vieraitakin etelästä seuraksemme. Liekö pääsevät tulemaan, sen me näemmä kuitenkin vasta tulevana iltana”, Wyrri selitti Nukalle, hanskoja paremmin käsiinsä vetäisten ja vierelleen laskeneen olkalaukun käsiinsä poimien. Hän oli todellakin jättänyt kutsun muutamille kauppakumppaneilleen hyväsydämisyyttään, joskin uskoi noista loppujen lopuksi oikeastaan vain yhden todella pääsevän paikalle Kleth vuorista pohjoisemmas ilman, että sitä tarvitsi pitemmällä aikataululla lähteä suunnittelemaan.
Hurjatuuli kävi ähkäisten jaloilleen kohoamaan siitä taljalta. Olihan se hetken lepo auttanut, ja nyt kun ei lastia tarvinnut selässä kantaa, oli olonsa suorastaan vapautunut!
Wyrius kuroi kädellään pörröttämään Nukan päätä, katsoen merkittävästi nuorempansa silmiin. Ehkä jopa jollain tavalla haastavasti, miehen hymyillessä vinosti kuin suurempaakin salaisuutta pidellen.
“Mukaani taisi tarttua vahingossa taas tuliaisia”, Wyr paljasti, kädellään tapauttaen olkalaukkunsa kantta muutaman kerran, ojentaen keveän laukun Nukalle kannettavaksi. Sen sisällä oli askartelutarvikkeita, värejä, pieniä kangasrullia, muutamia nätimpiä tytöille sopivia asusteita ja koruja, joista kaikki oli tarkoitettu Nukalle. Meletille Hurjatuuli oli tuonut vartavasten tuota varten tilaustyönä tehdyn kamman ja pienen peilin, sekä hiuskoruja, keskimmäisen niin kovasti tykätessä laittaa hiuksiaan nätiksi jo pelkästään ihan muuten vain! Ja itselleen… itselleen hän oli ostanut lisää paperia, mustetta ja laadukkaita sulkakyniä.
//VIELÄKÖ ON VILLI HEBOISIAAAAAAAA ;;DD;D;DD;;DDDD AKSU ON AINA VALMIS, MINÄKIN TAHTOISIN//