Become the beast || Ylva

Luolia on ympäri metsää, jotkut maan alla, jotkut kalliossa, jotkut suurista kivistä muodostuneita. Luolat ovat hyvä paikka pitää sadetta tahi pystyttää leiri, mutta kannattaa ensiksi varmistaa, ettei kyseistä luolaa jo asuta joku.

Valvoja: Crimson

Become the beast || Ylva

ViestiKirjoittaja Janni » 27 Tammi 2016, 00:48

Fergus Verikuu

Ilta oli saapunut verhoamaan metsää ja kallioita. Ilma oli pakastunut viileän päivän jälkeen. Ympäristö oli hiljainen, jopa eläimet tuntuivat olevan normaalia enemmän varuillaan. Kenties nuo vaistosivat saapuvan yön kuuluvan pedoile, kun täysiku kohoaisi tähtien keskelle. Siihen kestäisi vielä pari tuntia ja sitä odotteleva pikku lauma oli asettunut luolan perukoille, jonka entinen asukas oli täytynyt tappaa, jotta he olivat saattaneet asettua aloilleen. Kyseinen asukki, makasikin nyljittynä ja osittain syötynä luolan perällä, ainoastaan ruhon pää kertoi eläimen olevan karhu.
Nuotio oli sytytetty luolan keskelle, tuottamaan kylmyyteen lämpöä. Sen ympärille oli vieritetty kivenlohkareita, joilla saattoi helposti istua. Nuotion lähelle oli myös levitetty talja makuualustaksi, olisihan tuoreen karhun talja ollut muhkemapi ja lämpimänpi, mutta tuskin toipilas olisi halunnut loikoilla verisen turkin päällä.

Fergus istui yhdellä kivenlohkareista tuijotellen nuotiota. Ace istui miehen seurana, kun taas Rafe seisoi luolan suulla tuijotellen taivaalle odottavasti. Tämä oli ainoa keino nuorukaiselle muuttaa muotoaan tällä hetkellä, joten tuo odtti kuuta malttamattomasti.
Lorelai oli asettunut istumaan luolan seinämän viereen, kauemmaksi muista. Nainen oli ollut hyvin hiljainen sen jälkeen, kun Fergus oli antanut tuolle pitkän saarnan ja kertonut jopa tartuttaneen Ylvan. Nainen ei ollut tienyt omistaneensa sellaista tautia tai vikaa. Punapäästä ei ottanut selvää mitä tuo ajatteli, jotain alakuloisuutta tuossa oli, mutta äreys kyllä oli läsnä aina kun Ylvasta oli kyse.
Fergus aika-ajoin silmäili Ylvan puoleen. Tätä yötä oli odotettu pari viimeistä päivää, ei innolla, mutta odotettu kuitenkin. Mies oli yrittänyt parhaansa pitää Ylvan mieli huolettomana asiasta, mutta tuskin se paljoa oli auttanut.
Janni
 

Re: Become the beast || Ylva

ViestiKirjoittaja Ylva » 27 Tammi 2016, 12:40

Ylva kyllä arvosti Ferguksen tukea, mutta kuume ja kivut olivat silti tehneet tehtävänsä. Aamulla kuume oli laskenut, mutta kivut pahentuneet ja mitä lähemmäs ilta tuli sitä äreämmäksi nainen itsensä tunsi. Ei ollut ensin edes huomannut koko asiaa, mutta nyt se ärtyneisyys tökki selvästi naisen takaraivoa, joten yritti vain olla hiljaa, koska tuppasi vain tiuskimaan jos sanoi jotain. Nainen istui jalat ristissä taljan päällä tuijottaen nuotiota, mikä sai ne kimmeltämään erikoisella tavalla. Lopulta nainen ei enää kestänyt olla paikallaan vaan kampesi itsensä ylös astellen hetken edes takaisin kunnes asteli luolan suulle vilkaisten Rafen kuuntuijotusta. Nuorukainen tuntui odottavan täysikuuta innolla, Ylva ei oikein käsittänyt sitä, miksi oli niin hienoa kun jokin pakotti muuttumaan olennoksi jota ei normaalisti ollut? Toisaalta tummaverikkö yritti kovasti verrata ihmissutta sisäiseen suteensa, mutta ei silti pitänyt ajatuksesta että tuon oli nimenomaan pakko muuttua. Nainen ei sanonut mitään, nosti katseensa taivaalle jonne toinenkin tuijotti ja tunsi ikävän muljauksen vatsanpohjassaan. Olisi ehkä parempi jos kuu kipuaisi ylös nopeammin, sillä sitten se koko homma olisi ohi. Jotenkin tuskastunut äännähdys pääsi naisen huulilta ja tuo kääntyi kannoillaan marssien takaisin luolan hämärään, jossa valoa toi räiskyvä nuotio jonka ympärillä mieskaksikko istui, punapää näytti pysyvän mahdollisimman kaukana lähinnä naisesta ja ehkä Ferguksestakin, alfa kun oli ollut varsin vihainen tuolle.

Aika tuntui suorastaan matelevan ainakin naisen mielestä. Jyystävä kipu, joka etäisesti muistutti kasvukipuja sai tuon levottomaksi, sisältä nousi jonkinlainen viha mikä kupli vatsanpohjassa ja sai tuon voimaan pahoin. Hän kyllä luotti alfaan että tuo pystyisi pitämään naisen aisoissa tai ainakin katsomaan tuon perään ettei menisi mutustelemaan ketään onnetonta kulkijaa, mutta se ei estänyt naista hermoilemasta. "Okei, en kestä enää", nainen tiuskaisi yhtäkkiä ja puri huultaan koska kuuli oman äänensä ärtymyksen ja karautti hieman kurkkuaan. Tuon levoton liike oli hetkeksi pysähtynyt mutta jatkui taas uudemman kerran. "Voisiko joku edes puhua jotain?" nainen kysäisi hieman rauhallisemmin käytännössä pyörien paikallaan koska ei voinut istua tekemättä mitään, toisaalta ei voinut tehdä mitään erikoista koska tunsi käsiensä tärisevän.
Ylva
 

Re: Become the beast || Ylva

ViestiKirjoittaja Janni » 27 Tammi 2016, 13:13

Fergus nosti katseensa Ylvaan tuon noustessa ylös ja kuljeksien hermostuneen oloisena. Nainen päätti käydä luolan suulla Rafen vierellä, joka sai nuorukaisen havahtumaan ja katsahtamaan naista vierellään. Tämä ei kuitenkaan sanonut mitään, ei hän uskaltanut, Ylva kun oli tiuskinut koko päivän. Nuoremman katse palasikin tähtitaivaalle, tosin hieman epävarmempana, hän ei halunnut vaikuttaa turhan innokkaalta, kun nainen itse ei selvästi pitänyt koko hommasta.
Ylvan palatessa takaisin luolan perukoille, avasi tuo topakkana suunsa, saaden luolassa olijat katsahtamaan tuota. Lorelai tuhahti äänekkäästi, naisen pyytäen heitä puhumaan.
"Anteeksi, saapuva täysikuu pistää mielen hieman utuiseksi." Fergus pahoitteli. "Sitä helposti unohtaa puhua, kun hitaasti vajoaa mielensä perukoille, jotta peto pääsee ottamaan vallan." Mies selitti. "Tosin ensimäinen kerta on sekavampi kokemus ja oireilet selvästi niin kuin kuulukin." Tämä kommentoi.

Fergus jäi tuijottelemaan naista hetken aikaa, tajuten yllättäen jotain. "Ylva, muutos ei tule olemaan samanlainen mitä sulava muutoksesi sudeksi. Joten en yllättyisi, jos vaatteesi tulisivat kärsimään." Mies huomautti. "Me itse olemme hoitaneet vaatteemme maagigon luona, ne säästyvät muutokselta. Miten sinun vaatteidesi laita?"
Janni
 

Re: Become the beast || Ylva

ViestiKirjoittaja Ylva » 27 Tammi 2016, 13:35

Loren tuhahdus sai naisen mulkaisemaan tuota pisteliäästi, jos punapää ei varoaisi saisi tuo pian tummaverikön kimppuunsa, viimeistään muutoksen alettua kun nainen menetti täysin kontrollin itsestään. Ferguksen sanat saivat tuon huomion kuitenkin palaamaan mieheen otsa hieman kurtussa, nainen oli pysähtynyt taas mutta vaihtoi painoa jalalta toiselle ja liikutteli käsiään ja päätyi hieromaan niitä yhtään. Miehen kysymys vaatteista sai naisen muljauttamaan silmiään ja pudisti sitten napakasti päätään. Oli jo riisunut asevyönsä taljan viereen missä myös lepäsi maaginen tikari, ei hänellä ollut koskaan ollut tarvetta lumota vaatteitaan. "Ei, se tapahtuu luonnostaan kun muutun sudeksi, joten ei minulla ole mitään hiton lumousta vaatteissa", nainen vastasi koettaen kovasti pitää kielensä kurissa ja äänen normaalina mutta ärtymys paistoi silti läpi vaikka kuinka yritti. Oli ehkä uumoillutkin että vaatteista oli hyvä luopua ennen muutosta jos halusi ne pitää, vaihtovaatteita kun ei naisella ollut mukana. "Tulin sitä ajatelleeksi, noh sama se palatkaa koomailemaan", nainen hymähti ja jatkoi talsimistaan riisuen takkinsa heittäen sen taljan viereen alkaen irrottelemaan uumallaan olevaa nahkavyötä. "Yksi huono vitsi ja revin sen herran kielen irti", nainen sihahti samalla kun riisui vaatteitaan vähemmälle.

Nainen oli oikeastaan tykästynyt Ferguksen laumaan, Rafe oli koko epävarmuudessaan kovinkin suloinen tapaus, kunnon pentu. Ace taas omisti ihan mukavan huumorintajun eikä tuossa tuntunut yleisestiottaen olevan mitään vikaa. Lore taas, noh saattoi arvostaa naisen lojaalisuutta ja räväkkyyttä, silloin kun se ei ollut kohdistunut häneen itseensä, mutta paljon naisessa oli vikaa, kuten itsehillinnän opettelu ja aikuiseksi kasvaminen. Oli Ylvan kuitenkin pakko myöntää että nainen oli kovaa tekoa ja sellaista tuppasi arvostamaan. Olisi Fergus voinut huonomminkin valita jos siitä lähdettiin. Nainen heitti korsettimaisen vaatekappaleen samaan kasaan takin kanssa ja muisti sillä hetkellä kaulakorunsa, hänellä ei ollut hajuakaan miten maaginen koru muutokseen suhtautuisi, mutta tiesi sen verran ettei kukaan muu saisi sitä pois naisen kaulalta eikä halunnut kuristua. Nainen irrotti korun kaulastaan ja roikotti sitä Ferguksen näkökentässä. "Hei, saatko tämän säilöön?" nainen kysäisi, koru oli tuolle tärkeä, mies oli ehkä saattanut huomata sen koska naisella oli tapana joskus koskea sen mustaa pintaa ajatuksissaan. Ylva heilautti korua hetken ees taas odotellessaan toisen vastausta.
Ylva
 

Re: Become the beast || Ylva

ViestiKirjoittaja Janni » 27 Tammi 2016, 14:21

Ylva oli ottanut vaatteensa jo huomioon, joten Fergus murehti asiasta turhaan. Oikeastaan tuntui kenties hyvältä antaa mielen levätä ja unohtaa inhimilinen sosiaalisoituminen, kun Ylva niin huonolla päällä oli. Tietenkin se oli ymmärrettävää, mutta pistihän se hieman mielen pahaksi, kun ärjyttiin.
Mies hymähti naisen varoitukselle vitseistä. Ace puolestaan käänsi katseensa pois vaatteitaan riisuvasta naisesta, ihan vain kohteliaisuus syistä, toisin kuin Fergus. Lorelailla ei ollut mitään kommentoitavaa asiaa, tuo oli painunut takaisin omiin aatoksiinsa.

Ylvan riisuttua kaulakorunsa, ojensi tuo sitä Ferguksen puoleen. Poissaoleva katse kirkastui miehen katsahtaessa riipusta. "Enköhän." Mies vastasi ottaen naiselle tärkeän korun vastaan. Fergus katseli sen mustaa kiveä hetken aikaa, ennen kuin, sujautti korun vyölaukkuunsa. Siellä se pysyisi parhaimmassa tallessa, kiitos magian.
Ajan vieriessä edemmäs, saattoi tunnelma muuttua luolassa jännittyneemmäksi. Lorelai ja Ace tunsivat vetoa astella Rafen seuraksi, joka oli asettunut luolan suun edustalle istumaan hankeen, katse edelleen kohti taivasta. Ferguskin tunsi halua mennä ottamaan nouseva kuu vastaan, mutta hän oli päättänyt pysytellä Ylvan rinnalla. Hän kenties oli tällä hetkellä kaikista eniten tajuissaan, tapellessaan vastaan mieleensä katoamista, ihan vain Ylvan tähden. Sitä hän ei kuitenkaan kauaa pystyisi enää tekemään.
Janni
 

Re: Become the beast || Ylva

ViestiKirjoittaja Ylva » 27 Tammi 2016, 15:00

Nainen riisui pitkän paitansa jättäen topin päälleen ja vielä pitkät housut jalkaansa kerta aikaa oli eikä halunnut jäätyä pystyyn. Ylva ei kovin siveä ollut joten periaatteessa tuota ei olisi haitannut hillua vaikka alasti kaikkien edessä, mutta Rafe ainakin olisi varmaan saanut paskahalvauksen. Antoi siis loppujen vaatteiden vielä olla ja jatkoi yksinäistä ravaamistaan jättäen kuitenkin muut rauhaan noiden vaipuessa omaan horrokseensa. Naisen oma mielikin kääntyi pian sisään ja ympäristöä oli vaikea havaita, kuitenkin nainen jatkoi levotonta liikehdintäänsä enemmän tai vähemmän seuraavat pari tuntia. Nainen istui lopulta alas liikutellen kuitenkin käsiään ja jalkojaan vähän väliä. Ylva ei pystynyt pysymään niin horromaisessa tilassa kuin muut, koska kipu tuon jäsenissä vain paheni. Lopulta, kuun ollessa korkealla taivaalla tuli muutoksen aika mikä sai naisen silmät leviämään kivusta. Kipu muistutti paljon sitä kun Isolde oli parantanut tuon luut, mutta ilman huumaava ainetta se oli pahempi. Ylva taittui yhtäkkiä kaksin herroin henkäisten kivusta, oli kuin joku olisi raastant tuon sisäelimiä uuteen uskoon. Hetken nainen haukkoi henkeään paikallaan kunnes tajusi että tuolla oli yhä housut jalassaan, paita ei ollut niin oleellinen kerta omisti pitkähihaisenkin, mutta housuja oli ikävämpi menettää. Tummaverikkö ärähti ja kampesi itsensä ylös väkipakolla vaikka liikkuminen tuntui mahdottomalta sillä hetkellä ja kiskoi housut jaloistaan meinaten kaataa itsensä sen prosessin aikana. Suoraan seisominen ei tuntunut luonnistuvan ja saattoi melkein kuulla luidensa natinan.

Loppujenlopuksi nainen ei voinut muuta kuin huutaa kivusta kun tuon luut ja lihakset venyivät ja muokkaantuivat uudeksi. Ylva tipahti kivusta polvilleen ja terävöityneet kynnet repivät naisen ihoa, kunnes tarrasi kiinni päästään joka sekin tuntui räjähtävän. Terävien hampaiden puskiessa ulos suusta naisen ääni alkoi muistuttamaan enemmän murinaa tai ärjymistä kuin ihmisen kivunhuutoa. Musta turkki puski esiin naisen ihonalta samalla kun muutos eteni vauhdilla. Naisesta se tuntui ikuisuudelta eikä ollut enää tietoinen mistään ulkopuolisesta tapahtumsta. Korvat siirtyivät lähemmäs päälakea ja suipponivat kuten naisen kasvotkin kunnes kuono näkyi selvästi. Se oli ehkä hieman lyhyempi kuin muilla susilla, lyhyempi ja leveämpi. Tuuhea häntä kasvoi ulos häntäluusta, mutta se ei ollut yhtä tuuhea kuin naisen susimuodossa. Sormet pitenivät ja nainen sai lisää kokoa ja pituutta, tosin kumarassa eroa ei nähnyt niin selväsit, mutta kyllä tuon tuntevat saattoivat huomata naisen pituuden kasvun etenkin jos suoristaisi seistessä selkänsä. Muriseva ja ärjyvä olento muistutti kaiken kaikkiaan enemmän ihmistä kuin lauman sudet jo senkin takia että tuon etukäpälät olivat hyvin paljon ihmisen käsiä muistuttavat, pitkäsormiset ja teräväkyntiset kylläkin mutta peukalo oli hyvin havaittavissa. Takajalat muistuttivat enemmän sudentassuja terävine kynsineen ja kaikkineen ja jalat taipuivat kuten suden takajalat. Naisen kultaiset silmät saivat hohteen, ne kirjaimellisesti kiiluivat kultaisina vaikka valo ei niihin osuisikaan.

Olento laski kätensä alas ja hengitti raskaasti silmät suljettuna kunnes tuo räväytti ne auki muristen vaimeasti. Nainen sen sisällä ei ollut enää tietoinen mistään mitä tapahtui. Mustaturkki nuuhki ilmaa ja tuon leuat olivat hieman raollaan, pitkät raateluhampaat molemmissa leuoissa kaartuivat näkyville jopa suun ollessa kiinni. Olento pysyi hetken paikallaan muristen ja puhkuen kuin olisi juuri juossut pidemmänkin matkan. Ihmissusi pyrki jaloilleen turhankin ketterästi ja seisoi pian kahdella jalallaan päästäen ilmoille raivokkaan karjaisun. Olento oli yksinkertaisesti ravoissaan ja oli hyvin epävarmaa mitä tuo tekisi seuraavaksi. Kenenkään tietämättä tässä naisen ihmissusimuodossa oli pari ominaisuutta jotka tulivat naisen rodusta, kuten myös ihmismäisempi ulkomuoto. Olento ei tuntenut kipua eikä väsymystä, molemmat sinänsä hyödyllisiä mutta saattoi uuvuttaa itsensä kuoliaaksi edes huomaamatta sitä, kuten hevonen joka laukkasi niin kauan kun pystyi isäntänsä käskystä kunnes kuolisi suorilta jaloiltaan uupumukseen. Kivun tunnottomuus taas saattoi olla kohtalokasta jos saisi sellaisen haavan mistä vuotaisi kuiviin tai muuten kohtalokkaaksi muuttuvan vamman kun painaisi eteenpäin tuntematta kipua.
Ylva
 

Re: Become the beast || Ylva

ViestiKirjoittaja Janni » 27 Tammi 2016, 19:18

Mitä Ferguksen ja muiden muuttumiseen tuli, ei se eronut Ylvan muutoksesta, muuta kuin ettei se tuntunut yhtä kivuliaalta. Tosin ehkä Rafe oli hieman tuskilssaan, ei tuo montaa kertaa ollut vielä muuttunut, mutta kaikki muut olivat kokeneita. Murina täytti luolan hyvin nopeasti, Ferguksenkin taipuessa kasaan harmaan turkin puskiessa ulos ja ihmisen rakenteen vääntyessä uuteen uskoon. Miehen rakenne ei kuitenkaan ollut täysin samankaltainen, kun tämä muuttui halutessaan. Se oli nyt paljon lihaksikkaampi ja vääntyi paljon pystympää asentoon, tehden kahdella jallla liikumisesta helpompaa. Etutassut olivat tosin lähempänä sutta kuin ihmisen käsiä. Sama näytti tapahtuvan kolmikollekin.
Yksisilmäinen punaisena hohtava katse kohosi ylös luolan suulle, josta tuijotti takaisin kolme hohtavaa silmäparia. Uroksen katse kääntyi vierellä kivusta murisevaan naaraaseen, joka hiljakeen alkoi olla muutoksensa päätepisteessä. Kaiken inhimillisyyden menettänyt Fergus, kohotti ryhtiään, näyttääkseen mahdollisimman kookaalta naaraan edessä. Tuo kun murisi edelleen, ollen hyvin arvaamaton.

Uros tahtoi tehdä heti ensimmäisenä selväksi, kuka täällä oli pomo ja jos naaras lähtisi vastustelemaan, takoisi tämä asian tuon päähän. Varoittava murahdus karkasi Ferguksen suusta, tämän paljastellessa hampaitansakin.
Luolan suulla oleva kolmikko pysytteli aloillaan, katsellessaan tilannetta sivusta. Mahtoiko tuleva yö olla rähinää täynnä, vain telmisivätkö he sovussa? Kaikki aika lailla riippui uudesta tulokkaasta. Tosin ensimmäinen muutuminen oli aina agressiivinen kokemus, joten ei ollut ihme että muut suhtautuivat varovaisesti mustaturkkiseen Ylvaan.
Janni
 

Re: Become the beast || Ylva

ViestiKirjoittaja Ylva » 27 Tammi 2016, 19:45

Toisen murina ei auttanut rauhoittamaan mustaturkkia, mutta vihaisuudestaan huolimatta päällimmäisenä olivat eläimelliset vaistot. Alfan haastaminen ei ollut ihan yksinkertaista, toisaalta naaras itse oli aikalailla alfamainen tapaus luonnostaan mikä ei sinänsä ollut hyvä kun paikalla oli jo valiyksilö. Toisaalta tämä ei ollut hänen laumansa, ei ainakaan vielä, mutta toisaalta alkukantainen agressio ja viha tuntui lievemmältä laijtovereita kohtaan, nuo eivät olleet saaliita. Kultaiset silmät tuijottivat alfaa ja ärjyminen taantui matalaksi murinaksi. Naaraan hampaat olivat yhä paljastettuina ja suu hieman raollaan. Hetken aikaa tilanne tuntui erityisen jännittyneeltä, mutta lopulta naaraan suu napsahti kiinni ja tuo tiputtautui neljälle jalalle. Naaras ei varsinaisesti alistunut tuolle, mutta ei selvästikään ollut halukas mittelemään voimista ainakaan tosissaan. Ehkä alitajunnassa oli jotain ihmismäistä piilossa, jotain mikä tunnisti Ferguksen tai sitten se oli vain pelkkä vaisto joka toppuutteli agressiivisen oloista mustaturkkia. Tuon kuono nuuhki ilmaa ja murina alkoi taas voimistua tuon kurkusta Lorelain ominaishajun tajutessaan. Nainen oli viimeiset paripäivää ollut vihainen punaturkille tuon hyökättyä naisen kimppuun ilman syytä ja nyt se viha tuntui ottavan vaarallisen muodon. Kultaiset silmät nauliintuivat naaraaseen ja olennon niskavillat nousivat pystyyn, oikeastaan koko tuon selänpuolen karvat tuntuivat pörhistyvän. Naaras ei pitänyt toisesta, ei yhtään, syy siihen oli joko sangen yksinkertainen tai täysin hämärän peitossa miten sen nyt ottaa.

Niin tai näin kultasilmä ampaisi varoittamatta liikkeelle käyttäen hyväkseen kaikkia neljää jalkaansa jolloin tuo liikkui nopeasti ja kokoonsa nähden ketterästi. Silmät oli naulittu punaturkkiin, joka todennäköisesti saisi pian uusimman tulokkaan kimppuunsa. Kultasilmää ei pahemmin ehditty estellä ennen kuin tuo kävi punaturkin kimppuun, tosin vaarana piili että tuon laumaliset eivät pitäneet asiasta. Agressiivinen mustaturkki ei kuitenkaan tuntunut välittävän siitä seikasta kun suunnaton viha punaturkkia kohtaan oli ottanut vallan.
Ylva
 

Re: Become the beast || Ylva

ViestiKirjoittaja Janni » 27 Tammi 2016, 20:32

Punainen silmä tuijotti alas naaraaseen, joka näytti jättävän turhat uhottelu yritykset sikseen. Uros kuitenkin pysytteli vielä ryhdissään, seuraten mustaturkin liikkeitä tarkkana. Tosin uudelleen alkava murina, sai Ferguksen kuonon nyrpistymään. Ylva tuijotti luolan suulle. Kahden naaraan katseet kohtasivat, jonka seurauksena Lorelaikin ryhtyi murisemaan selvälle vastustajalleen.
Mustanaaras ei paljoa odotellet, kun ampaisi punaturkkia kohti, joka ei ollut aikeissa väistää vaan levitti etutassunsa sivuille, ottaakseen toisen vastaan kynnet edellä. Alfa hätähti äkkipikaista liikettä, tiputtautuen nelinjaloin. Ace ja Rafe loikkasivat sivuun raivopäisen yllätyksen syöstessä Loren jaloiltaan, kaataen naaraan selälleen hankeen. Uros kaksikko ei kauaa odotellut, kun haukahtivät äreästi, ottaen jo askeleen punaturkin kimpussa olevaa Ylvaa kohti. Mutta voimakkaampi haukahdus kuului luolan suulta. Fergus oli astellut ulos, estäen kaksikkoa sekaantumasta naaraiden tappeluun. Alitajunteisesti alfa tiesi tämän olevan hyväksi, molemmat olivat padonneet vihaa toisiaan kohtaan se oli päästävä ulos ja oli turha yrittää astua noiden väliin.

Lorerai yritti päästä takaisin jaloilleen tai vähintään saada hampaillaan otteen Ylvan kaulasta, jotta pääsisi kieräyttämään tilanteen päälaelleen. Ihmissusien ärinä kaikui metsässä. Onneksi lauma oli asettunut sen verran etäälle asutuksesta, ettei näitä tultaisi häiritsemään.
Ace ja Rafe olivat jääneet Ferguksen käskystä seisomaan sivummalle, muristen kuitenkin tappeleville naaraille. Alfa asteli kaksikon rinnalle, kohottautuen takaisin kahdelle jalalle. Uros harkitsi väliin astumista, jos touhu muuttuisi liialliseksi verilöylyksi. Molemmat olivat loppujen lopuksi naaraita, eläimellinen vietti ei tahtonut hukata lisääntymis mahdollisuuksia.
Janni
 

Re: Become the beast || Ylva

ViestiKirjoittaja Ylva » 27 Tammi 2016, 21:12

Mustaturkki iski hampaansa naaraan olkaan mutta ei pitänyt kauaa kiinni. Molemmat olivat päätyneet painimaan lumihankeen eikä Ylva jäänyt tällä kertaa alakynteen, tuo oli nyt kooltaan jopa isompi kuin punaturkki ja tuon ihmismäiset etukäpälät tarrasivat kiinni vastustajan ranteista ja piti tuon kynnet loitolla itsestään. Kumma kyllä raivoisa mustaturkki ei varsinaisesti yrittänyt tappaa vastustajaansa, mutta ei säästellyt paljoa vahingontuotossa. Naaras selvästi halusi näyttää kumpi oli korkeammalla, vaikka laumaan ei varsinaisesti kuulunut. Naaraskaksikko paini hyvän tovin, mutta lopulta kultasilmä sai lukittua leukansa punaturkin kaulaan ja painoi tuon maata vasten. Naaras ei suostunut päästämään irti ennen kuin punaturkki alistuisi tuolle. Ote oli tiukka, mutta ei sinänsä vahingoittanut punaturkin kaulaa, mutta jos tuo rimpuili tuntuisi se ikävältä ja kyllähän tuo ainakin aluksi rimpuili. Matala murina kantautui mustaturkin kurkusta ja siinä oli hyvin varoittava sävy. Jos tiukentaisi otetta puhkoisivat tuon hampaat toisen naaraan kurkun ja tuo vuotaisi hetkessä kuiviin.

Punaturkin luovuotettua kultasilmä päästi irti ja murinan loputtua ja tuhahti kuuluvasit. Mustaturkki siirtyi pois naaraan päältä ja otti muutaman askeleen poispäin laskeutuen neljälle jalalle mulkiollen uroskaksikkoa väläyttäen noille hampaitaan mutta ei murissut. Kultasilmä oli innokas ottamaan lisää painimista, jos joku niin halusi mutta muutoin tuon vietti alkoi vetää saaliin etsimisen suuntaan.

(jos tämä haittaa otan uusiksi, oli vaan ihan pakko XD))
Ylva
 

Re: Become the beast || Ylva

ViestiKirjoittaja Janni » 27 Tammi 2016, 21:38

Hanki luolan edustalta tallaantui nopeasti ja värjäytyi osittain vereen, mitä roiskui haavoista joita naaraat saivat toisillensa aikaan. Kumpikaan ei tuntunut luovuttavan, mutta Ylva pääsi lopulta niskan päälle. Lorelai karjui silkasta raivosta, mustaturkin iskettyä tämä maahan, pidätellen paikoilaan. Punaturkki rimpuili, yritti repiä toisen hampaita irti itsestään ja lonksutti leukojaan äkäisesti yhteen, siinä toivossa että saisi jostain kiinni. Kuitenkin Ylvan ote ei höllänyt, se vain kiristyi, ollen liian lähellä tappavaa iskua. Lore joko väsyi rimpuiluunsa tai yksinkertaisesti luovotti, läähättäen kiivaasti kielen roikkuen suupielestä.
Ylva ei viimeistellyt naarasta, tuo päästi irti tehtyään selväksi kumpi oli voima mittelössä vahvempi. Ace ja Rafe eivät enää murisseet naiselle, korkeintaan Ace mulkoili mustaturkkia takaisin. Rafe puolestaan luimisteli selvästi vahvemmalleen.

Fergus tuijotti tappelun voittajaa rauhallisena, joka ulkopuolisen silmissä olisi varmasti näyttänyt oudolta kun kyseessä oli ihmissusi. Ehkä uros oli vain niin kokenut ja tasapainossa itsensä kanssa, että peto soi miehen osittain mieleensä tai mies itse oli peto puolin ja toisin.
Tosin rauhallinen ilme rikkoutui yllättäen, alfan paljastaessa hampaansa ja yllättäen hyökätessä kohti Ylvaa. Uros kuitenkin väisti mustannaaraan ja iski hampaansa punaiseen turkiin. Lorelai oli noussut ylös ja päättänyt raukkamaisesti iskeä Ylvaa takaapäin vähäisillä voimillaan. Sitä alfa ei katsonut hyvällä ja pyöräytti nyt pienempänsä hankeen, iskien tuonta ilmat pihalle. Lorelai ulvahti, jääden pihisemään hankeen täysin alistuneena.

//Eipä tuo mitään, npc ku npc :D //
Janni
 

Re: Become the beast || Ylva

ViestiKirjoittaja Ylva » 27 Tammi 2016, 21:52

Ferguksen yllättäv hyökkäys sai selvästi mustaturkin varuilleen mutta pian tuo tajusi ettei ollut alfan kohde ja se sai tuon pyörähtämään ympäri nousten takajaloilleen parahiksi nähdäkseen kuinka alfa kaatoi punaturkin hankeen voimalla. Kultasilmä murahti punaturkille ja tuhahti uudemman kerran halveksuvaan sävyyn. Korvat luimistivat tuon suuntaan, mutta koska uros oli jo hoidellut tuon ei naaras vaivautunut tekemään asialle mitään. Naaraan kuono nuuhki ilmaa ja tuo suuntasi kiinnostuksen pois luolalta ja muista ihmissusista. Nälkä tuntui kalvavan suden sisintä ja tuo lähtikin kaikilla neljällä jalalla jolkottamaan eteenpäin etsiskellen saalista. Naaras ei estellyt jos joku tuon perään tuli etenkään alfaa jonka kanssa saattaisi jopa innostua painimaan kunhan peto olisi ensin tyydyttänyt halunsa saalista kohtaan. Ylva jaksoi juosta ja riehua ympäri metsää koko yön saaden saaliikseen parikin peuraa joita ei malttanut syödä loppuun vaan lähinnä herkutteli sisäelimillä ja lähti jahtaamaan seuraavaa uhria. Päätyi myös painimaan Ferguksen kanssa jos alfa sillä tuulella oli, ainakin naaras yritti yön lopputunneilla härnätä tuota tuttuun tapaan kun oli saanut tarpeeksi saalista hampaisiinsa.

Kuun laskiessa susi kävi selvästi rauhoittumaan ja lopulta kun aurinko alkoi nousta ylös se tuupertui sijoilleen muuttuessaan takaisin ihmiseksi. Ihmissusi ei edes ollut tajunnut palata luolalle, vaikka ei kaukana ollut, mutta se taisi olla enemmänkin tuuria tai vaistoa kuin tietoisesti tehty teko. Ihminen pedon sisällä oli lopen uupunut ja näin ollen tajuton sulaessaan takaisin omaan muotoonsa auringon ensisäteiden myötä. Alaston nainen jäi makaamaan lumihankeen tiedottomana, kestäisi hyvän tovin ennen kuin Ylva palaisi tajuihinsa ja tuskin muistaisi yön tapahtumista mitään. Ajan kanssakin se varmasti muuttua mutta ensimmäinen muutos oli raju ja pimentänyt kokonaan ihmismielen.
Ylva
 

Re: Become the beast || Ylva

ViestiKirjoittaja Janni » 28 Tammi 2016, 00:17

Alistettuaan Loren takaisin ruottuun, oli Fergus huomannut Ylvan lähteneen jolkottelemaan omilleen. Uros ei jäänyt sen enmpää kaitsemaan punaturkkia, tuo saisi tulla perässä jos halusi. Alfa kiirehti mustaturkin perään, tätä seurasi puolestaan Ace ja Rafe. Sekailainen turkkiskirjo liittyi naaraan metsästykseen, alfan halutessa näyttää millaiseen tiimityöhän he kykenivät.
Saaliiksi oli saatu muutama kauris, joita Ylva ei kauaa jaksanut nautiskella, kun janosi jo seuraavaa uhriaan. Se tietenkin oli normaalia ensikertalaiselle, nuohan olivat periaatteessa kuin pentuja, jotka olivat uteliaita ja eivät kyenneet keskittymään yhteen asiaan kauaa. Fergus puolestaan kävi Rafen avustuksella viemässä muutaman saaliin luolalle, sen verran suden järki vielä luisti, se kun ajatteli luolan pesäkoloksi.

Lorelai oli lähtenyt takaisin kaksikon mukaan, sillä välin kun Ace oli pysytellyt mustaturkin perässä. Mustavalkoinen uros ei enää vaikuttanut kantavan kaunaa naaraalle laumalaisensa kurittamisesta. Saalistus jatkui läpi yön, ajautuen välillä leikinomaiseen painimiseen varsinkin Ferguksen ja Ylvan välillä. Alfa veti selvästi uteliaan Rafenkin mukaan, joka rohkaisi pentua aikalailla.
Lukuunottamatta naaraiden aiempaa tappelua, sujui yö ongelmitta. Se sai päättyä ulvomiseen, kun he hyvästelivät täydenkuun sen painuessa mailleen.
Pedot näyttivät vaipuvan samanlaiseen poissaolevaan tilaan, ennen kuin aurinko tuli esille, muuttaen kaikki viisi takaisin ihmismuotoonsa. Ainoastaan Ylva ja Rafe menettivät tajuntansa, toki olivat kolme muuta hetken sekavassa tilassa, ennen kuin nämä saattoivat ottaa toverinsa ja astella takaisin luolalle. Fergus kantoi Ylvan käsivarsillaan, kun taas Ace kantoi Rafen, Loren pitäessä perää. Nainen oli saanut kaulaansa ja ties minne haavoja kiitos Ylvan, joka oikeastaan oli saanut osansa myös, muttei mitään vakavaa.
Hangessa tarpoessaan Fergus katseli naista sylissään, tuontien jonkinlaista ylpeyttä. Ylva oli pärjännyt hyvin, kestänyt muutoksen suuremmitta ongelmitta ja oli yön mittaa osoittanut selväjärkistä suden käytöstä. Mies muisti heistä eniten yön tapahtumat.

Nainen pääsi takaisin lepäämään taljan päälle, jonka Fergus vielä veti tuon yli niin että tämä jäi ikäänkuin taljan väliin. Rafe sai luvan levätä karhuntaljan päällä, joka oli osittain kuivuneessa veressä, mutta se tuskin nuorukaista haittaisi.
Heidän kaikkien olo oli väsynyt, kukaan ei paljoa puhunut, joten kolmikko päätti asettua makuulle kiviselle pohjalle susimuodoissaan, jotka todellakin tuntuivat niin erilaisilta kuin aiemmat pedot. Fergus asettui lepäämään Ylvan vierelle, muttei kauaan kyennyt katselemaan naisen nukkuvia kasvoja, kun väsymys vei hänet mennessään.
Janni
 

Re: Become the beast || Ylva

ViestiKirjoittaja Ylva » 28 Tammi 2016, 10:45

Ylva heräsi jossain vaiheessa iltapäivää, hämärässä luolassa oli vaikea sanoa mikä vuorokaudenaika oli. Raottaessaan silmiään nainen tajusi ensin että tuon päätä särki, sitten että tuon kehoa särki ympäriinsä, mutta ei kuten viimepäivinä, lähinnä naarmut kirvelivät eikä naisella ollut hajuakaan mistä ne olivat tulleet. Epämääräinen inahdus karkasi naisen huulilta tuon liikahtaessa ja huokaus heti perään. Lihakset tuntuivat jäykiltä, mutta tuskin niin pahoilta mitä Ferguksesta tuntui muutoksen jälkeen. Lievää tärinää oli havaittavissa ja niska tuntui olevan täysin jumissa. Kuitenkin nainen tajusi olevansa taljan sisällä, ilman vaatteita tietysti ja vaikka tuolla oli ollut suhteellisen lämmin tähän asti alkoi kylmä hiipiä tuon iholle ikävästi. Nainen kuulosteli hetken mahdollisia elämänääniä ympärillään ennen kuin kampesi itsensä irvistäen istumaan. Ylvasta tuntui että tuon pää oli yhä jotenkin sekava, hän muistu muutoksen alun, mutta jumalattoman kivun lisäksi ei enää muistanut mitään vaikka kuinka yritti. Nainen piteli turkista jotenkuten yllään ihan vain lämmön takia ja koetti hahmottaa ympäristöään. Kesti hetken edes että tuon silmät tottuivat luolan hämärään. No jos jotain ainakaan tuolla ei ollut nälkä, mutta ei osannut päättää oliko se hyvä vai huono asia.

Nainen hieraisi niskaansa ja koetti venytellä sitä. Ainakin hän oli hengissä, joten sen suhteen kaikki oli mennyt vallan mainiosti. Muistamattomuus oli jotain tosi ärsyttävää, kuin olisi vetänyt sellaiset perskännit ettei mitään rajaa, ja olokin oli hieman sen mukainen. Kultaiset silmät alkoivat etsiskellä Ferguksen lisäksi vaatteitaan, koska kylmä ilma ei tuntunut mukavalta. Onneksi oli tajunnut ottaa ne pois noh olihan alfa myös muistuttanut asiasta, muuten olisi joutunut olemaan susimuodossaan pitkän aikaa. Ajatus siitä mitä sitten tekisi käväisi naisen mielessä, oli selvinnyt ensimmäisestä täysikuustaan, mutta hänellä oli vielä opittavaa uudesta muodostaan. Tosin siihen ei välttämättä tarvinnut lauman apua ja neljän henkilön seura alkoi jo ahdistaa naista, vaikka olisikin mielellään viettänyt aikaa alfan kanssa. Toisaalta sekin alkoi pidemmän päälle tuntumaan oudolta vain sen takia että piti siitä. Koko homman ajatteli sai naisen aivot solmuun ja koetti olla ajattelematta koko asiaa.
Ylva
 

Re: Become the beast || Ylva

ViestiKirjoittaja Janni » 28 Tammi 2016, 12:00

Ylvan heräillessä oli luola hyvin hiljainen. Ace oli ainoa, joka sytytteli nuotiota takaisin haettuaan lisaa poltettavaa puuta, ehkä hän paistaisi hieman kauriin lihaa mitä oli saalistettu yönaikana. Fergus istui luolan suulla Rafen kanssa, käsi nuorukaisen harteella. Mies kertoili tuolle mitä yön aikana oli tapahtunut, samalla kun poltteli sätkäänsä. "Todellako?" Rafe kuulosti epäuskoiselta. "Kyllä kyllä, revit hännästäni tupon karvaa irti." Fergus vakuutteli nuoremmalle, jonka huulilla näkyi hetken aikaa iloinen hymy.

Ace huomasi liikahtelua taljan alta ja tajusi Ylvan heräilevän. Nainen ei näyttänyt voivan aivan hyvin, mutta sehän oli odotettavissa. "Fergus, Ylvä heräsi." Ace hukkasi alfalle, joka katsahti olkansa yli Ylvan suuntaan. "Jos menisit harjoittelemaan muutostasi? Etsi Lore, ehkä hän voi auttaa sinua hieman panikoimaan, jotta muutumisesta tulee helpompaa?" Fergus virnisti nuorukaiselle, joka ei näyttänyt innostuvan ehdotuksesta.
Mies nousi ylös paikaltaan ja asteli takaisin luolaan, sätkä huultensä välissä. "Huomenta." Tämä toivotti, kyykistyen Ylvan eteen. "Mikä vointi?"
Janni
 

Seuraava

Paluu Luolat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron