Big bad Wolfs || Suskari

Mättäitä, puskia, kiviä, havu- ja lehtipuita, kukkuloita. Mitä ikinä metsä pitääkään sisällään. Metsän reunat ovat tasaista, usein lehtimetsää, mutta mitä syvemmälle metsään vaeltaa, sitä hankalammaksi ja aaltoilevammaksi maasto muuttuu. Metsää on silmänkantamattomiin, aina Cryptin etelärannikolta pohjoiseen, Kleth vuorille ja niistä eteenpäinkin.
Metsästä löytyy vaikka mitä enemmän ja vähemmän mukavaa. Pohjoisemmasta metsästä löytää melko usein raunioituneita kivirakennuksia, jäänteitä kylistä. Metsästä löytyy kuitenkin myös toimivia, pieniä kyliä, joista suurin osa on ihmisten hallinnassa. Osa kylistä on täysin ihmisten asuttamia, osa taas koostuu suurimmaksi osaksi taruolennoista. Haltioilla ei ole yksittäisiä kyliä pitkin metsää, vaan heillä on yksi, suuri kylä piilossa metsässä.
Käräjäkivet ovat yksi tunnetuimmista muinaispaikoista metsässä. Käräjäkivet ovat suurehko rinki isoja, istumakelpoisia kiviä, joiden keskellä on yksi isompi, pöytää muistuttava järkäle.

Viimeisimmän tannersodan jälkeen haltiat ovat ottaneet metsää haltuunsa. Yksin liikkuvien ihmisten on parasta varoa haltioiden partioivia joukkoja. Myös ihmisten karavaanien, jotka käyttävät metsäteitä, pitää varoa haltioita. Haltiat eivät kuitenkaan ole ainoa uhka metsäteillä ja poluilla. Satunnaiset maantierosvot vaanivat pahaa-aavistamattomia uhrejaan vakiopaikoissaan.
Metsäteitä on rutkasti. Suurin osa niistä on tarpeeksi leveitä ja hyväkuntoisia vankkureille, jotka saattavat matkata kylien välillä, jopa kaupunkiin. Teitä menee aina eteläisimmästä päästä pohjoiseen. Metsätiet ovat kauppiaiden suosima reitti maantierosvoista huolimatta, sillä arojen tiet ovat alttiita lentävien olentojen, kuten lohikäärmeiden hyökkäyksille.

Valvoja: Crimson

Big bad Wolfs || Suskari

ViestiKirjoittaja Janni » 05 Helmi 2016, 20:52

Fergus Verikuu

Kuu helotti jo korkealla tähtitaivaalla. Sen täysinäinen muoto valaisi metsäaukean kauttaaltaan. Ajoitus ei ollut mikään paras, mutta minkäs sille teki, kun tärkeät savukkeet olivat olleet loppumaisillaan. Ferguksen oli täytynyt lähteä ostamaan niitä lisää satamasta. Edellinen satsi olisi riittänyt täydenkuun yli, mutta maltamattomuus oli pakottanut polttamaan sätkiä silloinkin kun niitä ei tarvittu. Sekä oli Ferguksella nyt pari muutakin innokasta, jotka sätkät jakoivat hänen kanssaan.
Joten tässä sitä nyt oltiin keskellä yötä, keskellä metsäaukiota, täydenkuun muuttamana ihmissutena.
Harmaa turkkinen susi seisoi kahdella jalalla, tuijottaen isoa pyöreää valonlähdettä taivaalla ainokaisella punaisella silmällään. Peto hengitti vielä syvään muutoksen jälkeen. Lumihangesta oli jäljellä ohutkerros lähestyvän kevään takia, mutta kylmyyttä riitti vielä moneksi yöksi, mutta ei se sutta haitannut.
Suoristaen hieman niskaansa Fergus päästi pitkän ulvonnan, kuin kiitoksena kuutamolle, ennen kuin laskeutui alas neljälle jalalle.

Metsä suden ympärillä kuulosti hiljaiselta, kenties sen eläimet tiesivät täydenkuun yön kuuluvan pedoille, joten olivat hankiutuneet piiloon. Se ei kuitenkaan estäisi Fergusta löytämästä itselleen illallista. Peto lähti jolkottelemaan tasaista vauhtia kohti metsäaukion reunaa, nostaen lopulta vauhtinsa pian juoksuun.
Näin täydenkuun tuoman muutoksen alla, ihmissusi saattaisi ottaa karhunkin tai muun pedon ateriakseen, jos sellainen sattuisi tielle. Agressiivisuus kun pisti mielen sekaisin ja jos joku joutuisi sen tielle, ei sitä voisi pysäyttää.
Janni
 

Re: Big bad Wolfs || Suskari

ViestiKirjoittaja suskari » 05 Helmi 2016, 21:27

Jack Fisher

Täysikuu olla ja möllötti tumman sinisellä taivaalla yhdessä tahtien kanssa valaisten kulkijan tietä hiljaisessa metsässä. Jack oli väsynyt, hän oli käynnyt työasioilla läheisessä kylässä ja teki nyt paluutaan hevosen selässä istuen, joka rauhallisesti tallusti mies selässään pimeydessä eteenpäin kuin olisi tiennyt minne oli matkalla. Reitti oli tuttu Jackille itselleen myös, sillä mies tosiaan kävi työasioita hoitamassa kylällä milloin mistäkin asiasta kun käskettiin. Tällä kertaa ongelmana olivat olleet ihmissudet tai no kyläläis parka, joka oli joutunut hyökkäyksen kohteeksi ja saannut ihmissudelta tartunnan. Parannus keinoa ei ollut ja mies oli itse pyytänyt armollista lopetusta ystäviensä, perheensä ja kylänsä tähden. Syynä oli myös pelko, että kirous leviäisi koko kylään ja alkaisi leviämään ruton tavoin lähikyliin. Joten juuri ennen muutosta mies oli kohdannut loppunsa Jackin kautta, joka oli apunsa tarjonnut tähän ongelmaan. Jack oli tehnyt sen mielellään, vaikka moraallinen ja myötätunto olivatkin olleet sitä kaikkea täysin vastaan. Jack kuitenkin ajatteli sen olleen yhteisen hyvän puolesta kaikille parasta, vaikka teko kalvasi häntä henkisesti. Ehkä hän siksi oli väsynyt? Toinen syy väsymykseen oli päässä jumputtava päänsärky, joka alkoi tuntumaan jo sietämättömältä.

Jack havahtui väsymyksestään kun metsän hiljaisuuden rikkoi verta huutava ulvonta. Se ei ollut susi, se oli paljon isommasta. Hevonenkin hirnahti hermostuneesti liikutellen korviaan ja liikkui kovin valppaan oloisesti. Jack taputti hevosta kaulan sivuun rauhoitellen puheillaan ratsuaan ja käski sitä jatkamaan hieman kovemmalla vauhdilla eteenpäin samalla kun itse valmistautui siihen jos hänestä yritettäisiin tehdä osa ravintoketjua laskemalla toisen kätensä hopeisen aseensa kahvalle. Aseella, joka oli jo kerran maistanut tänään ihmissuden verta.
Eikä siinä kauaa mennyt kun hänet löydettiin.. Jack kuuli rahinaa metsän pimeydestä ja hetkeä myöhemmin hänen kimppuunsa syöksyi valtava hopea turkkinen ja silmä puoli ihmissusi. Sen enempää Jack ei ehtinyt erottamaan suden ominais piirteitä kun peto kaatoi hänet, että hänen ratsunsa suuren kehonsa alle. Jack irrottautui ratsunsa selästä pudoten kyljellensä hiekkaiseen maahan repien siintä itsensä ylös aseensa valmiina kädessään valmiina viiltämään petoa, jos liian lähelle yrittäisi.
suskari
 

Re: Big bad Wolfs || Suskari

ViestiKirjoittaja Janni » 05 Helmi 2016, 21:46

Raskaat askeleet tömisyttivät maata, suden juostessa eteenpäin. Hän oli saanut vainun, se oli osunut kuonoon tuulen mukana. Susi saattoi erottaa hevosen, sekä sen kaksijalkaisen ratsastajan. Sen tarkemmin hän ei kuitenkaan erottanut mikä eläimen ratsastaja oli rudultaan, mutta ei se ihmissutta tällä hetkellä kiinnostanut. Jos Fergus olisi voinut, olisi hän todennut itsekseen kuinka tyhmää oli jonkun kulkea ratsuineen tälläisenä yönä keskellä metsää.
Susi ei yrittänyt olla hijaa juostessaan, ei hänen tarvinnut yllättää saalistaan, kun jahtaisi sen nopeasti kiinni.
Vaikka näkökenttä oli puoliksi rajoitettu, saattoi Fergus nähdä pian edessään pimeyden keskellä hevosen ja sen selässä olevan miehen. Nuo molemmat selvästi kuulivat hänen saapumisensa, mutta väliäkö sillä. Hevonen kulki rivakasta tahtia, mutta sen harmiksi suunnaton susi oli sitä nopeampi. Loikaten esiin tiheiköstä, Fergus iski hampaansa hevosen kurkulle, saaden eläimen horjahtamaan ja pakottamaan sen ratsastajan hyppäämään pois sen selästä. Hevonen sätki jonkinaikaa suden otteessa, kunnes pedo repi sen henkitorven auki. Se ei kuitenkaan riittänyt illalliseksi, ratsastaja oli vielä kunnossa ja muutenkin tuo selvästi uhkasi häntä miekalla.

Punainen katse kääntyi mieheen, siitä ei erottanut muuta kuin kuun tuomaa hulluutta. Peto lipaisi veristä kuonoaan, ennen kuin paljasti hampaansa, päästäen kurkustaan murinaa. Fergus kohosi takajaloilleen, näyttäen koko pituutensa tälle miekkamiehelle, ennen kuin avasi kitansa ja syöksähti toista kohti, kynnet valmiina huitaisemaan toisen ase pois tieltään.
Janni
 

Re: Big bad Wolfs || Suskari

ViestiKirjoittaja suskari » 05 Helmi 2016, 22:19

Jack katsoi vain sivusta inho ja lievä pelko kasvoissaan kuinka ihmissusi repi hänen ratsunsa kurkun auki ja jätti siihen vuotamaan kuiviin, kääntyen nyt häntä kohden. Jack puristi asetta kädessään paremmin katsoen suden ainoaan punaiseen hullun katseeseen huutavaan silmään, joka halusi vain lisää lihaa ja verta ympärillensä. Hän olisi seuraava..
Peto nousi takajaloillensa, näyttäen koko pituutensa, ja syöksyi sitten seuraavan illallis kohteensa päälle kynnet ja hampaat esillä. Moni olisi juossut tässä vaiheessa henkensä edestä ja vain tajunnut joutuneensa nopeajalkaisemman pedon hampaisiin. Jack ei perääntynyt, hän taistelisi hengestään, joten kun susi yritti kynsineen liian lähelle pyörähti Jack pedon iholle aivan vierelle yrittäen samalla viiltää petoa vatsan sivuun. Tämän jälkeen Jack perääntyi, mutta vain hetkeksi. Mies teleporttasi ja pyrki pedon selkä puolelle, kuten Choloros oli tehnyt hänelle usein, ja yritti upottaa miekkansa koko pituudeltaan pedon selkälihaan. Siinä vain oli se ongelma että hukka ei ollut paikallaan pysyvää sorttia, joten pedon hermostuessa painosta selkänsä päällä alkoi tuo riehumaan ja pyörimään hulluna aiheuttaen sen että loppujen lopuksi Jack putosi rysähtäen maahan. Jack kampesi itseään jälleen ylös hiljaa kiroten puristaen ainoata asettaan kädessään samalla kun kääntyi petoa kohden silmät hohtaen punaisen oranssina pimeydessä.
suskari
 

Re: Big bad Wolfs || Suskari

ViestiKirjoittaja Janni » 05 Helmi 2016, 22:30

Fergus yritti väistää miekan viiltoa, mutta tunsi kyljessään viiltävän kivun, se ei kuitenkaan pysäyttänyt hänen menoaan. Se oikeastaan teki sudesta vihaisemman. Siinä rytäkässä mies katosi yllättäen näkökentästä, mutta outo paino ilmestyi suden selän päälle. Pieni vilaus olan yli kertoi miehen ilmestyneen hänen selkäänsä. Riehumiseksi ja pyörimiseksi se tietenkin meni, estäen toista käyttämästä miekaansa jos tuo selässä tahtoi kerran pysyä.
Ihmisuden kynnet hamuilivat samalla niskan taaksen, jos hän saisi otteen mokomasta kiipeilijästä.
Riehuminen tuotti onneksi tulosta, saaden toisen tippumaan maahan. Fergus pyörähti paikallaan miehen suuntaan, eikä epäröinyt sen pidempään. Kita jälleen edellä susi hyökkäsi toista kohti, mutta tällä kertaa tämä tähtäsi miekaan. Sillä ei ollut väliä saiko hän hampaansa terän vai kahvan ympärille. Oli miten oli hän tahtoi päästä eroon tästä ärsyttävästä käden jatkeesta, joka oli hänen ja miehen lihan tiellä. Fergus ei myöskään välittänyt, jos puri terän ikeniinsä, kipu tuntui olevan vain voimanlähteenä tällä hetkellä.
Janni
 

Re: Big bad Wolfs || Suskari

ViestiKirjoittaja suskari » 05 Helmi 2016, 23:11

Harmaa turkki ei kauaa lepotaukoja suonnut vaan oli jälleen kimpussa terävät hampaat esillä. Jack kohotti asettaan lydäkseen petoa rumaan naamaansa, mutta hukka toimikin astetta fiksummin ja tarratui miekan terästä kiinni. Jack piti silti aseestaan tiukasti kiinni siinäkin huolimatta että hukka kävi väkisin repimään asetta irti hänen kädestään. Jack iski vastaan isommallensa tarrautuen nyt kaksin käsin kiinni aseensa kahvasta repiäkseen sen ulos pedon suusta. Mutta valitettavasti Jack oli se joka tässä taistelussa oli se häviäjä. Miekka lipsei lopulta miehen kädestä pedon haltuun ja Jack perääntyi pois pedon läheltä ennenkuin saisi kynsistä tai hampaista. Puolustus kyvyttömäksi surkimukseksi Jack ei aikonut jäädä, vaan mies väisti vielä tulevan iskun teleportaten hieman kauemmaksi riehuvasta pedosta, hän tarvitsi vain pienen hetken aikaa.
Miehen koko keho kouristi sen kerran voimakkaasti ja Jack saattoi tuntea sen kuinka hänen lihaksensa, että koko kasvoi räjähdysmäisesti hetkessä. Vaateet pirtoutuivat pois miehen päältä Jackin repiessä puristavia vaatteita pois päältään muutoksensa tieltä, ja lopulta nyt pedon edessä oli toinen peto: täysin sysimusta ihmismäinen hirviö, jonka hohtavat silmät ja musta siluetti olivat ainoat pimeydestä erottuvat.

"Valitsit väärän kohteen hukka." Jack murahti hampaidensa välistä samalla kun rusautti rystysiään. Ihmisenä hän ei voisi mitenkään vastata ihmissuden voimiin, mutta tässä tilassa hän voisi.. ja näin ohi mainittuna, hänen päänsärkynsä oli kadonnut. Se oli sivuseikka kuitenkin tässä kun Jack syöksähti nyt toisen suden päälle yrittäen hakata tuota kasvoihin kynsillään ja nyrkein, lopuksi sitten yrittäen potkaista maahan vain päästääkseen vastustajan ylle repiäkseen kurkun auki. Toisaalta Jack ei ollut laisinkaan varma tehoaisiko hänen normaalit iskunsa petoon niin hyvin kuin hopea. Ihmissusi kuitenkin oli vain tapettavissa hopealla.
suskari
 

Re: Big bad Wolfs || Suskari

ViestiKirjoittaja Janni » 05 Helmi 2016, 23:29

Miekasta tappeleminen kesti pienen hetken, mutta Fergus oli kuitenkin lopulta voittaja. Miehen otteen lipsahtaessa jäi ase suden hampaiden väliin. Kauaa tämä ei kuitenkaan siitä pidellyt kiinni, viskasi vain kauas pusikkoon, josta sen löytäminen olisi vaikeaa. Verta valui Ferguksen suupieliä pitkin maahan, värjäten hangen punaiseksi. Kipu oli lästä suussa kuin kyljessäkin, mutta ne eivät näyttäneet häiritsevän sutta tällä hetkellä.
Hän oli hetkeksi kääntänyt huomionsa toisesta pois ja jälleen tuo oli kadonnut, muttei kauas. Fergus saattoi nähdä miehen siluetin kuun valoa vasten, se muutti muotoaan ja ennen kuin hän oli ennättänyt aivan tuon luokse, tajusi hän tuijottavansa mustaasutta. Ihmissuden mieli ei kuitenkaan jäänyt ihmettelemään mikä toinen oikein oli, eikä hän myöskään aikonut ryhtyä ystävälliseksi mahdolliselle lajitoverille, koska hän tiesi kyseisen mustansuden olevan agresivinen häntä kohtaan jo entuudestaan.

Äreä murahdus kuului vain vastaukseksi oudon suden sanoihin. Kaksikko otti rajusti yhteen. Fergus sai osuman naamaansa samalla kun tämä yritti kynsillään repiä toisen kasvoja ja jos kykeni iskisi hän hampaansa tuon olkaan. Mustaturkki käytti omituisia liikkeitä, vaikka tuo oli selvästi susi, potki tuo kuin ihminen, joka yllätti Ferguksen. Murahduksen saattelemana oli hän selällään maassa, toinen hänen päällään. Kurkulleen hän ei toista päästänyt, hän iskisi vain hampaansa toisen käsiin, jos tuo niin tahtoi niitä käyttää. Tietenkin hän samalla yritti kierähtää vuorostaan toisen päälle ja yrittää tuon kurkulle.
Janni
 

Re: Big bad Wolfs || Suskari

ViestiKirjoittaja suskari » 05 Helmi 2016, 23:59

Vasta puoli ei aikonut jäädä nuolemaan näppejään yllättävästä käänteestä ateriansa suhteen, vaan vastasi siihen samalla mitalla: Terävät kynnet iskeytyivät vasten kasvoja repien ihon karvoineen syvältä auki, myös silmien päältä. Jack murahti hampaansa paljastaen, joutuen ottamaan perääntyviä askelia näköyhteyden heikentyessä sen hetken ajan iskun jäljiltä puditaen päätään puolelta toiselle pyyhkien verta pois kasvoiltaan. Tätä harmaaturkki yritti käyttää hyväkseen ja yritti käydä hartiaan kiinni. Jack oli saannut näkönsä pelaamaan juuri sillä hetkellä ja nosti toisen kätensä iskeäkseen toista päänsivulle nyrkillä varsin tuntuvasti. Toisen hampaat repivät vain pienen karvatupon mukanaan. Seuraavana hetkenä vastustaja oli maassa ja Jack harmaaturkin yläpuolella hampaat paljastettuna.

Toinen ihmissusi ei vain aikonut päästää henkeään niin helpolla, vaan yritti tarrautua terävillä hampaillaan tarrautua Jackia kädestä kiinni ja siinä kyllä onnistuen. Pedon pitkät terävät hampaat olivat uponneet mustaturkin käsivarteen ja repivät siinä olevaa ihoa, sekä lihaa auki punaisen nesteen valuessa haavasta ulos. Jack karjui osittain vinkuen kuin koira ja nosti toisen vapaan kätensä lyödäkseen vastustajaa suoraan kasvoihin aina vain uudestaan ja uudestaan että tuo päästäisi irti. Se tosin tuntui antavan vain vastapuolelle enemmän intoa taistella ja tuo pyrki ylös päästäkseen niskanpäälle. Jack oli yhä kiinni kädestään toisen suussa kun harmaaturkki lopulta pääsi kääntämään tilanteen toisinpäin: nyt Jack oli alla ja vastustaja oli hänen yllään. Nyt tuo ihmissusi päästi kädestä irti ja yritti päästä herkkään kurkkuun käsiksi. Jackilla ei ollut paljoa aikaa miettiä tekemisiään siinä vaiheessa vaan iski oman käsivartensa pedon suuhun suojatakseen kaulansa. Kipu oli viiltävä ja Jack puri hammasta yhteen samalla kun liikutti jo loukkaantunutta kättään toisen alaleualle ja yritti käydä työntämään jo suussa olevalla kädellään ylöspäin, samalla kun väänsi alaleuassa kiinni olevaa alaspäin saadakseen pedon leuat sijoiltaan. Saisi hetkesi mietittävää oliko hän sittenkin se sopivin kohde saaliiksi.
suskari
 

Re: Big bad Wolfs || Suskari

ViestiKirjoittaja Janni » 06 Helmi 2016, 00:18

Fergus pääsi selettämään toisen vuorollaan, kun oli saanut kyllikseen purra toisen kättä, mutta prosessin aikana, oli saanut kasvoilleen useamman iskun. Oli se saanut pienen verivanan valumaan silmäkulmasta, mutta veri katosi turkkiin. Nyt harmnaaturkki pyrki toisen kurkulle, mutta mokoma pisti käsivartensa tielle. Hampaat upposivat toisen lihaan helposti, kun se oli hänelle oikein tarjottu. Irti susi ei kuitenkaan päästänyt, vaikkei ollutkaan päässyt käsiksi haluamaansa kohteeseen.
Nyt Fergus repi mustaturkin käsivartta puolelta toiselle, eikä välittänyt kun tuo vei verisen kätensä hänen alaleualleen, ryhtyen vääntämään pedon kitaa auki.
Harmaaturkki pisti hanttiin, vaikka fiksuinta olisi ollut päästää irti ja yrittää purra jostain muualta, mutta kun toinen oli ryhtynyt hänen kanssa voimien mittelöön, ei hän aikoisi antaa otteensa petään.

Suunnatonta murinaa kuului ihmisudenkurkusta, kun tämä pisti mustaturkille hanttiin. Ferguksen ote ei ikinä pettänyt, sen sijaan tämän leuat pettivät. Epämukava lonsahdus kertoi leuan vasemman puolen menevän sijoiltaan, joka pakotti samalla suden päästämään irti. Tämä myös päästi ensikertaa ilmoille kivuliaan ulvahduksen. Harmaaturkki puisteli vikisten päätään, samalla kun nousi pois toisen päältä perääntyen pari astkelta.
Uikutus muuttui hiljakseen murinaksi, samalla kun Fergus teki parhaansa saadakseen leukansa takaisin paikalleen.
Janni
 

Re: Big bad Wolfs || Suskari

ViestiKirjoittaja suskari » 06 Helmi 2016, 00:42

Harmaaturkkinen oli joko todellinen jääräpää tai todella tyhmä, tuo piti edelleenkin Jackia otteessaan, eikä suostunut päästämään irti vaikka fiksumpi niin olisi tehnyt. Lopulta harmaaturkin leuoista kuului ontto rusahdus kun leuka loksahti sijoiltaan ja pakotti pedon perääntymään, sekä päästämään kohteestaan irti uikuttaen kuin piesty koira. Jack irvisti katsoen veressä ja revittyjen lihasukaleiden peitossa olevaa kättään, joka tärisi kivusta kuin haavan lehti tuulessa. Jack kuitenkin nieli kipunsa alas ja nousi hieman vaivalollisen näköisesti ensin osittain istumaan, ja siintä aina seisomaan hieman kumarassa pidellen revittyä kättään sylissään. Jack sai hetkellisen levähdys tauon hukasta hengittäen jonkin verran nopeammin kuin tavallisesti katsellen nyt harmaaturkkista tarkemmin, pistäen pedon tuntomerkit mieleensä.

Sen enempää taukoa Jack ei sallinut viholliselleen, eikä valitettavasti itselleen kun syöksähti vastustajaa kohden, joka ainakin toivottavasti ei vielä ollut saannut leukojaan kuntoon. Jack syöksyi kohdettaan lähemmäksi, nosti terveemmän kätensä ja pyrki lyömään voimalla vastustajaansa ylhäältä kohden suoraan päähän. Oli osunut tai ei, yritti mustaturkkinen peto vielä perään päästä kiertämään vastustajan sivulle ja sitä kautta suoraan leuat kurkkuun tähdättynä.
suskari
 

Re: Big bad Wolfs || Suskari

ViestiKirjoittaja Janni » 06 Helmi 2016, 01:01

Vaikka kuinka Fergus yritti kömpelösti saada leukaa takaisin paikalleen, se tuntui mahdottomalta. Kiivas läähätys nousi höyrynä kylmään ilmaan, samalla kun punainen katse yritti pitää toista silmällä. Mustaturkki näytti käyttävän tilaisuuden hengenvetoon ja ei aikaakaan kun tuo syöksähti harmaaturkkia päin.
Hetkellinen älynkipinä iski ihmissuden mielessä, kenties paniikki pisti pedon ajattelemaan pienen hetken fiksusti? Tämä painoi käpälänsä leikaansa vasten ja nosti käsivartensa ottamaan toisen iskun vastaan. Siinä oli tarpeeksi voimaa työntää leukatakaisin sijoilleen. Se teki kipeää, mutta susi sai kontrollinsa takaisin leukoihinsa, joita nyt lenksutti pari kertaa auki ja kiinni tunnustellen.

Leukojen korjaaminen toisen avustuksella, oli kuitenkin maksanut hänelle muutaman sekunnin huomioinnin. Mustaturkki oli kiertänyt sivulle ja avasi kitansa napatakseen harmaaturkkia kurkulta. Fergus ennätti tuntea toisen hampaat kurkullaan, samalla kun iski omat kyntensä toisen kurkulle, jolloin kaksiko jäi tasaväkiseen tilanteeseen. Jos kumpikaan puristaisi sen lujempaa, heidän molempian kurkut repeytyisivät auki toistensa johdosta. Tilanne oli selkeä, jos minä menen sinä tulet mukananani.
Ihmissusi oli tehnyt sekopäisiä virheitä äskettäin, mutta tämä ei ollut niin tyhmä, että tekisi varomattoman liikkeen, kun henki oli näin vaarassa. Hän oli eläin, eläimetkin osasivat ajatella vaaran iskiessä.
Janni
 

Re: Big bad Wolfs || Suskari

ViestiKirjoittaja suskari » 06 Helmi 2016, 01:20

Leuat kiertyivät vasten vastustajan kurkkua, mutta ennekuin Jack ehti edes ajatella puristavansa leukansa kuolettavasti vastustajan kurkkua vasten tunsi Jack toisen terävät kynnet vasten omaa kaulaansa. Kynnet eivät olleet menneet ihon läpi, mutta vastustajan viesti oli selvä: jos hän puristaisi niin tekisi tuo saman hänelle. Toisaalta Jack ei halunnut päästää irti kerta oli saannut otteensa ihmissudesta, joten mustaturkkinen hukka ei tehnyt elettäkään vapauttaakseen vastustaan otteestaan. Eikä silmäpuolikaan sitä tehnyt vaan kumpikin osapuoli seisoi omissa asennoissaan odottaen milloin jompi kumpi tekisi virheensä, kumpi väsähtäisi ensin ja sitä rataa. Jack taisi olla sen ensinmäinen, jota pattitilanne kävi ensinmäisenä tuntumaan, tai no petomuotoinen mies oli saannut idean, joka toivottavasti toimisi. Jack korjasi hieman asentoaan paremmaksi samalla kun edelleenkin piti vastustajaa otteessaan. Jack tunsi kuinka kynnet painautuivat hänen ihonsa sisälle, jolloin mies toimi salaman nopeasti ja antoi jalkojensa kadota altaan samalla kun päästi irti toisesta, koukisti jalkansa ja iski kummatkin jalkansa vasten silmäpuolen kylkeä vasten antaen tuolle ilma lennon.

Jack itse tunsi veren valuvan kaulaansa vasten, mutta harmaaturkki ei ollut ehtinyt tekemään muuta kuin pintanaarmuja ja viemään karvoitusta kaulasta. Jack nousi jälleen ylös laskeutuen kolmelle jalallensa, neljännen käden roikkuessa ilmassa, ja avasi suunsa johon alkoi muodostumaan valkea hohtava pallo, joka kasvoi niiden muutaman sekunttien ajan kunnes Jack päästi sen irti heittäytyen itsekkin hieman taaksepäin.
suskari
 

Re: Big bad Wolfs || Suskari

ViestiKirjoittaja Janni » 06 Helmi 2016, 01:33

Fyysinen taistelu oli käynyt mielten tappeluksi, kumpi tekisi liikkeen ensimmäisenä, joka olisi heille molemmille surmaksi. Ehkä mustaturkilla oli enemmän järkeä päässään tällä hetkellä, joten pystyi pähkäilemään itsensä pois tästä tilanteesta. Ja niin tuo näytti tekevän, valahtaessaan yllättävästi Ferguksen edessä, jolloin toisen ote hellitti hänen kurkultaan. Yllättävä liike oli kuitenkin tarpeeksi saamaan harmaaturkin reagoimaan ja yrittämään repiä toisen kurkun auki. Kynnet upposivat toisen nahkaan, mutta eivät eneätäneet repimään kuollettavasti, kun ote lipesi. Mustaturkki käytti tilaisuuden hyväkseen ja iski ihmissutta kylkeen jaloillaan, jolloin tämä lensi jonkinmoisessa kaaressa kauemmaksi toisesta.
Isku kylkeen oli käynyt ikävästi jo olemassa olevaan haavaan, mutta se ei estänyt Fergusta nousemaan kiireesti ylös. Hän ei kuitenkaan ennättänyt muutakuin neljälle jalalle, kun näki toisen suussa oudon hohtavan pallon. Se ei enteillyt hyvää.

Oudon energian vapautuessa mustaturkin suusta väisi Fergus sivulle niin paljon kun pystyi, mutta tunsi jonkin kärventävän olkaa ikävästi. Palanut turkki ja liha sauhusi pienen hetken, mutta se ei estänyt ihmissutta suuttumasta entisestään. Hän oli valmis taistelemaan läpi yön, jos se sitä vaatisi.
Janni
 

Re: Big bad Wolfs || Suskari

ViestiKirjoittaja suskari » 06 Helmi 2016, 01:57

Harmaaturkki otti ja väisti täpärästi ammuksen, joka jatkoi matkaansa kauemmaksi ja räjähti jonnekin pöpelikköön. Eikä silmäpuoli tuntunut antavan periksi tuumaakaan tässä taistelussa vaan näytti suuttuvan aina vain entisestään. Jack puolestaan nousi seisomaan katsoen vastustajaansa halveksivasti kuin haastaen tuon läpi yön kestävään iskujen vaihtamiseen, ja kyllä siintä sitä tulikin. Taitselu kesti tunteja ja lisää tunteja kuun alkaessa jo laskeutumaan alas horisonttiin auringon alkaessa jo nousemaan valaistakseen aamun ja paljastamaan taistelun jäljet. Maassa makasi kuollut, koskematon hevonen, ja sen ympärillä koko maa oli tallottu ja myllätty kauttaaltaan. Maassa oli verta kummaltakin osapuolelta, irti revenneitä karvoja ja hieman kauempana makasi vailla jalkoja allaan mustaturkkinen peto yltäpäältä kuivunessa ja hieman tuoreemmassa veressätäynnä haavoja, mustelmia ja hampaan jälkiä ympäri kehoaan. Jack vain makasi siinä huohottaen, täristen ja yrittäen pitää ainoaa toimivaa silmäänsä epätoivoisesti auki samalla kuin tuijotti vastustajaansa, jonka kunnosta ei voinnut sanoa yhtään sen paremmin. Yhtä revitty ja haavoilla, mutta ehkä saattoi jaksaa jopa paremmin? Tosin ehkä se johtui täysikuusta, josta ihmissudet saivat voimansa ja no Jack epämääräisenä epäihmissutena ei pystynyt siihen. Kuu ei antanut hänelle niitä samoja voimia mitä hänellä olisi voinnut olla täysiverisenä ihmissutena.
suskari
 

Re: Big bad Wolfs || Suskari

ViestiKirjoittaja Janni » 06 Helmi 2016, 02:51

Heistä kumpikaan ei enää tuntunut jaksavan. He vain tuijottivat toisiaan, täristen silkasta kivusta ja väsymyksestä. Kumpikin osapuoli oli antanut toisilleen naarmun jos toisenkin. Ferguksen suusta valui verta kahta kauheammin, tämän kyljet olivat vereslihalla, puhumattakaan kaulasta taikka jaloista. Ihmissusi seisoi ruhjeistaan huolimatta edelleen nelinjaloin, kenties hiljakseen laskeva kuu antoi hänelle vielä sen verran voimaa, että pysyi tolpillaan. Mutta kuu ei aikonut pysyä taivaalla loputtomiin.
Taivaanranta punersi miltei samanvärisenä, mitä hanki heidän jalkojensa alla. Se vähäinen voima mitä sudessa vielä virtasi, katosi kuun painuessa horisontin taa, tehdäkseen tilaa auringolle. Se sai myös harmaaturkin romahtamaan maahan voimattoman näköisenä, ehkä jopa elottomana, mutta pian ryhtyi turkki tämän yltä vetäytymään pois. Sitä ei ehkei heti kaiken karvan alta nähnyt, mutta lihakset ja luut surkasvuivat, muuttaen suden ruumiin ihmiseksi. Turkin alta paljastui täysipukeinen mies, joka oli yhtä veren peitossa mitä ihmisusikin oli ollut. Hetkeen mies ei liikkunut, naama oli piilossa hankea vasten. Ehkä viileys ja kipu tämän lopulta herätti.

Fergus värähti, pää oli täynnä kipua, joten hän ei vielä kyennyt havainnollistamaan missä oli ja mitä oli tapahtunut. Syvä korina karkasi miehen suusta, tämän työntäessä itseään ylemmäs kyynärpäidensä varaan. Hetkeksi tämä jähmettyi siihen asentoon, ennen kuin näytti kouristelevan ja oksensi verta ja sitä mitä hän oli viimeksi syönyt. Pitkä inhoa täynnä oleva murahdus sai Ferguksen vetäytymään polvilleen. Hän tärisi edelleen, sen kyllä pystyisi korjaamaan hetkessä, mutta kipu esti häntä vielä kunnolla liikkumasta. Kauaa mies ei kuitenkaan saanut kerätä itseään, kun alitajunta iski hänet hereille, muistuttaen vastustajasta, joka oli hänet tähän kuntoon saanut.
Velttona roikkunut pää nousi äkkisti pystyyn ja punainen katse kohdistui toiseen. Saattoi näyttää siltä ettei miehen muutos ollut vielä mennyt loppuun asti, kun otti torahampaat ja kynnet huomioon, mutta ei, tältä hän ihmisenä näytti.
Janni
 

Seuraava

Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa

cron