Demoni ja sudet

Pohjoisessa sijaitsevat Kleth vuoret ovat kaukaa katsottuna komea näky. Ne kohoavat korkealle taivaisiin, eivät kuitenkaan niin korkealle mitä Mor vuoret. Lähemmäs päästessään saattaa huomata, että komea vuori on vaaroja täynnä. Toisin kuin Mor vuorilla, täällä on kuitenkin louhittu kallioon kunnollisia teitä ja koitettu tehdä matkamiesten tiestä mahdollisimman helppoa. Vuorelta ei löydy lohikäärmeitä pahemmin, mutta sen sijaan Klethin rinteitä asuttavat villieläimet. Niin pedot kuin vaarattomat vuohet.

Valvoja: Crimson

Re: Demoni ja sudet

ViestiKirjoittaja Janni » 20 Helmi 2016, 23:41

"Yritän vain puhua järkeä, olemme tuhoneet puolet ruokailusalistamme. Eikä tämä kärhämä ole päätymässä mihinkään." Fergus tuhahti nyt turhauteneemman kuuloisena, kun toinen tuntui ryhtyvän piikittelemään. Kaikkien katseet pysyttelivät demonissa, Rafe, Ace ja Lorelai eivät näyttäneet vielä luottavan vieraaseen, vaikka tuo oli aseensa jo pistänyt pois. Kolmikko tuijotti silmäkovana raitaturkia, kun tuo asteli alfan eteen ja kysyi mitä tämä halusi.
"Sanoin jo etten huijannut, jätin vain mainitsematta ettei minulta löydy rahaa lehmääsi." Fergus vastasi toiselle. "Ja sinä tämän aloitit uhkaamalla minua ja laumaani nuolillasi, tietenkin me puolustaudumme." Alfa totesi vielä lisäksi.
"Ja muutenkin en halua hyvän soturin tai laumani verta vuodattaa hukkaan. Sitä minä tässä haluan, rauhaa puolin ja toisin." Fergus totesi hymähtäen. "Ja jos todella vaadit korvausta lehmästäsi, vaihtoento naaraan kanssa on vielä avoin." Mies virnisti, saaden äreän haukahduksen Lorelta siihen päälle.
Janni
 

Re: Demoni ja sudet

ViestiKirjoittaja suskari » 21 Helmi 2016, 00:02

"Ihmissusi, joka haluaa puhua järkeä.. johan." Ivor virnisti, mutta ei tarkoittanut sanojaan loukkaavana kunhan totesi ajatuksensa ääneen. Fergus pysyi edelleenkin kannassaan että taistelu olisi aivan turhaan. Se oli totta. Ivor ei kuulunut niihin jotka vain tuupattiin alas, kiitos demoni verensä hän kesti paljon enemmän kuin kuolevaiset. Vaikka se oma kehu haisikin.

Fergus väitti kiven kovaan ettei ollut huijannut, eihän hukka ollut sanonut että pussissa olisi ollut demonin pyytämää määrää vaan sen verran mitä siellä nyt olikaan ollut. Ja oli aivan totta että Ivor oli ollut sen ensinmäinen, joka oli aseella tullut sohimaan muurahaispesää ja saannut vihaiset muurahaiset niskaansa.
"Varkaus on kuitenkin aina varkaus." Ivor tokaisi kuitenkin Ferguksen selitykseen näin ohi mennen. Tietenkin hän tuli etsimään varasta ja tekemään siintä "selvää". Pikemminkin antamaan varoituksen ja antaa asian olla kunhan osoittaa kenen tontille olikaan eksynyt.
Yllätys oli jonkinmoinen kun Fergus toi myös esille ettei ollut halunnut turhaan vuodattaa hyvän soturin verta. Kunnia miehiä vai? Ja no Fergus halusi rauhaa kummallekin osapuolelle.
"Kysymys kuuluukin, haluanko minä sitä? Rauhaa ja sitä rataa?" Ivor virnisti Fergukselle vain kiusoittelevasti, mutta vakavoutui kun alfa tarjosi edelleenkin naarastaan Ivorille. Ivor vilkasi naarasta ja pudisti hymyillen päätään noustessaan ylös.
"Hyvä on.. katson tämän kerran sormieni läpi, mutta jos näen yhdenkin teistä maillani. Tulen uudestaan hopeisten nuolien kanssa." Ivor varoitti vakavoituen katsoen Fergusta pitkään ennenkuin sitten kääntyi ja astui muutamalla askeleella ulos ruokailutilasta.
suskari
 

Re: Demoni ja sudet

ViestiKirjoittaja Janni » 21 Helmi 2016, 00:34

"Tiedät ettei minulla ole haluamaasi summaa." Fergus kiristeli hampaitaan, toisen edelleen härnätessä. Lopulta tuo kuitenkin näytti tyytyvän katsomaan tapahtuneen sormien läpi, mutta uhkasi kuitenkin tulla viimeistelemään asian, jos varastelu toistuisi. "Kuulithan Lore?" Alfa totesi, vilkaisten raitaturkin takaa naaraan puoleen, joka tuhahti miehelle takaisin.
Vieras otti kuitenkin askeleen lähtiäkseen, joka sai alfan kääntämään huomionsa takaisin tuohon. "Hei hei hei, hetkonen vielä." Fergus hätäili, astellen kiireesti vielä vieraan eteen. "Tuota... Tämän paikan pitäisi pysyä salassa, tiedäthän. Jotkut kun eivät pidä ajatuksesta, että lauma ihmissusia elelee vuorilla huolettomasti." Alfa selitti. "Joten, jos saamme ei haluttuja vieraita, meidän ehkä täytyy käydä vierailemassa ksinun ja karjasi luona koko lauman voimin." Mies kertoi pienen vaatimuksen. "Ja muutenkin, mihin sinulla on kiire? Söit vasta puolet lehmästäsi."
Janni
 

Re: Demoni ja sudet

ViestiKirjoittaja suskari » 21 Helmi 2016, 00:53

Ivor pysähtyi ja katsoi kysyvänä eteensä kipittänytttä ihmissutta, joka pyysi demonia odottamaan vielä ennenkuin lähtisi. Ivor huokaisi pienesti, mutta jäi odottamaan ja kuuntelemaan vielä mitä hukalla oli asiaa nyökäten pienesti suden suuntaan pyytäen avaamaan suunsa. Alfa kävi sitten selittämään sitä kuinka tämän paikan pitäisi pysyä salassa, eikä saisi päästä vääriin korviin tai no Ferguksen pitäisi tulla koko lauman voimin hoitamaan hänet ja hänen eläimensä.
"Minulla ei ole ketään jolle voisin kertoa tästä." Ivor totesi ihmissuden sanoihin ja oli astumassa jo hukan ohi kun tuo pyysi yllättäen demonia jäämään vielä ruokailemaan luokseen. Ivor käänsi päätään ja katsoi alas ihmissuteen pienesti yllättyneenä tarjouksesta. Siintä oli kauan kun joku oli pyytänyt häntä syömään luokseen.
"Ja eikö minut olisi laskettavaksi ei-toivotuksi vieraaksi?" Ivor kysyi vain kiusallaan liikauttaen kättään ja vain kiusallaan pörrötti alfa suden hiuksia hymähtäen. Hyvä on hän jäisi.
"En tosin ole nälkäinen enään.." Ivor huomautti vain ohi mennen, mutta asteli takaisin keittiön puolelle katsellen käsissään olevia haavoja ja no alkoi nuolemaan niitä sen enempiä välittämättä katseista, joita saattoi saada.
suskari
 

Re: Demoni ja sudet

ViestiKirjoittaja Janni » 21 Helmi 2016, 01:19

"Noh... kyllä ja samaan aikaan et. Pitäähän minun varmistaa oletko lupauksesi mittainen kaveri. Ehkä voit sanoa samaa minusta?" Fergus vastasi toisen vitsikääseen kysymykseen, mutta sai yllättäen hiusten pörrötyksen osakseen. "Hei, varo mouhakkia!" Alfa älähti, sukien nyt hiuksiaan, jotka kyllä luonnostaan tuntuivat kasvavan pystyyn, mutta toinen oli mennyt ne sekoittamaan. Ja muutenkin, pentujen hiuksia pörrötettiin, niin kuin esimerkiksi Rafen, ei alfan.
Muut olivat sillä välin palauttaneet muotonsa. Ace näytti yhtä ystävälliseltä niin kuin aina, jos alfa luotti tähän vieraaseen, kyllä hänkin niin voisi tehdä. Rafesta ei ottanut selvää, nuorukainen kun pelkäsi aina vieraita ja ei ihme moisen kärhämän jälkeen. Lorelai puolestaan näytti siltä, että oli varuillaan jos raitaturkki päättäisikin ottaa alfan tarjouksen vastaan yöstä naaraan kanssa.
"Noh, kenties me voimme syödä sen sitten pois, emmehän halua heittää hyvää lihaa hukkaan." Fergus totesi, toisella kun kuulemma ei ollut nälkä. "Mutta, miksi minä sinua kutsun?" Alfa uteli.
Janni
 

Re: Demoni ja sudet

ViestiKirjoittaja suskari » 21 Helmi 2016, 01:48

Ivor virnisti leväesti kun Fergus kävi valittamaan hiusten pörröttämisestä, mutta ei sanonut asiasta yhtään mitään. Pitihän miestä hieman kokeilla millainen huumorin taju tuosta ukosta löytyi.

Keittiössä Ivor vilkasi muita susia siinä samalla kun nuoli omia haavojaan vaaleanpunaisella kielellään. Tilanne näytti rauhoittuneen maagisesti. Tietenkin ilmassa oli haistettavaissa epäluottamusta, mutta ei Ivor olettanut saavansa luottamusta yhdessä hetkessä hankittua tästä laumasta. Tosin oliko hän edes hankkimassa sitä? Ei hän tiennyt.. Demoni oli kuitenkin jäännyt susien keskuuteen tunniksi tai pariksi katsomaan näiden touhuja ja mitä tämä harmaaturkkinen silmäpuolinen johtaja hänestä nyt tahtoi.
"Syökää vain.." Ivor tokaisi haavan nuolemiseltaan, mutta pysäytti nuolemisensa kokonaan kun alfa uros kysyi hänen nimeään. Kysymys itsessään ei ollut uusi juttu, mutta hänestä alkoi tuntumaan että silmäpuoli yritti saada häntä ystäväkseen käännytettyä. Ei sillä etteikö demoni olisi ystäviä arvostanut.
"Kutsuvat Ivoriksi." Demoni vastasi alfalle. "Miksi kutsun teitä?" Ivor kysyi vuorostaan katsellen jokaista sutta erikseen. Pistäen nyt vasta merkillä olevan haltian joukossa.. se sai demonin hetkeksi nyrpistämään nenäänsä. Mutta se ei johtunut haltiasta vaan siintä mitä demoni oli joutunut kohtaamaan haltoiden keskuudessa ollessaan viimeisinä päivinään.
"...enkä ole susi, olen koira... demoni." Ivori kertoi vielä sitten mikä oli lajiaan.
suskari
 

Re: Demoni ja sudet

ViestiKirjoittaja Janni » 21 Helmi 2016, 02:09

He kyllä söisivät, mutta ruoka täytyisi nostella pois lattialta, kuin myös kumolle kaatuneet pöydät ja tuolit. Fergus ryhtyi muiden avustuksella kasaamaan ruokapöytää tuoleineen paikoilleen. Lattialle joutunut liha ei haitannut heitä lainkaan, olivathan he susia.
Vieras esittäytyi siinä ohella Ivoriksi, udellen siihen päälle keitä he olivat. "Fergus Verikuu." Alfa oli ensimmäisenä äänessä. "Ace." Haltia esittäytyi, kohteliaasti hymyillen vaikka oli huomannutkin Ivorin aiemman nyrpistyksen. "Tsh... Lorelai." Punapää tuhahti, eikä edes katsonut vieraan puoleen. "U-Um... Rafe." Nuorukainen totesi arkana niin kuin aina.

"Demoni? Se selittää paljon, tavalliset ihmmissudet kun eivät kykene puhumaan susimuodossa." Fergus hymähti toisen kertoessa rodustaan. Mies vielä asettui pöydän ääreen kun se oli saatu takaisin siihen pisteeseen missä se oli ollutkin ennen kuin Ivor oli ilmaantunut paikalle.
Janni
 

Re: Demoni ja sudet

ViestiKirjoittaja suskari » 21 Helmi 2016, 09:31

Hukat esittelivät jokainen itsensä, johtaja oli Fergus, kohteliaan oloinen haltia puolestaan oli Ace ja joukon äksypää ja ainoa naaras oli Lorelai, eikä näyttänyt oikein hyväksyvän demonia. Ivor hymyili hieman pahoittelevasti naiselle. Ja lopuksi esittäytyi joukon nuorin ja ilmeisesti arin Rafe. Ivor kävi hukat vielä katseellaan lyöden jokaisen nimet muistiinsa, tai ainkin yritti muistaa jokaisen nimen ulkoa.
"Mukava tutustua." Demoni hymähti jokaiselle nyökäten pienesti, mutta pysäytti katseensa Lorelaihin. "Ja älä huoli en ole koskemassa sinuun." Ivor näki syyksi huomauttaa kun naaras ei tuntunut hyväksyvän häntä juuri sen takia mitä tämä.. Fergus oli luvannut demonille. Ei hän ollut koskemassa naaraaseen ellei tämä itse lähestyisi, jos silloinkaan. He eivät olleet lajitovereita.

"En kyllä itse ole koskaan nähnyt tiikeriraitaista suttakaan." Ivor tokaisi ja päätti laskeutua istumaan keittiön lattialle seinän viereen, siinä samalla kun muut taas kävivät pöydän ääreen syömään ja jatkamaan siihen mihin oli jääty. Siintäkin huolimatta että Ivor oli tullut keskeyttämään kaiken.
"Miksi edes halusit minun jäävän? Ruoka seuraksi vai?" Ivor vitsaili Fergukselle ihmetellen alfa suden päätöstä antaa hänen jäädä tänne, vaikka hän kaikesta suunnasta katsottuna oli tunkeilija susien reviirillä.
suskari
 

Re: Demoni ja sudet

ViestiKirjoittaja Janni » 21 Helmi 2016, 13:48

"Niin olisi paras tai muuten mi--" Lorelai oli tulistumassa Ivorin tokaisuun, mutta Fergus keskeytti tuon jälleen kerran; "Lore, ole hiljaa ja syö." Alfa ei selvästi halunnut enää sen enempää kärhämää keittiöön, joka oli vielä osittain sotkuinen, kyllä ruaoan jälkeen ennättäisi siivota.
Nainen vielä tuhahti Ivorin huomauttaessa naisen aiemmin luultua raitaturkkia sudeksi. "En minäkään luulut sinua koiraksi, Crypt on muutenkin täynnä erikoisia taruolentoja." Alfa totesi oman mielipiteensä.
Lauma jatkoi nyt ateriointiaan, ei liha sen kummoisemmaksi ollut mennyt, vaikka olikin pyörinyt lattialla hieman. Ehkä vähän pölyistä, mutta minkäs sille mahtoi?

Ferguksen katse kääntyi seinän vierustalla istuvaan Ivoriin, tuon udellessa miksi hän oli pyytänyt tuota jäämään. "Sanoinhan, että minun pitää varmistaa että olet lupauksesi mittainen kaveri, joten meidän täytyy tutustua. Siinä samalla sinä voit nähdä olenko minä oman lupaukseni mittainen kaveri." Alfa selitti. "Joten olet koirademoni, joka kasvattaa lehmiä ja käyttää aseenaan jousta. Miksi ihmeessä jousta, eikö hampaasi ja kyntesi ole tarpeeksi?"
Janni
 

Re: Demoni ja sudet

ViestiKirjoittaja suskari » 21 Helmi 2016, 15:00

Fergus kertoi että halusi tarkistaa oliko Ivor sanojensa mittainen uros ja myös Ivor saisi nähä oliko Fergus sanojensa mittainen susi. Noh luottamus ei ollut korkeimmillaan sen jälkeen kuinka Fergus oli yrittänyt jo pariin otteeseen huijata ja tappaa hänet koko laumansa voimin. Sitten alfa kävi tietojaan läpi mitä oli saannut kuulla koirademonista ja lopuksi kysyi miksei Ivorille riittänyt pelkät kynnet ja hampaat, vaan demoni käytti myös aseenaan jousia ja nuolia.
"Asun keskellä lohikäärmeitä, eikä lohikäärmeitä kaadeta kynsillä ja hampailla." Ivor vastasi Ferguksen kysymykseen. "Tai sitten olet itsetuhoinen.." Ivor lisäsi katsoen Fergusta, mutta se ei ollut ainoa syy miksi hän käytti kättä pidempää.

"Ja vaikka olenkin demoni.. kasvoin ihmisten keskellä, joten sain oppinsa heiltä ja myöhemmin myös haltoilta jousen käyttöä." Pikemminkin matkimalla ja itseoppimalla Ivor oli itseään kehittänyt jousiampujaksi, sillä haltia tekoiset aseet eivät kestäneet hänen käsisään.
"No sitten päädyin erakoksi vuorille." Ivor lisäsi kertomatta yksityiskohtia juurikaan sen paremmin mitä oli tapahtunut.
"Mutta kerrohan sinä, mitä sinä laumasi kanssa täällä teet? Ette ole kuitenkaan kovin suuri lauma."
suskari
 

Re: Demoni ja sudet

ViestiKirjoittaja Janni » 21 Helmi 2016, 15:36

Oli ymmärrettävää miksi toinen tahtoi kättä pidempää, lohikäärmeisiin kun ei pääsyt käsiksi ilman jousta ja nuolia. Alfa kuitenkin kohotti kulmaansa toisen mainitessa kasvaneen ihmisten keskellä. "Ai tuolla naamalla vai?" Fergus kysyi, ihmisiä jotka eivät katsoneet edes hänen naamaansa vinoon oli harvassa. Mahtoiko olla ettei Ivor ollut syntyjään demoni tai sitten jossakin oli todella suopeita ihmisiä sietämään tuon näköistä petoa.
Ivor kertoi siihen päälle asettuneensa erakoksi vuorille. "Eikö yksinelo ole turhan yksinäistä ja pitkästyttävää?" Fergus kummasteli, hän kun oli tottunut elämään lähes koko ikänsä lauman ympäröimänä.

Toinen tahtoi puolestaan tietää, mikä oli alfan lauman syyt asua täällä, heitä kun ei ollut kovin montaa ja noh olihan rauniot turhan tilavat neljälle hengelle. "Täällä on tilaa kokonaiselle susiarmeijalle, mutta se armeija on vielä vaiheessa." Fergus selitti, nojautuen rennommin tuolinsa selkänojaan repien lihaa irti sääriluun ympäriltä. "Mutta älä huoli, en ole suunnittelemassa mitään Cryptin valtaamista. Ihmisten ja haltioiden sodassa on jo tarpeeksi."
Janni
 

Re: Demoni ja sudet

ViestiKirjoittaja suskari » 21 Helmi 2016, 16:38

Ivor laski katsettaan hieman Ferguksesta kun tuo kysyi, miten ihmiset olivat sietäneet hänet tällä naamalla. Se ei ollut mitään kaunista muistettavaa, väkisin hänet oli opetattu tavoille pentuna ja käytetty kasvaessa aseena omiaan vastaan.
"Koska he hyötyivät minusta.. näitte jo kuinka selvisin teistä kaikista." Ivor vastasi Fergukselle miksi häntä oli siedetty ihmisten keskuudessa, vaikka ulkonäkö olikin mitä oli. Ihmisiä oli vain kiinnostanut hänen kokonsa ja voimansa, josta oli hyötyä taisteluissa joissa ihmiset eivät itse pärjänneet.
"Siihen tottuu.. ajan kanssa." Ei Ivorilla oikeastaan ollut koskaan ollut ketään, jota oikeasti olisi voinnut ystäväksi kutsua. Yksineläjä oli ollut koko ikänsä, vaikka ympärillä olikin muita ollut. "Ja on minulla veli, hän välillä käy katsomassa." Ivor kuitenkin lisäsi eikä todellakaan ollut ehdottamassa että Refgor tuotaisiin tänne esiteltäväksi. Jos Ivor oli kiltti demoniksi, Refgor oli kaikkea muuta vapaa-aikanaan kun ei töitä tehnyt. Veli teki mitä halusi jos niin päätti.. ja no oli kuten demonit yleensä luonteeltaan: ilkeitä ja kieroja. Se kuvasti Refgoria hyvin.

Ivor kohotti toista kulmaansa kun Fergus kertoi että täällä oli tilaa kokonaiselle susi armeijalle, se oli totta, tänne mahtuisi kokonainen armeija. Mutta Fergus kuitenkin täsmensi ettei ollut suunnittelmassa Cypritin valtaamista kerta jo käynnissä olevassa sodassa oli tarpeeksi.
"No mitä sinä niin isolla laumalla sitten tekisit?" Ivor kysyi ihmetellen itsekseen millä Fergus ruokkisi niin suuren susilauman, jos kerta aidattu omaisuus oli kiellettyjen listalla? Satapäisen susilauman ruokkimisessa tulisi olemaan ongelmansa ja se taas saattaisi rikkoa laumaa sisäisesti ja sitä rataa. Ajaa lauma tuhoon ajan kanssa ellei Fergus johtaisi todella hyvin.
"Ja ylipäätänsä.. minua kiinnostaa millainen olet johtajana?" Ivor kysyi hieman yllättäen. Kyllähän ilmassa hieman haiskahti että Fergus oli hänestä kiinnostunut, mahdollisesti pyytäisi liittymään jossakin vaiheessa, joten oli syytäkin tietää millainen johtaja Fergus oli. Tähän astiset kokemukset, eivät olleet ihan parasta, mutta ei huonointakaan.
"Tarkoitan.. sellaisella joukolla on melkoinen vastuu."
suskari
 

Re: Demoni ja sudet

ViestiKirjoittaja Janni » 21 Helmi 2016, 21:06

Ivor uteli mitä Fergus oikein laumalla tekisi, jos sitä ei sotaa varten kasattaisi. "Tiedät varmasti jo kuinka ihmissusia kohdellaan? Olemme muka petoja, meitä hyljitään ja pidetään sairaina ja kirottuina. Haluan yhteisön, jossa kaikki sudet saavat elää tasaarvoisesti, siinä missä ihmiset ja haltiat." Alfa selitti. "Toki laumani tulee varustautumaan sotaavarten, jos joku meistä saa vihiä ja päättää ettei ihmissudilla ole paikaa tässä maailmassa."

Alfa katsahti Ivoria yllättyneenä, uon udellessa häneltä millainen johtaja hän oli. Oliko toinen jo päässyt vihille hänen aikeistaan? "Sitä sinun varmaan on parempi kysyi muilta." Alfa totesi, katsahtaen pöydän ääressä istuvaa kolmikkoa. Ace ja Rafe katsahtivat vuorostaan Fergusta ja Ivoria. "No tuota..." Ace aloitti, muttei ollut varma mitä oikeastaan sanoa näin yllättäen. "Hän tietää mitä tekee. Osaa asettua meidän muiden tasolle ja sen sellaista." Haltia totesi. "Mmm... niin." Rafe myötäili Acen sanoille. "Aaaah, saatte minut punastumaan." Fergus naurahti vitsaillen kaksikon kehuihin, vilkaisten sitten Loren puoleen kysyvästi. "Osaa pitää kuria." Nainen vastasi lyhyesti, tämä selvästi kantoi edelleen kaunaa alfan ehdotuksista Ivorille.
"Siinä kuulit, hiton hyvä johtaja." Fergus kehui vielä siihen päälle.
Janni
 

Re: Demoni ja sudet

ViestiKirjoittaja suskari » 22 Helmi 2016, 12:22

Fergus kertoi että unelmoi yhteiskunnasta, jossa ihmissudet asuisivat täydessä rauhassa keskenään, kuten haltiat ja ihmiset tekivät. Mutta Fergus kertoi olevansa varustautunut sotaa varten. Ivor kohotti toista kulmaansa. Millä? Se oli ensinmäinen kysymys mikä demonille mieleen tuli. Ferguksella ei ollut aseita, fyysisen olemuksensa lisäksi ja no piiritys taistelussa tämä luolasto oli huonoin mahdollinen. Täältä ei päässyt pois, joten se oli kuolema taistellen tai nääntymällä nälkään. Mutta Ivor ei käynnyt puuttumaan asioihin vaan uskoi Ferguksen miettineen asioita edes sen verran. Lauma oli kuitenkin pieni vielä ja sillä ei ollut uhkaa missään muodossa. Kunhan Fergus tosiaan pelaisi korttinsa oikein.
"Ajatuksesi kuulostaa oikein hyvältä." Ivor tokaisi kuitenkin Ferguksen unelmointiin suur laumastaan.

Alfa päätti, Ivorin kysymyksen kuultuaan, kääntyä alaistensa puoleen asiassa ja joista jokainen kertoi oman mielipiteensä. Haltia oli ensimäinen, joka kertoi että Fergus tiesi mitä teki ja osasi asettua muiden tasolle, jota sitten nuorempi vain nyökkäili mukana. Fergus veti puolestaan kehuista kaiken irti ja vitsaili punastumisella. Ivor hymähti pienesti tähän. Viimeisenä oli sitten vuorossa punapäinen Lore, joka tokaisi että osasi pitää kuria. Sitä Ivor ei epäillyt laisinkaan.
"Itseluottamusta ei ainakaan puutu." Ivor tokaisi Ferguksen omiin kehuihin ja olisi varmasti vaikka pitänyt pienen pistokokeen nuorelle urokselle, mutta päätti olla tekemättä sitä. Kyllä hän tulisi näkemään millainen uros Fergus tulisi olemaan.
"Mutta kai se on uskominen kerta laumalaisesi niin sanovat." Ivor hymähti ja käänsi katsettaan kohden Acea, joukon ainoaa haltiaa. Ivor silmäili miestä sen sekunnin ajan, kunnes avasi suunsa. "Anteeksi jos loukkaan, mutta voiko haltia tosiaankin muuttua ihmissudeksi?" Vai oliko haltia kirottu jonkin poppakonsteja osaavan kautta vai mitä oli tapahtunut? Ivor ei ainakaan äkkiseltään muistanut yhtäkään haltiaa, joka olisi pureman takia muuttunut ihmissudeksi. Sitä vitsausta kun pidetään enemmänkin ihmisten piinana, tai sitten se johtui siintä että haltiat uskalsivat tehä radikaaleja ratkaisuja poistaakseen sairaat yksilöt. Niin surullista kun se olikin.
suskari
 

Re: Demoni ja sudet

ViestiKirjoittaja Janni » 22 Helmi 2016, 12:47

"Itseluottamushan on tärkein seikka." Fergus totesi suu täynnä ruokaa Ivorin tokaisuun, oli tuo sitten kehu tai jonkin sortin piikittely. Alfa vielä nyökytteli myöntävästi siihen päälle, kun toinen totesi uskovansa laumalaisten sanaan.
Ivorin seuraava kysymys sai koko pöydän katseen kääntymään tuohon. Demoni kyseli Acelta, kuinka haltia pystyi muuttumaan ihmmissudeksi. "Lihaa ja verta hekin ovat." Fergus kummasteli, toki olihan noilla pitkä elinikä, mutta kyllä haltikin pystyi kuolemaan aseesta taikka sairaudesta, jos moinen iski. "Emme ole mitään pyhyä ja kuolemattomia olentoja. On totta että ihmissudet ovat saaneet nimensä ihmisiltä, mutta vain siksi koska ihmisten kautta tämä rotu on lähtöisin." Haltia totesi. "Ja haltiat ovat muutenkin hyvin ylpeitä rotupuhtaudestaan, joten minunlaisia ei päästetä vähällä. Voisin sanoa itseäni onnekaaksi." Ace selitti.
"Juuri näistä syistä hyväksyvä yhteisö meille syrjityille on tarpeellinen." Fergus totesi haltian puheen päätteeksi.
Janni
 

Edellinen

Paluu Vuoret

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron