Kirjoittaja Aksutar » 11 Joulu 2007, 23:21
Black&Lily&Kunkku
Jälleen kerran Harald näytti nukkuva. Sitten hän nosti katseensa kuullessaan Ophelian puhuvan.
"vai niin..." Kuningas totesi ja alkoi miettiä asioita.
Hänen olisi kyllä pitänyt hirtätyttää Black, eihän prinsessaan saa edes koskea ilman tämän omaa lupaa, mutta hän ei ymmärtänyt hovimestarin puhettä Ophelian syyllisyydestä, eihän tyttö ollut tehnyt mitään.
"Ben hyvä (hovimestarin nimi oli Ben), miten sinä saat tästä tytöstä osallisen? eihän hän ole tehnyt mitään.. kun taas toisaalta sinä Black..." Kuningas sanoi, katsoen ensin Opheliaa ja siirtäen katseensa Blackiin. Hän oli juuri jatkamassa kun Lily avasi suunsa.
"tuota.. isä" Lily aloitti "itseasiassa se taisin kyllä olla minä joka suuteli Blackia..." Lily sanoi katsoen maahan ja pyöritellen jalkaansa, kädet seläntakana.
"Minä suutelin häntä, hän ei suudellut minua.. En tiedä miten hovimestari sen näki, lie parasta pistää eläkkeelle kun kerran omiaan näkee... Lisäksi alkoholilla taisi olla pieni osa siihen tapahtumaan.." Lily puhui, mulkaisten vihaisesti hovimestaria tästä puhuessaan.
"mutta teidän korkeutenne, minä.." Hovimestari aloitti, mutta kuningas keskeytti.
"Olen kuullut tarpeeksi sinua, ole hyvä ja poistu" Kuningas sanoi heilauttaen kättään samalla kohti ovea.
Hovimestari katsoi hieman ihmessään, mutta poistui sitten, niin kuin oli käsketty. Nyt Haraldin silmät osuivat Lilyyn.
"Tuleppas tänne tyttöseni" Harald sanoi ja Lily teki työtä käskettyään. Hän käveli pöydän ja Ophelian ja Blackin väliin.
"niin isä?" Lily kysyi katsoen pöytään, hän ei edes rohjennut vilkaisemaan isäänsä silmiin.
"kuinkas sinä nyt niin teit?" Harald kysyi lempeällä äänellä.
Blackin sydän hyppäsi kurkkuun kun hän kuuli Lilyn tunnustavan. Sillä hetkellä hän toivoi roikkuvan hirressä.
"Tuota... minä..." Lily aloitti, miettien mitä sanoisi. Hän ei todellakaan haluaisi sanoa sitä mitä ajatteli.
"niin?" Harald kysyi mutta lisäsi sitten sen, mitä kaikki siinä huoneessa pelkäsivät kuulevansa "Rakastatko häntä?"
Lilyn katse siirtyi nyt äkkiä isänsä kasvoihin, hän oli tuli punainen ja tiesi sen, hän olisi halunnut vajota maan alle, hän toivoi että joku tulisi ja kaappaisi hänet, hän halusi pois.
"Luulempa että rakastat" Harald sanoi nojautuen Lilyyn päin.
Meni hetki, sitten Lily vain nyökkäsi, kykenemättä avaamaan suutaan.
Jos Black olisi ollut nainen, hän olisi pyörtynyt jo ajat sitten, mutta nyt häntä jo heikotti. Hän vilkaisi Opheliaa, aivan kuin tämä olisi tiennyt jotain.
"Black? Tule tänne" Kuninkaan ääni havahdutti tämän todellisuuteen.
Black totteli kuin koira, vaikka hänen olisi tehnyt mieli huutaa "EN VARMANA TULE" ja juosta ovesta ulos.
"entäs sinä?" Kuningas kysyi "Rakastatko tytärtäni".
"Vastoin etikettiä ja sääntöjä, kyllä" Black vastasi tyynesti ja muodollisesti.
"vai sillä tavalla..." Harald sanoi ja näytti taas nukkuvan.
Lily ja Black seisoivat vierekkäin, katsomatta edes sivusilmällä toisiaan.
"Noh, enhän minä sinuakaan sitten voi hirttää, Sehän oli Lily et sinä.. " Kuningas mutisi ja samassa Lily lähti vajoamaan.. Lilyn hermot pettivät ja hän pyörtyi. Black sai otettua Lilyn kiinni ennen kuin tämä olisi tömähtänyt lattialle.
"Sehän meni hyvin" Kuningas totesi, katsoen Blackia hymyillen.
Black ei sanonut mitään vaan nosti Lilyn syliinsä.
"entäs sinä Ophelia? Onko sinulla mitään lisättävää? Mielipide? neuvoja? olethan sentään kuninkaallinen neuvonantaja" Harald sanoi katsoen nyt Opheliaa.
// aaaaah, saimpas kirjotettua //