Kirjoittaja Mori » 27 Huhti 2016, 15:39
Edward ei sitä huomannut. Kuinka susityttö lipui hänen viereensä ja antoi hänen selälleen hetken katseen, jonka jäkeen tuo oli häntä halannut. Mies oli todellakin kokenut kovia ja tulisi edelleen kokemaan kovia. Hän oli ihmissusi, metsästetty ja pelätty susi. Hänen kirouksensa ja lahjansa oli olla tappaja ja voimakas sellainen. Ainoat jotka halusivat tulla hänen lähelleen ilman pelkoa hän työnsi hieman kauemmaksi. Oikeastaan ei hän Nakamiakaan kovin lähelle päästänyt. Hän ei halunnut, että Nakamiin sattuisi, joten hän pyrkisi kyllä tulemaan tuon luokse ja ehkä perustamaan tuon perheenkin. Virallista kaikki tämä ei tietenkään ollut, mutta hänestä oli mukavaa päästä järjestämään oma kotinsa, johon häntä todellakin odotettaisiin avoimin käsin. Hän voisi laskea muurinsa, jotka ulkopuolella suojelivat toisilta.
***
Aikaa tästä kohtaamisesta. Edward oli mennyt miten oli halunnut, sillä hänen tosiaan piti hoitaa asioita. Hän pohti, filosifoi elämäänsä sekä hankki mahdollisia tarpeita talon rakentamisen aloittamiseen. Siinä samalla hän oli joutunut pieneen tapaukseen, josta hän ei ollut kertonut ainakaan vielä Nakamille. Hän ei halunnut säikäyttää tyttöä. Hän oli edelleen elossa, mutta hopeisen ruoskan sekä jalkajousen nuolien jäljet näkyivät tuoreina hänen keskikehossaan. Niitä peitellen mies piti valkean paidan päällään, eikä halunnut riisua sitä mielellään tytön nähden. Ei hän hävennyt arpiaan, mutta ne olivat niin tuoreita, että hän pelkäsi Nakamin puolesta kuinka tuo reagoisi niihin. Kyllä hän aikanaan ne näyttäisi tai vahingossa.
Nyt kuitenkin oli itse keskityttävä siihen taloon. Edward oli hoitanut hiljaa kylillä tarvikeiden ostoa. Rahaa hän oli saanut siihen metsästyksen tuomien turkkisten avulla. Hän vältti kuitenkin hopea kolikoita, jotka hän tietysti otti vastaan mieluiten pussissa kuin paljain käsin. Hopean näkeminen sai hänet tätä nykyään muistamaan hopeiset aseet, jolla häntä oltiin yritetty tappaa. Hopeaa hän ehkä alituisesti pelkäsi ja kieltäytyi koskemasta siihen hinnalla millä hyvänsä. Saattoihan se aiheuttaa epäilyjä, mutta ne olivat niin pieniä miehen luonteen takia, että ne unohtuivat pian.
Edward oli saanut kyliltä hevosen ja vaunut, joiden päälle oli pinonnut lautoja sun muita taloon tarvittavia tarvikkeita. Hänellä oli melko suuri kuorma kasassa ja hän oli mielummin itse tarttunut vaunujen päähän ja päästänyt hevosen kävelemään niiden vierellä. Hevonen olisi liian heikko tällaisen kuorman saamiseksi perille. Edward päätti jättää kuorman ehkä hieman kauemmaksi, kun hän alkoi kuulemaan ääniä ja näkemään punaisia sekä keltaisia välähdyksiä. Tulen haju ja palanut puu haisi ilmassa ja ihmissusi sitoi hevosen ja kuorman hieman kauemmaksi. Hän lähti kävelemään lähes äänettömästi sinne, mistä ääni tuli. Siellähän näytti Nakami ja joku muukin hyppivän. Oikein hallitusti ja taitavasti. Ihmissusi osasi selkeästi erottaa, ettei se oikea taistelu ollut. Neidit taisivat olla niin keskittyinä koko hommaan etteivät huomanneet hänen olemassa oloaan.
Vasta silloin kun Nakamin ystävä huomasi hänet ja tervehti häntä ymmärsi Nakamikin kääntää päätään hänen luokseen. Selkeästi tämä nainen joka häntä oli tervehtinyt ensimmäisenä oli se samainen, jolta hän oli kysynyt neuvoa Nakamin löytämiseksi. Tuntui sen verran tuttavallisesti puhuttelevan häntä. "Hyvää huomenta molemmille neideille", hän sanoi ja otti kirmaavan tytön lempeään syliinsä, kun tuo juoksi häntä vastaan. Nakami toi ilmi, että hänen ystävänsä oli auttanut heitä etsimällä hyvän paikan, johon pystyttää taloa. Edward katseli ympärilleen ja katsoi taivaalle, jossa sininen taivas avautui. "Tämä on loistava paikka", hän totesi ja laski katseensa takaisin Nakamiin suudellen tuon otsaa hellästi.
Hinote näytti tekevän lähtöään ja ihmissusi kumarsi naiselle kunnioittavasti ja hyvästeli tämän hymyn kera. Hän suoristautui pian ja henkäisi reippaan oloisena. "Minulla on hieman esivälineitä tuolla hieman kauempana. Kävin kylillä ostamassa", hän totesi Nakamille ja näytti suuntaan jonne jätti kuorman ja hevosen. Hän asteli ja vaunujen luokse ja tarkasteli hetken lautoja. Hän ei mennyt kovin lähelle hevosta. "Se ei pidä minusta", hän totesi Nakamille ja viittasi tietysti hevosta, joka höristeli korviaan ja hirnahti. "Niin kuin kaikki eläimet, pelkäävät itseään vahvempaa", hän totesi ja otti vaunuista lapion. "Ajattelin, jos aloittaisimme ensin kaivamalla maahan tasaisen alueen ja sitten voisimme tehdä pohjakerroksen, jos vain tahdot auttaa", hän sanoi hymy korvissaan.
//Huhuh tarinaa tuli, ehkä turhaa ehkä hyödyllistä. Päätä sinä, mutta sain vastauksen kasaan XDD