Kirjoittaja Wolga » 27 Huhti 2016, 19:11
”Usko pois, että joudut vielä moneen kertaan todistamaan luotettavuuttasi ennen kuin unohdan”, se oli totta, hän tosiaan muistaisi huijatuksi tulemisen vielä pitkään. Lähinnä siksi, että se oli käynyt niin kovasti hänen ylpeytensä päälle. ”Mutta anteeksi en anna koskaan”, virnisti vielä lopuksi, tämä nyt oli ihan puhdasta huumoria sillä olihan nainen jo tavallaan kai antanut anteeksi, tai ainakin hyväksynyt tapahtuneen. Tyrskähti, kun kuuli että hänellä olisi vielä mahdollisuuksia mitellä puolison paikasta, tönäisi miestä kädellään olkaan ja pudisti päätään. ”Poika, poika, poika,… Minä kerron sinulle yhden jutun”, aloitti kuin olisi kovastikin kokenut nainen, ”Minä en kisaile miesten huomiosta. Minä olen pääpalkinto”, ilmoitti itsevarmana, pieni veikeä pilke silmäkulmassaan. Räpsytti ripsiään viattomana, mutta vino hymy kertoi muuta tarinaa. ”Joten, otahan seipääsi esiin ja valmistaudu taistoon, niitä on vielä monta edessä”, kehotti virnuillen. Sehän olisikin näky, oikein kunnon turnajaiset ja hän pääpalkintona. Semmoiseenhan voisi aivan tottua.
Nainen nyökkäsi vastaukseksi ja lähti astelemaan hukan vierellä, millainen kylä se sellainen oli jossa ei toisen naamaa katsottu kieroon tai pidetty epäilyttävänä. Hänkin voisi oikeastaan asustella sellaisessa kylässä, siellä olisi ehkä helpompi löytää kannattajia aatteelleen. ”Jos laitoit oven säppiin, niin epäilisinpä että sinun pakosi huomataan vasta auringon noustua”, lausahti. Hänen oma pakonsahan oltiin jo huomattu, mutta luotti että isänsä hoitaisi tilanteen niin, että tiedottaisi etsintäpartiota samalla kun hukan karkaaminen huomattaisiin. ”Joten, me voimme kyllä kävellä oikein hyvin ja minun puolestani saat kyllä palata omiesi pariin, kun vain pääsemme kylään. Kyllä minä sieltä selviän satamaan asti”, hymy oli vakava, ei Thea välttämättä halunnut miehen vielä lähtevän. Hän kyllä mielellään vietti toisen kanssa aikaa, mutta toisaalta, Ralf oli oikeassa siinä, ettei ihmissuteen voisi koskaan täysin luottaa – Fergus ehkä hallitsi itsensä täysin, mutta asuihan siellä sisimmässä sekin puoli jossa kaikki muut olivat ruokaa. Entä jos täysikuu yllättäisikin heidät kesken matkan. Thea ei ollut juurikaan tottunut seuraamaan kuunkiertoa, joten ei ollut ihan kartalla siitä milloin seuraava täysikuu nousisi. ”Vai haluatko tehdä kumppanisi mustasukkaiseksi yöpymällä kanssani?”, ei voinut olla lisäämättä, sillä tajusi että mies voisi ottaa sanoistaan vaarin ja lähteä laumansa luo kunhan saapuisivat kylään.