Olen sinulle velkaa || Wolga K-18

Mättäitä, puskia, kiviä, havu- ja lehtipuita, kukkuloita. Mitä ikinä metsä pitääkään sisällään. Metsän reunat ovat tasaista, usein lehtimetsää, mutta mitä syvemmälle metsään vaeltaa, sitä hankalammaksi ja aaltoilevammaksi maasto muuttuu. Metsää on silmänkantamattomiin, aina Cryptin etelärannikolta pohjoiseen, Kleth vuorille ja niistä eteenpäinkin.
Metsästä löytyy vaikka mitä enemmän ja vähemmän mukavaa. Pohjoisemmasta metsästä löytää melko usein raunioituneita kivirakennuksia, jäänteitä kylistä. Metsästä löytyy kuitenkin myös toimivia, pieniä kyliä, joista suurin osa on ihmisten hallinnassa. Osa kylistä on täysin ihmisten asuttamia, osa taas koostuu suurimmaksi osaksi taruolennoista. Haltioilla ei ole yksittäisiä kyliä pitkin metsää, vaan heillä on yksi, suuri kylä piilossa metsässä.
Käräjäkivet ovat yksi tunnetuimmista muinaispaikoista metsässä. Käräjäkivet ovat suurehko rinki isoja, istumakelpoisia kiviä, joiden keskellä on yksi isompi, pöytää muistuttava järkäle.

Viimeisimmän tannersodan jälkeen haltiat ovat ottaneet metsää haltuunsa. Yksin liikkuvien ihmisten on parasta varoa haltioiden partioivia joukkoja. Myös ihmisten karavaanien, jotka käyttävät metsäteitä, pitää varoa haltioita. Haltiat eivät kuitenkaan ole ainoa uhka metsäteillä ja poluilla. Satunnaiset maantierosvot vaanivat pahaa-aavistamattomia uhrejaan vakiopaikoissaan.
Metsäteitä on rutkasti. Suurin osa niistä on tarpeeksi leveitä ja hyväkuntoisia vankkureille, jotka saattavat matkata kylien välillä, jopa kaupunkiin. Teitä menee aina eteläisimmästä päästä pohjoiseen. Metsätiet ovat kauppiaiden suosima reitti maantierosvoista huolimatta, sillä arojen tiet ovat alttiita lentävien olentojen, kuten lohikäärmeiden hyökkäyksille.

Valvoja: Crimson

Re: Olen sinulle velkaa || Wolga K-18

ViestiKirjoittaja Janni » 02 Touko 2016, 09:02

Fergus oli hävinnyt tämän tahtojen taiston, mutta se ei tällä hetkellä häntä harmittanut. Oli kuitenkin varmaa, että neito kyllä kiusaisi häntä asiasta myöhemmin. Nyt tosin sillä ei ollut väliä, koska nainen itsekin näytti antavan periksi, tai enemmänkin siltä se tuntui.
Thea jätti jälkensä miehen ihoon vastalahjaksi, tietenkin ei nainen kyennyt olemaan niin kovakourainen pikku ihmishampaillaan, mutta se oli suloista. Housutkin lähtivät avautumaan Thean johdosta, todistaen viimein ettei susimies pahemmin alusvaatetusta vaivautunut käyttämään, hänhän oli osittain eläin.

Fergus joutui päästämään hampaillaan irti, kun Thea suoristautui availlakseen omat housunsa. Miehen kädet lähtivät ahnaana toista auttamaan, repiessään naisen housuja alemmas kohti nilkkoja. Fergus vielä nykäisi lopuksi Thean takaisin itseään vasten, jotta toinen vähintään saisi potkittua housunsa pois jalasta.
Tyytyväisenä murahtaen ja syvästi hengittäen, Fergus kävi näykkäisemään naista korvanlehdestä, samalla kun ujutti kätensä tunnustelemaan neidon rintaa. Toinen käsi taas painoi neidon lantiota omaansa vasten, tehden hyvin selväksi sen, että mies oli hyvin valmis ottamaan toisen vaikka samantien.

//No tuota... sen voi laittaa vaikka etukäteenkin, ettei mene ja unohdu :D //
Janni
 

Re: Olen sinulle velkaa || Wolga K-18

ViestiKirjoittaja Wolga » 02 Touko 2016, 09:45

Thea tunsi hetken aikaa itsensä riittämättömäksi, jos Fergus halusi olla hänen villein rakastajansa – ainakin tämän yhden kerran – ei neito itse kaiketi pystyisi ihan samoihin ulottuvuuksiin. Hän oli kuitenkin ihminen, ihmisen voimilla ja rajoitteilla, epäilemättä ihmissusinaiset olivat rajuja ja rohkeita. Ja kovakouraisia, siitä neito oli varma. Ehkäpä hän olisi voinut päästää uteliaisuutensa valloilleen ja päästää suunsa tekemään tutkimusmatkaa myös miehen elimelle, mutta se ajatus katkesi kun kiireiset kädet kynsineen ryhtyivät avittamaan housujen riisumisessa. Pieni hymy käväisi suupielissä, ehkä he kävivät jo nyt ihan riittävän kierroksilla – ilman mitään suuhoitojakin. Pitäisi kai jättää jotain takataskuunkin, jos he vielä joskus päätyisivät tähän pisteeseen. Tukahdutettu kiljahdus karkasi suusta, kun Fergus veti hänet takaisin päälleen, jotta hän voisi helpommin potkia housut jaloistaan. Ja niin Thea tekikin, nopeasti avitti toisella jalalla toisen lahkeen irti ja toisella toisen, vapautuen kankaan kahleista. Nainen ei juuri alastomuutta ujostellut, hänellähän oli vartalo jota uskalsi näytellä ja toisaalta, alastomuushan oli hyvin luonnollista. Oli vain keksitty, että vaatteiden käyttö olisi välttämätöntä – hän voisi kyllä hyvin kulkea ilman rihmankiertämää, jos se vain ei aiheuttaisi niin suurta haloota. Toki, ensin potki löyhästi sidotut kengät jaloistaan, mikä vaati hieman enemmän kiemurtelua.

Hampaat korvanlehdellä sai vartalon kiemurtelemaan mielihyvästä ja siitä kutittavasta tunteesta, jonka herkän ihon näykkiminen ja uloshengitys aiheutti. Mies tuntui valmiilta hänen allaan, käsi rinnallaan ja toinen lantiollaan vaativilta. Thean alavatsassa kihelmöi se tuttu, kiihdyttävä tunne ja nainen suoristikin selkäänsä toisen päällä istuessaan, hieraisi jälleen itseään Ferguksen etumusta vasten paljon puhuvasti. Mutristi mietteliäänä huuliaan katsellessaan miestä allaan. ”Ehkä meidän ei sittenkään pitäisi”, kiusoitteli ja näytti empivältä, puraisi alahuultaan ja laski sormensa piirtämään ympyröitä miehen vatsalle. Toisen kätensä nosti sivelemään rintojensa kaarta, varmistaen että miehen katse ei varmasti karkaisi mihinkään kauas.
Wolga
 

Re: Olen sinulle velkaa || Wolga K-18

ViestiKirjoittaja Janni » 02 Touko 2016, 10:08

Hetken Fergus antoi Thealle riisua kenkänsä ja housunsa. Mies itse oli vielä housut ja saappaat yllään, mutta ei hän tahtonut tuhlata aikaa niiden riisumiseen. Ei hän maltaisi. Naisen käydessä suoristamaan selkäänsä, saattoi Fergus nyt nähdä toisen koko kauneudessaan. Toisin kuin hänen, naisen iho oli virheetön ja pehmeän näköinen, toki olihan kaulan seudulla muutamat jäljet hampaista, mutta näin muuten Thea oli hyvin selvästi aatelinen.
Neito vielä kehtasi mennä kiusaamaan, samalla kun hieraisi itseään mukavasti Fergusta vasten. Mies hymyili neidolle vinosti, samalla kun laski kätensä tuon reisille. "En minä anna sinun perääntyä enää." Mies vastasi.

Sormet koukkasivat reiden alle ja äkisti mies kohotti Thean jalkaa, kierähtäen pois tuon alta. Sänky kolahti äänekkäästi seinää vasten, kun susimies otti ja painoi Thean vuodetta vasten nelinkontin, samalla kun itse asettui polvilleen neidon taakse.
Fergus laskeutui naisen korvan viereen, päästäen kurkustaan tyytyväistä murinaa, näykkäisten jälleen naisen kaulan sivua. Vaikka mitään niin uuvuttavaa ei vielä oltu tehty, oli miehen hengitys raskas, mutta hyvin tämä kuumettansa vastaan taisteli. Ehkä hän panisi kuumeen pois itsestään?
Toinen käsi kouri Thean rintaa, samalla kun miehen puoliksi roikkuvista housuista pilkottava miehuus ilmoitti läsnäolostaan naisen reisien välissä. "Ei kai tämä ole liian eläimellistä sinulle?" Mies kuiski toisen korvaan.
Janni
 

Re: Olen sinulle velkaa || Wolga K-18

ViestiKirjoittaja Wolga » 02 Touko 2016, 10:27

Vai, että sellaista perääntymistä ei enää sallittaisi, sanat saivat neidon hymähtämään – ei hän oikeastaan edes halunnut sellaista mahdollisuutta. Tunsi olevansa hyvin valmis päättämään tämän pyristelyn ohittamatonta vastaan, kiusoittelun ja neidon makuun jo pitkäksi käyneen esileikin. Kai se oli alkanut jo silloin joskus lähimetsässä, kun he ensimmäistä kertaa olivat kohdanneet. Thean oli aikomus ottaa ohjat käsiinsä ja pysytellä miehen päällä, hän oli aika hyvä ratsastamaan miehillä vaikka itse sen sanoikin. Ei kuitenkaan ehtinyt toteuttaa ajatuksiaan, kun käsi ujutettiin reiden alle ja mies oli nopein liikkein siirtynyt pois hänen altaan ja työnsi naista nyt kontilleen sänkyä vasten. Kehräävä nauru kumpuili kurkusta, kun sänky kolahti seinää vasten. No, kelpaisi hänelle näinkin, oikein hyvin. Ehdottomasti Fergus oli niitä harvoja miehiä, joiden käsittelyyn halusi antautua. Raskas hengitys korvanjuuressa sai ihon kananlihalle, hampaat kaulalla puolestaan selän kaareutumaan notkolle ja hengityksen hetkeksi salpautumaan. Hyvällä tavalla.

”Niin, minä oikeastaan olen vain pimeässä ja peiton alla…”, vastasi ja käänsi katseensa olkansa ylitse takanaan olevaan mieheen. Työnsi itseään vaativana toisen miehuutta vasten. Mitenpä muutenkaan ihmissutta kuin takaapäin? ”Älä kiusaa minua enää”, aneli ajatellessaan, että sanansa saisivat mieheen vielä hieman lisää kiihkoa, tarjosi jälleen itseään lähemmäs miehen etumusta. Ehkä aneli myös vähän itsensä vuoksi, hän todella halusi tuntea Ferguksen sisällään. Sitä tosin ei koskaan myönnettäisi toiselle, tai edes hänelle itselleen. Mikäli mies päästäisi hänet pahasta ja täyttäisi naisen tahdon, ja no, muutenkin, pääsisi Thean huulilta voihkaus. Pian myötäilisi toisen liikkeitä saadakseen itsekin suurimman mahdollisen nautinnon.


//Että hyvää maanantaita vaan :''D //
Wolga
 

Re: Olen sinulle velkaa || Wolga K-18

ViestiKirjoittaja Janni » 02 Touko 2016, 10:49

Fergus päästi naurahduksen, kun Thea pyysi ettei tuota saisi enää kiusata. Alkoiko neito anelemaan? Ajatus innostutti miestä entisestään, mutta hän tiesi, ettei enää itsekkään pystyisi malttamaan.
Fergus suoristi selkänsä ja vei kätensä Thean lanteille. Hieman itseään auttaen Fergus työnsi itsensä hitaasti Thean sisään. Tyytyväinen murahdus karkasi susimiehen huulilta. Kynnet painautuivat pehmeään ihoon, miehen työntäessä lantionsa aivan naisen takamusta vasten. Kuuma alto tuntui pyyhkivän yli silkasta hyvästä olosta.

Kauaa Fergus ei malttanut antaa Thean tottua tunteeseen, kun vetäytyi ulos vain työntyäkseen takaisin sisään ja ryhtyen toistamaan liikkeen rohkeammin. Mies kumartui naisen kaartuneen selän ylle, koskettaen huulillaan yllättävän hellästi naisen olkaa, mutta se taisi olla vain varoitus tulevasta. Kuin susiuros yleensä, iski mies hampaansa Thean olkaan, varmistaen ettei nainen pakenisi mihinkään, vaikka tuskin sitä miehen tarvitsi pelätä. Hampaiden ote ei oltu tarkoitettu verta vuodattavaksi, vain leikilliseksi näykkimiseksi.

//Juu, mites sulla on aamu alkanut :'D //
Janni
 

Re: Olen sinulle velkaa || Wolga K-18

ViestiKirjoittaja Wolga » 02 Touko 2016, 14:23

Päätä taivutettiin taaksepäin, huulet aukesivat huokaukseen ja silmät painuivat raolleen. Mies tuntui hyvältä hänessä, oikealta ja varmalta. Ei enää ollut tarvetta epäröidä oliko tämä väärin, sillä jos olisikin ollut, ei hän olisi enää välittänyt. Fergus osoittautui yllättävän huomioivaksi, sillä antoi naisen tottua hetken tähän asetelmaan - Thea oli odottanut miehen tyydyttävän vain nopeasti ja koruttomasti omat halunsa. Hetken päästä rohkeammaksi muuttuva liikehdintä oli kuitenkin varsin tervetullutta ja kirvoitti matalan voihkeen neidon kurkusta. Hellä suudelma ja sen tuottama pehmeä hymy, muuttui hetkelliseksi hämmennykseksi kun hampaat pureutuivat huulien tilalle, kiihdyttäen naisen sisällä käyvää myrskyä. Voihkaus oli nyt äänekkäämpi kuin aiemmin, vaikka ei Thea mikään palosireeni toki ollut. Melkoinen susimies tosiaan.

Aatelisneito löysi pian miehen rytmin ja pyrki myötäilemään sitä vartalollaan, käytti tietämiään lihaksia taatakseen mahdollisimman suuren nautinnon kumppanilleen ja itselleen. Välillä pyrki vaikuttamaan myös rytmiin hidastamalla omaa liikettään, vetäytymällä kauemmas ja välillä puolestaan kiihdyyttämällä. Totta kai he kummatkin tavoittelivat omaa nautintoa, toki Thea oli mielellään apuna miehen nautinnossa. Nainen ei kuitenkaan kyennyt heittäytymään vain toisen vietäväksi, ei osannut jättää omaa huippuaan miehen käsiin. Eikä nyt muutenkaan olisi malttanut vain olla siinä miehen alla, tekemättä mitään. Käänsi päätään suudellakseen posken pehmeää ihoa, mikäli toinen siinä ulottuvilla oli.

//Normipäivä :'D//
Wolga
 

Re: Olen sinulle velkaa || Wolga K-18

ViestiKirjoittaja Janni » 02 Touko 2016, 14:40

Fergus kävi lisäämään tahtiaan aina sitä mukaan mitä tunsi Thean innostumaan liikkumaan itsekin. Vuode kaksikon alla keinui väkisinkin ja kolahti aika-ajoin seinää vasten. Näin päiväsaikaan tuskin tarvitsi huolehtia, jos joku tulisi valittamaan yöunien menettämisestä, mutta saattoihan noita kuulevia korvia olla ympärillä enemmän. Ei se miestä tosin haitannut.
Kädet kävivät ottamaan tukea naisen lantiosta, vetäen tuota itseään vasten rajummin. Thean liikehdintä tuntui hyvin auttavan yhteisen tavotteen saavuttamista. Se myös vihjaili ettei Thea tahtonut olla täysin miehen hallinnassa.

Fergus vilkaisi sivusilmällään neitoa, saadessaan suukon poskelle. Mies painoi päänsä toisen poskea vasten kiehnäten, ennen kuin lähti kallistumaan taaksepäin. Thean lanteilla olevat kädet vetivät toisen mukanaan, Ferguksen asettuessa istumaan, Thea sylissään, selkä vasten miehen rintakehää. Neito kun myös oli hallintaa vailla, mies kyllä soi tuolle mahdollisuuden ja muutenkin ehkä oli paras ettei hän tekisi kaikkea raskasta työtä yksin.

//Jep sama täällä :D //
Janni
 

Re: Olen sinulle velkaa || Wolga K-18

ViestiKirjoittaja Wolga » 02 Touko 2016, 16:58

Thea myhäili jotain, kun mies päätyi hieromaan poskeaan hänen omaansa vasten, aika suloista jotenkin. Vaikka kaksikon toimet ennemmin panemista oli, entä rakastelua johon voisi poski poskea vasten kiehnääminen kuuluakin. Vaikka, ei Thea valittanut - parasta oli, jos ei kangistunut vain yhteen kaavaan.

Antoi Ferguksen vetää itsensä istumaan miehen syliin, toki osaksi omille polvilleen. Hetken antoi tihentyneen hengityksensä tavoittua ja tilanteen kiusoittelevan pysähtyneisyyden tehota. Tarttui miehen ranteisiin ja kuljetti toisen käden rinnalleen ja toisen vatsalleen, miehen iho tuntui kuumalta - ei toki ihme, sillä kuumeessa toinen taisi yhä olla. Theakin tunsi lämmön väreilevän omalla ihollaan, se nostatti kimaltelevaa kosteutta vartalolle. Mutta niin kuuluukin olla, ei sillon ollut harrastanut kunnon seksiä jos siinä ei tullut yhtään hiki. Thea sulki silmänsä ja antoi lantionsa lähteä hakemaan sopivaa rytmiä ja kulmaa, sen löydyttyä aloitti suorastaan maagisen tanssin susimiehen sylissä. Hänestä olisi kaiketi tullut hyvä tavernatyttö, jos ei olisi saanut näin hyviä kortteja elämäänsä.

Tosin, piinaavan pitkä esileikki ja miehen koko tekivät melko pian tehtävänsä ja nainen tunsikin tutun, vavisuttavan hyvänolon aallon kumpuavan alavatsastaan. Thean voihke koveni ja hengitys muuttui huohotukseksi, vartalo jännittyi kaarelle ja takaraivo painautui Ferguksen hartiaa vasten. Aallokon hiljalleen muuttuessa hieman vähemmän intensiiviseksi, tunsi Thea tutun rentouden hiipivän vartaloonsa.
Wolga
 

Re: Olen sinulle velkaa || Wolga K-18

ViestiKirjoittaja Janni » 02 Touko 2016, 19:12

Hymyhän siinä kareili, kun Thea meni kuljettamaan hänen käsiään haluamansa mukaan. Fergus mielellään kouri naisen rintaa ja siveli tasaista vatsaa isolla kämmenellään. Thean käydessä omaan tahtiin, veti mies syvää henkeä, nauttien vuorostaan saamastaan kohtelusta, vaikkakkin olihan hän nauttinut koko sen ajan.
Susimies hengitti raskaasti Then niskaa vasten, sulkien silmänsä, antautuessaan tunteelle. Fergus saattoi tuntea Thean jokaisen lihaksen tekevän tehtävänsä ja hiljakseen nainen itse oli lähellä tiensä päätä. Se tietenkin stimuloi miestä entisestään, tuntui kuin neito tarkoituksella tiukensi itseään.

Se ei tarvinnut muuta kuin työnnön takaisin vuodetta vasten, Ferguksen painautuessa Thean selän päälle. Miehen katkonaisesta henkäyksestä saattoi päätellä tunteen olevan henkeä salpaava. Pari kiihkeämpää työntöä ja piitaamattomuus seurauksista, Fergus laukesi Thean sisään.
Hetkeksi mies jäi vetämään henkeä, ennen kuin lähti perääntymään väsyneenä. Laiskan näköisesti ylikuumunut susimies kierähti naisen vierelle, edelleen hengittäen raskaasti.
Janni
 

Re: Olen sinulle velkaa || Wolga K-18

ViestiKirjoittaja Wolga » 02 Touko 2016, 21:27

Voipuneena taipui miehen tahdosta takaisin kontilleen, värähti mielihyvää kun toinen vielä liikahteli hänessä. Hengitys kävi vielä raskaana, mutta ei enää niin kiivaana. Sydämen lyönnitkin tuntuivat rauhoittuneet lähes normaaliin rytmiin. Ei jaksanut edes välittää mahdollisesta vahingon riskistä, kun mies saavutti huippunsa ja lopulta vetäytyi, laskeutui sängylle lepäämään. Thea huokaisi muutaman kerran syvään ja roikotti päätään käsivarsiensa välissä ennen kuin laskeutui itsekin selälleen sänkyyn. Vartalo tuntui raskaalta, vaikka olo olikin muuten kovin kevyt ja rento. Katseli jälleen tuota tutuksi käynyttä kattoa ja hymähti mietteissään. ”Olisi tämä tosiaan pitänyt tehdä jo aiemmin”, tuumi enemmän itselleen kuin miehelle. Laski kämmenensä lepäämään vatsalleen ja palasi hetkeksi hiljaisuuteen.

Ajatus tuntui seisahtuneen mukavaan väsymykseen, vaikka pian heidän pitäisi siirtyä joko omille teilleen tai päättää pitäisivätkö uhkarohkeasti huonetta vielä toisenkin yön. Tai jatkaisivatko matkaa vielä samaan suuntaan. Olisi sääli erota, mutta ehkäpä muuta järkevää vaihtoehtoa ei olisi – olivathan he nyt saaneet tämänkin muodollisuuden hoidettua pois päiväjärjestyksestä, joten susimieskään ei juoksisi hänen peräänsä raivopäänä. Hullua. Niin hullua. Ehkä naista myös hieman hirvitti, että oliko tämä juuri tehnyt lähtemisestä hankalampaa? Pelkäsi, että Ferguksen seuraavat teot voisivat jopa liikauttaa hänessä jotain. Toisaalta, eipä koskaan aiemminkaan kukaan mies ollut hänessä mitään liikauttanut, paitsi ehkä harmia hyvän leikkikaverin menettämisestä, joten miksipä tämä susimieskään. Käänsi katseensa katosta Fergukseen, tarkasteli miehen voipunutta olemusta hymyn väreillessä suupielissä. ”Meidän pitäisi kohta lähteä, talon isäntä tuskin katsoo hyvällä äänekkäitä vieraita jotka eivät edes osaa lähteä ajoillaan”, sanat olivat täyttä totta, sillä kaksikon tietämättä tuo hyväntuulinen mies kiristeli hampaitaan ja keskusteli vaimonsa kanssa siitä, miten olisi järkevintä vieraille ilmoittaa huoneen varauksen pian päättyvän. Susimiehen läsnäolo sai kuitenkin ihmiset varuilleen, joten heidän täytyi suunnitella sanansa hyvin ja tuskin heti äänten hiljennyttyä olisikaan hyvä hetki.

Väsymys tuntui lämpönä raskaissa jäsenissä, painavina luomina jotka eivät millään olisi halunneet pysyä auki. Thea kuitenkin pakotti itsensä pysymään hereillä, pakotti miettimään seuraavaan siirtoaan. Hän todella ottaisi sen ratsun ja lähtisi kohti satamaa, tai kenties voisi taittaa matkaa myös jalan. Ajatus katkeili jatkuvasti eikä nainen jaksanut keskittyä matkasuunnitelman tekemiseen, se aikaisempikin jo tuntui pyyhkiytyneen mielestä jälkeäkään jättämättä – tilalle oli tullut vain suloinen raukeus.


//O-ou. Kohta on sudenpentuja :O //
Wolga
 

Re: Olen sinulle velkaa || Wolga K-18

ViestiKirjoittaja Janni » 02 Touko 2016, 22:43

Fergus päästi tyytyväisen, mutta samaanaikaan hieman vaikeroivan huokauksen. Hän oli poikki, uupunut. Ei hän yleensä hengästynyt petipuuhista näin paljoa, mutta se taisi olla täysin kuumeen vika, taikka todella hyvän seuran. Mies näyttikin todella väsyneeltä, tujottaen Theaa puoliavonaisen silmänsä kanssa. Hän niin voisi vain nukahtaa, vaivautumatta tekemän mitään nihkeälle iholleen ynnä muulle.
Thea kuitenkin piti Ferguksen hereillä nipin napin, todetessaan että tämä olisi pitänyt hoitaa aikaa sitten. Fergus naurahti, räpyttäen laiskasti silmäänsä. Hän oli täysin samaa mieltä, mikä vuoristo rata tämä oli ollutkaan. "Mutta jos olisimme tehneet tämän aiemmin... olisimme ventovieraita toisillemme." Mies kuitenkin totesi.

Neito kävi vielä huomauttamaan majatalon isännästä, olisi pian aika lähteä. "En tiedä... onko minusta mihinkään." Fergus totesi uupuneena. "En pannut kuumettani pois, taisin vain pahentaa sitä." Mies harmitteli huokaisten syvään, ummistaen samalla silmänsä. "Se viileä selli tuntuisi kyllä nyt hyvältä... Ehkä he löytävän minut täältä ja raahaavat takaisin." Mies mutisi, selvästi kaivaten viilennystä raukeaan oloonsa, joka hiljalleen alkoi kääntyä häntä vastaan.
"Mutta muuten, olit parempi kuin Lore." Fergus kehui. Ehkä hän oli tottunut liikaa punapäähän, joten vaihtelu tuntui yllättävän virkistävältä ja kaksin verroin paremmalta.

//Upsideisi :O //
Janni
 

Re: Olen sinulle velkaa || Wolga K-18

ViestiKirjoittaja Wolga » 02 Touko 2016, 23:06

Täytyi myöntää, että Fergus oli oikeassa. Mikäli he olisivat päätyneet tähän tilanteeseen aiemmin, tuskin kumpikaan olisi katsonut tarpeelliseksi tutustua toisiinsa paremmin. Olisiko se loppujen lopuksi ollut ihan hyvä asia, ehkä? Ainakin olisivat säästyneet paljolta kädenväännöltä. Ei kuitenkaan käynyt kieltäminen etteikö se olisi ollut aika hauskaa, kahden kieron mittelyä – kehittävää, suorastaan hyödyllistä. ”Niin, sellaisia te miehet olette”, mutisi hymähtäen, vaikka hän oli jostain syystä sattunut aina tapaamaan miehiä jotka halusivat jatkaa tapailua ensimmäisen yhteisen hetken jälkeen. Mikä yleensä oli melko turhauttavaa, Thea kyllä nautti siitä että hänen ympärillään oli hännystelijöitä ja sopivia pompotettavia, mutta seksiä harvoin jaksoi kovin montaa kertaa harrastaa yhden miehen kanssa. Se kävi niin tylsäksi, kun harva keksi uusia temppuja pitääkseen naisensa tyytyväisenä.

”Paneminen harvoin auttaa kuumeeseen”, naurahti ja pyöräytti silmiään. Toinen tosiaan näytti huonovointiselta, mikä oli sääli sillä nainen itse tunsi olevansa elämänsä kunnossa raukeasta vetämättömyyden tunteesta ja raskaista raajoista huolimatta. Tuhahti vastaukseksi toisen epätoivoiselle toiveelle päästä takaisin selliin. Hän ei ainakaan hukkaa toistamiseen auttaisi, sitten ei mahtaisi enää selittelyt autella ja hän ei aikonut vaarantaa tätä enempää asemaansa yhteisössään. Thea ei ollut valmis heittäytymään köyhäksi, olisi myös helppo arvata mihin hän päätyisi leveämmän leivän toivossa eikä neitosta huvittanut myydä itseään. Seksi oli parempaa, kun siihen ei liittynyt rahaa. ”Oujee, parempi kuin laumasi narttu”, virnisti muka loukkaantuneena, ”sinun olisi pitänyt sanoa, että paras kaikista naisistasi. Sitten voisin olla otettu”, iski silmäänsä miehelle ja sai voimia nousta istumaan sängyn laidalle, siitä seisomaan. Hipsi varpaisillaan housujensa luokse ja hyppäsi niihin ihmeen kevyesti. Nainen kaipasi peseytymään, eikä hän ollut hyvä halailemaan. Sellainen läheisyys oli Theasta pelottavaa, ei ollut sopivaa herätellä mitään suurempia kiintymyksen tunteita jos niihin ei joko itse pystynyt vastaamaan, tai toinen ei tarjoaisi vastakaikua.

”Maksan vielä yön täällä, käyn peseytymässä ja lähden sitten jatkamaan matkaani, sinä voit kyllä nukkua kuumeesi pois. Isännän vaimolta saa sitä rohtoa, keto-orvokkia, että saat kuumeesi laskemaan”, puhui ja nappasi käsiinsä kauluspaitansa jonka totesi käyttökelvottomaksi, sitä ei saisi enää kiinni kuin muutamilla napeilla. Kohautti olkiaan ja nakkasi paidan huoneen nurkkaan, etsien seuraavaksi takkinsa jota ryhtyi napittamaan ihan kiinni asti, että ei järkyttäisi muita ihmisiä paljaalla ylävartalollaan.
Wolga
 

Re: Olen sinulle velkaa || Wolga K-18

ViestiKirjoittaja Janni » 03 Touko 2016, 08:50

Fergus nauroi väsyneesti Thealle takaisin. Vai ei Loreen vertailu riittänyt? "Millaiseksi lurjukseksi sinä minua luulet... Entä jos sinä ja Lore olette ainoani?" Mies hymähti selvästi valehdellen, oli nyt hänellä vähintään kolme naista ollut... ehkä enemmän.
Kauaa nauru ei miestä huvittanut, kun väsymys tuntui miltei murskaavan hänet tähän paikkaan, päätäkin alkoi hiljalleen särkeä. Fergus viimein harmitteli päätöksiään, mutta olivat ne olleet sen arvoisia.
Väkisin mies pakottautui raottamaan silmäänsä, kuullessaan kuinka nainen nousi ylös vuoteelta ja ryhtyi pukemaan housujaan. "Sinullahan on hoppu." Tämä totesi.

Ferguksen väsynyt ilme sai asteen vakavuutta, kun Thea kertoi jatkavansa matkaa, mies tosin saisi viettää majatalossa yhden yön ja levätä kuumeensa pois. Fergus ei oikein tiennyt mitä ajatella. Olla apea vai hyvillään? Suuttua hän ei enää voinut, neito kun tällä kertaa rehellisesti kertoi lähtevänsä päin naamaa ja muutenkin se homma varmaan oltiin setvitty.
"Näenkö sinua enää?" Mies kysyi pienen pohdinta taukonsa jälkeen. "Vai onko sinun aika siirtyä seuraavaan mieheen? En varmaan ole myöskään tervetullut lähimetsääsi." Fergus hymähti, vaikka tiesi ettei hän varoituksia kuuntelisi tälläkään kertaa.
Janni
 

Re: Olen sinulle velkaa || Wolga K-18

ViestiKirjoittaja Wolga » 03 Touko 2016, 09:36

Thea oli huomaavinaan toisen ilmeessä synkkenemistä, hetken jo pelkäsi että ilmiselvästä väsymyksestä huolimatta toinen aloittaisi raivoamisen. Niin ei kuitenkaan tapahtunut. Häntä ei estelty, ei pyydetty jäämään miehen seuraksi. Hetken käkkärätukka katui päätöstään, olisihan hän voinut vielä yhden yön viettää suden kainalossa. Toisaalta, ehkä tällaiset ajatukset ja katumiset olivat merkki siitä, että ei oikeastaan olisi muuta hyvää vaihtoehtoa kun lähteä – yksin. Hymy nousi huulille kujeilevana, olkia kohautettiin miehen kysymykselle samalla kun pujotti kaulakorunsa kaulalleen ja piilotti sen takin rinnuksen sisälle. Nappasi lattialta reppunsa ennen kuin asteli sänkyä kohti, seisahtui miehen vierelle. Kumartui nojaamaan kämmenillään sänkyä vasten. ”Olenko aistivinani pientä katkeruutta”, kiusoitteli päätään kallistaen, ”tällaisia me olemme. En minä lupaa, että en hyppäisi seuraavan miehen syliin jos tilanne sitä vaatii”, kohautti olkiaan välinpitämättömästi. Totta kai tyydyttäisi halunsa jatkossakin, oli siinä kohteena sitten Fergus tai joku muu. ”Ja, että näetkö”, Thea mutristi huuliaan mietteliäänä, ei hän pahakseen pistäisi vaikka näkisikin, mutta oman itsensä vuoksi kaiketi pitäisi antaa hiilen hieman jäähtyä ensin. ”Emmehän ole aiemminkaan sopineet tapaavamme, joten ehkä me vielä näemme. Jos niin kuuluu olla”, virnisti huolettomasti ja kumartui suukottamaan lämmintä ja hieman nihkeän tuntuista otsaa. Jospa toinen osaisi huolehtia itsensä kuntoon, eikä jäisi heitä etsivien jalkoihin.

Sitten Thea suoristautui ja harppoi ovelle, siinä vielä kääntyi ja nosti kättään dramaattiseen heilutukseen, leikittelevä ilme kasvoillaan. ”Hyvästi Herrani”, huikkasi virnistäen ja kumarsi sänkyä kohden ennen kuin avasi oven ja sujahti käytävään painaen oven kiinni perässään. Käytävässä ajatuskin tuntui juoksevan paremmin, hän tiesi nyt selvästi mitä kuuluisi tehdä. Jälleen kerran maksoi huoneesta lisää, jotta Fergus voisi jatkaa lepoaan. Majatalon isäntä näytti hämmentyneeltä ja hieman paheksuen katseli jälkiä naisen kaulalla ja Thea kohottikin leukaansa tarjotakseen mahdollisimman hyvän näkymän – ihan vain kiusatakseen. Kiitti kuitenkin hyvästä huoneesta ja palvelusta, maksettuaan asteli lantiota keinuttavaan tyyliinsä ulos ja aikoi seuraavaksi etsiä jostain paidan ja mahdollisuuden peseytymiseen. Sitten ratsu jonka jälkeen kyselisi neuvoa päästäkseen seuraavaan puolueettomaan kylään. Täällä asenneilmapiiri tuntui olevan paljon enemmän hänen mieleensä, täällä oltiin totuttu kaikenlaisiin tallaajiin.

Päivä siinä toki mukavasti kuluikin, mutta lopulta pääsi matkaan vuokraratsullaan. Thea hyppäsi ruunikon selkään, reppu täynnä tarpeellisia tarvikkeita ja uusi paita puhdasta ihoa vasten. Hänen pitäisi pitää kiirettä, jos aikoi päästä seuraavaan kylään ennen pimeää. Olikohan Fergus malttanut jäädä lepäämään? Nopea ajatus pudistettiin vielä nopeammin pois mielestä, hehän olivat nyt saaneet toisistaan sen mitä halusivatkin, ei sille pitäisi tämän enempää laskea ajatuksia. Mutta ei Thea voinut sille mitään, että susimies hiipi mieleensä salakavalasti kun muuta ajateltavaa ei ollut. Tajusi myös viimein, että toinen tosiaan oli tullut hänen sisäänsä ja kyllähän Thea tiesi mitä siitä voisi seurata. Nainen olisi voinut kääntyä lähteä rökittämään ajattelemattoman rakastajansa, mutta jatkoi matkaansa uskoen hyvään tuuriinsa – ei tämä nyt ihan ensimmäinen kerta ollut, joten tuskinpa vahinkoa kävisi nytkään.


//Nyyhkis :''((

mut, kiitos seurasta ja voihan sitä tuolla yv:llä ihmetellä jotain uutta peliäkin :) Ainakin mun puolesta //
Wolga
 

Re: Olen sinulle velkaa || Wolga K-18

ViestiKirjoittaja Janni » 03 Touko 2016, 10:07

Fergus murahti ja kurtisti kulmiaan Thean kiusatessa. Ei hän ollut katkera. Ilme kuitenkin hölleni nopeasti, Thean astellessa vuoteen luokse, kertoen jatkavansa miesten kaatoa tavalliseen malliin, jos sattui kohdille. Kohtaloonkin nainen näytti uskovan, se saisi luvan päättää tapaisivatko he enää toisiaan. Miehestä taas tuntui, ettei kohtaloa ollut olemassa, ellei joku ottanut kohtalon roolia. Ehkä hän voisi niin tehdä, jos tuntisi olonsa tylsäksi ja kaipasi jotain jännitystä elämäänsä. Thean seura kun oli osoittautunut tarjoamaan jos minkä laisia tilanteita, koskaan ei tiennyt mitä tuleman piti. Ja jotenkin oudolla tavalla Fergus oli yllättynyt, ettei ollut valmis heittämään naista pois mielestään nyt kun he olivat saavuttaneet sen mitä olivat alkujaan kaivanneet. Tuntui kuin jossain oli vielä jotain mitä pitäisi kokea. Tietenkin ei Fergus mennyt asiaa pitkälle pohtimaan, tyytyi vain siihen että piti neidon seurasta ja siinä se.

Suukko suotiin Ferguksen nihkeälle otsalle ja hyvästit siihen päälle. "Näkemiin neiti hyvä." Fergus hymähti takaisin, ennen kuin Thea asteli ulos huoneesta, sulkien oven perässään. Syvään huokaisten Fergus painoi silmänsä kiinni. Mieheltä ei paljoa vaadittu, että tämä nukahti. Mies ei herännyt vaikka isäntä kävi jättämässä huoneen oven vierelle pienen putellin keto-orvokki uutettan miehen kuumeeseen.
Susimies nukkui sikeästi illan yli myöhään yöhön. Thea oli aikaa sitten jo poistunut kylästä ja alfasuden oli aika palata laumansa luo. Pian olisi aika valmistautua tulevaan täysikuuhun.

//So sad :''< Kiitos itsellesi :3
Mut jooh ainahan voin punoa juonia katalia :D //
Janni
 

Edellinen

Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 7 vierailijaa

cron