Kirjoittaja Crimson » 04 Touko 2016, 14:41
Puolikäärme ei olisi millään halunnut päästää Dariusta lähtemään, mutta hän kyllä ymmärsi samalla, että kenraalin piti palata omaa virkaansa toimittamaan toisaalle jälleen. Vaikka tuskin tuosta oli kuumeessa paperitöitä enempää suorittamaan, mutta silti…
Winder lupasi tulla vierailulle pian taas. Sitä sopi toivoa, tuolle oli aina sija valmiina Briarissa. Jos ei muualla, niin Lorythaksen luona, joka mielellään näitä ystäviään luonaan kestitsi. Haikeana, mutta ilmeensä lohdullisempaan hymyyn korjanneena, Lorythas siitä halauksesta irrottautui Náron käydessä heidän väliinsä änkeämään, kyläpäällikön seuraillen että Darius jaksoi ratsunsa selkään itsensä kavuta. Seyrin naurahtaessa pian, kun Haukansilmä muistutti häntä Iriadorin lemmikistä, joka Sagan ja Lokenen vahdittavaksi oli jätetty ihmettelemään.
”Katson katson, eiköhän Pumpkin ole pitänyt siitä hyvää huolta. En usko että siitä olisi Iriadorin luottamusta pettämään”, puoliverinen hymisi varmana. Kyllä hänkin Sagaan luotti. Vaikka olihan se pikkuperkele toisinaan moinen hankala äkäpussi ja syy menettää hermonsa.
”Näkemisiin, ja turvallista matkaa”, sarvipäinen toivotti Dariukselle, jääden vain hetkeksi seuraamaan kenraalin perään, ennen kuin takaisin kylän porteista askelsi sisään luottavaisin mielin. Teki aina pahaa jättää jäähyväiset… vaikka niiden jälkeen saattoikin alkaa suunnitella jo seuraavaa tapaamista, oli se sitten ennemmin tai myöhemmin.
---
Sillä välin toisaalla, haltioiden kaupunkia kohden taivalsi myös toinen henkilö. Nimittäin Shyvana. Ei karunkauniissa, valtavassa olomuodossaan lohikäärmeenä, vaan pienenä, paljasjalkaisena naisena. Hyvin kiukkuisena naisena.
Kylmä pisteli jalkoja, siinä missä talviasuaan pukeva läpikuultava mekko ei kamalasti päällä lämmittänyt, ja se paksu ja painava, valkea viitta tuntui niin tuskaisen painavalta raahata harteilla. Mitä oli tapahtunut, jotta Tuulenkantajan tuolla tavoin hytisemästä saattoi aroilta löytää? Sitä lieni parhainta kysyä itse Oraakkelilta, joka oli mukamas nokkavalle naaraalleen päättänyt asettaa pienen haasteen ja kaulaan asetetulla, leveällä, kristallein koristellulla hopeapannalla päättänyt taannuttaa myrskytuulen ja laittaa tuon elämään tavallisen kuolevaisen elämää. Hylännyt sitten aroille kulkemaan hankeen itsekseen, ennen kuin oli Shyvanan nimissä lähtenyt toimittamaan lahjaa Briariin – mokomakin!
Shyvanan piti päästä takaisin Mor vuorille. Se oli hänen haasteensa. Päästä niille perkeleen vuorille, jotta Ajankiitäjä poistattaisi lumouksen Taivaanturmelijalta, jonka siihen saakka oli määrä kulkea tavallisen kansan keskuudessa kuolevaisena kuten muutkin. Selvitä kuten kuka tahansa arkeen tottunut. Vaikka eihän se ruma ukko olisi antanut hänen vain kuolla. Se olisi liian suuri isku Mardukille, joka menettäisi paremman puoliskonsa uhraamalla vain omia voimiaan. Puhumattakaan siitä, että Orubeen ”herääminen” ei olisi ollut sille vanhalle äyskäröijälle omalla tavallaan haaste ja harmi, jos tuo olisi nyt tilaisuutensa käyttänyt hyväkseen kun Shyvana oli poissa, eikä Archelausta puoltamassa.
Nyt tuo tuuhean valkean pehkonsa omistava, hento ja siro olento kuitenkin tarpoi hangessa eteenpäin kohden lähintä kaupunkia, josta hän apua saattaisi hyvässä lykyssä saada. Kasvoillaan Shyvanalla oli harvinaisen tuima ilme, siihen vilkaissut olisi varmaan saattanut kuolla suorilta jaloiltaan pystyyn, sikäli mikäli vanhin naaras olisi voimansa yhä omannut. Mutta ei hän kyennyt magiaansa käyttämään. Hän oli vain surkea ja onneton, pieni ja hyödytön – paitsi kielenkannoiltaan kovinkin sukkela perkele, se oli tullut kylmässä huomattua, kun naaras kirosi alati menemään eteenpäin kulkiessaan välillä ties milläkin kielellä. Välillä jopa turhautuneisuuttaan karjaisten lujaan ääneen – eipä siinä käynyt varmasti pedoillakaan mieli lähestyä valkeahapsista neitoa, vaikka helppo saalis lihansyöjälle tuo kulkija varmaan olisikin ollut.
Se kivimurikka kyllä saisi tästä kuulla kunniansa, että hänet vain tänne aroille jätti. Pandemonahan ei luovuttaisi, jos siitä lähdettiin – naaraalla oli keinonsa palata, vaikka se muutaman mustaksi jäätyneen varpaan tai sormen, miksei jopa raajankin maksaisi.
//NO MUTKUN ::D:D:D:DDDD Katotaanko. Deliltä ei lopu staminat koskaan. Dari kiipee puuhun ja Deli jää sit kämppään siihen juurelle silleen kyl sunkin pitää sieltä alas vielä tulla. OMNOMNOM nyt vaan tekee mieli oikeesti sushii. SIRKUKSISTA MIELEEN. Katoin mä viis jaksoa, sit tilasin hbo nordicin ja sinne katosin samantien game of thronesin maailmaan. Hups//