But baby it's hot outside || Aksu

Suuria ja pieniä, koreita ja hieman vaatimattomampia. Saleja löytyy jokaiseen käyttötarkoitukseen, kaiken kokoisia ja näköisiä.

Valvoja: Crimson

But baby it's hot outside || Aksu

ViestiKirjoittaja Ivy » 01 Tammi 2016, 21:42

Delia

Kevään suuret juhlat eivät periaatteessa tarvinneet erillistä julistusta. Vuodesta toiseen, ne olivat aina olleet samana päivänä, suunnilleen samaan aikaan ja kutsut toimivat vain kunniakkaana pääsylippuna seurustelemaan muiden aatelisten ja hovinjäsenien kanssa. Tosin, tämän vuoden juhlat olivat eritoten kaikkien huulilla, niiden päätyessä olemaan myöskin naamiaiset, saaden varsinkin nuorimmat, ensikertaa osallistujat huokumaan innosta.
Sali loisti kukistamatonta loistoa, kristallien kimaltaen sokaistuvasti mikäli niitä tuijotti liiakseen. Valon, kimalluksen ja ehdottoman lämmön vallatessa salia, täytti sitä myös haltiat ja muut erityiset perheenjäsenet. Puheensorina, neitojen hymyt ja kainot kikatukset kämmenien alta ja yleinen hyväntuulisuus tuntui rikkoutumattomalta, sivupöytien ja vieraiden läpi kulkevien palvelijoiden tarjottimien tarjotessa naposteltavaa ja juomia. Uudet juustot ja rypäleet, joita heidän oli mahdollisuus tarjota arot vallattua, olivat kehujen ja ylistyksien keskipisteenä, Haltiakuningattarella itse oli nuoruudessaan ollut pahana tapana syödä itsensä tanssiaisten herkuista kipeäksi, johtaen hänet vastustamaan kiusausta parhain mahdollisin keinoin, kuten esimerkiksi nyt viinin ja siiderin ansiosta. Kristallimaljan toimiessa lähinnä koristuksena hänen ylhäisyytensä pitkissä, hansikoiduissa käsissä, kuningatar jutusteli hoviin kuuluvien herrasmiesten kanssa juhlien avaamasta esityksestä.
Kohta jolloin muun maailman paroni oli lyönyt taulun tuohtuneena ei niin terävän, suorastaan hömelön tallipoikansa pään lävitse ja pian katunut suuren aarteensa hajottamista, oli ollut erityisen huvittava yleisön mielestä. Se oli tarjonnut kaikille jotakin puheenaihetta ja syytä lähestyä toivomiaan henkilöitä. Nerokas tapa rikkoa jäätä kaikkien osalta.

Delia, muiden kutsuttujen neitojen tapaan loisti kauneuttaan uusimman muodin tai tanssiaisiin varta vasten hankitun puvustuksen avulla. Luonnollisesti, kuningattarena hän ainakin itse halusi ajatella panostaneensa muita enemmän. Mustat hiukset jotka heijastivat sinistä oltiin laitettu korealle nutturalle, lehtikullattujen helmien kietoutuen siistien suortuvien ympärille, valkeiden helmien koristaessa erillään pehkoa kuin harvaa kukkaketoa. Venekaula-aukko oli normaalia antoisampi, mutta ei kuitenkaan lähelläkään hävyttömyyden rajoja, lyhyiden, läpikuultavien mutta muhkeiden hihojen luodessa naamiaisten hulluttelevaa tunnelmaa mekon helman kanssa, joka sisälsi enempi alushameita normaaliin arkivaatetukseen verrattuna. Kaavat ja kuviot olivat myöskin epätavallisia ja sitä näkyi myös muiden vieraiden puvustuksessa, mutta asuste johon jokainen oli panostanut eniten oli tietenkin naamari itse.
Klassisen siluettinen, mutta samoilla valkeilla helmikoristeltu, kultainen maski nousi välillä Delian silmille tämän jutustellessa vierailleen. Sivulle solmittu suuri sulka heilahti aina pöyhkeästi, saaden kommenttia kuinka tämä olisi itsetietoinen omasta ylväydestään.
"Mutta lienikö sanomana sitten, oliko paroni itse loppujen lopuksi tallipoikaansa yhtään terävämpi, rikkoessaan korvaamattoman taulun niin korvattavissa olevan alamaisen takia?" Yksi vieraista jutusti, analysoidessaan esitystä.
"Tiedän vain, että se kävi varmasti kalliiksi sille hölmölle raasulle, mitä hänen ylhäisyytensä tuumaa?" Toinen vastasi, kohdistaen keskustelun sitten kultakatseeseen.
"Hmm'm..." Delia hymisi hyväntuulisena, siemaistuaan kurkunpäätä kutittavaa siideriä.
"Huolimatta tallipojan tekemistä erheistä ja kömpelyydestä, tämä oli kuitenkin uskollinen isännälleen. Emme ikinä nähneet paronin rankaisevan häntä, voi olla, että päivänpäätteeksi hän arvosti tallipoikaansa tämän lojaalisuudesta, eikä yksi taulu siten ollutkaan niin suuri menetys." Haltiakuningatar vastasi, nopeasti, mutta salaa jo pitkään harkitusti, saaden ympäröimät vieraansa hetkeksi mietteliääksi.
"Niin! Kaikesta huolimatta, ei hän ainakaan varas ollut!" Yksi haltiamiehistä naurahti.
"Ei sillä älykkyydellä!" Sanoi toinen, nauraen muiden osallistuessa. Pointin lentäessä lahjakkaasti herrasmiesten ylitse, peitti Delia mukana hymyilevät huulensa jälleen kristalli maljan taakse, katsahtaen samassa sivulle muihin seurueisiin.

Lukuisia maskeja hän ei tunnistanut, mutta pitkistä kultaisista aaltoilevista kutreista hän ei voinut erehtyä. Olihan hän tietenkin nähnyt aviomiehensä ja tämän ylivertaisen naamion aikaisemmin kun näytelmä oli ottanut paikkansa. Katsonut ja nauranut tapahtumia tuon viereltä.
"Suokaa anteeksi" Delia kävi rikkomaan vaivihkaa uudelleen syntyneen keskustelun, lähtien sitten ringistään, tai pikemminkin hyläten sen ja lähestyi toista, kulmasta josta hänet varmasti huomattaisiin hyvissä ajoin.

"Saanen udella keskustelunne aihetta?" Naamio silmillä, haltianainen astui pitkä kaula ojennettuna miehensä vierelle, nuorien hovinaisten huomioidessa kuningattaren liittymisen syvin niiauksin. Tanssiaisissa muodollisuudet olivat ymmärrettävästi pikaisia, nuorten haltianaisien hymyillessä pian kilpaa haltiakuningattaren kanssa.
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

Re: But baby it's hot outside || Aksu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 10 Touko 2016, 17:17

Aran Cúthalion


Kevät oli saapunut Cryptiin ja herätellyt luontoa jälleen eloon. Se myös tarkoitti, että oli aika suurien kevätjuhlien itse Cúthalionin linnalla. Paikalle oli saapunut paljon ylimystöä, joka kutsun arvoiseksi oli katsottu ja lämmin loppukevään ilta oli lähtenyt käyntiin erittäin riemuisissa merkeissä. Säät olivat jo lämmenneet kesäisiksi ja täten pihalla sekä sisällä alkoi olla jo välillä tukahduttavan lämmin - varsinkin kun kyseessä oli naamiaiset. Väki olikin normaalia värikkäämpää ja jotkut olivat ottaneet tehtäväkseen jopa kilpailla koreimmasta asusta muiden kanssa.
Yksi koreimmista näyistä koko illan aikana oli myös itse haltiakuningas. Sironjäntevää kroppaa koristi palavanoranssi, kaapumainen asukokonaisuus, johon oli kirjailtu kultaisin nauhoin tarkkoja ja hienoja yksityiskohtia. Kasvoja peitti aina päälaelle yltävä maski, jonka nenäosa muistutti kotkan nokkaa. Päälaelta laskeutui sitten pitkiä, kevyenkauniita, oranssinkirjavia sulkia siniverisen hiusten ylle. Kuulemma nuo olivat aitoja feeniksin sulkia, mikä vain sopi tuon tulilintuteemaisen asun yksityiskohdaksi. Kultaiset hiukset oli letitetty löysälle letille ja koristeltu punaisin nauhoin.

Siniverinen oli nauttinut olostaan illan edetessä siinä missä vieraatkin. Jos jonkinmoista viihdykettä oltiin järjestetty naamiaisten ohelle, tosin Aran oli illan mittaan löytänyt omanlaista viihdykettään vieraiden seurasta. Alkoholia nautittiin niin lievien kuin raskaampienkin juomien muodossa ja mitä pidemmälle ilta eteni, sitä avoimemmaksi ja estottomaksi jotkut kävivät - varsinkin nuoret aatelisneidot jotka tällaisista juhlista olivat innoissaan, siinä missä myös nuoremmat aatelismiehetkin. Naamiaisissa oli sitä omanlaista kiehtovaa vaaraa ja viekoittelua, maskin takaa kun saattoi teerenpeliä pelata helpommin kuin normaalisti. Se vaara oli joidenkin mielestä myös harvinaisen kiihottavaa ja ei olisi ihme, jos illan päätteeksi pari tai toinenkin päätyisi omille teilleen vain etsiytyäkseen toisistaan kauas sitten aamun tullen. Mysteeri ja mystisyys myös kiehtoivat, jokaisen koittaen arvailla kuka maskin takana mahdollisesti oli - tosin Aranin tapauksessa siniverinen oli kovin helppo tunnistaa, ellei sattunut olemaan ensikertalainen kuninkaan juhlissa. Ja Aranille taas muiden tunnistaminen oli lastenleikkiä, kiitos ajatustenlukukyvyn.

Siniverinen olikin hankkiutunut enemmän tai vähemmän tarkoituksellisesti nuorempien neitojen seuraan, noiden suorastaan parveillen vähän väliä kuninkaan lähettyvillä. Varsinkin nyt, kun kuningatarta ei näkynyt puolisonsa käsivarressa kiinni, yrittivät uskaliaimmat vikitellä siniveristä seurakseen, koittaen parhaansa mukaan herättää omalla mysteerisyydellään ja olemuksellaan - ja no, ulkonäölläänkin - herätellä kuninkaan mielenkiintoa.
Uskaliaimmat kysymykset ja silmäpelit kävivät kuitenkin hiljenemään hetkeksi, kun tummatukkainen kuningatar kävi tilannetta lähestymään. Aran hymähti syvään huokaisten ennen kuin Delia paikalle oli ehättänyt, totta kai harmitellen tilanteen tyssäämistä puolisonsa saapumisen myötä. Myös nuo nuoret neidot näyttivät olevan pahoillaan tilanteesta, vaikka se ei päällepäin pahemmin näkynyt - korkeintaan nuo niiattuaan kovinkin malttamattomana kävivät juomiaan kohottelemaan suulleen ja vihjailevan huomaamattomasti turhautuneisuuttaan alahuultaan puremaan, toisten taas piiloutuen maskiensa lisäksi kädessään olevan viuhkan taa, ettei Haukansilmäinen kuningatar vahingossakaan tunnistaisi heitä - tosin saattoihan sitä myös leikkiä, ettei itse tunnistanut kuningatarta. Sehän oli naamiaisten idea, kätkeä todellinen identiteettinsä ja sen turvin katsoa muita lähinnä tasavertaisina.

"Keskustelimme nuorista prinsseistä ja kuningattaresta", Aran vastasi kääntäen huomionsa hymyillen kumppaninsa puoleen.
"Ja siitä kuinka raskasta se varmasti on ollut", yksi nuorista neidoista huomautti, toisen jatkaen heti perään.
"Ja varmasti on vielä - paitsi että lapsista taitaa pitää huolen pätevämmät hoitajat", ehkä sieltä saattoikin huomata sen pienen vinoilun, joka oli tahallista tai tahatonta.
"Mutta kaksi lasta ja niin nopeasti. Varmasti se on ollut rankkaa ja vienyt voimia, sekä aikaa. Lieneekö aikaa edes liiennyt kumppanille sen jälkeen", tyttöjen keskustelu jatkui, sen suulaimman päästessä jälleen ääneen.
"Saatikka sitten energiaa viihdyttää kumppaniaan. No, tiedä sitä... mutta minulta ainakin löytyisi energiaa viihdyttää Hänen Armoaan päivästä toiseen... esimerkiksi shakkia pelaamalla taii... jotain muuta... pelaamalla", Totta kai tuollaiset sanat saivat siveellisimmät neidot piirissä haukkomaan huomaamattomasti henkeään, kun eivät olleet uskoa kuulemaansa. Tuo selvää silmäpeliä pelaava punapäinen kaunotar, joka kovin anteliaaseen mekkoon ja punaiseen, pirunsarviseen maskiin oli pukeutunut ei selvästikään pelännyt tehdä siirtojaan - ei edes itse kuningattaren edessä. Tämän neidon katse kiinnittyikin nopeasti Delian puoleen, nuoren neidon katsoen haastavan vihjailevasti kuningatarta silmiin.
"Meillä nuorilla kun on energiaa leikkiä ja pelata vaikka koko päivä... ja ilta...", Punapukuinen lisäsi, ennen kuin kristallipikari nousi täyteläisenpehmeille huulille.

"Mutta lieneekö Hänen Majesteetillaan energiaa moiseen", Aran yllättäen puuttui puheeseen - totta kai leikkien mukana siinä, ettei kukaan tässä toistaan tuntenut, "Onhan hän jo vanhemman puoleinen.."
"Höpsistä, Hänen Majesteettinsa on yhtä nuorekas kuin aina ennenkin"
, Tyttö naurahti siinä missä muut kikattivat mukana, "Mutta Kaunis Kuningattaremme vaikuttaa joskus väsyneeltä".
Totta kai Aran piti tästä leikistä, vaikkakin ehkä vähän tuntui ilkeältä antaa tyttöjen puhua tuollaista puolisostaan. Hän kuitenkin halusi nähdä kuinka suulaiksi ja huomionhimoisiksi nuoret neidot lähtivät pahimmillaan - ja jos totta puhuttiin, oli kuningas valmis suomaankin sitä huomiota yön pikkutunneilla yhdelle tai useammallekin neidolle, jos siihen asti päädyttäisiin. Sikäli mikäli vaimonsa vain ei ollut "tiellä". Mutta aina ennenkin Delia oli vetäytynyt omiin oloihinsa ennen kuningasta ja ei ollut tavatonta, että monarkki saattoi yönsä muualla kuin kuningasparin makuuhuoneessa viettää, joten tuskin se ihme olisi jos hän tämänkin yön jossain muualla olisi. Totta kai kuningattarelle kerrottaisiin, että puolisonsa oli vain nukahtanut illan päätteeksi oleskeluhuoneeseen tai viettänyt yönsä Argenteuksen seurassa tai jotain sellaista, eihän syrjähypyistä tuolle mitään mainittaisi.... joskin Argenteuksen seurassa ne syrjähypytkin olivat mahdollisia, jos siitä lähdettiin.




// Insert the bitch here. Oikeesti se punapää on Lily joka tuli paikalle vaa vittuilee. Delia hanki miehelles munalukko. Sneaky kevät on sneaky //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: But baby it's hot outside || Aksu

ViestiKirjoittaja Ivy » 14 Touko 2016, 14:15

Silmillä nostetun naamion sulan haivenien heilahdellessa leikkeliäästi taustalla, elokkaasti soivan musiikin tahtiin, hymyili haltiakuningatar juhlien emäntänä Monarkin ympärille kerääntyneeseen seurueeseen. Hän ei automaattisesti pistänyt pahakseen, että nuoret haltianeidot halusivat silmäillä ja jutustella. Loppujen lopuksi, Delia näki tässä paljon itseään... Silloin aikoinaan. Muisto omista, nyt ajateltuna hieman kevytkenkäisestä käytöksestä, sai Delian hymähtämään kääntäessään huomionsa jälleen oranssissa loistavaan mieheensä.
"Oh?" Piilotetut, paksut kulmat nousivat pienten prinssien paljastuessa puheenaiheeksi... Ja ilmeisesti hän itse! Kuinka hupaisaa! Ainakin seuraavaan lauseeseen asti.... Ja sitä seuraavaan... Jättäen Haltiakuningattaren ymmärryksen jälkeensä, neitojen alkaessa vauhdilla, kuin häntä tunnistamatta, arvioimaan kuinka raskasta kahden prinssin saaminen oli ollut? Keskeyttämättä ketään, pääsi myös ryhmän punahiuksinen parhaiten ääneen ja tuskin kenellekään jäi epäselväksi, mitä sanoilla "viihdyttää" ja "pelaamisella" todellisuudessa tarkoitettiin. Toisten haltianeitojen haukkoessa henkeä, oli Kuningattaren hymy jähmettynyt paikoilleen kuin odottaen jotain keventävää vitsiä punapukuisen osalta tähän koko hyvin absurdiin ja sopimattomaan suuntaan lähteneeseen keskusteluun. Taustalla niin iloisesti ennen soinut musiikki taustalla kuitenkin vaimentui Delian mielestä, tämän pirunsarvisen haltianaisen lukitessa katsekontaktin hänen kanssaan.
Sydämen tippuessa alas kuin kivi kaivoon, tiesi myös hän itse, mitä peliä todellisuudessa mahdollisesti pelattiin.

Peli oli yksinkertainen, mitä tahansa tapahtui tai sanottiin, voitiin aina laittaa alkoholin tai naamioiden piikkiin. Kuka tahansa pystyi esittämään, ettei tunnistanut jotakuta, peitellen samalla omaa identiteettiä käydessä sitten suulaiksi ja hävyttömiksi. Näinkin paljon Delia ehti päättelemään ja nyt kun haukankankinkatse oli tuijottanut aikansa alas häntä selvästi haastavaa punapirua, erehtyi hän vilkaisemaan muihin huomaten kuinka nämä pitivät eritoten huolta henkilöllisyyksiensä peittämiseksi.
Iloiset juhlat olivat muuttuneet hetkessä paljon suolaisemmaksi, Haltianaisen olematta varma miten edes reagoida moiseen, yllättävään ja kutsumattomaan hävyttömyyteen niin monen aatelisneidon kohdalta häntä kohtaan. Olivathan he kaikki vähän maistissa, jopa hän, mutta viuhkaa pitelevä käsi ei voinut muuta kuin täristä tästä tunkeilevasta tunteesta jota ei niin vain kuitattu.
Kuin leimahtaneeseen pukuun pukeutunut aviomies viimein "puuttui asiaan", käsitteli tämä keskustelua jälleen yhtenä tunnistamattomana hahmona, leikkien mukana tätä kieroutunutta leikkiä joka kuvitteli voivansa sylkäistä häntä suoraan kasvoille. Aranin vastaus olisi ollut missä tahansa muussa tilanteessa varsin huvittava jopa Deliankin mielestä, mutta tässä tapauksessa se ei riittänyt... Ei alkuunkaan, ei niin mihinkään, kultamaskisen käydessä nuolemaan huuliaan.
"..H-Hah! Millaisen observaation olet luonutkin, lienettekö paljon tekemisissä hänen kanssaan?" Katse viilsi taustalla kasvojen peittelevien tyttöjen lävitse, tarkkaillen mahdollisia reaktioita.
"Ehkä Kuningatar on niin väsynyt niin usein, koska hänen Majesteettinsa ei saa yöllisestä shakinpeluusta tarpeekseen." Haltiakuningattaren kasvot lipuivat tytöistä jälleen itse pääpiruun.
"Tai en tiedä... Pelaamisesta..? Ken tietää kuinka monta prinssiä siitä vielä suotuu, mutta onneksihan hovissa on häntäkin pätevämmät lastenhoitajat, niin tuskinpa hänen jaksamisestaan sillä saralla tarvitsee huolehtia."
Yllättävä lujuus ja siiderin vapauttanut kielen sulavuus pääsi valloilleen, mutta se aikaisempi hyväntuulisuus oli poissa niin äänensävyssä, että kasvoissa.
"Olisin varovainen, jopa juhlasalin seinillä on korvat. Emmehän halua väärien henkilöiden kuulevan suuren suusi paljastavan hyveidesi puutosta...? Oih, mitä minä edes puhun! Totta kai et haluaisi, vain tavanomainen portto kenestä on jo haukattu palanen ei välittäisi moisesta." Oli selvää, että leikkiä ei aiottu leikkiä sen enempää.

Delia ei nähnyt mitään syytä, miksi hänen olisi tarvinnut sietää pahaisen tytönhupakon piikittelyä, vielä vähemmän hänen miehensä vikittelyä. Siitä kävi merkiksi myös alas laskeutuva maski, jonka alta paljastuvat kasvot kääntyivät ilmeettöminä aviopuolison puoleen, tarttuen selittelemättä tämän kristallipikariin.
"Haluan hänen nimensä ja haluan hänet ulos" Kävi telepaattinen viesti Monarkille merkittävän, en ole ollenkaan otettu, katseen kera. Olisihan hän voinut itsekin löytää keinot, mutta Aranin välinpitämättömyys äskeiseen esitykseen jossa hänen performanssia arvosteltiin puolin jos toisin, ei ollut tehnyt vaikutusta häneen. Riittävän siemauksen varastettua puolisonsa pikarista, palautti Delia tämän somasti takaisin feenikskuninkaalle.
"Ja nyt, suokaa anteeksi, kaipaan raitista ilmaa." Korea viuhka nakattiin auki, Haltiakuningattaren kääntyessä kannoiltaan, poistuen seurueesta sen enempää lisäilemättä ja teki tietä naamioituneen vierasmassan lävitse kohden ulkoisia ovia.


//"It smells like dank hoes in here" McDelia is OUT *Mic drop*. Delia hankkii ties mitä niin Arania ei edes enää kiinnosta muut naiset ho ho. Hienoo katsoo DEADLY WOMEN sarjaa täs samalla jossa likat murhaa kateudesta.//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

Re: But baby it's hot outside || Aksu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 15 Touko 2016, 16:54

Aran, Arathet


Eipä siinä ajatustenlukija täytynyt olla, arvatakseen ja jopa nähdäkseen millainen vastaus kuningattarelta oli tulossa punapukuiselle neidolle. Ja kun kuningatar sen suunsa kävi avaamaan viimein, hiljentyivät kyllä kaikki muut. Aran totta kai vain hymyili itsekseen, turhankin huvittuneena tilanteen suhteen - sen huvittuneisuuden ei kuitenkaan annettu näkyä päällepäin mitenkään. Monarkin kasvot kääntyivät paremmin kumppaninsa puoleen, tuon käydessä maskinsa riisumaan, siinä samalla joidenkin neitojen henkäisten dramaattisesti ja yllättyneesti, saman tien niiaten. Jopa tuo pirunsarvinen punapääkin kävi niiaamaan, joskin toisin kuin muut neidot piirissä, ei hän näyttänyt ollenkaan järkyttyneeltä. Päin vastoin, nuori neito hymyili vinosti, jokseenkin huvittuneesti, kuunnellessaan sitä kuningattaren purkausta. Ollen selvästi tyytyväinen itseensä, kun haukansilmäisen oli noin suututtanut. Eikä kuningattaren herjaavat sanat tuntuneet tyttöön osuvan lainkaan, siinä missä muut ympärillä ihmettelivät, kuinka kuningatar nyt tuollaista kielenkäyttöä kehtasi käyttää.

Aran ei pistänyt vastaan Delian käydessä lasin hänen kädestään nappaamaan, kuninkaan vain hymähtäen pienesti, seuraillen kuinka puolisonsa valkoviiniä pikarista joi, ilmoittaen samalla telepaattisesti sen vaatimuksensa. Aran ei vastannut mitään, ei hän oikein ehättänyt, eikä kyllä kukaan muukaan, kun kuningatar jo paikalta poistui, ilmoitettuaan tarvitsevansa raitista ilmaa. Seurueen katseet seurasivat, kuinka kuningatar tilanteesta poistui, ennen kuin katseet kohottautuivat takaisin Aranin puoleen.
"Suokaa anteeksi puolisolleni. Hän on vain stressaantunut", Aran lopulta hymisi huvittuneena, tilanteen palaillen pikkuhiljaa takaisin ennalleen, siihen flirttailevaan jännitteeseen mitä oli ollut ennen Delian tuloa....


Kuten muutkin asemaa omaavat aateliset, oli Arathetkin saanut kutsun kuninkaallisiin juhliin. Jos totta puhuttiin, ei hän varsinaisesti juhlista välittänyt, varsinkaan naamiaisista. Mutta, kuka hän oli kieltäytymään kuningasparin kutsusta? Joten, jahka itsensä oli psyykannut illan pippaloita varten, oli neuvonantajakin paikalle pyrähtänyt. Ylleen Art oli kiskaissut punaisen, pitkän takin, jonka korkea koristeellinen kaulus ylsi aina leukaan asti. Takin kaula-aukosta rönsyili esille valkea, monikerroksinen huivi. Käsiä koristi mustat, kiiltävänahkaiset hansikkaat ja jaloista löytyi pitkävartiset, yhtälailla mustat ja kiiltävät saappaat - sekä mustat, ihonmyötäiset housut. Kasvojen yläosaa peitti musta, punaisin yksityiskohdin koristeltu maski ja päästä löytyi kolmisivuinen, merirosvohattua muistuttava hattu. Väriltään hattu oli yhtälailla musta ja koristeena siinä oli yksi punainen, pöyhkeä sulka.

Tuntui sinällään tyhmältä laittautua näin paljon juhlia varten, jossa Arathet ei aikonut edes pahemmin kenenkään kanssa seurustella. Ei häntä kiinnostanut naisten vikittely tai kuunnella noiden flirttailuja ja juuri nyt häntä ei edes kiinnostanut keskustella mistään työhön liittyvästä, saatikka sitten kuunnella enemmän tai vähemmän perättömiä juoruja. Hän olisi halunnut käyttää sen vähäisen vapaa-aikansa omissa oloissaan rentoutuen. Mutta ei. Tosin, sen sijaan että olisi suuressa salissa muun juhlaväen kanssa ilakoinut, oli Arathet tilaisuuden tullen luikkinut salien avoimista ovista puutarhan puolelle. Puutarhassa ei enää pahemmin ketään liikkunut, illan hämärtyessä entisestään. Kaikki pihalla viihtyneet vieraat olivat siirtyneet sisälle tai ainakin linnan terassille, lukuun ottamatta niitä rohkeita, seikkailunhaluisia nuoria, jotka naamiaisista iskemänsä kumppanin kanssa puutarhan perukoille juoksivat käsi kädessä kiherrellen, jonnekin puskien taakse piiloon. Tuskin tarvitsi edes arvata, mitä nuo sinne menivät puuhaamaan.

Arathet oli hankkiutunut puutarhan koristelammen luo, seuraillen kuinka maagisen valkeat valaisimet lähtivät pikkuhiljaa hämärtyvää puutarhaa valaisemaan - ainakin näin polkuja, jotka siellä kulkivat. Penkillä istuskellessaan Arathet katseli kaikessa hiljaisuudessa koristelampea, samalla kun sytytteli piikivillä pitkää piippuaan. Jos jotain tämä tilanne tarvitsi, niin rauhoittavat sauhut. Ei Art ollut ylpeä siitä, että huumaaviin aineisiin oli alkanut turvautua stressin ja ahdistuksensa takia, mutta mikään muukaan ei tuntunut auttavan ja alkoholiin hän ei halunnut sortua...



// OOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOO snap. No ei ehkä naiset mut entäs sit miehet ;D;d;D;D;D;d;;D,d,D,D;D Haltioiden hoviin uus peli "Arvaa ketä eliiteistä Aran panee tänään". eiku. No mut kato tota punatukkasta hempukkaa ei näkyny sit enää tän illan jälkeen missään ja seuraavalla illallisella Aran huomauttaa, että tän illan riista maistuu vähän erillaiselta mitä ennen //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: But baby it's hot outside || Aksu

ViestiKirjoittaja Ivy » 19 Touko 2016, 15:14

Vauhti alkoi kiihtyä mitä pidemmälle linnan käytäviä päästiin, kauemmaksi väestä, jotka olivat ennemmin ottaneet salista suoraan puutarhaan vievät ovet raikkaan ilman saanniksi. Haltianainen päätti ottaa kiertotien, tietäen vain, ettei halunnut törmätä moniin kasvoihin matkallaan. Tai no, naamaroituneisiin katseisiin, jotka tunnistaisivat helposti hänen paljaat kasvonsa, käden pidellessä sekä naamiota, että epätavallisen muhkean mekon helmaa ripeiden askelten tieltä.
Nousevan kuun valo sokaisi sivusilmältä yksinäisen haltian porhaltaessa aukeiden suurien ikkunoiden viereltä, kääntyen syrjäisen käytävän sivuovelle jota lähinnä vain palvelijat käyttivät päästäkseen nopeammin puolelta toiselle. Tehtävä suoritettu... Kukaan ei ollut sillä hetkellä liikkeellä.

Kauniin koristeellinen, vihreäksi maalattu, mutta matala puuovi sulkeutui. Ulkona, juhlien railakas, kullertava ja valoisa tunnelma korvaantui hämärämpään, raikkaampaan ja avarampaan ilmaan. Olohan olisi voinut olla melkeinpä raukea niin hillityssä ympäristössä, jollei hän olisi tuntenut itseänsä riivatuksi lähes suunnattomalla kiukulla.
"Sinun tulee olla ryhdikäs","et saa menettää malttiasi","Aatelisnaisen tulee olla ja kestää kaikki vastoinkäymiset hymyillen" Olisi hänen äitinsä ja opettajat neuvoneet häntä... Ja voi kuinka... Kuinka häntä ei kaduttanut rikkoa näitä oppeja, edes näin kertaalleen...

linnan juhlien salista loisti kuitenkin vielä kauas, eikä niitä kokonaan pääsikään karkaamaan mikäli halusi puutarhassa pysyä. Oli tietenkin myös hiljaisempaa, juhlamusiikin kuuluen kuitenkin yhä vaimeasti, mutta kaikki mistä Delia välitti juuri nyt oli, että hän oli yksin. Ainakin silmämääräisesti.
Korkeat veistokselliset puut peittivät palvelijoiden ovea ja siitä lähti kauniisti trimmatuilla puskilla reunustettu reitti puolille jos toisin, jo kesäistenkin kukkien kukkiessa mitä kauniimmin kiitos haltia magian.
Hetken seistyään hengitellen rauhoittavaa, viileää ilmaa, lähti haltiakuningattaren askeleet kopisemaan vasten kivitettyä reittiä vielä jokseenkin tuohtuneena.
Miksi hänen olisi edes pitänyt lähteä juhlista vilvoittumaan? Hän oli viimeinen henkilö jonka olisi pitänyt katsoa kieltään. Millä oikeudella kukaan katsoi hyväksyttäväksi puhua hänelle noin edes leikillään? Miksi Aran oli sellaisen edes sallinut!
Liian viinin... Tai muu, vääränlainen hyväntuulisuus... Lieni syynä, kaunamaisten ajatuksien ottaessa jälleen kiitorataa.
"Himoiten aviomiestäni kuin kasvatettomat talontytöt" Delia havahtui mumisemaan, viuhkan sulkeutuessa sinetöimään huulet, tukahduttamaan ulos pyrkiviä sanoja.

Hänen pitäisi saada huutaa. Häntä oltiin loukattu mitä tökeröimmin, mutta sellaista ei tietenkään sopinut näyttää häneen vaikuttaneen. Hänen tulisi aina olla tilanteiden yläpuolella! Moinen varotoimenpide lieni jo myöhäistä, mutta puutarhassa ei pahemmin enää liikkunut kukaan ja mikäli vastaan joku tulisi, hän peittäisi kasvonsa nopeaan joko avonaisen viuhkan tai naamion taakse. Loppupeleissä, Delia sai tuumata kuinka onnekas pirunmaskinen nainen oli ollut, että hän oli osannut olla niinkin hillitty ja ei julkisesti nöyryyttänyt viettelijätärtä käskemällä vartijat raahaamaan tämän pois kaikkien katsoessa.
Saavuttuaan kiukunpuuskissaan puutarhan koristelammelle, paikkaan joka olisi tarpeeksi kaukana kaikesta, polkaisi Haltianainen kenkänsä koron kivetykseen.
"Se hupakko saisi painua seuraavaan laivaan pois täältä, eikä koskaan edes hiiskahtaa olemassa olostaan! Parempi vielä, uida itse!" Kuului huudahdus, käsien puristaessa sekä viuhkaa, että maskin tikkua.
Hartiat jännittyneenä, viileää ilmaa pariin kertaan puuskuttaen, säpsähti haukankatse oikeasti katsomaan ja huomaamaan, ettei ollutkaan yksin.

Kasvojen peittäminen oli jo myöhäistä ja ei se olisi tässä tapauksessa auttanutkaan, sillä molemmat olivat ennestään tuttuja niin naamiaispuvussa kuin arkisesti. Tosin tällä hetkellä, istuvalla punamaskisella hahmolla oli jotain ylimääräistä, minkä olisi luullut tuoksuvan edes tavanomaiselle savukkeelle... Mutta ei niin tehnyt.
"Mitä tuo on?" Kävi ei niin, hienostuneeltakaan kuulostava kysymys, ei äskeisen jälkeen. Nöyryytetyksi tulemisen rajat oltiin jo ylitetty, eikä hän osannut nolostua juuri nyt äskeisestä kiukunpurkauksestaan.
Käsi kävikin kysyvänä kohden piippua, lopulta tarttuen siihen itse mahdollisista vastusteluista huolimatta.
Paksut, tummat kulmat katsoivat sytytettyä hetken kyseliäänä, kapeiden... ei niin punapirun täyteläisten huulien käydessä henkäisemään savua sisään, sen suurempia lupia kyselemättä. Ehkä tämän kerran, tämän kerran hän sallisi ailahduksensa käytöstavoissakin.

//No siis EIHÄN Delian lähipiirissä SELLAISTA humpanpumppaa edes harrasteta! winkwonk, "tastes like expired hoe--I mean doe!" Also Delialle on syntymässä ruma tapa vaa ottaa toiste käsistä tavaroita.//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

Re: But baby it's hot outside || Aksu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 19 Touko 2016, 17:25

Pari henkosta neuvonantaja ehti vetää omissa oloissaan, rentoutuen hiljaisuuden vallitessa. Suurin ahdistus ja närkästys seurustelun jäljiltä alkoi laskea, olon tuntuen autuaan ihanalta sillä hetkellä. Kauaa Arathet ei kuitenkaan omasta rauhastaan saanut nauttia, kun paikalle porhalsi erittäin tuttu kasvo. Katse kiinnittyi heti haukansilmäiseen kuningattareen, joka ei häntä näemmä heti huomannut ja tästä johtuen kävikin huutamaan kovinkin suuttuneena jotain hupakosta. Ilmeisesti juhlissa oli sattunut jotain, mistä Arathet ei tähän hätään ollut tietoinen. Selvää oli, että kuningatar oli raivoissaan. Tosin se raivo kävi kätkeytymään kuningattaren huomatessa, ettei yksin ollutkaan lammella.

Arathet vain tuijotti kuningatarta kovinkin hämmentyneenä, älyämättä siihen väliin käydä kumartamaan tuolle, saatikka edes tervehtiä häntä. Moista raivonpurkausta ei olisi osannut odottaa kuningattarelta, mutta eipä Arathet tuota kunnolla toisaalta tuntenut. Vain päällisin puolin, mitä nyt hovissa nähnyt ja jutellut.
"Se---", Pidemmälle neuvonantaja ei sanoissaan ehtinyt vastaamaan kuningattaren kysymykseen, kun nainen kävi jo piipun hänen käsistään nappaamaan ja henkosia vetämään.
"S-se on jotain mitä teidän ei ehkä kannattaisi polttaa, Teidän Korkeutenne", Jokseenkin hätääntynyt neuvonantaja kävi toteamaan, samalla kun nousi sijoiltaan ja viimein kumarsi haukansilmäiselle naiselle, siinä samalla hattunsa laskien päästään, "Se on... Jokseenkin huumaavaa... Joten jos sallitte, ottaisin sen mielelläni takaisin ja.. sammuttaisin, Teidän Korkeutenne".
Ei tuntunut hyvältä antaa kuningattaren poltella huumausaineita, joita edes hänen ei olisi pitänyt polttaa. Mitä Arankin siitä sanoisi, jos saisi tietää, että Arathet oli antanut kuningattaren pössytellä seurassaan! No, onneksi Aran ei ainakaan kyennyt Arathetin ajatuksia enää lukemaan, kiitos maagisen riipuksen, mutta Delian ajatuksia tuo kyllä kykeni lukemaan. Ainakin näin neuvonantajan tietojen mukaan.


// No niin niin ei tietenkään ei :D:D:D:D:D:D:D:D:D::...DD:D: Delia arvaa kuka eliiteistä on homo. EXPIRED HOE. Delia ei kysy, Delia ottaa. Ottaa kohta Artin. Eikun //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: But baby it's hot outside || Aksu

ViestiKirjoittaja Ivy » 19 Touko 2016, 19:43

Sauhut kutkuttivat kurkunpäätä lievästi, maun ollessa suurimmaksi osaksi mieto ja kovin... Rauhoittava? No, suunnilleen tämänkaltaista efektiä oli Haltiakuningatar odottanutkin tai sitten toivonut, miksikäs muuten kukaan mitään pössyttelisi, joisi tai söisi? Ymmärrettävästi hämillään oleva neuvonantaja alkoi vasta keräämään itseänsä jotenkin, päätyen viimein nousemaan ja kumartamaankin. Eipä Delia voinut tuota myöhäisestä reaktiosta syyttää, ei hänkään ollut odottanut näkevänsä ketään muuta lammella, puhumattakaan siitä, että haltianainen hädin tuskin itsekään tunnisti itseään omalta käytökseltään.
"Voi höpönpöpön Arathet! Sytytit sen myös polttaaksesi sen... Etkö? Juuri nyt on hyvin vähän mitään millä voisit onnistua turmelemaan iltaani sen enempää kuin mitä se jo on." Kultaiset silmät vilkuilivat kumartelevaan, aatelisluokan työläiseen. Ei liennyt miehen ensimmäinen kerta, tietäen tarpeeksi aineesta voidakseen siitä varoitella, mutta samaan aikaan tämä poltti sitä itse, niin tuskin kyseessä oli mitään sen vakavampaa, ainakaan hengenvaarallista. Syy kuinka usein... Tai edes miksi, Haltiakuningatar ei tiennyt... Mutta mielenkiinto kieltämättä heräsi.

Jännittyneet olat lähtivät huomattavasti rentoutumaan hiukalteen, haltianaisen nostaessa leukaansa puhaltaakseen sauhuja kohden tähtistä taivasta, antaen hiljaisuuden laskeutua hetkeksi kahden välille.
"Et vaikuta välittävän juhlista... En huomannut aikaisemmin, mutta taisit kadota jossain vaiheessa näytöksen jälkeen?" Syvempi, raikkaan ilman sisäänhengitys ja hän tunsi olonsa... Hieman kevyemmäksi, ainakaan hän ei enää tiuskinut Arvaenille. Haltianainen jaksoi kääntyäkin nyt katsomaan miehensä neuvonantajaan jälleen paremmin, suurimman raivon mietoustuessa pois kasvoilta. Tosiaan, haltiamies oli ollut juhlien alussa ja näytöksen ajan ihan kiltisti paikalla, mutta mahdollisesti livahtanut jossakin välissä sekalaisempien seurusteluryhmien muodostuessa, tehden mahdottomaksi paikantaa liikkuvasta väestä ketään tiettyä helpolla.
"En voi sanoa, etteikö moinen tunne olisi oikeutettua..." Haukankatse lisäsi, odottaen kuitenkin varsinaista vastausta, piipun käydessä jälleen huulilla.
"...Maistanko muskotti pähkinän?"

//"Kaikki ihmisten"-T:Delia. Delia on kuin hulk, mutta smashaamisen sijaan se ottaa kaiken kivan WINKWONKSJAWWINK//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

Re: But baby it's hot outside || Aksu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 19 Touko 2016, 20:53

"No... siis tietenkin, mutta....", Haltiamies sai aikaiseksi vain soperrettua jotain epämääräistä, kykenemättä sen pahemmin laittamatta vastaan kuningattarelle. Jos tuo kerta piippua halusi polttaa, niin poltelkoot... Tuskin siitä haittaa olisi? Tosin, ei Arathet ihan varma ollut, miten oopiumipainotteinen seos vaikutti alkoholin kanssa. Toivoa siis sopi, ettei kuningatar liikaa ollut juonut.
"Niinkin voisi sanoa, Teidän Korkeutenne", oli kuitenkin vastaus kuningattarelle, tuon aavistellessa, ettei neuvonantaja pahemmin juhlista tainnut välittää, "Näytöksen aikana, oikeastaan. Tiesin tarinan jo, ei minun tarvinnut sitä loppuun nähdä, Korkeutenne". Eikä häntä oikeastaan edes kiinnostanut katsella näytelmää. Siellä oli liikaa väkeä muutenkin, hänen oli vain pakko päästä pois paikalta silloin - ennen kuin yksikään sinkkuneito häntä olisi lähtenyt iskemään näytelmän päätyttyä.

Olo alkoi jo tuntua euforisen rauhalliselta, mikä ei sinällään tuntunut nyt hyvältä, järjen vielä juostessa ja Arathetin tiedostaessa, että tässä tilanteessa olisi parempi pysyä skarppina ja asiallisena. Ehkä sittenkin oli virhe itsekseen pihalle jäädä pössyttelemään, ihan hyvin hän olisi voinut mennä huoneelleen ja ikkunasta muutamat sauhut puhallella.
"Se on lähinnä... Oopiumia... Teidän Korkeutenne", Arathet lähinnä mutisi vaivautuneesti, niskaansa hieraisten vapaalla kädellään. Saattoihan sisällön arvata osin oudomman mallisen piipun johdosta, mutta toisaalta, mitäpä kuningatar moisista tiesi.
"E-ette ilmeisesti itse viihtynyt juhlaväen seurassa?", Nopeasti oranssipäinen koitti vaihtaa puheenaihetta, eihän kuninkaallisten kuulunut palvelijoitaan jututtaa, vaan toisin päin.
"Mitä puheistanne saatoin päätellä, ette ole kovin tyytyväinen johonkuhun... Hupakkoon? Teidän Korkeutenne"


// Vastauksenne on väärin. Oikea vastaus: Kaikki haltioiden. :DDDDDD Consta ryntää jostain seinän läpi "MINÄ EN MINKÄÄN HINTTI OLE". Oikeesti Consta on se bara clubin perustaja. Consta X Noel otp. Delia nyt ;D;D;D;D;D;DDD //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: But baby it's hot outside || Aksu

ViestiKirjoittaja Ivy » 19 Touko 2016, 21:42

Kuninkaan neuvonantaja myönsi lähteneensä jo näytöksen aikana. Hyvin taitavasti olikin livahtanut, mutta toisaalta fiksua lähteä silloin, kun kaikkien huomio olisi varmasti yhdessä varmassa pisteessä, mikäli pois halusi huomaamatta. Eipähän siitä miespoloa rankaisisi... Ei... Tämä ei saisi edes näpäytystä sormille kaiken sen jälkeen mitä salin puolella oli ehtinyt tapahtumaan.
Piippu laskeutui kasvojen läheisyydestä, Delian puhaltaessa sen pienen henkäyksen mitä oli ehtinyt hengittämään saadakseen pähkinän maun jollain mystisellä tavalla. Oopium... Hän oli aikoinaan käyttänyt oopiumia, mutta vain nukahtamiseen kauan ennen naimisiin menoa. Ajoilta, joita hän ei pahemmin kestänyt muistella, joita olisi edes voinut muistella Arathetin seurassa.
Winder tiesi siis hidastaa... Parempi vielä, tarjota piippua takaisin Arathetin puoleen, kaukaa kuuluvan vaimean juhlamusiikin pian osuen jälleen korviin.

Mikäli hänelle olisi annettu aikaa kommentoida paremmin aineeseen, olisi hän näpäyttänyt ehkä yhden tai kahden sanasen, puheenaiheen siirtyessä itse juhliin... Tai no hupakkoon... Josta hän oli tosiaan ehtinyt aikaisemmin raivota, tosin hyvin epämääräisesti. Yksin kun oli uskonut olevansa.
"...Se ei välttämättä ollut vain yksi tytön heitukka. En tiedä Arathet... Kerro sinä minulle..." Haltianaisen siro käsi kävi hieraisemassa otsaa ja paksua kulmaa.
"Aran hän... Tietenkin Kuninkaana kerää paljon huomiota ja suosiota ympärilleen. Se on ymmärrettävää, oletettavaa jopa. Olen tottunut siihen, mutta tällä kertaa tanssittiin erilaiseen sävyyn." Ohimoita hierova käsi laskeutui leukaa pitkin hieraisemaan solisluuta, unohtuen hyväilemään uraa Delian selittäessä suunnilleen mitä oli tapahtunut, miten hän tunsi tulleensa kohdeltuksi... Kuinka naisen pehmeät, maalatut huulet olivat käyneet lasilla vain indikoimassa jotain muuta Aranille suoraan hänen edessään... Hänestä tietoisena.

"En tiedä olivatko muut vain sallineet tulla johdatetuksi luulemaan tämän olevan sallittavaa. Ehdottelivat että olisin kenties liian väsynyt! Väsynyt" huolehtimaan" Aranista, ehdotellen samalla, että heidän kohdalla asia olisi toisin. Oletko ikinä kuullut mitään absurdimpaa keskustelua käyvän?" Jatkui selitys, melkein naurahdellen kuin hän ei olisi voinut uskoa enää kuulemaansa.
Rauhoittava oopiumi ja alkoholin sekoitus... Oli saanut haltianaisen hymyilemään, mutta ehkä ennemmin surkeahkolla tavalla, mitä miedon huolettomasti. Suurta raivoa, tarvetta saada kenenkään päätä vadille hän ei kuitenkaan tällä hetkellä halunnut.
"... Kerro Arathet... Olenko kenties pelkkä vitsi hovissa? Onko minulla vain illuusio arvostuksesta kuningattarena...? Arankin... Sanoin hänelle, että haluan hänet ulos. En ole koskaan eläissäni niin suoraan esittänyt pyyntöä hänelle. En ole koskaan joutunut sellaista sietämäänkään." Katse harhaili koristelammelle lähinnä kuin Arathetiin, jonka rauhaa hän oli käynyt nyt rikkomaan omilla murheillaan. Hän tiedosti sen, mutta erkaantuminen vähin äänin ei tuntunut vaihtoehdolta.

//CONSTA ON "CONSTA OF CRYPT" (niiku tom of finalnd referenssi) Ja Delia ei selvästi voittais teitovisan pääpalkintoa ): Darius istuttaa sen just pelaamaan jotain trivial pursuitin tapaista peliä kertoakseen ja se on vähä muokannu sitä ja sieltä löytyy just joku ton tapainen kysymys.//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

Re: But baby it's hot outside || Aksu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 19 Touko 2016, 23:21

Olo tuntui helpottuneelta kuningattaren viimein ojentaessa piipun takaisin neuvonantajalle, Arathetin ottaen kyllä sen enemmän kuin mielellään vastaan. Tosin hän vain piteli sitä, käymättä nostamaan omille huulilleen - kuinka hävytöntä sekin nyt olisi! Heti nyt nostaa piippu omille huulilleen, kun kuningatar juuri siitä oli muutaman henkäyksen vetänyt. Kaiken lisäksi Arathet ei katsonut vieläkään hyväksi hankkiutua yhtään euforisempaan tilaan juuri nyt. Hänen piti kuunnella kuningatarta, ei leijailla pilvissä.
Ja nätisti neuvonantaja kuuntelikin, kuinka Kuningatar kävi avaamaan tilannetta hänellekin. Ilmeisesti joku neitokainen oli kovinkin avoimesti kuningattaren läsnä ollessa käynyt vikittelemään kuningasta, eikä Aran ollut mitään pistänyt vastaan. Arathet ei voinut sanoa ymmärtävänsä naisten kränää yhden miehen takia, mutta mitäpä hän sellaisista asioista tiesi? Ei mitään, eihän hän edes katsellut ketään sillä silmällä - miestä tai naista - joten... tosin nyt, kun kuningatar solisluitansa niin nätisti kosketteli, unohtui turkoosi katse hetkeksi kovin häveliäästi sen käden liikkeitä seuraamaan. Vain pieneksi hetkeksi, ennen kuin katse takaisin tummatukan kasvoihin nousi.

"Kuulostaa kovinkin absurdilta ja ennen kaikkea hävyttömältä, Teidän Korkeutenne", tuttuun tapaan ylemmän sanoja käytiin myötäilemään tottuneesti, joskin tällä kertaa Arathet ei toisen kanssa samaa mieltä ollut vain miellyttääkseen kuningatarta, hän oikeasti oli tuon kanssa samaa mieltä. Eipä hän naisten koppavuudesta osannut sanoa, mutta Aranista hän osasi sanoa sen verran, ettei kuningas todellakaan ansainnut Delian kaltaista naista rinnalleen. Tuohan oli vain kulissi muutenkin, tai sellaisena Aran kuningatartaan lähinnä piti, Arathetin ollessa turhankin tietoinen mitä kulissien takana tapahtui. Näin ollen Arathet ei oikein tiennyt, mitä kuningattarelle olisi kertonut, tuon kysellessä oliko hän mahdollisesti vain vitsi hovissa. Ehkä Aranin mielestä, mutta...
"Ette tietenkään, Teidän Korkeutenne
", neuvonantaja totesi lopulta, samalla kun se piippu käväisi nopeasti huulilla, "Kansa rakastaa ja arvostaa teitä kuningattarena, kuninkaan puolisona, prinssien äitinä. Olette esimerkki kaikille, esimerkki jota jokainen seuraa enemmän kuin mielellään - Olette tärkeämpi hoville, koko kansalle, kuin uskottekaan, Teidän Korkeutenne", henkeen vedetty savu käytiin puhaltamaan poispäin kuningattaresta kohteliaisuus syistä.


// Consta of Crypt todellakin. Delia on sillee et "hetkinen" Ja Dari on silleen "... SURPRISEE!" Ja sit joku Iri hyppää kaapista confetin kera //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: But baby it's hot outside || Aksu

ViestiKirjoittaja Ivy » 20 Touko 2016, 00:51

Arathet kävi myötäilemään hänen sanojaan, tosin Delialla ei ollut mitään tapaa olla varma että tämä todella tarkoitti sitä, mutta pakkohan tuo oli rehellisenä ottaa. Vaikka olikin kärähtänyt huumaavien aineiden kanssa.
Valkeat valot, kuin vapaana leijailevat soihdut heijastivat kauniisti lammen pintaa joka väreili aikoinaan kuin hänen syvemmät hengen vetonsa, kuunnellen tunteenpurkauksen uhriaan vakuuttelusta hänen tärkeydestään. Kansalle, hoville, prinssien äitinä... Kyllä. Kun Arathet muistutti häntä kaikesta tästä, pieni vahvuuden tunne pääsi nousemaan. Totta kai pitkään naimattomana olleen kuninkaan viimein naima vaimo olisi tärkeä keulakuva niin monessa mielessä ja useasti hän itse siitä oli osannut muistuttaa ja nostaa leuka kerta toisensa jälkeen, mutta nyt...

Katse harhaili koristelammesta kauemmaksi puutarhan perukoille. Hän ei nähnyt sitä, mutta kaukaisuuteen oltiin istutettu kauniin sinertäviä kukkasia Limdurin syntymän kunniaksi.
Hänen olemassa olo hovissa, status kuningattarena... Hän ei olisi halunnut ajatella aivan kaikkea kulissina, mutta tärkeys esittää kruununprinssin Antonin biologista äitiä tuntui aika ajoin hänen suurimmalta tarkoitukselta... Ei hänelle itselle, mutta Aranille.
"Entä Aran...?" Kävi viileän ilman turruttama kurkku melkein kröhäisemään, haltianaisen nielaisten kerran ennen kuin puhui, kykenemättä katsomaan heti Arathetiin ettei menisi arvaamaan omiaan.
"Rakastaako hän minua? Arvostaako... Ken ties?" Solisluuta hivelevä käsi laskeutui rinnan alle toisen kanssa, sulkeutuneen viuhkan pään jääden taputtelemaan olkaa.

"Ennen kuin astuin virallisesti hoviin, olin juhlissa... Hyvin samankaltaisissa kuin nämä. Ne pidettiin pienemmässä salissa, mutta kirjoitin silti siitä päiväkirjaani päiviä kutsun saannista. Ne olivat yksi ensimmäisistä linnanjuhlistani ja kuten kuka tahansa tyttö tai nuorinainen, olin kuin kuutamolla." Tummatukkainen haltianainen kääntyi viimein katsomaan Arathetiin, ennen kuin tuo oli saanut kunnon mahdollisuutta vastata ehkä hieman äkkiseen, hämmentävään kysymykseen aikaisemmin. Vanhojen muisteleminen hymyilytti, ainakin toistaiseksi. Oi, kuinka onneissaan hän siitä kutsusta olikaan ollut.
Se oli ollut tunne, joka oli saanut hänet melkein ratkeamaan malttamattomuudesta.
"Näin silloin Aranin ensimmäistä kertaa. Hänen ryhtinsä... olemuksensa, ne olivat kaikki niin vaikuttavia, liikkeet ja sulavat sanat niin korrekteja ja hän loisti sädekehämäisesti komeuttaan jokaisen silmissä. Varsinkin minun... Näin muistelisin." Kuului hymähdys ja pikakelaus mielessä pisteestä A pisteeseen B, ettei pitkästyttäisi panttivankiaan.

"Jaoimme tasan yhden tanssin, tanssin jonka hän jakoi monien muiden kanssa, mutta loppujen lopuksi sain tuntea olevani maailman onnekkain kun avioliitto päädyttiin järjestämään. Ajattelin, että tulisin saamaan sen kaiken kuten olin kirjoittanut lapsellisiin satuihini ja jopa nyt... Voinko edes sanoa etten olisi..?" Kultaiset silmät lukittuivat haltiamiehen sinertäviin silmiin, katkeran hymyn kera.
Siitä eteenpäin, kauniitakin muistoja oli... Ainakin pinnallisesti, mutta niitä rumempiakin, ikäviä ja niitä hetkiä, joita Delia ei ole koskaan osannut päättää mitä tuntea.
"Mutta jokin kertoo minulle, että se nainen on yhä tuolla... Ja tulee olemaan, kunnes hänet juovuksista talutetaan joko kotiin tai linnan huoneisiin. Samalla kun Aran nukahtaa jälleen työhuoneeseensa... Näin vapaalla." Katse nousi haltiamiehestä tämän ohitse kohden juhlasalin kaukaisia valoja, lähestyen tätä parilla askeleella ikään kuin nähdäkseen paremmin. Kyllä hänellä aavistus oli... Oli ollut jo jonkin aikaa, mutta ei halunnut ajatella asiaa, uskotella itselleen omaa idyllistä satuaan onnellisesta avioliitosta. Mutta mitä uskoteltavaa hänellä oli enää jäljellä, sen tuntuessa rakoilevan näin pahasti? Ehkä se oli aikaisempi viini, siideri ja oopiumin sekoite joka sai hänet ajattelemaan näin petollisesti? Aamulla hän moittisi itseään ja keskittyisi vain pikku prinssien kestittämiseen...

//:'DDDDDDD Kuvittelin Irin tulevan sieltä alasti jostain syystä! Delia on tullut pelaamaan kutsumatta ja irin oli pakko mennä piiloon niin Darius päätti vaa "screw it!" ja keksi omat kortit!//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

Re: But baby it's hot outside || Aksu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 20 Touko 2016, 02:07

Entä Aran. Se oli kysymys, johon Arathetilla ei todennäköisesti ollut rehellistä vastausta. Tai ainakaan sitä vastausta, minkä Delia varmasti halusi kuulla. Ja kun kuningatar lähti avautumaan paremmin ensitapaamisestaan Aranin kanssa, alkoi neuvonantajasta tuntua pahalta vain valehdella kuningattarelle. Totta kai Aran olisi arvostanut - ja varmaan moni muukin - jos Delia olisi pidetty onnellisena ja annettu tuon elää pilvilinnoissa, "poissa häiritsemästä", mutta ei se tuntunut oikealta. Delia oli hyväsydäminen ja jalo persoona. Tuo ansaitsi totuuden, jos ei muuten, niin sen tähden että edes joltakulta sen kuulisi. Siltä Delia kyllä kuulostikin, ainakin tällä hetkellä Arathetin korvaan. Tuo halusi kuulla totuuden, jota ei hänelle kerrottu, mutta haukankatseinen sen selvästi tiesi. Mutta oliko Arathet sitten oikeutettu siitä kertomaan? Oliko se hänen paikkansa, vaikka neuvonantaja hänen tittelinsä olikin. Tai no kuninkaanneuvonantaja. Mutta kyllä kai kuningatartakin sai neuvoa?

Ehkä se sitten oli myötätunto naista kohtaan, tai kenties jonkinlainen sääli, tai loppupeleissä se piipunpolttelu, avasi Arathet lopulta leipäläpensä, kun Delia häneen katkeran hymyn kera oli katsahtanut.
"Ei. Ei Aran", Kovinkin suorasanaisesti aloitettiin, "Hän ei ole koskaan tuntenut rakkautta ketään kohtaan, ellei itserakkautta lasketa. Olisi ihme, jos hän rakastaisi teitä, tai ketään - joskus tuntuu, että koko käsite rakkaudesta on hänelle absurdi. Mutta hän on sairas... enkä puhu nyt vain hänen sukunsa sairaudesta. Se ei tarkoita, että häntä pitäisi sääliä tai hänen käytöstään ymmärtää".
"Mutta hän arvostaa teitä kyllä, tavalla tai toisella. Olette hänen kuopuksensa äiti, lastensa kasvattaja",
Neuvonantaja huokaisi syvään, "Olitte vain... yksi monista. Se yksi joka valittiin. Ja tiedättekö miksi?".
"Sen lisäksi että olitte hyvästä, korkea-arvoisesta suvusta ja yhden eliittikenraalin sisar, halusi Aran teiltä myös jotain muuta. Haukankatseen. Nyt se kulkee myös Cúthalionin suvussa, sikäli mikäli Limduria olemme oikein tulkinnut. Lisäksi hän tarvitsi teitä varmistaakseen otteen veljestänne"
, Arathet tuhahti jokseenkin pettyneenä, ehkä tahallaan tai tahattomasti lipsauttaen myös totuuksia Aranin ja Dariuksen väleistä. Kyllähän hän niistä tiesi, ainakin jotain, vaikka ei voinut sanoa välittävänsä tietää yhtään sen enempää.

"Ei se koskaan ollut rakkautta myöskään Antonin äidin kohdalla...", Arathet jatkoi, palaten jälleen siihen rakkausaiheeseen, "Kuten sanoin, hän on sairas... Hän haluaa omistaa, ja niin kävi myös sen tytön kohdalla. Mutta oli Antonilla toinenkin tarkoitus. Kun Scarlingtonien suku on teurastettu, on äpärän määrä astua lavalle ja periä äitinsä suvun kruunu. Tämä oli suunnitelma, aina, nyt se vain odottaa toteuttamistaan. Aranin suunnitelmien mukaan ihmiset tulevat kumartamaan puoliveristä äpärää, viimeistä Scarlingtonin vesaa, tai kuolevat".
Hetkeksi tyhjyyteen eksynyt katse kohdistui takaisin kuningattaren puoleen, Arathetin vain hetken katsoen tuon kalpeita kasvoja ilmeettömänä, maskinsa takaa.
"Teidän ei koskaan ollut määrä kuulla tätä, Teidän korkeutenne".


// EI IVY MITÄ :DDDDDDDD KELAA NYT MIKÄ JÄRKYTYS. Delia saa tietää et veljensä on homo ja heti hyppää alastomia miehiä päin näköä //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: But baby it's hot outside || Aksu

ViestiKirjoittaja Ivy » 21 Touko 2016, 22:39

Hän saattoi erottaa juhlaväkeä salin suurista, lasisista sivuovista, kaukaa katsellen, kuinka vieraat siirtyivät seurustelulta ennemmin taas tanssimaan lattian täytteeksi, huilun hiljentyessä Haltianaisen terävään sisään hengitykseen. Neuvonantajan otti puheenvuoronsa.
Sitä henkeä pidettiin, Delian katsellessa kohdin linnaa melkein lasittuneesti, ilmeettömänä. Absurdi... Kykenemätön tuntemaan rakkautta... Muuta kuin itseensä? Katse joka ei keskittynyt enää mihinkään, laskeutui, leuan yhä pysytellessä ruhtinaallisessa korkeudessaan.
Absurdi oli jotain, joka kuvasti Arania tällä hetkellä... Eikö? Tai oli aina kuvastanut, paikoin jos toisin. Delia ei ollut sitä ennen kunnolla ymmärtänyt... Käsittänyt, että kukaan voisi todella olla sellainen. Arathetin kuitenkin sanoessa tämän kaiken oli kuin hänen aatteidensa parsomista kunnolliseksi käsitykseksi.
Ei rakastanut... Leuka laskeutui, pään kääntyessä katsomaan kohden yhä puhuvaa haltiamiestä.
Arvosti kyllä, kuopuksen äitinä... Ja varmasti esikoisen selitteenä, ei epäilystäkään.
Ilmeettömät kasvot muuttuivat hieman kärsivämmiksi, totuuksien selvästi jatkuessa, Arvaenin päästessä vauhtiin, kuin haluten myös jonkinlaisesta salaisuuksien pidon taakasta omalta osaltaan. Näin haltianainen tästä aisti, kummankaan osapuolen löytäessä hyvin vähän nautinnonaihetta tästä samaisesta hetkestä. Se oli luettavissa kasvoilta.

"Minä..." Haltiakuningatar pudisteli päätään, olematta varma kestäisikö tulevaa, mutta ei estänytkään oranssihiuksista puhumasta. Ei, kun kerrankin joku puhui hänelle näin rehdisti, korjaisi hänen käsityksiään, auttaisi ymmärtämään näitä epämääräisiä sekalaisia tunteita ja tiedottomuutta silläkin hinnalla minkä ahdistuksen ja järkytyksen sen mukanaan sitten toikin. Se nuori, melkein vasta naiseksi tuleva, innokas, erityiseksi itseään luuleva ja osittain toivoton romantikko vuosien takaa hänen syvällä sisimmissä sai pettyä ja kovaa.
Se ei ikinä ollut epäselvää, että hänet oltiin valittu osittain hänen korkeasta statuksesta, Winderin perhe oli maineikas ja vaikutusvaltainen ja yhtään vähempi ei olisi kuninkaalliseen sukuun edes kelvannut, mutta jokin muu kuin mikä olisi luontaisesti tullut mukaan, haukankatse, oli ollut avaintekijänä hänen valinnassaan, sivuuttaen sitä nuorta, rakkautta odottavaa romantikkoa vielä entisestään...

Katse harhaili neuvonantajasta jonnekin alaviistoon, Delian nieleskellessä kireää kurkkuaan, sormenpäiden jälleen eksyessä solisluulle mutta pian kurkunaluille hieromaan. Hän ei kerennyt, tai osannut äkkiseltään määritellä miltä hänestä tuntui. Narrilta? Petetyltä? Käytetyltä? Pettyneeltä... Vastaus lieni kaikki, mutta haltianainen tiesi paremmin kuin huutaa tunteitaan ääneen niiden vielä mellastaessa vahvimmillaan, sumentaen ajattelukykyä.
Tämäkin periaate tosin oli häilyä, Arathetin armotta jatkaessa Antonin synnyin äitiin, Delian hengähtäessä sisään väreilevästi, epätoivoisen katseen palatessa terävän nopeasti takaisin neuvonantajaan, melkein käskien tätä katseellaan kahlimaan kielensä siihen pisteeseen.
Takaisin paluuta ei tosin ollut lauseen aloitettua ja pahinta ei ollut edes Elisan tyttären mainitseminen vaan mitä Aran oli kaikkien näiden vuosien aikana toteuttamasta pienen, pellavapäisen pojan kautta.

Pieni sirpale tuntu putoavan jostain haltianaisen sisimmissä, särkyneen illuusion kaikotessa ja realiteetin happamalta maistuvan havahtumisen kihelmöidessä sormenpäissä asti. Varoittamatta ja hetkessä hän oli saanut oppia paljon totuuksia, enemmän kuin olisi osannut odottaa taikka toivoa oppivansa. Eikä haukankatse edes tiennyt mistä lähtisi ajattelemaan kunnolla ja mitä varautumattomuudeltaan.

Ehkä hän ajatteli liian suojelevaisesti Antonista, vaikkei poika vaarassa ollut ja ihmisten kukistaminen oli enemmän kuin ihannoitu tavoite kenen tahansa haltijan mielestä. Mutta...
Kyse oli ennemmin asenteesta... Aranin asenteesta... Häneen... Lapsiin... Olivatko he tosiaan vain pelinappuloita hänelle suurella pelilaudalla? Hän ei ikinä voisi ajatella nuorista prinssistä noin pitkälle, pienistä prinsseistä joista vanhempi halusi vain maalata ja uusia veistoksia jokaisesta jonka sattui. Ajatella niin kylmästi...
Arathetin viimeinen lause indikoitsi enemmän kuin niin... Hänen ei ollut tarkoitus koskaan kuulla tästä. Hänen oli ollut systemaattisesti tarkoitettu olla asioista tiedoton uskottavampien kulissien takaamiseksi ja nyt... Hän ei tiennyt mitä sanoa.
Absurdi... Se oli päivän sanana, kaikki tämä paljastui hänelle, koska pirunmaskinen nainen oli hänet suivaannuttanut. Koska Aran ei ollut siihen puuttunut ja nyt hän ymmärsi miksi.. Hän ymmärsi vallan hyvin.
Hitto! Häntä oli vain mietittänyt aluksi oliko Aran edes uskollinen hänelle. Olo olisi ollut jo tarpeeksi petetty sillä, mutta tällä kaikella... Se käsite oli ottanut ihan uuden muodon.

Jotenkin... Onton.
Hiljaisuus laskeutui kahden juhlahylkiöiden välille, keltaisten silmien lukittautuneena yhä sinisiin, mutta syvimpien tunteiden ja ajatuksiin syventyneenä katse oli selvästi poissaoleva. Viileä ilma viilsi, saaden puiden ja puskien lehdet havisemaan taustalla.
Tärisikö Art? Kuinka lujaa tuon sydän hakkasi? Pelottiko tätä? Häntä ainakin. Delia ei olisi ikinä uskonut kestävänsä vain seistä ja kuulla kaikkea äskeistä ilman romahtamista, pyörtymistä, jotakin yhtä dramaattista kuten kirjoihin luomansa leidit. Siinä missä kuunteleminen oli ollut vaikeaa, oli varmasti ollut myös kertominen.
Näinkin taitavan kasassa pysyminen oli varmasti oopiumista ja alkoholista kiittäminen. Oopiumin, jonka savuja leijaili ilmassa yhä sytytetyssä piipussa.
"Joten... Odotukseni ja toiveeni... Ovat melkoisia satuja kontrassissa todellisuuteen..." Hieman heikko ääni sanoi, yrittäen lämmitellä taas puhumaan.
"Aran... Hän tulee tietämään, että olet kertonut minulle tämän kaiken. Joko sinun tai minun kautta. Hän varmasti näkee sinun pettäneen hänet." Käsissä oleva viuhka avautui puolilleen, vain sulkeutuakseen yhä uudestaan haltianaisen käsissä.

"...Kiitos... Olet ehkä ainoa hovissa joka olisi ikinä uskaltanut kertoa minulle." Varmastikin yksi ainoista joka edes tiesi. Haltiakuningatar ei voinut sanoa nauttivansa paljastuksista, nauttinut tietävänsä olevan valittu avioliittoon vain Cuthalionin suvun veren terästykseksi, mutta uusi kuvakulma...
"Olet antanut minulle uuden kuvakulman... Ainakin. En voi sanoa olevani iloinen, mutta... Ehkä osaan nyt paremmin käsitellä mitä tunnen ja miksi... Aran, hän..." Viuhka puristettiin kiinni ja mikäli tällä hengettömällä esineellä olisi ollut kaula, kirkuisi se apua.
Päässä tuntui hieman huimaavalta, kenelläpä ei tällaisessa tilanteessa alkoholin ja oopiumin kietoutuessa toisiinsa.
Delia katsahti väsynein silmin jälleen Arathetiin, lähestyen tätä, käden tarttuessa selittelemättä tämän käteen joka piteli piippua. Ohjaten, haltianainen käänsi lempeästi tämän kättä omallaan, kunnes hän pystyisi ottamaan henkäyksen haltiamiehen käsissä olevasta piipusta. Tarpeeksi turruttavien henkäyksien otettua, mustahiuksinen katsahti ylös mieheen, käden yhä pidellessä tämän.

"Hänen tulisi tietää mitä ajattelen... Mikäli hän aikoo lukea ajatuksemme." Käsi ohjastettiin sivummalle, alas, pois tieltä, haltiakuningattaren käydessä jo sopimattoman läheisestä läheisyydestä, melkein kiinni Arathetiin.
"Kerro minulle jotain positiivista Arathet Arvaen. Kerro.. Poltatko kenties turruttaaksesi sen kaiken surun ja stressin joka poikii samasta lähteestä meille molemmille?" Melkein kuiskutteleva, kurkussa sikeävän surun ääni kysyi. Haltiamies oli stressaantunut... Halunnut päästä salaisuuksien taakasta ja luopunut siitä myös ilman kiduttavia kysymyksiä... Eivätkö he jakaneet nyt jotakin, muutakin kuin lamaannuttavia?
"Kerro etten ole vain narri, toinen jollekin pehmeähuuliselle viettelijälle."


//MUT HEI se toimis myös hyvänä harhautuksena, se on niin shokissa et varmaan blackouttaa ja sil välin Iri karkaa ikkunasta ja Darius voi olla vaa "aprillia, we have fun here .) Seuraava kortti, kuka on kruununprinssi Antonin oikea äiti?"//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

Re: But baby it's hot outside || Aksu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 22 Touko 2016, 18:32

Odotukset ja toiveet. Ei Arathet voinut kuin nyökätä pienesti, surullisen murskaavasti tuolle toteamukselle. Tuntui pahalta nähdä Delia tuossa tilassa, tuntui pahalta tietää, että oli puhkaissut tuon pienen kuplan. Kuplan, joka varmasti oli jo lähellä rikkoutumista muutenkin, se oli vain ajan kysymys koska näin olisi käynyt. Joten ehkä parempi, että Arathet kertoi totuuden. Sentään hän yritti olla lempeä, vaikka suoraa olikin puhunut. Jos tämä tieto olisi Aranilta tullut, olisi sitä saanut vain arvuutella, millaisella äänenpainolla sekin olisi kerrottu.
"Ei minun kauttani... Hän ei kykene lukemaan ajatuksiani enää", neuvonantaja hymähti maskinsa takaa. Voi kunpa hän voisi vain antaa riipuksensa Delialle, suojellakseen tuon ajatuksia Aranilta, mutta se ei nyt onnistunut. Tämä oli lahja rakkaalta ystävältä, ei lahjoja annettu noin vain pois - sitä paitsi hän todellakin tarvitsi korua itse.

Delia kuitenkin kiitti totuudesta. Se oli jokseenkin helpotus kuulla, vaikka yhä pahaahan tämä teki. Silti, ennemmin hän otti kiitoksen kuin iskun kasvoille ja suuttuneen kuningattaren vihat niskaansa. Turkoosi katse tarkkaili tummapäisen kasvoja herpaantumatta, antaen naiselle aikaa selvitellä kuulemaansa päässä. Ei hänellä ollut kiire minnekään eikä hän kyllä saanutkaan poistua, ennen kuin olisi luvan siniveriseltä saanut.
Tosin, kun Delia kävi hänen kättään koskemaan, siirtyi katse hätkähtäen piippua pitelevän käden puoleen. Lähemmäs astahtanut kuningatar ilmeisesti halusi taas muutaman henkäyksen vetää, neuvonantajan olettaen tuon vain ottavan piipun hänen kädestään, mutta ei. Sen sijaan piippu pysyi hänen kädessään, kuningattaren ohjaten omallaan piipun puoleensa. Arathet nielaisi, katsoessaan jokseenkin hätääntyneenä kuningattaren toimia. Mitä tuolla oli mielessä? Eihän tämä ollut sovelias etäisyys heidän kahden välillä - saatikka tuo kosketus jonka kuningatar hänelle soi! Ei kai tuo nyt aikonut tehdä mitään tyhmää?

Syke kävi kiihtymään, neuvonantajan hengittäen raskaammin. Hän pysyi hiljaa, kuningattaren ohjatessa kättä pois tieltä ja tuli entistä lähemmäksi. Syystä tai toisesta Arathet ei saanut itseään liikkeelle juuri nyt, miehen vain tuijottaen hiljaa kuningattaren kauniinkalpeita kasvoja. Hetkeen Arathet ei saanut sanaakaan suustaan, yleensä sanavalmiin haltian vain raottaen suutaan pienesti vähän väliä etsiessään sanoja. Olisiko pitänyt vain sanoa kuningattarelle suoraa, ettei tämä ollut soveliasta? Vai olisiko pitänyt vastata tuon kysymyksiin, antaa kuningattaren tehdä mitä halusi - ties vaikka kieltäytyminen tästä leikistä saisi naisen tekemään jotain harkitsematonta.
"E-ette tietenkään ole", neuvonantaja sai viimein vastattua haukankatseiselle, "Kuninkaanne ei ehkä suo teille r-rakkautta ja kunnioitusta jonka ansaitsette, mutta muu hovi rakastaa ja arvostaa teitä enemmän kuin uskottekaan. Teitä jumaloidaan, toisin kuin nuoria viettelijättäriä".

"Se miksi poltan, ei liene yllätys edes teille"
, Kuului vaivaantunut lisäys, neuvonantajan koittaen kääntää katsettaan pois haltianaisesta. Eiköhän se ollut päivänselvää kaikille, jotka tästä neuvonantajan tavasta tiesivät, miksi hän huumausaineisiin turvautui. Ei Arania enää kestänyt ilman päihteitä, näin Arathetin mielestä...



// :-----------------DDD "SURPRISE IT'S NOT ME" "WHAT" //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: But baby it's hot outside || Aksu

ViestiKirjoittaja Ivy » 24 Touko 2016, 20:57

Puoliumpinaiset silmät tarkkailivat haltiamiehen sinertäviä silmiä, rauhoittavien sauhujen hiljakseen puhaltuessa uloshengityksen myötä. Silmiä, joista paistoi läpi hätääntyneisyys, huulien puolestaan yrittäessä muodostaa sanoja hänelle vastaukseksi, siinä onnistuen hetkensä aikailtua. Delia pystyi suorastaan kuulemaan tuon panikoivan poloisen sydämmenlyönnit, vakuutellen, että hän olisi hovissa arvostettu ja pidetty, Aranin kylmyydestä huolimatta... Aranin uskottomuudesta huolimatta. Toisinkuin nuorta viettelijätärtä... Tuo lisäys oli hupaisa, saaden naisen muuten niin melankolisten kasvojen suupielet pienelle kaarelle. Se loi, jostain määrittelemättömästä kulmasta hyvän kontrassin. Jumaloitu? Johan hänet asetettiin korkealle korolle. Jopa Kuningattareksi, mutta toisaalta kyllä hänkin varmaan jumaloisi äidillistä, kuninkaallista keulakuvaa, jonka uskottiin tuoneen perillisen kukoistavalle kuningaskunnalle. Kuten monet kuningattaret häntä ennen. Arathet, joka otti hänen läheisyyden vastaan niin rohkeasti -tai sitten tämä ei vain rohjennut liikkua- varmisti vielä Haltiakuningattaren arvauksen polttelun syyt oikeiksi.

Näiden sanojen jälkeen, rohkeus taisi karata neuvonantajasta toviksi, ainakin katsekontaktin suhteen tämän katsahtaessa muualle. Kuka tahansa muu, joka ei olisi oopiumin huurteissa ja halunnut ahdistella niin vilpitöntä että neitsyylliseltä vaikuttavaa miestä, olisi varmaan ottanut etäisyyttä ja pahoitellut. Mutta Delia... Delia tunsi haluavansa lähemmäksi. Ehkä hän kaipasi sitä liiaksi, kosketusta, toista elävää olentoa vasten itseään ja kun Arathetin katse hänestä välttyi, tunsi tummahiuksinen voivansa päästää tämän piipun pitelevästä kädestä, mutta vain liu'uttaakseen kätensä vasten tämän kädenvartta tämän selän taakse... Maskia pitelevän kätösen yhtyessä samaan paikkaan.

"Olet oikeassa... Anteeksi, en pidä itsestäni juuri nyt itsekään." Hän tunsi olonsa kumman tunteikkaaksi ja tämä intiimi halaus, jonka kahden rakastavaisen vain katsottiin hyvällä jakavan, jonka hän oli neuvonantajan mukaansa pakottanut tuntui juuri nyt paremmalta kuin mikään päihde... Ainakin näin toisiinsa sekoittuen. Jotenkin sisintä lämmittävältä ja rauhoittavalta.
"Tuntuu hupsulta, että edes olisin epäillyt kansan tai hovin ajattelevan minusta yhtään vähempää. Hm'... Taisin juoda liikaa esityksen aikana, välillä en tiedä rajojani." Kädet painoivat autuaasti vasten haltiamiehen selkää. Se saattoi olla hiljainen merkki Arathetille vain antaa hänen olla siinä hetki, ottaa irti lohtua ja läheisyyttä jota hän sai liian harvakseltaan. Hän pyytelisi anteeksi myöhemmin, kyllähän Art ymmärtäisi?
"Olet niin lämmin... Sydänmesi hakkaa niin kovaa" Puolet kasvoista kävi hieraisemaan vasten miehen kaulaa, keskushermostoa lamauttavan aineen sulkiessa mielestä kaiken pahan, sen illan ja sitä edeltävät pettymykset, hänen oman sydämensä hakaten tuntuvasti, mutta ei niinkään nopeasti, rauhan vallatessa rintakehän jota hän painoi vasten neuvonantajan.



//Se ois niin confused ja si vaa vihastuis "IDK WHAT GAME U PLAYING BUT ITS DUM )8< See you next xmass and get a wife!". Samaan aikaan; "dude feels uncomftroable that I'm close, BETTER GET EVEN CLOSER!!" Delia seduction 101//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

Seuraava

Paluu Salit

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron