Osaisitko ehkä auttaa

Palvelijoidentilat sijaitsevat sotilastuvan lähettyvillä. Palvelijoidentiloihin kuuluu niin makuuhuoneet, taukotilat, kyökit, sivukäytävät, peseytymistilat kuin myös ruokailutilat. Palvelijoiden olosta on pyritty tekemään mahdollisimman mukavaa, jotta nuo jaksaisivat pitää vaadittua tasoa yllä siniveristen sitä vaatiessa. Ylempiarvoistenpalvelijoiden tilat ovat erikseen, mitä alempiarvoisten. Orjat eivät täällä kuitenkaan majaile.

Valvoja: Crimson

Re: Osaisitko ehkä auttaa

ViestiKirjoittaja Aksutar » 19 Touko 2016, 14:44

Mistä Elodie pitää? Perian virnisti itsekseen, hän olisi halunnut vastata suoraan että "Minusta, tietenkin", mutta sen satyyri jätti sanomatta. Sen sijaan hän jatkoi pohdintaa hiljaa itsekseen, sivuuttaen nyt eliitin puheet hetkeksi.
"Tietenkään emme pakota häntä väkisin mihinkään, mutta...", Satyyri pohti ääneen katsellessaan tyhjyyteen edessään, kunnes vilkaisi virnuillen Rathelin puoleen.

"Entä jos järjestäisin hänelle tehtävän, jossa voisit auttaa häntä? Esimerkiksi että hänen pitäisi noutaa jotain raskaamman puoleista kaupungilta kenties tai sotilastupien puolelta? Ja sinä "sattuisit" paikalle häntä auttamaan tavaroiden kantamisessa - sinä olisit siinä tilanteessa "pelastava ritari" ja saisit tilaisuuden jutella hänen kanssaan paremmin", Perian selitti innoissaan, nousten siitä käsinojalta ylös, lähtien kävelemään ympäri huonetta.
"Aluksi jotain kevyttä, kyllä. Kysellä miten viikko on mennyt tai onko hän kuullut jotain juoruja hovissa!", satyyri jatkoi, "Sitten siirtyä kyselemään vähän henkilökohtaisempia. Kyllä hän varmasti lähtee kanssasi puhumaan, jahka huomaa ettet olekaan niin pelottava miltä näytät - joskin tietenkin asemasi saattaa häntä silti pelottaa. Ei sitä ihan joka päivä pääse eliitin kanssa juttelemaan".
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Osaisitko ehkä auttaa

ViestiKirjoittaja Janni » 19 Touko 2016, 15:28

Rathel odotti kärsivällisesti Satyyrin ilmeisesti pohdiskellessa suunnitelmaa ja pian tuo oikein innostui selittämään pienen ideansa, joka tosissaan osoittautui hyvin nerokkaaksi. Tosin naisen into hiipui hyvin nopeasti hänen huomatessaan Perianin ideassa pienen ongelman. "Minä en kykene kulkemaan pahemmin auringon valon aikaan, enkä usko että Elodien on hyvä kulkea kaupungissa illan hämärtyessä. Toki voimmehan käyttää sotilastupaa, mutta työskenteleekö hän iltaisin?" Kenraali selitti, siinä samalla vilkaisten lattiaan ikkunasta auringon valon piirtämää kuviota. Se onneksi oli kaukana nojatuolista, mutta näytti hiipivän hiljaa lähemmäs auringon laskiessa.

"Muuten suunnitelmanne kuulostaa hyvältä." Rathel kuitenkin kehui miehen ideaa. Kyllähän ongelman saisi ratkaistua pienellä loitsulla, mutta hän ei halunnut vaivata kuninkaan velhoa tälläisillä asioilla, jotka eivät kuningaskuntaa hyödyttäneet. Henkilökohtaiset asiat tuhlaisivat vain velhon aikaa.
Janni
 

Re: Osaisitko ehkä auttaa

ViestiKirjoittaja Aksutar » 19 Touko 2016, 18:36

"Ah, aivan, auringonvalo ja te gargoilit ette sovi oikein yhteen", Perian vastasi Rathelille, pysähtyen samalla sijoilleen. Hänestäkään ei ollut hyvä idea päästää Elodieta yksin pimeällä kaupungille pyörimään, ties mitä hämäräheppuja siellä liikkui - tosin jos Rathel tyttöä varjosti, niin eikös tuo samalla voinut varmistaa, ettei Elodielle mitään käynyt? Silti, ehkä parempi oli, etteivät he ottaneet riskiä Elodien kustannuksella, Perian ei olisi kestänyt sitä, jos kumppanilleen jotain olisi sattunut!

"Kiitos", Perian hymisi tyytyväisenä, Rathelin kehuessa hänen ideaansa, ennen kuin palasi takaisin edelliseen kysymykseen.
"Elodie työskentelee silloin kun häntä tarvitsen, joten enköhän iltaisinkin saa hänet liikkeelle - voin vaikka esittää, että "unohdin" mainita hänelle noutotehtävästä aikaisemmin", Satyyri nyökytteli itsekseen, "Minun on muutenkin pitänyt tilata uusia vaatteita ja tavaroita kaupungista... voisin koota listan ja pistää tilauksen eteen päin, käskeä juoksupojan toimittamaan ne sotilastuvalle syystä tai toisesta ja sitten pyytää Elodieta hakemaan ne sieltä".
"Sitten pitäisi vain sopia päivä... Tai no, ilta, jolloin teille tällainen järjestelmä sopisi. Ja kun kaikki olisi järjestetty, niin eiköhän hommat suju siitä eteenpäin kuin itsestään, vai mitä luulette?", Satyyri kävi tiedustelemaan gargoililta. Ehkä hänen ei olisi pitänyt olla näin innoissaan tästä juonittelusta, mutta jostain syystä Perianista tämä oli vallan hauskaa. Sitä paitsi, kyllä Elodiekin asiasta hyötyisi! Tuo saisi uusia ystäviä hovissa, varmasti tyttö kaipasi moisia muurien sisäpuolellakin. Perianin tietääkseen hän oli Elodien ainoa ystävä tällä hetkellä hovissa, tai ainakaan hän ei ollut tietoinen muista.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Osaisitko ehkä auttaa

ViestiKirjoittaja Janni » 19 Touko 2016, 21:48

Perian pystyi hyvin joustamaan ja muuttamaan suunnitelman gargoilille sopivaksi. Rathelia hieman harmitti, että Elodie joutuisi työskentelemään iltamyöhään hänen takiaan, mutta ehkä satyyri antaisi tytölle siitä hyvästä muutaman vapaan tunnin joskus?
"Jos tästä kaikesta järkestelystä ei ole teille liikaa vaivaa, olisin hyvin kiitollinen." Kenraali vastasi kohteliaasti. "Minun päiväni ovat löysemmät tulevana viikonloppuna." Nainen vielä ilmoitti toisen pohdiskellessa hyvää iltaa, joka sopisi tälle heidän suunnitelmallee. "Kuulostatte hyvin innokaalta tämän suunnitelma suhteen. En halua tuottaa tietenkään pettymystä, kun näette niin paljon vaivaa, mutta en voi luvata että kykenen voittamaan Elodien puolelleni samantien." Gargoili totesi pahoittelevaan sävyyn, nousten samalla paikaltaan.

//No tulipa lyhyt >:p //
Janni
 

Re: Osaisitko ehkä auttaa

ViestiKirjoittaja Aksutar » 19 Touko 2016, 22:28

"Ei siitä vaivaa ole - totta kai sen tähden pitää hieman suunnitelmia muuttaa, mutta ei moisesta vaivaksi asti ole", Satyyri kävi vakuuttelemaan eliitille, samalla kun vielä pohti mitä kaikkea saattaisi tilata juoksupojan mukana kyliltä. Kyllä hänen täytyi samaan tilaukseen pistää jotain pientä myös Elodielle, jos ei muuten niin kiitokseksi siitä vaivasta, mitä tuo joutuisi näkemään tämän suunnitellun illan tähden - ja, no, eihän satyyri varsinaisesti tarvinnut edes syytä hemmotellakseen kumppaniaan. Vain parasta tuolle.

"Tuleva viikonloppu kuulostaa täydelliseltä! Koitan saada tavarat toimitettua tuville siihen mennessä, kyllä", satyyri tuumi, nostaen sitten katseensa gargoilin puoleen tuon seuraavien sanojen myötä.
"No, sen näkee sitten - Elodie voi kyllä olla hieman hankala saada puolelleen. Kuten sanottu ja en voi painottaa tätä tarpeeksi, hän on ujo. Mutta lempeä ja hyväsydäminen... Naiivi jopa. Ja suloinen, eikö totta?", Satyyri virnisti, "Kehutte vain hänen kauniin sinisiä silmiään ja saatte tytön punastelemaan. Ja sitten muistatte mainita, että jos hän tarvitsee ikinä apua raskaiden toimitusten kanssa, teitä saa pyytää avuksi aina", sorkkajalka lisäsi silmäänsä iskien.


// Sä tiedät mitä mä sanon lyhyistä (Vastauksista). POISTUUKO RATHEL NYT JA HYPÄTÄÄN SITTEN VIIKONLOPPUUN VAI? //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Osaisitko ehkä auttaa

ViestiKirjoittaja Janni » 20 Touko 2016, 08:17

Vaivaa ei siitä ei ollut, Perian vaikutti olevan edelleen hyvin innoissaan suunnitelmastaan. Tuo ryhtyi jakelemaan vielä tärkeitä vinkejä mitä ottaa tytön kanssa huomioon. Oli hauska huomata, kuinka faunin piirteet kuulostivat siltä mitä hän oli tuosta jo ajatellut siinä lyhyessä hetkessä mitä pikkuisen kanssa oli puhunut. Hyvin suloista kerrassaan.

"Huomaan että tiesätti palvelijanne hyvin." Rathel huomautti, mutta ei suonut minkäänlaisia epäilyksiä sille miksi satyyri niin paljon oli huomioinut tytön sieviä puolia. "Näemme siis viikonloppuna, kun autan Elodieta kantamuksienne kanssa." Gargoili totesi astellen kohti ovea, avaten sen lähtiäkseen. "Näkemiin ja kiitos."

//Okei fine :D ja jooh mä varmaan pelaan yksinäni pitkällä viestillä sen pätkän Elodiella ja Rathelilla :'D //
Janni
 

Re: Osaisitko ehkä auttaa

ViestiKirjoittaja Aksutar » 22 Touko 2016, 14:51

Perian nyökytteli myöntävästi hymisten, Rathelin huomauttaessa hänen tietävän palvelijansa hyvin. Kyllähän hän Elodien tunsi, vaikkei ehkä niin hyvin mitä olisi toivonut. Mutta, olihan heillä aikaa toisiinsa tutustua, ei Perian ollut aikeissa Elodiea pihalle potkia tai antaa tuon helpolla luotaan lähteä - tosin, eihän hän tietenkään voinut pakottaa tyttöä pysymään rinnallaan, jos Elodie ei sitä halunnut. Voi kuinka karmiva ajatus sekin oli, että Elodie syystä tai toisesta haluaisi lähteä ja pistää tämän epämääräisen suhteen poikki! Ei Periania oltu koskaan jätetty! Tosin se johtui siitä, ettei hän koskaan ollut varsinaisesti suhteessa ollut... Nuo ajatukset saivat kuitenkin kylmät väreet menemään selkää pitkin, satyyrin piti miettiä asiaa itsekseen nyt kun mokoma mieleen tuli.
"Näemme, kyllä", Sarvipää nyökkäsi, "Kiitos itsellenne ja hyvää illan jatkoa", olivat viimeiset sanat, ennen kuin siivekäs eliitti poistui paikalta, jättäen sorkkajalan omiin oloihinsa.

Heti seuraavana päivänä Perian oli kasannut ostoslistan ja ojensi sen juoksupojalle rahojen kera, pyytäen tuota käymään tilaamassa tarvikkeet ja käskeä tavarantoimittajien tuoda ne sotilastupien varastoon. Totta kai juoksupoika moista sijoituspaikkaa ihmetteli, mutta ei sen kummemmin kuitenkaan kyseenalaistanut kuningattaren lemmikin käskyjä. Mitä lieni suunnittelevan, ei se juoksupojalle kuulunut.
Seuraavien päivien aikana tavaraa toimitettiin sovittuun paikkaan, Perianin käyden tarkistamassa että kaikki myös tuli perille asti. Kaksi suurta paperipakettia mittatyöllä tehtyjä vaatteita, jotka eivät niin paljoa painaneet, mutta olivat vaikea kantaa samaan aikaan. Pari pienempää laatikkoa, joissa oli musteita ja uusi sulkakynä, pari korurasiaa ja sitten raskas, iso nippu uusia kirjoja. Siinä oli tavaraa kyllä tarpeeksi, sopivasti sen verran, ettei Elodie niistä yksin selviäisi, ellei useampaa reissua haluaisi tehdä. Tosin, yhden pienen, taskuun sopivan rasian Perian nappasi lastista mukaansa ennen aikojaan. Sen piti olla yllätys Elodielle, sitten kun aika oli vain sopiva...

Viikonlopun tullen satyyri valmistautui toteuttamaan suunnitelmansa. Päivä oli kiireinen niin satyyrille kuin faunillekin, Perianin varmistettua, että Elodiella riitti hommaa koko päiväksi. Ja illan tullen, pyysi satyyri tyttöä vielä käymään luonaan. Oli aika pistää peliin ne kuuluisat näyttelijäntaidot.
"Elodie rakas!", Perian aloitti, jahka fauni luokseen saapui, "Tiedän, että kello on jo paljon ja haluaisit varmasti lepäämään, mutta minulla olisi vielä yksi tehtävä sinulle".
"Katsos kun, syystä tai toisesta juoksupoika oli neuvonut tavarantoimittajille väärin paikan, jonne noiden pitäisi tilaamani tavarat tuoda. Ja nyt ne ovat sotilastupien varastossa - ihme ettei minun huoneeseen sitten toimitettu puolestaan jotain armeijan asetilauksia. Oli miten oli, jotain meni pieleen nyt", mustaan, kaapumaiseen silkkiaamutakkiin pukeutunut sarvipää selitti, "Joten jos se ei ole liikaa pyydetty, olisitko niin ihana ja kävisit ne noutamassa minulle? Tulisin toki mukaasi, mutta minun pitää vielä käydä kuningattaren luona, hänen kutsustaan", se oli vale. Ei kuningatar häntä nyt tarvinnut, mutta eihän Elodie sitä tiennyt.



// HITTAILIN SORI. Rathel ei sitten kiusaa Elodieta, eihän //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Osaisitko ehkä auttaa

ViestiKirjoittaja Janni » 22 Touko 2016, 16:11

Elodie

Päivä oli ollut tosiaan työntäyteinen, muttei Elodien mielestä laisinkaan raskas. Hän nautti työnsä tekemisesta, varsinkin kun tiesi olevansa rakkaalle Perianille avuksi. Mies oli häntä pyytänyt järjestelemään vaatekaappeja uusiksi ja tekemään hieman lisää tilaa. Tytön mielestä tehtävä oli tuntunut haastavalta, olihan miehellä vaatteita ties mihin kissanristiäisiin, mutta oli onnistunut löytämään kaikelle hyvän paikan ja luomaan lisätilaa uudelle vaatekerralle.
Siinä olikin mennyt suurin osa päivästä, jolloin tyypilliset työtehtävät olivat venyneet hieman illan puolelle, jolloin Periankin oli ennättänyt tulemaan omista työtehtävistään takaisin. Fauni tietenkin pahoitteli, että hänellä oli mennyt niin myöhään, mutta se ei kuulemma haitannut. Itseasiassa oli hyvä, että Elodien oli vielä työvaatetuksessaan.

"Niin?" Elodie kysyi hymyillen Perianin kutsuessa häntä rakkaaksi, se aina tuntui synnyttävän perhosia sydämmen tiennoille. "Voih, totta kai." Elodie vastasi innokkaasti uuteen työtehtävään, jonka satyyri hänelle soi. "Se ei ole liikaa pyydetty, olen täällä apunasi." Fauni vielä varmisteli hymyillen sitä iloista hymyään, joka syntyi aina kun joku, varsinkin Perian, häntä tarvitsi. Satyyri olisi kuulemma tullut mukaan, jos kuningatar ei olisi miestä tällä hetkellä tarvinnut. Se tosin sai Elodien pohtimaan miksi kuningatar tarvitsi palvelijaansa mustassa aamutakissa, mutta sitä kysymystä ei lausuttu ääneen.
"Haen tilauksesi tuota pikaa." Elodie ilmoitti kipittäen ovelle. "Iloni on palvella." Fauni vielä soi niiauksen ja lauseen haltiakielellä, jonka oli kovalla työllä opetellut kiitos Perianin. Faunin ääntäminen oli parantunut huomattavasti.

Elodie poistui huoneesta suunnaten käytävää pitkin kohti sotilastupia, joista puheen ollen, hän ei siellä ikinä ollut käynyt. Yllättävä pelko tuntui valahtavan vatsan pohjaan ja se hymy pyyhkiytyi faunin kasvoilta. Tilalle tuli jännitys ja mielikuva haarnikoituneista haltiasotilaista ja muista pelottavista virkamiehistä. Kuitenkin Perian tarvitsi tavaransa ja hän oli ainoa joka voisi ne miehelle toimittaan. Fauni päästi hiljaisen tomeruutta puhkuvan hymähdyksen, jonka myötä nyt kiirehti portaikkoon.
Sotilastuvan oville päästyään, se tomeruus oli laskenut asteen. Tyttö koputti aluksi tuvan oville, mutta kukaan ei tullut ovea avaamaan. Nielaisten Elodien työnsi oven auki ja kurkisti sisälle, nähden edessään vain tyhjän pitkän käytävän, jonka sivulta ilmeisesti pääsi tuvan eri huoneisiin. Varoen fauni lähti astelemaan käytävää pitkin, pohtien missä tuvan varasto mahtoi sijaita.

//Eipä haittaa :3 //
Janni
 

Re: Osaisitko ehkä auttaa

ViestiKirjoittaja Aksutar » 22 Touko 2016, 20:22

Darius


Tuttuun tapaansa eliittikenraali Winder oli myöhään jalkeilla ja vielä töitä toimittamassa. Hän oli osallistunut muutaman armeijan kapteenin ja kenraalin kanssa pieneen kokoukseen, jossa tietenkin oli saanut kuulla sättimisiä ja kuivia kommentteja siitä, kuinka Kuiskauksen sotilaat olivat olleet kerran jos toisenkin hankalia yhteistyön suhteen. Haukansilmä ei ymmärtänyt mitä nuo valittivat, kerta näillä kerroilla he eivät olleet kuitenkaan kokeneet sotilaiden menetyksiä ja hommat oli saatu hoidettua. Mutta ilmeisesti rivikenraalien egot eivät kestäneet sitä, että eliittisotilaat eivät heitä kuunnelleet. Dariushan ei moista motkotusta pitkään kuunnellut, käskien mokomien vain olla iloisia siitä, ettei pahemmin ollut käynyt ja että hänen sotilaansa osasivat toimia tiiminä ilman ylimääräisiäkin - oli paikalla sitten eliittikenraali itse tai rykmentin kapteeni.

No, joka tapauksessa kokous oli ja meni ja Darius täysissä sotavarustuksissa poistui paikalta. Tuvilla oli jo hiljaista käytävillä, joskin aika varmasti Kuiskauksen omilla tuvilla oli vielä hälinää ja menoa. Osa heistä oli vasta palannut päivällä takaisin tuville pidemmältä tehtävältä, mukaan lukien Darius. Sen takia tuolla vielä haarniskansa päällä oli, ei hän ollut jaksanut sitä riisua vielä.
Hiljaisilla käytävillä eliitti kuitenkin pysähtyi kuuntelemaan. Läheiseltä käytävältä kuului askelia... jotka muistuttivat sorkan ääniä. Sorkkien ajattelu toi mieleen vain sarvipäisen virkaveljen, joka puolestaan sai kylmät väreet käväisemään niskassa. Mutta ei nuo askeleet olleet Argenteuksen, ellei se jätti ollut yllättäen kutistunut - sehän vasta huvittavaa olisi. Ei, käytävillä liikkui joku pienempi.
Lähes äänettömin askelin Darius jatkoi matkaansa, mitäpä hän olisi välittänyt tuntemattoman askelista. Kunnes sattui samalle käytävälle tuon kulkijan kanssa, huomaten, ettei kyseessä ollut todellakaan sotilas. Valkea, pieni fauni - vai oliko tuo nyt satyyri, ota niistäkin nyt selvää - kulki hämäriä käytäviä pitkin kovinkin epämääräisesti. Hetken Haukansilmä katseli tuon menoa, seisoen sorkkajalan takana, kunnes lähestyi toista ja veti keihäänsä esiin.

Keihään terän kylki käytiin heilauttamaan kepeästi vasten pienemmän kaulansyrjää, olettaen että mokoma pysähtyisi niille sijoilleen kun kylmän terän ihollaan tunsi.
"Aikeissa varastaa jotain?", Kuului kysymys haltiakielellä. Sen verran epämääräiseltä sorkkajalkaisen meno oli näyttänyt, että voisi tuota epäillä näpistelijäksikin. Jos näin ei ollut, toisen oli parempi itsensä selittää.


// Elodie en kestä suo oot liian söpö <3 //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Osaisitko ehkä auttaa

ViestiKirjoittaja Janni » 22 Touko 2016, 22:01

Elodie, Rathel

Häntä oli nostettu hyppysiin, sen nyplääminen tuntui rauhoittavan tällä niin pelottavan hiljaisella käytävällä. Tyttö silmäili ovia joiden ohi kulki, tajuten että kyltit mitä ovissa oli, oli kirjoitettu haltiakielelä. Nyt päätänsä puhki pohtien tyttö yritti muistella kuinka sana 'varasto' kirjoitettiin. Oliko hän edes oppinut sitä sanaa vielä? Voih, ei hän muistanut. Tai entä jos hän yhditelisi sanoja keskenään? Varas ja to. Ei 'to' ollut sana! Mitä hän tekisi?!
Pikku faunin pähkäilyt kuitenkin saivat yllättävän lopun, kun jokin viileä kosketti kaulan sivua ja miehekäs ääni kumisi selän takana. Sydän oli hypätä kurkkuun. "Iaaaaah!" Elodie parahti, pyörähtäen paniikissa ympäri, mutta tällä typeryydellään, tunsi sen jonkin kylmän viiltävän kaulan sivuun pienen viillon. Käsi painautui kaulalle ja hatara askel jos toinenkin otettiin taakse, mutta paniikki pisti poloisen kömpelöksi ja takamuksellaan tyttö oli lattialla.
Pelosta värisevä katse kohosi edessä seisovaan haltiamieheen. Näky oli kammottava, mustat hiukset, silmälappu, haarniska. Elodielle myös selvisi se mikä häntä oli niin kylmästi koskettanut. Keihäs! Täristen fauni veti kätensä kaulaansa painamasta ja näki nyt tahran verta sormillaan. Se sai Elodien voimaan pahoin ja paniikin yltymään äärimmilleen. Sanoja ei tuntunut tulevan suusta ulos, ei hän enää edes muistanut mitä mies oli sanonut, tuskin oli edes kunnolla ymmärtänytkään. Nyt Elodie vain tuijotti itku kurkussa verisiä sormiaan.

Kauempana tupien ovensuulla Rathel oli pysähtynyt kuullessaan kimeän kiljahduksen, joka tuntui vieläkin poukkoilevan käytävän seinillä. Haarniska kilisten nainen lähti kiireesti astelemaan käytävää pitkin äänen suuntaan. Toivoen ettei kiljaisu olisi lähtenyt siitä pienestä faunista, vaikkakin, se taisi olla ainoa vahtoehto, näin sotilastuvalla kun oltiin.
"Kenraali Winder?" Gargoili henkäisi tavoittaessaan kaksi tuttua hahmoa. Katse laskeutui nopeasti lattialla kyhjöttävään valkeaan tytöön. "Elodie..." Nainen kiirehti nyt kolleegansa rinnalle. "Mitä te teitte?!" Nainen kysyi mieheltä vakavana, ehkä pientä suuttumusta äänessään, nähdessään veritahrat faunin sormilla.
Janni
 

Re: Osaisitko ehkä auttaa

ViestiKirjoittaja Aksutar » 22 Touko 2016, 23:03

Sen enempää Darius ei ehättänyt kysellä, kun tyttö - kyllä tuo tyttö oli, nyt kun kasvot näki - käännähti ympäri. Siinä vaiheessa eliitti ehätti vain pienesti siirtää keihästään sivummalle, ettei toisen kaulaan syvempää haavaa olisi viiltänyt, mutta silti terä perääntyi sen verran hitaasti, että sorkkajalkainen sai pintahaavan kaulaansa. Darius kohotti toista kulmaansa kysyvästi katsellen kuinka hätääntynyt sorkkajalka kävi kompuroimaan itsensä maahan ja näytti kovinkin järkyttyneeltä huomatessaan vuotavansa verta. Se jäätävän kylmä, kivinen ilme säilyi kasvoilla, haltian tuijottaen kirjaimellisesti nenänvartta pitkin alas fauniin, odottaen että tuo saisi jotain suustaan ulos.

Mutta, ennen kuin sorkkajalkainen itseään ehätti tunnustaa, kiirehti paikalle eliittikenraali Tor. Dariuksen huomio kiinnittyi virkasisareen, tuon toistaessa nimen Elodie ja kysellen, mitä haltia tuolle pienelle oli mennyt tekemään.
"Tunnet tuon?", tuon, nimenomaan. Kovin epäuskoisena haltia tuijotti Toria, jonka äänestä pientä kränääkin saattoi kuulla.
"Hän hiippaili käytävillä, kerta ei ole sotilas, ei hänellä ole tänne mitään asiaa", toinen eliitti jatkoi lopulta, samalla kun aseensa pisti takaisin vyölleen, "Hän käännähti ja aiheutti itse haavansa", Darius lisäsi, uskoen Rathelin ymmärtävän mikä tilanne oli ollut. Totta kai syy oli osin Dariuksen, mutta eihän haltia tekemisiään käynyt katumaan. Sikäli mikäli Tor myös tilanteen tajusi, ymmärsi hän katsoa tuon tunkeilijan tehneen väärin tässä tapauksessa. Tosin, jos sattuisi tietämään kuka fauni oli, ehkä haltia olisi osannut katua hieman ja pyytää anteeksi. Olihan kyseessä sentään hänen siskonsa lemmikin palvelija, ties mitä tuon vahingoittaminen toisi tullessaan. Ehkä Darius saisi tästä kuulla vielä sisareltaankin, ken tiesi.
"Kuka hän on", Kuului kysymys Rathelille, haltian vilkaisten takaisin faunin puoleen.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Osaisitko ehkä auttaa

ViestiKirjoittaja Janni » 22 Touko 2016, 23:33

Rathel pyrki hillitsemään kiivastustaan, ei ollut hyvä virkaveljen silmissä menettää malttiaan. Gargoili polvistui faunin etteen, joka edelleen näytti olevan shokissa. Niin kuin Perian oli sanonut, tyttö oli herkkä. "Tunnen hänet kyllä." Nainen vastasi meihen kysymykseen. Tietenkin Rathel itse tiesi mistä syystä Elodie niin sanostusti hiippaili sotilastuvilla, mutta hänen ei sitä kuulunut tietää. "Uskon että hänellä on hyvä syy siihen. Eikö niin, Elodie? Sinulla on hyvä syy olla täällä?" Gargoili totesi yrittäen nyt rohkaista tyttöä pienesti ja tarttui samalla varoen tuota kädestä, joka edelleen fauni kauhulla tuijotti. Se sai Elodien napsahtameen hivenen todillisuuteen ja tämä nyt kahmaisi molemmin käsin naisen käsivarren halaukseen, turvaa hakien. Rathel yllättyi elettä ja tunsi pienen lämpimän sykähdyksenkin siinä rinnassaan. "Ah, Elodie... ei mitään hätää." Nainen yritti rauhoitella pienempäänsä.

Katse vakavoitui jälleen Dariuksen puhuessa, kysellessä kuka tyttö oikein oli. "Hän on kuningattaren henkilökohtaisen palvelijan, palvelija." Rathel kertoi faunin pikkuisen nimihirviön, jos vaikka se pistäisi tuon kivikasvon ilmeen muuttumaan.
"Anna kun katson kaulaasi?" Rathel huolehti ja kääsi varoen tytön päätä leuasta, nähden sen pienen punaisen viillon. Ei se paha ollut, mutta varmasti tuntui ikävältä tuolla pehmeältä näyttävällä iholla. "Tule, vien sinut takaisin." Gargoili ehdotti. "E-Eih..! Perianin.. tilaus, minun täytyy... varasto..." Elodie yllättäin sai puhekykynsä takaisin, mutta kuulosti hätääntyneeltä. "Minä voin hoitaa sen myöhemmin."
Janni
 

Re: Osaisitko ehkä auttaa

ViestiKirjoittaja Aksutar » 26 Touko 2016, 08:28

Darius seurasi sivusta, kuinka toinen eliitti kävi haavoittunutta faunia tarkistamaan. Ilmeisesti Rathel tunsi tuon sorkkajalan paremmin, kerta noin läheisesti koitti toisen haavoja katsoa - siinä missä fauni myös kävi tarrautumaan gargoilin käsivarteen turvaa hakien. Haukansilmä ei ollut koskaan nähnyt tuota faunia hovissa, mutta oliko se sitten yllätys kenellekään? Eihän hän voinut jokaista palvelijaa tuntea hovista, siinä missä ei jokainen palvelija häntä todennäköisesti tuntenut. Kuitenkin, Rathelin mainitessa nuoren sorkkajalan olevan kuningattaren palvelijan avustaja, kävi Darius pienesti hymähtämään. Eihän hän halunnut aiheuttaa mitään vaivaa siskolleen tai tuon palvelijoille, tai mokomien avustajille koskaan. Totta kai se herätti omanlaisia kysymyksiään, mitä mokoma sorkkajalka täällä teki, mutta ehkä Darius ei tällä kertaa ollut oikeutettu niitä kysymyksiä esittämään.

"...No, jos asia on näin, en voi muuta kuin pahoitella tekojani faunin suhteen"
, Darius tokaisi lopulta, katseen käyden nopeasti sorkkajalassa, joka varastosta jotain sopersi, "Sinä kuitenkin varmaan osaat katsoa asian eteenpäin, etkö?", kuului kysymys Rathelille, Kuiskauksen Kenraalin ollen valmis poistumaan paikalta, sikäli mikäli häntä ei enää tarvittu...


// ASD jos ei oo mtn muuta ni vedä Rathelil ja Elodiel se pidempi ropetus tähän väliin u know jne .3. //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Osaisitko ehkä auttaa

ViestiKirjoittaja Janni » 26 Touko 2016, 09:09

Rathelin mielestä Darius olisi saanut pyytää Elodielta suoraan anteeksi, kyllä tuo oli varmasti huomannut ettei tyttö haltiakieltä osannut puhua, mutta olkoot nyt. Ei hän halunnut ryhtyä turhan huolehtivaiseksi tytön suhteen, ties mitä huhuja se pistäisi hovissa kulkemaan, vaikkei gargoili virkaveljeään uskonut juoruilevaksi tyypiksi.
"Kyllä, näkemiin." Rathel nyt vastasi miehelle, kääntäen sitten katseensa fauniin kuunnellen kaikkonevia askeleita. "Pystytkö nousemaan?" Kenraali kysyi Elodieltä, joka edelleen halasi hänen kättään, mutta näytti nyt enemmän nolostuneelta kuin pelokkaalta, kenties Dariuksen luoma painostus oli kadonnut tuon harteilta miehen poistuttua. "Mmm..." Fauni mumisi, ryhtyen käntämään jalkojansa parempaan assentoon, että pääsisi ylös, mutta gargoili teki jo omat päätöksensä kiertää kätensä tytön jalkojen alta ja kainalosta. Fauni nousi kevyesti ylös, pienen vingahduksen kera. Ei se mitään kipua tuottanut, enemmän Elodie oli yllättynyt ja puna nyt koristi tuon kasvoja kautaaltaan. "E-Ei teidän... tarvitse." Tämä nyt piipitti, mutta kenraali ei näyttänyt kuuntelevan, kun lähti kantamaan pienempäänsä kohti tuvan ovia, mistä he molemmat olivat tulleetkin.

Ei Rathel nyt voinut sivuuttaa tätä tekosyytä pitää tätä somaa olentoa sylissään, edes tämän kerran. Toivottavasti hän ei ollut liian tungetteleva. "Kuten sanoin, minä voin toimittaa isäntänne tavarat heti kun olen sinut saattanut huoneeseesi." Rathel ilmoitti. "E-Ei... voitko, tuota... Haluaisin käydä Perian herran luona." Elodie sopersi kiireesti. "Toki, ehkä hän voi auttaa haavasi kanssa?" Rathel vastasi, saaden tytön hymähtämään hiljaa. Fauni ei ollut aivan varma kuinka mies vereen suhtautui, kun tuo muutenkin pelkäsi likaa, hän kyllä hoitaisi haavansa itse. Tyttö vain halusi mennä ja pahoitella miehelle epäonnistumisestaan ja siitä ettei jälleen kerran ollut pystynyt pitämään päätään ja väittämään vastaan hoitaa työ loppuun. Toki olihan kyseessä eliittikenraali, ei tuolle noin vain sanottu ei, mutta hän oli silti epäonnistunut. Täytyi hänen pyytää anteeksi.
"Kiitos." Kuului hiljaa gargoilin sylistä, joka sai naisen katsahtamaan fauniin pienen hymyn kera. "Ei kestä, virkaveljeni olisi saanut olla hellävaraisempi." Rathel totesi hymähtäen. "Tuota... miksi autoit minua... taas?" Elodie uskaltautui kysymään, mutta käänsi katseensa ujona syliinsä, kun naisen oranssi katse kääntyi takaisin häneen. "Se on minun työni auttaa. Enkö sanonut niin viimeksi?" Rathel vastasi. "Juu... kiitos." Elodie kiitti jälleen hajamielisesti saaden gargoilin naurahtamaan sisäisesti.

Rathel kantoi Elodien aina Perianin oven taakse asti ja pyysi tyttöä koputtamaan puolestaan. Siro käsi kurottautui oven puoleen ja koputti normaalia epävarmemmin. "Um... Voitte laskea minut." Fauni huomautti, mutta kenraali puisteli vain päätään. "Ei, vien sinut sisälle asti." Tytön kasvot saivat entisestään väriä alleen ja tämän kasvoille levisi hätäännys, ei hän nyt voinut Perianin nähden olla jonkun muun sylissä! Toki olihan kyseessä nainen, mutta silti! "E-E-E-Ei se ole tarpeen." Elodie änkytti, yrittäen liikahdellakin siihen tyyliin että kykenisi kyllä seisomaan omin avuin, mutta toisen vahva ote piti.

//Jeps o7 //
Janni
 

Re: Osaisitko ehkä auttaa

ViestiKirjoittaja Aksutar » 29 Touko 2016, 14:20

Perian oli odotellut huoneessaan nätisti, lueskellen runoja divaanilla ja välittämättä siitä, kuinka kauan Elodiella menisi. Varmasti tämä noutotehtävä tulisi kestämään tovin ja eipä se haitannut, kerta Rathel täten sai tilaisuuden jutella Elodielle paremmin ja pidempään. Sikäli mikäli kaikki vain menisi kuten suunniteltu oltiin. Eihän Perian osannut laskea mukaan mahdollisia tilanteen keskeyttäjiä tai edes kuvitellut, että joku olisi aggressiivisesti käynyt kyseenalaistamaan hänen palvelijansa läsnäoloa sotilastuvilla. Se kävi osoittautumaan virhearvioksi, jota tuskin kukaan osasi odottaa.

Lopulta satyyri kuuli koputuksen ovelta ja kävi virnistämään itsekseen, arvaten kyllä kuka ovella olisi. Elodien koputuksen kyllä tunnisti, ainakin Perian tunnisti. Rauhallisesti sorkkajalka nousi sijoiltaan ja hypähteli ovelle, avaten sen kunnolla. Totta kai hymyilevä katse muuttui yllättyneemmäksi kun Rathel kantoi Elodieta sylissään, eikä hänen tilaamiaan tavaroita näkynyt missään.
"En muista tilanneeni maailman suloisinta faunia, mutta kyllä tämäkin kelpaa", Satyyri kävi tokaisemaan pienesti naurahtaen, vakavoituen kuitenkin huomatessaan Elodien vuotavan verta. Veren näkeminen ei koskaan ollut kovin mieluisa kokemus satyyrille - varsinkaan oman verensä - mutta kun näki Elodien tuossa kunnossa, nousi kuvottavuuden ja paniikin sijasta pintaan huoli ja suuttumus.
"Mitä sinä teit hänelle?", Oli napakka, selvästi hätääntymään käyvä kysymys gargoilille.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

EdellinenSeuraava

Paluu Palvelijoidentilat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa

cron