Kirjoittaja Wolga » 19 Touko 2016, 23:45
Thea tunsi tipahtavansa ammottavaan tyhjyyteen, kun mies lausui lupauksensa. Tai aikomushan se oli. Varmasti kuuli kuinka sydämensä pintaan lohkesi kipeä särö, joka ei varmasti tulisi jäämään ainoaksi. Kuinka paljon helpompaa olisi ollut, jos he eivät olisi luvanneet toisilleen mitään? Esittäneet, että tämä ei tarkoittanut mitään, tai että viime yön puheet eivät olleet koskettaneet heitä. Ainakin se olisi tehnyt lähtemisen paljon helpommaksi, ehkä unohtamisenkin kun ei ollut varmuutta toisen tunteista ja ajatuksista. Mutta nuo sanat kertoivat enemmän kuin tarpeeksi siitä, että nainen ei ollut tässä ainoana sydämensä kanssa. Hän taisi hiljalleen olla ainoa, joka epätoivoisesti vielä yritti pitää sen ehjänä. Tai niin ehjänä kuin se ikinä voisi pysyä. Ja silti nuo sanat tuntuivat hyväilyltä, sen kaiken muun lisäksi.
”Et sinä voi sanoa noin”, lausui kuin olisi ollut kovissakin kivuissa, nosti kämmenensä lepäämään miehen poskelle ja siirsi asentoaan jotta saattoi nähdä arpiset kasvot edessään. ”Mutta en minä usko, että tämä on harhaa. Minä haluan uskoa, että näin kuuluu ollakin, että ehkä joskus…”, ei löytänyt sanoja joilla voisi lopettaa lauseensa, eikä oikeastaan edes halunnut lausua niitä joita oli alun perin ajatellut. Kuvitteli kuitenkin Ferguksen ymmärtävän, että mitä hän tarkoitti. Ehkä joskus he voisivat oikeasti olla toisilleen, vaikka elämä näytti kuljettavan heitä vääjäämättä erisuuntiin. Hukkaa oman laumansa johtoon, kenties joskus jopa suuren lauman ja häntä taas intohimoinen tasa-arvo unelmansa tavoittelu kaupunkiin, istuntosaleihin ja kenties vielä joku päivä kohti sitä marttyyrikuolemaa. Kuka tietää? Tai ehkä elämänsä lopulta kuljettaisi hänet aviovuoteeseen, tylsistymään teekupposten ääressä ja lapsia tekemään. ”Sinähän tiedät, että vaikka haluaisin tulla niin mahdollisuuteni ovat tämän jälkeen olemattomat. Kyllä tämä vielä unohtuu ja sitten olen vapaampi, mutta en tiedä kuinka kauan heillä menee toipua tästä”, lupasi viimein, sillä hän halusi päästä tapaamaan miehen siellä joella josta kaikki oli lähtenyt. Eikä mikään voinut häntä estää, jos hän todella jotain halusi.