Lounatuuli
Jälleen kerran Lounatuuli oli kyllästymiseen asti kököttäny kotiluolassaan ja katsellut kuinka ulkona tuprutti lunta. Lounatuuli sattui asumaan niin ylhäällä vuorilla, että siellä oli vuoden ympäri lumipeite vuorta peittämässä. Ei se Lounatuulta haitannut, hän piti viileästä ilmasta ja lumi oli kaunista. Kaikenlisäksi täällä ei liikkunut paljon muita lohikäärmeitä, nämä kun viihtyivät enemmänkin alempana vuorilla.
Tänään oli pitkin päivää kuulunut muiden lohikäärmeiden karjahduksia pitkin vuoria, mutta se ei lounatuulta jaksanut kiinnostaa, vaikka hänelläkin oli hieman levoton olo. Loupulta lohikäärme suoristi pitkän, käärmemäisen kehonsa ja työnsi päänsä ulos luolasta. Hän vilkaisi jokaiseen suuntaan, vasemmalle ja oikealle, ylös ja alas, ennen kuin lähti syöksähtäen lentoon luolastaa. Lumi pöllysi ilmavirran mukana kun lohikäärme syöksyi alas vuoren rinnettä. Se hymyili itsekseen, antaen tuulen hyväillä kasvojaan. Pian hän saapui alueelle, missä ei enää ollut ollenkaan lunta. Täällä ei edes satanut lunta, mikä teki maastosta karun harmaata ja elotonta. Lähistöllä ei näkynyt ketään, joten Lounatuuli laskeutui lähimmälle tasanteelle ja vilkaisi ympärilleen... ei näkynyt ketään.. mutta hän tunsi että paikalla oli joku.
// Ayame ja Tharn tänne :) ah kun otsikko inspaa taas niin hirveästi >_>//