Kirjoittaja Sands » 08 Kesä 2016, 06:35
Roswell vain kallisti lievästi päätään prinsessan kovasti inttäessä, ettei ulkona muka kylmä ollut. Hän taisi kyllä itse olla aivan eriä mieltä, kun siitä vierestä katseli vähäpukeisten neitosten kahlaamista suihkulähteessä. Ajatuskin puistatti – etenkin nyt, kun takki löytyi käärittynä käsistä, eikä yltään. Ophelian myöntyminen ei auttanut yhtään, eikä näiden kahden mielipiteisiin nyt oikein uskottu. Etenkään, kun tyttöparka onnistui jo joutumaan kovin sinnikkään hikkakohtauksen uhriksi. Ehkäpä se epäuskoisuus alkoi jo paistaa läpikin vanhuksen kulman noustessa kyseenalaistavaan ja samalla myös niin kovin huolestuneeseen asentoon kellertävien silmien vaihtaessa katsettaan prinsessasta papittareen ja takaisin. Tarve saada kaksikko sisälle ja turvaan omiin lämpimiin sänkyihinsä nukkumaan vain kasvoi.
"Oletteko… Kunnossa?" Demoni kysyi varovaisesti katsellessaan papittaren nikottelua ja nojailua, eikä tyttönen todellakaan siltä näyttänyt, että kovin hyvin onnistui pysymään itse pystyssä. Kuinkahan paljon nämä neidit olivatkaan onnistuneet juomaan? Jos hikan ja naurun keskeltä tuli vastaus, sitä Roswell ei ainakaan kuullut – tai ainakaan saanut selvää, oli ehkä parempi tapa sanoa se. Katse oli keskittynyt Opheliaan, mutta Lilyn hihkaisu sai sen kääntymään takaisin prinsessaan, joka oli jo niin päättäväisenä kahlaamassa kohti sarvipäätä hakeakseen tuon mukaan leikkimään.
Kuinkahan moni olisi uskonut tämän tarinan näkemättä sitä. Prinsessa kun ei kovin arvostanut demonin läsnäoloa, mutta nyt…
"Ah, en usko–" Roswell yritti kieltäytyä, eikä uskonut, että sen enempää tässä juuri tarvittaisiinkaan. Mutta sitten yllättäen märät, kohmeiset ja niin kovin hennot sormet kiertyivät tuon käden ympärille, saaden miehen hiljentymään. Katse keskittyi takaisin prinsessan silmiin, joka ei tätä aiemmin ollut tainnut demonia koskettaakaan. Kättä ei vedetty rajusti takaisin ja kyllähän se Lilyn otetta myötäili, mutta muu keho piti pintansa ja pysyi sillä suihkulähteen kuivemmalle puolella.
Kaksikolla ainakin näytti olevan hauskaa, vaikka tunteet laidasta laitaan tuntuivatkin hyppivän. Vanha sarvipää ei voinut kuin tuntea olonsa lievästi kiusalliseksi, eikä oikein tiennyt, pitäisikö tässä nauraa vai tuntea jonkin sortin myötähäpeää. Hymy huulilla oli ainakin muuttunut kovin kysyväksi.
"Uskoisin veden olevan turvallista, kyllä," tuo kävi vastaamaan hämmentyneenä – vaikkei sitä taidettu häneltä odottaakaan – kovin outoon ajatukseen papittaren jotenkin vedessä lioten saaden veden muuttumaan pyhäksi. No, ehkäpä hän oli oudompiakin asioita kuullut, mutta…
Vihdoinkin joku muukin sanoi tilanteessa jotain järkevää, sarvipään katseen saaden kadonneen toivon pilkkeen takaisin.
"Olen aivan samaa mieltä arvon papittaren kanssa, prinsessa hyvä," tyytyväinen hymy palasi Roswellin huulille tuon kovasti nyökytellessä myöntyvänä, kun Opheliakin ymmärsi, että ehkäpä nyt ei kuitenkaan kannattanut suihkulähteessä uiskennella. Joku voisi sairastua, todellakin. Papitar yritti lähteestä ylös ja demoni kyllä toivoi, että prinsessa aikoisi seurata ystävänsä esimerkkiä. Kenkä kuitenkin jäi tytöltä jälkeensä veteen, eikä Roswell todellakaan jäänyt katsomaan vierestä, kuinka niin heikossa hapessa oleva neito yritti kurotella jalkineensa perään. Keräksi kääritty takki laskettiin suihkulähteen reunalle.
"Entä jos… Antaisitte minun," neuvonantaja ehdotti, eikä käynyt odottamaan lupaa auttaa. Kumartuen tuo kävikin sitten kurkottelemaan kelluvaa kenkää.
((Garrett ei suostu leikkimään prinsessaa – etenkin, jos Marduk piereskelee, koska hän ei sellaista katsele! Tai haistele. Ehkä ajatus houkuttelee hieman, jos Garrettille kerrotaan, että on niin paljon hienompaa olla prinsessa, kuin kreivi. Ja ei Garrett ole tainnut vielä mekossa olla? Hirveää. Tämä täytyy korjata.))