Uusi valtakuntasi || Wolga

Pohjoisessa sijaitsevat Kleth vuoret ovat kaukaa katsottuna komea näky. Ne kohoavat korkealle taivaisiin, eivät kuitenkaan niin korkealle mitä Mor vuoret. Lähemmäs päästessään saattaa huomata, että komea vuori on vaaroja täynnä. Toisin kuin Mor vuorilla, täällä on kuitenkin louhittu kallioon kunnollisia teitä ja koitettu tehdä matkamiesten tiestä mahdollisimman helppoa. Vuorelta ei löydy lohikäärmeitä pahemmin, mutta sen sijaan Klethin rinteitä asuttavat villieläimet. Niin pedot kuin vaarattomat vuohet.

Valvoja: Crimson

Re: Uusi valtakuntasi || Wolga

ViestiKirjoittaja Janni » 05 Kesä 2016, 00:14

"Mitä, et kai sinä ala vollottamaan? Tässä tosin on olka sitä varten." Fergus kiusasi Theaa, huomatessaan sen värähdyksen naisen äänessä. Se kiusoittelu kuitenkin jäi siihen, kun nainen vahvisti miehen olettamukset lapsen suhteen. Lämmin aalto tuntui pyyhkivän yli ja susimiehen hymyilemään entisestään, hyvä ettei hän itsekin tässä herkistelemään alkanut.
"Ei siitä paljoa ole näytettävänä, mutta tietenkin." Fergus vastasi neidon pyyntöön, tai no, eikö Thea ollut nyt enenmmän vaimo? Vai tahtoisiko nainen pitää seremoniat sitä varten niin kuin ihmiset yleensä?
Savuke napattiin sormien väliin, jotta mies saattoi käydä suukottamaan naisen poskea. Ei hän tahtonut altistaa Theaa ja lasta liikaa tälle kitkerälle savulle, kyllä heillä olisi aikaa kunnollisille suudelmille vaikka kuinka ja muutenkin kahdenkeskeiseen hetkeen ilmestyi juuri rikkova tekiä, jos toinenkin.

Fergus saattoi kuulla temppelin suurten ovien metalliset äänet, kun ne aukenivat laakson tuolla puolen. Punainen katse kääntyi näkemään ulos ilmaantuneen Rafen ja Colen. Kaksikolla ei ollut vaikea nähdä heitä aavan maiseman keskeltä ja joukon parantaja taisikin jo haistaa sen vienoisen veren hajun ilmassa, kiiruhtaessaan ruskea turkki hulmuten kaksikkoa kohti. Nuorukainen kuitenkin seisahtui puolessa välissä matkaa, huomaten nyt Thean ja ryhtyikin vetämään sudenturkkia pois yltään, jonka alta paljastui nuori miehen alku, ruskeine hiuksineen, pikku parran haituvista puhumattakaan. Nuorukaisen vaatteet olivat Ferguksen lailla ilmastoon sopivat ja kasattu lämpimistä kankaista ja turkiksista.
Rafe lähti astelemaan kaksikkoa kohti, huoli kasvoillaan nähdessään nuolen alfansa käsivarressa. "Mitä tapahtui?" Nuorukainen kysyi. "Käytöstavat poika." Fergus murahti läpsäisten nuorempaansa hellästi takaraivoon. "Ah... um... hei, Rafe... Siis nimeni on Rafe." Nuorimies sopersi selvästi hieman ujostellen ja tarjosi kättänsä Thealle.
Fergus virnisteli kaksikolle ja katsahti sitten valkeaan karvapalloon, joka tuntui katoavan lumisen maan keskelle. "Ja tämä on Cole. Olen hänelle isähahmo, joten voisin sanoa jo, ettei sinun tarvitse huolehtia lapsen kasvattamisen suhteen. Kaikki on hallinnassa." Mies nyt kehuskeli naiselle, samalla kun vilkaisi jalkojensa taakse luikkinutta pentua. "Sano nyt hei." Mies yritti rohkaista pienintä.
"E-Eli siis..?" Rafe katsahti Ferguksesta Theaan ja takaisin. "Kyllä, me saamme verenperijän." Susimies näytti hehkuvan isällistä ylpeyttä.

//Jes teretulemas! :D //
Janni
 

Re: Uusi valtakuntasi || Wolga

ViestiKirjoittaja Wolga » 05 Kesä 2016, 00:56

”Hmph… Äläpä siinä ryhdy, itsehän tuota vetistelet tuon tuostakin”, pyöräytteli silmiään muka närkästyneenä. Hyväksyvä nyökkäys kuitenkin suotiin, kun toinen lupasi esitellä tämän vaatimattoman reviirinsä ja suuteli sitten hänen poskeaan. Ehkä aatelinen, tai entinen aatelinen, olisi kaivannut jotain hieman enemmänkin ja Thea olikin kääntymässä miehen puoleen, mutta päätyikin seuraamaan miehen katsetta takaisin laaksoon ja sen takana olevaan temppeliin. Pian katseensa tavoittikin tuon ruskeaturkkisen suden ja tämän perässä valkoisen, pienemmän näköisen hukan, onnekseen ei yhtään punaista. Ainakaan toistaiseksi. Nainen otti vaistomaisesti askeleen lähemmäs Fergusta, olihan hän jo kerran saanut tuta vihamielisen ihmissuden läksytyksen joten ei aikonut tahallaan altistua moiselle toista kertaa. Vaikka, nämä tulijat kaiketi olivat ystävällisiä kun häntä ei pyritty varoittamaan, tai muutenkaan suojaamaan.

Pian tulijat olivatkin jo heidän luonaan, ruskeaturkkinen osoittautui hieman huolestuneen näköiseksi nuoreksi mieheksi. Kaiketi samaksi jonka oli joskus aiemmin nähnytkin. Puhe osoitettiin suoraan Fergukselle ja Thealla oli hetki aikaa keskittää huomionsa tuohon valkoiseen karvapalloon, joka miehen suojaan pyrki. Pentu? Selvästi toinen oli pentu. Hämillinen hymy käväisi huulilla, mutta katosi kun nuorukainen ryhtyi hieman kankeasti esittäytymään. Nainen astui askeleen eteenpäin ja tarttui ojennettuun käteen, puristi sitä hellästi ja hymyili leveää, hieman huvittunutta hymyä. Se siitä kuherruskuukaudesta sitten. ”Hauska tutustua, olen Thea ja kaiketi tulen pyörimään täällä haitoiksi asti”, lausui kujeilevaan, mutta ehdottoman kohteliaaseen sävyyn. Kai hänenkin sentään hieman pitäisi yrittää olla hyppimättä muiden silmille liialla riehakkuudellaan. Vaikka, jotenkin neidosta tuntui että hukat tuskin arvostivat turhaa päälle liimattua kaunistelua. ”Fergus ajatteli juosta nuolen eteen”, vastasi nuorukaisen aiempaan kysymykseen ja vilkaisi sätkäänsä polttelevaa miestä irvistäen. Seuraavaksi hänelle esiteltiin tuo pieni valkoinen olento, Cole, Thean leveä hymy muuttui jälleen hämilliseksi. Hän ei oikein koskaan ollut oppinut olemaan lasten kanssa, toki omien veljiensä silloin kun ne olivat olleet pieniä, mutta noin niin kuin muuten. ”Äh, anna Colelle aikaa. Kyllä me ehditään tervehtimään vielä monesti”, hymähti Fergukselle, joka patisteli pentua tervehtimään.

Sen enempää nainen ei ehtinyt Coleen kiinnittää huomiota, kun Ferguksen sanat saivat Rafen jälleen häkeltymään. Nainenkin nyökkäsi ja sipaisi vatsanseutuaan, tuntui hyvältä että täällä raskautta ei tarvinnut peitellä. Tai sen herättämiä tunteita ja ajatuksia. ”Saatte yhden sijasta kaksi”, kiusoitteli ja palasi miehensä vierelle, kiersi toisen kätensä tuon vyötärölle. Vilkaisi sitten pentua, ”mutta on hyvä, että jyvällä on jo isoveli valmiina”.
Wolga
 

Re: Uusi valtakuntasi || Wolga

ViestiKirjoittaja suskari » 05 Kesä 2016, 09:57

Ferguksen jalkojen vierestä Cole tarkkaili tilannetta, millainen siintä kehittyi ja millainen oli ilmapiiri. Se tuntui rauhalliselta ja Fergus tapansa mukaan oli leuhkimassa itseään. Joten vaaraa ei ollut? Cole nosti katseensa Fergukseen, joka patisti nuorinta tervehtimään uusinta tulokasta, jolloin tämä uusi nainen taas vakuutteli Fergukselle että kaksikko ehtisi kyllä tutustua toisiinsa. Se oli totta, tässä oli paljon aikaa tutustua.. etenkin kun Cole oli vieraita kohtaan arempi mitä vanhoihin tuttuihinsa, mutta siintä saattoi syyttää pennun menneisyyttä eikä sitä etteikö Cole olisi pelkuri ja arkajalka ollut.

Sitten puhe aikuisten keskuudessa siirtyi "verenperijään" ja "jyvään", joista vertauksista Cole hieman hämmentynyt, kallistellen päätään. Mistä aikuiset puhuivat? Jyvistä? Meinasiko Fergus tehdä itselleen kasvimaan? Ja mikä oli verenperijä? Vielä suurempaa hämmennystä aiheutti pennussa se kuinka hänestä, ilmeisesti, puhuttiin isoveljenä ja puhuttiin kahdesta.. Cole katseli naisen suuntaan suurin hämmentynein silmin kun nainen kosketteli omaa vatsaansa kun se olisi ollut jokin suuri ihme. Pennun uteliaisuus heräsi. Cole uskaltautui pois Ferguksen suojista ja hieman ehkä turhankin rohkeasti, sekä töykeästi käveli naisen luokse loikaten naista vasten etujaloillaan. Pennun kirsu nuuhki naisen vatsaa kirsu väpättäen ja samassa Colen niska karvat nousivat aivan pystyyn ja Cole paljasti hampaansa. IHMINEN!? Täällä!? Miksi!? Cole hyppäsi salamana alas ja kauemmas naisesta muristen uhkaavasti niskakarvat aivan pystyssä ja häntä nostettuna korkealle. Cole katsoi Fergusta, eikö alfa tiennyt tuonneensa ihmisen tänne!? Se piti tappaa!
suskari
 

Re: Uusi valtakuntasi || Wolga

ViestiKirjoittaja Janni » 05 Kesä 2016, 12:08

Fergus hymähti Thean antaessa pennulle aikaa tervehtimiselle, niin kai olisi parasta. Naisen vielä kiusotellessa, näytti Rafen naama venähtävän entisestään. Ferguskin näytti hetken jähmettyvän, mutta kyllä tunnisti naisen äänensävyn. "Aiot siis varautua siihen ajtukseen?" Mies nyt hymähti, hän oli naista aiemmin kiusannut kaksosten mahdollisuudella, se kun ainakin hänen suvussaan oli hyvin yleistä.

Tulevaa isoveljeä vilkaistiin uudelleen, jonka johdosta Cole päätti uskaltautua pois Ferguksen takaa. "Varovasti Cole." Mies rauhoitteli pentua joka päätti nousta naista vasten tuota nuuhkimaan. Tosin seuraava ele jonka pikkuinen teki, yllätti kyllä kaikki. Onneksi sentään Cole ei lähtenyt puremaan, tuo perääntyi naisen luota ilkeästi muristen. "Cole!" Fergus komensi vihaisen kuuloisena, astuen nyt Thean ja pennun väliin, tajuten samalla kyllä mistä oli kyse. Hänen olisi pitänyt osata varautua pikkuisen pelkoon, hän oli liiakseen jo tottunut Colen lempeään luonteeseen, kun tuo heidän seurassaan oli. Ehkä jopa ajatellut pennun ymmärtävän, että jos he olivat rauhallisia ihmisten lähellä, kyllä tuokin saattoi olla. Puhumattakaan siitä taannoisesta seikkailusta, jona tuo oli joutunut tekemään ihmis-, tai no puoliverisen-, metsästäjän kanssa.
"Sinä et käyttäydy vaimoani kohtaan noin!" Fergus komensi, ottaen vielä uhoavan alfamaisen askeleen pentua kohti, osoittaen puolustavansa tätä ihmisnaista. "Uh... Colella on huonoja kokemuksia ihmisistä." Rafe selitti varovaisesti Thean viereltä.
Janni
 

Re: Uusi valtakuntasi || Wolga

ViestiKirjoittaja Wolga » 05 Kesä 2016, 15:57

”Eieieiei”, älähti päätään päättäväisesti pudistaen, hän ei todellakaan ollut tarkoittanut sanojaan kuten ne selvästi nyt ymmärrettiin näiden kahden täysikasvuisen miehen kesken. ”Sanoin ehkä huonosti, mutta tarkoitin että minä ja jyvä. En minua ja kahta jyvää”, korjasi ja irvisti ajatellessaan, että hänessä olisikin kaksi pientä loista – jotka muutaman kuukauden kuluttua olisivat jo hieman isompia loisia. Ajatella sitä tuskaa. Katsahti Fergukseen varoittavasti, ”älä sinä ainakaan ryhdy haaveilemaan mistään sellaisista”, sormeakin heristettiin sanojen tueksi. Tiedä vaikka moiset haaveet alkaisivatkin toteutumaan.

Thea katseli kuinka tuo valkoinen karvapallo lähestyi häntä ihmeenkin reippaasti, ottaen huomioon kuinka se oli vielä hetki sitten kyhjöttänyt alfan jalkojen takana. Nainen horjahti hieman, kun pehmeät etujalat painuivat itseään vasten ja viileä kirsu puhalteli vatsansa vierellä, ehkä toinen hieman vapautuisi nyt kun pääsi toteamaan, että hän oli ihan… tavallinen. No, eihän siinä niin käynyt vaan valkoinen otus paljastikin purukalustonsa, ei ihan niin vaikuttavan kuin täysikasvuisilla tovereillaan, ja perääntyi. Thea suoristi selkäänsä ja vilkaisi Fergusta hieman neuvottomana, kyllähän hän ymmärsi että toinen oli pentu mutta silti moinen ele sai naisen villat nousemaan pystyyn. Jossain muualla olisi ehkä läksyttänyt, tai lähtenyt vain pois mutta täällä hän oli aivan liian turvaton voidakseen heti kättelyssä ryhtyä ojentamaan ketään. Ei kuitenkaan aikonut perääntyä, tai pelätä sillä varmasti mies suojelisi häntä ja jyvää – ei siitä ollut epäilystäkään. Kulmat rypistyivät tuimaan kurttuun, kun pohti kuinka rattoisaa aikaa hän tulisikaan tuon valkoisen kauhukakaran kanssa viettämään.

Kyllähän Fergus selvästi oli luottamuksensa arvoinen ja kävikin tekemään sanoillaan ja suurta olemustaan hyväksikäyttäen selväksi, että häntä ei tulisi kohdella ikävästi. Samalla Rafe ryhtyi selittelemään nuorimmaisen kokemuksista ja Thea siirsi katseensa tuohon, nyökkäsi päätään samalla kun kasvojen ilme pehmeni aavistuksen. Pelko oli ymmärrettävää, kyllä hänkin voisi pelätessään päätyä puolustuskannalle hyvinkin helposti – kukapa ei? Puhumattakaan lapsesta, tai pennusta, kummaksi toista nyt tulisi ajatellakaan. Fergus tosin ansaitsisi saada puhuttelun siitä, että ei selvästikään ollut valmistellut laumaansa hänen saapumiseensa. ”Ymmärrän, ehkä aika auttaa”, vastasi Rafelle ja hymyili, päätti antaa tuolle nulikalle vielä roppakaupalla mahdollisuuksia tottua häneen. Ehkä ei kuitenkaan aikonut jäädä lapsen kanssa kahden, ihan jo vain siksikin että ei osannut olla lasten kanssa ja toisaalta ihmissusilapsella olisi varmasti paljon enemmän voimaa kuin tavallisella ikätoverillaan.
Wolga
 

Re: Uusi valtakuntasi || Wolga

ViestiKirjoittaja suskari » 05 Kesä 2016, 17:14

Cole urisi ja räksytti hermostuneena, hämmentyneenä kun Fergus oli tuonnut ihmisen laumaan. Tietenkin Fergus oli kertonut Colelle uudesta naisestaan, mutta ei pentu osannut tälläistä odottaa.
Cole säpsähti kun Fergus komensi pentua vihaisena, lopetti hetkeksi murisemisen kun katsoi alfaa korvat luimussa hieman painautuen alas, mutta katseessa näkyi jääräpäisyys. Fergus asettui pennun ja vaimonsa väliin suojaksi, osoittaen että oli täysin valmis suojelemaan omaansa jos oli pakko.. vaikkei Cole varmasti olisi naista kyennyt edes halutessaan tappamaan, eikä Colella ollut sellaista mielessään edes. Enemmän Cole oli hämmentynyt Ferguksen toimista tuoda ihminen laumaan.

Fergus kävi uudemman kerran korottamaan ääntään pennulle, astuen uhkaavasti lähemmäksi ja komensi Cole lopettamaan vaimollensa ärisemisen. Cole haukahti äristen takaisin häntä pystyssä uhmakkaasti Fergukselle kysyen susien kielellä miksi alfa oli tuonnut ihmisen heidän keskuuteen. Ei se kuulunut tänne! Pennun uhkailu kuitenkin jäi lyhyeksi kun valkoturkki tajusi mitä oli tullut äkkipikaisuuttaan "sanottua". Cole tuijotti hiljaa Fergusta rauhoittuneempana ja sitten miehen takana olevaa naista. Cole uikutti kuin lapsi, joka oli sanonut pahasti vanhemmillensa, ja kääntyi sitten kannoillensa juosten sisälle. Cole juoksi aina omaan huoneeseensa, jossa pentu muutaman yrittämisen jälkeen muuttui humaaniseksi. Ihmiseksi muuttuminen ei ollut Colelle vielä yhtä luonnollista kuin muille laumalaisille, se aiheutti hieman jälkikipuja väkisin tehtynä, mutta Cole oli jo tottunut siihen. Etenkin kun ne loppuivat pian muutoksen jälkeen. Eikä Cole välittänyt niistä nyt vaan alkoi heittelemään tavaroitaan pitkin huonetta kiukutellen itsekseen ja kun lopulta huoneessa ei ollut enään mitään irtotavaraa valahti lapsi seinää pitkin istumaan lattialle.. pyyhkien kyyneleitä käsiinsä. Ehkä peläten että kohta tulisi huutia..
suskari
 

Re: Uusi valtakuntasi || Wolga

ViestiKirjoittaja Janni » 05 Kesä 2016, 18:17

Fergus näytti hetken yllättyneeltä Colen käytöksen suhteen, kun tuo lähti uhoamaan takaisin. Pentu ei selvästi käsittänyt miksi ihminen oli heidän keskuudessaan. Ei se alfaa suututtanut, kyllä hän ymmärsi pikkuisen hämmennyksen, mutta tapa kuinka pentu hänelle, alfallensa, räyhäsi, se pisti potuttamaan. "Uhoamaanko alat?" Mies murahti, nähden samalla kun pentu kävi käytöstään katumaan ja äkisti pikkuiset käpälät lähtivät latomaan laakson poikki takaisin temppeliä kohti. "Pikku vintiö. Anteeksi rakas." Fergus kääntyi Thean puoleen, joka ei onneksi vaikuttanut liioin kavahtaneelta koko sopasta. "Cole tarvitsee aikaa, mutta hänestä ei ole vaaraksi." Mies vielä lisäsi.
"Um... Fergus?" Rafe tavoitteli miehen huomiota. "Jos hoitaisimme kätesi?" Nuorukainen ehdotti vilkaisten Ferguksen kädessä sojottavaa nuolta. "Ai niin, tietenkin. Mennään." Fergus naurahti kuin olisi koko nuolen unohtanut. Mies vielä tumppasi sätkänsä jämät lumeen, ennen kuin tarjosi kätensä Thealle, jotta saattaisi johdattaa tuon kohti temppelirakennusta lumisen maiseman halki.

Rautaovista sisään astuessa, ensimmäisenä saattoi nähdä salin perällä ison naispatsaan mustan- ja valkean susipatsaan seistessä tuon molemmin puolin. Sitä oli hieman puhdistettu, tosin naisen pää näytti siltä, ettei kukaan ollut uskaltanut kiivetä niin korkealle puhdistamaan tai sitten kukaan ei viitsinyt.
Patsaan edustalle oli asetettu kivinen nojatuoli, se ei ollut häävi omillaan, joten se oli koristeltu karhuntaljalla ja selkänojan päällä komeili isokokoinen kallo, jolla oli kookkaat kulmahampaat. Jonkinmatkaa istuimesta edempänä oli iso kivipöytä, jos sen tunnisti, tiesi sen kuuluneen temppelin uumenissa olevaan ruokailusaliin. Pöydän ympärillä oli muutamat tuolit ja pöydän päälle oli levitetty isohko Cryptin kartta.
Salia valaisi isot kynteliköt monine kyntilöineen, ne onneksi sai alas salin sivulla olevasta vivusta.

Patsaan takaa löytyi oviaukko hämärään käytävään, se johti isoon huoneeseen, joka oli aikoinaan ollut kirjasto, mutta nyt se ammotti tyhjyyttään tyhjine kirjahyllyineen. Kirjastosta pääsi toiseen käytävään, joka oli hakattu vuoren sisään ja se oli valasitu maagisilla riimukivillä, jotka hohtivat sinistä valoa. Käytävä vei ruokailusaliin, jota koristi pienet pöytäryhmät. Tämä tila näytti enemmän asutulta kuin temppelisali. Ruokasalin perällä oli avonainen keittiö.
Ruokailusalin sivulta pääsi käytävään, jonka varrella oli useampi huone, ne olivat aikanaan olleet temppelin asukkien nukkumatiloja ja osa niistä oli ehostettu jokaiselle lauman jäsenelle.

Ace oli hetkeä aikaisemmin katsellut kuinka Cole oli pyrähtänyt tempelisalin halki. Mustahiuksinen haltia oli ollut aikeissa mennä pennun perään, kun käytävää pitkin kuului kaikuvan tavaroiden lentelyä, mutta isojen ovien avautuessa kääntyi huomio sisääntulijoihin. "Fergus ja... oh!" Ace katsahti Theaan positiivisesti yllättyneenä. "Neiti Auvray oletan?" Kohtelias mies totesi astellessaan ison pöydän takaa kolmikkoa kohti. Acen vaatetus oli osittain samaa mallia mitä muiden miesten, mutta paita näytti koristeiltaan enemmän haltioiden kädenjäljeltä, toki paita ei ollut entisensä, kulunut metsän keskellä.
Haltia pysähtyi neidon eteen ojentaen kohteliaasti kätensä. "Nimeni on Ace, hauska tutustua."
Janni
 

Re: Uusi valtakuntasi || Wolga

ViestiKirjoittaja Wolga » 05 Kesä 2016, 18:54

Ääneti nainen seurasi tahtojen taistoa, jonka Fergus näytti lopulta voittavan kun valkea pentu lähti laukkaamaan kohti temppeliä. Ei Thea toista osannut sääliä, toki hänellä oli aina ollut tietynlainen herkkäpaikka lapsiin, ei välttämättä halunnut niiden kanssa olla tekemisissä mutta avuksi oli mielellään. Ja nautti köyhien lapsien oikeuksiin liittyvistä keskusteluista. Mutta tämä pentu oli kaiketi kärsinyt jostain ihan muusta kuin köyhyydestä, eikä nainen ollut edes ihan varma että haluaisiko kuulla kuinka ruma tarina taustalla olisi. Nyökkäsi miehen sanoihin, eikä voinut olla hymyilemättä toisen kutsuessa häntä rakkaaksi. Täällä Fergus vaikutti jotenkin,… rauhallisemmalta? Ehkä koti teki sellaista ihmisille ja ihmisenkaltaisille. Täällä toisen ei varmasti tarvinnut olla varpaisillaan, tai kuulostella kovinkaan aktiivisesti ympäristöstä kuuluvia ääniä. ”No, ehkä minä yhden rääpäleen vihoittelut kestän”, hymähti lempeään sävyyn ja kohautti olkiaan, sitä paitsi, kyllä lapsi varmasti häneen tottuisi ajan kanssa. Rafen johdatellessa heidät liikkeelle kysymyksellään, tarttui Thea Ferguksen tarjottuun käteen.

Lumikerros oli jotenkin aivan absurdi näky, oli hassua miten se narahteli kenkien alla jo tähän aikaan vuodesta, kun muualla Cryptissä oli vasta syksy. Lumen ihmettely kuitenkin unohtui, kun he pääsivät rautaovien eteen ja niistä sisälle temppeliin. Haalean ruskeiden silmien katse kiersi tätä salia, joka kaikessa kiehtovuudessaan näytti kylmältä ja jopa hieman luotaantyöntävältä lämpimiin väreihin ja kankaisiin tottuneelle naiselle. Keskellä kaikkea oleva patsas vangitsi katseen hetkeksi ja Thea päätti, että tuon naisparan kasvot hän vielä puhdistaisi ennen kuin vatsansa tulisi tielle. Samalla myös pohti mahdollisuuksiaan ja mukaan ottamaansa valuuttaa, kyllä hän jotain hieman mukavampaa ja pehmeämpää sijaa kaipasi kuin salin istuimet. Toki, liekö tämä edes ollut oleskelutila? Ei nainen ollut varma.

Katse siirtyi nyt heitä kohti kulkevaan, selvästi avoimempaan hoikkaan, mustahiuksiseen mieheen. Toisesta tuli etäisesti mieleen se metsästäjä, joka oli ollut piikkinä heidän lihassaan. Tai no, loppuajasta hän kai oli enemmänkin ollut piikki miehen lihassa. Hymyili kuitenkin vastaanottavaiseen sävyyn ja astui askeleen tulijaa kohden, tarttui ojennettuun käteen. Ilmeisesti Fergus oli kuitenkin kertonut hänestä jotain, vilkaisi olkansa ylitse nopeaa ja huomasi että punapäätä ei näkynyt edelleenkään. ”Oikein oletettu, ja Thea riittää hyvin”, vastasi hymyillen ja puristi lämmintä kättä lyhyesti ennen kuin laski otteensa irti. ”Ilo on minun puolellani Ace”, neito puheli aatelisoppiensa mukaan kohteliaaseen ja vilpittömään sävyyn, oli tyytyväinen siihen että täällä edes joku vaikutti iloiselta hänen saapumisestaan. Tietysti Ferguksen ohella. Katsahti mieheensä, joka muuten oli kutsunut häntä aiemmin vaimokseen, ennen kuin antoi katseensa siirtyä Rafeen ja seuraavaksi vielä Aceenkin. ”Teillä on täällä melkoinen valtakunta”, hymähti ja levitti käsiään viitatessaan sanoillaan tähän temppelin raunioon.
Wolga
 

Re: Uusi valtakuntasi || Wolga

ViestiKirjoittaja suskari » 05 Kesä 2016, 21:44

Cole nosti hieman päätään omista mietteistään kun temppelin raskaat ovet kävivät ja pian alkoi kaikuna kuulumaan käytävältä kuinka aikuiset juttelivat keskenään. Esittelivät sitä ihmis naista muille laumalaisille, jotka ottivat uuden jäsenen ilolla vastaan. Cole katseli viskaamiaan tavaroita, jotka lojuivat mikä missäkin lattialla. Sieltä kaiken seasta lapsi bongasi keltaisilla silmillään kirjan, ohut kantisen kirjan. Se oli hieman kärsinyt, mutta luku kelpoinen. Cole otti sen käteensä ja selasi sen sivuja. Se oli Acen antama aakkos kirja, joista he aina opettelivat pikku hiljaa kirjoittamaan ja jonka avulla Cole tulisi oppimaan kommunikoimaan muiden kanssa yhtä hyvin mitä muutkin. Kerta lapsi ei osannut puhua. Lattialla makasi myös hiiliä, joista Cole otti yhden käteensä ja paperia syliinsä. He olivat Acen kanssa vasta opetelleet perus tavaroita, eläimiä ja oman nimen kirjoittamista, joten seuraavan sanan tuottaminen oman mielensä pohjalta oli Colesta hyvin vaikeaa. Onneksi kirja oli apuna.

Cole työsti tätä yhtä sanaa monta minuuttia, kokeili useita kertoja ja heitti paperia pois, kunnes lapussa oli Colen mielestä hänen haluamansa sana. Ainakin Cole niin toivoi.. Cole nousi paikaltaan ja käveli lappu käsissään ulos huoneesta, jääden kuuntelemaan missä aikuiset olivat. Keittiössä? Cole lähti äänien suuntaan ja kurkkasi arkaillen keittiön ovelta keittiöön sisään, jossa aikuiset olivat keskustelemassa keskenään. Cole nielasi ja astui oviaukolle painaen tiukasti paperin palansa itseään vasten. Lähes alas painautuneena vanhempia katsellen Cole käveli Ferguksen ihastuksen luokse, katsoen naista hetken aikaa keltaisilla suden silmillään, kunnes ojensi tekemänsä lapun naiselle. Heti sen tehtyään Cole perääntyi kuin olisi pelännyt joutuvansa lyödyksi naisen toimesta. Se mitä lapulla luki, oli hyvin yksinkertaista: anteksi. Ei ehkä oikeimmalla tavalla kirjotettu, mutta sen ymmärsi ja ajatus oli tärkein.
suskari
 

Re: Uusi valtakuntasi || Wolga

ViestiKirjoittaja Janni » 05 Kesä 2016, 22:12

"Ei sinun tarvitse noin kohteliaaksi heittäytyä täällä." Fergus hymähti Thean ja Acen esittäytyessä toisilleen. Noh ainakin haltia sai samantasoista seuraa, tuo kun itsekin oli kasvatettu hyvissä oloissa, joissa käytöstavat olivat kaiken alku ja loppu. "Fergus kätesi, mitä tapahtui... taas?" Ace huomasi nyt alfansa vahingoittuneen käsivarren. "Äh, pieni takaa-ajo vain, eikä tämä edes tunnu edes missään." Fergus vähätteli tervettä kättänsä laiskasti huitaisten ilmassa. Sen kuullessaan Rafe tarrasi äkisti miestä terveestä käsivarresta ja lähti raahaamaan kovaa kyytiä salin halki. "Eh Rafe?" Fergus kummasteli. "Tuntoaistin katoaminen ei ole hyvä juttu." Nuorukainen totesi yllättävän topakasti.

"Äh... Tätä tietä." Susimies huikkasi olkansa yli Thealle, Acekin teki kohteliaan eleen, jolla pyysi naista menemään edeltä. Joukkio saatti uuden asukkaan pimeän kirjaston ohitse riimukäytävään ja siitä kiviseen ruokasaliin. Fergus istahti yhden pöydän päälle ja antoi nyt Rafen tutkia käsivartta rauhassa.
"Mitä pidät tähän mennessä? Löyhkääkö täällä liikaa sudelta makuusi?" Fergus hymähti. "Ja muutenkin kun tämä on nykyään enemmän miesluola, Loren lähdettyä." Mies vielä lisäsi hymähtäen, joutuen kuitenkin sitten irvistämään, kun nuorukainen väänsi nuolen poikki ja lähti ujuttamaan sitä irti. "No niin, onhan... minulla vielä tuntoaisti tallella." Fergus tuhahti hampaidensa välistä, kun toinen siitä oli niin huolehtinut.

Jonkinaikaa Rafe puuhasteli alfan käsivarren parissa, käytti hieman parantavaa magiaakin siihen, puhdisti sen ja ryhtyi sitomaan käsivartta siteellä, joka oli kaivettu esiin yhdestä keittiön korkeasta komerosta. Se näytti olevan pakattu täyteen lääkintä tarpeita, niitä kun tuntui kuluvan yhtenään.
Fergus oli aikessa kysyä mihin Cole oli luikkinut, kun näkikin valkeahiuksisen pojan ilmaantuvan aranoloisesti ruokasalin ja keittiön puolelle. Jotain tuolla oli mukana ja menikin ojentamaan lappusta Thealle. "Mitä siinä on?" Fergus kyseli.
Janni
 

Re: Uusi valtakuntasi || Wolga

ViestiKirjoittaja Wolga » 05 Kesä 2016, 22:56

Jotenkin tässä kaikessa tapahtumien aallokossa ei ollut enää edes osannut osoittaa huoltaan Ferguksen käsivartta kohtaan, ja nyt kun Rafe tuntui huolestuvan käden tilasta, niin aatelisen kulmat rypistyivät huolta kielivään ryppyyn. Ajatella, jos toisen käsi muuttuisi toimintakyvyttömäksi, tai jotenkin rampautuisi. ”Minähän sanoin, että rampojen ei kannata kanniskella”, nurisi Fergukselle, kun lähti astelemaan miesjoukon kehotuksesta heidän perässään kohti ruokasalia. Oikeastaan tämä temppeli oli tavallaan paljon suureellisempi kuin hänen kotikartanonsa, toki ehkä hieman vähemmän kodikas muunlaiseen asumiseen tottuneelle, mutta tämmöisistä paikoista rikkaatkin vain haaveilivat – kunnostettunahan tämä olisi oikea palatsi. Katseli kuinka miehet asettuivat pöydän ääreen ja Thea päätyi puolittain istumaan pöydän kulmalle.

”Suden hajuun olen varmaan jo tottunut”, virnisti. Sehän se oli se metsäinen, myskinen tuoksu jota oli mukava nuuhkia miehen rintakehältä ja kaulalta – toki varmasti jokaisella hukalla erisävyinen, tuskin nämä kaksi miestä tuoksuivat samalla tavalla kuin Fergus. Loren lähdöstä mainittiin sivulauseessa, eikä nainen voinut peittää helpotustaan siitä, että ainakaan toistaiseksi punatukasta ei olisi hänelle vaaraa. Eihän sitä toki tiennyt, jos toinen vaikka palaisi mutta ehkä sitten olisi nöyrempi häntä kohtaan. Kuka tietää? ”Tämä on ihan hyvä aihio”, jatkoi temppelin kehumista, eihän toki halunnut ryhtyä arvostelemaan epäkohtia muun lauman kuullen – ei olisi kovin ajattelevaista ryhtyä ensitöikseen suunnittelemaan sisustusta omaan makuunsa. Eikä Thea edes koskaan ollut oppinut niin erityisen kiinnostuneeksi muodista, ainakaan sisustusmuodista. Lähinnä arvosti pehmeitä kankaita ja lämpöä.

Seurasi katseellaan kuinka Rafe teki töitä haavoittunutta auttaakseen, ehkäpä toinen osaisi asiansa ja alfa saisi pitää toimivan kätensä. ”Fergus on hieman itsetuhoista sorttia, eikö?”, osoitti kujeilevat sanansa Acelle ja Rafelle, risti säärensä siinä pöydän kulmalla istuessaan. Askelten ääni sai katseen siirtymään tuohon, nyt pieneksi pojaksi muuntautuneeseen ihmissusipentuun. Tai ainakin tuon silmien ja hiusten väristä päätteli, että poika oli sama kuin aiemmin tavattu valkoinen pentu. Toisen ojentaessa arasti lappunsa naiselle, tarttui tummahipiä siihen varovaisin sormin. Pisti myös merkille tuon äkkinäisen perääntymisen, ikään kuin toinen olisi pelännyt hänen tekevän jotain. Lapulle eksyneet kirjaimet olivat epäsiistit, eikä sanakaan ihan oikein kirjoitettu, mutta kyllä sen ymmärsi. Naisen huulille piirtyi pehmeä, lähes liikuttunut hymy lukiessaan tuota anteeksipyyntöä vielä uudemman kerran. Haalean ruskeiden silmien katse siirtyi nyt vaaleaan lapseen, eikä Ferguksen kysymykselle annettu painoarvoa. ”Ei mitään hätää, saat anteeksi”, hymyili ja nyökkäsi päätään, olisi ehkä halunnut kutsua pojan luokseen mutta epäili, että toinen tarvitsisi vielä aikaa tottua häneen ennen kuin uskaltautuisi kovin lähelle. ”Kai tulet meidän seuraamme kiusaamaan tuota punasilmää? Kuinka se aina osaakin hankkiutua hankaluuksiin, outoa että on edes hengissä vielä”, virnisteli leikkisään sävyyn pojalle, mutta pian huomionsa siirtyi takaisin mieheen. Lappu työnnettiin mekon helmassa olevaan taskuun, ei sitä muiden tarvitsisi lukea – sanahan oli hänelle osoitettu.
Wolga
 

Re: Uusi valtakuntasi || Wolga

ViestiKirjoittaja suskari » 06 Kesä 2016, 21:21

Cole vilkasi arasti alfansa suuntaan, joka uteli mitä lapussa mahtoi lukea, ja katsoi sitten Theaan päin joka oli ottanut lapun valkohiuksiselta lapselta vastaan ja nyt luki sitä. Cole näpräsi eläimen turkista tehtyä paitaansa, josta myös näki että se oli selvästi räätälöity lapsen kokoon, odottaen hermostuneena mikä oli vastaus, oliko hän kirjoittanut sanansa oikein? Oliko se ymmärrettävä? Naisen kasvoille levisi hymy, liikuttunut ja jopa lempeäksi sanottava hymy, kun Thean luki sitä pientä paperia ja lopulta kohotti katseensa arkaan lapseen. Thea sanoi hyväksyneensä lapsen anteeksi pyynnön ja Colen ilme oli näkemisen arvoinen, juuri sellainen iloinen ja leveä hymy kasvoillaan. Taakka oli nyt pois lapsen pieniltä harteilta, kun oli käyttäytynyt rumasti uutta laumalaista kohtaan. Ei sillä etteikö Cole vielä naista olisi täysin hyväksynyt. Cole nyökkäsi vielä naiselle takaisin.

Sitten nainen pyysi myös Cole liittymään heidän seuraansa kiusaamaan Fergusta. Cole kääntyi katsomaan Fergusta hyvin hämmentyneen näköisenä. Miksi alfaa pitäisi kiusata? Eikö se ollut väärin. Joten Cole pudisti päätään naiselle ja käveli sitten Ferguksen luokse pyrkien miehen syliin istumaan, jos alfa sen vain salli. Harvoin Cole edes syliin pyrki, hyvä jos antoi muita nostaa itseään syliinsä.
suskari
 

Re: Uusi valtakuntasi || Wolga

ViestiKirjoittaja Janni » 06 Kesä 2016, 21:38

"Hyvä että kelpaa." Fergus virnisti Thealle takaisin, vai että hajuun oltiin jo totuttu, aihiokin kuulemma kelpasi. Jos totta puhuttiin mies oli hieman ollut huolissaan kuinka nainen paikasta tykkäisi. Kyllä hän oli päätellyt paljon neidon makuukammarista kuinka ylellisessä ympäristössä tuo oli kasvanut. Tämä todellakin oli suden luola siihen verrattuna.
Ace ja Rafe naurahtivat neidon kujeileville sanoille. Thean huumorintaju sopi selvästi lauman keskuuteen, kyllä mies oli tiennyt valinneensa hyvin, vaikka ei toisaalta ollut valinnut mitään, se oli vain tapahtunut luonnostaan. Kai he olivat sen verran samankaltaisia, ettei välissä ollut hankaavaa kitkaa.

Lapun sisältöä ei kerrottu alfalle, tosin naisen hyväksyvän anteeksi pyynnön, kyllä mies osasi jotain päätellä. Pikkuinen selvästi oli ottanut opikseen ja oli hyvä nähdä tuo iloinen hymy vaaleilla kasvoilla. "Pyh, henkiin jäätini on saavutus, eikä ihme." Mies tuhahti Thean kiusoitellessa, mutta hymyili silti vinosti. Cole puolestaan näytti asiasta hämmentyneeltä, tuo kun otti asiat toisinaan niin suorasti, kuten lapsi yleensä.
"Milloin sinä sylihauvaksi ryhdyit?" Fergus naurahti pennun kavutessa siihen hänen syliinsä, mutta ei ollut tuota hätistelemässä pois, pörrötti vain terveellä kädellään noita valkeita hiuksia. "Muuten, oletko tehnyt mitään sen korpin pään menoksi, ennen kuin lähdit?" Fergus uteli nyt Thealta. "Se piru uhkaili minua ennen kuin erkanimme kylän ulkopuolella. Vannoi levittävänsä turkikseni takkansa eteen. Sinällään uhkarohkea uhkaus, ottaen huomioon kuinka tiukoilla hän on... tai oli sinun takiasi. Ehkä hän epäili jo jotain."
Janni
 

Re: Uusi valtakuntasi || Wolga

ViestiKirjoittaja Wolga » 06 Kesä 2016, 23:36

Colen hymy oli hellyttävä, juuri sellainen vilpitön lapsen hymy joka saattoi näkyä vain riittävän nuorten kasvoilla. Katseli pellavapään kulkua Ferguksen luo, kuinka toinen kömpi miehen syliin selvästi hyväksyntää ja hellyyttä kaivaten, ehkä tosin sellaisella hieman jöröllä tavalla sillä eihän toinen erityisemmin siinä kiehnännyt, tai sen suurempaa huomiotakaan vaikuttanut kaipaavan. Miehen pörröttäessä pojan hiuksia, saattoi nainen nähdä toisen tekevän samoin heidän lapselleen ja ajatus saikin jälleen sen typerän hymyn viivähtämään kasvoilla. Kuinka ärsyttävää oli, että hän kaikista ihmisistä oli ryhtynyt tällaiseksi pehmoksi? Mutta no, kukapa nyt ei olisi voinut olla hymyilemättä katsellessaan raamikkaan ja tummanpuhuvan, karskin näköisen miehen pörröttävän vaalean, pienen pojan hiuksia – sehän nyt vain oli sellainen näky, jolle paatuneinkin hymyilisi vähintään kaikessa salassa.

”En minä sitä enää viitsinyt kiusata, eiköhän tuo ollut tanssinut veitsenterällä ihan riittävästi”, Thea vastasi kysymykseen ja vilkaisi Acea sekä Rafea, uteliaana näkemään miten miehet reagoisivat. Kuinka paljon nuo tiesivät tästä tilanteesta? Ilme synkkeni hieman, kun Fergus kertoi Synthin uhkailleen häntä ja korpin tietäen se uhkaus pitäisi ottaa hyvinkin vakavissaan. Kyllähän hän muisti sen epäonnisen illan tapahtumat ja sanat kuin eilisen päivän, sen kuinka päättäväiseltä mustahiuksinen oli näyttänyt vannoessaan että ottaisi susialfan vielä päiviltä hänen silmiensä edessä. ”No, minä olenkin aina ihaillut puoliveristen kalpeaa, virheetöntä nahkaa että kaiketi saisin sitten hienot saapikkaat vastineeksi sinun taljastasi”, tuhahti, mutta haki leikkisyyttä ääneensä sanoja lausuessaan. Piili sanoissa kuitenkin totuus, sillä kyllä käkkäräpää oli valmis tekemään kaiken mahdollisen saattaakseen sen korpin päiviltä, jos tuo menisi tappamaan hänen miehensä. Hän ehkä oli melko harmittoman oloinen näin päältäpäin, mutta karhuemon viha ei olisi mitään hänen vihansa rinnalla – sillä voisi pian siirtää vuoriakin. No, jospa sitä tunnetta ei tarvitsisi kuitenkaan herättää ja jotenkin tuntui hankalalta kuvitella, että se korppi todellisuudessa pääsisi ikinä riittävän lähelle Fergusta. Vaikka, kyllähän niitä vahinkoja oli meinannut jo käydäkin.

”Tosipuheessa, tämä pieni tilanne minun entisen kyläni kanssa varmasti saa metsästäjät hereille. Joten suosittelisin teitä kaikkia pitämään silmänne auki, olisi kurja jäädä yksin tänne temppeliin”, hymähti, mutta ilmeensä oli vakava. Hän epäili, että ainakaan Fergus ei ottanut uhkaa ihan niin tosissaan kuin se pitäisi ottaa, hän kyllä tiesi mihin ihmiset ja ihmisenkaltaiset olennot pystyisivät.
Wolga
 

Re: Uusi valtakuntasi || Wolga

ViestiKirjoittaja suskari » 14 Kesä 2016, 19:32

Cole loi alfalle hymyn kun tuo ihmetteli lapsen innostusta kiivetä kasvatti isänsä syliin, joka pörrötti lapsen hiuksia. Cole puolestaan vastasi siihen, ehkä eläimellisesti, mutta leikkisästi nappaamalla Ferguksen vahvoista sormista kiinni hampaillaan. Tietenkään lapsi ei vahingoittanut alfaansa millään taholla, kunhan löysästi piti "isänsä" sormista kiinni, päästi irti ja yritti napata uudestaan mutta Fergus oli ehtinyt jo vetämään kätensä kauemmaksi. Sitten aikuiset ryhtyivät puhumaan keskenään vakavemmista aiheista, siintä metsästäjästä jota lauman keskuudessa kutsuttiin korpiksi. Mies joka kerran oli Colen viennyt perheensä luonta ja lähes onnistunut siinä. Lapsen katse muuttui huolestuneeksi kun Fergus kävi puhumaan siintä kuinka se metsästäjä oli uhannut tehdä Ferguksesta taljan takkansa eteen viimeisimmällä reissulla. Cole nappasikin alfan pienen lapsen syleilyynsä painaen päänsä Ferguksen rintaa vasten.. ei Cole oikein osannut itseään muuten ilmaista tässä tilanteessa, mutta lapsi oli huolissaan alfasta, isästään joka tuntui vähän väliä hakevan hankaluuksia. Ei Cole halunnut Ferguksesta taljaa!
Tähän Ferguksen uusi silmätikku, vaimo, kävikin sanomaan että siintä ihmisestä voisi tehdä saappaat itselleen. Tästä Cole saattoi olla samaa mieltä, ainakin jollakin tasolla. Lopuksi nainen kävikin sanomaan ettei halunnut jäädä yksinään tänne temppeliin, jolloin Cole hyppäsi alas Ferguksen sylistä.. muuttui sudeksi pienen pinnistelyn jälkeen ja tallusti häntä hieman koipienväliin painettuna, mutta uskaltautui naisen lähelle koskettaen rohkaisevasti naista jalkaan tai ihmisen kannalta katsottuna vain suloisesti.

// anteeksi että hieman kestänyt :s //
suskari
 

EdellinenSeuraava

Paluu Vuoret

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron