Kotiinpaluu

Pohjoisempana Kleth vuorista, Quinn metsien pohjoisempien osien takana sijaitsevat laakeat tunturit. Tunturit jatkuvat aina metsän reunalta kauas mantereen pohjoiselle reunalle, josta löytyy monien metrien pudotus jäiseen mereen. Tunturien välistä löytyy tasaista, hyisiä alankoja. Tunturimaat ovat alati viiman ja kylmän sään runtelemia. Kesäisin muutama kukka saattaa kukkia ja marjapensas tuottaa marjoja, mutta muuten heinää suurempaa kasvillisuutta ei löydy. Talvi tulee huomattavasti aikaisemmin tunturimaille, kuin muualle Cryptiin ja talvi myös kestää täällä huomattavasti pidempään. Karusta maastostaan huolimatta Tuntureilta löytyy elämää, aina eläimistä taruolentoihin ja jopa humanoideihin.
Suurin tunturi tunturimailla on nimeltään Kouta. Sen juurella sijaitsee suurin alankomaa nimeltään Vishal. Vishalilla sijaitsee eniten kasvillisuutta ja elämää. Sen läpi virtaa yksi pohjoisen suurimmista joista, Ukko nimeltään, joka laskee hitaasti Kleth vuorilta kohti pohjoista, mutkitellen tunturien välistä.

Valvoja: Crimson

Re: Kotiinpaluu

ViestiKirjoittaja Crimson » 11 Tammi 2016, 02:03

Wyrius seurasi mielissään vierestä, kun Nuka uskaltautui kättelemään itselleen tuntematonta, joka varmasti myös kyläpäällikköön teki vaikutuksen. Tietenkin Wyrri oli tietoinen Lorythaksen puoliverisyydestä ja että tuo oli herkkä aistimaan ja arvaamaan asioita tismalleen oikein. Olikin sinällään siis hienoa nähdä, että kyläpäällikkö osasi tungettelematta ottaa Nukaankin kontaktin ja jätti tilaa perääntyäkin, jos vieraan miehen kättely oli nuoremmalle liikaa. Mutta tyttö sujui siitä hienosti, hienosti lausuen yleiskieltäkin vielä siihen päälle, joka nostatti astetta leveämmän hymyn myös Lorythaksen kasvoille siksi hetkeksi. Ja hymy kasvoi entuudestaan huvittuneeksi virneeksi, pienemmän kentaurin naurahtaessa Vaernin mainitessa siitä heidän punaisesta paholaisesta, idiootista, kuten oli tuon juuri nimennyt.
Joskin se virne kävi vetäytymään totisemmaksi ilmeeksi Puolikäärmeen kasvoilla, Sagan jälleen lehahtaessa paikalle ja typerästi kävi jälleen hankeen mäiskähtämään niin että lunta lennähti taas kaikkialle.
Pumpkin…”, Lorythas huokaisikin lohikäärmekielellä, päätänsä pudistaen, harvinaisen kyllästyneenä moisiin yllätyksiin kun punainen serpentti niitä jaksoi kotopuolessakin harrastaa turhuuteen saakka. Wyrius taas kirjaimellisesti mokomaa hätkähti, sillä ei ollenkaan ollut odottanut, että pikkulisko toistaisi sen kummallisen laskeutumisensa uudemman kerran heidän nähtensä. Mutta näemmä hän oli ollut väärässä.

Mutta kun Pumpkin saapui taas paikalle, lähti Lokene talsimaan lumessa pienen ystävänsä luokse iloisesti ähkien. Kiertäen Sagan taakse ja pisti siihen hassun näköisesti istumaan, katsomaan nyt lähempää isompaa kentauria, joka Pumpkinilta sen ansan otti vastaan nyökäten kiitokseksi. Pyydys oli vielä ehjä, kaipasi ehkä hieman virittelyä, mutta sitä voisi vielä uudelleen käyttää - Wyrri ojensikin sen takaisin Nukalle, joka varmasti halusi pistää omat pyydyksensä tallessa tulevaa varten. Ja ehkä tyttärensä sai siitä hetkeksi jotain muuta ajateltavaakin tähän hätään, kun niin ujona oli tyypilliseen tapaansa.
Pienin lohikäärmeistä kuitenkin ilmoitti olevansa innokas etsimään ansoja lisääkin, joka sai Wyriuksen kohauttamaan kulmiaan mietteliäänä hetken, varovaisena katseensa nostaen sen valkean serpentin puoleen joka kuonoaan siitä vierestä tunki lähemmäs nuuhkaistakseen oria paremmin. Uteliaisuudelta se vain vaikutti, mutta tummaharjainen oli kyllä valmis potkaisemaan sitä kuonolle, jos liian likelle uskalsi - vaikka kauashan se naaraan kuono lopulta jäi, pitkän turkillisen pedon lähtiessä jälleen talsimaan vain iloisena heidän ohitseen sitä hankea rikkomaan ja kuvioita siihen tekemään.
“Niitä ansoja taitaa olla vielä muutama”, Wyrius totesi hetken hiljaisuutensa jälkeen, vilkaisten ohessa Nukan puoleen, “Nuka varmaan osaisi kertoa niistä enemmän, hänen ansoja ja saaliita nämä kun ovatkin”.

“Voimme toki liittyä seuraanne, jos siitä ei haittaa ole”, Hopeakäärme ilmoitti jälleen nostaen sen lempeän hymyn kasvoillensa. Kyllä hän oli valmis talsimaankin ja pitämään seuraa, olihan Wyrius heidän isäntänsä näissä juhlissa, kerta kutsu oli tältä mieheltä nimenomaan saatu. Suotta sitä itsekseen lähdettiin toisaalle odottamaan, kun voitaisiin tässäkin jo tutustua paremmin ja seurailla uteliaisuuttaan miten pohjoisen klaani täällä tuntureilla oikeastaan eleli.
“Tokkiinsahan!”, Wyrri hörähti, “Ja palataan sitten leiriin yhtämatkaa, eivätpähän muut saa slaagia kun lohikäärmeitä kylälle yhtäkkiä tupsahtaisi”, mies nauroi matalalta, kumartuen äkkiseltään lähemmäs Nukaa kuiskiakseen jälleen nuoremmalleen, “Vanha Aldegundkin ottaisi jalat alleen takuulla ja kiitäisi menemään kuin aropupu konsanaan”.


//RYYPPY SILLE INDEED (DDDD Consta ja Noel ottelee vaan hc sarjassa. Me ollaan anti hc, mut vielä me yllätetään jokupäivä! Meidän plänit toimii kaikkialla muualla paitsi destinyssä, tarttetaan Romu ownaan meidän puolesta. VARO VAARAA NIIIIII! Älä ny ko mullon black toweria <: Siellä oli mun lisäks valkkarihyllyillä kaks jotain “hiukset silmillä emoa” ja netti etti kans black toweria, sit mä kuljin siitä ohi ja ne katto muo silleen jaa ja mä olin vaan et :D:D:D:D:D::D:D//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Kotiinpaluu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 11 Tammi 2016, 02:59

Saga vain mulkaisi lähes kieltään näyttäen Lorythasiin, tuon hänen kutsumanimeään toistellessa. Hänellä oli hauskaa, olisi tuokin nyt kerrankin rentoutunut ja pitänyt hauskaa - ei siihen aina tarvittu kahta haltiaa petiin jotta saattoi antaa itsensä pitää hauskaa! Nuka otti vastaan isältään sen pyydyksen, käyden heti sen parissa puuhastelemaan, keräten narut ja kooten ansan talteen nätisti kooten. Sen saattoi virittää jonnekin toisaalle, sen verran hyvässä kunnossa mokoma oli.
Siinä missä isänsä, kävi myös Nuka hetkeksi keskittymään lähelle istahtaneeseen lohikäärmeeseen. oikeastaan tuo oli aika suloinen... Omalla tavallaan, vaikka tuon koko yhä pelotti Nukaa niin kovasti. Vähän turhan iso otus noin lähelle tulemiseen, mokoman käydessä jopa nuuhkimaan Wyriusta, tuoden sen kuononsa alemmas heidän tasolleen. Nuka oli koko ajan valmiina loikkimaan kauemmas ja se kyllä näkyi turhankin selvästi nuoresta kentaurista. Hän kävikin paikoillaan hätkähtämään pari askelta kauemmas, valkean karvakasan lähtiessä jälleen hankeen tarpomaan kovin innokkaana.

Puheeksi tuli ne puuttuvat ansat, joita päätettiin porukalla lähteä etsimään vielä. Pumpkinin katse kääntyi orista tuon tyttären puoleen, miehen mainitessa Nukan tietävän missä ansansa mahdollisesti olivat. Tummahipiä kävi kätensä ristimään puuskaan ja odottavasti tuijottamaan Nukaa, joka tunsi tuon katseen turhankin painostavana, eikä saanut heti sanoja suustaan taaskaan.
Lorythas ehdottelikin, että he tulisivat mukaan ansoja katsomaan, kerta tässä nyt olivat. Ja isänsä mielestä moinen oli mainio idea - eipähän tarvinnut leirissä sitten kauhistella, kun lohikäärmeitä paikalle saapui, jos he olivat noiden seurassa. Kyllähän se kävi Nukalle, joskin tuo olisi mielellään viettänyt pidemmänkin tovin isänsä kanssa. Mutta olisi ollut röyhkeää nyt vieraita käskyttää muualle, kerta nuo mukaan halusivat tulla.
Nuka naurahti pienesti isän kuiskaukselle. Ajatella nyt Aldegund kiitämässä kauhusta kauas tuntureille, se olisi jo näky josta saattaisi maksaakin!

Naurahduksensa jälkeen Nuka nyökytteli hetken katsellen hankeen, ennen kuin vilkaisi ympärilleen. Koittaen muistella mihin sen seuraavan ansan oli jättänyt - muisti kun oli pettää näin vieraassa seurassa kaiken suhteen... Kaiken lisäksi hän suunnisti ansalta toiselle, joten nyt kun äskeinen oli jäänyt "välistä" kun tuo tummahipiä sen oli hakenut, joten piti miettiä uudestaan reittiä. Lopulta Nuka kuitenkin nosti kätensä ja osoitti kohden itää.
"Seuraava--- S-seuraava on tuolla päin tuon... tuon..", Nuka aloitti klaanin kielellä, vaihtaen kuitenkin nopeasti yleiskieleen... ja sen jälkeen jääden miettimään sanaa, mitä koitti hakea tällä kielellä.
"Pusk--"
"Puskassa? Selvä!", Pumpkin kävi jo päättelemään tytön puheista, lähtien sitten samantien hyppelemään kohden kauempana kukkulan juurella näkyvää pusikkoa, jälleen sen muotonsa muuttaen lohikäärmeeksi ja hypellen hangessa kuin mikäkin delfiini meressä.
Nuka ynähti myöntävästi tuon tummahipiän perään, katsellen hetken pienemmän liskon menoa, ennen kuin vilkaisi isäänsä. Tuo saisi luvan mennä taas edeltä, hanki kun näytti vaihteeksi turhankin paksulta.



// (DD ei me pelattu sitä destinyy tänä viikonloppuna. Consta ja Noel on liian HC. Me ollaan höyhensarjassa vielä. Pakko treenaa niin päästään HC menoon. Romu tulee auttaan destinys ei pärjätä ilman sen ebin plänejä. BLACK TOWERRRRRRR. :DD Hiukset silmillä emoja. Totta kai ne haluu black towerii ku siin lukee BLACK //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Kotiinpaluu

ViestiKirjoittaja Crimson » 03 Touko 2016, 15:01

Isä ja tytär, Nukan arkailuista huolimatta, näyttivät olevan yhtä mieltä siitä, että vieraat voisivat heidän mukaansa tulla. Wyrius oli niin ystävällinen vieraitaan kohtaan muutenkin, jottei Lorythas olisi edes saattanut pahoillaan olla siitäkään, vaikka nuo olisivat pyytäneet heitä odottamaan jossain tietyllä virstanpylväällä että Nuka oli ansansa saanut haettua. Säästihän tämä aikaakin, jos siitä lähdettiin.
Seyr jäi seurailemaan kuinka Lokene yhä jaksoi paksussa hangessa temmeltää, Wyrrin taas rohkaisten luoden tyttäreensä silmäyksen, joka suuntaan kävi heille neuvomaan. Siitäkös pieni punainen serpentti jälleen otti vinkistä vaaria heti kun vain kykeni, suorastaan rynnäten kentauritytön ohjeistamaan suuntaan kuin mikäkin kala meressä. Oli tuossakin tapauksensa, Wyrius itse ei olisi kovin pitkään jaksanut moista villiä katsella – vaikka nuoret olivat nuoria, tosin… mikä lohikäärmeiden mittapuulla oli laskettavaksi nuoreksi? Kyläpäällikkö siihen olisi varmaan vastauksen ennemmin tiennyt, mitä jo harmaantunut Wyrius, jolle jo pelkästään Seyrin ”iättömyys” tuntui pelkältä mahdottomuudelta.

”Minä voin talsia ensimmäisenä”, Hurjatuuli tuumi hymyillen, mutta ennen kuin ehätti ottamaan askeltakaan eteenpäin, kävi Seyrin virheetön vihellys kiinnittämään hänen huomionsa. Sen vihellyksen myötä kyläpäällikön ratsu kohotti päätään taas hölmönä hangesta, rauhallisemmin tallustellen lähemmäs heitä.
”Annetaan Lokenen kulkea edellä, ei tarvitse teidänkään kuluttaa voimianne suotta lumessa kahlatessa”, Puolikäärme hymisi, Lokenen tuhahtaen arvostelevasti veljensä idealle, hännän päällään heittäen kiusallaan lunta mokomaa kohden. Hetikö sitä töihin piti ruveta, kun kerrankin vapaalle lähdettiin! Lorythas tietenkin jäi sen kevyen lumisateen alle, kyläpäällikön katsellessa teennäisen näreisenä toinen kulma koholla, kun karvaläjä lähti nokka pystyssä muina miehinä talsimaan eteenpäin Pumpkinin perään. Wyrius seurasi toimenpidettä varuillaan vierestä, mutta kun valkea karvaläjä lähti yhtä innokkaasti kuin aikaisemminkin seuraamaan sen pikku serpentin perässä, hörähti kentauri varsin rennosti, yltyen sitten nauramaan mokomille. Jo sitä oli aikoihin eletty.
”No eiköhän mennä sitten, päästään takaisin leiriinkin ajoissa ja vieraat pääsevät sitten lämmittelemään ja asettumaan aloilleen”, Wyrius ilmoitti ykskantaan, lähties sen karvaperkeleen polkemaa leveää polkua pitkin kulkemaan eteenpäin.

Eihän niiden ansojen hakemisessa pitkään kestänyt, Pumpkinin ja Lokenen hoitaen omaa osuuttaan jahdista varsin mallikkaasti. Kai tämän saattoi jopa laskea jonkinsortin aarrejahdiksi, kun ansa ansalta edettiin eteenpäin, ja niiden jälkeen lähdettiin suuntaamaan takaisin kohdin leiritulia eräänlaista palkintoa odottelemaan. Aamu oli ehättänyt jo pitkälle, johan siinä kulkiessa pieni nälkäkin alkoi vatsassa kurnuttaa itse kullakin samalla, kun Wyriuksella ja Lorythaksella näytti juttua lentävän keskenään kuin vanhoilla tekijöillä. Olivathan he kaupankävijöinä tunteneet toisensa jo kauan, Wyrrin vieraillessa vähintään kerran kesän tullen Briarissa uusimassa kauppasopimusta muun muassa suurikokoisesta karjasta, josta heidän laumansa aroilla ja pohjoisissa metsissä paimensi lähinnä ruuaksi. Lohikäärmeille, riittihän niistä omiinkin suihin, maidon ja taljojen ollessa kuitenkin se tärkein asia, jota kentaurilauma noista valtavista, lempeistä jäteistä itselleen haalivat. Kyllähän heillä ruokaa riitti, ja talvenkin tullen riistaeläimiä pystyi metsästämään aina kun tarve oli. Tämänkin iltaiseen juhlaan ruokaa ja juomaa oli varattu riittämiin, tuskin kenellekään jäi nälkä tai jano, kun kentaurit kekkereitään pitivät ja nuotiolla ilakoivat pitkälle yöhön saakka taivaantulista nauttimassa.

Lorythas neuvoi Lokenea jäämään toistaiseksi suurempana leirin ulkopuolelle, Pumpkin pitäkööt tuolle seuraa, lähtisivät vaikka käymään katselemassa pohjoisen maisemia jos muuta eivät keksineet. Tietenkin naaras oli myöhemmin tervetullut omassa ruhtinaallisessa kolossaalisuudessaan iltatulille, mutta toistaiseksi mokoma karvakasa taisi olla leirin puolella vain tiellä. Siinä tohinassa Seyr myös unohti ratsunsa laukkuihin pakkaamansa tuliaiset, Wyriuksen pitäessä kyläpäällikön kiireisenä luokse tulleilla jutustelijoilla, jotka etelän tulokkaan kuulumisia tahtoivat kysellä ja toivotella miehen tervetulleeksi juhlistamaan tätä erityistä päivää heidän seuraansa.
Mikä tahdot niin etköhän voi mennä jo edeltä, pistä soppa tulille niin kyläpäällikkö pääsee asettumaan taloksi luoksemme”, Hurjatuuli puhutteli Nukaa, tytön nappaamia saaliita siltä pitkältä kepiltä ojentaen naruista tytölle hymyillen, ”Minä esittelen leiriä hieman Seyrille sillä välin, tullaan ihan kohta perästä”. Saisi itse huolehtia saaliistaan, ei kukaan niitä ollut täällä käsittelemässä toisen puolesta, vaikka mielellään Wyrri olisikin työt muiden puolesta tehnyt. Tyttäriensä piti oppia elämään tässä karussa maailmassa, niin kuin kaikkien muidenkin.


//Destiny… MILLON TAAS MENNÄÄN DESTINYYN RIEHUUN!!??!??!! Kyl me vielä joskus pärjätään isoille miehille vielä, ootas vaan. KUN MINÄ OLEN ISO NIIN ÄITI MINUSTA TULEE VISKIKURPPA! Oiskin viskii, vähän ehkä tekis ny mieli//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Kotiinpaluu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 03 Touko 2016, 21:10

Matkaan käytiin, mutta sen sijaan että isänsä oli tietä raivannut nuorelle tammalle, ehdotti Seyr, että valkea ratsunsa raivaisi heille tietä. Eipä Nukalla mitään sitä vastaan ollut, vaikkei mitään ääneen sanonut. Nyökkäsi vain pienesti, ennen kuin lapasen peittämä käsi nousi piilottamaan sen pienen hymyn joka kasvoille nousi, lohikäärmeratsastajan saadessa ratsunsa toimesta lunta niskaansa. Eipä tuo valkea peto niin pelottava ollutkaan enää, jahka sen touhuja oli katsellut hetken.
Eipä siinä kauaa mennytkään, kun ansat oli katsottu ja saalis korjattu talteen, jonka jälkeen seurue suuntasikin takaisin leirille. Nuka oli päässyt jo alkujännityksestään vieraiden suhteen ja kykeni jo olemaan oma itsensä, tietenkin vähän katsellen, ettei itsestään täysin idioottia tehnyt. Eipä hän vieläkään puhunut pahemmin, mutta ei hänellä kyllä mitään asiaakaan ollut. Ennemmin hän kuunteli isänsä ja Seyrin turinoita, olihan sekin jotain uutta leirin arkeen verrattuna!

Lohikäärmeet jäivät syrjemmälle leiristä, vaikkakin pienempi punainen pisti vastaan ja alkoi mököttämään, kun mukaan ei päässytkään. Mutta näytti sekin tyytyvän osaansa lopulta, kentaurien jatkaessa sarvipäisen kanssa peremmälle.
Nuka nyökytteli isänsä kehottaessa häntä menemään edeltä pistämään sopan tulille, siinä samalla hän otti vastaan saaliit vastaan. Vielä ennen kuin lähti kipittämään tiehensä, vilkaisi Nuka Seyrin puoleen ja selvästi halusi sanoa jotain. Hänen piti vain kerätä se pieni rohkeutensa jälleen.
"Keitänkö - keitänkö myös teetä?", Tyttö sai lopulta kysyttyä ja jahka oli saanut myöntävän tai kieltävän vastauksen, lähti Nuka nelistämään toisaalla, pistämään soppaa tulille ja valmistamaan vieraalle sijaa ja ruokaa. Vaikka häntä kovasti jännittikin Seyrin läsnäolo, oli se silti omalla tavallaan kiehtovaa ja piristävää. Kerta kyseessä oli Wyriukselle tuttu vieras, luotti Nuka omalla tavallaan myös sarvipäiseen kaksi jalkaan. Kyllä hän tiesi, ettei isänsä heppoisin perustein luottanut kehenkään ulkopuoliseen, joten Seyrin täytyi todellakin olla luottamuksen arvoinen, jos isänsä tuolla tavoin lohikäärmeratsastajaan luotti. Nuka halusi tutustua Seyriin paremmin - olihan tuo ihan kivan näköinenkin... kaksijalkaiseksi siis - mutta se ei ollut kovin helppo tehtävä nuorelle, ujolle tammalle.

Siinä omien ajatusten parissa Nuka valmisteli ateriaa, odotellen että isänsä palaisi leirikierrokselta kera arvovieraan.



// HETIKOHTANYT TAHTOISIN TOKI. ISONA MINUSTA TULEE ALKOHOLISTI. eikun odotas. Viskii kyllä kiitos. Kylmä kalja kelpais kanssa //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Kotiinpaluu

ViestiKirjoittaja Crimson » 04 Touko 2016, 13:24

Hurjatuuli ei voinut olla hymyilemättä Nukalle, ehättäen kääntyä vain puolittain kyläpäällikön suuntaan kun tyttärensä sai suunsa yllättäen taas auki. Niin Wyrri kuin Seyrkin kääntyivät katsomaan hallavaharjaista tammaa, Lorythaksen nostaessa kasvoilleen yllättyneille kasvoilleen ystävällisen hymyn vastaavasta kysymyksestä.
”Mikä ettei, voisinhan minä kupposen tai parikin juoda”, sarvipäinen tuumi Nukaa katsellen, kaksikon jäädessä hetkeksi seurailemaan perään kun vaalea pikkutamma hyppelehti saaliineen mitä ilmeisimmin Hurjatuulen perheen kotitelttaa kohden. Olihan tuo vallan viehättävä tyttökulta, niin sorja ja sievä, vaikka Seyr tiesikin lauman kokeneen kovia ja uskoi myös Wyriuksen perheellä, siinä missä muillakin laumalaisilla, olevan kyseenalainen suhtautuminen hänen kaltaisiinsa vieraisiin. Johan Lorythas oli saanut rehellisenä kauppakumppanina Hurjatuulen puolelleen, jäljellä sitten taisivatkin olla vain loput tuon laumasta, mikä näin alkuunsa kuulosti kirjaimellisesti kamalalta urakalta. Sentään sitä urakkaa ei tarvinnut lähteä kaatamaan yksin, olihan hänellä Lokene ja Pumpkin seuranaan – kunhan naaraat nyt eivät mitään tyhmää keksineet…

Kaikessa rauhassa Wyrius näytti Seyrille heidän leiriään, esitellen myös juhlanviettoon varattuja antimia. Kehuen tietenkin tyttäriään, etenkin Nukaa, joka juhlavalmisteluissa oli auttanut ahkerasti Wyrrin poissa ollessa kauppamatkoillaan. Tuli siinä tavattua myös Melet, joka suurtulelle oli saapunut muita tammoja auttamaan ja katsomaan nuorimpien perään, jotka jo temmelsivät juhlapaikalla herkkuja napsimassa kilpaa. Tietenkin se muistutti Lorythasta myös menneistään, siinä missä etenkin sadonkorjuujuhlien aikana nuoret yhtälailla juoksentelivat Briarissa kuin päättömät kanat iltaa toisten jaloissa, etukäteen iltaa viettämässä vastuuttomina ellei noille muuta tekemistä antanut.

Nopea kierros leirin ympäri päättyi kuitenkin lopulta, Wyriuksen ja Seyrin suunnatessa tampattuja teitä pitkin kohden kotijurttaa, jonne tyttäristään nuorin oli aikaisemmin lähtenyt teetä valmistelemaan. Ei Lorythas ollut tällaista vieraanvaraisuutta odottanut, mutta ei hänestä ollut kieltäytymään näin lämpimästä vastaanotosta, kerta sellaiseen tilaisuus oli. Ylipäätään kentaureiden kulttuuriin tutustuminen oli Seyrin mielestä kiinnostavaa! Hän ei kyennyt näkemään noiden vihollisten syytä siihen, miksi näinkin hieno kansa yritettiin kadottaa mantereelta – mutta liekö syy sitten ollut omassa puoliverisyydessään, samalla tavallahan heitä yritettiin saastoina maanpäältä kadottaa kilpailun tavoin.
”Eiköhän poiketa sisälle lämmittelemään jo, alkaa vihloa kavioita tämä lumessa ravailu hiljalleen”, Wyrius huomautti, muutaman kerran kavioillaan tampaten lujempaa vasten maata ylimääräisiä lumia niistä irrotellen ja jälkeensä jättäen. Eihän sitä nyt hirveää kinosta viitsinyt mukanaan sisällekään tuoda!
”Kuulostaa ihan hyvältä idealta”, Lorythas tyytyi toteamaan hymyillen, katsahtaen ajatuksissaan Wyrristä vastakkaiselle sivulleen, kun siitä ohitse kirmasi joukko nuorempia kentaureja lumipölyä vain jälkeensä jättäen, ”Teekin lämmittäisi varmasti jo mukav---”. Koko lause jäi kesken, Hopeakäärmeen törmätessä johonkuhun, käsiensä hakeutuessa ottamaan tukea tämän toisen osapuolen omissa käsissään kantamasta punotusta, matalasta korista. Törmäyksen saattelemana muutama lankakerä ja pienempi kangasrulla tipahti korin reunalta, purkautuen pitkin maata – mutta Seyrin katse ei niihin huomiota kiinnittänyt, ollessaan täysin jäätynyt tuijottamaan tuota pidempää osapuolta. Ei, se ei ollut kentauri. Se oli häntä hitusen pidempi, sorjanpitkä naishahmo, jonka silmät muistuttivat Seyrin silmiä ja hiukset hohtivat pohjoisen kirkkautta hopeanvalkeina ja laskeutuivat paksuina pitkin kapeita hartioita ja selkämystä, muodostaen pehmeän valtavan nutturan myöskin tuon hopeaharjaksisen takaraivolle. Nainen oli pukeutunut sitä paitsi yksiin hänen vaatteistaan, tummaan puseroon ja housuihin, harteilla kantaen vaaleaa kaapua, joka hieman piilotti sitä tosiseikkaa tuosta että nainen paljasjaloin hangessa kulki pitkine varpaankynsineen. Ja se punottu kori kaikkine kalliine tilpehööreineen, lankoineen ja kankaineen – se oli se tuliainen, jonka Lorythas oli matkaan pakannut lähinnä Nukalle tuodakseen omista kätköistään jotain sellaista käsityötarpeita, joita hän itse ei tarvinnut.

Siinä kaksikko tuijotti toisiaan silmiin herkeämättä, aivan hiljaa, Seyrin vaikuttaen enemmän kuin hämmentyneeltä, tuota pidemmän vain katsellen tyynesti virnuillen kyläpäällikköä. Ei kyllä Wyrrikään tuota muistanut nähneensä aikaisemmin, mutta ihan samaan tapaanhan Seyrkin oli lohikäärmettä muistuttanut ja humanoidimuodon ottanut pian sen jälkeen. Olisiko tuo nyt sitten se valkeaharjaksinen karvakäärme, joka hangessa oli tampannut pikkuserpentin kanssa?


//AINA TAHDOTAAN, MESSISSÄ OLLAAN, JOKO MENNÄÄN NENNÄÄN?!?!?!?!?!! Anna kun minäkin. Kylmä kalja ois aika bueno kyl, mitä vaan kylmää nannaa. On niin ällön lämmin etten kestä. Tahdon oman suihkulähteen parvekkeelle ja sit meen siihen lilluun päiviks//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Kotiinpaluu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 04 Touko 2016, 14:26

Puita lisättiin jurtan tuleen Nukan pistäessä sopan lämpeämään ja keitti siinä samalla teevedet valmiiksi. Myös ne ansoista saadut saaliit käytiin asettelemaan syrjemmälle, odottamaan sopivaa hetkeä nylkemiselle ja lihojen korjaamiselle - eihän noista mitään hukkaan voinut heittää, vaikka pieneläimiä olivatkin. Kyllä kanin paisti ruokki muutaman nälkäisen suun ennemmin tai myöhemmin. Nuka kävi myös siivoilemaan jurttaa sen verran, että vieraita kehtasi sisään päästääkin, joskaan eihän se jurtta koskaan kovin sottainen ja sekainen ollut - nuorin tytär piti siitä huolen!

Siinä isäänsä ja Seyriä odotellessa, Nuka oli onnellisen tietämätön mitä pihalla tapahtui. Lohikäärmenaaraskaksikko oli päättänyt sittenkin lähteä liikkeelle, eivät nuo suostuneet odottelemaan leirin laitamilla että jotain hauskaa tapahtuisi - tai ei ainakaan Saga ja pienen suostuttelun myötä oli myös Lokene lähtenyt mukaan, vähän erikoisemmassa muodossaan. Pumpkin oli siitä saavutuksestaan kovinkin ylpeä ja ei malttanut nähdä Lorythasin ilmettä, kun tuo saisi tietää, mitä siskonsa oli oppinut kiitos pienen punaisen perkeleen.
Ja voi kun se ilme olikin näkemisen arvoinen, Lorythaksen kirjaimellisesti törmäten Lokeneen erään jurtan lähettyvillä. Pumpkin seuraili tilannetta virnuillen takavasemmalta, kunnes päätti tuon hetken hämmentyneen hiljaisuuden sisarusten välillä rikkoa.
"Tadaaaa!", nuorin käärmeistä aloitti hypellessään Lokenen vierelle, "Upea, eikö?".
"Siinä meni jonkin aikaa että hän oppi tämän - mutta oli se sen arvoista! Nyt voimme tulla kartanollasikin sisälle nukkumaan, ei tarvitse katollasi lojua", Saga selitti innoissaan, kietaisten samalla kätensä Lokenen toisen käsivarren ympärille halaavin elkein, "Vai mitä, Lokene?".



// MENNÄÄN! MAKE LEGACY! RYYPPY SILLE! Lämmintä... VIELÄ EI OO EES KUNNOLLA KESÄ JA SÄ JO LÄKÄHDYT. Senkin pohjosen perkele. Kato ostat semmotteen pienen lasten uima-altaan sinne parvekkeelle ja siel sit lillut kaikki päivät //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Kotiinpaluu

ViestiKirjoittaja Crimson » 07 Kesä 2016, 21:28

Sarvipäisen hämmentynyt katse ihmettelin toisen niin tuttuja kasvonpiirteitä, Lorythaksen ehtiessä lähestulkoon olemaan jo varma, kuka edessään sillä hetkellä oli. Juuri kun Seyr oli suutaan raottanut ja aikoi jotain sanoa, keskeytti Sagan rasittava ääni hänet. Serpentti loikki turhankin nokkelana jälleen paikalle, hopeaharjaisista sen pidemmän viereen seisahtuen, kysellen eikö se ollutkin upea.
Lokene naurahti, Pumpkinin puoleen katseensa laskien kun nuorempi esitteli saavutuksiaan Vaernille. Eihän se helppo temppu ollut oppia humanoidimuotoa itselleen ottamaan, mutta tätä olikin opeteltu jo pitkään! Nyt oli oiva tilaisuus Lokenen päästä kokeilemaan kahdella jalalla kulkemista, kun Pumpkin oli päässyt myös mukaan eikä yksin Lorythaksen kanssa tarvinnut olla. Vaikka näyttihän velikulta olevan varsin pöllämystynyt tällaisesta, ei tuo tainnut olettaa ystävänsä yllättäen kykenevän tällaiseen, kun siitä ei koskaan ennenkään ollut ollut puhetta. Siinä missä Lokene kuitenkin oli halunnut jakaa Pumpkinin kanssa iloja lohikäärmeenä omaan tapaansa, oli naaras halunnut myös ystävättärensä tavoin yrittää elämää humanoidien tavoin.

Siinä yhä toisiaan tuijottaen Pumpkinin selittäessä omasta puolestaan tilannetta, päästi Seyr viimein sen korin reunoilta irti. Kai siinä jonkinlainen kumma kuumotus nousi myös poskipäille, Loryn viimein sisäistäessä jollain tapaa kalloonsa, että tuijotti juuri sisarustaan niin ihmeissään kuin vain saattoi.
”Lokene?!”, hän lähes parahti, astahtaen syrjemmälle voidakseen katsastaa paremmin pitempäänsä päästä varpaisiin, Wyrrin hörähtäessä kyläpäällikön reaktiota itsekseen vierestä.
”Sinä teit… mitä!”, Lorythas älähti vuorostaan Pumpkinille, ”Mut… eihän…!”.
Saga oli vain ystävällinen”, Lokene kävi keskeyttämään veljensä, matalanlempeällä äänellä puhuen lohikäärmeidenkieltä. Eihän Lokene muuta osannutkaan, omalla maagisella tavallaan ymmärtäessä siitä huolimatta muita, puhuivatpa nuo hänelle millä kielellä tahansa.
Ethän ole hänelle vihainen?”, isompi naaraista jatkoi, seuraillen miten Vaern kumartui niitä alas tipahtaneita rullia ja lankoja keräämään äkkiseltään, saaden sanoihinsa tuolta ohimennen vastauksesti pelkän päänpudistuksen.
Ei Lorythas ollut vihainen Sagalle, eikä Lokenelle. Hän oli oikeastaan… iloinen. Onnellinen siitä, jos Lokene pystyi tuollaiseen ja ennen kaikkea viihtyi näin. Eihän se ollut koskaan tullut mieleenkään, ei tuollaiselle illuusiolle ollut ikinä tullut tarvetta olla olemassa! Ja nyt Pumpkin oli osaamistaan jakanut vanhemmalleen… tulihan tämä yllätyksenä, muttei suinkaan epämieluisana sellaisena.

”Lisää vieraita! Pidot vain paranee kun väkijoukko kasvaa!”, Hurjatuuli kävi viimein huudahtamaan vierestä nauraen, lähes säikäyttäen Lorythaksen kuuluvalla äänellään, ”Olisitte vähän aikaisemmin tulleet vastaan, olisin ehtinyt Nukalle sanoa että pistää vähän enemmän tarjottavaa pöytään”. Sentään Wyrius ei näyttänyt olevan pahoillaan siitä, että vieraita Briarin kyläpäällikön lisäksi nyt ilmestyi muutama lisää – mikä tietenkin oli omanlaisensa helpotus tilanteeseen.
Lokene hymyili, hyvillään seuraillen miten Wyrius kotoisen jurtan ovea raotti vieraita viittoen peremmälle ennen itseään, mistä pitkävartinen naaras tuon eleen myötä matalan korinsa kanssa otti vinkistä vaarin ja sisälle astahti ensimmäisenä. Lorythas itse suoristautui seurailemaan pää hieman vinossa Lokenen kulkua, käsissään pidellen muutamaa lankakerää ja auki rullautunutta kangasrullaa, pitemmästä naaraasta puolestaan Pumpkiniin vilkaisten vaivautuneena. Kehtaamatta mitään lisätä naaraille, vaan keskittyi ennemmin rauhoittelemaan sitä pientä säikähdystään ja taannuttamaan sitä kevyttää punaa kasvoiltaan.
”Sisälle vaan, kyllä meillä tilaa riittää kun muut tytöt ovat toisaalla juhlia valmistelemassa”, Hurjatuuli hymisi rauhallisesti, katseensa laskien sarvipäisen kyläpäällikön puoleen.
”Sinä myös, Seyr. Vai meinasitko tänne pihalle jäädä ihmettelemään itseksesi?”, kentauri virnisti sorjavartista Hopeakäärmettä silmäillen.
”E-en toki! Mennään vain sisälle, kaipailenkin jo jotain juotavaa…”, hyvähän se oli nopeasti jotain koittaa suustaan takellella, eikä se liikkeellekään pääsy niin helppoa olisi ollut, ellei Wyrius olisi kädellään lähtenyt saattamaan sarvipäistä sisälle telttaan.


//MAKE ON PARHAIN! SO MANY NICE FRIEEEEEEEEENDS ;;DD;D;D;D MUTTA KESÄ ONKIN NYT, JA HAJOTTAA VAAN KAMALAMMIN. Siellä ammees lilluttais minä Frani ja päitsi kaikki kolme. En osaa enää näitäkään, pierettää//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Kotiinpaluu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 08 Kesä 2016, 15:48

Saga oli odottanut tätä hetkeä, kuin kuuta nousevaa. Hän todellakin halusi nähdä Vaernin ilmeen, kun tuo näkisi siskopuolensa illuusiossaan. Eihän Sagalle ollut tullut mieleen, että Lorythas olisi ehkä pitänyt Lokenea jopa nättinä, mutta nyt kun Seyrin ilmettä ja poskia seuraili, taisi siskonsa kauneus jopa yllättää. Ja sekös teki tästä kaksi kertaa hauskempaa. Tummahipiän kasvoja koristava virne kävikin leviämään entisestään, Lorythasin älähdyksen myötä. Ennen kuin Pumpkin ehätti kuitenkaan leipäläpeään avaamaan, oli Lokene puuttunut tilanteeseen. Tällä kertaa puhuen lohikäärmeiden kielellä, kertoen pikkuliskon olleen vain ystävällinen, kun häntä oli opettanut muodonmuutokseen. Eikä Lorythas kysymän mukaan ollut vihainen, parempi vain! Tosin ehkä Lorythas ei uskaltanut vihoitella, kun he vieraissa olivat, tai sitten tuota ei todellakaan haitannut tämä. Oli syy mikä tahansa, Saga oli tyytyväinen lopputulokseen. Ehkä kotona hän saisi kuulla kunniansa jos tämä taito Lokenella Lorythasia haittasi, mutta siinä vaiheessa Pumpkin oli kyllä valmis vääntämään vastaan ja uhkaisi opettaa koko kyläpahaisen lohikäärmeille maagisen muodonmuutoksen!

Huomio kuitenkin kääntyi Wyriukseen, joka iloitsi siitä, että lisää vieraita oli luvassa. Pumpkin nyökytteli orin sanoille iloisena, kentaurin positiivinen mielentila suorastaan tarttui muihinkin, jos pikku serpentiltä kysyttiin.
"Naaah, mitä suotta, me naiset olemme muutenkin pieniruokaisia", Pumpkin heilautti kättään vähättelevästi orin todetessa, että olisi ollut parempi jos he aikaisemmin vastaan olisivat tulleet. Ja jos totta puhuttiin, ei Pumpkin edes halunnut ruokaa - totta kai hän söi jos tarjottiin, rumaahan se olisi ollut jättää syömäti! - ennemmin hän halusi nähdä paikkoja. Uteliasta luonnetta kiinnosti suuresti tutustua tarkemmin tämän pohjoisen kulttuurin tapoihin ja elinympäristöön ja sen uteliaisuuden kyllä huomasi tummahipiästä heti.

Sen pidemmittä puheitta kuitenkin siirryttiin jurtan sisätiloihin, jossa nuorin porukasta oli jo pistänyt tarjoiltavat esille. Nuka katsoi pitkään tummapintaista naista joka jurttaa lähti kiertämään ja ihmettelemään, ennen kuin se katse kääntyi pidemmän naisen puoleen. Mistä nuo tulivat ja keitä he olivat? Kai nuo olivat kutsuvieraita, joita isä oli kutsunut ja nyt nuo olivat paikalle tupsahtaneet?
Oli miten oli, kävi tulen ääressä istuskeleva tamma ohimennen nappaamaan pari ylimääräistä lautasta tarjolle, kaiketi nuokin olivat täällä syödäkseen. Ujouttaan Nuka pysyi kuitenkin hiljaa ja huomaamattomana, vilkaisten isäänsä tuon astuessa peremmälle, odottaen Wyriuksen raottavan tilannetta hieman hänellekin ilman, että tytön erikseen olisi pitänyt suutaan avata ja kysellä.




// NO NYT :DDDDDDDDD NYT NYT. Hirvee kimppakylpy vaan, saadaanko tulla Timin kans mukaan? Daichi ei kyl varmaan tykkäis mut. Ei hätää en mäkään. Pierrään yhdessä //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Kotiinpaluu

ViestiKirjoittaja Crimson » 08 Kesä 2016, 19:20

Sisällä teltassa tuoksui ruoka ja lämmin tee, kaikin puolin ilmapiiri tuntui kotoisalta. Jurtan sisusta oli siisti, siitä saattoi erottaa selvät makuupaikoiksi valitut sijat ja suuremman keittiösijan, jossa saattoi yhdessä istua ja aikaa viettää lämpimän tulen äärellä. Keskellä telttarakennelmaa loimusi kevyt nuotio hienolla hiilloksella, joka piti sisätilan mukavan lämpimänä.
Wyrri kopsutteli sisälle viimeisenä hieman kumarrellen oman kokonsa tähden, ja pyrkien sitten omalle sijalleen pistämään maaten. Hänen kokoisensa oli muutenkin aina vain tiellä tällaisissa tiloissa, joten oli siinäkin mielessä mukavampaa asettua vain aloilleen, vaikka tilaa olikin reippaasti tarjolla heille jokaiselle vieraita myöten.
”Seyrin kumppanit tulivat sittenkin liittymään seuraamme – Pumpkin ja Lokeneko ne nimet olivat”, ori huomautti nuorimmalle tyttärelleen, joka muutaman uuden lautasin oli jo ehättänyt käydä lisää hakemassa, mikäli naaraatkin halusivat jotain tarjottavista maistaa.
Minä ainakin tahtoisin maistaa teetä”, Lokene tuumi rauhallisesti hymyillen kielellä, jota tuskin muut kuin Saga ja Vaern ymmärsivät. Lorythas päästikin pitkän huokauksen pitemmän sisarensa vierelle astahtaen ja laskie ne muutamat kerät käsistään siihen koriin, jota naaraspuolinen hopeahapsista kantoi yhä käsissään.
”Kyllä sinä saat teetä, jos isäntäväellä on sitä meille tarjota”, kyläpäällikkö tuumi, Wyriukseen vilkaisten, joka sarvipäisen sanoihin nyökkäili myöntyväisenä.
Vooooi kun pikkuinen on niin suloinen!”, Lokene lässytti seuraavaan aiheeseen samantien loikaten ja alas kyykistyen, ihastellen Nukaa, joka tulen äärellä touhuili. Lorythas oli vähällä iskeä kädellä päin näköään, ollen osittain iloinen siitä ettei Lokene sen pahemmin pystynyt kommunikoimaan kentaureitten kanssa. He olisivat olleet täällä vielä seuraavalla viikolla siinä tapauksessa…

”Ilman muuta! Keitetään lisää jos pannusta ei riitä kaikille, kyllä meiltä riittää juotavaa teille jokaiselle – mutta istukaa nyt ensimmäisenä alas kuitenkin ihan minne mielitte”, Hurjatuuli hymisi tyytyväisenä saadessaan kestitä vieraitaan tällä tavoin. Hyvähän se oli saada tehtyä vaikutus heti kyläpäällikköön ja tuon seuralaisiin, saattaisi kaupankäynti mahdollisuudetkin vain parantua entisestään tällaisen tilaisuuden myötä! Toivoa tietenkin sopi, että Lorythas oli tällaiseen tyytyväinen, vaikka kovasti tuo tuntui olevan syystä taikka toisesta vaivautunut. Liekö se johtui miehen mukana olleista naaraista, Wyriuksesta kun vaikutti siltä, ettei tällainen ollut tuolle kummalliselle parivaljakolle tyypillistä käytöstä. Mutta ei hän myöskään tuominnut sitä, että syöviä suita oli nyt muutama enemmän! Varatuista tarjottavista riittäisi hyvin kahdelle ylimääräiselle huomioon ottaen, ettei yksikään toinen kauempaa kutsuttu juuri tainnut näin pohjoiseen päästä tältä erää tulemaan.

”Isäsi on kertonut, että pidät käsitöistä”, Seyr kävi avaamaan suunsa päästessään ylitse siitä, kun Lokene huokaili pikkutamman perään. Sanat oli tietenkin tarkoitettu Nukalle, sarvipäisen kumartuessa poimimaan hopeaharjaiselta naaraalta sen korin omiin kätösiinsä viimein voidakseen ojentaa sen sisältöineen tammalle. Wyrri hiljentyi täysin seurailemaan vierestä, kuinka Nuka ottaisi lahjan vastaan. Johan he olivat keskustelleet asiasta Seyrin kanssa aikaisemmin leiriä kiertäessään ja tulleet siihen lopputulokseen, että vieraiden kannatti ojentaa lahjansa itse nuorelle tytölle, joka osasi olla kyllä jo pienestäkin kiitollinen. Seyrin lahja oli mitä tervetullein, vaikkei Wyrius ollut edes kuvitellut kyläpäällikön muistavan heitä, etenkään hänen löpinöitään tyttäristään, näin hyvin.
Matalaa, riittoisaa koria tarvikkeineen käytiin ojentamaan Nukalle, Loryn astellessa hieman lähemmäs alas istahtanutta tammatyttöä ensin.
”Toin nämä sinulle – meillä taitaa olla omalla tavallaan yhteinen harrastus, enkä itse tarvitse näitä enää. En viitsinyt heittää niitä poiskaan, joten ajattelin, jos niistä olisi vielä jotain iloa jollekulle toiselle”.


//NYTNYTNYT. Mutta Make tahtoo vain ystäviä :DDDDDD Mukaan vaan, ahtaudutaan kaikki yhteen läjään sinne niin että jäädään jumiin samantien. Daichi voi istuu mun pään päällä, toimii ja silleen. PIERRÄÄN NIIN ETTÄ KOKO TESSU KUULEE//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Kotiinpaluu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 08 Kesä 2016, 20:26

Sieltähän se vastaus tuli, isän kertoen näiden naisten olevan Pumpkin ja Lokene - ilmeisesti juurikin ne lohikäärmeet jotka aikaisemmin hangessa olivat riehuneet. No, ainakin nuo olivat nyt pienempiä ja sopivat hyvin jurttaan sisään, jos ei muuta! Pienesti Nuka nyökkäsi isänsä kertomalle, kuunnellen kuinka pitkä nainen jotain tuntemattomalla kielellä kujerteli. Eihän hän tietenkään tuota ymmärtänyt, mutta Seyr oli sen verran ymmärtäväinen että yleiskielellä puhui ja mitä tuon puheista nyt pystyi päättelemään, halusi sironkaunis nainen teetä maistaa. Nuka seuraili tilannetta hiljaa, hätkähtäen tietenkin pienesti Lokenen käydessä kyykistymään lähelle. Hämmentynyt, mutta pientä mielenkiintoa silmäkulmassa omaava katse tarkkaili Lokenea hetken, ennen kuin jatkoi teen valmistelua.
"Kerrankin joku on pienempi mitä minä!", Pumpkin tokaisi ohimennen Lokenen tuumailuihin, tummahipiän yhä jurttaa kiertäen ja tutkien kaikkea mitä käsiinsä sai.

Nuka olisi halunnut huomauttaa teetä kyllä riittävän varmasti kaikille, mutta sen sijaan että suutaan olisi oudossa seurassa saanut auki, pysyi hän hiljaa. Ainakin siihen asti, kunnes Seyr kävi häntä puhuttelemaan. Tyttö nosti katseensa kyläpäällikön puoleen kysyvästi, vilkaisten siinä ohimennen nopeasti isäänsä, kun puoliverinen mainitsi Wyriuksen kertoneen tyttärensä käsityöharrastuksesta.
Nyt vasta se huomio kiinnittyikin niihin tuliaisiin, joita Lorythas kävi korissa tarjoamaan nuorimmalle. Ei Nuka voinut olla henkäisemättä pienesti, ujon hymyn nousten tamman kasvoille. Nuori nousi jaloilleen ottaen Lorythasin tarjoaman korin vastaan kiittäen nyökäten, hetken katsellen kaikkea sitä käsityötavaraa mitä sai puolituntemattomilta vierailta.
"Kiitos", Viimein tyttö sai taas suunsa auki, nostaen katseensa Lorythasin puoleen hymyillen. Eikä se pieni punakaan voinut olla pysymättä pois nuoren tytön kasvoilta, nyt kun Seyriä läheltä tuijotti, "Kiitos paljon".
"N-näistä saan tehtyä vaikka mitä nättiä", Nuka lisäsi nyökkäillen, katseen kääntyen hätkähdyksen kera kuitenkin tummahipiäiseen, joka Nukan vierelle oli tullut kurkkimaan korin sisältöä.
"En tiennyt että sinä pitsiä nypläät!", Kentaurin vieressä seisoskeleva Pumpkin rääkäisi vilkaisten Lorythasin puoleen, "Mitä kaikkea sinä siellä kartanossasi oikein puuhaatkaan!? Tiedän kyllä mitä teet - tai teette - kun haltiat ovat käymässä, mutta..."



// NYT :DDDDDDD EN. EI. Sinne jumiin ja sit pitää soittaa hottei pelastajii repiin meidät irti sieltä. TESSULLA PÖRISEE. CRIM NYT EI VIDDU MAGE ÄKKII ES JA MOPOLLA VETÄÄ DONITSII TESSUN KENTÄL //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Kotiinpaluu

ViestiKirjoittaja Crimson » 08 Kesä 2016, 22:40

Sarvipäinen silmäili paikoillaan Nukan lähemmäs tuloa, pysytellen siinä mahdollisimman paikoillaan ja rauhallisena, jottei tyttö häntä säikkymään alkaisi. Samalla Lokene istahti polvilleen maahan, hieman nojautuen lähemmäs uteliaana seuraamaan tilannetta.
Pieni hallavaharjainen tamma uskalsi lähemmäs ottamaan kyläpäällikön lahjan vastaan, Vaernin uskaltaessa päästää siitä punotusta korista itse irti vasta sitten, kun uskoi tytön pitelevän riittävän lujaa korista itse kiinni. Nukan kiitokset saivat Seyrin hymyilemään kentauritytölle lempeästi, Loryn kyllä huomatessa sen nuorempansa kasvoille nousevan punan. Ehkä oli parempi katsella jonnekin muualle ja kokea sellaisen katseen välttelyn olevan epäkohteliasta omasta puolestaan, vaikka sisimmissään Lorythas oli itse kovin mielissään siitä, että hänelle tarpeeton oli toiselle näinkin suuri aarre.
”Voit pitää korinkin”, Hopeakäärme huomautti Nukalle, mutta siinä missä tammakin, kiinnittivät Seyrin turkoosit silmät tuijottamaan terävästi Pumpkinia, joka viereen oli ängennyt.

Eiköhän punainen pirulainen käynyt taas hölöttämään ohi suunsa, ja sitä mukaan Lorythaksenkin katse tuntui kaventuvan. Lokene pärskähti jossain taustalla, sarvipäisen käydessä malttamattomana istahtamaan itsekin alas. Ei hän viitsinyt alkaa vieraassa paikassa rähjäämään Sagalle – ellei tuo sitten täysin kurittomaksi heittäytynyt ja vaatinut ojennusta.
”Suu suppuun Pumpkin”, oli kovin maltillinen huomautus pikkuliskolle, Vaernin viikatessa kaapunsa pitkän helman vierelleen siististi päästessään alas istumaan. Lokene otti veljestään mallia - vaikkei yhtä sievästi kaavun helmaa osannutkaan viikata - ja kevyesti sitten kävi nojaamaan veljensä olkapäähän kasvojensa syrjällä. Saaden Vaernin tietenkin taas moista huomiosta hämilleen ja vilkaisemaan puoleensa nopeasti, mutta sarvipäinen osasi jättää moisen eleen toistaiseksi suuremmitta huomioitta – olivathan he läheisiä Lokenen kanssa, olivat aina olleet, joten kai tämän olisi voinut jollain tapaa laskea jopa suojelevaksi ja rauhoittelevaksi vietiksi naaraan osalta.
”Sitä paitsi se ei kuulu sinulle, mitä minä kotonani teen. Taidan kutoa sinulle liian kireän villapaidan seuraavalla kerralla ja liimata sen päällesi”, Seyr ivasi Pumpkinille takaisin, sanojensa perään virnistäen.

”Käsitöiden tekeminen on semmoinen taito mitä sinunkin pitäisi opetella pikkuinen”, Wyrius kommentoi pian omalta sijaltaan Pumpkinille. Tietenkin kaupankävijä piti tärkeänä tällaisia taitoja, ei niillä sopinut vitsailla, sillä käsitöillä saattoi itsensä ja perheensä elättää leikiten!
”Ansaitsisit vähän taskurahaa itsellesi, kun virkkaisit vaikka helmikäsikoruja ja niitä muille kauppaisit”, ori jatkoi vakavana, pian kuitenkin taas hörähtäen selvästi huvittuneena jostakin, ”Tai olisit hyvä myyntitykki kun sinussa ääntä riittää, ehkä palkkaankin sinut omaksi apulaisekseni seuraavaa kesää varten!”, Wyrius nauroi makeasti, täysin vakuuttuneena suunnitelmastaan ottaa pikkulisko mukaansa houkuttelemaan asiakkaita heidän pakeilleen.


//NNNNYT ;DDDD No niinpä. Sanotaan, että niitten pitää ottaa paidat pois. Ei me muuten mihinkään liikuta. TESSUN KESÄPÖRINÄT. MÄÄ OON JO TÄÄLLÄ KENTÄL MISSÄ SÄÄ OOT! KOIRET MESSIIN TEKEEN DOGE DONUTSEI//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Kotiinpaluu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 08 Kesä 2016, 23:46

Nuka kiitti vielä nyökäten Lorythaksen täsmentäessä, että tyttö saisi korinkin pitää. Siitä tulisi olemaan varmasti hyötyä, jos ei muuten, niin säilytystilana - sitäkään ei voinut koskaan olla liikaa jos Nukalta kysyttiin. Huomio pysyi sittemmin tummahipiässä, joka silmiään pyöritteli Lorythasin käskiessä häntä pitämään suunsa supussa. Tuo saisi kyllä hokea sitä käskyä maailman tappiin asti, ei Pumpkin aikonut hiljentyä vain koska Lorythas niin halusi.
"Phah! Siinäpä tuhlaat aikaasi ja energiaasi johonkin turhaan - et sinä minua kiinni saisi, jotta sen ylleni voisit tunkea edes!", Pumpkin vastasi kieltään näyttäen Lorythakselle, joka häntä uhitteli liian kireällä villapaidalla. Siinä samalla tummahipiä kävi istahtamaan alas kuten kaikki muutkin, risti-istuntoon lässähtäen Lokenen vierelle. Pistäen merkille kyllä Lokenen puuhat, virnuillen lähinnä vain itsekseen tuolle. Hän oli yhä niin kovin ylpeä siitä, mitä oli osannut opettaa vanhemmalle naaraalle.

Huomio kääntyi Wyriukseen, tummahipiän päätään kallistaen tuon kommenteille. Siinä samalla Nuka hyppi viemään lahjansa omaan nurkkaansa, pistäen korin talteen tulevaa varten. Totta kai hän olisi halunnut saman tien käydä koko korin sisällön läpi ja kenties alkaa suunnittelemaan niistä jo jotain, mutta nyt heillä oli vieraita, joten parempi vain pysyä seurassa. Niinpä tamma palasikin tulen ääreen, käyden sitten kauhalla sekoittamaan pataa, ennen kuin ensimmäisen kulhon kävi täyttämään ja ojentamaan isälleen.
"Jätän käsityöt niille jotka sellaisia osaavat. Enhän minä edes tarvitsisi vaatteita, joten moisten väsääminen tai korjaaminen ei koskaan ole oikein kiinnostanut", Pumpkin tokaisi, seuraillen sivusilmällä pikkukentaurin touhuja, "Enkä rahaakaan tarvitse! Ruokaa saan kun pyörin Vaernin nurkissa".
"Mutta myyntitöitä minä osaan!", Saga jatkoi innostuen orin puheista, ottaen siinä samalla vastaan Nukan tarjoaman lautasen, tytön jakaessa ruokaa vieraille juttelun ohesta, "Olin joskus apulaisena ihmisten kaupungissa eräälle ruukkumyyjälle! Sain kyllä potkut saman päivän aikana, olin kuulemma liian tuputtava ja äänekäs. Minä kun luulin että se täti halusi myydä niitä ruukkuja, eikä vain esitellä niitä".

"Te kiertelette myymässä tavaraa sitten?", Saga kysyi nyt Wyriukselta, kerta vauhtiin oli päästy. Eihän häntä hiljennettäisi, ellei pihalle heitettäisi!
Nuka puolestaan tyytyi vain kuuntelemaan jutustelua ja syömään omaa osaansa ruuasta, sivusilmällä vähän väliä vilkuillen Seyrin ja Lokenen puoleen. He näyttivät kovin läheisiltä tamman mielestä, olivatkohan he kenties aviopari?



// NYT. Nii, paidat pois niin sitten voi tulla liikettä. DOGE DONUTSEI JOO. FRAN JA TIMI SAA PÄRISTÄ SIEL MENEEN, KATOTAAN KUMPI JUOKSEE LUJEMPAA //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Kotiinpaluu

ViestiKirjoittaja Crimson » 09 Kesä 2016, 15:36

Ilmeisesti tummahipiäinen ei kuitenkaan niin näppärä näpeistään ollut, että olisi itse ryhtynyt käsitöitä kokeilemaan. Eikä pikkuliskolla ollut tarvetta mammonallekaan, saadessaan ruokaa pöytään, kun kyläpäällikön nurkissa vain eleli. Wyrius halusi olettaa Seyrin kyllä pitävän huolen omistaan, oli kyseessä sitten tyypillisempi tallaaja tai liskopeto, joita nuo kesyttivät käyttöönsä – Briar oli hieno ja vauras kylä, jollaista toisaalla myös osattiin kadehtia äärimmäisyyksiin asti.
Kaikesta huolimatta, Pumpkinin sanavalmius teki omanlaisensa vaikutuksen Wyriukseen, joka tyytyväisenä herkullista soppaa kulhosta suuhunsa lappoi. Myös vieraat saivat oman osansa padasta, Lorythaksen kuin tuon pitemmän naaraan saadessa taidokkaasti kaiverretut soppakulhot ja lusikat käsiinsä. Näyttipä se ruoka maittavan heille jokaiselle, vaikkei vielä toki sopinut napaansa ihan täyteen vetää iltaa odotellessa! Puolikäärmekin oli keskittynyt kuuntelemaan Hurjatuulen ja Sagan keskustelua – henkilökohtaisestihan hänellä ei olisi ollut mitään sitä vastaan, vaikka Wyrius olisi Pumpkinin ottanut kokonaan leipiinsä!

Railakkaasti ori kävi nauramaan Pumpkinin kertoessa saaneensa töistään potkut vielä saman päivän aikana – selvästikään tuollaista nuoren railakkaampaa asennetta ei ollut vanha täti osannut arvostaa. Vai oliko mokoma mennyt sitten yli-innokkuuden puolelle, kuka tiesi, Wyrius ei sitä ollut ollut kuitenkaan todistamassa paikanpäällä aikanaan.
”Juu, minä ja muut meidän kaupankävijät”, Wyrri selvensi tummahipiäiselle naiselle malttaessaan soppakulhon laskea alas kasvojansa ääreltä pikkuliskon kysellessä enemmän myyntipuuhista, ”Briarille kasvatamme isompikokoista karjaa ravinnoksi lohikäärmeille, ja muuten sitten kiertelemme myymässä käsitöitä, nahkoja ja sen sellaista, tai muuten teemme palkallisia töitä laumamme ulkopuolelle”. Kyllähän sitä hommaa riitti, mutta Wyrius osasi olla vastaavasta, ainakin omasta puolestaan, tyytyväinen, kun ei tarvinnut paikoilleen jäädä näppejään nuolemaan ikinä! Ja välistä sitä osasi aina arvostaa entistä enemmän, kun sai viettää oman perheensä kanssa aikaa vielä, kun itse täällä oli ihmettelemässä ja katsomassa tyttärien perään. Pilvien päällä ravaillessa asioita ehti katsella sitten uudesta näkökulmasta, mutta toistaiseksi Wyrius oli valmis ottamaan tästä elämästään irti kaiken minkä vain vielä saattoi.
”Kyllähän meillä täällä riittää kaikkea mitä tarvitsemme - se on vain sellainen vähän isompaan mittakaavaan muuttunut pienimuotoinen harrastus, josta klaanille on tullut tapa”, Hurjatuuli hymyili, pian kuitenkin vakavoituen, ”Vaikka liittyypä siihenkin omat vaaransa ja hankaluudet, kaikki kun eivät ole yhtä ymmärtäväisiä kiertävien kauppiaiden suhteen oli tarkoitusperämme kuinka hyväntahtoinen tahansa”.


//Paidat pois niin liikutaan ko itsestään sen jälkeen. Fran ja Timi lähtee juokseen nii kovaa karkuun et katotaan van perään et jassoo. Sit me istutaan puistokaljoille odotteleen//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Kotiinpaluu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 09 Kesä 2016, 19:57

Pumpkin kuunteli korva tarkkana orin kertomaa siitä, kuinka hän muiden kaupankävijöiden kanssa kyläyhteisössään kaikkea kauppatavaraa kasvatti ja tuotti. Kuulemma harrastuksena se vaihtokauppa oli alkanut ja nykyään se oli tapa. Pumpkin ei koskaan ollut ymmärtänyt täysin kaupankäynnin päälle, sen hän tiesi että rahalla sai kaikkea mitä halusi, mutta rahan arvo oli taas oma mysteerinsä liskolle. Ja totta kai kaikesta kiinnostunut ja innostunut lohikäärme kuunteli, kun joku hänelle kerrankin jaksoi kertoa asioista!
"No täällä nyt löytyy taho jos toinenkin, joka ei tunnu haluavan ymmärtää ketään muuta kuin itseään ja omia aikeitaan", Saga hymähti silmiään pyöräyttäen, "Kerrankin kun olin--"

Ja siitä se sitten lähti. Saga papatti minkä kerkesi hypellen asiasta toiseen jos joku keskustelua lähti muualle kuljettamaan. Nukasta oli kovin outoa, että joku noin avoimesti puhui ja pälätti niitä näitä puolituntemattomien kanssa, mutta jokin tuossa pirteässä naisessa kyllä oli miellyttävääkin. Eipähän tullut kiusallisen hiljaisia hetkiä. Nuka tuttuun tapaansa kuitenkin pysyi hiljaa ja ateriansa söi nopeasti pois alta, ennen kuin sitä teetä kävi tarjoilemaan vieraille ruuanpäällisiksi. Teen ääressä sitten kuluikin seuraava tovi, joka varmasti olisi jatkunut vielä pidempäänkin jos Saga siitä olisi saanut päättää. Naisella tuntui olevan asiaa aina maailman tappiin asti. Mutta, ilta alkoi laskeutua jo pohjoiseen, pakkasen kiristyessä ja pimeyden saapuessa. Nuka oli niin kovin keskittynyt keskustelua kuuntelemaan, ettei edes älynnyt ajan kulumista, ennen kuin sattui kuulemaan pihalta kantautuvat äänet.

"Juhlat!", Nuka yllättäen avasi suunsa puhuen heidän klaaninsa kielellä, joka nyt ensimmäisenä mieleen tuli, "Minun pitää mennä valmisteluihin", Katse käväisi isässä, Nukan ponkaisten makuultaan ylös kovinkin sutjakasti.
"A-anteeksi", tyttö sai vielä soperrettua yleiskielellä vieraille, ennen kuin veti valkeanahkaisen, lampaanvillalla vuoratun ulkotakkinsa päälle ja ravasi ulos jurtasta.
"Mikäs sille tuli?", Saga katseli nuoren tamman perään, kulmiaan kohottaen vilkaisten sitten Wyriuksen puoleen.


// NIIIN! Ja aika varmasti ne painattais johkin mettään tappeleen akakakakakkabuuttojen kanssa. Voidaan istuu penkille odottaa ja ryyppään, kai ne takas tulee. Ehkä //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Kotiinpaluu

ViestiKirjoittaja Crimson » 10 Kesä 2016, 11:11

Siinä missä Lory ei osannut arvostaa Pumpkinin hölötyksiä näin vieraassa paikassa kun oltiin, kuuntelivat kaikki muut turhankin kiinnostuneina Sagan tarinointeja maailmalta ja sen laidoilta, Wyriuksen naureskellessa toistuvasti pikkuliskon seikkailuille. Kamalasti suunvuoroja ei muille jaettu, kun punainen paholainen kiidätti päivää eteenpäin omalla tahdillaan ja siinä samalla tarjoiltavia nautittiin kaiken muun ohella hillitysti. Paitsi Lokene, jolle iski aivan uudenlainen tarve päästä maistamaan näin humanoidina kaikkia sellaisia asioita, jotka niin vähäpätöisiltä lohikäärmeenä tuntuivat. Kuten vaikka se Nukan valmistama lämpöinen tee, se oli ehdottomasti naaraan koko illan kohokohta tähän mennessä!
Kaiken sen mukavan jutustelun lomasta pihalla äänet myös alkoivat voimistua. Ohitse kirmaili nuorempia, tantereen vain tömisten kun nuo laumassa kilpaa juoksivat. Heidän jurttansa ohi kulki suurtulelle päin myös vanhempia nuorten lisäksi, leiriytyneen klaanin alkaessa hiljalleen valua aloittamaan näin illan tullen alkavien pohjoisen taivaantulien esityksen valvomista. Illasta olisi tulossa pitkä ja hauska, perinteikäs ennen kaikkea, ja tätä heistä jokainen oli osannut odottaa kohokohtana talven muiden rientojen keskellä. Tänään Suleykaarin laulu, soitanta ja tanssi kantautuisivat kuulumaan kauas, ja taivaantulet valaisisivat heidän ilonpitoaan aina aamuntunneille asti.

Nuka havahtui heistä tilanteeseen ensimmäisenä, huudahtaen jotain mikä sai Lorythaksen lähes läikyttämään teekuppinsa pohjat pitkin kaapuaan. Jokainen heistä seurasi pikkutamman anteeksi pyydellessä, miten tuo kiisi sitten jurtasta pihalle, Wyriuksen vain hymyillen tyttärensä tarmokkuudelle. Tietenkin hän tiesi, että Nuka halusi olla muita tulella auttamassa, mutta eihän tuon olisi tarvinnut tässä vaiheessa elämäänsä kunnolla edes tehdä saadakseen klaanin ja heidän vieraittensakin hyväksynnän.
”Juhlat alkaa”, jo vanha ori ähkäisi kammetessaan itseään pystyyn. Aavistuksen verran se vasen, raadeltu etukoipi kävi päivän rasituksista jo tärisemään alla. Taitaisi Hurjatuuli vain istua paikoillaan ja odottaa itseään palveltavan mieluummin, kuin odottaisi missä vaiheessa jalat pettäisivät tyystin alta ja kentauri vetäisi itsensä silkasta uupumuksestaan nurin.
”Eiköhän mekin lähdetä hiljalleen tulille päin ihmettelemään menoja, siellä on lisää tarjottavaa, pelejä ja ilottelua”, Wyrius valaisi kuuluvalla äänellä, kiskoessaan sitä turkisreunaista takkiaan ylleen lämmikkeeksi. Muutama vilttikin siinä ohimennen napattiin mukaan, orin laskiessa ne siististi laskostellen selkäänsä. Eivät Seyr, eikä kumpikaan kahdesta naaraasta ollut kylmää aikaisemmin valittaneet, eivätkä nuo ihmeellisemmin tänne olleet pukeutuneet – ei noilla kai sitten liennyt olevan kylmäkään, sillä Wyrius ei tahtonut uskoa, että kukaan tahtoisi sellaista seikkaa hiljaa vain pidellä itsellään. Kyllä heiltä olisi löytynyt noista jokaiselle takit ja lapaset tarvittaessa! Ne viltitkin kentauri oli varannut lähinnä itselleen ja perheelleen, sikäli mikäli kylmä alkaisi luita kolottaa, vaikka nuotion äärellä lämpimästi istuttiinkin.

”Tarvitsettekos lämmikkeitä, illasta tulee varmaan aika viileä?”, Wyrri päätti kuitenkin nyt varmistaa, ihan kaiken varalle, jos nuo vain nuukuttaan hiljaa olivatkin.
”En usko”, Seyr naurahti, yhä avojalkaisen Lokenenkin pudistellessa vain päätään Hurjatuulen tuumaukselle, joka heitä ihmeissään katsoi, ”Liskoveri pitää meidät kyllä lämpiminä”.
”Jos niin sanot, niin kai minun sitten täytyy vain jaksaa uskoa tuommoisiin taikuuksiin”, Hurjatuuli tuumaili olkiaan kohauttaen, sen Pumpkinin puoleen vielä vilkaisten, ”Entäs pikkujunnu, otatko vaikka lapaset niin pysyvät käpäläsi samalla kurissa”, ori naurahteli vitsaillen, ymmärtäen kyllä varsin hyvin, että Pumpkin heistä vähiten taisi mitään lämmikkeitä ylleen kaivata. Tuo puhuikin jo sellaista tahtia, että pysyi varmasti sen avulla lämpimänä!
”Mennäänpä sitten, vieraat ensin niin katselen teltan ovet kiinni ettei kylmä pääse sisälle”.


//Saatanan hopeanuolet. Ollaan me sit Takeda vaareja haulikot olalla ja taskumatti povarissa. Voidaan hoikutella niitä takas kato maksalaatikolla ja makkaralla sitten. Samalla kun nautitaan itte suolakeksejä ja homejuustoa//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

EdellinenSeuraava

Paluu Tunturimaat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa

cron