”
No, eiköhän senkin aika vielä tule ennemmin tai myöhemmin”, Parebris hymähti tympeänä haltian kommentille, joka selvästi ei uudenlaisesta matkustustavasta niin mielissään ollut. Hyvä. Tuonkin piti oppia, ettei magian kanssa ollut leikkiminen ihan vain senkin tähden, että N’drayer oli kuvioissa mukana yhä.
Ilman että erikseen olisi tarvinnut kehottaa, seurasi fauni virkaveljensä perässä tuon huoneelle. Ei hänellä ollut siitä huoneesta minkäänlaista oletusta ennakkoon, joten ei hän osannut sanoa millaisessa kunnossa sen olisi pitänyt olla. Selvää kuitenkin vaikutti olevan, ettei Winderin reaktion perusteella kaikki ollut täysin kunnossa, eikä Shyvana ilmeisesti täällä enää ollut. Liekö Haukansilmä oli kokonaan omiansa nähnyt, tai naaraskäärme oli tuota huvikseen puijannut – kovasti Haukansilmä kuitenkin ääneen vakuutteli teurastavansa vanhimman omin kätösin, mikä nostatti huvittuneen virneen Argenteuksen kasvoille siksi hetkeksi, kun haltian menoa ulos huoneesta sai seurata.
Fauni lähti seuraamaan Dariuksen perään, kaikessa rauhassa eteenpäin astellen, jäädenkin mukavasti jälkeen Haukansilmästä joka tupien oleskeluhuoneille päin reipasta tahtia kiisi menemään edeltä.
Shyvana oli tällä välin ehättänyt korput nauttia ja lämpimän teen nauttia. Viltin olkiensa varaan kääriytynyt naaras oli siinä samalla hieman tonkinut paikkoja jotain mielenkiintoista löytääkseen, ja lopulta lähtenyt huoneesta tylsistyneenä menemään viinipullon vain kainaloonsa napaten. Pandemona oli etsiytynyt äänten perusteella kuiskauksen tupien puolelle, jossa tietenkin aikaisemmin nähty neitokainen oli herättänyt huomiota, mielenkiintoa ja kysymyksiä. Jotain tuttuakin tuossa neitokaisessa oli, jonkun jopa muistaen tuon olleen aikaisemminkin Winderin käsipuolessa tuvilla jokunen aika sitten.
Eihän vanhin naaras mitään käynyt kiistämään. Tuo otti huomiosta kaiken mahdollisen irti – myös siksi, että tiesi hyvin näin rikkovansa Dariuksen hänelle asettamia rajoja. Ennemmin tai myöhemmin se kovapäinen yksisilmä ottaisi palatakseen ja löytäisi hänet täältä, jolloin suurinosa asioista oli jo paljastettu, eikä kenraalille jäänyt varaa enää olla vain hiljaa.
Tuulenkantaja kertoi kuka hän oikeastaan oli. Osa oli kerrasta ällikällä lyöty, osa väitti häntä valehtelijaksi, mutta mitä pidemmälle Shyvana kerkesi puheissaan, sitä enemmän Kuiskauksen väkijoukko tuntui hänen puheisiinsa uskovan. Naaras osasi luetella pitkälle edesmenneet kuninkaat, sekä nykyiset hallitsijat ja noiden perheet. Hän osasi nimetä menneisyyden ja nykyisyyden, toistaa sanoja joita Mor vuorilla oli kuultu sinä päivänä, kun Oraakkeli oli ottanut yhteen Briarin päällikön kanssa – kukaan ei osannut enää kyseenalaistaa tätä outoa, pientä ja hentoa neitoa, joka oli kertonut heille niin paljon lyhyessä ajassa. Silti heistä jokainen tuntui kaipaavan asiaan vahvistusta siltä, joka heitä oli jaksanut johtaa, ja jonka Shyvana epäsuorasti oli mennyt lupaamaan kyllä puhuvan, jahka takaisin asioiltaan tänne taas palaisi.
Ja siinä paha missä mainittiin, Haukansilmän pamahtaessa paikalla. Tosin syystä tai toisesta tuo ilmestyi paikalle huoneistoilta tuovalta käytävältä, eikä suinkaan sisään tuville tuovasta oviaukosta. Ja äreähän mies oli – nuhainen ja äreä, ja kenraali Argenteus oli haltian seurassa, faunin rauhassa astellessa paikalle peräjälkeen ja tuo ilmeisesti aiheutti epätoivotun reaktion joissain sotilaissa. Mutta ei Shyvana välittänyt, hän oli keskittynyt maistelemaan täysin olemattomin kulauksin viiniä pikaristaan, jonka kapteeni Saevel oli hänelle jostain etsinyt.
”
No mutta Winder”, valkeahapsinen hymisi virnistäen, tuolissaan vain rennomman asennon ottaen, ”
Sinä et minua komentele kuin pahaista elukkaa, pitääkö se sinulle opettaa erikseen, vaikken voimiani juuri nyt omaakaan”. Muutama uskalsi naurahtaa naisen suulaudelle, hiljentyen kuitenkin pian pelätessään itse Winderin reaktiota moiseen kannustukseen.
”
Eiköhän olisi aika muutenkin hieman avautua omille joukoillesi siitä missä mennään, minä vähän kuulin juttua siitä, että olet ollut varsin hiljaa tapahtuneista, eivätkä useimmat ole tyytyväisiä siihen kuinka pitkään ovat saaneet sinulta vastauksia odottaa”, naaras virnisteli, muutaman korkea-arvoisemman kuiskauksen sotilaan yhtyessä valkeatukkaisen, viiniä nautiskelevan naisen sanoihin nyökytellen ja Dariukseen sitten odottavasti katsoen.
”
Ja mikäpä sen parempi hetki olisikaan alaisiasi sattuneista valaista, kuin tässä näin, nyt heti – joten annapa kuulua, haluan kuulla tämän ihan sinun suustasi, vai tahdotko mieluummin minun avautuvan puolestasi? Kyllä sekin onnistuu, odota vain hetki, kun otan ensin kulauksen tarjoamaasi viiniä – tämä on muuten aika kitkerän makuista”, naaraskäärme luetteli kaikessa rauhassa, sormensa nostaen juurikin merkiksi kun lasinsa ääreen palasi, ja sen jälkeen hän aikoisi avautua, ellei Darius ollut jo suutaan saanut auki.
//KETUNNOKKIA KAIKKIALLA. Eikun siis mitä. Ota delidoge, heikkihepulit alkaa hiljalleen ottaa päähän. Timin otan. Me voidaan sit yhessä ulvoa öisin kuuta tuolla parvekkeella. Aivan perkeleenmoiset hummerit, vähän niikö
näin //