Osaisitko ehkä auttaa

Palvelijoidentilat sijaitsevat sotilastuvan lähettyvillä. Palvelijoidentiloihin kuuluu niin makuuhuoneet, taukotilat, kyökit, sivukäytävät, peseytymistilat kuin myös ruokailutilat. Palvelijoiden olosta on pyritty tekemään mahdollisimman mukavaa, jotta nuo jaksaisivat pitää vaadittua tasoa yllä siniveristen sitä vaatiessa. Ylempiarvoistenpalvelijoiden tilat ovat erikseen, mitä alempiarvoisten. Orjat eivät täällä kuitenkaan majaile.

Valvoja: Crimson

Re: Osaisitko ehkä auttaa

ViestiKirjoittaja Aksutar » 05 Kesä 2016, 02:47

Jälleen, pieni hetki odotettiin vastausta. Sen pienen hetken aikana kaikki tuntui jälleen hankalalta ja Perian tunsi jopa pakottavaa tarvetta vain juosta pois paikalta, mutta sitä hän ei kuitenkaan tehnyt. Onnekseen, sillä viimein Elodie vastasi, tyttö tosin ensin valahti alas divaanilta ja kävi kiertämään kätensä satyyrin ympärille. Ei Perian voinut olla henkäisemättä naurahtaen, osaten jo aavistella vastauksen olevan myöntävä. Vaikkakin se pieni ääni päässä sanoi, ettei vielä kannattanut mitään itsekseen oletella!

Mutta, kaikista paniikeista ja arvailuista huolimatta Elodie vastasi myöntävästi. Kyllä fauni hänen vaimokseen tulisi. Perian naurahti helpottuneena, samalla kun omat kätensä kiertyivät työn ympärille ja satyyri painoi tuota paremmin vasten itseään. Siinä hetken pitäen rakkaintaan halauksessa, onnensa kukkuroilla, ennen kuin vetäytyi hieman kauemmas Elodiesta. Sen verran, että saattoi suoda nuoremmalle suudelman poskelle ja siitä huulille, ennen kuin jälleen painoi faunia paremmin vasten itseään. Ei hän löytänyt sanoja tähän väliin, vaikka kovasti naurahtelevat henkäykset koittivat jotain sanottavaa löytää. Mutta hän oli vain niin onnellinen ja ennen kaikkea helpottunut.
"Olin kyllä suunnitellut romanttista illallista jolloin tämän olisin kysynyt, mutta", Satyyri lopulta naurahti, samalla kun nojautui irti Elodiesta vain, jotta saattoi tuon kanssa katsekontaktin hakea.



// EEEEEEEEEEEEEEEEEEIIIIHHHH //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Osaisitko ehkä auttaa

ViestiKirjoittaja Janni » 05 Kesä 2016, 03:01

Periankin kuulosti ja tuntui onnelliselta. Miehen haluas tuntui niin hyvältä, turvalliselta. Elodie saattoi kuulla nuo naurahtelevaiset henkäykset, kuinka ne kumpusivat satyyrin sisimmästä. Pieni irtautuminen sai katseen käymään Perianiin edelleen hieman sumeana kyyneleistä, mutta sillä ei niinkään väliä ollut, kun tunsi lämpimän kosketuksen poskellaan ja siitä huulillaan. Aina niin hyvin pidetyt ja pehmeät huulet tuntuivat lämpimiltä omia vasten, tietenkin suudelmaan vastattiin, ennen kuin tiukka halaus saattoi katkua.

Pienesti naurahtaen niiskutuksensa lomasti, Elodie hieroi kasvojaan Perianin rintakehää vasten. "Näin on hyvä." Tyttö totesi toisen tunnustaessa mitä oikeastaan oli suunnitellut. Ei fauni välittänyt millaisen tilanteen aikana satyyri olisi päättänyt esittää kysymyksensä, olisi jokainen hetki ollut yhtä onnellinen ja lumoava, kaikin puolin täydellinen.
Itkukin alkoi hiljakseen laantua ja kurkkukin vapautui kivistyksestään, suoden lämpimän tunteen leviävän kehoon, parvi perhosiakin tuntui päässeen vatsan pohjaan. "Perian, rakas... mieheni." Tyttö kuiskasi hiljaa kokeillen miltä moiset sanat tuntuivat kielenpäällä.
Janni
 

Re: Osaisitko ehkä auttaa

ViestiKirjoittaja Aksutar » 05 Kesä 2016, 03:16

Näin oli hyvä. Todellakin, tämä oli ihan hyvä, ottaen huomioon lopputuloksen. Mitä sitä suotta järjestelemään mitään suurempia juhlallisuuksia kosinnan suhteen, kun kaksikko kelpasi toisilleen tällaisenaan. Perian ei edes muistanut koskaan kokeneensa näin suurta onnea elämässään. Totta kai hän oli ollut onnellinen silloin, kun Elodien kanssa oli suhteen aloittanut, mutta tämä kihlaus oli nyt kiistämättä sarvipäisen onnellisin hetki ikinä.
Molemmilla kesti hetki kasailla itseään siitä huumasta ja ilosta, sorkkajalkaisen kaksikon vain halaillen toisiaan siinä lattialla tovin. Kunnes Elodie avasi suunsa ja kuiskaili miellyttävät sanat siinä lähellä.

Perian naurahti pienesti, vetäen henkeä syvään ja vetäytyen lopulta kauemmas Elodiesta. Vain sen verran, että saattoi Elodien vasemman käden poimia omaansa ja kävi sen sormuksen nappaamaan rasiasta, pujottaen sen faunin nimettömään. Sormus sopi täydellisesti tytölle, totta kai Perian oli pistänyt ajan myötä merkille Elodien sormien koon ja sen mukaan hän oli sormuksenkin tilannut.
"Elodie rakkaimpani", Satyyri hymähti rauhallisesti, katseen kohoten Elodien kasvoihin, samalla kun toinen käsi piti yhä kiinni Elodien vasemmasta kädestä, toisen nousten silittämään faunin poskea kevyesti, "Vaimoni. Elämäni valo ja ilo".
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Osaisitko ehkä auttaa

ViestiKirjoittaja Janni » 05 Kesä 2016, 03:34

Kaksikon irtautuessa, kavi Elodie pyyhkimässä kasvojaan hihaansa ja antoi Perianin tarttua häntä kädestä, jotta saattoi pujottaa tuon kihlausta symboloivan korun hänen nimettömäänsä. Nyt kun tyttö katsella sitä rauhallisemmin, saattoi hän nähdä sen tarkkuuden, jolla mies oli sormuksen valkoinut, sormus kuvasti häntä. Siro ja valkea. Katse kohosi takaisin satyyriin, tuon suodessa hänelle kuniita sanoja vuorostaan.
Lämpimän kämmenen käydessä silittämään tytön poskea, painautui tämä sitä vasten mielissään. Hyvä ettei kyyneleet kihonneet takaisin pintaan miehen jatkosanojen myöä. "Umh... eikö se ole, kihlattuni?" Tyttö kysyi hieman varoen, yleensähän mies ja vaimo julistettaisiin juhlallisen seremonian yhteydessä, joka varmasti olisi yhtä kaunis ja lumoava tapahtuma. Häät... kesähäät... Elodie saattoi kuulla kaukaiset sanat pyynnöstä, pyynnöstä joka tahtoi ettei pikku fauni hosuisi suhteensa kanssa. Ennen kuin talvi olisi ohi, hän ei saisi tehdä mitään hätiköityä.

Iloinen ilme oli valahtanut hetkellisesti yllättyneeksi. "Ah... Isä, siis Karhuntakku. Hän pyysi minua olla menemättä naimisiin, ennen kesää. Hän kun nukkuu talviunia vuorilla." Elodie totesi pientä huolta äänessään. "Hän ei halunnut että hätiköin... En kai minä hätiköi, Perian?" Faunin ote tiukentui satyyrin kädestä, josta toinen edelleen piteli kiinni.
Janni
 

Re: Osaisitko ehkä auttaa

ViestiKirjoittaja Aksutar » 09 Kesä 2016, 11:08

"No jos tarkkoja ollaan, niin kyllä", Perian hymähti elodien kommentille kihlatun ja vaimon erosta. Oikeassahan fauni oli, mutta juuri nyt Satyyri ei välittänyt pikkuasioista - hän oli liian onnellinen miettiäkseen moisia.
Perian kävi kuitenkin kallistamaan päätään pienesti, Elodien iloisen ilmeen vaihtuessa yllättyneemmän puoleiseksi. Ei kai tuo nyt päättänyt yllättäen muuttaa mieltään ja perääntyä tästä sopimuksesta? Ei ilmeisesti, Elodien käydessä kertomaan "isänsä" nukkuvan talviunta vuorilla ja tuo "isä" kuulemma oli pyytänyt, ettei fauni ennen kesää menisi naimisiin.
"eiväthän faunit talvehdi...", Perian mutisi lähinnä itsekseen, toki ihmetellen myös Elodien "isän" nimeä. Karhuntakku. Kuinka vastenmielinen nimi jo ensikättelyssä, kuka halusi tulla kutsutuksi takuksi?!

"No, ottaen huomioon että olemme jo pidemmän tovin tunteneet ja seurustelleet, niin sanoisin, ettet sinä hätiköi lainkaan", Satyyri vastasi Elodielle, joka nyt kovin mietteliäs kiirehtimisen suhteen oli. Olihan heillä takanaan vuosia ja tunteita, joten Perianin mielestä tämä ei ollut lainkaan hätiköityä. Meniväthän jotkut naimisiin jo heti ensimmäisen kuukauden aikana, toiset eivät edes tavanneet kumppaniaan ennen hääyötä! Ja toiset taas viettivät jopa vuosikymmeniä yhdessä, ennen kuin avioituivat... Joten kerro nyt sitten, mikä olisi hätiköityä ja mikä ei.
Mutta Elodien pohdinnoista kävi Periankin miettimään paremmin avioitumista ja "lähipiiriään".
"Lienee sitä paitsi parasta, että pyydämme kuningattarelta siunauksen liitolle...", Satyyri tokaisi yllättäen, "Olenhan hänen lemmikki, jos ei muuta niin olisi se sentään kohteliasta kysyä hänen mielipidettään liittoon".
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Osaisitko ehkä auttaa

ViestiKirjoittaja Janni » 09 Kesä 2016, 11:53

"Ah, hän ei ole verisukua minulle. Hän on tuota... mieheksi muuttunut karhu." Elodie selitti, sen ääneen sanominen kuulosti hassulta, mutta totuushan se oli. Hän halusi korjata Perianin kummastelut asian suhteen, olihan Karhuntakku hänelle hyvin tärkeä.
Satyyri vielä rauhoitteli tyttöä, eivät he tuon mielestä hätäilleet, olivathan he hyvin varmoja tunteidensa suhteen. Fauni hymyili tyytyväisenä, mies kyllä osasi hänet rauhoittaa, joten ihmekkös tuo että hän tahtoi toisen aviomiehekseen. Ajatus sai punan palaamaan kasvoille.

Perian otti puheeksi kuningattaren, jolta olisi parasta pyytää siunaus. "Kuningattarelta..?" Elodie henkäisi, mutta kyllä hän ymmärsi sen että mies oli kuningattaren lemmikki, nyt kun toinen sen tarkensi hänelle. "Mmm, tietenkin. Hänen korkeutensa varmasti välittää sinusta kovin." Fauni totesi. Tyttöä itseään hermostutti ajatus astua itse kuningattaren eteen, mutta ehkä hän selviäisi kun Perian olisi siinä rinnalla.
"Um... Olisi varmaan myös hyvä pyytää siunausta Karhuntakulta. Hän on hyvin tärkeä minulle ja minä hänelle." Elodie totesi nyt kun siunauksista oli puhe. Tyttöä kyllä huolestutti kuinka tiukka mies oikein olisi Periania kohtaan, kyllä hän oli sen järkytyksen nähnyt Karhuntakun kasvoilla, kun hän oli Perianista kertonut.
Ovelta kantautui yllättäen koputus ja se sai Elodien säpsähtämään. Tuntui kuin he olisivat olleet onnellisen kuplan sisällä, joka ei valitettavasti piilottanut heitä todelliselta maailmalta.
Janni
 

Re: Osaisitko ehkä auttaa

ViestiKirjoittaja Aksutar » 09 Kesä 2016, 20:44

Mieheksi muuttunut karhu? Kuinka hirveää! Ei siis sen takia, että karhu parka mieheksi oli muuttunut, vaan ajatella nyt, että Elodie oli karhun kanssa tekemisissä! Ja vielä takkuisen karhun! Kylmät väreet käväisivät lipumassa pitkin selkää, Perianin edes ajatellessa moista. Toisaalta, kannattiko sitä nyt näin nopeasti mielessään mitään käydä tuomitsemaan? Ei oikeastaan, mutta Perianhan tuomitsi kenet halusi! Jo ennen kuin edes tapasi nämä, näemmä. Mutta, kerta Karhuntakku oli ilmeisesti tärkeä ja läheinen Elodielle, niin ehkä satyyrin kannatti koittaa pitää mielensä avoinna... Ja ei ainakaan ääneen sanoa mitään mietteitään.

Hopeasarvi nyökkäsi pienesti Elodien toistaessa maininnan kuningattarelta. Tuskin Delialla mitään tätä liittoa vastaan oli, mutta parempi katsoa kuin katua. Kuningatar oli lempeä ja hyväsydäminen nainen, ei Perian voinut kuvitella haltian kieltävän palvelijoiltaan onnea yhdessä, jos he sitä halusivat. Toisin kuin joku muu ehkä olisi saattanut kieltää liiton jopa kuoleman uhalla, tai heittää täysin lapsellisen tantrumin asiasta.
"No, sitten käymme kysymässä siunauksen myös... Isältäsi... Jahka hän täällä päin on", Perian hymähti - hänhän ei todellakaan lähtisi pohjoiseen asti tapaamaan jotain takkupesäkettä! - , "Ensin kuningattarelta. Sitten isältäsi", satyyri vielä vahvisti suunnitelman, nyökäten itsekseen ajatukselle.
sen pidemmälle keskustelu ei ehättänyt, kun ovelta kuului koputus. Satyyri vilkaisi oven puoleen, nopeasti kuitenkin katseensa kääntäen Elodien puoleen.
"Se on varmaan kenraali Tor", satyyri rauhoittelu säpsähtänyttä kihlattuaan, "nouse ylös, minä päästän hänet sisään", hän lisäsi, kammeten itsensä ylös ja kipittäen sen oven puoleen, ohimennen nopeasti siistien silmäkulmansa ja hiuksiaan hieman.
Ovi avattiin kunnolla ja Perian astahti saman tien sivumpaan, jotta vieras sisään pääsisi.
"Ah, saavuit viimein", Satyyri tokaisi eliitin nähdessään, "Anteeksi tämä vaiva".
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Osaisitko ehkä auttaa

ViestiKirjoittaja Janni » 09 Kesä 2016, 21:21

Elodie nyökkäsi myönteisesti Perianin käydessä suunnitelman kertaalleen läpi. Se kuulosti hyvältä, kevään tullen tulisi Karhuntakku samantien häntä katsomaan, jolloin kaksikko voisi toisensa tavata. Hän ei malttanut odottaa sitä päivää ja samaan aikaan oli ehkä hieman huolissaan kuinka se tulisi sujumaan.
Koputuksen käytyä pyysi mies tyttöä nousemaan ja tämä totteli. Fauni vielä pyyhki mekon helmaansa suoraksi, se kun oli päässyt rypistymään siinä lattialla istuessa. Oven takana odotti korkea pino monen kokoista ja muotoista pakettia ja niitä kantamassa oli Eliittikenraali Tor, tai niin saattoi päätellä käsistä jotka paketti vuorta kantoi. "Anteeksi jos viivyin." Rathel pahoitteli kohteliaasti ja astui sisään. "Ei tämä mikään vaiva olut, ei huolta." Nainen vakuutteli ja hyvin kevyen näköisesti gargoili paketteja näytti kantavan.

Rathel kantoi paketit vuoteelle, jossa nyt sattui oleman eniten tilaa. Varoen kasa laskettiin sille ja vielä kerran silmäiltiin läpi että kaikki oli varmasti tallessa.
"Toivottavasti tässä on kaik- Elodie, oletko itkenyt?" Kenraali huomasi tytön punertavat silmät, jotka fauni nyt yllättyneenä peitti. "Ah... En minä... tai siis hieman, mutta en surusta..!" Elodie yritti selittää hieroen silmiään kuin se veisi punaisuuden pois. "Onko tuo... sormus?" Gargoili huomasi sen kalliin metallin pilkahduksen tytön nimettömässä, se sai naisen kulmat kurtistumaan hämmentyneenä. Ei faunilla ollut sormusta kun hän oli huoneesta poistunut, eihän? Hieman huolestuneen näköisenä Rathel käänsi katseensa Perianiin vastausta vaatien.

//Oikeesti Karhuntakku ja Perian on nii hulvattomia, kumpiki jo mustamaalaa toisiaan etukäteen ja Elodie reppana on siinä välissä silleen "Rakastan teitä molempia <3" :'D //
Janni
 

Re: Osaisitko ehkä auttaa

ViestiKirjoittaja Aksutar » 10 Kesä 2016, 13:40

"Ei se mitään, kunhan tavarat vain tulevat perille, ajalla ei väliä", Perian vakuutteli eliitille, joka kestoaan pyyteli anteeksi - ei tuon yhäkään olisi edes tarvinnut hakea näitä tavaroita, joten suotta tuo anteeksi pyysi, näin Perianin mielestä. Eliitin annettiin kantaa paketit vuoteelle, jonne tuo kävi ne laskemaan. Tavarat ehtisi kyllä tässä illan mittaan vielä järjestelemään omille paikoilleen, joten samapa se mihin ne loppujen lopuksi laski.

Tarkkasilmäinen kenraali kävi kuitenkin pistämään merkille, kuinka Elodie oli ilmeisesti itkenyt. Eihän sitä voinut olla huomaamatta toisaalta ja kerta Rathel oli ilmaissut kiinnostusta Elodiea kohtaan, tuo varmasti halusi tietää mitä oli tapahtunut. Ennen kuin Perian ehätti mitään sanomaan väliin, kävi fauni kertomaan että oli kyllä itkenyt, mutta ei surusta. Seuraavaksi eliitti sen sormuksen huomasi ja osasi varmasti yhdistää asioita toisiinsa - tai sitten ei, joten Perian avasi suunsa.
"Tarkoitukseni oli kosia Elodiea vähän paremmissa merkeissä, mutta kerta nyt keskustelu eteni tähän suuntaan, päätin sen kysymyksen nyt esittää", Perian kertoi, "Ja onnekseni hän vastasi myöntävästi".
"Me siis olemme seurustelleet jo jonkin aikaa", Satyyri lisäsi, katsoen merkittävästi Rathelin suuntaan. EHKÄ tämäkin tieto olisi kannattanut viime keskustelun yhteydessä tuoda esille hieman selvemmin, mutta kaipa se totuus tälläkin tavoin selville tuli.



// <333 HIRVEE NALJAILU VAAN. Elodie toimii siinä sovittelijana. Perian on silleen "en oo kiltisti ennen ku toi käy kylvys". KARHUNTAKKU KYLPYYN ENNEN HÄITÄ SUOSIOLLA TAI VÄKISIN Perian pesee sen vaikka itte jos on pakko //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Osaisitko ehkä auttaa

ViestiKirjoittaja Janni » 10 Kesä 2016, 17:31

Perian kävi selittämään asian laidan tarkkemmin. Rathelin kasvoille levisi yllätys ja samaan aikaan karu ymmärrys. Nainen kuitenkin veti kipeät ajatuksensa sisäänsä, ei tämä ollut yllätys, hyvin odotettavaa oikeastaan. Kaksi sorkkajalkaista, tietenkin nuo vetivät toisiaan puoleensa, se oli luonnollista. Eikä hän nyt sentään mitään niin syvää ollut Elodiesta ajatellut, ei suinkaan! Sehän vain särkisi hänen... sydämmensä. Ei hän ollut edes luonnollinen olento sen seikan suhteen, joten ei hän sallinnut itselleen mitään suuria odotuksia, pois se hänestä.

"Onneksi olkoon." Gargoili onnitteli, vetäen itsensä ehkä hieman väkisin iloiseen tilaan. "Mm, kiitos." Fauni kiitti punastellen ja hymyillen iloisesti. Niin olihan tälläiset tapaukset varsin harvinaisia ja tärkeitä, joista sai onnitteluja osakseen. "Olisit toki kertonut suhteestanne aiemmin." Nainen hymähti satyyrille, ei se mitään torumista ollut, mutta olisi hän halunnut sen tietää hieman etukäteen.
"Ahm... tuota saanko halata, ihan vain näin onnitteluksi?" Rathel päätti kuitenkin pyytää, joka sai faunin nyökkäämään ujosti, ehkä se olisi hyvä vastalahja naisen autettua häntä niin kovin... ainakin näin tähän hätään. Elodie tuli siroin askelin naista vastaan, kun tuo kävi varsin hellästi pienempäänsä halaamaan, pientä hermostuneisuutta kenraalin kasvoilla saattoi nähdä, mutta varsin tyytyväisesti tämä kuitenkin hymyili.

//No huh sen kyllä haluisin nähdä xD siinä ois työmaa :'D //
Janni
 

Re: Osaisitko ehkä auttaa

ViestiKirjoittaja Aksutar » 11 Kesä 2016, 22:03

Pieni, jokseenkin kiusoitteleva virne käväisi satyyrin kasvoilla Rathelin mainitessa, että hän olisi voinut mainita heidän suhteestaan aikaisemminkin. Niin olisi voinut, mutta toisaalta, kyllähän hän periaatteessa mainitsi! Jos kenraali olisi osannut tulkita oikein ne Perianin sana ja kutsumanimet faunin suhteen, ehkä tuo olisi ymmärtänyt, ettei satyyri suotta faunia kullakseen kutsunut.
Rathel sai itsensä kuitenkin onnittelemaan paria, Perianin hymähtäen ja kiittäen nyökkäyksellä, siinä missä Elodie ääneen kävi kiittelemään. Ja eliitin seuraava kysymys yllätti kyllä Perianinkin, mokoman kysyessä saisiko halata onnittelun merkeissä! Lähinnä siksi, ettei Perian olisi uskonut eliittikenraalien tuolla tavoin onnittelevan tai toimivan! Tosin, eipä hän pahemmin eliittejä tuntenut, joten kuka hän oli tuomitsemaan.

"Sitten kun olemme päivän päättäneet, haluaisimme varmasti kutsua myös teidät paikanpäälle juhlimaan liittomme virallistamista. Sikäli mikäli teillä ei silloin mitään tärkeämpää ole, kenraali Tor", totta kai Periania yhä huvitti se, että Rathel oli tilanteen väärin tulkinnut, mutta ei hän halunnut toiselle ilkeä olla. Sikäli mikäli Rathel halusi iloita siinä missä Elodie, oli tuo Perianin puolesta enemmän kuin tervetullut juhliin - vaikka eiväthän he edes kunnolla kenraalia tunteneet! Mutta silti.


// :-------DDD No niinpä! Perian ois niiku näin kun Karhuntakkua pesis //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Osaisitko ehkä auttaa

ViestiKirjoittaja Janni » 11 Kesä 2016, 23:47

Rathel ei viitsinyt pitkään halailla, se oli vain ystävällinen ja onnitteleva halaus, joka oikeastaan yllätti Elodien. Hän oli odottanut, että nainen tuntuisi kylmältä, näyttihän tuo kuin kivestä veistetyltä, mutta ei. Tuo oli lämmin siinä missä hän tai Perian. Sen huomaaminen oikeastaan paransi tytön käsitystä gargoilista, ei tuota tarvinnut pelätä, oli hän toki lämmennyt tuolle edes hiukan, mutta luonnollinen pieni arkuus oli kuitenkin ollut varsin läsnä. Toki oli hän ollut kenraalin kannettavana, mutta ei hän siinä tilassa ollut huomannut toisen lämpöisyyttä.
Fauni näyttikin nyt hymyilevän rohkeammin ja iloisemmin. Kaksikko vilkaisi Perianin puoleen, joka kutsui gargoilin heti ensimmäisenä juhlistamaan merkkipäivää, kunhan se saataisiin päätettyä. "Juu, tulethan?" Elodie kysyi innostuen. "Totta kai, enköhän saa työasiani järjestetyksi, olenhan sentään eliitti." Gargoili hymähti ja oli varsin ilahtunut kutsusta, vaikka jokin ikävä tunne tuntui kolottavan sydän alassa, mutta se kyllä katoaisi ajanmyötä.

Elodie hymyili kenraalille tyytyväisenä, kunnes mieleen putkahti jotain yllättäen. "Ah! Miksi sitä virkaa kutsutaan, joka on... morsiammen um... avustaja?" Tyttö yritti selvästi hakea jotain sanaa. "Kaaso?" Rathel ehdotti. "Juu... kai se." Elodie näytti hieman epävarmalta sanan suhteen, ei hän niin tietäväinen ollut häiden kaltaisten tilaisuuksien ja tapojen suhteen, tiesi pikku aisioita sieltä täältä. "Mutta, haluaisitko olla tuota... minun kaasoni?" Fauni sopersi hieman ujona, oli varsin outoa puhua tälläisistä asioista, olo oli varsin aikuismainen, eikä hän itseään niin aikuiseksi tuntenut. Kyllä hän tiesi kuinka naiivi osasi olla, eivät aikuiset olleet naiiveja.
Rathel näytti yllättyneeltä Elodien pyynnöstä. "Elodie... Oletko aivan varma?" Nainen kysyi, hän oli kylä otettu, mutta näin yllättäen. Asiat kulkivat varsin nopeasti eteenpäin. Kenraali vielä vilkaisi Perianiakin, mitä tuo olisi asiasta mieltä?

//Siin kyl on saatanan työmaa x'DD //
Janni
 

Re: Osaisitko ehkä auttaa

ViestiKirjoittaja Aksutar » 13 Kesä 2016, 18:56

Sekä Elodie, että Rathel vaikuttivat olevan yhtä mieltä kutsun suhteen. Hienoa, mitä enemmän porukkaa, sen paremmat juhlat, jos Perianilta kysyttiin! Ja olihan se suuri kunnia saada yksi kuninkaan eliiteistä juhlaan mukaan, sellaista tuskin ihan jokaiselle palvelijalle tarjoutui - saatikka sitten tavalliselle kansalaiselle.

Pellavapäinen fauni kävi kuitenkin kyselemään, tulisiko eliitti jopa hänen kaasokseen. Totta kai moinen kysymys yllätti, Perian oli uskonut että Elodiella olisi ollut edes joku toinen läheisempi ystävä, jota kysyä siihen rooliin, mutta ehkä hän oli taas arvannut väärin. Ymmärrettävästi myös Rathel oli tästä kunniasta hämillään, kysellen vielä oliko fauni varma päätöksensä suhteen. Perian mutristi huuliaan pienesti, olkiaan siinä ohimennen kohauttaen, Rathelin häneen vilkaisetessa.
"Se olisi suuri kunnia meille, Elodielle, jos suostuisit", Perian kävi avittamaan asiaa omalta kannaltaan. Ei hänellä ollut ajatusta vastaan mitään - totta kai sitä mietti hieman, saisiko gargoilin laitettua juhlavaksi ja suostuisiko tuo vetämään ylleen jotain muuta, kuin tuon asukokonaisuuden, joka ilmeisesti oli alunperin kivestä hänelle taottu? Mutta, kyllähän Rathelista juhlavan saisi - ainakin jos Perian siitä saisi vastata!


// NO NIIN ON :---D //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Osaisitko ehkä auttaa

ViestiKirjoittaja Janni » 13 Kesä 2016, 19:16

Perian näytti olevan samaa mieltä Elodien kanssa, se olisi kunnia. "Mutta eikö sinulla ole läheisempiä ystäviä, jotka ottaisivat varmasti viran vastaan ilomielin." Rathel kysyi. "Ah um... sinä ja Shael olette ainoita naispuolisia ystäviäni, jotka tunnen. Shael asuu kaukana, toki haluan kutsua hänetkin, mutta hän on varsin äidillinen... Mutta siis jos sinä et halua, tietenkin kysyn häneltä!" Fauni selitti kiireesti, ettei vain ollut turhan tungetteleva ja painostava asian suhteen.
"Hmm, no jos todella haluat. Olen mielläni kaasosi Elodie." Gargoili lopulta myöntyi, suoden ystävällisen hymynkin siihen päälle. Elodie oli kutsunut häntä ystäväkseen, se lämmitti mukavasti sydäntä.

Fauni näytti ilahtuneelta, varsinkin kun tuon pörröiset valkeat korvat nousivat pystyyn. "Kiitos." Tyttö vielä kiitti. Piru, että tuo fauni osasi olla niin suloinen. "Minun kenties on aika poistua, jotta pääsette nauttimaan kihlauksestanne kahden kesken." Kenraali totesi, saaden jotenkin Elodien hämilleen, tuo kun painoi katseensa mekkonsa helmaan jota nypläsi sormillaan. "Tuota... kiitos vielä pakettien tuonnista." Fauni kiitti ja niiasipa vielä siihen perään.
Janni
 

Re: Osaisitko ehkä auttaa

ViestiKirjoittaja Aksutar » 14 Kesä 2016, 14:26

Rathel kävi ääneen kysymään sen, mitä Perian oli mielessään pohtinut. Eikö Elodiella tosiaan ketään muuta ystävätärtä ollut? Ei kuulemma, jonkun Shaelin fauni kyllä mainitsi, kuitenkin verraten tuota ennemmin äidilliseen tahoon, joka kaikenlisäksi asui jossain kaukana? Oli miten oli, Rathel kuitenkin suostui tähän kunniaan, mikä myös Elodiea piristi. Eihän satyyri voinut olla hymyilemättä, nähdessään kuinka Elodie Rathelin suostumuksesta ilahtui. Kovin nopeasti Elodie oli käynyt gargoilia ystäväkseen kutsumaan, mutta toisaalta, oliko tuolla nyt mitään syytä olla kutsumattakaan eliittiä ystäväksi? Sitähän Rathelkin oli halunnut, ystävystyä faunin kanssa. Ja nyt varmasti tulevassa kaksikon oli helpompi toisilleen jutella, jos hovissa sattuivat törmäämään.

"Ah, aivan", Satyyri hymähti eliitin päättäen tehdä lähtöä.
"Kiitos tosiaan pakettien toimittamisesta", Perian toisti Elodien perässä kiitoksen, "Olemme sinuun yhteydessä sitten, kun juhlamme lähestyvät ja alamme aikatauluja miettimään", hän lisäsi, nyökäten kumartavin elkein eliitille, ennen kuin tuo poistumaan kävi.

"... Noh", jahka Rathel oli poistunut, kääntyi satyyrin huomio takaisin Faunin puoleen, "Haluatko palata huoneellesi vai jäisitkö yöksi tänne? Minulla on muutama muukin lahja sinulle, sormuksen lisäksi - voisimme yhdessä katsoa paketit läpi ennen levolle käymistä?".
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

EdellinenSeuraava

Paluu Palvelijoidentilat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa

cron