Kirjoittaja Wolga » 17 Kesä 2016, 14:35
Voiton riemuinen virnistys nousi huulille, eikä Thea tehnyt elettäkään yrittääkseen peittää sitä – saisi miehensä paistatella hänen voittamattomuudessaan. Tosin, se mukava värinä kertoi että hän tuskin saisi seistä voittajan korokkeella kovin pitkään, ainakaan yksin. ”Katsotaan, sillä jos alat hankalaksi niin tiedän aina millä voin pistää sinut ruotuun”, virnuili uhkaillessaan käyttävänsä tätä pientä salaisuutta tulevaisuudessa hyväkseen. Vaikka valhehan se oli, ei Thea voisi koskaan lörpötellä heidän tekemisistään, haluistaan, rakkaudestaan ja sen kaikista muodoista kenellekään. Eikä halunnut. Ne menettäisivät merkityksensä, jos niille annettaisiin muuta painoarvoa kuin mitä ne puhtaimmillaan kantoivat. ”Mmm… Minun ei täydy pysyä missään”, niskoitteli virnuillen, puolitosissaan ja vilkaisi nyt paitaa jonka mies jätti vierelleen sängylle. Ehkä myöhempää käyttöä varten. Harmi, sehän olisi voinut olla ihan hauskaa, ehkä joskus he voisivat…
Ajatus katkesi, kun tunsi tiukentuvan otteen ranteistaan ja joutui taipumaan fyysisen ylivoiman alla, kuin pajunvitsa tuulessa. Toki Thea ei tehnyt juuri vastarintaa, vaan varsin vastaanottavaisena myötäili miehensä liikkeitä. Suudelma oli kiusaavan hidas ja kevyt, ote ranteista irtosi ja sai naisen liikuttelemaan sormiaan hetken vaikka eivät ne tuossa ajassa olleetkaan ehtineet puutua. Nainen teki parhaansa villitäkseen suudelmaa, koetti kutitella kielellään miehen huulten pintaa ja käyttää hampaitaankin. Ehkä Fergus halusi haastetta, eikä hän aikonut kiusattavaksi alistua vain yhdellä käskyllä, ei ollenkaan. Kun suudelma päättyi, liikautti Thea toisen kätensä miehen lämpimään niskaan ja toisen takertumaan takaraivon hiuksiin – kuin olisi vaatinut miestä takaisin puoleensa. ”Mm… Laita minut alistumaan”, kuiskasi pyyntönsä käheästi, haalean ruskeissa silmissä pilkahteli haaste. Oikeastaan se oli vain testi, yritys saada mies toimimaan hänen tahtonsa mukaan jälleen – eihän tämä nyt liian helppoa saanut olla. Nainenkin tiesi että tätä leikkiä ei olisi aikaa kenties viedä loppuun ja ehkä virittäisi itselleen vain pirullisen, hekumallisen ansan josta ei pääsisi pois kuin miehensä avustuksella. Sitten, kun heillä sattuisi taas olemaan aikaa toisilleen.