Home

Ympäri metsää löytyy vanhoja, hylättyjä rakennuksia... Tai ainakin suurin osa niistä vaikuttaa hylätyiltä. Rakennuksien kunto ja koko vaihtelee, osan ollen jo raunioina siinä missä jotkut vaikuttavat täysin asuinkelpoisilta. Tietenkin niissä saattaa jo siinä tapauksessa asua joku. Jotkut raunioista ovat peräti ajalta ennen ihmisten saapumista Cryptiin, haltioiden hylkäämää asutusta. Jotkut näistä raunioista ovat selvästi kokeneet sodan ja taruolentovainojen suuren hinnan. Puhutaan myös, että joissakin rakennuksissa kummittelee ja tämän tähden niissä ei kannata edes yötään viettää, ellei halua kirousta niskaansa...
Jostain päin metsää löytyy myös kokonaisia hylättyjä kyliä.

Valvoja: Crimson

Re: Home

ViestiKirjoittaja Michyy » 26 Huhti 2016, 02:47

Lämmin kylpy oli tosiaankin jotain todella mukavaa, asioita joita oppi arvostamaan kun kulki metsissä pitkiä aikoja. Nakami ajatteli että olisi mielellään kyllä suonut myös ihmissudelle lämpimän veden tuoman nautinnon mutta kerta toinen oli niinkin väsynyt kyllä sen voisi aamuun jättää. Takaisin majoitustiloihin päästyään huomasikin punapää että mies oli valunut sikeään uneen hänen pitkän ja rentouttavan kylpyhetkensä aikana. Häviävän pieni hymähdys ja äänetön ajatus 'voi Ed...' jonka neidon huulet heikosti muodostivat sekä sitä seuraava ulkoisesti huomaamaton loppuajatus: 'taisit todellakin tarvita tuota.' Peiton alta pilkahti Edin paljas selkä kun Nakami tuon viereen tyytyväisesti käpertyi, hetken aikaa tytön päässä sai vapaasti liikkua ajatukset siitä kuinka toisen iholta oli näkynyt että toinen oli huomattavasti ahkerammin joutunut ongelmiin kuin hän itse. Toki suojaloitsunsa oli osasyy siihen miksi hänen omat arpensa olivat laskettavissa yhden käden sormilla, tavallisen kokoluokan miekoilla kuin oli yleensä ongelmia päästä läpi ja harva kantoi raskaampaa varsiasetta mukana hyökätäkseen satunnaisten samoojien kimppuun. Edillä puolestaan, toista oli taidettu metsästää oikein urakalla jäljistä päätellen. Lopulta Nakami tuli siihen tulokseen ajatuksenvirrassaan että ihmissusi oli leponsa ansainnut, joten susityttö antoi tuolle hellän halin takaapäin ja pyörähti omalle puolelleen nukahtaen jonkinajan päästä itsekkin.

***

Melko normaalisti oli aikaa kerennyt kulua hyvän verran, useampi kuukausi. Ed oli viettänyt kumppaninsa kanssa aikaa juuri niin paljon kuin oli halunnut, vapaa kun oli menemään miten tahtoi. Ei Nakami häntä ollut estämään. Neito itse oli puuhastellut niitä tavallisia asioita mitä yleensäkkin, metsästänyt välillä, harjoitellut niin muodonmuutoksiensa parempaa hallintaa kuin kaikkea muutakin mitä nyt ayakasheilta saattoi olettaa lapsuuden ystävänsä Hinoten kanssa. Ja tietenkin viettänyt Edin kanssa sen ajan mitä mies oli ollut tytön luona.

Kevät oli siis jo tuloilla, suurin osa lumesta oli kerennyt sulaa ja metsämaakin kuivua. Päivämäärä oli sovittu kuten myös kohtaamis paikka pienelle metsäaukeamalle, Edin siis saattaisi saapua minähetkenä hyvänsä. Olihan se hyvä aloittaa talonrakennus kun oli päivässä tunteja jäljellä. Tosin aurinko teki vasta nousuaan ja viileän kevätaamun hiljaisuuden ei rikkonut mikään muu kuin muutaman innokkaan linnun viserrys, niin ja metallinomaiset kalahdukset kun terät iskeytyivät vastakkain. Toinen hahmoista oli Nakami, toinen myös sudenkorvainen ehkä hieman reiluissa kahdessakymmenessä oleva nainen jokseenkin tuon ulkonäkö nyt muuttui vähän väliä, aina punatukkaisesta lapsesta siroon kultahiuksiseen haltiaan, aivan kuin tuo olisi ottanut koko asian pitkälti huvittavana pelinä. Nopea viilto ylöspäin joka kevyesti viisti Nakamin otsaa lennättäen jättäen jälkeensä häilyvän himmenevän, tulenhohtoisen viirun tytön iholle ja lennättäen ilmoille muutaman tuon etuhiusten suortuvista. Heti perään takaisin alaspäin tuleva terä pysähtyi Nakamin vyöltään vetäisemään miekkansa suojukseen samalla kun tuo pyörähti ympäri ja viilsi kohti vastustajaansa joka tuntui kuin leijuvan pois terän tieltä saaden peräänsä useammankin tyhjästä roihahtavan lieskan pelottavalla tarkkuudella mutta aina niin huomaamattomasti toinen oli niiden ulottumattomissa. Jos tilannetta tarkemmin saattoi huomata että lähes jokaisessa kaksikkoa ympäröivässä puussa oli pienen pieni hiilenhohtava pintaviilto kertomassa että tuota kaksikon leikkiä oli jo jonkin verran takana. "Nähtävästi meidän suloisella pikku sudenpennulla on sittenkin vielä mielenkiintoisia temppuja hihassaan" naurahti vanhempi nainen pientä uvittuneisuutta äänessään ojentaen kätensä kohti viimeistä Nakamin tulista ja vetäisten sen keskeltä itselleen toisen miekan, molemmat täysin samannäköisiä kuin Nakamin käsissä oleva, juurinousseessa aamuauringossa rauhallisesti lepattava katana.

Nakami oli aivan liian upputunut tilanteeseen huomatakseen paikalle tulijaa ennen tuon ystävän ja samalla myös opettajan, Hinoten sanoja "Tervehdys jälleen, Edward Ravenscar" Loppujenlopuksi Hinote oli ollut se joka oli miehelle neuvonut tien Nakamin kylään, oli tuo ayakashi sitten ollut tuossa ulkomuodossa tai jossain muussa silloin. Tuon kuuleminen sai Nakamin hieman säpsähtämään ja hieman huudahtamaan yllättyneenä "Ed? Huomenta rakkaani." Kukaties missä vaiheessa ihmissusi oli paikalle tullut kerta saapumisensa oli jäänyt nuorelta neitokaiselta huomaamatta. Pyöräytettyään aseensa takaisin suojaansa ja kipitettyään halaamaan miestään kysäisi Nakami "Mitäs sanot, Hinoten mukaan tämän pitäisi olla hyvä paikka meille rakentaa." "Valinta nyt on teidän, sanoin vain että täällä on tasainen metsäaukeama ja läheinen lähde kun kerran menit kysymään." Hieman taustalle selvästi jättäytynyt Hinote huusi vastaukseksi heilauttaen rennosti kättään hyvästeiksi. Oikeastaan tuo otti jo ensimmäisiä askelia poispäin, selvästi aikeissa jättää rakastavaiset rauhaan.

//Timeskip tehty, satunnaisia satuiluja satuiltu ja turha sivuhahmo sotkettu paikkoihin joissa hän ei ole välttämätön tai minne ei välttämättä edes kuulu. Noh toivottavasti siitä saa jotain kivaa aikaan^^
Avatar
Michyy
Porvari
 
Viestit: 407
Liittynyt: 28 Huhti 2013, 19:05
Paikkakunta: Kukkaruukku

Re: Home

ViestiKirjoittaja Mori » 27 Huhti 2016, 15:39

Edward ei sitä huomannut. Kuinka susityttö lipui hänen viereensä ja antoi hänen selälleen hetken katseen, jonka jäkeen tuo oli häntä halannut. Mies oli todellakin kokenut kovia ja tulisi edelleen kokemaan kovia. Hän oli ihmissusi, metsästetty ja pelätty susi. Hänen kirouksensa ja lahjansa oli olla tappaja ja voimakas sellainen. Ainoat jotka halusivat tulla hänen lähelleen ilman pelkoa hän työnsi hieman kauemmaksi. Oikeastaan ei hän Nakamiakaan kovin lähelle päästänyt. Hän ei halunnut, että Nakamiin sattuisi, joten hän pyrkisi kyllä tulemaan tuon luokse ja ehkä perustamaan tuon perheenkin. Virallista kaikki tämä ei tietenkään ollut, mutta hänestä oli mukavaa päästä järjestämään oma kotinsa, johon häntä todellakin odotettaisiin avoimin käsin. Hän voisi laskea muurinsa, jotka ulkopuolella suojelivat toisilta.

***

Aikaa tästä kohtaamisesta. Edward oli mennyt miten oli halunnut, sillä hänen tosiaan piti hoitaa asioita. Hän pohti, filosifoi elämäänsä sekä hankki mahdollisia tarpeita talon rakentamisen aloittamiseen. Siinä samalla hän oli joutunut pieneen tapaukseen, josta hän ei ollut kertonut ainakaan vielä Nakamille. Hän ei halunnut säikäyttää tyttöä. Hän oli edelleen elossa, mutta hopeisen ruoskan sekä jalkajousen nuolien jäljet näkyivät tuoreina hänen keskikehossaan. Niitä peitellen mies piti valkean paidan päällään, eikä halunnut riisua sitä mielellään tytön nähden. Ei hän hävennyt arpiaan, mutta ne olivat niin tuoreita, että hän pelkäsi Nakamin puolesta kuinka tuo reagoisi niihin. Kyllä hän aikanaan ne näyttäisi tai vahingossa.
Nyt kuitenkin oli itse keskityttävä siihen taloon. Edward oli hoitanut hiljaa kylillä tarvikeiden ostoa. Rahaa hän oli saanut siihen metsästyksen tuomien turkkisten avulla. Hän vältti kuitenkin hopea kolikoita, jotka hän tietysti otti vastaan mieluiten pussissa kuin paljain käsin. Hopean näkeminen sai hänet tätä nykyään muistamaan hopeiset aseet, jolla häntä oltiin yritetty tappaa. Hopeaa hän ehkä alituisesti pelkäsi ja kieltäytyi koskemasta siihen hinnalla millä hyvänsä. Saattoihan se aiheuttaa epäilyjä, mutta ne olivat niin pieniä miehen luonteen takia, että ne unohtuivat pian.

Edward oli saanut kyliltä hevosen ja vaunut, joiden päälle oli pinonnut lautoja sun muita taloon tarvittavia tarvikkeita. Hänellä oli melko suuri kuorma kasassa ja hän oli mielummin itse tarttunut vaunujen päähän ja päästänyt hevosen kävelemään niiden vierellä. Hevonen olisi liian heikko tällaisen kuorman saamiseksi perille. Edward päätti jättää kuorman ehkä hieman kauemmaksi, kun hän alkoi kuulemaan ääniä ja näkemään punaisia sekä keltaisia välähdyksiä. Tulen haju ja palanut puu haisi ilmassa ja ihmissusi sitoi hevosen ja kuorman hieman kauemmaksi. Hän lähti kävelemään lähes äänettömästi sinne, mistä ääni tuli. Siellähän näytti Nakami ja joku muukin hyppivän. Oikein hallitusti ja taitavasti. Ihmissusi osasi selkeästi erottaa, ettei se oikea taistelu ollut. Neidit taisivat olla niin keskittyinä koko hommaan etteivät huomanneet hänen olemassa oloaan.
Vasta silloin kun Nakamin ystävä huomasi hänet ja tervehti häntä ymmärsi Nakamikin kääntää päätään hänen luokseen. Selkeästi tämä nainen joka häntä oli tervehtinyt ensimmäisenä oli se samainen, jolta hän oli kysynyt neuvoa Nakamin löytämiseksi. Tuntui sen verran tuttavallisesti puhuttelevan häntä. "Hyvää huomenta molemmille neideille", hän sanoi ja otti kirmaavan tytön lempeään syliinsä, kun tuo juoksi häntä vastaan. Nakami toi ilmi, että hänen ystävänsä oli auttanut heitä etsimällä hyvän paikan, johon pystyttää taloa. Edward katseli ympärilleen ja katsoi taivaalle, jossa sininen taivas avautui. "Tämä on loistava paikka", hän totesi ja laski katseensa takaisin Nakamiin suudellen tuon otsaa hellästi.

Hinote näytti tekevän lähtöään ja ihmissusi kumarsi naiselle kunnioittavasti ja hyvästeli tämän hymyn kera. Hän suoristautui pian ja henkäisi reippaan oloisena. "Minulla on hieman esivälineitä tuolla hieman kauempana. Kävin kylillä ostamassa", hän totesi Nakamille ja näytti suuntaan jonne jätti kuorman ja hevosen. Hän asteli ja vaunujen luokse ja tarkasteli hetken lautoja. Hän ei mennyt kovin lähelle hevosta. "Se ei pidä minusta", hän totesi Nakamille ja viittasi tietysti hevosta, joka höristeli korviaan ja hirnahti. "Niin kuin kaikki eläimet, pelkäävät itseään vahvempaa", hän totesi ja otti vaunuista lapion. "Ajattelin, jos aloittaisimme ensin kaivamalla maahan tasaisen alueen ja sitten voisimme tehdä pohjakerroksen, jos vain tahdot auttaa", hän sanoi hymy korvissaan.

//Huhuh tarinaa tuli, ehkä turhaa ehkä hyödyllistä. Päätä sinä, mutta sain vastauksen kasaan XDD
Mori
 

Re: Home

ViestiKirjoittaja Michyy » 30 Huhti 2016, 02:20

Mies oli julistanut että paikka olisi erinomainen ja painoi pienen suudelman Nakamin otsalle. Tämä tietenkin tarkoitti sitä että hetkellisesti punapää rutisti innosta kovempaa ihmissuttaan ennen kuin lopulta hellitti jä päästi irti. Molemmat menivät sittemmin myös hyvästelemään Hinoten, molemmat kumartaen, Ed oikein kunnioittavaan tapaan ja Nakami pienemmin, enemmänkin vanhaan tottumuksen mukaan. "Pitäkää hauskaa." Kuului vielä viimeinen naurahdus lähtöätekevän suunnalta ennen kuin tuo katosi kuin tuhka tuuleen, melko kirjaimellisesti. Molemmat suoristivat selkänsä ja katse suotiin Ediin kun tuo kertoi ottaneensa tarvikkeet mukaan, käyneen ostamassa kylillä. "Olisit kertonut etukäteen, olisin mielelläni tullut mukaan." Sen vastauksen soi neitokainen pienen kuuntelemista viittaavan nyökkäyksen jälkeen. Tietenkin taustalla oli ajatus siitä kuinka kulta oli epäkäytännöllisen suuri rahayksikkö ja kuparirahoja saisi olla iso säkki, oikeastaan useampi, tuon kokoisissa investoinneissa. Joten miesparka olisi erittäin todennäköisesti päässyt hipistelemään vihaamaansa jalometallia enemmän kuin tarpeen. Tietenkin mukana oli myös yksinkertainen toive viettää aikaa toisen kanssa ja käydä rauhallisella ostosretkellä, noh todennäköisesti kaikkia ei oltu kerralla saatu joten se tilaisuus saattaisi vielä tulla eteen.

Siinä ne laudat sitten vihdoin ja viimein olivat. Nyt kun kasaa pääsi katsomaan silmästä silmään ja koko edessäoleva urakka alkoi nousemaan yhä lähemmäs todellisuutta kaukaisten unelmien joukosta alkoi myös tietämys siitä ettei Nakami oikeastaan ollut koskaan taloa rakentanut vähitellen pintautumaan. Tietenkin moni talonpoika oli itse joutunut talonsa rakentaamaan ilman aiempaa kokemusta joten oliko hän ei olisi ensimmäinen eikä viimeinen tilanteessa. Ja olihan heitä kaksi, kyllä he selviäisivät. Tyttö oli talsinut hevosen luokse siinä missä Ed seisoi lähempänä kärryjä todeten ettei eläin pitänyt hänestä. Tosiaan tuo näytti olevan hieman hermostunut. "Aluksi ehkä, ennen kuin luottamus on syntynyt. Ja ei Hinote näyttänyt sinua tippaakaan pelkäävän." Nakami totesi rapsutellen samalla hevostaan suoden tuolle muutaman rauhoittavan sanasen väliin jatkaen hyväntuulisesti "Tosin olisin yllättynyt jos sinulla olisi edes mahdollisuus pärjätä taistelussa häntä vastaan." Ei tyttö pahalla rakkaalleen tuommoisia sanonut, aineettomuus vain olisi melko tyly temppu ihmissutta vastaan.

Lopulta tuostakin ajatusten ja sivujutustelujen haaroista oli päästy takaisin asiaan kun Ed oli mennyt kaivamaan lapion esille ja saanut myöntyvän vastauksen avunpyyntöönsä. Kotihan olisi yhteinen joten olisi vain luonnollista jos työkin olisi. Maa oli onneksi jo valmiiksi melko tasainen, tietenkin pientä mättään nyppylää metsässä oli aina vaikkei kohta todellakaan ollut työläimmästä päästä. Ja jos halusi tehdä kellarin ruokia varten talon alle se tietäisi vielä lisää kaivamista. "Hevosista tuli muuten mieleen, mikä on suhteesi talliin. Tai siis tuli aikoinaan saatua hevonen, hieman ennen kuin käytiin niillä ärsyttävillä saarilla, ja olisi mukava antaa sillekkin jonkinlainen katto pään päälle. Tällä hetkellä Lapis hoitaa sitä kerta osasi paremmin pitää huolta eläimistä." Nakami kertoili löytäen jälleen uuden juuren joka oli haastoi ansioikkaasti riitaa takertumalla tytön lapioon. Ajatuksissaan hän oli myös mennyt kutsumaan tuota susiystäväänsä nimellä vaikei ollut koskaan tainnut enempää siitä seikkailusta tai Lapiksesta Edille kertoa, mies varmaan osaisi olettaa että kyse oli jostain ystävästä. Sitäpaitsi kyllä työnteon ohessa kerkeäisi kertomaan siitä kuinka tuo ratsu oli käynyt tarppeettomaksi edelliselle omistajalleen eikä kaksikolla ollut olltu mitään aikomusta kävellä jonnekkin rauhallisempaan paikkaan haavoittuneena. Vaikkakaan se 'käynyt tarppeettomaksi' ei ollut se osa tarinaa mistä pystyi olemaan ylpeä tai muistelemaan ilolla, oli kyse sitten kuinka paljon vain itsepuolustuksesta tai edellinen omistaja lijannut kätensä viattomien vereen.

Niin mielellään kuin Nakami tuossa taloprojektissa auttoikin niin viimeisin juuri oli juuri liikaa, kiville maan seassa hän ei voinut mitään mutta juurakkoa ei tyttö aikonut enää katsella pidempään. kymmenkunta senttiä lisää hän sai maanpinnan alla seikkailemaa ongelmaansa revittyä kaksinkäsin ylös mutta sen jälkeen se ei hänen voimillaan liikahtanutkaan. Hiennoista ärtymystä paistava katse kääntyi vierellä työskentelevään mieheen ennen kuin pienen viipymisen jälkeen palasi syyttävästi tuohon kiusankappaleeseen, kohta niin hiiltyneeseen sellaiseen. Hiljalleen ruohontuppojen välistä alkoi nousemaan palaneen halua ja ohuita kiehkuroita Nakami istahtaessa hieman sivummas nakaten hiiltyneen juurenpätkän menemään. Häntä jopa itseään hieman huvitti ajatus siitä kuinka hyvältä se tuntui, nähdä oikeuden täyttyvän. Varsinkin kun tässä roviossa oli terveempi tausta kuin joidenkin vaikutusvaltaisten hulluus ja ahdasmielisyys.

//Jotenkin nyt on semmoinen tunne että hirveää kuraa tuli kirjoitettua, tiiä sit miksi, yösatuiluko sen sitten teettää...
Avatar
Michyy
Porvari
 
Viestit: 407
Liittynyt: 28 Huhti 2013, 19:05
Paikkakunta: Kukkaruukku

Re: Home

ViestiKirjoittaja Mori » 30 Huhti 2016, 15:43

Nakami totesi, että luottamus syntyisi ajan myötä. Tietenkin se syntyisi, jos olisi syntyäkseen. Ei Edward sitä epäillyt, mutta pieni epäluulo oli aina läsnä. Ihmissusi vain ei oikein osannut ajatella mitään muuta järkevämpää selitystä eläinten pienelle hermostuneisuudelle kuin itsensä. Samalla Nakami totesi, ettie hän mahdollisesti tulisi pärjäämään ystävätärtään vastaan. Mies puuskahti leppoisasti. Miksi hän yrittäisi pärjätä, kun harjoitteleminenkin oli erityisen vaikeaa. Hän ei halunnut satuttaa toisia edes harjoittelun tuomassa temmellyksessä. Edward ajatteli vain liikaa ja hän hieraisi vain päätään pudistellen päätään hymy suullaan.
Noh, kun kerta keskusteluun päästiin niin Nakami päätti kysyä mikä oli hänen suhteensa talleihin. Tyttö kertoi, että oli saanut aikoinaan hevosen. Tämä hevonen olisi kiva saada tänne ja järjestää katto pään päälle. Edward kohautti olkiaan. Kyllä hän hämärästi muisti autelleen jonkun verran kirkon talleilla, muttei paljoa. "Suhde on hyvä", hän totesi ja kippasi oman lapionsa olalleen. Nakamin todetessa, että hevonen oli eräällä Lapis nimisellä henkilöllä, sai miehen kulmat kohomaan. Jos eräästä saman nimisestä naisesta oli kyse niin hän mahdollisesti tunsi tämän naisen. "Lapis?" hän toisti ja katsoi Nakamiin ehkä yllättyneenä. "Onko hänellä kenties valkeat suden korvat ja häntä? Jos on, olen tavannut hänet", hän totesi ja muisteli pientä seikkailuaan kosteisiin tyrmiin.

Nakama tarttui samaan aikaan toiseen lapioon ja he yhdessä lähtivät työstämään maata. Sinne pitäisi saada ensin tietty alue, jonka kokoiseksi tuleva talo tulisi. Sitten maahan kaivettaisiin syvät kuopat, joihin valataisiin kovaa savea ja ne toimisivat talon tukialustana. Mies iski lapionsa maahan ja lähti tekemään työtään. Juuret eivätkä kivetkään estäneet hänen toimintaansa ainoastaan hänen vasemman kätensä olka pienesti hidasti häntä. Se ei ollut aivan tervehtinyt sitten hopeisen polvijousen nuolesta. Samoin hänen jalkansa, jossa hopea oli raapaissut hänen luutaan ja aiheuttanut kipuja. Ihmissusi teki kuitenkin työtään lähes normaalisti ja vilkaisi samalla Nakamin työtä. Tuo näytti taistelevan juurakkoa vastaan keinolla millä hyvänsä. Huvittava näky se oli kun tyttö turvautui tulen taitoihinsa ja poltti juuren irti.
Työtä oltiin tehty jonkin aikaa ja alue oli saatu laajennettua ihan mukavasti. Ed neuvotteli toki mihin mikäkin menisi ja minne Nakami mahdollisia lisärakkennuksia halusi sekä sen tallin. Lopulta Edward oli kaivanut syvät ja suorat kuopat maahan, johon hän valaisi savea ja alkaisi sitten rakentamaan lattiaa ja siitä sitten alkaisi rakentamaan talon "luurankoa". Edwardin oli kuitenkin istuttava hetkeksi alas. Hän hieraisi olkaansa ja hieroi jalkaansa. Hän ei halunnut niiden rasittuvan liikaa. Hänellä oli jopa niin kuuma, että olisi voinut heittää paitansa pois. Toisaalta sen ottaminen paljaistaisi tuoreet arvet, joita mies ei halunnut ihan vielä näyttää. Ei ainakaan näin tuoreina.
"Hmmm, nyt kelpaisi vesi. Missäköhän se lähde mahtoi olla?" hän tuumi ja hieraisi hikistä otsaansa. Hän katseli Nakamia tuumivana, ehkä hieman unelmoivana.
Mori
 

Re: Home

ViestiKirjoittaja Michyy » 01 Touko 2016, 03:34

Mitä ilmeisemmin heillä oli siis yhteinen ystävä, ainakin Edin kertomat tuntomerkit täsmäsivät. "Jep ja hevonen omasta takaa mukana, sama henkilö" Nakami vastasi hieman yllättyneenä. Maailma oli tosiaankin yllättävän pieni paikka. Hyvin ne työt näyttivät edistyvän, talon perusrakenne saatiin sovittua, tarpeaksi tilava tupa, kaksi makuhuonetta, keittiö ja kunnolliset pesutilat. Tallin voisi yhdistää suoraan takaoveen, he kun olivat molemmat sen verran alttiita joutumaan kohteeksi jos jonkinmoiselle noitavainolle tai ihmissusimetsälle ettei takaovi voisi olla pahitteeksi, ihan vain varmuuden vuoksi. Ei se toivottavaa missään nimessä ollut että heidän oveaan tullaisiin kirveiden ja soihtujen kanssa hakkaamaan. Ja jos tila loppuisi niin mahdolliselle vintille voisi hyvinkin mahtua majoittumaan jos oikein tilantarve iskisi vaikka se saattaisikin jäädä muita huoneita huomattavasti matalammaksi.

Lopulta oli Edwardkin päättänyt pitää pienen tauon, Nakamille tuo oli tosin jo kolmas. Minkäs teit, kaikkia ei ollut siunattu niin suurella fyysisellä voimalla ja kestävyydellä mitä ihmissusia. Hyvä asia tietenkin se ettei Ed menisi häntä ikinä tuollaisesta syyllistämään, ei ainakaan tosissaan, siitä oli tyttö varma. "Olet kyllä tauon selvästi ansainnut. Ja Ed anteeksi että kysyn mutta oletko kunnossa, voin tietenkin olla väärässäkin mutta näytit vain hieman arastavan muutamaa kohtaa" Nakami lopulta kysäisi kun Ed oli mennyt itseään hieraisevan, työnteon ohella merkit eivät olleet ihan niin isoja että tyttö olisi niistä yksistään kunnolla huolestunut. Toki jos mies sanoisi olevansa kunnossa hän uskoisi toista, ihan vaikka sitten perjaatteen nimissä vaikka halusikin että toinen voisi hänelle mitä tahansa kertoa. Tai ehkäpä juuri siksi. Toisen kysymä lähde ei todellakaan ollut kaukana kerta sitä oli tarkoitus käyttää vähän kaivon osassa, oikeastaan oli hieman yllättävää ettei Ed jopa kuullut sitä. Toki itse kullakin taisi päässä syke pumputtaa, kevät aamu kun oli lämmennyt oikein kiitettävästi vaikkei loppukesän helle ollutkaan ja sitäpaitsi he olivat tehneet töitä oikein urakalla. "Juo niin paljon kuin tahdot, oikeastaan jos siltä tuntuu voit vaikka ottaa pienen pulahduksenkin. Ihan vain vanhojen aikojen muistoksi." Punapää naurahti osoittaen suuntaan josta lähde löytyi. Oikeastaan hän voisi tulla mukaan ellei Ed tahtoisi vartavasten uintirauhaa. "Enkä sitten tarkoittanut että haisisit, tuoksut juuri itseltäsi joten se ei voi olla paha asia" Tämä vielä lisäsi perään, tokihan sen huomasi että hiki oli itsekullakin noussut pintaan muttei siitä tarvinnut syyllisyyttä kantaa. Nakami itse ei ajatellut ainakaan kunnon uintia tälläkertaa ottaa, Ed joutuisi odottamaan ainakin hieman lisää ennen kuin pääsisi näkemään enemmälti paljasta pintaa. Ilman paitaa saattaisi tosin ollaakin ihan okei, loppujenlopuksijan se ei olisi ensimmäinen kerta toisten nähden ja sidottu rintamus edelleen pitäisi huolta siveelisyydestä ja yksityisyydestä miehen katseelta. Sen aikakin saattaisi kyllä tulla sitten joskus.
Avatar
Michyy
Porvari
 
Viestit: 407
Liittynyt: 28 Huhti 2013, 19:05
Paikkakunta: Kukkaruukku

Re: Home

ViestiKirjoittaja Mori » 03 Touko 2016, 14:04

Lapis oli tuttu molemmille. Kuulosti siltä, että Nakami oli kuitenkin ehtinyt tehdä paljon pidempään tuttavuutta tämän naisen kanssa kuin hän. Olihan tilanne ollut hieman erilainen varmaankin. Noh, yksityiskohtiin ei takerrettu. Nakami totesi hänen ansainneen taukonsa, johon mies puuskahti hyväntuulisena. Toisaalta kun Nakami kysyi oliko hän kunnossa sai miehen kasvot asteen synkenemään. "Olen olen", hän vakuutteli ja nousi ehkä kivuliaan näköisesti ylös istumasta. Samalla kun Nakami kertoi lähteen sijainin ja totesi, että hän voisi juoda niin paljon kuin tahtoi, Edward pohti. Kuten oli todettu, parisuhteessa ei ollut hyvä piilotella asioita. Ehkä olisi vain parempi kertoa, ehkä hän vain ensin sanoisi, että toisen olisi hyvä ottaa henkeä ja istua alas.
Pulahduksesta lähteessä lämpöisenä kevät päivänä ei kuulostanut yhtään hassummalta ajatukselta. Samalla hän voisi hyvinkin paljastaa kehonsa tuoreet arpeutumat. Mies lähti kävelemään lähteen suuntaan ja ehkä automaattisesti odotti Nakamia. Hän ei halunnut mennä yksin ja kerta hän oli päättänyt näyttää hieman epämielyttävää näkyä toiselle. Nakami siinä samalla alkoi heti puolustelemaan, ettei tarkoittanut, että hän haisisi pahalta. Ed pörrötti tuon hiuksia. "Älä siitä utrhaan murehdi, kyllä inä ymmärrän, jos haisen pahalle, enkä ota itseeni jos haluat ilmoittaa siitä", hän sanoi naurahtaen ja alkoi hitaasti avaamaan valkoisen paitansa nyörejä.

"Minun pitää näyttää sinulle jotain", hän totesi, kun he saapuivat lähteen luokse. "Älä pelästy, en halunnut kertoa ihan heti ja ne ovat aika tuoreitakin vielä..." hän mutisi vetäen lopulta valkean paidan päänsä yli. Auringon valo laskeutui hänen iholleen, jossa paistoi arpia. Selässä vanhat poltto arvet, mutta tuoreimpia oli vasemman olan kohdalla reunoilta hieman kohonnut arpi, samoin vasemmassa kyljessä. Rintakehän alueella näkyi kivuliaan syviä ja pitkiä ruoskan jälkiä. Ihmissusi hieraisi hitaasti olkaansa ja laski katseensa Nakamiin vino hymy kasvoillaan, hymyssä oli tiettyä surumielisyyttä. "Minua hönäytettiin... Olin liian hyväuskoinen... Uskoin", henkäys. "Uskoin siihen ripaukseen hyvyyttä ja saatoin itseni sekä ystäväni vaaraan..." hän huokaisi ja laski valkean paitansa maahan. Hän asettui takaisin istumaan ja repi saappaansa jalasta. Niissä ei olisi hyvä mennä uimaan. Paljas jalkaisena hän nousi uudestaan pystyyn ja lähti lähteen luokse. Aluksi hän vain kyykistyi sen luokse ja huuhtaisi hikisiä kasvojaan.
Viileä vesi tuntui kuumaa ihoa vasten taivaalliselta. Mies muuttui sudeksi ja pulahti veteen. Pienessä lähteessä ihmisen olisi toivonta edes ajatella uimista, mutta sutena hän onnistui sen tekemään jotenkin paremmin. Kipukin oli pienempää, kun vesi kantoi. Susi sulkelsi muutamaan kertaan, ennen kuin lipui tyylikäästi takaisin rantaan ja jolkotti hieman kauemmaksi ravistelemaan turkkiaan. Hän ei halunnut kastella Nakamia sentään.

Hetken päästä susi tulisi takaisin ja vain lösähti maahan katselemaan tyttöystäväänsä. Pian susi muuntautui ihmiseksi, joka pyörähti makaamaan selälleen. Märät hiukset kiskoivat itseään kohti maata ja nuo tumman vihreät silmät tuijottivat kohti sinistä taivasta. "Jos koskaan... Jos minusta ei kuulu... Jos minut on, tiedäthän. Haluan sinun vain tietävän, että haluan sinun jatkavan elämääsi ja löytävän ehkä uuden rakkauden. Eihän sitä koskaan tiedä, kuinka monta partiota saan perääni, enkä aina voi piilotella. Jotenkin minun on ansaittava tähän rahaa ja ehkä meidän tulevaisuudellemme", Edward totesi pohtivaan sävyyn. Hänen mielensä tulvaisuudesta ja perheen perustamisesta alkoi kuulostaa lähes unelmalta, jota oli niin vaikea saavuttaa. Ei toki mahdotonta, mutta hyvin vaikeaa. Olihan hän kuullut, että eräällä oli ihmissusivanhemmat, mutta nuo olivat selkeästi eläneet hieman turvallisempaa tai siis luontoonsa sopivampaa elämää.

//Huhuh tulipas sieltä nyt jotakin taas :D
Mori
 

Re: Home

ViestiKirjoittaja Michyy » 04 Touko 2016, 01:46

Mies vakuutteli olevansa kunnossa ja nousi ylös tavalla mikä hieman soti väitettä vastaan. Tuo sai pienen nyökkäyksen Nakamilta vastaukseksi, loppujen lopuksi miten tyttö voisi toivoa toisen ehdotonta luottamusta jos ei sitä itse ensin antaisi toiselle. Käsi kädessä kaksikko lähteelle käveli, tai no Ed oli lähtenyt ja tyttö oli kipittänyt kiltisti tuon rinnalle ja mennyt omia lupiaan tyytyväisesti tarttumaan tuon käteen kuten yleensäkkin. Vähän piti kyllä toiselle huultakin mutristaa kun toinen julisti ettei häntä haitannut jos ilmoitti toisen hajusta. Tosin ehkä olisi vain parempi kirjoittaa tuo huumorin piikkiin kuin alkaa väittelemään asiasta jossa ei ollut varma oliko toinen kovapäisesti juuttunut ajatukseensa. Ed oli alkanut paitaansa availemaan ja juuri kun susityttö oli käätntämässä katsettaan pois antaakseen toiselle rauhan peseytyä vetikin mies hänen huomionsa itseensä. Syvää henkeä vedettiin näyn edessä mutta lopulta neito vain antoi silmeinsö rauhallisesti sulkeutua ja ilman karata takaisin ulos. Näky miehen iholla ei ollut kaunis. Monia kysymyksiä kuten kuka, mitä ja ennen kaikkea miksi risteilivät tytön päässä. "Ei se mitään Ed, ainakin tulit hengissä ja yhdessä palassa takaisin." Nakami vain huokaisi hiljaa. Tietenkin hän toivoi että mies pitäisi itsensä kunnossa mutta ei aina voinút ongelmilta välttyä, ei ainakaan tässä mailmassa ihmissutena joka oli liian kiltti oman turvallisuutensa kannalta. Mies kertoi kuinka oli joutunut tilanteeseensa, uskonut siihen että häntä satuttaneessa olisi ollut jotain hyvää jäljellä. Tuo sai pienen nyökkäyksen vastaukseksi "Ehkä olit oikeassa, ehkä hänessä jossain syvällä nukkuu pieni ripaus hyvää... Ja olen ylpeä että ajattelit noin." lyhyt tauko, miete pitäisikö sanoa asiaa loppuun, ennen kuin tyttö jatkoi" Mutta yritä olla laskematta henkeäsi sen arvauksen varaan." Hän halusi olla parhaansa mukaan Edin tukena juuri nyt ja se oliko neuvojen antaminen juuri nyt sitä, hänellä oli tunne että ei.

Ed pian muuttui sudeksi ja pulahti uimaan, Nakami samalla itsekkin hieman kumartui hörppäämään raikasta vettä sisuksiinsa. Janonsa tyydytettyä kävi hänkin heittämään kengät pois ja nostamaan lahkeet ylös istuen sitten reunalle antaen jalkojensa roikkua virkistävässä vedessä. Hän olisi toki voinut tuoda esille senkin kuinka ainakaan hänellä ei ollut varaa yrittää pitää vastustajansa hengissä sen jälkeen kun perääntyminen ei ollut enää vaihtoehto, oikeastaan niin paljon kuin mies itseään pelkäsikin niin Nakami oli heistä kahdesta se ainoa joka oli tappanut henkilön samalla kun oli ollut oma itsensä. Eihän Ed ollut ketään tappanut muuten kuin petopuolensa hallitessa, ei ainakaan niin että Nakami siitä tietäisi. Tosin hänelle ei ollut paljoa vaihtoehtoja suotu silloin kun oli joutunut vastustajaltaan hengen viemään kerta toinen osapuoli oli tehnyt selväksi metsästävänsä häntä viimeiseen hengenvetoonsa. Joten ei hänellä olisi edes varaa pitää sitä Ediä vastaan jos tuo itseään tai toisia puolustaessa joutuisi yrittämään osumia myös tappaviin kohteisiin viimeisenä vaihtoehtonaan. Toisaalta tyttö ei halunnut Edin muuttuvan pätkääkään mutta toisaalta taas hän halusi miehen suojelevan itseään enemmän kuin jahtaajiaan.

Lopulta Ed nousi takaisin ylös ja ravisteli itsensä kuivaksi kellahtaen seläleen makaamaan. Nakamikin nousi ja siirtyi tuon vierelle. Toinen alkoi puhumaan hieman raskaampaan sävyyn, todennäköisesti haavojensa esiintulemisen johdosta. Hiljaa tyttö toisen puhetta kuunteli antaen lopulta vastauksensa "Jos sinut on niin siitä tuskin tulee mitään sataan vuoteen. Kahteen ehkä sitten mutta juuri nyt en sitä pystyisi näkemään, tavallisen kevyttä elämää saati uutta suhdetta. Sitäpaitsi paljon mielummin olisin rinnallasi, selkä selkää vasten viimeiseen asti kuin kotona odottamassa turhaan paluuta." Tarpeaksi aikaa jos ei korjaisi niin ainakin hautaisi haavat, tarpeaksi aikaa ja oikea henkilö oikeassa tilanteessa niin kukapa sitä tietäisi... Mutta ei sitäkään ikuisesti jaksaisi, menettää rakkaitaan ja saada lisää haavoja upotettavaksi ajan syövereihin. Hulluksihan siinä tulisi. "Jos asiat menevät oikeasti siihen ettet voi kaupunkiin mennä niin älä, jotain on minullakin taskunpohjalla ja pelkällä lihallakin elää. Ja jos kylille pitäisi mennä niin minä menen, olisi sitten jotain hyötyä niistä vähäisistä muodonmuutoksistakin. Eikö niin?" Nakami lopulta totesi. Jos ei mitään muuta hän voisi ainakin luoda jonkun valheellisen tuntomerkin, ison arven tai vastaavan kun olisi kaupungissa sen varalta että pääsisi livahtamaan ulos tunnistamattomana ongelmiin jouduttuaan. Lopulta punapää hiljalleen kietoi sormensa yhteen miehen omien kanssa ja pyörähti vatsalleen tuon päälle antaakseen toiselle pitkän hellän suudelman. "Jos haavasi kestävät pitäisikö meidän jatkaa. Talot eivät tee itse itseään" Tuo totesi nousten polviensa varaan antaen Edille vielä yhden nopean suudelman ennen kuin itse nousi ylös lähteäkseen takaisin kohti työmaata, Ed voisi tulla myös tai levähtää vielä hetken jos keho ei kestänyt, jos toinen ei heti tulisi voisi Nakami vaikka odotellessaan hankkia heille päivän ruuat, olihan hänellä kuivattua lihaa mukanaan evääksi mutta sen voisi kyllä säästää myöhemmallekkin kun kerran säilyi.

//Älä ny, iha hyvä se on. Mites muuten koe meni? (lukee toisten ropeja^^)
Avatar
Michyy
Porvari
 
Viestit: 407
Liittynyt: 28 Huhti 2013, 19:05
Paikkakunta: Kukkaruukku

Re: Home

ViestiKirjoittaja Mori » 04 Touko 2016, 14:17

Arpien näyttäminen sai tytön haukkomaan henkeään hetken. Toinen selkeästi hieman järkyttyi, mutta sanoi pian perään että hän oli tullut takaisin hengissä. Mies nyökkäsi pienellä hymyllään. Oli se parempi, kuin lojua kuolleena siellä tyrmän kostealla lattialla. Hän olisi todellakin kuollut, ellei joku olisi auttanut heitä. Kalma nyt ei olisi yksin heitä kyennyt kuskaamaan eteen päin turvaan. Kai piti antaa kiitokset sille mysteeriselle naisella, jota hän ei koskaan muistanut nähneensä. Isot kiitokset menivät sille pellavapäiselle neidille, joka heitä perheensä kanssa hoivasi huolella.
Nakami totesi, että oli parempi taistella rinnakain viimeiseen asti, eikä odotella turhaan sellaista, joka ei koskaan tulisi takaisin. Edward kyllä ymmärsi yskän. Hän ei kuitenkaan sanonut, etteikö Nakami osaisi taistella. Tyttö oli lieskoineen aina vaarallinen eikä hänen tietääkseen niillä voimilla ollut muutenkaan mitään rajoitteita. Joten kai tyttö kykenisi hyvinkin grillaamaan joukon partioita jos halusi. Toisaalta Edward ei halunnut. Vaikka häntä oli kidutettu ja hän oli joutunut katselemaan ystävänsä kipua, hän ei lakannut olemasta lempeä ja uskollinen. Toki siihen mieheen ihmissudelle tuntui menneen täysin luottamus. Seuraavan kerran kun hän sen miehen näkisi hän varmasti kävisi ja tappaisi tuon. Oli hän sitten peto tai ei. Siitä saattaisi tulla ensimmäinen tappo omana itsenään. Ei Ed suinkaan kävisi tuota metsästämään, mutta joko hän lähtisi vain pois tai yrittäisi tappaa tuon, kerta se oli ruoskan jälkien saattelemana isketty hänen kehoonsa.

Nakami myös esitti, ettei ollut halukas etsimään uutta rakasta jos hänet menettäisi. Olihan se ihan ymmärrettävää. Ei hänkään silloin halunnut etsiä ihmisiä seurakseen, kun oli juuri menettänyt kokonaisen kylän niitä. Kai sitä ottaisi pientä taukoa ja katsoisi uudestaan. Tytölle se vain tarkoittaisi ehkä sata tai toiset lisääkin. Sinällään huvittavaa ja sinällään se muistutti kuinka heidän elämän viivansa eivät juosseet samaa linjaa tai Edwardin tietääkseen. Ehkä ihmisen elinikä vain oli juurtunut hänen oletukseensa ja muuttunut myös oletukseksi ihmissuden iästä.
Tyttö myös tarjoutui itse käymään kylillä, jos tilanne olisi erityisen kuuma. Edward nyökkäsi. Kyllähän toinen sinne voisi mennä, mutta tuo saattaisi kaivata apua laitojen ja muiden painavien asioiden nostamisessa mikä tarkoittaisi sitä, että joku mies mahdollisesti tekisi niin. Pelkkä ajatus toisesta miehestä värisytti hänen selkäänsä, mutta se ajatus katosi pian, kun tyttö päätti kierähtää hänen päällee antaen sormiensa sulautua yhteen hänen sormiensa kanssa. Pienen suudelmankin hän sai ja kommentin siitä, kuinka talot eivät tehneet itse itseään. Ihmissusi naurahti.

Nakami lähti jo innokaasti takaisin työmaata kohti. Edward nousi ylös napaten mukaansa valkean paitansa ja saappaansa. Sitten hän lähti seuraamaan tyttöä. Tällä kertaa hän kiersi kätensä tuon hartialle ja suukotti tuota päälalelle. Sitten hän veti paitansa päälle ja veti sappaansa jalkaan tarttuen lapioonsa. Hän virnisti toiselle ja aloitti työntekoaan. Hän viimeisteli maan ja lähti hakemaan tukipylväitä, joiden päälle nostettaisiin talo. "Jos haluat, voit käydä tekemässä päivälliskatsauksen, minä pystytän sillä aikaa nämä", hän sanoi ja taputti nostamaansa tukipilairia.

//Kiitos kysymystä. Musta tuntu et matikka oli nii ku luotettavin osa koskaan, mutta ihan hyvin muuten. Ärsytti vain se ettei siinä näytetty loppupisteita :(
Mori
 

Re: Home

ViestiKirjoittaja Michyy » 05 Touko 2016, 02:04

Hyvin myöntyväinen oli toinen ollut Nakamin vastauksiin ihmissuden turvallisuuteen liittyen. Asia oli siis siltä osin toistaiseksi selvä, kaksikko pukeutui ja palasi työmaalle. Yritti neitokainen parhaansa mukaan Edwardia autella kerta tuo oli vasta toipumassa. Lopulta kuitenkin tultiin siihen tulokseen että susityttö kävisi järjestämään heille kunnon aterian, ja kun nyt Nakamista kerran oli kyse tuosta ateriasta varmaan riittäisi jonkin aikaa, hän kun mielummin meni isomman riistan perässä kuin ryntäili jäniksiä jahtaamassa. Jo ennenkaikkea sen takia että isompien eläinten turkit olivat arvokkaampia ja kun ruokakin riitti pidemmäksi aikaa ei tarvinnut tappaa ihan niin paljoa nälkänsä pitimiksi. "Kun savu alkaa nousta niin tiedät sitten mitä se tarkoittaa, yritän saada mahdollisimman läheltä." Neito tokaisi muuttuen pähkinänruskeaan susimuotoonsa ja siirtyen hieman kauemmaksi työn äänistä nuuskimaan ja tutkailemaan jos jotain keskikokoista riistaa olisi lähettyvillä tiedossa. Hän oli tietenkin sanonut mitä oli juuri sen takia että jos jotain isompaa tulisi niin sitä ei tarvitsisi takaisin työmaalle raahata, ei ainakaan kokonaan.

Ihan jonkin aikaa joutui tyttö etsimään ennen kuin löysi jälkeä jäniksestä isommasta. Oli kerennyt jo rehellisesti harkita että tänään mentäisiin vanhoilla varastoilla kun hirven haju tarttui kuonoon. Eikä siitä niin kauaa enää mennyt kun kohde oli näkyvissä. Tapa jolla tuo lounas hankittaisiin oli melko lailla sama kuin aina ennenkin hänen kohdallaan. Lähestyminen tuulen alta ja muutama tuliloitsu joilla säikäyttää eläin suoraan syliin. Tarpeaksi kun pääsi keskittymään ilman häiriötekijöitä niin kantamakin riitti tuohon, sitäpaitsi eihän se nyt niin millintarkkaa ollut missä leimahtaisi kunhan eläin vain tulisi kohti. Kun sarvipää oli enää muutaman metrin päässä tulimaagista sai tuo eläin lisäkauhukseen huomata kuinka maa edessä ja jalkojen alla hohti polttavaa liekkiä kohti uhriaan. Nopeasti lipesi Nakami takajaloilleen nousseen eläimen tieltä, ihan vain varmuuden vuoksi lopuksi lukiten tuon liekkien kanssa keltaisen suojakentän sisään. Toki eläimen voimilla voisi sen rikkoa varsinkin sisäpuolelta mutta kun oli palavan maan ympäröivä ja ilma paloi loppuun sekunneissa jättäen vain kirvelevän savun jälkeensä ei eläinparkaa voinut avuttomuudesta syyllistääkkään. Pieni anteeksipyyntö ja hirvi romahtikin jo maahan savun keskellä. Suojakenttä eläimen ympäriltä katosi liekkien kanssa yhtä nopeasti kuin oli ilmestynytkin ja sustyttö kävi kumartumaan vierelle viiltääkseen tuon kurkun auki takaapäin. Sitten vain nuotiota kasaamaan ja pistämään sapuskaa seipääseen. Matkaa Edwardiin ja heidän taloprojektiinsa oli ehkä kilometri tai kaksi, tuskin kuitenkaan kolmea enempää. Nuotion pystyttäminen ja lihan valmistelu pistamista varten oli tietenkin vienyt oman aikansa mutta vihdoin alkoi olla valmista aterijoiden saapumiseen. Paistovartaatkin oli vuoltu valmiiksi siinä sivussa. Ed saattaisi saapua milloin hyvänsä mutta ainahan lihat voisi pistää tirisemään odotellessa jos toinen ei ihan heti saapuisikaan. Pidemmän odottelun jälkeen voisi Nakami tietenkin myös muuttua sudeksikin, suden ulvonta kun kantoi hyvän matkaa metsässä, ei kuutamo sille mikään edellytys ollut vaikka monen mielessä nuo kaksi liittyivätkin helposti yhteen.

//Jep jep, onnitteluni. Ja olisihan se varmasti ollut kiva ne nähdä.
Avatar
Michyy
Porvari
 
Viestit: 407
Liittynyt: 28 Huhti 2013, 19:05
Paikkakunta: Kukkaruukku

Re: Home

ViestiKirjoittaja Mori » 21 Touko 2016, 19:00

Nakami sanoi ennen saalitukseen lähtöään, että hän kyllä tietäisi saalista kun näkisi savua. Tyttö yrittäisi saada mahdollisimman läheltä. Edward nyökkäsi tytölle. "Saalistus onnea!" hän toivotti ja antoi pienen pusun otsaan.Tytön kadotessa hakemaan ruokaa jäi Edward itse upottelemaan tukipilareita maahan. Hän oli kaivanut syvät kuopat ja piti huolen talon pohjasta. Se ei saanut olla liian kostea tai talo tulisi kärsimään. Hän asetti paksut pohjapuut kehikko maisiksi alueiksi. Hän katsoi miltä talon pohja näytti. Kuta kuinkin aika hyvältä ja tilavalta, sen jälkeen hän alkoi pystyttämään seinän kehikkoja. Hänellä ei ollut mikään kiire, mutta kyllä hän nopeammin teki kuin yksikään ihminen. Hän teki tarkkaan ja huolellista työtä, vaikka talon rakentaminen olikin aika uusi asia ihmissudelle. Hänestä oli hassua kuinka hän asettuisi taas asumaan katon alle, kun oli viettänyt kaksi vuotta metsissä.
Talo sai jo lattian, jota mies paukutteli ahkerasti paikalleen vielä vähän särkevän olkansa kanssa. Kyllä olka parantuisi aikanaan, vaikka hopeallahan se oli lävistetty. Aina hopealla tehdyt haavat tuntuivat parantuvan yhtä nopeasti kuin tavallisilla ihmisillä. Muut havat parantuivat yleensä päivän loppuun tai nopeammin. Siinä ajatellessaan kehonsa särkyjä hän oli huomannut saaneensa myös katon kehikon valmiiksi. Nyt pitäisi vain saada puinen katto päälle ja laittaa tiilit, jotta öiset tai päiväiset sateet eivät haitanneet työtä.

Työn teossa kaukaisuudessa alkoi tuoksua savu ja ihmissusi käänsi päänsä nopeasti. Hän näki kaukana ja korkealla pieniä savukiehkuroita. Mies laskeuti katolta, jonne oli saanut nakuteltua lautoja. Lattia ei vielä ollut saanut lautoja päälleen, mutta katto oli ollut nyt tärkeämpi. Hän laskeuti katolta varovasti varoen jalkaansa. Hän vei tavarat vaunuihin ja katseli ympärilleen, ei kenenkään pitäisi näitä ryövätä. Hän myös vilkaisi hevoseen, joka söi ruohoa altaan. Sen lähellä oli myös pieni puro, josta se sai vettä. Hevosella ei ollut siis hätää ja ihmissusi kykeni ottamaan susimuotonsa ja lähtemään kohti ateriaansa.
Matka ei ollut pitkä, mutta Edward otti nyt vähän rauhallisemmin, vaikka nälkä kaiversikin mahalaukun pohjaa. Hän haistoi tulen ja raa-an lihan lähellään ja kiihdytti hieman. Pian suden pää putkahti ulos pusikosta ja se katsoi suoraan Nakamiin, joka selkästi odotti häntä jo lihat tikuissaa ja nuotiolla. Susi tuli pois pusikosta ja heilutteli häntäänsä innoissaan ja kipitti tytön viereen kiehnäten tuossa hetken ja istui sitten tuon viereen. Edward muuttui hetkessä taas ihmiseksi ja katsoi Nakamia. "Hienon saalit sait", hän totesi hymyillen ja halasi toista lämpimästi.

//Kiitos, nyt sitten tuli kutsu hämeenlinnaan XD Ja pahoittelen pitkää vastauskestoa, ku ei oikein inspannu ja oon ollu kiireinen ja tossa viimeviikollaki kuume taltutti XD
Mori
 

Re: Home

ViestiKirjoittaja Michyy » 29 Touko 2016, 20:12

Pian oli Edkin ilmestynyt aterialle ja tullut söpösti kiehnaamaan naisensa kainaloon. "No hei taas rakas pikku karvamurriainen" Nakami naurahti toiselle. "Ei välttämättä kaikista reiluin tapa metsästää mutta toimii" tyttö naurahti nyt ihmiseksi muuttuneen miehen kehuille pienen kiitosta ilmaisevan nyökkäyksen kera ennen kuin kaksikko pääsi jakamaan pitkän ja lämpöisen halin. Ei voinut susityttö muuta kuin tuntea olonsa rehellisen onnelliseksi siitä että he olivat juuri nyt juuri täällä, oli menneissä sitten mitä vain mikä oli ajanut heidät alunperin törmäämään toisiinsa sillätavalla kuin olivatkaan. noh sitä se teetti, hyvä sää, hyvä ruoka paistumassa ja ihanin kumppani auringon alla, ainakin hänen mielestään. Lihakin alkoi olemaan kypsään päin.

"Hei Ed, tiedän että tämä saattaa olla hieman arka aihe sinulle joten sinun ei ole pakko vastata mutta... Minkälaista elämää vietit ennen kuin muutuit" neito kysäisi kumppaniltaan ojentaen tuolle lihavartaan ja mahdollisen pakokeinon sen mukana. Kyllähän hän ymmärtäisi hyvin jos ihmissusi joka oli aikoinaan kaiken menettänyt ja syytti siitä itseään ei välttämättä mielellään menneitä muistellut. Kunhan oli taas antanut ajatustensa harhailla ja olisihan se kiva jotakin siinä ruokailun ohessa höpöttää. "Myös jos haluat niin voimme kyllä hankkia apua tuohon talonrakennukseen, en ole ihan niin köyhä mitä voisi sudelta kuvitella joten älä sitä suotta murehdi." Ehdotettiin myös jossain välissä ihmissudelle. Loppujenlopuksi vaikka toinen kuinka väittäisi pärjäävänsä ja olisi oikeassakin niin Ed oli silti vielä toipumassa. Toisaalta taas, miehen sana olisi lopullinen, kyllä Nakami sitä voisi kunnioittaa.

//Ei se mitään, sitä sattuu terveisin veti se sairastelu minutkin sängynpohjalle^^ Niin ja tosiaan olet täysin vapaa heittämään ihan mitä vain hullua jos siltä tuntuu
Avatar
Michyy
Porvari
 
Viestit: 407
Liittynyt: 28 Huhti 2013, 19:05
Paikkakunta: Kukkaruukku

Re: Home

ViestiKirjoittaja Mori » 26 Kesä 2016, 21:55

Minkälaista elämää vietit ennen kuin muutuit? Nakami kysyi Edwardilta ja mies sulki silmänsä. Hän yritti muistaa. Ei siitä kauaa ollut kun elämä oli särjetty sirpaleiksi. Mies huokaisi ja otti vasgaan lihavartaan, jota ojennettiin näteillä käsillä. "Ei siitä ole kauaa..." hän totesi ehkä kaukaisuuteen kohdistettun katseen kera. "Elin normaalia elämää", hän naurahti kuivasti ja alkoi hiljakseen järsiä lihavarrastaan. "Mutta jos todella tahdot tietää, niin kerron", Edward sanoi rauhallisesti nieltyään ensin suupalansa alas.
"Isäni oli renki, erään kylämme kreivin. Tämä kreivi oli perheellemme oikein mukava ja ihastui myös minuun.... Jollain tasolla", mies kohautti olkiaan. "Mutta pääsin hänen suosioonsa sekä opetukseen. Opin kirjoittamaan, lukemaan ja muuta mukavaa, mutta en koskaan päässyt koskeman miekan kahvaan tuolloin", Edward sanoi ja lähes alitajuisesti hipaisi mustan miekkansa kahvaa. "Elämäni oli sitä tavallista. Onnellista, rakkautta täynnä. Sain tylnkin kirkolta, vaikka en kovin uskovainen silloin ollut, enkä kyllä ole nytkään", hän totesi ja puri uuden palan lihaa. Hetken päästä mies nielaisi. "Sitten muutuin. Ei minulla ollut sisaruksia. Olin ainut lapsi talossa, joten ihmissuden hyökkäämäksi tulleena pelästytin perheeni. Sitten tapoin heidät", Ed sanoi hiljentyen, mutta pian jatkoi syömistään. Eu olisi hyvä juuttua masentaviin aiheisiin.

Sitten Nakami esitti ajatusmaailmaansa siitä, että voisi palkata varakkaana apua talon rakentamiseen. Edward nyökkäsi hetken päästä. "No kyllähän tämä apu kelpaa. Tästä tuöeekin mieleen, että tämä ystävänu Kalma, tahtoo tavata sinut sekä haluaa auttaa talon rakentamisessa", hän sanoi ja levitti kasvoilleen pirteän hymyn. "Hän oli myös kovin innoissaan siitä, että pääsisi tapaamaan sinut", mies ilmoitti ja sipaisi hellästi toisen poskelta muutaman hiussuortuvan pois.
Edward lopetteli ruokailunsa, kiitti ruuasta ja suukotti vielä Nakamia otsalle. "Olet rakkain", hän kuiskasi ja katsoi syvään toisen silmiin. Pieni suudelma jaettiin vielä huulille. Sitteb mies vetäytyi ja naurahti pienesti. "Ei kai minulla ollut lihaa hampaiden välissä?" hän kysyi punehtuen.

//ANTEEKSI, ANTEEKSIIII!!! INSPI JA MUISTI TÖKKII, MUTTA SAIN VASTAUKSEN TEHTYÄ WOOP WOOP. Siitä tuli myös mieleen, että voisihan nätä talon lautoja yms. voitu varastaa tai olla varastamassa by ryövärit, joiden kanssa kaksikko voisi hyvin ottaa yhteen :D
Mori
 

Re: Home

ViestiKirjoittaja Michyy » 29 Kesä 2016, 03:30

Ed kertoi kun pyydettiin ja sai välistä aina nyökkäyksen kuuntelemisen merkiksi. Katse kävi välistä kävi miehessä kääntyen sitten takaisin taivaalle kohoaviin kipunoihin samalla kun Nakami omaa varrastaan söi menemään. Ilmeisesti Edillä ei asiat olleet olleet ollenkaan huonosti aikoinaan, tuo oli saanut korkeamman koulutuksen kuin moni muu. Ei läheskään jokainen tilallinen osannut lukea, kauppiaat ja korkeassa asemassa olevat lähinnä. "Se ei välttämättä ole huono asia, ettei koske aseeseen. Ken miekkaan tarttuu se siihen myös useinmiten kaatuu" Tyttö vastasi hieman ajatuksissaan. Hän tiesi kyllä omasta perheestään sen verran että sukunsa oli aikoinaan idässä elänyt miekasta ja kohtuullisen korkeassa asemassa. Eikä sillä tarulla ollut niin kaunista loppua. Ed sai rauhassa kertoa tarinansa loppuun. "Ei kuulosta ollenkaan huonommalta elämältä, moni olisi kateellinen." Nakami lopulta totesi "Perheeni opetti minut lukemaan ja kirjoittamaan, he pitivät sitä tärkeänä, lähinnä identiteettisyistä kai... Sekä yleiskieltä että idän paikallista vaikka taisivatkin tietää aivan hyvin ettei jälkimmäiselle koskaan tulisi käyttöä. Välillä sitä miettii miltä siellä mahtoi näyttää..." Toki Nakamille oli yrittetty perheentoimesta opettettaa paljon muutakin aikoinaan kuten etikettiä ja muuta mukavaa, ainoana lapsena myös hieman miekkailua jokseenkaan ei siinä määrin että hänen olisi koskaan oletettu aseeseen tarttuvan. Lähinnä perinne syistä siis.

"Tuohan kuullostaa hyvältä" Punapää hihkaisi kun Edward meni Kalmasta kertomaan. Toki hän tapaisi miehensä ystävän, ja jos tuo kerran halusi auttaa ei siitä avusta kieltäydyttäisi. Nakami oli ruokailunsa loppupuolella kun meni Ed hellyyttään osoittamaan. "Tiedän, niin sinäkin. Ja ei siellä mitään ole senkin höpsö." Neito vastasi toiselle samalla huomaten variksen joka oli jossain välissä keskustelua istahtanut läheiselle oksalle. Linnun jalkaan oli pieni lappu sidottuna. "Nähtävästi vastaus on saapunut" Tyttö totesi toiselle hyvän tuulisesti kutsuen linnun laskeutumaan kädelleen irroittaakseen viestin ja päästi linnun lihan kimppuun, kuten sopimukseen kuului. "Pyysin vähän aikaa sitten Hinotea auttamaan viestin kanssa, Lapikselle. Nyt siis kun kerran on tiedossa että voimme jatkossa hevoselle paikan tarjota. Kerron sinulta terveisiä ellet sitten halua tulla mukaan." Tyttö selitti kirjeen sisällön jossa ei paljoa muuta ollut kuin kohtaamispaikan sijainti kerrottu. "Saattaa mennä pari päivää." Hän lisäsi vielä olettaen että Ed jäisi tänne. Loppujen lopuksi ei olisi hyvä jättää kaikkea keskelle metsää oman onnensa nojaan. Nakami pyrki lähtemään mahdollisimman nopeasti pienten hyvästien jälkeen kerta mitä hän nyt yhtään toista susineitoa tunsi oli tuo aivan yhtä liikkuvaa tyyppiä.

***

Pari päivää oli kulunut nopeasti kun vihdoin matkaviittaan tiiviisti kietoutunut nuori nainen ratsasti vaalealla tammalla keskellä kylmää metsää takaisin minne talo oli nousemassa. Vettä oli tullut suuren osan paluumatkaa kuin kaatamalla mutta oli onneksi alkanut hiljalleen heiketä nyt jo enää pikkuripotteluksi. Juuri noussut aurinkokin pilkahti kertaalleen ennen kuin piiloutui uudestaan visusti paksun pilvipeitteen alle ennen kuin hän saapui takaisin työmaalle missä talon tarvikekärry oli odottamassa. Tai siis olisi pitänyt olla odottamassa, nyt siitä oli jäljellä enää jäljet märässä metsämaassa. "Ed, meillä saattaa olla ongelma, joko siirsit kärryjä tai joku muu on tehnyt sen meidän puolesta" Nakami totesi huolestuneisuus ja jopa pieni ärtymys äänessään. Ensiksi sade ja nyt mahdollisesti vielä yön turvissa käyneet kutsumattomat vieraat.
Avatar
Michyy
Porvari
 
Viestit: 407
Liittynyt: 28 Huhti 2013, 19:05
Paikkakunta: Kukkaruukku

Re: Home

ViestiKirjoittaja Mori » 30 Kesä 2016, 17:42

Nakamikin avautui omasta elämästään ja Edward tunsi kuinka ei tiennyt oikeastaan Nakamista paljoa. Nakami ehkä tiesi hänestä tai ainakin sen tarvittavan. Nyt kun kaksikko alkoi avautumaan toisilleen mennisyyksistään, tuntui se miehestä jotenkin nostalgiselta sekä uudelta. He eivät enää olleet vain ne kaksi henkilöä, jotka olivat rakastuneet ja törmänneet toisiinsa vain sattumalta. Nyt he ehkä saattoivat lähestyä toisiaan lähemmin, tuntea oikeaa läheisyyttä, luottamusta. Ehkä se oli puuttunut Edwardilta, kerta hän oli ollut vähän peloissaan ajatuksesta hankkia jälkikasvua ja oli edelleen. Ei hän halunut vahingoittaa lapsiaan ja mitä lapsista tulisi? Puoliksi ihmissusia? Miten se vaikuttaisi heidän elämäänsä? Mies läppäisi poskeaan hellästi, saadakseen ajatuksensa takaisin. Niiden ei kuulunut valua niin alas.
Nakami ilahtui Kalman tapaamisesta, joka sai myös Edin hymyilemään innokaasti. "Hienoa kuulla", hän totesi siihen nyökytellen toiselle. Nakami vakuutteli, ettei hänen hampaittensa välissä ollut mitään ja siihenkös mies vain leikkisästi irvisti. Valkeat hampaat välkkyen. Sitten arvon neiti tulihännän huomio kiinnittyi johonkin, joka sai myös Edwardin kääntämään päänsä. Se oli jonkin näköinen varis ja Nakami sanoi vastauksen saapuneen. Mies kohotti kulmiaan.

Nakami kävi kertomaan mistä oli kyse, kun varis laskeutui kädelle ja toinen sen jalasta otti viestiä. Kertoi Hinotea auttaneen viestin kuljettamisesta Lapikselle. "Aaaaa", Edward avasi suunsa, kun oli kuullut kaiken. "Kerro minulta toki terveisiä. Minä en tule mukaan, kerta minulla on tekemistä täällä", ihmissusi sanoi ja naurahti osoitellen rakenteilla olevan talon suuntaan. Nakami totesi, että hevosen hakemisessa menisi pari päivää, hän nyökkäsi. "Turvallista matkaa", hän toivotti.

***

Pari päivää meni nopeasti yhtä nopeasti kuin tavarakärryjen ryöstäminen. Edward tuijotti aamuyöllä märän maan uria, jotka kertoivar kärryjen pyöristä. Kavioidenkin jäljet olivat ympäri maata, hevonen oli ollut hyvin hermostunut tuolloin. Jäljet olivat tuoreita ja ihmissusi vielä tuoreempi. Tuoreempi hakemaan ne ryövärit. Toisaalta Edward pätäti odottaa ehkä hetken, ennen kuin menisi. Olisi parempi odottaa Nakamia. Kyllä he ehkä vielä kykenisivät pelastamaan tavarakärrynsä. Miten se tavarakärry oli sitten ryövätty? No Edward oli päättänyt hakea hieman ruokaa kauempaa illalla ja olettanut hevosen sekä tavaroiden pysyvän aloillaan, mutta eiväthän ne pysyneet.
Nakami saapuikin hieman myöhempään aamulla, jossa mies jo tuota odotteli. Hän kääntyi kavioiden kuuluessa. Hänen kasvoillaan oli ehkä hieman hätäinen ilme. Nakamin kommentti ei myöskään lohduttanut. "Ne ryövättiin, minun olessa hakemassa ruokaa... Jäljet ovat vielä tuoreita... Kykenemme varmaan jäljittämään heidät?" Edward meni suoraan asiaan. Edward ei ollut nukkunut ja näytti itsekin ehkä vähän pettyneeltä itseensä ja hieman ärtyneeltä koko tapauksesta. Kuka tahtoi hänen tavaransa? Hevosen hän tietysti ymmärsi, mutta kasa puulautoja?
Mori
 

Re: Home

ViestiKirjoittaja Michyy » 03 Heinä 2016, 04:44

Ed selitti tilanteen nopeasti, jäljistä päätellen varmaan sateen aikana. Ei ne muuten olisi noin syviksi painautuneet. Ja pystyisivätkö he jäljittämään ryöväreitä? Mies sai pikkuisen sarkastisen huvittuneen virnistyksen puoleensa. "Kaksi sutta, Ed hyvä, ja noiden seuraamiseen ei mitään vihikoiraa tarvitse. Joten lähdetäänkö?" Nakami totesi ojentaen kätensä hevosen selästä. Ei välttämättä olisi hyvä idea pyllähtää keskelle joukkiota susimuodoissa ellei aikonut niissä myös pysyä koko selkauksen ajan. Saattaisi vetää huomiota joten Ed voisi tulla hänen kanssaan ratsaille nopeuttamaan matkantekoa. "He eivät ole voineet ehtiä kauas. Ja Ed, älä syytä itseäsi liikaa, onni oli vain vasten. Ja he olisivat aivan yhtä hyvin voineet viedä ne minun tai kenen tahansa muun nenän alta sään ja pimeyden turvin" Ed oli vaikuttanut siltä ettei itsekkään ollut tilanteeseen tyytyväinen, kuka olisi, Nakami vain yritti hieman lohduttaa toista. Sitäppaitsi he olisivat tulossa takaisin hymyillen kärryjen kanssa ennen puolipäivää, oli se sitten totta tai ei niin sen hän halusi uskoa ja toivoi että mies voisi jakaa tuon ajatuksen, antaa sen kantaa nyt kun muuten kaikki ei putkeen ollut mennyt.

Rosvojoukko oli pystyttänyt leirinsä useamman tunnin päähän rikospaikalta, tunnelma oli juron näköisten miesten joukossa rattoisa, olipa joku jopa hieman viiniäkin voiton merkiksi hörpännyt ja miksei olisi, eihän kukaan voisi olla niin tyhmä että haastaisi riitaa tusinalle aseistuneita miehiä yksin, ei edes joku joka jättäisi kärrynsä keskelle metsää vartioimatta. Porukalla oli mitä ilmeisemmin suunnitelmissa myydä saalis jossain läheisessä kylässä mahdollisimman pian tuhlaten rahat ruokaan ja naisiin tai jotain vastaavaa. Eikä tuota joukkiota ja heidän arviotaan turvallisuudesta hetkauttanut tippaakaan kun sen yhden saapuneen rinnalla olikin erikoisemmat piirteensä varmuuden vuoksi piilottanut söpöläinen. Taisivat olla enemmänkin tyytyväisiä, joku jopa hörähti että huvit saivat ennakkoakin, kuinka palvelu nyt heitä helli. Nakami tiputtautui alas hevosen selästä vaatien hyvin kuuluvaan ääneen että he saisivat takaisin sen mikä heille kuului ottaen pari askelta kohti joukkiota. Räkäiset nauruthan sieltä vastaukseksi tuli ja huutelut päälle. "Jätkä varmaan huvittelee tyttösensä kanssa kaiken aikaa, edes tuo ei voi olla niin vajaa" "Älä nyt, toisella on vain käynyt mäihä. Mutta hei sinä oshaa jakaa vai mitä, aivan niinkuin naisesi tulee pian oppimaan." Ja toiset naurut päälle kun muutama alkoi lähestymään kaksikkoa. Miehestään ei Nakami ollut varma mutta itse alkoi tulla siihen pisteeseen ettei itkisi enää muutaman haaverin takia, nuo taukit kun taisivat olla sorttia joka oppi vain kovaa kautta. "Älkää suotta heittäkö henkeänne tuollaisen typeryyden tähden menemään, parempi vain kun lopetatte tämän tähän ja annatte meille takaisin sen mitä veitte" kävi viimeinen varoitus tyhjille korville. Sen verran tulihännän sanat huomioitiin että joku kävi vilkaisemaan miekkaa tuon vyöllä ja örveltämään jotakin suuntaan kuinka se ei ollut pikkutyttöjen lelu. Nakamia ei oikeastaan kiinnostanut.

Kolme miestä oli kaksikon eteen tullut aseittensa terien lappeita läpsytellen kämmeniään vasten loppujen ollen vielä kauempana osan vähän jo alkaen lähestyä. Nakami itse otti etäisyyttä Edistä jakaakseen joukon puoliksi, hän mielummin taisteli yhtä vastaan jos asiat menivät lähietäisyydelle eikä vain typerysten liekittämiseksi teräaseiden ulottumattomista. Luonnollisesti kaksi miehistä tuli Ediä kohden toinen siirtyen hieman kaksikon väliin. Tai no sivussahan tuo oli ainakin vielä mutta kuitenkin. Ei ihmissuden tarvitsisi ainakaan vielä Nakamin selviämisestä huolehtia, kyllä tuo pärjäsi. Tosin tämähän taisi olla ensimmäinen kerta kun he olivat oikeasti joutuneet yhdessä taisteluun, eihän sitä siis tiennyt kuinka paljon toinen sitten huolehti. Askel toisensa jälkeen lähestyi karvainen isomman puoleinen mies Nakamia joka ei vielä ollut omaa asettaan paljastanut, hän ei pitänyt kiirettä kerta joukkio ei tyttöä tosissaan ottanut, ei vielä, ja se sopi hänelle. Vasta kun toinen oli parin metrin päässä vetäisi Nakami punahohotoisen teränsä esiin syöksähtäen kohti yllättynyttä ahdistelijaansa. Yhdessä hetkessä kaksikon terät kohtasivat ja seuraavassa kaikki oli ohi, susityttö takaisin ilmestynyt häntä ja korvat hieman heilahtaen miehen seläntakana miekkansa terällä tippuvine muutamine veripisaroineen. Varomaton kevyehköön gambesoniin varustautunut mies oli saanut oikein tyylikkään viillon toisen kainalonsa alle ja tuon topattu varustus oli nopeasti värjäytynyt vereen. "Jättäkää tämä tähän, kaverinne ei elä yön yli jos jäätte haastamaan riitaa tuon haavan hoitamisen sijaan." Nakami julisti viimeisen varoituksensa lopuille. Selkänsä hän oli kääntänyt haavoittuneelle kerta tietäisi aseensa jättämän kirouksen ansiosta tasan tarkkaan jos tuo liikkuisi mihinkään. Ja liikkuahhan tuo taisi aikoa.

//Hitto kun meni taas myöhään, tätä ei oteta tavaksi... Mutta siis sitä syytän jos jotain höpöä tullut taas satuiltua
Avatar
Michyy
Porvari
 
Viestit: 407
Liittynyt: 28 Huhti 2013, 19:05
Paikkakunta: Kukkaruukku

EdellinenSeuraava

Paluu Hylätyt mökit, asunnot, tönöt ja rakennukset

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Google [Bot] ja 2 vierailijaa

cron