Kirjoittaja Mori » 17 Heinä 2016, 20:34
Nakamin nukahdettua hänen viereensä, veti mies kunnolla peittoa tytön ylle. Hän itse nousi varovasti tuon viereltä ja käveli ulos talosta. Ulkona, pihalla hän hoiti kaksi hevosta yhden alkeellisen katoksen alle lepäämään. Kärryt hän rahtasi lähemmäksi taloa, jotta niitä olisi helpompi vahtia. Nakami saisi nukkua ihan rauhassa, tuo oli sitä paitsi vaikuttanut kovin väsyneeltä, eikä mies tahtonut tämän unta sen enempää häiritä.
Ulkona Edward hoiti pientä työtä. Toisin kuin Nakami oli hän nukkunut yönsä hieman kauempana, kerta kärrytkin oltiin onnistuttu varastamaan hänen poissa ollessaan. Nyt mies vain nikkaroi hieman ja teki jotain suunnitelmia, miten jatkaisi talon rakentamista. Hän oli toki saanut jonkin verran tehtyä, jota pystyi jo kutsumaan taloksi, eikä vain raunion näköiseksi hökötykseksi. Siinä aikaansa tuhlatessaan ja suunnitelessaan Edward kuuli kaukaisuudessa ääniä, jotka saivat hänet huomiomaan sen, että Nakami saattaisi olla nälkäinenkin herätessään. Hän voisi siis käydä metsällä sillä välin, kun tyttö nukkui.
Enempää aikaansa tuhlaamaan mies ei lähtenyt, vaan nousi, siivosi jälkensä ja lähti kohti metsästys retkeä. Ihmissusi muuttui sudeksi lähtien metsälle. Tassut veivät kevyesti eteen päin, siinä samalla Edward mietti mitenköhän niille ryöväreille oli käynyt. Hän voisi käydä vilkaisemassa ihmisiä nopeasti samalla, kun tässä kerta saalisti. Susi hölkkäsi kieli ulkona lähemmäs paikkaa, jossa ryövärit olivat ottaneet yhteen. Siellä pensaiden takana, piilossa sekä turvassa hän tutki aluetta. Ryövärit eivät olleet kadonneet alueelta minnekään. Teltoista kuului kiroilua ja vaikerointia. Kukaan ei kuitenkaan näyttänyt kuolleen heidän yhteyden otossaan, jolloin ihmissusi vain häipyi hakemaan ruokaa.
Hän törmäsi matkallaan hyvän näköiseen hirveen, jonka saalisti ruuakseen. Sen hän veisi ylpeänä Nakamille.. Ongelmana vain oli se, että hän ei kyennyt kantamaan hirveä susimuodossaan, joten hänen oli otettava ihmismuotonsa. Ihmissusi muutti muotoaan ja nosti suuren hirven vaivatta olilleen ja lähti kantamaan sitä kohti heidän taloaan. Olihan se aika uskomaton näky, kun ihmiseltä näyttävä kantoi itseään paljon isompaa eläintä. Edward oli matkansa melkein lopussa, kun hän kuuli lammen uolelta loisketta. Se varmaankin oli Nakami, joka oli herännyt ja putsasi haavaansa.
Edward oli juurikin laskenut hirven talon taakse, kun hän kuuli Nakamin kysymyksen. Ei selkeästikään ollut vaikeaa löytää häntä ja mies nyökkäsi tuolle vastaukseksi. "Hyvää huomenta, nukuin hyvin", hän sanoi pokalla naamallaan, eikä antanut valheen näkyä missään. "Toin aamiaista", hän sanoi ylpeästi virnistellen.
//Niin no, ainahan se vaan on sellai joskus, ettei nyt päässä leikkaa jatkoa ja mä voisin sanoa, että mä en itse keksi enää tähän ropeen mitään hienoisia vivahteita, että alkaisiko se olla pian päänsä lopussa? Koska tärkeimmät asiat on periaatteessa käsitelty //